Huomaan, että tänäkin vuonna heinäkuussa säilön verkkomarjoja. Näyttää huimalta (blogimerkintöjä tässä kuussa 60), mutta yhden merkinnän tekeminen vie vain pienen tovin, varsinkin Flock-selaimen Blog This -toiminnolla.Olen tämän kuun ajan tehnyt verkkokäsikirjoituksia. Blogi on valjuhko mutta kelvollinen juttukumppani. Kerron blogille, mikä on merkityksellistä tai ainakin noteeraamisen arvoista. Säilön ajatuksia ja ideoita sekä verkkolöytöjä. Blogi on minulle myös tupakkatauko, kun oikea tupakka ei ole ikinä maistunut.
Joku todellinen ihminenkin blogin kautta huomaa ja joskus kommentoi (tänään olen ollut aivan ällitälli-onsku muutamasta Makupala-onnittelusta blogissa+sähköpostissa ISO kiitos niistä!). Kukaan tässä lähipiirissä ei ymmärrä tekemisiäni ja voin ainoastaan selittää, mitä teen, en keskustella enkä etenkään saada uusia ideoita. Olen aina super-hyper-onnellinen, kun edes jostakin web-oppimis-asiasta voin joskus vaihtaa ajatuksen jonkun kanssa. Verkko on friikkien lepopaikka ;-)
5 kommenttia:
Vaikeinta on oppia pois saamattomuudesta.
Sinä olet ahkera ja Sinulla on mainio blogi!
noh, velttoilu, mitään-tekemättömyys ja leppoisa suhtautuminen elämän pikkuasioihin auttaa myös (edelleen ikkunat ja matot pesemättä). ja sitten oikopolkujen oivaltaminen. gmail + uutissyötteet ovat esimerkiksi poistanut turhan sähläämisen sähköpostin ja verkkosivujen seuraamisen kanssa ja vähentänyt vähintään reilun puoli tuntia työpäivän mittaa.
Tällaisesta säilönnästä on hyötyä perhepiiriin kuulumattomillekin! Kiits!(Varjopuolena on, että itselle iskee morkkis saamattomuudesta valtavan tarmosi rinnalla.)
Itsekin olen havainnut syötteiden oivallisuuden nyt, kun seurailen verkkopainotteiseen opettajankoulutukseemme osallistuvien blogeja. Muutama aktiivi on alkanut urakoida merkintöjä ihan himona ja niitä komentoidessa ja keskusteluun osallistuessa vierähtää helposti lomalaiseltakin muutama tunti päivässä. Mitenkähän sitä ollenkaan muuta ehtii sitten, kun loputkin yli kolmestakymmenestä opettajaksi aikovasta pääsevät kunnolla vauhtiin?
Mitään niistä aikomistani materiaaleista en sitten olekaan saanut tehdyksi (enkä luetuksi niitä viisaita kirjoja, jotka oli tarkoitus kahlata "sit kesällä, kun on aikaa").
No, onneksi olet sinä, niin pysyy sentään keskitetysti perillä uusista palveluista, tarvitsematta itse ihan lähteiltä asti etsiskellä!
"Kukaan tässä lähipiirissä ei ymmärrä tekemisiäni"
Voi Anne, minusta tuntuu usein aivan samalta! ja olen kyllä aika noviisi vielä. Tämä sinun blogisi on pelastanut minut, Kiitos.
Opeksi opetteleva
Kylläpä lämmittivät nuo sanat, oikeaa sunnuntaiaamun tunnelmaa. Taustalla tässä on ollut tuo yksinäinen tutkimusmatkailu ja se, ettei matka ole ollut missään tapauksessa tylsää vaan päin vastoin. Harmittaa nykyään entistä enemmän se, miten työläästi monia asioita tehdään ja miten opettajat vieläkin niin paljon tekevät töitä yksinään. Tunnen nahoissani näin:
-Jakamalla oivaltaa jotain, mitä yksin ei.
- Vinkkaamalla saa vinkkejä muilta.
- Yksin on aina samaa mieltä itsensä kanssa ja kehittyminen on vaikeaa.
- Erityisen hienoa jakamisessa on se, että sillä tavoin elämä on hauskempaa ja myönteisempää.
Lähetä kommentti