Lukemalla oppii – niin uusilla kuin vanhoilla konsteilla

Lenkillä kuuntelu on kivaa. Omakuva 2013.

Kaikki kotonani käyneet tietävät, että minulla on muutama kirja. Jokaisessa huoneessa on teemakirjahylly, parhaassa kolme. Olen myös ahkera kirjaston käyttäjä. En juuri osta romaaneja, paitsi erittäin rakkaita, ihania, sellaisia, joita voi lukea monet kerrat. Ja nykyään tulee ajeteltua myös kirjailijoiden tienestejä – asia, johon Antti Holma sysäsi ajatukset taannoin.

Silmillä paperilta lukeminen ei mitenkään ole minulle ainut oikea lukemisen tapa. Siirryin sähköiseen ja audiolukemiseen heti, kun siitä tuli kätevää ja teknisesti mahdollista. Olen käyttänyt apunani robottilukijaa kuusi vuotta (tässä blogissa 9.11.2014: Korvilla lukeminen vapauttaa jalat, kädet ja silmät). Tein pari vuotta sitten pienen demovideon, kuinka homma toimii. Käytän maksullista Voice Dream -sovellusta. 

Lähes kaikkien älylaitteiden käyttöjärjestelmissä on nykyään tekstistä puheeksi (text-to-speech) toiminnot. Esimerkiksi iOS-laitteilla olen aktivoinut ominaisuuden ja liu'uttamalla kolme sormea näytöllä alaspäin saan lukijan aktivoitua. Koska kuuntelen kirjoja liikkuessani, olen todennut Voice Dreamin hintansa arvoiseksi. Se pysyy päällä ja sitä voi säätää monipuolisesti. Siihen saa myös kauniita lukijaääniä.

Robottilukija on mieluisin itselleni työhön liittyvien tutkimusten ja raporttien lukemiseen. Kun lukijan asentaa reippaalle vauhdille ja lähtee lenkille, kävelyn tahti rytmittyy samalla. Tutulla reitillä kuunteluun uppoutuu. Hupaisaa on, että oivalluskohtiin jää aivoissani paikkamerkki eli muistan, missä kohdassa maantieteellisesti olin, kun kuuntelin tietyn asian.

E-kirjojen lukeminen tietokoneelta on ergonomisesti kauheaa. Pää on väärässä asennossa. Koko keho on väärässä asennossa. Pitää lukkiutua näytön äärelle paikoilleen. Lisäksi näytön valoa pitäisi säätää tavattoman paljon, että se olisi lukemiseen sopiva ja sitten taas se ei ole hyvä muuhun työhön. Sähköisten näyttöjen sininen valo on haitallista silmille. Jos työn lisäksi kaikki lukeminen tapahtuu valoisalta näytöltä, silmien kuormitus kasvaa. 

E-kirjat tietokoneella ovat silti mainioita käsikirjastona: hakulukemiseen ja silmäilyyn. Tiedon etsiminen käy nopeasti ja siteerausten tekeminen on kätevää. Opiskelun avuksi kannattaa asentaa Zotero, jolla voi kerätä lähteiden ja sitaattien kirjastoa itselleen.

Aloin lukea e-kirjoja ensimmäiseksi juna- ja bussimatkoilla 10 vuotta takaperin. Noudin tekijänoikeuksista vapautuneita kirjoja ja ahmin mm. kaikki Juhani Ahon romaanit. Project Gutenbergin kirjahyllyistä löytyy vaikka mitä niin kielitaidon kohottamiseen, kulttuuriseikkailuille kuin aikamatkoille oman kirjallisuutemme alkuaikoihin.  

Kindlen hankin kuusi vuotta takaperin. Siinä kulkee mukana lukematon määrä kirjoja. Akku kestää viikkokausia. Silmille Kindle (ja muut sähköistä mustetta käyttävät lukulaitteet) ovat paperikirjan kaltaisia. Lukeminen onnistuu myös auringonvalossa ulkona. Ensikokemuksia Kindlestä kirjasin 20.7.2014: Väline per tarkoitus – kokemuksia Kindlestä.

Äänikirjat ovat huippujuttu. Kuuntelin radiosta kirjojen lukua jo aikoja sitten. Lasten ollessa pieniä kaseteille nauhoitettiin Robin Hood, Momo, Lasse Pöystin lukemia Muumeja ja tietenkin huikea Peltsin ja Väänäsen Nalle Puh. Kun Yle Areena avautui, kuuntelin sieltä monet klassikkokirjat, joista suurella lämmöllä suosittelen Esko Salervon lukemana Samuli Paulaharjun Sompiota. 

E-kirjoja ja äänikirjoja tulee lainattua nykyisin kirjastosta. Valikoimat ovat vain aika suppeita. Kirjastokortilla saa muuten nykyään luettua kotoa käsin monia aikakauslehtiä, vaikka Suomen Kuvalehteä! Kirjastojen digipalvelut ovat huikeita. Kannattaa kurkata eKirjastoon.

Hyviä e-kirjoja ostan silloin tällöin Elisa-kirjasta – lähinnä, jos kirjalla on pidempää käyttöä. Elisa-kirjan e-kirjat ovat vesileimattuja eli ne saa Calibre-ohjelmalla siirrettyä Kindleen. Nyt viimein laajasti läpilyönteistä äänikirjapalveluista BookBeat on tietenkin kovassa käytössä.

Oppiakseni uutta tilaan edelleen hyviä lehtiä, kuten niin & näin paperisena ja LongPlayn digitaalisena. 

Aikoinaan hyviä kirjoja löysin kirjakaupoista, sellaisista kuin Akateeminen Kirjakauppa. Vaikka tuon niminen kirjakauppa edelleen löytyy, voin murheellisena sanoa, että vanha Akateeminen katosi ja muutenkin kirjojen kirjakaupat ovat kadonneet. Nykyisissä kirjakaupoissa on pieni kirjavalikoima parhaiten kaupaksi meneviä niteitä. Muuten ne ovat täynnä tingeltangelia – joukossa toki itselleni rakkaita piirrustus- ja askartelutarvikkeita. Niitä minulla on kotivarana muutamaksi vuodeksi päätoimiseen puuhasteluun.

Divareita olen kolunnut ahkerasti nuoresta lähtien. Nykyisin tarkistan aina nettidivareista kiintoisien kirjojen saatavuuden. Hyvin löytyykin aarteita, ja sopuisaan hintaan. Kirjastojen poistomyynneistä löytyy klassikoita pilkkahintaan. Hankin lähinnä vain tietokirjoja näillä keinoin.

Kirjakaupoissa harrastin aikoinaan kirjojen haistelua. Siis satunnaista vaeltelua hyllyjen välillä, sitä, jota voi nimittää serenpiditeettinä, sattumahdollisuutena. Monta rakasta kirjaystävää on löytynyt sattumoisin löytänyt haahuillen hyllyjen välissä. Nyt tuo haistelu ei enää onnistu kuin tositosi harvoin. Valikoimat ovat niin onnettomia. Sen sijalla kuuntelen satunnaislöytöjä etsiessäni kävelylenkeillä ja kotona puuhaillessa Blinkistiä (maksullinen). Mahtavalla ammattitaidolla palvelussa pakataan tuoreiden tietokirjojen anti varttiin sekä tekstiksi että usein myös audioksi. Monet aarteet olen sitä kautta löytänyt. Blinkist on saksalainen ja sieltä löytyy myös hyvää treeniä saksan kielelle. 

Amazonin Audible on kävelylenkkieni parhainta seuraa australialaisten podcastien, All in the Mind ja Future Tense, ohella. Audible on kuukausimaksullinen palvelu, jossa kuukausimaksua vastaan saa kreditin, jolla voi hankkia haluamansa kirjan. Kirjoja voi myös ostaa ja joitakin sisältöjä on tarjolla maksutta. 

Audiblea hankkiessa on oltava tarkkana, minkä maan palvelun hankkii. Avasin nimittäin aluksi itse vahingossa puhelimella yhdysvaltalaisen audible.com -palvelun ja tabletilla australialaisen audible.au -liittymän. Ihmettelin vain, että eikös ensimmäinen kerta onnistunut. Meni joku aika ennen kuin huomasin, että nämä ovat kaksi keskenään erillistä saman palvelun versiota.

Tänä viikonloppuna olen opiskellut Suomen YK-liiton loistavalla kurssilla Opettajat kestävän tulevaisuuden tekijöinä. Kurssin innostamana tuli perustettua oma kirjahyllypaikka aihepiirin kirjoille, joita on kertynyt jo vuosikymmeniä. Koska planetaarinen sivistys, syteemiajattelu ja Senge nousivat esille, avasin Sengen ym. 10 vuotta vanhan kirjaklassikon, The Necessary Revolution. Se löytyi aikoinaan Helsingin Suomalaisesta eräällä kirjojenhaistelukierroksella. Ja voi miten ajankohtainen tuo kirja onkaan. Audiblen kreditillä otin sen kävelylenkeille matkaseuraksi. Uusia oivalluksia ja painavia, isoja ja silti toimeen pantavia ajatuksia syntyi jo ensimmäisistä luvuista.

Samaa kirjaa voi rinnakkain nautiskella eri muodoissa. Kuvasta näkee, että pidän iPadillä kaiken aikaa sinistä valoa suodattavaa säätöä päällä. Siihen tottuu heloposti. Asetuksista punainen kalvo.

Matkustan erittäin harvoin lomamatkoille. Matkarahani laitan kirjallisuuteen eri muodoissaan. Ilman kirjaystäviäni ja intohimoa lukemiseen en olisi maanviljelijän ammatista kyennyt suurten muutosten vuosina siirtymään akateemiselle polulle. Kiitos kirjat. Kaikissa muodoissa. 

(Ja hassu lämpöisen ilkikurinen huokaus niille ihmispoloille, jotka jaksavat peistä taittaa, mikä kirjan olomuoto on oikea. Ei mikään. Kaikki ovat.)

EDIT: Tätä bloggausta voi kommentoida Facebookissa.

Lukemisen digikipinää puhaltelemassa

Luen lapselle mutkikasta kirjallisuutta.

Anja Snellman harmitteli viime viikolla Hesarissa sitä, miten häntä kirjailijana lähestyvien lasten kirjallinen ilmaisu on huonontunut ja miten lasten lukuharrastus ohentunut. Hesari summasi koululaisten viestien herättämiä tuntoja (hastateltavina Snellmanin lisäksi kaksi muuta kirjailijaa sekä äidinkielen opettaja): "On myös valiteltu kirjojen liian pitkiä lauseita ja vaikeita kielikuvia. Viestit on kirjoitettu toisinaan luokattoman huonolla suomen kielellä, ja niiden sävy on arrogantti. Kirjailijan pitäisi tehdä kysyjän puolesta oikeastaan koko esitelmä." "Kirjailijat ovat huolissaan myös kielen muuttumisesta: moni lukion käynytkään ei hallitse enää kirjakieltä." (Hesarin artikkeli 13.4.2017, kokonaisuudessaan saatavilla tilaajille.)

Ajat muuttuvat ja ilmaisutavat muuttuvat. Emme enää laula runoissa esihistoriaamme tai sure kollektiivisesti itkuvirsillä (vaikka voisi tehdä hyvää). Ne ilmaisutavat ja kulttuuriset perinteen rakennus- ja välityskeinot, jotka ovat tulevaisuudessa merkittäviä ja arvokkaita, ovat ehkä erilaisia, kuin näihin saakka kirjapainon jälkeisillä sukupolvilla. Silti kirjallisuus ja kielellinen ilmaisu on aina arvossaan. Mitä rikkaampi kieli, sitä ilmaisuvoimaisempi ja tarkemmin havainnoiva mieli. Kielen rikkaus ryydittää mielikuvitusta. Mestarillisia tviittejä ei voi vääntää ilman notkeaa kielikorvaa. Rikas sanavarasto on kuin silmä, joka kykenee näkemään enemmän värisävyjä kuin toinen (ja tosiaan, silmissä on eroja). Toisin kuin silmän mekaanisia ominaisuuksia, kielikorvan erottelukykyä voi harjaannuttaa ja laajentaa.

Muistelin pääsiäisretkellä juniorille (10 v) sitä, miten syksyllä 1969 alakoulun opettaja kielsi meitä ekaluokkalaisia juuri lukemaan oppineita lainaamasta koulukirjastosta kirjoja. Yläkoulun opettaja oli meille jo monta kertaa lainannut ja voi sitä riemua Anni Swanin kanssa. Siihen aikaan ei kirjastoauto vielä kukenut. Koska vanhempani eivät ehtineet harrastaa lukemista, eikä varmaan tullut edes mieleen, ei 10 kilometrin päässä kunnankirjastossa käyty koskaan. Kodin ja isovanhempien pienet kirjavarastot oli äkkiä koluttu. Mamma, isän äiti, oli tartuttanut lukuinnon. Koulukirjasto oli kuin paratiisi. Sen portit opettaja siis komensi kiinni. Vaan loppuihan se kirjattomuuskin. Kirjastoauto ei nykyaikana tunnu kovin kummoiselta, mutta voi veljet. Muistan vieläkin lainakirjojen tuoksun.

Kirjakärpänen on loppujen lopuksi antanut takuun itselleni siihen, että olen kyennyt oppimaan ja ilmaisemaan oppimaani keveämmin kuin ilman lukuintoa olisin, ja samaan pakettiin menee sekin, että kykenin keskellä ikää opiskelemaan hullun lailla. Opiskelu tarkoitti eniten lukemista, toisekseen kirjoittamista ja sitten vasta niitä kaikkia muita herkkuja. Lukeminen ruokkii ajattelua, sillä lukija juttelee luettavan kanssa, samalla oma henkinen pääoma muuttuu, yleensä kasvusuuntaan.

Tutut äidinkielenopettajat ovat vuosikausia metsästäneet ohuita kirjoja. Niitä kun laittaa listaksi, saattaa saada houkuteltua kirjallisuuden kurssilla lukiolaisia oikeasti lukemaankin jonkun kirjan. Yleinen tapahan on lukiolaisilla jo toistakymmentä vuotta ollut katsoa kirjasta tehty elokuva, lukea ehkä alku ja loppu, etsiä netistä juoni ja mahdollisesti jonkun nettiin jakama essee tai kirja-arviointi ja siitä sitten sommitella oma näkemys teoksesta.

Sanat kantavat historiaa ja kulttuuria. Lev Vygotsky kirjoittaa kauniisti: "Tietoisuus heijastuu sanassa niinkuin aurinko vesipisarassa. Mielekäs sana on inhimillisen tietoisuuden mikrokosmos." (Päätöslauseet teoksessa Ajattelu ja kieli.)

Pääsiäisretkelle ei tullut pakattua lukemista mukaan (toki digikirjoja digilaitteilla). Yöpuulle käydessä käsiin osui sopivan näköinen opus: Veikko Huovisen Puukansan tarina. En ollut sitä itsekään lukenut, joten tuostapa molemminpuolinen ilo. Lapselle lukeminen on yksi lukuinnon sytytin. Pääsimme ensimmäisen luvun käryävään loppuun. Ja siitä sitten oivalsin jatkaa lukemista iltaisin WhatsAppin kautta. Selitän vaikeat sanat tai tapahtumat samalla kun luen. Valitsen jatkossakin lukulistalle kirjoja, joissa on liian pitkiä lauseita ja vaikeita kielikuvia. Sattumasta otettiin tapa. Viisi minuuttia illassa ei ole pitkä tovi, mutta minne kaikkialle kirjat voivatkaan mummolukijaa ja lapsikuulijaa kuljettaa sanojen voimin? Viidakoihin, avaruuteen, maan ääriin, toisiin todellisuuksiin.

Vinkki:

Suomen 100-vuotisuutta juhlitaan myös kirjallisesti. YLE:n ja Kansalliskirjaston huiman hieno Kirjojen Suomi tarjoaa tämän vuoden ajan 101 e-kirjaa luettavaksi joko YLE-tunnuksella tai kirjastokortilla (lukuoikeus kestää kirjan latauksen jälkeen kuukauden ja homma toimii vain tämän vuoden ajan). Kirjoja voi lainata Ellibsin kautta ja kirjoihin liittyviä ohjelmia ja aineistoa löytyy YLE:n Kirjojen Suomi -sivustolta.

Vinkki 2:

Tekijänoikeuksista vapautuneita kirjoja saa ladattua monien e-kirjasysteemien kautta:

• suurimpana näistä varmaankin Project Gutenberg, jonka suomenkielisen kirjallisuuden valikoima on laaja ja saatavilla lukuisia tiedostomuotoja, myös äänikirjoja
• kotimaista kauno- ja käännöskirjallisuutta saa maksutta myös esim. Elisa Kirjan ilmaisista klassikoista (valikoimassa yli 400 kirjaa)
• Projekti Lönnrot on tehnyt suomalaisten teosten digitoinnissa yhteistyötä Gutenbergin kanssa, mutta kotimainen kokoelma on laajempi, sillä kaikkien kirjojen oikeudet eivät mene yhteen Gutenbergin vaatimusten kanssa
• skandinaavista kirjallisuutta on digitoinut saataville Project Runeberg.

Ajattelun taidot ja oppiminen – kirjaviisauden aatelia

Kirja(vinkki)viisautta kollegalta toiselle

Syyslukukauden avautuessa uuden oppiminen kutkuttaa aina. Ammatillinen oppiminen itselläni tarkoittaa hyviä kirjoja, mielenkiintoisia verkkofoorumeita, podcasteja ja radio-ohjelmia, joskus jos jaksan, myös maukkaita videoita.

Kirjojen kanssa alkaa olla heikkoa. Viime keväänä tuskastuin täysin, kun useasta kirjakaupasta yritin metsästää tuoretta kotimaista Otavan julkaisemaa oman aihepiirinsä tähtikirjaa. "Voimme tilata." No voikaa tilata, niin minäkin voin.

Syyskauden ensimmäinen Opettajan Tietopalvelun asiakaslehdykkä ja kuukauden kirja Reseptit OPSin käyttöön (Aki Luostarinen ja Iida-Maria Peltomaa) sytyttivät oppimisen intoon. Seikkailin sen verran Opettajan Tietopalvelun sivuilla, että huomasin hauskan houkutuksen: Opettajan kirjablogin. Kirjablogiin kutsuttiin alan ihmisiä kirjoittamaan kirjavinkkejä kollegoilleen. Laitoin heti matoa koukkuun ja sain kutsun joukkoon. Listalta valitsin ilman arveluita kirjoittajajoukon ja kirjan nimen perusteella aarteeksi arvelemani. Kirjakaupoissakin olen aina kulkenut haistelemassa kirja-aarteita. Eikä ollut virhearvio. Harvinaisen ravitseva kirja: Ajattelun taidot ja oppiminen (kirjoittajaryhmä Irmeli Halinen, Risto Hotulainen, Eija Kauppinen, Päivi Nilivaara, Asta Raami, Mari-Pauliina Vainikainen).

Open kirjabloggaukseni kirjasta Ajattelun taidot ja oppiminen löytyy Opettajan Tietopalvelun Open kirjablogista: Ajatuksen voima olkoon kanssasi.

Opettajan Tietopalvelu on ideoinut kaikenlaista muutakin jännää ammattikirjallisuuden kanssa. Onnekas opettaja sai lukuvuodeksi 1000 eurolla ammattikirjallisuutta. Kokeilulla tutkitaan, mikä vaikutus hyvällä ja tuoreella käsikirjastolla on opettajan työssä jaksamiseen ja mitä kirjallisuudesta saa irti omaan työhönsä. Nuori opettaja Anna Vehkala raportoi kerran kuussa kokemuksiaan.

Toinen vinkeä idea ammattikirjallisuuden äärellä on #opechat eli Twitterissä keskustellaan kuukauden kirjoista. Linjoilla ovat kirjailijat itse. Ideana on, että chatin vetäjä esittää kysymyksiä ja sitten niistä keskustellaan tovi. Twitter on vähän hämärä väline tähän. Voi kun meillä olisi edelleen Jaiku!

Ajatukset ovat kuin viherkasvit kotona tai kasvimaa tuolla pihan puolella. Sopivasti valoa, vettä ja ravinteita. Ja sitähän kirjat ovat ajatuksille. Ajattelun taidot ja oppiminen aivan erityisesti auttaa ymmärtämään sitä, mitä olen juuri nyt tekemässä itse ja sitä mihin voin johdattaa oppijoita. Meillä ei saa olla niin kiire, että emme ehdi lukea ja ajatella. Nyt vähän kuin olisi niin kiire...

Väline per tarkoitus – kokemuksia Kindlestä

Kirjoja voi lukea nykyisin tietokoneelta, tablet-laitteesta, puhelimesta ja halutessaan vaikka televisiosta. Onko siis mitään järkeä hankkia lukulaite, joka on lähinnä vain kirjojen lukemista varten?

Olen kuin se laulun Irja, tykkään hurjasti kirjoista. Olen tykännyt pienestä pitäen. Tykkään kirjastoista, kirjakaupoista ja kirjahyllyistä. Paperinen kirja luo kotiin tunnelmaa. Keskenlukuinen kirja on kodikas kaveri. Rakkaimmat kirjat ovat kirjahyllyssä kunniapaikalla, vaikka niitä ei voi vähän väliä lukea. 

Kirja ei kuitenkaan ole vain esine, paperille painettu. Kirja on ensisijassa sisältö, teksti, lukukokemus. Siksi pidän kovin paljon myös e-kirjoista. Minulla on puhelimessa Eino Leinon romaaneja tylsän hetken varalle. Naisen orjan perästä nyt lukemistona on Rahan orja. 

Project Gutenbergistä voi ladata tekijänoikeuksista vapautunutta kirjallisuutta ja latausmuotoja on monenlaisille laitteille. Radio YLE 1:ssä luetaan vanhoja kirjoja ja sieltä sain Juhani Aho -pistoksen. Gutenbergistä löytyy läjäpäin Ahon teoksia.

Puhelimella lukeminen on mainiota hupia ruuhkabussissa tai kassajonossa. Puhelin sopii hyvin käteen ja sivun vaihtaminen on sutjakkaa. Sitä vastoin en ole ihastunut kirjojen lukemiseen tablet-laitteella. Varmaan pienikokoisella laitteella lukeminen olisi ihan mukavaa, mutta koska tablet-laitteen tärkeimpiä ominaisuuksia itselleni on piirtäminen, pieni laite on huono valinta. Tietokoneella e-kirjoja luen vain työn vuoksi tai opiskelutarkoituksissa, jos muita vaihtoehtoja ei ole. Tietokoneen kanssa pitää lukea istuallaan, mikä on minusta vain olosuhteiden pakosta käypä asento lukemiseen. Paras lukemisasento on makuullaan ilman muuta.

Olin nähnyt yhden ainoan kerran e-kirjan lukulaitteen 23.11.2009. Tapaus jäi hyvin mieleen. Kaisa Vähähyyppä oli juuri parahiksi palannut Yhdysvalloista Virtuaaliopetuksen päiville, jonne ilmoittautuessani yhytin muutamien muiden tuttavien kanssa hänet esittelemässä tuliaista rapakon takaa.

Aika ajoin olen kurkkinut Amazonin verkkokaupasta Kindlejä. Saatavuus Suomeen on ollut huonoa. Nettifoorumeilla on ollut neuvoja keinoista, monet ovat matkoiltaan tai tuttaviensa kautta hankkineet laitteita. Eikä Kindle toki ole ainut alalla. Erityisesti Sonyn lukulaite on edullisuudellaan ollut vahva vaihtoehto.

Aloitin lyhyen kesälomani joulusiivouksella, joka on aika hyvä tehdä +20° -kelillä. Kirjahyllyt suloisine kirjoineen valtaavat kodin säilytystilaa. Jo viime kesän joulusiivoilla kannoin vinttiin syväsäilytykseen isot kasat kirjoja. Nyt tuntui mukavalta raivata lisää hyllytilaa. Samalla palasi mieleen haikailu Kindlen perään. Kun vielä radio-ohjelmassa haastateltu joku suomalainen maailmalla nimesi lempiesineekseen Kindlen, haikailuni sai vahvistusta. 

Kyllä minä kirjastoakin suosin, mutta kaikista sähköposteista ja tekstiviesteistä huolimatta olen aina myöhässä palautusten kanssa. Tykkään palata kirjoihin. On hankalaa, jos luettu kirja ei ole käsillä. Näissä mietteissä innostuin jälleen kurkkimaan Amazoniin, mitä se sanoo Kindlen toimittamisesta Suomeen? Kerrassaan hyvää! Taustavalollinen Kindle Paperwhite 6 on saatavilla Suomeen. Sitä sitten. 

Muitakin toimittajia on, edullisempia jopa, mutta mitä nettipalstoilta luin, niin toimitusajat voivat venyä, toimitukset epävarmoja ja varsinkin takuut ja ongelmatilanteet. Siispä alkuperäiseltä toimittajalta tilaukseen. Ja ei moitteen sijaa. Erittäin selkeä asiakaspalvelu. Tullauksesta tuli tekstiviesti ja homma hoitui siihen vastaamalla. Laite tuotiin kotiovelle.

Ja on se! Ensinnäkin silmälle. Lukukokemus on todella kuin kirjan sivulta lukisi. Ja laitetta pitelee yhdellä kädellä, paksujen kirjojen kanssa tietenkin todella kevyesti. Sivun vaihtaminen on luontevaa. Uppoutuminen kirjan vietäväksi toimii. Lukulaite ei tunnu tekniseltä. Siinä ei myöskään ole kaikenkarvaisia herätteitä sähköisiin maailmoihin.

Laitteessa on kosketusnäyttö, hieman kömpelö tablet-laitteisiin verrattuna, mutta sillä voi esimerkiksi merkata sitaatteja, kommentoida niitä ja jakaa sitaattejaan nettiin. Kindlen voi yhdistää Twitteriin, Facebookiin ja Goodreadsiin. Siinä on selain, ei mikään Jaguar, mutta sillä pääsee mm. edellä mainitun Gutenbergin sivuille lataamaan kirjoja. Osoitteeksi vain m.gutenberg.org/.

Kindlellä on olemassa myös tablet-laite, mutta se on tablet-laite. Lukulaite käyttää digitaalista mustetta ja on harmaasävyinen. Tekniikka on erilainen.

Kannattaako hankkia taustavalaistu ja sitä myöten kalliimpi Kindle? Jos luet iltamyöhällä kirjaa sängyssä ennen nukahtamista, vastaus on ehdoton kyllä. Valon määrän voi säätää. Lukukokemus on todella miellyttävä. Itse en pidä suurista valoista. Tämä Kindlen malli on silmän ystävä. Ulkona lukeminen onnistuu kaikilla keleillä. Näyttö ei kiillä.

Latasin laitteeni ensimmäisen kerran saapumispäivänä 7.7. ja tänään 20.7. toisen kerran (latausta oli vielä jäljellä). Taustavaloa olen käyttänyt jatkuvasti ja olen lukenut suunilleen joka päivä. Akku siis kestää todella pitkään.

Harmillista on tietenkin se, että uusia kotimaisia kirjoja ei saa Kindlelle. Suomalaiset e-kirjat on varustettu teknologialla, joka ei sovi yhteen Kindlen kanssa. Tätä bloggaustani kommentoinut henkilö määritteli ongelman näin: "Kindle on varustetettu propriataarisella teknologialla, joka ei tue standardeja." Vain harvoja suomalaisia on myynnissä Amazonissa.

EDIT uutta tietoa edelliseen liittyen: Opin paljon uutta Facebookissa kommentoineilta henkilöiltä. Suomessa melko suuri osa e-kirjoja myydään nykyään vesileimattuina, ei enää DRM-suojattuna. Vesileimatun kirjan voi siirtää tietokoneelle ja konvertoida Calibre-ohjelmalla mobi-muotoon, jota Kindle ymmärtää. Kirjan voi lähettää sähköpostilla omaan Kindleen tai jos Kindlen liittää tietokoneeseen, kirjan voi ladata Calibre-ohjelmasta suoraan laitteeseen. Kirjauduin Elisa-kirjaan ja hankin sieltä ilmaisen Maria Jotunin kirjan, jolla kokeilin tämän ja homma todella toimii.

Hauskaa on, että PDF-tiedostot voi lähettää sähköpostilla omalle Kindle-tilille ja lukea lukulaitteella. Kindle-tiliin kuuluu henkilökohtainen sähköposti ja sinne vain liitetiedostona PDF. Tosin lukukokemus riippuu PDF-tiedoston asetuksista. Jos taitto on tehty A4-kokoon, teksti on pientä, sillä skaalaaminen ei toimi. Mutta ainakin itse pystyin hyvin lukemaan noitakin läpysköitä.

Kindleen integroitu Goodreads on mainio kirjanystävien verkosto ja hauska palvelu. Kun siellä liittää suomalaiset tietokannat oman profiilin asetuksissa, saa kätevästi luettavat, arvioinnit ja monet muut toimimaan. Goodreadsiin on olemassa selainkäyttöliittymän lisäksi mobiilisovellus. (Minut löydät tämän linkin takaa Goodreadsista.)

Yhteenvetona:

• jos luen vain ammatillisesti e-kirjoja, tietokone ja mobiililaitteet riittävät
• Kindle on ihana!

EDIT:

• Oikeaa sivua Suomeen tilaamista varten on välillä vaikea löytää. Tässä ainakin tällä hetkellä toimiva sivu (valitse sivulta pudotusvalikosta Finland) http://www.amazon.com/dp/B00JG8GBDM/ref=kods_xs_dp_new
• Facebookissa syntyi asiantuntevaa keskustelua e-kirjojen teknisistä formaateista ja niihin liittyvistä bisnesmalleista.
• Kattava arviointi kyseisestä laitteesta.

Linda-Senja-Vesa-ytyä (oppi)kirjamaailmassa

Kansalaismedia järisytti journalismia. Kirjamaailmassa omakustanteet ovat toki olleet olemassa pitkään, mutta nyt on käsillä jokin uusi aika. Tässä useampi jännittävä esimerkki.

Linda Saukko-Rauta on tullut tunnetuksi kutkuttavista piirroksista, joissa opettajat riemuitsevat ja tuskailevat tietotekniikan ja nykyajan muiden hullutusten kanssa ja piirtäjä itse seikkailee arjen pienissä erikoisuuksissa. Myös visuaaliset muistiinpanot ovat Lindan erikoisalaa. Hän on tehnyt muiden täppäri-piirtäjien iloksi myös hienon opasvideon visuaalisten muistiinpanojen tekemisestä. Tänä kesänä Linda Saukko-Rauta julkaisi yhdeksän kuukauden omakohtaisten kokemusten herättämistä tuokiokuvista "Ei voi perua" -iBookin, jota eräs kommentoija suositteli kätilö-terveydenhoitajille oppikirjaksi (eikä syyttä, minäkin suosittelen, oh sitä tuskan hikeä...). Toteutusvälineenä oli iBooks Author (Lindan jakama linkkivinkki iBooks-oppaista). Sellainen aaninki, että saattaisi olla ensimmäinen iTunesista ladattava suomalainen sarjakuvakirja.

Tiesitkö, että Senja opettaa sinulle ruotsia? Huipputempaus, jonka juurista kirjoitin viime vuoden keväällä tässä blogissa pikkaisen, kyseessä siis ruotsin opiskelun riemastuttava somesovellus (joka voitti keväällä 2012 Suomen eOppimiskeskuksen eEemeli-kilpailun Parasta parasta sarjan). Senja kertoo YouTubessa: Miten pyörii nollabudjetin kielikoulu. Nyt fröken Senja on laittanut hiivaa nettiin ja alustanut kerrassaan upean projektin, jonka tavoitteena on toimittaa parin vuoden aikana kertynyt oppiaineisto hyödylliseksi paketiksi, kekseliäästi kuvitetuksi e- ja paperikirjaksi.

Vaivaa ja työaikaa kuluu, joten leipomossa nousee nyt yleisön lämmittelyä kaipaava taikina eli yhteisörahoitushanke projektille. Meno näyttää jännältä, reilu kolmasosa keräysajasta kulunut ja yli kolmasosa tavoitesummasta koossa. Yhteisörahoitukseen voi osallistua dollarilla tai useammalla. Lahjoituksen suuruudesta riippuen saa erilaista hyvää palkkioksi. Järjestelmä toimii sulavasti: taikina kohoaa KickStarter-palvelussa, joka on yhteydessä Amazoniin. Jos rahoitus tulee kokoon, tavoitepäivänä lahjoittajien luottokortteja laskutetaan.

Laitoin paperikirjaan oikeuttavan summan likoon ja kannustan muitakin osallistumaan tähän ainutlaatuiseen projektiin. Tarvitsen ilman muuta ruotsin oppia, mutta vielä enemmän minua innosti osallistumaan koko toimintamuoto ja tyyli, jolla Senja kumppaneineen vetää hommaa. Jotain samaa henkeä, kuin 2000-luvun taitteessa Juliet Colon ja kumppaneiden alulle laittama ranskan opiskelun Maison de Quartier.

Senjan (ja muiden kielenopettajien, joista viroa opettava Samu oli edelläkävijä) tapaan Vesa opettaa sinulle sähkötekniikkaa ja elektroniikkaa. Nyt Vesa (Linja-aho) on laittanut hihat heilumaan ja maanitellut hurjan joukon tuottamaan viikonlopussa lukion pitkän matematiikan oppikirjan.

Eikä tässä kaikki. Suunnannäyttäjiä ja kokeilijoita riittää. Yhtenä heistä enoni Asko Korpela, joka toimitti jo pari vuotta sitten kääntämänsä teoksen Amazoniin Kindle-myyntiin (ja vielä parempaa, rakenteli lukijan kanssa keskustelevan filosofian kirjan nettisivuille, mitä ideaa sopisi soveltaa myös koulujen reaaliaineiden kirjoihin). Näitä esimerkkejä katsellessa nousee mieleen, että kirjan tulevaisuus on monenlainen. Lukijat testaavat laadun ja tarpeen. Varmasti edelleen on kysyntää kustannustoimitetuille kirjoille kuten ammattijournalistien laadukkaille jutuille. Minäkin harkitsen, että menen jonottamaan syksyn uutuuskirjaa yömyyntiin, kun satun olemaan sopivasti hollilla ja kovasti fanitan paperikirjoja ja tätä suurta kirjailijaa.

Vertaisaika – yhdessä tehty netitse

Me, met, myö...

Vaikka kesäkärpäset eivät vielä taajaan pörrää, yrittelen yhdellä iskulla montaa kärpästä. Töissä rakentelemme parhaillaan verkostomallia koulutushankkeen toteuttamiseen. Opiskelurintamalla tutkailen tiiviiseen tahtiin nettikätilöintiä eli sitä, miten saadaan melko avoimessa toimijaverkostossa aikaan tavoitteellinen prosessi.

Samaa aihepiiriä käsittelee kesäharrastus, jota teemme Tuija Aallon ja Kari A. Hintikan kanssa. Kirjoitamme nimittäin opasta nettitalkoistamisesta ja muusta verkkovälitteisestä yhteistekemisestä, jota on nimitetty mm. crowdsoursing, sorsastaminen, joukkouttaminen tai verkkofasilitointi. Opas antaa eväitä sekä järjestöissä, yrityksissä että vapaammissa nettiverkostoissa toimiville.

Jos aihe kiinnostaa, voit seurailla keskustelua, kommentoida ja siten myös osallistua oppaan tuottamiseen. Varsinaista tekstiä julkaisemme myöhemmin, mutta asiaa möyhennämme ja lannoitamme, kuten kunnon kylväjät konsanaan:

• Vertaisaika-blogissa ilmestyy aihepiiriin liittyviä tekstejä,
• ideoita imuroidaan myös Facebookista, 
• Twitteristä ja 
• Qaikusta, 
• nettihubina vertaisaika.fi ja
• aihepiirin linkkejä talletan Diigoon tunnisteen vertaisaika alle.

Vertaisajan tunnuskuvan tarina löytyy blogista.

Virtuaalisia teoskokoelmia

Vinkkaanpa tässä lyhyesti läksynteon keskeltä kaksi hyvää keinoa pysyä ajan tasalla opetusalaan liittyvien julkaisujen kanssa. Toinen hyvä paikka on Oppiminen.fi-raporttipankki Diigossa. Kyse on Opetushallituksen oppimisympäristöjen kehittämishankkeiden koordinaation avaamasta ryhmästä (suunilleen näin, tulipa kauniisti sanarunoiltua). Diigo-ryhmään jäsenet voivat tallettaa aiheeseen liittyviä verkkojulkaisuja. Tallentaminen käy kätevästi selaimen laajennoksella.

Toinen hyvä paikka seurailla tuoreita verkkojulkaisuja on Scribd, jonne juuri putkahti mm. keskiviikkona julkaistu Silmät auki sosiaaliseen mediaan. Scribdissä voi perustaa omia kokoelmia, hakea hakusanoilla ja seurata toisia käyttäjiä, heidän julkaisujaan ja kokoelmiaan. Ja siis mahdollisuus myös julkaista omia tekstejä. Meikäläinen löytyy osoitteesta http://www.scribd.com/anne_rongas.

Ihmettelee Sofi Oksanen -fani

Katson Areenalta toiveuusintasarjaa Tuliportaat, joka ehkä on kaukana tai sitten ei perhedynastioiden viimekäänteitä. Otava ja Siltala ja mitä lie. Lööpeistä on vaikeaa muodostaa mielipidettä, mutta muusta viestinnästä ja varsinkin kirjaukapan hyllyillä haistellen kirjoista oma kantani on selkeä: olen iloinen, riemuissani, innoissani, jee-jee-ylpeä, että meillä Suomi-Virolla on kerrankin näin vavahduttava kirjailija kuin Sofi Oksanen. Arto Salmisen hartaana ihailijana en voi olla murehtimatta kansallisjättimme WSOY:n suhdetta kirjallisiin lahjakkuuksiin.

Pikainen läjä pikkuhuomioita viestikurkistuksista

Säilön tähän kaiken puuhan keskellä muutaman hyvän jutun:

Kindlen on saanut jo joitain aikoja tietokoneelle ja mobiililaitteille. Amazonilta voi ladata paljon ilmaiskirjoja, aloitin Ihmemaan Liisalla. Löytyy jopa ihmisten kokoamia ilmais-Kindle-kirjojen listoja. Yliviivauksia ja muistiinpanoja pitäisi pystyä tekemään, mutta jokin bugittaa vielä sillä kohtaa. Joka tapauksessa mainiota. Oma läppärini on sitä luokkaa (kevyt, pitkä akkukesto, mahtuu olkalaukkuun), ettei ainakaan nykyisiä e-kirjanlukulaitteita vielä tarvitse hankkia. Kindle-tietokirjoja tulee jatkossa varmasti hankittua käsikirjastoon, kulkevat sitten aina mukana. Käyttöliittymä näyttää nyt tältä:

AudioBoo tuli vastaan Tuija Aallon jakaman hauskan äitienpäivä-tarinan kautta. Hänen isänsä siinä muistelee lapsuuttaan vekkulilla pikku tarinalla. AudioBoo mahdollistaa audiotiedostojen jakamisen ja upottamisen. Tällaista on tullut etsittyä. Posterous-blogi toimii ihan kelpoisesti tosin tarpeeseen, Voxopo joihinkin juttuihin, mutta kumminkin valikoimaan sopii.

AudioBoo on aivan huippujuttu! Toimii selaimella, voi lisätä audiotiedostoja tai nauhoittaa. Tilin perustaminen sujui hetkessä. Asensin AudioBoon iPhoneen, mikä sekin oli muutamalla klikkauksella selvä homma. Sunnuntaireporterina nappasin äitienpäivähaastatteluun kissaemo Speden iPhonella, kuvankin sai näppärästi liitettyä mukaan ja haastattelun julkaiseminen tapahtui vauhdikkaasti. Käyttöliittymältä ei voi enää juuri enempää toivoa, aivan huippu! Ja tässä tuo kissaemon äitienpäivähaastattelu (meidän Spedeä luultiin aikoinaan poikakissaksi, kunnes...):



Sitten Rainion Timolta napattu digitaalinen käyntikorttilöytö Dooid... tosin en nyt vielä perustanut itselleni, kun mietin palvelun turvallisuutta, mutta kovasti kehuttu näyttää olevan.

Ollaan myös tässä päivän mittaan toteiltu porukalla, että Google Dokumentit on lunastanut niitä lupauksia, joilla Google Wavea lanseerattiin viime vuonna. Nykyisin on ihan arkea, että sähköpostin sijaan yhteiskehittely laitetaan käyntiin G-dokumenteissa, jaettu kansio on helpottanut tilannetta kovasti. Aloitteen tekijä perustaa ensimmäisen dokkarin ja kutsuu muut siihen, sähköposteissa ei kierrätellä liitetiedostoja. Vielä kun kaikkiin dokumenttilajeisihin saadaan chatti ja keskusteluketju EtherPadin tapaan ja jonkinlainen dropbox-tyyppinen sujuva tiedostojen jako, niin huipputyökalu. Google Wavessa on tänään pähkäilty, että voisiko Wave jo olla yhteistyöstökaluna kelpoinen eikä ihan vielä ole pienen otoksen mukaan, osan mielestä mahdollisesti jatkossa. Google Wave on nykyään integroitavissa Gmailiin, mikä lisää käytettävyyttä. Käyttöliittymäkin on melkoisen mukava, verrattuna Google Dokumentteihin. Mutta silti Dokumentit jyrää vahvasti.

Aamulla tuli havaittua myös mainio integraatioasia. Vastasin kommentoimalla Google Buzzissa ja sama kommentti päivittyi näkyviin myös Google Readerissa. Asiat siis edistyvät. Vähitellen.

Hybridikirja tulee kouluihin - juoma-automaattien tilalle latauspisteitä

Kyselin pari päivää sitten Twitterissä ihmisten ajatuksia tulevaisuuden oppikirjasta. Kuusi asiantuntijaa vastasi ja yhteenvetona kaikki olettavat jonkin asteista perinteisen kirjan ja uuden teknologian liittoa.

VTT selvitti äskettäin oppikirjan tulevaisuutta. He kokeilivat hybridioppikirjaa, jossa kirjaan painettujen kuvakkeiden avulla saattoi avata kännykkään aiheeseen liittyviä sisältöjä, jotka noudattelivat myös oppijan edistymistä. Tutkimustulokset olivat rohkaisevia.

Jokin aika sitten yritimme pienellä porukalla testailla ReadCloud-palvelua, jossa tavoitteena oli lukea kollektiivisesti ekirjoja, jakaa kommentteja, nostaa esiin tekstin oleellisia asioita sekä keskustella teksteistä. Palvelu oli vielä turhan beta, mutta idea varmasti kehittyy ja sopii erittäin hyvin esimerkiksi korkea-asteen perinteisten kirjatenttien rinnalle sekä kirjallisuuskasvatukseen.

Twitter-raati oli myös sitä mieltä, että tutkiva- ja ongelmalähtöinen (+ilmiöpohjainen) oppiminen johtaa siihen, että nykymuotoiset oppikirjat eivät jatkossa ole niin keskeisessä asemassa kuin ovat olleet, yliopistossa tämä muutos on jo selkeästi havaittavissa erään kommentoijan mukaan.

Ongelmissa yhdistyy monta tieteenalaa ja lähteitä tarvitaan aina useita. Oma ymmärrys, tiedon etsintä, tiedon käsittely, ajatusten ja tekstien luominen tutkitun ja koetun perusteella tuntuvat olevan keskiössä myös niissä opinnoissa, joihin olen itse viime aikoina osallistunut. Kirjoilla on aina oma sijansa, mutta liiketoimintana oppikirjan kustantamista joudutaan miettimään uudella tapaa.

Chris Andersonin kirjassa Free (suomennettu Ilmainen) esitellään ilmaisen oppikirjan ja siihen liittyvien oheistuotteiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi Wikikirjastossa ja YUDU-palvelussa on jo nyt saatavilla paljon ilmaisia oppikirjoja. Ilmainen kirja on ilouutinen kenelle tahansa opiskelijalle ja kuntien säästöpaineissa houkuttelevaa, kuten on saatu lukea rapakon takaakin, Schwarzeneggerien vaatiessa ilmaisia sähköisiä oppimateriaaleja opiskelijoille.

Mitä sitten Anderson ehdottaa? Ilmaisen kirjan rinnalla sekä huokeita (mustavalkoisia) että kalliimpia maksullisia painettuja kirjoja, oikeus pdf-tiedoston tulostamiseen (lisämaksusta tulostus palveluna, johon kuuluu kirjaksi sitominen), tulostettava luku kirjasta, äänikirja, luku kerrallaan äänikirja, ekirja kokonaisena tai luku kerrallaan, flash card -versio koko kirjasta ja luvusta kerrallaan. Suomi, joka on pieni kielialue, ei varmaan toimi samaan tapaan kuin Andersonin esimerkkitapaus Yhdysvalloista, mutta kyllä näistäkin löytyisi ideoita uusiin tuotteisiin. Tieteenaloihin perustuvissa oppikirjoissa sisällön päivittyminen muutoin kuin massiivisilla uusilla painoksilla olisi eduksi.

Miltä sitten koulunkäynti näyttää tulevaisuudessa? Välitunneilla ei tankata raittiilla ilmalla ja vedellä nuorisoa vaan sähköllä taskuissa tai ranteissa kulkevia oppimislaajennuskoneita. Ehkäpä langattomalla sähköllä.

Luettaisko joukolla?

Näyttää ihastuttavan houkuttelevalle itseään maailman ensimmäiseksi sosiaaliseksi e-lukupalveluksi mainostava Readcloud. Syntyisikö porukkaa kokeilemaan? Ja jotain erikoisempaa pientä luettavaksi? Tämä täytyisi kokea joukolla.

Funetista Facebookiin

Kirja julkaistu!

Petri Saarikoski, Jaakko Suominen, Riikka Turtiainen & Sari Östman
Funetista Facebookiin. Internetin kulttuurihistoria
Nidottu, 333 sivua. Gaudeamus 2009.
Suositushinta 33 €

Ahistaako-kiinnostaako twitteröinti?

Tulossa suomalainen Twitterkirja lupailee apua ahistukseen ja opasteita alkumatkalle. Ensimmäinen luku luettavissa kirjan verkkosivuilla, samoin sisällysluettelo nähtävillä. Kirjan on kirjoittanut Maija Haavisto, kustantaja FinnLectura.

Oma Twitter-linkkikokoelmani.

Hauskan raikas Kirjavinkki-blogi

Kirjojen rakastajana olen tuntenut aina pientä epämieluisuutta kirja-arvosteluihin. Arvostelu on kirjoittajan kokemus ja näkemys kirjasta. Lukija muodostaa mielessään kokemuksen, jossa kirja sinänsä on vain osa. Sen sijaan olen kovasti viehättynyt kirjavinkkaamisesta, jonka perusidea on lyhyesti tarjota houkutuspala ja perusinfoa kirjasta. Radiosta kuuntelen lauantaisin lastenkirjojen kirjavinkkejä.

Kirjavinkkejä löytyy myös netistä. Jo miltei tuhat vinkkiä tarjoileva Kirjavinkki-blogi on todella tutustumisen väärtti. Monipuolinen valikoima, selkeä formaatti ja visuaalisesti mukava toteutus.

Pari kirjaa

Kuun lopulla Sulapinnan nettikonkareiden, Marylka Yoe Uusisaaren ja Tuija Aallon julkaistaan Nettielämää-kirja, tiedotteen mukaan:

"Kirja esittelee verkon maantiedettä ja kulttuuria ja verkostopalveluiden yleisiä periaatteita ja antaa lukijaille eväät itsenäisen nettielämän aloittamiseen.

Kirja selittää seikkaperäisesti sosiaalisen webin tärkeimmät yleiset käsitteet kuten identiteetti, maine, luottamus ja yksityisyys sekä ohjaa kädestä pitäen muutamien eri tyyppisten verkkopalveluiden käyttöönottoon. Läpi käydään myös perusteet tekniikkaan ja turvallisuuteen liittyvistä aiheista."

Odotetaan maistiaisten perusteella valmiina hankkimaan käsikirjastoon, täydentää hyvän Kallialan ja Toikkasen oppimiseen keskittyvää Sosiaalinen media opetuksessa -kirjaa. Oppimisaihepiiristä myös Ari ja Minna Haasion Pulpetit virtuaalivirrassa (en löytänyt kirjan verkkosivuja, mikä on kyllä miinusta tämän luonteiselle kirjalle).

Eilen bussia vaihtaessa Kampin Suomalaisesta tarttui käpälään The Wikipedia Revolution, Andrew Lih'n tuore kirja, jonka alaotsikko avaa sisältöä: How a bunch of nobodies created the world's greatest encyclopedia. En kummempaa arvioita vielä osaa antaa, vaikuttaa kiintoisalta ja selkeästi kootulta tarinalta Wikipedian syntyhistoriasta näihin päiviin.