Mitä kävi? – tapaus ITK-ystävät Facebookissa #itk2019 #itk30v

Kolme viikkoa takaperin kirjoitin erikoisesta episodista Facebookin opeverkostoissa: 1200 jäsenen Facebook-ryhmä on valuuttaa – tapaus ITK-ystävät (luettu reippaasti yli 2300 kertaa). Koska episodi on edennyt suorastaan dramaattisesti ja kaiken kaikkiaan hämmentävästi, kerron muutamia sisältä kokeneen havaintoja.

Keskustelu pyöri mainitussa 10 vuotta ITK-konferenssin taustakanavana toimineessa ryhmässä syys-lokakuun aikana fokuksen muutoksen jälkeen muutamissa teemoissa, kuten että ryhmässä ei enää ollut suotavaa ryhmän nimen mukaisesti tiedottaa ITK-konferenssiin liittyvistä asioista, ja että onko konferenssi jakautunut kahtia tai ettei ole olemassa oikeaa ITK:ta. Niin maakuntaliitto kuin kesäyliopistokin avautuivat aiheesta muutamalla puheenvuorolla, mutta vetäytyivät keskusteluista kokonaan eivätkä sittemmin ole millään lailla osallistuneet keskusteluun. Lokakuun alussa heitä alkoi edustaa oman kertomansa mukaan vapaaehtoisesti ryhmän moderointiin lupautunut henkilö.

Yleinen kummastelu sai voltteja, kun 8.10. klo 21:30 uusi moderaattori jäädytti ryhmän eli muutti ryhmän suljetuksi ja sulki ryhmän jäseniltä oikeuden avata uusia keskusteluja. Ryhmään voi siis edelleen liittyä ylläpitäjän hyväksymänä. Muuten ryhmä on melkolailla halvaantunut. Tilanteen ihmettely jatkui jäädyttämisen jälkeen aiemmin avatuissa keskusteluissa pitkinä kommenttiketjuina, joista aktiivisin on venynyt tätä kirjoitettaessa jo 167 kommentin mittaan. Aiheena ITK-ystävyyden sijaan on ollut etupäässä kyseisen ryhmän moderointi.

Moderaattori teki suuren päätöksen ryhmän jäädyttämisestä ja oman kertomansa mukaan teki sen itsenäisesti ja vastuunsa kantaen. Tarkempia perusteluita kyseltiin moneen kertaan. Itse kyselin vastausta saamatta, mitä tuo vastuun kantaminen sisältää. Perusteena moderaattori esitti sitä, että ihmiset olivat valittaneet hänelle ryhmästä tulevien viestien häiritsevän heidän FB-uutisvirtaansa. Tätä perustetta kokeneet someaktiivit kummastelivat, sillä valtaosa suomalaisista Facebookin opeverkostoista on avoimia ryhmiä. Useiden käyttäjämäärät ovat tuhansia, jopa yli kymmenentuhannen. Facebook-ryhmään liitytään vapaaehtoisesti. Häiritsevästä ryhmästä voi erota ja omasta uutisvirrastaan voi myös hiljentää sisältölähteitä. Itse kuulun kymmeniin vilkkaisiin opeverkostoihin Facebookissa enkä ole koskaan kokenut tuota perusteena mainittua häiriötä.

Sitäkin kummasteltiin, että millainen valtuutus moderaattorilla oli ryhmän jäädyttämiseen. Vallankin, kun tämä tapahtui selvästi virka-ajan ulkopuolella klo 21:30. Kun keskusteluissa tiedusteltiin useaan otteeseen julkisorganisaation antamaa valtuutusta moderaattorin toimintaa, moderaattori itse kertoi, että hänen toimintansa on taustaorganisaatiossa hyväksytty, mutta ettei siitä ole pöytäkirjaan kirjattua päätöstä. Edelleen on hämärän peitossa, miksi ryhmä piti jäädyttää.

Lopulta päädyttiin sentään onneksi yhteen yhteisymmärryksen askeleeseen. Ryhmän banneri vaihdettiin kertomaan kahdesta konferenssista. Syyskuun alun epäselvässä tilanteessa oli varoiksi avattu uusi ITK-ryhmä facebook.com/groups/itkystavat/, jonne alkuperäisen ryhmän toiminta on nyt siirtynyt. ITK-konferenssi on myös avannut uudet verkkosivut itk-konferenssi.fi/, koska domain itk.fi on kesäyliopiston hallussa eikä sitä pyynnöistä huolimatta ole haluttu luovuttaa.

Tutkivat kansalaisjournalistit vanhassa ITK-ystävät -ryhmässä olivat myös saaneet selville, että Hämeen maakuntaliitto on 14.9. hakenut Patentti- ja rekisterihallitukselta tavaramerkkioikeuksia ITK:lle. Todella kummalliselta näytti tämä hakemus, joka oli laitettu vireille sen jälkeen, kun kesäyliopiston tietokannasta laajasti lähetettiin aiemmille ITK-puhujille uuden konferenssin tiedote 11.9., jossa selkeästi ilmaistiin, että ITK-konferenssin paikalla järjestetään uusi konferenssi. Voisi kuvitella, että tavoitteena on jollakin taholla ollut se, että ITK poistetaan kokonaan Suomen konferenssikartalta.

ITK:n järjestelytoimikunta on kuitenkin vienyt perinteikkään tapahtuman valmisteluja eteenpäin, ison ja aktiivisen ystäväjoukon tuella. Parhaillaan on auki papereiden jättäminen, mukana myös uusia kiinnostavia vaihtoehtoja http://itk-konferenssi.fi/cfp.

Minua hämmästyttää kummastuttaa se, että miksi ylipäätään toisen konferenssin järjestäjän kannatti yrittää muuttaa ITK-ystävät Facebook-ryhmän fokusta. Kyse on asiantuntijaverkostosta, jossa on opettajia eri aloilta ja asteilta, rehtoreita, johtajia, hallinnon henkilöitä, alan tutkimuskenttää laajasti, yritysmaailman edustajia ja muita alan keskeisimpiä toimijoita. Kun moderaattorilta kysyttiin, miksi hän ei käynyt ryhmän kanssa minkäänlaista keskustelua ennen jäädyttämistä, hän vastasi, ettei havainnut ryhmän jäsenten suuremmin osallistuneen keskusteluun. Tähän eräs hiljaisista seuraajista totesi, että hänen kaltaisiaan on ryhmässä paljon.

Olen ollut Suomi-somessa mukana lähes alkuajoilta saakka vuodesta 2005. Opetusala on ollut Suomessa hyvin kartalla somen suhteen, ja pionereiden kanssa järjestimme mm. Sometu-verkoston voimin vuosina 2008-2013 ITK-konferenssissa kokeilevia ja osallistavia yleisötapahtumia, jotka olivat todella suosittuja ja aihepiireiltään todella ajan tasalla.

Ennen Facebook-ryhmien ja Twitterin valtavirtaistumista Jaiku, Qaiku ja Sometu kokosivat väkeä yli rajojen. Sosiaalista liimaa ovat luoneet huumori, hyvä henki ja avoin meno. Sitä vasten leppoisan opeverkostoryhmän rankka moderointi on ollut eksoottinen ja outo kokemus. Etenkin sitä on ollut ymmärtääkseni monen vaikea ymmärtää, että moderaattoriksi tulee henkilö, joka ei toimi alalla eikä osaa lukea rivien välistä yhtään mitään.

Avoin ITK-ystävät verkosto myös niille, jotka eivät ensi keväänä pääse paikalle, ITK voi hyvin ja jatkaa, niin kolmekymppinen kuin onkin facebook.com/groups/itkystavat/

1200 jäsenen Facebook-ryhmä on valuuttaa – tapaus ITK-ystävät

Unohtumaton me-hengen hetki ITK:sta vuodelta 2009.

Facebookissa on ollut 10 vuotta ryhmä ITK-ystävät, jossa on reilut 1200 ryhmään liittynyttä opetusalan ammattilaista ja kehittäjää. Ryhmässä on tiedotettu ITK-konferenssiin liittyvistä päivämääristä, minkä ohella viestivirtaa ovat hallinneet ryhmän nimen mukaisesti ITK-konferenssin ystävät jakaen ajatuksia, pieniä muistiinpanoja, linkkejä, valokuvia ja tunnelmia papereiden kirjoittamisen tiimellyksestä. Viestivirrasta löytyy myös lukuisia aineistoja esityksistä.

Syyskuun puolivälissä ITK-ystävät FB-ryhmän ylläpitäjä eli Hämeen kesäyliopisto vaihtoi ryhmän bannerin. Bannerissa mainostetaan nyt uutta ITK-konferenssin paikalla toteutettavaa saman alan tapahtumaa. Tämän eleen saattoi tulkita tukevan ITK:ssa esiintyneille puhujille samaan aikaan lähetettyä sähköpostiviestiä, jonka saattoi virheellisesti ymmärtää niin, että ITK on lakkautettu ja tilalla perinnettä jatkaa uusi konferenssi. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa – ITK järjestetään edelleen tavalliseen tapaan, kuten on jo 30 vuoden ajan tehty.

Syyskuun alkupuolella siis Hämeen maakuntajohtaja ja Hämeen kesäyliopisto ilmoittivat yllättäen järjestävänsä uuden, oman opetusalan konferenssinsa ja juuri ITK:lle varattuna ajankohtana - vieden näin ITK:lta myös kyseisen ajankohdan tilavaraukset ja pakottaen ITK:n vaihtamaan ajankohtaa maaliskuulle 20.-22.3. Vaihdos vei kovin kovin harmillisesti yo-kirjoitusten päälle, eikä näin tehty ilman yritystä löytää nopeasti parempi vaihtoehto.

Viestinnässä uutta konferenssia on argumentoitu sillä, että ITK-yleisö on antanut palautetta, jota kuullen uusi konferenssi on suunniteltu. Mikään tapahtuma ei ole täydellinen, mutta ITK:n puolesta yleisö on jatkuvasti äänestänyt jaloillaan. Myös ITK-ystävät Facebook-ryhmässä lukuisat henkilöt ovat viestittäneet kaipaavansa vuosittain juuri kolmekymppistä ITK:ta.

Uutta konferenssia on tuotu esille niin ITK-ystävät FB-ryhmässä kuin puhujille lähetetyssä kirjeessä (sekä ITK:n aiemmille verkosivuille rakennetun uuden konferenssin teksteissä) perinteen jatkajana. Kuinka uusi voi olla äkkiä perinteikäs? Järjestäjien puolelta on kerrottu, että uutta konferenssia tehdään suurella innolla. Näyttää ITK-ystävät FB-ryhmän viestintää lukiessa kuitenkin siltä, että monet ymmärtävät ja kokevat ITK-hengen kumpuavan alhaalta päin. 

Konferenssille on vuosien saatossa muodostunut varsin vakiintunut kävijäkunta ja samalla joka vuosi lukuisia uusia opettajia ja opetusalan ihmisiä on liittynyt joukkoon. Hyvin muistan vielä tuon unohtumattoman hengenheimolaisuuden kokemuksen ensimmäiseltä käyntikerraltani 2000-luvun alkupuoleta. ITK:n ystävät todellakin ottivat avosylin vastaan ja monta uutta ystävää ja kollegaa on kertynyt elämääni Aulangon käytäviltä ja kahvipöydistä.

Helsingissä ja muualla Suomessa on vastaavan tyyppisiä tapahtumia ollut tarjolla. Konferensseja mahtuu ja on hyvä, että tarjontaa riittää. Toivon onnea myös kesäyliopiston uudelle konferenssille. Mitä olen näissä muissa käynyt, en ole ITK:n kaltaista henkeä tavannut eikä näille muille ole muodostunut myöskään kannattajien FB-ryhmää. Itse asiassa on varmasti vaikeaa synnyttää yli päätään minkään isomman tapahtuman ystävien aktiivista ja innostunutta Facebook-ryhmää.

Voiko siis löyhän, mutta tiivistunnelmaisen ja erityishenkisen ITK-ystävien FB-ryhmän noin vain vaihtaa uuden eri konferenssin ystäviksi? 

Tältä syksyltä löytyy vastaava tapaus, kun Ylen Pressiklubi-sivu vaihdettiin Sannikka & Ukkolaksi, ikäänkuin Harakan ja sittemmin Stillerin mediakriittisen ohjelman fanittajat automaattisesti olisivat myös uuden erilaisen ohjelman fanittajia. Saatuaan peukuttajilta moitteita ja sivun seuraajien poistumisia Yle onkin linjannut, ettei enää perusta ohjelmille FB-sivuja. Vaihdosta perusteltiin sillä, että uusi ohjelma on samalla ohjelmapaikalla. No, samalla ohjelmapaikalla ITK:n kanssa on myös järjestettävä uusi konferenssi, joten eikö ole ihan oikein, että ryhmän fokus muutetaan, varsinkin kun ryhmän ylläpitäjä on kesäyliopisto? Logiikka ontuu. Eikö ryhmän jäseniltä olisi voinut kysyä asiaa ensin?

ITK-ystävät ryhmän tarkoituksen muutokseen nousseisiin kysymyksiin vastasi ensin syyskuulla Hämeen uudehko maakuntajohtaja ja eilen kesäyliopiston johtokunnan puheenjohtaja. Molemmat vakuuttavat, että kaikki on hyvin ja uuden konferenssin tekijöillä on into päällä ja osaavaa väkeä tekemässä. Epäilemättä. Mutta miksi ITK-ystävät Facebook-ryhmä piti muuttaa uuden konferenssin ystäviksi? Siksi, että sillä on 1200 jäsentä. Siksi, että FB-ryhmästä tuleva viestintä tavoittaa paremmin nämä ihmiset, kuin maksettu Facebook-mainonta. Veikkaan. 1200 ryhmäjäsentä on merkittävä saalis viestinnässä. 

Itselleni ITK on ollut aito ihmisten yhteisö, kollegiaalinen, hulvaton ja älykäs. ITK-konferenssista toiseen tuttuja naamoja ja yhtä paljon uusia. Monet somekaverit ovat saaneet lihamaailman muodon ITK:n hulinoissa. Monia uusia innostuksia on kehitetty. Nytkin kytee kaksi loistoideaa, jotka laitettiin alulle ITK-konferenssin käytävillä. ITK-ystävät Facebook-ryhmä ei tarkoita itselleni taustaorganisaation hallinnollista tiedotuskanavaa tai kauppapaikkaa, vaan nimensä mukaista, kollegiaalisen jakamisen ja ystävien tilaa verkossa.

Kun ITK-ystävät -ryhmässä on toistamiseen ja eri henkilöiden suulla esitetty pyyntö, että uudelle konferenssille avattaisiin uusi oma ryhmä ja 10 vuoden mittaan toiminut ryhmä säilyttäisi alkuperäisen roolinsa ITK:n ystävien ryhmänä, kesäyliopiston nimissä – maakuntaliiton suunnalta – vastattiin, että ryhmän ylläpito-oikeuksia ei jaeta ja että ryhmän nimikin tulee muuttumaan. Samassa yhteydessä kehotettiin myös ITK:n ystäviä perustamaan oma ryhmä (eikö mene jo mielenkiintoiseksi, toki erittäin murheellisella tavalla).

Vararyhmä ITK:n ystävät on perustettu https://www.facebook.com/groups/itkystavat/. Tämä tehtiin heti syyskuussa, kun tässä kuvattu tapahtumasarja käynnistyi ITK-ystävät -ryhmän bannerivaihdoksella. 

ITK-ystävät Facebook-ryhmän poreilu on jotain ainutlaatuista enkä ole vastaavaa päässyt näkemään ja kokemaan niiden 13 vuoden aikana, kun olen Suomi-somen maastoissa ja parveiluissa liikkunut. Erikoista seurata, mitä tapahtuu avoimen someryhmän hallinnollisen hyödyntämisen vaiheissa. Ovatko ystävät uusia ystäviä noin vain hallinnollisella päätöksellä?

Kevään ITK-konferenssin slogan kuuluu: Muutos on mahdollisuus. Call for papers on avautunut ja ihmiset ovat kiirehtineet varamaan hotellihuoneita Aulangolta. ITK:n henki ei ole kaupan, sitä ei omista kukaan, se elää, jos me yhteisönä niin teemme.

ITK'19 Aulangolla 20.-22.3.2019 https://itk-konferenssi.fi/

[Olen syvästi murheissani tästä selvästä skismasta. Tilanne on loos-loos. Pienessä Suomessa ja pienessä Hämeenlinnassa ei olisi varaa tällaiselle. Mutta elämää eletään eteenpäin tosiasiat tunnustaen. Hyvät asiat pyrkivät kantamaan. Loppujen lopuksi. Joskus pohjakosketuksen kautta. Joskus jopa tappion kautta. Oppimista riittää. Myötätunnon ja ymmärryksen kasvattamiselle riittää tilanteita.]

Nettiä ikä kaikki – Ylen kamppis alkaa elokuussa

Kävin kesällä 2000 Helsingin yliopistolla Helena Tapperin vetämän kansainvälisen kesäkoulukurssin Information society as risk society. Osallistujia oli eri puolilta maailmaa. Omassa tiimissäni Koreasta ja Saksasta. Kurssilla tutustuimme Manuel Castellsin sosiologiseen ennakointiin, josta yksi kiteytymä oli: verkotu tai syrjäydy.

Kuulun ikäluokkaan, joka ei saanut minkäänlaista tietotekniikan oppia koulussa. Valmistuimme ylioppilaiksi keväällä 1981. Samana syksynä lukioomme saapuivat ensimmäiset tietokoneet. Kuljin pitkän ja mutkikkaan tien tietoteknisiin taitoihin. Yhtenä onnenani Asko-eno, joka on ollut todellinen pioneeri tietotekniikan ja netin opetuskäyttäjänä.

Teknologia herättää paljon tunteita. Se turhauttaa. Sen varjolla hypetetään. Teknologian oppimiskäyttöön liitetään perusteettomia myyttejä ja toisaalta ei tunnisteta erityisiä oppimisen tarpeita. Perusteettomia myyttejä ovat esimerkiksi luulot siitä, että tietyn ikäiset eivät enää voi oppia ja tietyn ikäiset oppivat kuin itsestään tai että teknologian käytön oppiminen vaatisi jotain tiettyjä henkilökohtaisia ominaisuuksia. Erityisiä oppimisen tarpeita ei tunnisteta esimerkiksi siinä, miten heikot taidot nuorilla voi olla teknologian käyttäjinä, koska heillä on vain kapean alueen vahvat taidot. Myös oman toiminnan säätelyn taidot jäävät huomaamatta. Tietoteknologian valtavirtaistumisessa viimeisen vuosikymmenen aikana lapset ovat usein olleet vanhempiaan nopeampia omaksujia. Aikuisten tukea oman toiminnan säätelyyn ei ole ollut (digiajan Summerhill). Teknologia koukuttaa ja vie aikaa. Se on moniteräinen miekka (kaksi terää ei riitä kuvaamaan).

Olen oman oppimispolkuni innostamana opettanut opettajia teknologian opetuskäyttöön jo 14 vuotta. Tämä blogi on ollut yksi osa avointa oppimista omia havaintojani jakamalla ja oikeastaan syntyi alunperin erään koulutustuokion oheistuotteena 12 vuotta takaperin. Äskettäin eräs netin kautta tuttu kysyi, miten ehdin näitä. Kerroin, että olen hahmottanut asian jotenkin tähän tapaan: Koska olen pienestä lapsesta alkaen tehnyt käsitöitä, olen oppinut hahmottamaan kaksiulotteisia ohjeita kolmiulotteisiksi toteutuksiksi. Netti toimii samalla logiikalla. Näen kuvaruudulla asiat kaksiulotteisesti, mutta asia itsessään on avaruudellinen, hypertekstuaalinen. Tästä syystä olen myös vankasti sitä mieltä, että lapsille pitää tarjoilla roppakaupalla kuvataidetta, musiikkia, liikuntaa ja käsitöitä.

Osa meistä omaksuu nettitaidot nopeammin, osa hitaammin. Nopean oppijan oppijaminäkuva on kohdallaan. Hänellä on mielessään syvästi koettuna ajatus ja oivallus siitä, että minä voin oppia. Hahmottamiskyky on myös kohdallaan. Mentaalinen kartta syntyy mieleen, rakentuu ja täydentyy. Tärkeää on myös se, että emootiot eivät ole esteenä. Kyse on taidoista, joita ei opi kuin tekemällä. Nettitaidokkuus on tässä mielessä käsityön, kuvataiteen, musiikin tai liikunnallisen taidon kaltainen asia. Ketään ei voi myöskään pakottaa oppimaan digitaitoja, sillä ne ovat vahvasti ajattelun ja tiedonkäsittelyn taitoja, hyvin henkilökohtaisia ja sisäisiä.

Yle Oppiminen käynnistää elokuussa alkavaan kampanjan Nettiä ikä kaikki. Kuilut umpeen! Meistä nettitaitavista jokainen voi olla omalla tyylillään ja sopivasti aikaansa käyttäen tuki-ihmisenä jollekulle netin kanssa tuskailevalle ikäihmiselle (mun mielestä myös nuorelle). Noloa ei saa myöskään olla avun pyytäminen. Ikävintä on pudota läpi verkkojen ja syrjäytyä nettimaailmoista. Noloa on myös antaa niin käydä.

>> https://yle.fi/aihe/nettia-ika-kaikki
>> https://www.facebook.com/groups/Digitreenit/

Jaa jotain -päivä on tänä vuonna Jaa jotain -viikko

Suomalaiset opetusalan ihmiset ovat ahkeria auttamaan toinen toisiaan. Suosiaalisen median rantautuessa Suomeen reilu 10 vuotta takaperin Jaikun, Qaikun ja Sometun kautta verkostoitui laaja joukko opettajia ja opetusalaa lähellä olevia ihmisiä. Jaiku ja sen seurannainen Qaiku lopetettiin, Sometu-verkosto teki tehtävänsä. Laajimmillaan Otavan Opiston tapahtumasta ponnahtaneessa Sometussa (= sosiaalinen media oppimisen tukena) oli yli 5 000 Ning-sivustolle liittynyttä seuraajaa.

Näiden pioneeriverkostojen jälkeen Facebook ja Twitter valtasivat verkostoitumisen kanavapaikat. Suomalaiset opetusalan ihmiset ovatkin todella aktiivisia ammatillisesti Facebookissa. Erilaisia kohdennettuja keskustelun, vinkkaamisen ja keskinäisen avunannon ryhmiä löytyy kymmenittäin.

Jaa jotain -viikko 27.-31.3.2017

Suomen eOppimiskeskuksen luotsaaman AVO-hankkeen aikana kannustettiin oppimisalan verkostoitumista ja keskinäistä avunantoa. Kun yksilö antaa vähän verkostoon, näistä vähistä muodostuu mittava varanto. Toki ongelmaksi muodostuu varannon kasvaessa oikean avun löytäminen. Siihen tarpeeseen vastaavat ihmiset eli kun kysyn verkostolta, se usein vastaa nopeasti, koska aina joku tietäjä on online. Etsimisen tarpeeseen vastaa myös mahdollisuus luokitella eli tägätä jaettuja aineistoja. Yhä useammin verkostoissa häärii myös erilaisia botteja eli koodin pätkiä, jotka auttavat löytämään juuri oikeita verkostoon jaettuja hedelmiä.

Tämän kuun viimeisellä viikolla vietetään Avoimen opetuksen viikkoa eli kansainvälistä Open Education Week -tapahtumaa.

Viikon kunniaksi tempaisemme jälleen suomalaisissa opetusalan ja kouluttajien verkostoissa avoimen jakamisen Jaa jotain -tapahtuman. Vinkkaamme toinen toisiamme siitä, miten Creative Commons -lisenssejä hyödyntäen sisältöjen julkaisija voi määritellä toisille oikeuksia käyttää julkaisuja. Jaettuja aineistoja kerätään tunnuksella #jaajotain ja kootaan ScoopIt-palvelussa Jaa jotain -koosteena.

Jaa jotain -päivän juuret ovat Suomen eOppimiskeskuksen koordinoimassa AVO Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin -hankkeessa. Tuolloin Otavan Opiston luotsaama Nettikansa-osahanke käynnisti vuonna 2013 Jaa jotain -tapahtuman suomalaisena avoimen opettamisen viikon tempauksena. Kari A. Hintikka keksi oivallisen nimen, Tarmo Toikkanen jakoi ohjeita ja opastusta ja Anne Rongas tiedotti ja kokosi. Nyt Jaa jotain -tapahtumaa jatkaa Otavan Opiston Suunta-tiimi.

Jakamista tapahtuu luontevasti suomalaisten opetusalan ihmisten kesken lukuisissa opetusalan verkostoissa Facebookissa.


OSALLISTU VIIKON AKTIVOINTIIN

Ilmoittaudu mukaan edistämään suomalaista Jaa jotain -tapahtumaa 27.-31.3.2017. Lähetä sähköpostia os. anne.rongas /ät/ otavanopisto.fi. Ennakkoilmoittautuneille lähetetään 20.3. alkaen vinkkipaketti, kuinka edistää asiaa.

Mukana:

• Otavan Opisto, Suunta-tiimi, koordinoi Anne Rongas
• KOTEK koulujen tekijänoikeudet kuntoon -hanke, Suomen eOppimiskeskus ry, Tarmo Toikkanen ja Kaisa Honkonen.
• Tredu ja Tampereen kaupungin lukiot mukana, Tuuli Kurkipää.
• Tero Toivanen, Espoo.
• Matleena Laakso, Tampere.
• Mikko Jordman, Nurmijärvi.
• Tapio, Tarja Ollas.
• Vuokko Kangas.
• Kiltakoulut ja Pintakilta.
• IT-kouluttajat, ks. vanhat seminaariaineistot.
• Opentunti ry, Janne Korsimo.
• Isoverstas-verkosto, Anu Wulff.

Tämä bloggaus julkaistu alunperin Jaa jotain -blogissa.

Avoimen opetuksen viikko – #jaajotain neljättä kertaa

Auttaminen ja anteliaisuus luovat yhteistä hyvää. Voimme auttaa toinen toisiamme kevyesti, vähäsen. Kun moni auttaa avoimesti yhteisössää vähäsen, pienistä puroista kasvaa tunnetusti suuri. On esimerkiksi uskomatonta kahlata Open Culture -sivuston aarteita, jonne on valikoitu oppimista ja opettamista ajatellen avointen parhaimmistoa, ei todellakaan vähäisiä (rima alas, myös pieni on kaunista).

Creative Commons -lisenssointi on edelleen harvoille tuttu, vuosi vuodelta kuitenkin yhä useammalle. Kun lisenssoit jakamasi heti kättelyssä, muiden ei tarvitse kummastella, saavatko käyttää ja jos, miten. Lisenssivaihtoehtoja on moniin tarpeisiin ja mm. Googlen tarkennettu haku tunnistaa lisenssit (kohta: käyttöoikeudet). Myös Creative Commonsin omalla hakukoneella pääsee hakemaan avoimesti lisenssoituja aineistoja.

Tänään tempaisimme vapaaehtoisjoukoin neljättä kertaa AVO-hankkeen aloittaman kansainvälisen avoimen opetuksen viikon (Open Education Week) suomalaisen startin: Jaa jotain -päivän (helposti mieleen tarttuvasta nimestä propsit menevät Kari A. Hintikalle).

Talkoojoukoissa tänä vuonna olivat Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen Ideatarhurit (minä tiedotin ja kokosin hedelmiä, Niina Kesämaa ja muut kollegat tiedottivat) sekä IT-kouluttajat (Tarmo Toikkanen antoi Creative Commons -opastusta ja Tero Toivanen löi löylyä kiukaille). Myös monet muut verkostojen kutojat, kuten Matleena Laakso rohkaisivat ja muistuttivat Jaa jotain -päivästä. Erityisen arvokasta oli, että kopin ottajissa oli taas ensikertalaisia. Yhtälailla upeaa, että vanhoja konkareita. Tämä elää. Haavena ensi vuodelle Jaa jotain -osaamismerkkien jakaminen.

Jakamista voi tehdä myös suppeammin, oman työyhteisön sisällä. Viime vuonna joku ideoi oman työyhteisön sisäisen Jaa jotain -päivän. Idean saa napata!

Jakamalla jotain omia oppimateriaaleja voi tehdä näkyväksi omia erityistaitoja. Tämän päivän Jaa jotain, kuten edellisvuosien, todisti laajaa osaamisten kirjoa ja sitä, miten juuri siinä on se jokin. Kertyi pelejä, piirroksia, valokuvia, taulukoita, kaavioita, toimintaohjeita, käsityövinkkejä, diapaketteja ja monenlaista muuta. Sisällöt kumpusivat sekä jakajien ammattillisesta osaamisesta että omista rakkaista harrastuksista.

Jaa jotain -päivän blogista löytyy ohjeita ja linkkejä, tässä tärkeimmät:

• Tarmo Toikkainen: CC-lisenssin ohje
• Twitterissä tunniste #jaajotain
• Facebook-ryhmä: Jaa jotain
• Jaetut sisällöt kootusti Scoop.it-sivustolla.

Minua henkilökohtaisesti ilahdutti tänään jaetuista kaikista hienoista erityisesti Marja Oilingin kaunis ja puhutteleva  Luontoetiikka-diapaketti – niin ulkoasultaan kuin sisällöltään. Samalla sain ratkaisun kauan kaipaamalleni: Google Slidesiin (Esitykseen) saa kauniita ulkoasuja http://www.slidescarnival.com/-sivustolta. Aikanaan Google Driven yhteydessä oli mallipohjien jakopaikka, mutta se poistui erinäisten uudistusten myötä.

Verkon verkostoissa ongelmana on avointen aineistojen löytäminen. Siksi Creative Commons -lisenssit ovat lämpimästi suositeltavia. Hakukoneet tavoittavat ainakin osittain niiden ansiosta sisältöjä. Opeverkostot ovat mainio tapa jakaa kollegoitten kesken (lisää oma verkostosi listalle). Kannattaa myös tutustua sisällönjakopalveluiden ominaisuuksiin. Esimerkiksi YouTubessa voi laittaa videoille CC-lisenssin: Se pitää vain huomata tehdä: kas tässä ohje.

Itse laitoin päivän saaliisiin jakoon kuvan, jolla havainnolistan jaa jotain -ideaa: minä annan yhden ja kun monta kaveria ja tuntematonta verkostoissa antaa yhden, meillä kaikilla on äkkiä paljon. Kuvan voit ladata Flickr-palvelusta.

Kesä on kokeilujen aikaa, ensimmäisenä kohteena Minds

Aina silloin tällöin pompahtaa uusia yhteisöllisen verkostoitumisen palveluita. Harva niistä pääsee suureen suosioon. Kokeileminen on silti ihan hauskaa puuhaa. Viime syksynä laajempaa levikkiä yrittänyt Ello on edelleen sekavan oloinen. Se pyrkii suosikiksi lupaamalla mainoksettomuutta nyt ja aina. Ellon ulkoasu on erilainen, minimalistinen. Palvelua on kehitetty ja uusia ominaisuuksia ilmestynyt. Ei silti houkuttele ainakaan minua.

Ello näyttää tällaiselta, kun olen kirjautuneena ja omalla seinälläni.

Nyt tarjolla on samantapainen Minds, joka ainakin kättelyssä vaikuttaa huomattavan selkeältä Elloon verrattuna. Mindsin taustalla on avointa lähdekoodia. Pieneen kielivalikoimaan kuuluu jo nyt suomi eli lienee suomalaisetkin näpit asialla. Minds mahdollistaa viestien salaamisen, yksityisyyden säätöä. Asetuksissa vilahtivat myös Bitcoinit, vaan nytpä niitä en löytänyt. Ilmeisesti kuitenkin ominaisuuksissa mahdollisuuksia myös myydä omaa sisältöä tms.

Mindissa voi jutella, luoda ryhmiä, jakaa sisältöjä, pitää blogia, seurata toisia ja sisältövirtoja, hakea paikkakunnan mukaan sisältöjä eli perusjuttuja. Jos haluat kokeilla, kaveeraa mun kaa.

Kokeilu kiinnostaa eräitä, en tarkoita, että jokaisen pitää kokeilla. Itse kaipaan kovasti Jaikua. Facebook ja Twitter ärsyttävät. Google+ ei vedä. Joskus ehkä tulee vielä joku hyvä.

Minds-profiilisivu näyttää tältä.

@jjanhone kutsui @MiiaKosonen pariksi #cmadfi-chattiin 22.6. klo 14-15

Tämän blogin otsikot menevät suoraan Twitteriin ja Google+:aan. Nyt otsikoin twitteriksi. Otsikko tarkoittaa sitä, että Johanna Janhonen kutsui minut maanantaina 22.6. tunnin ajaksi juttelemaan Twitterissä Miia Kososen kanssa yhteisöjen elinkaaresta. Chat-tuokio ja aihe liittyvät sosiaalisen median verkostoissa toimivien luotsaajien eli ns. yhteisömanagerien vuotuiseen tapahtumaan, jonka nimi on CMADFI eli Community Manager Finland. Siksi tunnisteena on #cmadfi.

Tervetuloa siis maanantaina 22.6. klo 14-15 (ja myöhemminkin) seuraamaan ja osallistumaan Twitter-virtaan #cmadfi. Minut löytää Twitteristä nimellä @arongas.

Twitterissä keskusteleminen on hauskaa aivovoimistelua, sillä käytettävissä on vain 140 merkkiä välilyönnit mukaan lukien. Syvällinen keskustelu on suunilleen mahdotonta. Mahdotonhan on aina kiinnostavaa, joten silmää räpäyttämättä suostuin – varsinkin kun aihekin oli sellainen, johon suhtaudun kevyen kriittisesti.

Kriittinen ajatukseni kohdistuu siihen, missä määrin verkon verkostoissa on yhteisöjä. Käyttäisin erilaisia sanoja, mutta tähän ei kannata takertua liikaa tässä yhteydessä (akateemisesti kyllä). Harto Pönkä on ansiokkaasti analysoinut internetin kautta eläviä yhteisöjä ja verkostoja: laaja diapaketti vuodelta 2010 ja tiivis esitys vuodelta 2015 (lisää Sosiaalisen median käsikirjassa).

Keskustelukumppani Miia Kosonen on tehnyt lukuisia kiinnostavia diapaketteja online-yhteisöllisyydestä, ja maanantain chattiä innoittanut esitys onkin hyvä pohja twiittailulle.

Yhteisojen elinkaari from Miia Kosonen

Johannan blogista luin, että minä sain keskustelukumppanikutsun, koska "Miialle halusin kaveriksi kokeneen yhteisömanagerin, jolla on kokemusta niin yhteisöjen synnyttämisestä kuin kuoppaamisesta. Kuka siis olisikaan sopivampi kuin nettikätilö-termin tietääkseni lanseerannut Anne Rongas?" Pitää hieman oikaista: 'nettikätilö' on Kari A. Hintikan sanastoa ja sanalla viitataan verkkoaktiivisuuden alulle saattamiseen eli kätilöintiin netitse. Pitempikestoisissa prosesseissa puhutaan maailmalla mm. termeillä 'facilitating online' ja 'online community manager'. Hyviä suomennoksia on hankalaa kehittää, kun jo pelkästään sana 'online' on tuskallista kääntää.

Aihepiiri on itselleni tuttua jo viime vuosituhannelta, ajoilta ennen sosiaalista mediaa. Tein opintojeni työharjoittelussa 1998 kirjan maaseudun oppivista ryhmistä (Kasvukohtia). Samoihin aikoihin elin todeksi yhteisöllisen verkostotoiminnan, vertaisoppimisen ja kansalaisvaikuttamisen elinkaarta Alkuvoima-ryhmässä. Opiskelin tuolloin myös sivuaineena sosiaalispsykologiaa, joka selitti teoreettisesti ryhmämme kokemuksia. Noista vaiheista oli myöhemmin loppumatonta iloa niin Murroksen Tulkeissa, Vaparetkellä, Vinkkiverkossa kuin erityisesti Sometu-verkoston elinkaaren aikana.

Verkostojen ja yhteisöjen toiminnalla on aina jokin idea. Yhteisön tunnusmerkkinä onkin vahva yhteinen tavoite ja voimakas kiinnittyminen (jäsenyys) sekä tuohon tavoitteeseen että yhteisön jäseniin. Verkostossa voi havaita samaa, mutta usein lyhytkestoisesti, yksilöllisiin päämääriin sekoittuen. Ahkera yhteisöihminen saattoi entisaikaan kuulua ehkä viiteen yhteisöön, jopa kymmeneen. Nyt nettiaikana ahkera verkostoituja voi olla mukana sadoissa verkostoissa. Tuskin edes muistaa, missä.

Alkuvoima oli pieni nykyverkostoihin verrattuna, suurimmillaan postituslistalla oli muutama päälle 50 nimeä, joista noin puolet tukijoukkoja ja puolet aktivisteja. Kun nyt Facebookin aikakaudella tarvitaan oikean mielenosoituksen mobilistointiin tuhansia tykkäyksiä, me saimme tuolla pienellä Alkuvoiman joukolla muutamassa tunnissa (mukaan lukien reipas 100 km ajomatkaa) rekvisiittaa myöten sen verran varteen otettavan mielenosoituksen pystyyn, että Karhu-ryhmäkin tuli turvaamaan rauhaa. Oi niitä aikoja.

Jotkin ideat kestävät ajasta aikaan (ovat ideologioita). Jotkin tavoitteet eivät koskaan kuole. Suurin osa ideoista ja tavoitteista elää kuitenkin ajassa. Murroskohtaan tarvitaan liike, yhteinen sosiaalinen tila, jossa työstää muutosta ja vaikuttaa siihen. Toiminnan lopahtaminen on siis luonnollista. Ikuisesti kukkiva kukka ei siemennä. Elinkaaren päähän kulkeneen yhteisön ja verkoston kanssa voidaan pitää muisteloita (kuten Sometu 5 v), mikä sekin on merkityksellistä. Enimmäkseen elämää eletään eteenpäin, tulee uusia ideoita, uusia tavoitteita.

Kasvukohtia-kirjaan piirtelin tavoitteellisen yhteistoiminnan sykliä (klikkaa kuvaa, saat sen suurempana ja tekstit erottuvat). Kehä kiepahtaa yleensä useita kierroksia, joskus jonkun kohdan yli loikaten ja eri tavoitteiden osalta eri tahtiin.

Mikä Google-kalenterin vitsi avoimissa hankeverkostoissa?

Kollegani Kaisan kanssa olimme tiistaina opastamassa opettajaryhmää sosiaalisen median palveluiden hyödyntämiseen omassa työssään. Yhtenä esittelykohteena oli Google-kalenteri. Kommenteissa kyseltiin, mikä idea Google-kalenterin käyttämisessä on, kun koko oppilaitoksen henkilökunta käyttää intranetin kalenteripalvelua.

AVO-hankkeessa tutkimme ja kehitämme avointen oppimisverkostojen organisointia ja toiminnan mahdollistamista. Olemme monta vuotta opetelleet itse asioita, joita opetamme muille. Ajanhallinta on eräitä hankalimmin systematisoitavia asioita toimijaverkostossa. Kokoan tähän nyt listan käytännössä koeteltuja etuja, joita yhteisen kalenterin käyttämisestä syntyy.

Olen kokeillut erilaisia kalenteripalveluita. Google-kalenterin monipuolisuus on vakuuttava.

Eri kalentereiden synkronointi

Hankeverkostoissa on tyypillistä, että toimijat ovat useista organisaatioista. Heillä on työn puolesta erilaisia sähköisiä kalentereita tai ei laisinkaan sähköistä kalenteria. Google-kalenterin voi synkronoida kalenterijärjestelmien kanssa, jotka tukevat iCalendar-muotoa.

Kaikki kalenterit yhdessä kalenterissa

Monen hankeverkostoissa toimijan työnkuva jakautuu osahankkeisiin, jopa työtehtäviin usean työnantajan palveluksessa. Yhden ryhmän kanssa käytetään yhtä yhteistä kalenteria, toisen ryhmän kanssa toista. Jossakin projektissa ylläpidetään sekä ulkoista että sisäistä kalenteria. Google-kalenterissa on mahdollista yhdistää kaikki itseä koskevat kalenterit samaan kokonaiskalenteriin. Kalenterit voi erotella väreillä ja niiden näkymistä omassa kokonaiskalenterissa voi säätää itse. Google-kalenteria pitää siis lähtökohtaisesti ymmärtää usean kalenterin summana.

Kalenterien jakaminen

Jokaisen kalenterin voi jakaa rajatulle käyttäjäjoukolle (sisäinen kalenteri) ja julkaista myös avoimesti saataville linkin kautta tai verkkosivulle upotettuna (ulkoinen kalenteri). Muille käyttäjille jaettaessa kalenterin käyttöoikeuksia voi säätää. Toiselle voi antaa pelkän katseluoikeuden tai laajemmat muokkaus- tai hallinnointioikeudet. Verkkosivuille upotettavan kalenterin ulkoasua voi säätää helppokäyttöisen editorin avulla.

Kollegoiden kanssa voidaan jakaa myös henkilökohtaisten Google-kalentereiden varattu-näkymät eli työkaverit eivät näe, mitä toisen kalenterissa lukee, mutta näkevät, koska toinen on vapaa ja koska varattu.

AVO-hankkeen ulkoinen kalenteri upotettuna verkkosivulle.

Kalenterimerkinnän noukkiminen omaan kalenteriin

Jaetusta kalenterista kalenterimerkinnän voi liittää omaan Google-kalenteriin. Tämä oli vuosia sitten omien opiskelijoitteni esittämä toive Google-kalenterin käyttämiseen. Kun kalenteri on jaettu avoimeen verkkoon, kuka tahansa voi kopioida kalenterimerkinnän omaan kalenteriinsa.

Toimijajoukko merkitsee tapahtumia samaan kalenteriin

Henkilökohtaiseen kalenteriin vain minä merkitsen tapahtumia. Toimijaverkostossa ja työyhteisössä jaettuun kalenteriin voi jokainen osakas merkitä tapahtumia. On tärkeää luoda vastuutuksen rutiini: jos joku hoitaa tiettyä tapahtumaa, hän myös tekee kalenterimerkinnän. Vastuuvuoroa voi myös kierrättää.

Muistutusten lisääminen ja kalenterikutsut

Kalenterimerkinnän voi lähettää kutsuna tapahtuman osallistujille. He saavat tiedon sähköpostitse. Kutsutuille osallistujille voi antaa myös laajennetut oikeudet yksittäisen tapahtuman muokkaamiseen ja uusien osallistujien kutsumiseen, jos niin halutaan. Ja tämä onnistuu, vaikka kutsutuilla ei muuten ole käyttöoikeuksia kalenteriin.

Muistutuksen voi tilata monella tavalla: ponnahdusviestinä (näkyy jos olet muistutuksen aikaan koneella tai mobiililaitteen Google-kalenteri on aktiivisena), tekstiviestinä tai sähköpostina. Tekstiviestimuistutus vaatii oman kännykän yhdistämisen Google-käyttäjätunnukseen. Muistutuksen voi ajastaa haluamallaan tavalla.

Jos muokkaa tapahtumaa, voi muokkauksesta lähettää automaattisen sähköpostitiedotteen kaikille tapahtumaan liitetyille henkilöille.

Kalenterimuistutukset noudattavat aikavyöhykeasetuksia. On siis tärkeää tarkastaa, että kalenterin aikavyöhyke on asetettu oikein (GMT +02:00 Helsinki). Aikavyöhykkeen valinta löytyy kalenterin oikean yläkulman ratassymbolin takaa: Asetukset > Kalenterit > Kalenterin tiedot.

Tapahtuman tiedot

Tapahtuman lisääminen on helppoa. Klikataan haluttua päivää ja lisätään tarpeelliset tiedot. Tapahtuman voi merkitä koko päivän tai useamman päivän tapahtumaksi tai tiettyjen kellonaikojen välille. Kun tapahtumapaikkaan laitetaan osoite, paikka yhdistyy Google karttaan. Itse lisään tapahtuman tarkempaan kuvaukseen kaikki tapahtumakutsun tiedot, jolloin tietoja ei tarvitse etsiä sähköpostin syövereistä. Hankeverkostoissa käytetään nykyisin paljon etäpalavereita. Etäpalaverin toteutusohjeet ja esim. verkko-osoite kannattaa aina liittää tapahtumailmoitukseen, koska paikka on olellinen tieto, jota osallistuja etsii.

Synkronointi mobiililaitteisiin

Kun Google-kalenterit on synkronoitu mobiililaitteeseen, kulkee kalenteri ja muistuttaja aina mukana. Karttalinkit saa nopeasti aukaistua reittiohjenäkymään. Mobiililaitteeseen saapuva tapahtumamuistutus on ainakin itseni kaltaiselle flow-tilaan uppoajalle kullanarvoinen.

Hyödyistä huolimatta toimijaverkostossa rutiinien kehittämisen haaste

Niin hieno kuin Google-kalenteri onkin ominaisuuksiltaan, olemme todella pitkän tien kautta viimein pääsemässä omassa toimijaverkostossamme hyvään kalenterin yhteiskäyttörutiiniin.

Asioita sovitaan kovin helposti suullisesti ja sähköpostilla, mutta jaettuun kalenteriin vienti on heikko kohta. Kalenterimerkintä mielletään henkilökohtaiseksi asiaksi.

Nykyisin olemme jo noin 70 % rutiinissa eli melko monet kahden tai useamman väliset tapaamiset merkitään asianomaiseen kalenteriin. Hankeverkostollemme lähtee yhteisesti koottu viikkotiedote maanantaisin klo 12 jälkeen. Tiedotteesta vastaava on saanut kunniatehtävän tarkistaa, että kaikki tiedotteeseen liitetyt kalenterimerkinnät ovat myös Google-kalentereissa.

Hankeverkostossa oleellista on tietää, kenelle mikäkin tapahtuma jaetaan. Olemme laatineet Google-laskentataulukkoon yhteystietojen listauksen, josta kalenterimerkinnän tekijä voi halutessaan laittaa muistutukset kaikille, joita asia koskee.

Periaatteessa kaikki kalenterit on jaettu ihmisille, joita kukin kalenteri koskee. Tämäkin ideaali on vielä vaiheessa. Hankeverkosto elää ja yhteystietolistan ajantasaisena pitäminen vaatii toimenpiteitä. Joku Muu on huono hoitamaan asioita. On siis tärkeää jakaa vastuunakit nimetyille henkilöille ja luoda toimiva rutiini. Ja vaikka sellainen olisi luotu, pitää aika ajoin tarkistaa, toimiiko rutiini.

Opasteita:

• Googlen omat kalenteriohjeet
• Google+ -tapahtumat yhdistyvät Google-kalenteriin
• AVO-hankkeen diasarja: ensiaskeleet Google-kalenterin käyttöön.
• Opasvideo Google-kalenterin perusjutuista (vanha käyttöliittymä, samat ominaisuudet toimivat edelleen, meikäläinen ruutukaappausvideolla näyttää, kuin toimii, 6 min).

Somesukukokouksen jälkilämmössä

Kolmatta kertaa toteutunut Sometime-tapahtuma keräsi vajaat sata Suomi-somen vanhempaa ja tuoreempaa aktivistia yhteen. Tällä kertaa koontipisteenä Helsingin Etelä-Espalla Briim-center aivokuntokeskus.

Vekkulia muistella, miten kivenheiton päässä Smolnan edustalla poliisin Karhu-ryhmä vartioi meitä alkuvoimalaisia maalaisaktivisteja 18 vuotta sitten. Eilinen someaktivismi oli kesympää valvovan Iso Veljen kannalta, vaikka epäilen, että sittenkään ei. Nimittäin kookoontuneessa joukossa oli monen tason anarkisteja. Pehmeitä kai, mutta vaikutusvoimaisia. Voimallinen yhteinen nimittäjä oli kulttuurimuutos: ihmisläheisyys, yhteisälyisyys, toisin tekeminen.

Itseäni ilahdutti suuresti se, että väline-tuote-sovellus-rauta-bisnes-brändi-hypen aika oli selvästi ohitettu. On liian suurta sanoa, että ilmassa oli reilun vuosisadan takaista osuustoiminnan, vapaan sivistystyön ja työväen aatteen hengen kaltaista. Tämä aika ei ole (vielä) suurten ideologioitten aikaa. Mutta jotain tuon kansallisen heräämisen aikojen laatuista oli liikkeellä. Mainiosti sitä nimitettiin somesukulaisuudeksi – mistä lie kiittäminen Janne Ruohiston sanaisaa arkkua.

Some ja somesukulaiset jäivät sanoina pyörimään mielessäni. Miksi nämä sanat? Some on toki kätevä sana lyhyydessään, mutta siinä on muutakin. Se hävittää välineen. Sosiaalinen media viittaa mediumeihin, erilaisiin kanaviin, välittäviin välineisiin, teknologioihin, sovelluksiin, palveluihin.

Somen kielioppia kelailtiin Sometu-verkostossa jo 2009 ja mainiosti mukana oli myös Vinkkiverkossa äidin kautta junioriosaston sanaseppo: somettaa, sometus, sometin, sometoida, somettaja, someilla, someilija, sometulainen, sometumainen, somettua, sometuksi. Sittemmin some on saanut sijaa kielenkäytössä niin ihmisten puheessa, printtimediassa kuin nettiteksteissä. Some on jo miltei virallinen sana suomessa.

Niin ITK-päivillä Hämeenlinnassa kuin nyt Sometime 2012 -tapahtumassa keskeistä oli välineellisen ajattelun vähäisyys. Keskiöön nousivat ihmiset, ihmisten yhteinen tekeminen, vuorovaikutus, kommunikaatio, luominen, tuottaminen, työ-, toiminta- ja viestintäkulttuurin muuttuminen, avoimuus, avoimen sisällön ja datan hyödyntäminen, oppiminen hyvin laajalla skaalalla.

Kuppikuntien, yhdistysten ja korporaatioiden Suomi saa kyytiä. Sitä kyytiä antoi Alkuvoima-ryhmämme aikanaan. Veti perinteisen MTK-toiminnan vastaisesti mukaan ihmisiä, joita pidettiin vastapoolin edustajina: kuluttajia ja kaupunkilaisia, ei-maalaisia, ei-maanviljelijöitä. Kuka on paras hehkuttaja ideallesi? Se, joka ei ole sisäpiirissäsi, leimattu jäsenkirjalla varustettu virallinen valtuutettu ja apinan tavoin ylätason julkilausumaa toistava tyyppi. Jos ideasi kestää ja hyödyntää epäilyä, kritiikkiä, vastalauseita, erimielisyyttä, onko ideasi huono? Ei. Se on hyvä ja kehityskelpoinen. Idea, jonka kaikki hyväksyvät, on pelottava.

Sometime 2012 oli pienesti kaaos, hitusen hallitsematon, melkolailla sitä sun tätä ja juuri siksi toivoa herättävä. Erittäin ilahduttavaa oli, että koolle saapuneista moni oli ensikertalainen, yli kolmannes. Untuvikkojen kommentit ovat vahvistaneet hyväksymisen tunnelmaa, sukulaisuutta.

Olemme etsimässä jotakin. Syvällä maaseudulla asuvana suurena muutoksena tunnistan välimatkojen haihtumisen. Kohtaamisia tapahtuu uusissa ajan ja paikan tiloissa. Myös ketterät yli rajojen punoutuvat liittoumat tekevät notkeasti asioita, joita kukaan ei älyä kieltää. Lopputulokset ovat hyödyllisiä. Anarkismi elää. Ehkä se oli paras matkamuistoni Sometime 2012:sta. Samoin se, miten ihmiset tässä seurapiirissä ovat aidosti kiitollisia toisilleen, avuliaita, arvostavat toisiaan ja ovat lähtövalmiita avaruuslennoille.

Tapahtuma jätti aikamoisen nettijalanjäljen. Päivitän tähän myöhemmin lisää linkkilistaa apajista. Sometime2012-tuotoksia netissä:

• Sometime2012 FB-ryhmä
• Sometime2012 FB-tapahtuma
• Sometime2012 wiki
• Sometime2012 blogi
• Näkymättömän oppimisen / muuttuvan koulun työpaja (Twitter #avoinvisio)
• Eija Kallilan muistiinpanoja tapahtumasta
• Jarmo Lahden YouTube-kanavalla useita videoita
• Personal EU Bambuser eli Kurt Linderoosin striimauksia
• Kerro komentoimalla lisää linkkejä, päivitän listaa...

Klikkauksen päässä Australia – notkeat opeverkostot

Julkaistu Open Päivitys -blogissa: Jos nyt tällä kellonlyömällä mieleesi tulisi vierailla jossakin edistyksellisessä australialaisessa koulussa 14 hengen delegaatiolla, miten pitkään arvioit, että vierailukohteen löytämiseen kuluisi aikaa?

Tänään klo 11:15 Suomen aikaa Anne Knoch (kehitysjohtaja) Australiasta lähetti minulle sähköpostia, että ovat tulossa Turkuun 22.-24.2. OECD/CELE -konferenssiin ja haluaisivat ennen sitä tutustua johonkin suomalaiseen innovatiiviseen kouluun ja opetuksen kehittämiseen käytännössä. Sen verran olivat jo tilanteen tasalla, että tiesivät talvilomamme. Annen koulun tiimi oli käynyt meillä Kotkan aikuislukiossa kevättalvella 2005.

Silloin heidän rehtorinsa Stephen Harris löysi vierailukohteita Opetushallituksen kautta ja monen mutkan kautta meidän koulumme. Perustin juttua varten pienen vierailusivun, josta nyt on helppo hihitellen kaivaa muistoja. Vaikka vierailu kesti vain iltapäivän, tapaamisen järjestäminen ja koulumme naisjoukkueen emännöintitaktiikka jätti ilmeisesti paikan ja nimet kävijäin mieleen. Sain pari vuotta sitten akateemista apua Harrisilta sähköpostipyynnöllä; lähetti väitöskirjansa ja muutamia muita virtuaaliaarteita. Ei mikään vähäinen tyyppi, huomasin tänään, että vuoden 2011 rehtori Australiassa. (Eikös Suomessakin voisi olla tällaisia tunnustuspalkintoja opetuksen kehittäjille?)

Harris oli siis kaimalleni vinkannut, että huuda  Suomesta apuun Anne. En ole enää lukiossa töissä, mutta laitoin heti verkot veteen (toki kerroin myös vanhan kouluni yhteystiedot). Tvt-opetuksessa FB-ryhmä oli yksi verkostoista, jonne vieheen kiidätin. Ei aikaakaan, kun juuri sieltä PAOK-hankkeen Matleena Laakso huusi hep, welcome tänne. Aikaa meni tunti. Sen jälkeen sovittiin yhteyshenkilöt ja vaihdettiin yhteystietoja. Ta-daa! Ja varmasti virittelemme vielä muutakin mukavaa aussien varalle kotimaisten opeverkostojen kanssa. Omaa verkkosukkulointiaikaani työpäivästä kului kuvattuun reipas 10 minuuttia.

Muistan vuoden 2005 vierailulta keskustelut – sen asenteen, joka vierailijoilla oli. He olivat kiertäneet Euroopan laitoja, Islanti, Englanti, Suomi ja suuntana Keski-Eurooppa. Heidän avoin, ystävällinen ja utelias innostuneisuutensa, johon liittyi huolellinen kotitöiden tekeminen, jätti minuun suuren vaikutuksen. Tuohon aikaan vedin ensimmäisiä tvt-kehittämishankkeitani ja olin juuri aloittanut blogin opetuskäytön. Vierailijoilta kuulimme uudesta ihmeestä: kosketustauluista (eBeam). He pohtivat teknologian ja pedagogiikan suhdetta. Heidän lähestymisensä meidän juttuihimme oli arvostava. Me olimme vähän ällikällä, että miten nämä meidän normi-etäopetuksen normi-juttumme voivat kiinnostaa jotain toisella puolella palloa.

Kansainvälisyys ei ole mikään seiväshyppyä tai 110-metrin-aitoja. Se on kuin naapurin kanssa tuttavustuminen. Ohimennen, kädenojennus ja hei, mites teillä, meillä näin. Polku ihmisen luota toisen luo. Rihmasto kaverilta kaverille ja siitä se kasvaa.

3i: ideoita, innostusta ja innovaatioita oppimismaailmaan. Turha kyhjöttää kyynärpäät tanassa omassa nurkassa miettimässä, mitä muut musta ajattelevat ja ettemmiä mittään. Verkostoituminen voi yllättää iloisesti. Eikä sen tarvitse olla mitään mutkikasta. Kurkkaa ja rohkene osallistua: Opeverkostot-wiki. Jos tekninen kynnys hannaa, Open Päivitys auttaa!

Vertaisaika – yhdessä tehty netitse

Me, met, myö...

Vaikka kesäkärpäset eivät vielä taajaan pörrää, yrittelen yhdellä iskulla montaa kärpästä. Töissä rakentelemme parhaillaan verkostomallia koulutushankkeen toteuttamiseen. Opiskelurintamalla tutkailen tiiviiseen tahtiin nettikätilöintiä eli sitä, miten saadaan melko avoimessa toimijaverkostossa aikaan tavoitteellinen prosessi.

Samaa aihepiiriä käsittelee kesäharrastus, jota teemme Tuija Aallon ja Kari A. Hintikan kanssa. Kirjoitamme nimittäin opasta nettitalkoistamisesta ja muusta verkkovälitteisestä yhteistekemisestä, jota on nimitetty mm. crowdsoursing, sorsastaminen, joukkouttaminen tai verkkofasilitointi. Opas antaa eväitä sekä järjestöissä, yrityksissä että vapaammissa nettiverkostoissa toimiville.

Jos aihe kiinnostaa, voit seurailla keskustelua, kommentoida ja siten myös osallistua oppaan tuottamiseen. Varsinaista tekstiä julkaisemme myöhemmin, mutta asiaa möyhennämme ja lannoitamme, kuten kunnon kylväjät konsanaan:

• Vertaisaika-blogissa ilmestyy aihepiiriin liittyviä tekstejä,
• ideoita imuroidaan myös Facebookista, 
• Twitteristä ja 
• Qaikusta, 
• nettihubina vertaisaika.fi ja
• aihepiirin linkkejä talletan Diigoon tunnisteen vertaisaika alle.

Vertaisajan tunnuskuvan tarina löytyy blogista.

Vertaisaika – inhimillisyyden ja joukkoälyn kevätkesää

Luen kahta tietyllä tavalla toisistaan kaukana olevaa kirjaa, joilla on silti jotain syvästi yhteistä. Toinen on Maria Azuan The Social Factor, jossa IBM:n johdossa työskentelevä kirjoittaja luotaa informaatioajan jälkeisen yhteisöjen ja verkostojen ajan mukanaan tuomia muutoksia niin yhteiskunnallisella, kulttuurisella kuin tuotannon tasolla. Tulokulma on siihen, kuinka liiketoimintaa ja voittoa tehdään yhteisöjen ja verkostojen aikana.

Maarit Mäkisen väitöskirja Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä taas kantaa huolta marginaaliin jäävistä, niistä, joilla ei ole usein edes omia toiveita siitä, miten he pääsisivät mukaan verkostoihin ja tämän ajan yhteisöihin. Mäkinen esittelee mahdollisuuksia ja sitä, kuinka nämä mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta esimerkiksi siksi, että ne on tarjottu ylhäältä alas tai ilman kulttuurista ymmärrystä.

Mäkinen ei ole kuitenkaan teknologiaskeptikko vaan harjoittaa tervettä kritiikkiä. Viestintäteknologia voi silloittaa ryhmiä, lisätä vuorovaikutuksen verkostoja ja antaa eväitä eteenpäin (s. 131):
"Digitaalisilla silloilla, kuten koulutuksella, välineillä ja sopivalla ohjauksella, voidaan lisätä tasa-arvoisempaa kehitystä."

Mäkinen on tehnyt kunnioitusta herättävän kymmenvuotisen työn väitöskirjansa kanssa, jonka aineisto on kerätty Suomen lisäksi Yhdysvalloista, Brasiliasta ja Keniasta. Azuan näkökulma on globaalissa verkottuneessa ja liikkuvassa työssä, jossa informaatiotulvasta on tullut taakka samalla kun se on välttämätön tuotannon tekijä ja nerokkain keino päästää tuottavat ja luovat voimat valloilleen on joukkoäly, vertaisten ja verkostojen voima.

Azua käyttää tästä ajasta nimitystä Social Age. Äsken käänsin sen mutkikkaasti yhteisöjen ja verkostojen aika. Mielestäni kumpikaan ei ihan täsmälleen sovellu käännökseksi. Yhteisöllinen kulttuuri sellaisena kuin se edelleen monissa maailman kolkissa näyttätyy, on rajoittavaa, vaikka me yhteisöistä puhuessamme vaivummekin idylliseen nostalgisointiin. Yhteisö syntyy tiettyjen kehysten sisälle ja niiden sisällä olemme me, muualla ovat muut.

Mäkinen kuvailee nettiajan negatiivisimmillaan johtavan fragmentoitumiseen, sisä- ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostamiseen ja yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttumiseen (vähän samantapaisia pohdiskelin MindTrekin aikaan Nettikansan nuotiotulilla viime syksynä).

Mäkinen listaa neljä verkkoviestinnän ja vuorovaikutuksen aluetta, jotka ovat keskeisiä aktiivisuuteen ja osallistumiseen voimistumisessa (s. 134):

• infomaatiota jaetaan, ei väin lähetetä yksisuuntaisesti,
• kannustetaan erilaisten näkemysten julkaisemista,
• edistetään tasa-arvoista keskustelua,
• lisätään vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Mäkinen jatkaa edelleen avointen verkostojen merkityksestä: "informaatio karttuu, sitä voidaan korjata ja sitä voidaan potentiaalisesti käyttää ilman että se samalla vähenee keneltäkään".

Mietiskelin sanaa, jolla tätä informaatiotulvasta yhteisölliseen informaation käsittelyyn ja tiedonrakenteluun siirtymisen aikaa, Azuan mainitsemaan Social Age, voisi kuvata. Kuten tälle ajalle tyypillistä, ajattelin asian ääneen Twitterissä. Sain mukavia vastauksia ja yhden omasta mielestäni puhuttelevan ja puhumisen arvoisen: Vesa Ilolan käännösehdotus oli 'vertaisaika'. Ja totisesti, kaiken maailman murheen ja ikävien uutisten keskellä, voin yhtyä Tero Toivosen idealismiin: "Olen ehkä yltiöoptimistinen, mutta luulen, että olemme yhteisöllisyyden ajan ovella."

Me elämme yhteisöllistyvää aikaa. Lieveilmiöitä on paljon, vahvasti sisäpiiriytyvää yhteisöllisyyttä ja tiukkoihin rajoihin linnoittautuneita yhteisöjä nousee. Mutta samalla myös sosiaalista virtaustilaa syntyy, minkä on selvästi havainnut myös Suomi-somen opeverkostoissa: yhteiskehittely, tsemppihenki, auttaminen, vinkkaaminen, kaverin loistoaatosten levittäminen, yhteiskehittely, kollektiivinen asioiden nuuskinta... kaikkea tätä tapahtuu joka päivä. Olemme jonkun hyvän jäljillä. Vertaisajan hermolla.

Mielenkiintoista liikehdintää on monella suunnalla. Ryhdyin listaamaan tähän, mutta pyyhin pois, koska en halua unohtaa ketään enkä pysty luettelemaan kaikkia. Kevätkesältä vaikuttaa tällä aluella vaikak toden nimissä on aina oltava hiukan skeptinenkin netin ja verkostojen kanssa. Sellaista elämä on, suolaista ja makeaa.

Nettiverkostoista

Hei kerro! Miten nettiverkostot muuttavat suomemmemaata. Vai onko netissä enää äidinkielistä isänmaata.. me-me-meitä? MindTrek-konferenssin esipäivänä virittelen Nettiajan kansalaisyhteiskunnan leirionuotiolla tulia nettiverkostoista, niiden kätilöinnistä ja kansalaisyhteiskuntaan netti-innostamisesta. Sessioon voi etäosallistua. Oma juttuni klo 15:00 – 15:50. Esiosallistua voi heti väitteisiin:

Väitteet
1. Nettiverkostoihin liitytään helposti. Toimintakynnys on suuri.http://muistio.tieke.fi/r4a1lnnGs9
2. Nettiverkostoja on helppo perustaa, vaikea johtaa ja hallita. http://muistio.tieke.fi/fgc6bvPcJ9
3. Voimakas sisäpiiri haittaa nettiverkoston toimintaa. http://muistio.tieke.fi/nX87MLDaUD
4. Verkostokätilöinti muuttuu ammattimaiseksi. http://muistio.tieke.fi/25JY1O1fCc
5. Käsitteellinen keskeneräisyys haittaa kommunikointia nettiverkostoista.http://muistio.tieke.fi/3qzxBfNEZf


Kuvituksena aiheeseen 1994 piirtämäni kuva verkostojen ihmevoimasta...

Kätevästi ääntä verkkoon toimittaa Audioboo

Qaikussa on viikon varrella ennakoitu perjantain seminaaria (OKM & AKTIIVI-hanke: Avoimissa ympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi). Tänään keskustelu rönsyili miettimään ennakkorapoilua. Siitä ajatus johdattui verkko-osallistumisen vapauttamiseen tietokoneen äärellä kököttämisestä. Suunnittelin, että olisi kiva ennakko-osallistuen työstää kokouksia ja muita neuvonpitoja vaikkapa puutarhatöiden ohella.

Sanoista tekoihin. Suloinen sateentuhuinen syyssää. Kävin haravoimassa, sauvakävelyllä ja lämmitin saunan. Samalla mietin ääneen perjantain seminaaria, lähinnä kehitellen omaa salama-alustustani, jonka beta-version julkaiseminen täällä blogissa muutti jo yhden kommentin voimalla sisältöä, kiitos vain Sun Äitis antaman palautteen.

Ääneen miettimisen toteutin Audioboo-palvelun iPhone-sovelluksella. Sataa tihuutteli, mutta eipä haitannut. Puhelin oli sadetakin alla pussukassa, napit korvilla. Nauhoituksen sulkeminen on himppu hidasta ja loppuun tuli turhaa tyhjää. Äänilähetykseen voi liittää valokuvan, otsikon, tunnistesanoja ja halutessaan voi antaa myös geotagin tallentua tiedoston mukana.

1. Haravoidessa mietin seminaariesityksen ennakkorapoilua sekä kädet vapaana pihalla kommunikointia nettiverkostoille.
2. Sauvakävelyllä mietin, miksi ihmiset osallistuvat netin verkostoissa.
3. Saunaa lämmittäessä mietin sitä, miten toisaalta kaipaamme verkko-opiskeluun luokkatilanteen sujuvuutta, mutta samalla verkkokirjoitteluun tottuneille verkkojuttelu on outoa ja pelottavaa.

Ajattelu sujuu mukavasti ulkona puuhastellessa. Puheen tekstiksi muuttava teknologia on jo olemassa, samoin kirjoitetun ääneksi muuttava. Irmeli Aro antoi Qaiku-keskustelussa mukavana esimerkkinä Teemu Arinan blogin, jonka tekstiä voi kuunnella korvilla. Ei siis ole mitenkään mahdoton ajatus, että voisimme kommunikoida sujuvasti vaihdellen kirjoittaen ja puhuen.

Vertaisten rinnalle ertaisia, erilaisia vertaisia

Joanna Muukkonen tutkii AVO-hanketta, jossa olen töissä. Hän kirjoittaa kiinnostavaa Avoimesti tutkien blogia ja mietti eilisessä kirjoituksessaan, kuinka Kohti vertaisuutta.

Kirjoitin Joannan pohdintaan kommentin, jonka julkaisen myös tähän. Mielestäni olemme kulkemassa ja olemme jo vaiheessa, jossa vertaistyöskentelyn edistäminen ja top-down-asiantuntijuuden ongelmat ovat merkittäviä pohdinnan kohteita. Näiden rinnalle nostaisin mietintään erilaisuuden yhdistämisen haastetta, ertaisten, erilaisten vertaisten yhteistyötä, jonka verkko mahdollistaa.

Erilainen vertainen on asiantuntija jossakin, jossa minä olen noviisi. Minä olen mestari jossakin, jossa hän noviisi. Meidän ei kuitenkaan tarvitse käyttää loputtomasti aikaa ja vaivaa tullaksemme toistemme kanssa samalle viivalle kaikessa vaan voimme yhdistää osaamistamme. Kahden osaamis- ja taitomaailman rajapinta luo oivallista maastoa kehittää uusia oivalluksia.

Suomi on tasa-arvomaa ja edelleen ajattelemme helposti tasavertaisuutta konkreettisesti. Tasavertaisuus voi olla kuitenkin abstraktimmalla tasolla. Erilaisuudesta huolimatta ja juuri siitä ponnistaen löydettyä erilaisten vertaisuutta.

Tässä kommenttini Joannan tekstiin ja kommenttini ei siis millään muotoa kiistä mitään, mitä Joanna kirjoittaa vaan pohdiskelee, miten hänen pohdintaansa voisi myöskin jäsentää. Kehyksenä ovat opettamisen ja opiskelun kehittäminen sekä opettajien kouluttaminen.

Kuvailit muutamia aiheita, joiden vuoksi olen kovasti kaipaillut sosiaalipsykologian kiinnostumista nykynetin luomaa elämänpiiriä ja sosiaalista todellisuutta kohtaan.

Laajan verkostomaisen hankkeen kohdalla vertaisuudessa on kaksi tasoa: hanketoimijoitten keskinäinen vertaisuus ja vertaistyöskentely hankkeen järjestämissä koulutustilaisuuksissa, jolloin koulutetaan muita kuin hanketyöntekijöitä.

Jälkimmäisestä: Yksi kouluttaja ei ajallisesti ehdi toimia vertaisena koulutukseen osallistujien kanssa, verkossa tämä voi jo jotenkuten mahdollistua, mutta siinäkään vertaistyöskentely yhden kouluttajan ja kymmenien tai satojen koulutettavien kanssa vaatisi yhteistä projektia ja pitkää kestoa.

Tärkeää on ilman muuta kiinnittää huomiota kieleen sekä asioitten kytkemiseen siihen kontekstiin, jossa koulutukseen osallistuvat elävät. Koulumaailmassa tämä vaatisi sitä, että kouluttaja on itse toiminut tai toimii koulumaailman sisällä. Realismi ei avaudu ulkoa katsellen (kuten vaikka se, millainen vaikutus on työn sykkeeseen yo-kirjoituksilla tai miten lukujärjestysteknisesti on mahdotonta järjestää nopeasti mielenkiintoisia kokeiluja tai miten opetussuunnitelma huomioidaan).

Tavoiteltava vertaisuus koulutuksissa on sitä, että koulutukseen osallistujien välille syntyisi vertaisuutta. Tämän lähtökohtana opettajien kohdalla olisi, että samasta tai lähikoulusta löytyy kolellega, jonka kanssa voi toteuttaa konkreettisesti opeteltavaa toimintaa.

Koulun perustoiminta syö virtaa ja harvoin on tilanteita, joissa työaikaa voi rauhassa käyttää vertaistyöskentelyyn. Tämä on usein hankalaa jo pelkästään oman koulun sisällä, vaikka tahtoa olisi kuinka. Kun kunnat säästävät, ryhmäkoot kasvavat ja tilanne hankaloituu entisestään.

Toinen asia, tuo hanketoimijoiden keskinäinen vertaisuus tai sekaryhmät, joissa on sekä hanketoimijoita että muita kumppaneita, on hieman erilaatuinen tilanne. On tilanteita, joissa on tärkeää hakea yhteistoiminnalle avoin yhteisen tuottamisen, luomisen ja vuorovaikutuksen tila, pyrkiä samalle tasolle, pyrkiä kuuntelemaan, kuulemaan, ilmaisemaan selkeästi.

Sitten on erotettava tarve kehittää jotain, mitä vielä ei ole. Asiaan syväperehtyneet kykenevät loikkimaan ja luomaan oikopolkuja ja yhdistämään toimintoja uudella tavalla. Kun ulkopuolinen kuuntelee tähtä uutta luovaan keskustelua asiaan perehtyneiden (keskenään vertaisten) välillä, hän on varmasti ihan pihalla. Tämä vinhaa kiitävä luova keskustelu on myös tärkeää. Se johtaa oivalluksiin, kokeiluihin, kehittämistoimintaan.

On tärkeää, että toiminta on avointa ja halukkailla on mahdollisuus osallistua. Mutta tärkeää on myös se, että suvaitaan kaikkiin suuntiin. On tärkeää myös ymmärtää, ettei itsen tarvitse osallistua kaikkeen eikä tarvitse olla kaikkien asioitten asiantuntija vaan että asiantuntemus voi syntyä myös yhdistämällä. Omaa asiantuntemusta pitäisi kunnioittaa ja samalla kunnioittaa toisen asiantuntemusta. Kyse on itsetunnosta ja minäkuvasta ja joskus aika vaikeasta asiasta avoimessa toiminnassa. Joku ihminen arkailee ja kokee epävarmuutta, vaikka hän olisi jonkun asian suvereeni haltija. Hän vertaa itseään muihin sellaisella alueella, jolla on itse vielä noviisi. Meidän on nyt kuitenkin kyettävä ylittämään tämä henkinen este, jokainen on sekä noviisi että mestari, eri ihmiset eri alueilla, renessanssineroja on vähän, mutta verkostovertaisina tai saman verkon eri solmuina kykenemme muodostamaan joukkoälyllämme aikamoisen renessanssihahmon.

Vertaisen lisäksi pitäisikin verkkoaikana puhua yhteistyökumppanista, joka on erilainen, ertainen.

Kuinka verkostossa organisoidaan mittava tapahtuma?

Mitä kaikkea tekisikään sillä ajalla, joka menee kokousmatkoihin, siis pelkästään niihin matkoihin. Sometu-verkoston palaverit ovat yhtä lähellä kuin lähin nettiyhteys. Ja nyt palaverituokioita piisaa, sillä lähemmäs kolmeatuhatta mukaan kirjautunutta hipova verkosto on mittavassa roolissa huhtikuun lopun ITK-päivillä Hämeenlinnan Aulangolla.

Sometu oli keväällä 2008 pienen esitelmän ja konfabulaarin verran esillä ITK-päivillä, 300 kirjautuneen raja rikkoutui. Keväällä 2009 oli jo ohitettu 1000 kirjautunutta ja virallista foorumiaikaakin saatiin Sometun kokonaisuudelle useampi tunti. Foorumi oli sijoitettu alakerran viimeiseen nurkkaan, josta ei löytynyt äänentoistoakaan, eikä sitä oltu älytty pyytää erikseen (pieniä tunnelmapaloja nähtävillä). Tupa muuttui saunaksi ja tunnelmaa oli niin, että seinät pullistelivat. Myös avointen sisältöjen torille pystytettiin nakkikioski, josta viimeiset tapahtumavieraat hätisteltiin lopulta perjantaina lievää väkivaltaa käyttäen, kun jo muu konferenssi oli purettu ympäriltä pois. Symbolisesti käytiin lähettämässä kaksi suurta Sometu-palloa taivaan tuuliin.

Nyt keväällä 2010 Sometu on ITK-konferenssin aitiopaikalla kahtena päivänä ja alakerrassa avointen sisältöjen torilla Matkatoimisto Some johdattaa kävijöitä nettijatkoille. Lisäksi Sometu on Online-ITK:n viimeinen pari uunista ulos tämän kuun viimeisenä päivänä (ennakkoilmoittautuminen meneillään).

Eikä kokousmatkoja kaiken tämän organisointiin? No ei. Projektia dokumentoidaan monin tavoin, kootusti homman etenemistä voi seurata Sometun ITK'10 -blogista. Talkooväkeä otetaan ilomieliin kyytiin: Sometun ITK2010-ryhmään liittymällä pääsee toimeen mukaan, vaikka vartin siivu itse tapahtumassa. Yli 130 ihmistä on jo mukana, löyhästi sitoutuneena, kuten verkostoissa tapaa olla.

Joku Muu ja avoimen verkoston voima

Eilen Sometu-verkoston Ning-sivujen ulkonäkö vaihtui yllättäen minimalistisen valkoisiksi. Kukaan ei ollut tehnyt muutosta. Arvoitukseksi jää, minne tyylitiedosto hävisi. Mutta kertomisen arvoista on se, miten se palautettiin.

Sometu-verkoston teknistä taustatukea hoitelee Otavan opisto. Aamulla chattäilin sinne Venäläisen Villelle, kyseisen verkostosivun perustajalle, että mikäs juttu tämä uusi valkoinen tyyli nyt on. Selvisi, ettei ainakaan sieltä suunnalta tietoinen teko. Hetken kaivelemisen jälkeen tuli viestiä, että koko tyylitiedosto on kadonnut. Eikä sitä ole tallessa missään. EDIT: Oli se tallessa tietylä lailla, mutta vaati urakkaa, ks. Villen kommentti.

Sometu-Ningillä on yli 20 ylläpitäjää. Lähetin ylläpitäjille lyhyen tilannetiedotteen (ja pari muuta pikkukysymystä samalla). Oulusta Harto Pönkä lupasi, että jos vain joltakin löytyy vanha tallenne sivuista, niin hän korjaa. Joskus tällaisessa pulmassa auttaa Googlen välimuisti, mutta nyt siitäkään ei ollut apua.

Jarkko Hakanen Otavalta ehätti jo aloitella rekonstruointia. Mutta minulla sattui olemaan yksi ainut sivukaappaus eräästä kadonneesta sivusta. Olin ottanut sen kaappauksen Googlen välimuistista, kun sivu katosi (ITK'09, se kyllä tänään löytyi lopulta, osoite vain oli rikkoutunut). Olin ottanut kaappauksen Firefoxin ScrapBookilla, jolla nappailen silloin tällöin talteen oleellisia sivuja.

Kaapattu sivu ei ollut originaali, mutta siinä oli kaiken sälän seassa se tyylitiedosto. Reippaan perkaamisen jälkeen Harto sai oikean koodinpätkän talteen ja jakoi sen myös koko ylläpitäjäryhmälle. Hän sijoitti tyylitiedoston takaisin paikoilleen ja niin palasi tuttu ilme.

Verkostojen ja hajanaisten puuharyhmien ongelma on Joku Muu, maailman laiskin toimeen tarttuja. En minä, kyllä Joku Muu hoitaa. Sometu-verkostossa on koettu, että varapäivystäjät ja hajautettu ylläpito takaavat, että enimmäkseen riittävän nopeasti Joku on läsnä ja tarttuu ylläpitotehtäviin. Monet ylläpitäjistä vähättelivät tänään omaa rooliaan, mutta jollakin kerralla pienikin panos voi olla nappihomma.

Meitä on muutamia, jotka teemme AVO-hankkeen tuella työksemme Sometu-verkoston taustatöitä (tuntimäärä ei ole suuri). Alkutaival ja paljon edelleenkin ja toivon mukaan myös jatkossa hoituu Joku Muun toimesta. Vain siten verkosto elää ja on voimissaan. Byrokraattinen verkosto nuutuu ja kuihtuu pois.

Tämän päivän Joku Muu am-Muu -mitalli Hartolle ja Lentävälle lehmälle! Myös muu ylläpitäjäjoukkio kehitteli hyviä ideoita jatkoa ajatellen. Ajatusenergiaa ja yhteisvoimaa. Hienoa. Tällaisessa verkostossa on eloa ja alkuvoimaa!

Nettiauttamisen pieniä suuria lumouksia

Eilen illalla ylipitkän työpäivän jäljilta hiipuneena silmäilin sähköposteja. Kappas, juuri eräs rehtori pääkaupungista kyselee pitkään hikoiltuaan apua koulun verkkoympäristöön sopivan valokuvan kanssa. Helppo vastata, pari linkkiä avuksi, muutama hetki, ei mikään vaiva umpiväsyneenäkään. Paluupostin kiitossanoissa kuvastui tuskailun hetkeen netitse saadun avun merkitys.

Innovaatiojunaretkellä joku (tungoksessa en ehtinyt rekisteröidä kuka) tuli kiittelemään Google Wave -tunnuksista, taisi olla parikin kiittelijää. Jaoin tunnuksia ensin kavereille ja sitten Qaikussa täysin tuntemattomillekin, kunnes säästelin viimeisiä jälleen lähikaverihätään. Kutsuja tuli lisää ja jälleen kaverinkaverille lähti kutsuja ilman sen kummempia skannailuja, että onko minulle mitään hyötyä jakaa saalistani jollekin tuikituntemattomalle, joita nettikaverin kaverit perinteisessä tuntemis-mielessä ovat.

Kerroin tässä blogissa jo aiemmin, miten sain IT-tukea Twitteristä nettitikun asennustuskaan. Tunne ei unohdu.

Sorsastuksesta on tullut suomalaisten nettiverkostojen maan tapa. Sorsastamis-sanalla ilmoitetaan, että kysyn nyt jotain, jota aion käyttää ammatillisesti hyödykseni. Ihmiset voivat sitten itse päättää, antavatko toiselle hyödyttäviä apulauseita. Itse sorsastin viimeksi oppikirjan tulevaisuusajatuksia ja vaikka saalis menee työn alla olevaan selvitykseen, sen ensi version laitoin täällä kaikkien saataville (toimeksiantajan kanssa on sovittu, että muutenkin tekstipalasia julkaistaan koko kirjoittamisprosessin ajan).

Nettiauttamista on absurdia ryhtyä jaottelemaan hyväntekeväisyystyöhön ja kaupalliseen toimintaan. Nämä sulavat yhteen. Niin käy muissakin elämän ympyröissä. Itse olen aloittanut aikoja sitten kirjoittamisharrastuksen. Harrastus on muuttunut työksi. Toisaalta kaupallisessa ja hyötymismielessä auttamistyötä tekevä nopeasti paljastuu. Nettiverkostot ovat kuin pieniä lapsia: vaikea huijjata, feikkimeininki ei kanna pitkälle.

Nettiauttamisessa oivallista on vaivattomuus. Minulta ei paljon vaadi, että jaan omastani tai annan vastauksen toisen ihmettelyyn. Voin samalla luottaa, että joku vastaa minulle. Auttamisen ei tarvitse mennä päikseen. Auttajien ei tarvitse edes tuntea toisiaan. Eikä itketä sitäkään, hyötyykö toinen taloudellisesti saamastaan avusta.

Porttikielto! Jee, olenko vaarallinen?

Aikoinaan olin lentää Virojoen Itäviitta-ravintolasta, kun ilakoin vallattomasti kavereitten kanssa. Syynä muka päihtymys. Tulin suoraa autokoulusta ravintolaan, alkoholia veressä nolla. Muuten vain hauskaa. Sama ällikkätunne virisi tänään, kun kesken verkkoviestinnän sain porttikiellon Dojolaiset-sivustoon.

"Dojolaiset.com on heimomme osoite ja pääasiallisin harjoittelupaikkamme on verkko. Dojolaisten päämääränä on hyvinvointi ja onnellisuus – hyvä elämä. Toimiva sosiaalinen verkosto ja hyvät ihmissuhteet kuuluvat oleellisesti hyvään elämään. Toimintamme ydin on, että autamme tiedoillamme, taidoillamme, kokemuksillamme ja kontakteillamme toinen toisiamme. Tätä kaikkea on hyvä elämä – living smart."

Serkkuni ja muutama tuttava ovat dojolaisissa, itse olen ollut murreryhmässä vapaa-aikoina silloin tällön aktiivinen, innostunut sitä kautta taas kirjoittelemaan murrepakinoita. Onnekseni olin tallettanut murrepakinat muuallekin, lähettelen niitä paikallislehteen ja olen lukenut ääneenkin, tallessa ovat siis. Mutta ajatella, jos en olisi tekstejäni tallettanut muualle!

Miksiköhän minut lempattiin pihalle? Dojolaiset-Ning oli aluksi kaikin puolin avoin sivusto, sitten siellä suljettiin muu, paitsi etusivu. Ihmiset juttelevat terveyteen ja vapaa-aikaan liittyvistä asioista. Joissakin viesteissä sisäpiirin mukaan tuntuu olevan heimolaisuus eli dojolaisuus. Taustalla Antti ja Maarit Heikkilä sekä avoimesti etusivullakin näkyvä Rasalas-kustantamo. Maarit Heikkilä näyttää emännöivän, häneltä on tullut muutamia verkostoviestejä, kuten jokin aika sitten paimennus käyttää omaa naamaa profiilikuvana. Etusivulla lukee opastavasti:

"Rekisteröidy antamalla nimesi ja sähköpostiosoitteesi sivuston ylläpitäjälle ja esittele itsesi muille KASVOKUVALLA ja etunimellä. Jokainen, joka lähettää fantasiakuvan, ei ole vielä kypsä dojolaiseksi, eikä tule hyväksytyksi."

Kirjoittelin eilen uuden pakinan, tuttavustuin uuden dojolaisen kanssa ja toivottelin murreryhmässä uutta vuotta. Sitten tuli ryhmäviestiä keskusteluista, joissa oli käynyt ilmi, ettei tohtori Tolonen saanut liityntälupaa dojolaisiin. Syynä oli hänen harjoittamansa vitamiinikauppa. Verkostoviestiä selityksenä tuli molemmilta Heikkilöiltä. Epäkaupallisuudesta ei mainittu mitään, bisnestä tehdään verkoston etusivulla esittelemällä Rasalaksen kirjoja. Aika napakasti eräs murreryhmäläinen kommentoikin:

EDIT: tästä poistettu lainaus, jonka nappasin porttikiellon jälkeen selaimen välimuistilta kuvaamaan tunnelmia. Tein väärin, koska keskustelu oli salasanan takana. Pyydän anteeksi.

Aika kovilla sanoilla Heikkilätkin verkostoviesteissään ampuivat tohtori Tolosta ja hänen bisnestään. Viestit ovat tallessa, mutta en nyt tähän laita.

Muutaman verkoston ylläpitovastaavana ymmärrän, että välillä häiriköitä pitää sulkea ulos, kuten sellaisia, jotka laittavat paljaan mulkun profiilikuvaksi tai sellaisia, jotka lupaavat vapaasti rakstaa juuri sinua, klikkaathan linkkiäni. Oma uhkaavuuteni oli dojolaisissa kovin aneemista. Kun murreryhmän vetäjä oli päättänyt Tolos-keskustelun vuoksi vetäytyä verkostosta ja jatkaa Facebookissa, komppasin, että jatketaan siellä ja siitä napsahti porttari. Wau. Ajatuspoliisilla on ollut kiivas ilta, päättyneekö tuohon?

Kun ylläpitäjä sulkee Ning-verkoston jäsenen, hän voi myös palauttaa profiilin, jolloin myös kaikki tekstit palaavat. Jos olisin itse ennättänyt erota, olisin voinut hyvästellä verkostotuttavani ja jättää yhteystietoni mm. sille emäntäkoulukaverille, jota en aikoihin ollut tavanut. Olisin myös voinut tallettaa viestejäni ja kuviani. Nyt voin pyytää Ningin ylläpitoa Palo Altossa poistamaan kiinnitykseni dojolaisiin.  Yhtään ainutta epäasiallista tai edes epämääräistä viestiä en kolmikuukautisen jäsenyyteni aikana verkostoon jättänyt. Minua ei siis potkittu pois mielipiteitteni vuoksi. Jänskä nähdä, saanko perusteet porttikiellolle, pyysin niitä.

EDIT: Muutama Qaiku-kommentti-aiheesta, Twitterissäkin (pari poimintaa myös #communityfail).

EDIT: Tämäpä hyvä opetus! Jotta saisin koko profiilini ja kaiken dojolaisiin tallettamani pois, minun tulisi ensin erota kaikista Ning-verkostoista, lopettaa myös samalla profiililla aiemmin luomani verkostot ja sitten Palo Alton verkkovelhot voivat tuhota verkostoon tallettamani. Vastaus tuli todella nopeasti:

Hi There!


If you would like to deactivate your entire Ning account, you'll first need to leave all Ning Networks you are a part of, using the steps below. Then, let me know when you have finished that and I can proceed with the deactivation.


1) Sign in to http://www.ning.com.
2) Click on the "Ning Networks" link at the top of the page. Select "I've Joined" to view the Ning Networks you are a member of.
3) For each Ning Network you'd like to remove yourself from, click "Leave" below the network name and tagline.
4) Confirm that you'd like to leave this Ning Network and delete all your content by entering your password. Repeat this process for all the Ning Networks you'd like to leave.
5) If you've created any Ning Networks, delete them under the "I've Created" tab. Select "Delete" below the network name and tagline, and confirm that you'd like to delete your Ning Network by entering your password. Repeat this process for all the social networks you've created.


Once you have removed all of your content, please reply to this email and we'll go ahead and deactivate your account. We won't deactivate your account until we receive your reply.


Cheers,
The Ning Team