Mitä järkeä Twitterissä? #ITK2010

Luin eilen erään konkariopettajan blogista kohtuullisen nuivia kommentteja Twitteristä ja sen käytöstä tapahtumien taustakanavana. Ei tietenkään ole tarkoitus, että kaikki ilahtuvat ja ihastuvat Twitteriin. Ihan sama kuin pahan ruuan ja huonojen tv-ohjelmien kanssa: ei tartte ottaa, jos ei maistu.

ITK-konferenssissa Twitterin käytöstä voin listata monenlaisia etupuolia, joista ainakin itselleni ja muutamille tuttavilleni tuntui olleen hyötyä:

Twitterillä tiedotettiin, missä alkaa mitä ja kuka on äänessä. Esimerkiksi joukko Elma-julkkareihin tulijoita oli menossa väärään paikkaan, mutta kiitos Twitterin, oikea paikka löytyi hetkessä. Ohjelmalakanan kanssa oli välillä tihrustamista, että missäs olikaan se, jonne ajattelin mennä. Kaverin twiitti auttoi suunnistamaan. Twitteristä selvisi myös useammankin kerran, että kuka on äänessä ja itse kertasin vielä kotona Twitteristä, että loppupuheenvuoron pitäjä oli siis Johannes Ojansuu. Kännykän Twitter oli kaikista kätevin tämän informaation löytämiseen.

Kollektiivisten muistiinpanojen tekeminen on Jaikun, Qaikun ja Twitterin aikakaudella muodostunut vakiintuneeksi tavaksi. Itseäni ei haittaa yhtään, että osa talletetuista lauseista on samoja. En kirjoita konferensseissa kynällä paperille, en kaipaa mitään papereita. Kirjoittaminen on kuitenkin hyvä tapa oppia ja hahmottaa ja kun kirjoittaa nettiin, samalla jäsentää kuulemaansa. Kollektiivinen jäsentely on ehdottomasti hauskempaa kuin yksin tehty. Toivon mukaan jatkossa twiittejä tai mitä lie minimerkintöjä voidaan myös kätevästi koota mielleavaruuskartoiksi tai 3Dmiellekartoiksi tai jotain sinne päin. Mukaan tietenkin kuvia ja videopätkiä. Twitterin kautta löytyi myös nopeimmin linkit Bambuser-videoihin ja eri reittejä lähetettyihin valokuviin.

Twitter-profiilien kautta tuli tunnistettua monia konferenssiosallistujia. Tulin myös itse tunnistetuksi. Hauskaa oli, kun ihmiset tulivat moikkaamaan ja juttelemaan. Vaatimatonkin verkkokontakti madalta kontaktin ottamisen kynnystä.

Twitter yhdisti myös fyysisesti läsnäolleita etäläsnäolijoihin. Itse ainakin vastasin muutamiin etäläsnäolijoitten kysymyksiin Twitterin kautta. Oleelliset vastaukset levisivät myös nopeasti twiitteinä eteenpäin. Joku kokee tämän moninkertaisuuden harmillisena, mutta itse en. Silmä tottuu hahmotunnistamaan tutut twiitit.

Erityisen ilahduttavaa on kiittelyn ja moikkailun kulttuuri, joka kotimaiseen Twitteriin on syntynyt. Kiitos on pieni asia, joka ei vaadi paljon, mutta ilahduttaa suuresti. Ehkä kiittelykin voi joskus riistäytyä; puuroksi menee jos kaikkia kiitetään moneen kertaan kaikesta. Silti pieni ylikiittely on pieni hinta siitä ystävällismielisyyden ilmapiiristä, joka mikroviestinnän ympäristöissä vallitsee. Twitterin ohella aivan vastaava tunnelma leijuu myös Qaikussa.

Kätevää Twitterissä ovat myös kaikenlaiset lisävimpaimet ja soveluspalvelut, joilla kertynyttä informaatiota voi ohjailla ja seuloa.

Lisäsin tämän pikkumietteen otsikkoon #ITK2010, mistä seuraa, että kun tämän blogimerkinnän otsikko menee omaan Twitteriini, se menee myös ITK-päivien Twitter-koosteeseen ja sitä kautta myös osaksi konferenssin syötevirrasta tehtävää tutkimusta.

Irti ppt-kahleista

Hyvää esitystä tuli mietittyä jälleen kerran useiden esitysten tapahtumasarjassa. Olen kovin ilahtunut uusista konferenssitoteutuksista. Siellä täällä on kokeiltu ja toteutettu erilaisia café-porinaryhmiä, kalamaljaa, pecha kuchaa. Yhä useammin videot rikkovat teksti-puhe-mallia. TED-puheissa ei näy ppt-kaavaa vaan puheen estraditaidetta.

(ppt on hankala suomentaa, diaesityskö vaikka ei dioja, kalvosulkeisia vaikkei kalvoja, Power Point -esitys, vaikka tehty Google dokumenteilla, Open Officella tai Keynotella...)

Ei ehkä ole helppoa irottautua puhujana tai kuulijana ppt-kaavasta. On tilanteita, joissa ppt on oivallinen. Mutta rohkaisen lämmöllä ihmisiä irrottautumaan kaavasta. Kalamaljassa esimerkiksi dialogi sytyttää imun kuulijaan, tarinan elo ja poukkoilu kiehtoo eikä esimerkiksi ITK-päivillä toteutettu kalamalja olisi ollut hullumpi kokonaan ppt-lisäkkeitä.

Prezi-esitykset ovat mielenkiintoinen tulokas. Prezistä tulee väistämättä visuaalinen. Se toimii virittävänä ja herättävänä. Se vaatii puheen elävöitystä parikseen. Se sallii liikkeen diaesityksen sisällä eikä vaadi tiukkaa ennalta päätettyä lineaarisuutta. Esimerkkinä Sometun ITK-päiviltä Sosiaalinen media yrittäjyydessä teemaseminaarin Sosiaalinen media ja yritysverkostot ryhmän Prezi-esitys, toteuttajina Janne Ruohisto, Pauliina Mäkelä, Tuija Marstio, Susanna Kivelä ja Timo Rainio.

Lämmin tervetulotoivotus ppt-kahleitten irrotuksille. Lisää vaihtoehtoja. Kaava on turvallinen, mutta turvallisuudessaan myös ajattelua kahlitseva.

Taito, taide, toiminta – mielenliikettä oppimiseen

ITK-päivät takana ja jälkiajatuksia pää täynnä. Ihailemani pedagoginen kehittäjäpersoona Pekka Ihanainen heitti ajatuksen kytemään ensi vuodelle: jospa toteuttaisimme sosiaalisia veistoksia, hieman sosiodraaman tai leikin tapaan kehollisesti sitä, mitä esitämme ja puhumme. Jo tänä vuonna Sometu-verkoston kalamalja ja café haastoivat seminaariväen altistumaan julkiselle sosiaalisuudelle ja toisenlaiselle konferenssiosallistumiselle.

Sosiaalinen veistos... pidän ajatuksesta, vaikka en edes tiedä, mitä kaikkea se voisi olla. ITK-päivien väeltä kertyi yleistunnelmana havainto siitä, että nyt ollaan päästy välinekeskeisyydestä kohti ihmisten toimintaa. Näennäisesti puhuttiin samoista asioista kuin parina edellisvuotena. Sama havainto tuli viime syksyn Mind Trek -tapahtumasta.

ITK-päivien päätöspuheenvuorossa filosofi Johannes Ojansuu rakensi todella kiinnostavasti uutta käsitemäärittelyä teknologialle, tai oikeastaan konservatiivisesti palautti käsitteen antiikkisille sijoilleen, pois länsimaita vallinneesta instrumentaalisesta ajattelusta taidon ja hyvän elämän kokonaisvaltaiseen mieltämiseen. Olemme siirtyneet aikaan, jossa ihminen luo oman ympäristönsä. Tämä puoli vasta vilahteli ITK-päivillä, mutta veikkaan, että siinä on seuraava suuri virtaus. Virtuaalisissa ja synteettisissä maailmoissa, vahvistetussa todellisuudessa, sosiaalisissa peleissä ja 3D-toteutuksissa on mukana tilaa sosiaaliselle luovuudelle ja leikille.

Toiminnan kautta syntyy muutos ja uudistus. Toiminta on aina taitoa. Taito voi olla luonteeltaan välineiden käyttöä, ihmisten kanssa olemista, ajattelua. Suurta muutosta kaivataan siihen, että ihmisissä ja ihmisten muodostamissa verkostoissa vapautuisi oivallusenergiaa. Samoilla rahoilla saataisiin aikaan enemmän. Jatkossa oivaltaviin verkostoihin liittyy myös teknologiaa, joka ei ole pelkän välittäjän roolissa (se media sosiaalisen median käsitteessä). Eikä ehkä niin pitkiä aikoja tarvitse enää kuluttaa harmillisen epämääräistä termiä sosiaalinen media. Asiat muuttuvat. Normaalia ei enää ole tarve erottaa muusta toiminnasta.

Sometun kalamalja päättyi enteellisesti uuden signaaliin. Ilmiöpohjainen oppiminen ja roolipelaaminen, teknologia mahdollistajana mutta vain normaalina osana toimintaa, jossa keskeisintä eläytyminen, tutkiva oppiminen, heittäytyminen ja löytämisen ilo. Keskeistä myös pedagoginen yhteistyö yli rajojen. Loistavaa arkeen vietyä pioneerityötä Taru Kekkonen, Tuija Salminen, Mauri Laakso ja kumppanit.

Tulossa ITK'10? Löydä nettirupattelu! #ITK2010

Hämeenlinnaan Aulangolle kertyy sinivuokkojen ihailijakerho säännöllisesti näin huhtikuun lopussa. Samainen lauma äimistelee myös kyseisen vuosikerran taikasanoilla interaktiivista tekniikkaa koulutuksessa. Nyt kyseinen taikasana on jo tylsistynyt ja arkistunut sosiaalinen media, jota tuskin ensi vuonna enää kukaan itseään kunnioittava eturintaman kellokas kehtaa paperiinsa laittaa. Onhan tuosta nyt kuohkattu kolme vuotta ja jos web 2.0 lasketaan lukuun, viisi.

Viimeisten vuosien ajan ITK:n yhteydessä on yritelty  konferenssikohtaista sosiaalisen median verkottumisfoorumia. Sillä foorumilla on päässyt helposti hyperaktiiviksi. Mukavaa on ollut nähdä naamoja, mutta samoja muista someympyröistä tuttuja ovat olleet. Ettei siis mitään kerrassaan erikoista. Nyt onkin ryhdytty käyttämään niitä kanavia, joissa ne naamat pyörivät muutenkin. Tosin pieni mutka asiaan liittyi: täginä on ITK2010 eikä ITK10, kuten monet ovat jo laittaneet ja mitä mm. Sometu-verkostolle oli suositeltu. Soitin pääkallopaikalle, kysyin ja kuulin, että 20:aan on omat syynsä. Nyt olisikin parasta, että tämä tieto leviäisi kaikille.

Siis Twitterissä #ITK2010, Qaikussa ITK2010-kanava, Flickrissä ITK2010 ja tietenkin tervetuloa Sometun ITK2010-ryhmään. Qaiku-kanava oli valmiina, mutta ääni puuttui. Sinne siis naamaa näyttämään ja pulisemaan tärkeistä ja hauskoista asioista. Tapahtumaan on tulossa yleisövyöry, joten digitaalinen jalanjälkikin varmasti venyy.