Selaimesta toiseen – Chromen huonontumisesta

Uuden työvuoden käynnistyessä viime viikon tiistaina vaihdoimme työkavereiden kesken selainkokemuksia. Kimmokkeena oli WebOpettaja Esa Riutan tietoisku Chrome-selaimen huonontuvasta tietosuojasta. Hän kertoi, ettei Chrome enää jatkossa tue mainosblokkereita. Olen käyttänyt mainokset estävää AddBlockia toistakymmentä vuotta. Selainkokemus on ollut rauhallinen. En halua työmaalleni kaiken maailman vilkkuvaloja ja kyltinheiluttelijoita. Chromen suojaus ilmeisesti muutenkin heikko.

Esa Riutta suositteli: "Firefox, Edge, Safari tai vaikka Vivaldi ovat kaikki parempia vaihtoehtoja." 

Ryhdyin muuttopuuhiin. Yhden Esan mainitsemista selaimista olen pyhittänyt henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen (pankki, vakuutus yms.). Toiselle avautuvat töihin liittyvät oikuttelevat Microsoftin palvelut. Meillä töissä on käytössä Googlen Workspace, joka toimii helposti millä tahansa selaimella, mutta kaupungin tasolla ovat käytössä Microsoftin palvelut, ja niiden kanssa on ollut vuosikausia ongelmia. Itselläni on seitsemän eri Microsoft 365 -käyttäjätunnusta. Kun Googlen palvelussa voi seikkailla sujuvasti sekä privaattipuolen että organisaatiopuolen tunnusten välillä, Microsoftilla sama ei todellakaan onnistu. Järkevin vaihtoehto on käyttää eri tilejä eri selaimilla, ja tähän selkiyttämiseen kuluu siis monta selainta. 

WebOpettajan selainehdotuksista Vivaldi oli uusi tuttavuus. Päätin kokeilla. Pienen firman tuote. Yksityisyys valttina. Rahoitusta tulee hakukonevalinnan kautta (Bing-oletus). Vaihdoin oletukseksi Googlen, koska Chromen ongelmista huolimatta Googlen hakukone on kätevä ja hyvä. Vaikka vasta kokeilen, laitoin Vivaldille pienen lahjoituksen, koska vaihdoin pois heidän rahoituslähteestään.

Siirtymä Chromesta Vivaldiin on erittäin helppo ja sujuva. Kirjanmerkit ynnä muuta siirtyivät vanhasta uuteen. Ja pyhä jysäys: tässä selaimessa on syötteenlukija! Sitten Google Readerin ei ole kunnollista sellaista ole ollut saatavilla, vaikka onkin tullut kokeiltua monelaisia. Syötteenlukija saattaa olla 2020-luvun Jonneille hepreaa: Atom, Feed, RSS! Ensimmäisenä lähti Matleenan blogin syöte seurantaan (Blogger-blogista löytää Atom-linkin rullaamalla alas, ellei syötettä ole sivupalkissa tarjolla). Vivaldi avaa syötesivun myös kauniisti luettavassa muodossa ja sivun alkuun tulee seuraamispainike (alla kuvassa Matleenan blogin syötesivu).

Vivaldi-selain näyttää syötteen lukukelpoisena ja antaa tilauspainikkeen.

Viikon käyttökokemus Vivaldista on häiriötön. Kaikki toimii. Selain ei kaatuile eikä huudata konetta.

Olen pitkään käyttänyt mobiililaitteilla eri selainta kuin tietokoneella. En kaipaa synkronointia. Pitkään kännykällä ensisijaisena oli Brave, mutta se meni jotenkin hajalle. Puhelimella ensisijainen on eri kuin tabletilla. Nettijälkien vuoksi tämä sekakäyttö. Samasta syystä poistin Facebookin mobiililaitteiltani kolme vuotta takaperin. Siitä seurasi yli vuoden mittainen FB-oikkuilu eli tietokoneen selaimella kotinäkymän syöte näytti sekalaisia vanhoja viestejä. Ihan kuin Facebookin algoritmi olisi loukkaantunut. Instagramin vuoksi Facebook-kytkentä kumminkin syntyy, mutta koska en näe Facebookin käyttöliittymässä mainoksia, en koe haittaa. En käytä Facebookia kuin yhdellä tietokoneen selaimella, enkä tietenkään sillä, jolla hoidan pankki- ja muita yksityisasioitani. TikTokia en käytä lainkaan, vaikka mediakasvatuksen nimissä ehkä olisi hyväksi.

Tässä on siis selainviisautta meidän työporukoilta ja luotettavilta nettiviisailta: "Ei kaikkia munia samaan koriin." Asioiden lokerointi ei ole sen kummempaa, kuin reaalimaailmassa. Pankkitiskillä en hoida uintiharrastuksiani, enkä apteekissa kirjastolainojani.

EDIT lisää suositeltuja selaimia:

• Firefox ESR-versio
  
• Opera (sisäänrakennettu VPN)
• DuckDuckGo

Facebook ja 13-v ikäraja

Viikolla serkku aloitti omassa FB-profiilissaan mielenkiintoisen keskusteluteeman siitä, miten alle 13-vuotiaat ovat Facebookissa, vaikka palvelu on tarkoitettu yli 13-vuotiaille. Keskustelu virittyi nopeasti puolesta ja vastaan argumentaatioon, kuten näillä nykymaailman kasvatuskysymyksillä on tapana.

Vein teeman astetta julkisempaan verkostoon, Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -Facebook-ryhmään. Kommentteja kertyi muutamassa kymmenittäin, keskustelu oli monipuolista ja oleelliseen pureutuvaa. Koska aihe on tilannesidonnainen, puolesta ja vastaan näkemysten lisäksi sekä-että kommentteja kertyi. Samoin muuta aiheen herättämää pohdintaa ja lisätietojen jakamista.

Puolustavissa kannanotoissa todettiin Facebookin merkitys yhteydenpidon ja sosiaalisten verkostojen osalta. Harrastukset, syrjäinen asuinseutu tai ulkomailla asuminen voivat olla päteviä syitä sallia turvallisesti vanhempien valvonnassa alle 13-vuotiaalle Facebookin käyttö.

Ikäraja perustuu yhdysvaltalaiseen lainsäädäntöön. Facebookin luonteen huomioon ottaen on myös esitetty kannanottoja siitä, että ikäraja on liian alhainen. Facebookiin on tärkeää oppia suhtautumaan kriittisesti. Turva-asetuksilla voi omia sisältöjään suojata, ainakin periaatteessa. Facebook on tavan takaa muuttanut toiminnallisuuksiaan ja käyttäjädata on vuotanut silloin tällöin epämieluisalla tavalla ulos.

Jos alle 13-vuotias luo oman Facebook-profiilin, hän joutuu valehtelemaan ikänsä palvelulle. Jos ilmoittaa todellisen iän, profiilia ei saa perustettua. Sallimisen puolesta argumentoivienkin mielestä tämä on ongelmallinen asia. Toisaalta aiheesta keskustelun todettiin olevan hyvä tilaisuus pohtia nettiin ja yhteiskuntaan liittyviä moraalisia kysymyksiä. Kaikki lait, säädökset ja suositukset eivät ole järkeviä.

Hankalaa totaalikieltäminen on myös siitä näkökulmasta, että lapset kuitenkin tekevät salaa asioita, joista heitä kielletään. Jos sitten salaa luotu Facebook-profiili johtaa ikävien asioiden kohtaamiseen, uskaltaako lapsi hakea turvaa ja suojaa omilta vanhemmiltaan?

Kieltämistä puolustettiin universaaliargumenteilla: valehteleminen on kiellettyä ja sovituista säännöistä on pidettävä kiinni. Ikäraja on oltava jossain kohdassa, koska Facebook ei sovi pienille lapsille. Ainakaan ei pidetty suotavana, että Facebookia käytetään alle 13-vuotiaiden kanssa koulussa. Kieltäminen nähtiin hyvänä myös siitä näkökulmasta, että nuoren on hyvä oppia odottamaan asioita: kaikkea ei voi elämässä saada heti.

Osa vanhemmista on aika ymmällään Facebookin käytön kanssa. Sekä käyttöehdot että turva-asetukset ovat mutkikkaita; kaikilla ei ole niistä edes tietoa. Facebook on maailman mittakaavassa jättimäinen yritys, joka tekee bisnestä käyttäjädatalla. Palvelulla on paljon myönteisiä puolia, mutta myös vakavia varjoja. Facebook on tehokkaimpia kyttäyskoneita, kuten Ilpo Puhakka todistaa.

Keskustelun tärkeinä johtopäätöksinä poimin itse seuraavat asiat:

• Vanhempien on tärkeää tietää, missä ja keiden kanssa lapset liikkuvat, niin netissä kuin reaalimaailmassa. Välittävä vanhempi kysyy ja juttelee myönteiseen ja välittävään sävyyn, ei kyttäämis ja teilaamismielellä. 
• Pienten lasten ei saa antaa touhuta netissä yksinään mitä tahansa. Aikuisten ja lasten yhteistä puuhaa olisi hyvä löytää. Myös sisarukset voivat osallistua keskusteluun. Isoveljet ja -siskot saattavat olla vanhempia tiukempia ikärajojen kanssa.
• Vanhempien on syytä olla johdonmukaisia. Jokaisessa perheessä ei päädytä tässä asiassa samoihin ratkaisuihin, mutta lapsi ymmärtää, kun asia keskustellaan yhdessä, perustellaan ja sovitaan.
• Koulussa noudatetaan somepalveluiden käyttöehtoja (ks. lisää Edu.fi-sivuilta, FlossManualsissa meneillään aineiston päivitys). 
• Tietoturvakoulu ylläpitää kummipankkia, jonne voi ilmoittautua ja josta voi varata kummin koululle.

EDIT 19.3. järjestämme aiheesta AVO-opiston debattiwebinaarin 2.5.12 Sometun verkkokokoustilassa. Jos haluat käyttää hissipuheen näkökulmasi puolesta, voit ilmoittautua Gmail: rongas.anne. Lisää aiheesta piakkoin.

Kerään tähän esimerkkilinkkejä:

• 12-vuotias vaikeuksissa koulussaan Facebookin vuoksi Yhdysvalloissa
• Ruotsalaisrehtori laittoi säädyttömiä kuvia Facebookiin, sai potkut
• Brittiopettaja haukkui oppilaita Facebookissa, sai potkut
• Oppilaat pyytävät Suomessa opettajia Facebook-kavereiksi
• Facebook ja opettaja muuttuu ihmiseksi (Suomi, SAMK:n tutkimus)

Henk.koht.

Julkinen vs. yksityinen. Työ vs. yksityiselämä. Avoin julkinen vs. yksityinen. Silmä nappasi Tuolin ja näppäinten välistä kertoilun, miksi kirjoittaja ei ole Facebookissa. Argumenttina oli työelämän ja yksityiselämän sekoittumisen estäminen. Lieventävinä lauseina, että eihän toki viivottimella sitä rajaa voi vetää.

Yksityisyys on aina itse määriteltävä. En osaa sijoittaa sitä mihinkään erityiseen nettipalveluun. Facebook ei kategorisesti sotke julkista ja yksityistä. Siellä voi itse valita sen, mitä laittaa näkyviin ja ketä päästää näkyviin. Voi silti olla, että Facebook tuntuu muita nopeammin henkilökohtaiselta ja intiimiltä.

Tunne itsesi on edelleen järkevä ja tervehdyttävä kehoitus. Olisi hyväksi oppia myös kunnioittamaan toisen valintoja.

Olen Facebook-skeptikko, vaihdoin oikean nimenikin näkymään vasta viime viikolla. Avaan Facebookin harvoin enkä jaksa siellä juurikaan seikkailla. Mutta silti pidän sitä hyödyllisenä ympäristönä ja olen harmistunut, kun en löydä eräitä vanhoja koulukavereitani edelleenkään sieltä. Vaikka harmistun, ymmärrän.

Kaikki eivät halua tai ehdi tai osaa olla kaikkialla. Minä en esimerkiksi vieläkään ole löytänyt intoa ja joutoaikaa lennättää Socond Lifen aloitussaarella nyökkivää Sokratinna Runoa ihmisten ilmoille. Vaikka en seikkaile SL-maisemissa, pidän sitäkin ympäristöä kiinnostavana ja moneen soveltuvana.

Kulttuurimme kehittyy varmasti kohti henkilökohtaisten mediatilavalintojen kunnioittamista eli emme pian ole moksiskaan, jos hyvän päivän tuttu ei ota Facebook-kaveriksi. Ratkaisevaa ei ole väline tai palvelu, vaan mitä sillä tehdään.
Ällöttävä henkilökohtainen tunkeutuminen voi tulla luo muutenkin kuin netistä. On tavattoman epämiellyttävää, että kuka tahansa saattaa soittaa puhelimeeni. En pidä siitä, että äänimaisemaani ilmestyy Tomppa Porista ja Irmeli Kuopiosta HEI! Läppään luurin kiinni, vaikka sieltä tulisi niin hieno tarjous juuri sinulle Anne.

Monet opot ja opettajat ovat todenneet, että puhelimeen vastaamatta jättäminen yleistyy. Ennen vanhaa olisi ollut todella outoa olla kotona ja antaa puhelimen soida. Kuka enää pitää outona sitä, että mykistetty puhelin soi yksikseen?

On totuttava siihen, että ihmiset itse määrittävät rajojaan ja eri tavalla kuin minä. On myös totuttava siihen, että toisen tavoittaa puhelimella, toisen FB-chatistä ja kolmannen ottamalla esille polkupyörä liiteristä ja polkaisemalla juttusille.