Vuorovaikutteisen opettamisen kuusi kultaista käskyä

Antti Hirvonen oli joukkoistanut ja koonnut eilen Storify-palveluun Vuorovaikutteisen journalismin 6 käskyä. Kooste oli niin hyvä, että idearosvoilen tähän opettamiseen (ohjaamiseen) soveltaen.

Informaatio on vapautunut. Opettaja, ohjaaja ja oppija voivat hankkia ja käsitellä tietoa entistä tasapuolisemmin erilaisten apuvälineiden, älyllisten proteesien sekä oppimisverkostojen avustuksella. Roolirajat sulautuvat samaan tahtiin oppisisältöjen sulautumisen kanssa. Mikä tahansa ympäristö voi avautua oppimisympäristöksi, oppimisprosessin toteuttamisen tilaksi. Vertaisoppiminen ja oppisisältöjen vertaistuottaminen lisääntyvät. Oppimisen kaikkiallisuus tulee näkyväksi ja konkreettiseksi.

Jotta vuorovaikutteinen opettaminen toimisi, on hyvä miettiä näitä periaatteita:

1. Älä jumitu pisteisiin ja arvosanoihin

Vaikka opetuksen ja oppimisen saavutuksia voidaan mitata erilaisilla piste- ja rankingjärjestelmillä, nämä tilannekuvaan verrattavat tulokset eivät kerro koko totuutta. Oppimisen rohkeus, sisäinen motivaatio, into ja ilo, oppijan oma eteneminen polullaan, eivät purkaudu arvosanoihin. Merkityksellinen eväs elämään on hyvä oppijaminäkuva, joka antaa voimaa ja uskoa ottaa ote omaan elämään. Rohkeus oppia auttaa näkemään asiat eri tavoin, uudesta näkökulmasta, myös epäselvissä tilanteissa.

Jääkiekkovalmentaja Kurt Lindström aikanaan testasi pelaajan mindsettiä (miten tuon nyt hyvin suomentaisi, mielen viritystä, asennetta ja tahtotilaa) näyttämällä kuvaa maalivahdista maalillaan: "Mitä näet?" Moni näki esteen, sen maalivahdin hurjissa rytkyissään. Lindström ravisteli: "Katso, miten paljon tilaa laittaa kiekko sisään."

2. Kerro, mitä teet

Kerro opetusideoistasi tai -ajatuksistasi omassa sosiaalisessa verkostossasi. Suuressa osassa tapauksista siitä on pelkästään apua. Keskeneräisiä suunnitelmia ja keskentekoisia aineistoja panttaillaan. Yleensä harva kiinnostuu opetusideoista. Ne, jotka kiinnostuvat, ovat yleensä henkilöitä, jotka vievät juttuasi eteenpäin tiedoillaan ja kommenteillaan. Jos opetat harvinaista asiaa ja aiot lyödä rahoiksi, on idea ja sisältöraakileet syytä pitää piilossa alusta loppuun asti.

Oppijoidenkin kanssa voi harjoittaa käyttäjälähtöistä oppimisen designia. Moni opettaja on ällistynyt, miten hyviä opetusideoita hyvinkin pienillä lapsilla on.

3. Joukkoista

Ota sosiaalinen verkosto apuun opetusprosessiin. Voit joukkoistaa kaikenlaisia asioita. Eräs opettaja tuskaili koekysymysten laatimisen yksinäisyyttä Google+:ssa ja hetkessä hänellä oli liuta kavereita talkooväkenä. Voit joukkoistaa diaesitysten tekemisen, ohjevideoitten laatimisen tai vaikka hyvän valmiin sisällön seulomisen netin loputtomilta hetteiköiltä. Näissä hankkeissa ei sovi unohtaa oppijoiden panoksia.

4. Kuratoi prosessia

Jaa sosiaaliselle verkostollesi se tieto, mitä joukkoistaessasi saat. Kuratoi myös oma tiedonhankintasi saman tien. Ei ole haittaa, vaikka opetuksesi valuu nettiin. Netti vastaa samalla mitalla. Kuratoinnista voi luoda osan oppimisprosessin tukirakenteita ja sopiviin kohtiin oppimistehtäväksikin kuratointi taipuu. Muista Scoop.it, Pinterest, Storify, Paper.li.

5. Arvosta apua

Kuten puutarhaa hoidetaan kastelemalla ja lannoittamalla, myös verkkoapu kaipaa puutarhurointia.  Huomaa toinen. Arvosta saamaasi apua, se ei sentään ole itsestään selvää. Jos et arvosta apua, et sitä koskaan saa. Koosta ja julkaise. Jaa saamasi herkut jalostettuna. Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi opettaa saman tien koko nettia. Jokunen hyvä herkku silloin tällöin riittää.

6. Palkitse

Kiitoksen sana tai peukku on nopeasti jaettu someapulaisille, samoin kasvotusten kohtaamisen tilanteissa. Ei maksa mitään, mutta poikii paljon. Kerro, miten avusta oli hyötyä ja anna avoimille tietolähteillesi krediitit. Ja kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. Kuten tästä kuuden kohdan periaatelistan idesta, rungosta ja jäsennyksestä Antti Hirvoselle. Onnittele välillä itse itseäsikin.

Senja opettaa ruotsia on wau-ilmiö

Kollektiivi opettaa verkostoa ja innostusta on ilmassa. Pakkoruotsia irvaileva kansakunta ahmii riemuruotsia. Kuinkas tässä nyt näin kävi? Ja kaiken kukkuraksi ruotsia opettavat rasavillit noviisit, joilla ei ole järjestelmän legitimointia. Tai on. Kaikki keskusteluun heittäytyneet riemuruotsittelijat todistavat, että homma toimii ja sanavarasto karttuu, mikä onkin oikotie onneen kielen ymmärtämisessä. (Ja noviisiuskin on så o så, aikamoisen pätevää joukko konehuoneessa.)

Senja opettaa ruotsia -ilmiö on opettanut useita uusia asioita. Ensinnäkin pedagogisessa mielessä surkea ja käyttöehdoiltaan karmaiseva Facebook toimii. Systeemi pitää olla riittävän selkeä: aamun avaaa kansliassa tarkkaan mietitty, hurtilla huumorilla höystetty temaattinen avaus, jossa on mukana loikkivaa sanojen maistelua. Tähän päivänavaukseen on helppo tarttua. Toinen opetus onkin se, että tekstit kirjoitetaan epäortodoksisesti sekaisin suomeksi ja RUOTSIKSI, suomi pienellä, ruotsi isolla. Mitä seuraa? Lyhyt teksti on helppo lukea ja koska osa on suomeksi, osa käännetty tai arvattavissa, sanat tarttuvat mieleen. Homman juju on hersyvässä kommentoinnissa. Kolmas tärkeä opetus on, että virheitä ei tarvitse pelätä, koska joku kumminkin korjaa.

Muistan omia kielikommelluksiani Itävallassa. Aina voi kiertää ja kaartaa, selittää käsillä ja toisilla sanoilla. Kun ruokapöydässä jutustelimme matkailusta ja kerroin Suomen ja Ruotsin välillä seilaavista hotelleista, ei sanaa lautta löytynyt, mutta so einem Schiffsgerät (sellainen laivalaite) hoiti homman hienosti ja koko pöytäporukka nauraa käkätti.

Tällä hetkellä Senja opettaa ruotsia -Facebook-sivulla on lähemmäs 16 000 tykkääjää. Sivulle kertyneestä sisällöstä syntyi kirja, joka julkistettiin virallisesti tänään. Kirjan sisältö koostuu Facebookin keskusteluketjuista. Kirja on tuhti, sivuja 236. Kirjan sisältö syntyi yhteisellä ajatustenvaihdolla, kansliahenkilökuntaa kertyi parikymmenpäinen joukko, taittaja löydettiin netitse ja kustannuskin yritettiin tehdä joukkorahoituksella. Joukkorahoitus kaatui poliisihallituksen tulkintaan luvattomasta rahankeräyksestä. Suomen Messut riensi apuun ja sponsoroi Senjan pulasta. Joukkorahoituksesta käynnistyi somepiireissä vauhdikas ällistely, vinoon hymyilevä naljailu ja asiallisia aloitteita, kuten Effin aloite rahankeräyslain uudistamisesta. Kirjan syntymiseen liittyvistä käänteistä voi lukea Senja opettaa -blogista.

Tämän päiväinen kirjanjulkistaminen toteutettiin ensimmäistä kertaa Suomessa Google Hangouts on Air -streamauksena eli lähetystä saattoi seurata YouTube-kanavan kautta (tapahtumailmoitus Google+:ssa). Tallenne on edelleen nähtävillä ja suosittelen lämpimästi katsomaan varsinkin alkuosasta Senja Larsenin johdantosanat ja Nadja Anderssonin puheenvuoron.

Seurasimme työkavereittemme kanssa julkkareita (verkossa akselillä Miehikkälä – Hämeenlinna – Helsinki), ja kyllä oli tunnelmallinen tilaisuus. Oppimisverkostot ovat täällä nyt! Upeaa myös, miten akateeminen maailma ja omatoimioppijat saattavat kohdata näin hedelmällisesti.

Liveraportoin Facebookiin julkistustilaisuutta. Tässä raporttini:

"Me yhdistämme tässä maailman parhaan käyttöliittymän, kirjan, ja joukkoälyn verkossa..." ja Suomen Messut, joka lopulta sponsoroi kirjahanketta eli ihmisten kohtaaminen.

Kuvittaja Nadjakin löytyi netitse. Hän on vain 21-vuotias, äidinkieli ruotsi. Jos et päässyt livenä seuraamaan, suosittelen lämpimästi tallennetta. Nadja puhuu erittäin hienosti ja kuvaa ruotsinkielisen kokemusta suomenkielisessä ympäristössä. Nadja Andersson: "Tarvitsemme hieman sinisilmäistä filosofiaa mustavalkoisuuden keskelle." Kirjan taitto ja kuvitus on todella upea!

Liveseuraajia Hangoutin kautta yli 100.

Juontaja Peter Nyman: "Tätähän voisi laajentaa" Senja muistutti, että kielten ohella Vesa opettaa sähkötekniikkaa. Paneeli: tämä on innostava ja hyödyllinen projekti! Koulussa aikoinaan on opittu epäkäytännöllistä kieltä, kuten My tailor is rich. Teknologia ja sosiaalinen osallistuminen yhdistyvät. Senja on Linus Torvaldsin sukulaissielu!

Kaikki kielenopiskelu tarkoittaa virheiden tekemistä. Kun ei välitetä virheistä, laajennetaan sanavarastoa. Vuorovaikutteisuus ja hauskuus ovat tässä projektissa mahtavaa! Ei istuta ja opetella ulkoa vaan löydetään, selvitetään. Kieltä ei oikeastaan voi opettaa, mutta voidaan auttaa oppimaan (tutkimuksen todistamaa). Opitaan omista lähtökohdista, sisäinen motivaatio tärkeää.

Tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen näkee tällä oppimisen tavalla suuria mahdollisuuksia. Ei kaikkien tarvitse oppia akateemisesti, kommentoi myös professori Mona Forsskåhl. FB-postausten idea pakottaa selvittämään, kun osa sanoista on suomeksi osa ruotsiksi. Tärkein sisältö tulee kommenteissa. Tuo tyyli saa ihmiset innostumaan ja osallistumaan. Tän tyyppinen toimintatapa voi olla mahdollisuus ylläpitää pieniä kieliä.

(Oma lisäykseni: Tuorein NN opettaa tulokas lienee muuten Neetan inarinsaame https://www.facebook.com/OpiInarinsaamea.)

Laatua pyritään pitämään yllä kansliassa, joka lähettää alkupostaukset. Kun virheitä on tapahtunut, korjauskommentteja tulee heti. Ruotsissa haikailtiin viime vuonna vanhojen kirosanojen kanssa. Järjestettiin siis manailumaaottelu, koska Suomesta pesee tällä saralla.

Elina Hiltunen: pitäisi olla demokratia innovaatioissa, toivottavasti tässä aletaan käyttää BONDFERNUFT. Tää on sosiaalinen innovaatio ja näitä tarvitaan. Kun ei bundeja enää ole, pitäisikö olla hipsterförnuft tai urbanfernuft, iveili Peter.

Joukkorahoituksesta panelisti: Ihmisille saa antaa hinnan ja siitä alennuksen, se ei ole keräys, mutta jos ihminen itse asettaa annetulle hinnalle ylennyksen, se on keräys.

Kielenopettaja: tää on tuonut riemun luokkiin, uskalletaan tehdä virheitä, opettajan tehtävä on johdattaa opiskelija tiedonlähteille, online-sukupolvi hakee tietoa muualta, sivustolla on ihanaa yllätyksellisyys. Kielenopettaja ideoi, että usuttaa nuorison Senja opettaa -sivulle kommentoimaan. Nuoriso on myös pyydellyt, että saadaanks me mennä sinne Facebookiin. Oppiminen ei rajoitu kouluun, siksi hienoa, että kaikille kaikkea. Kielenopettaja tunnusti, että oli vaikeaa oppia, että joka sana ei ole ruotsia, mutta tapa on tarttunut.

Vesa: monen alan bisneslogiikka on vielä se, että pidetään yllä illuusiota, että tää on vaikeaa. FB on ilmainen ja pelottaa virheelliset neuvot. Asia on muuttumassa.

Yleisö kysyy: oliko kateus liikkeelle joukkorahoituskohussa. Senja vastaa, että oli hyvä, kun asia nousi keskusteluun, poliisihan tekee vain tehtäväänsä. Onhan Islannissakin kirjoitettu joukolla perustuslaki uusiksi. Olen ilolla mukana tässä kohteena, mihin Peter nauraa: sulla ei olisi ikinä ollut varaa tällaiseen mainoskamppanjaan!

Mitä uutta tulossa Senjalta? Yhteisössä tapahtuu koko ajan. Nyt Petteri Kolehmainen kehittää Senjan kanssa jotain. Ideana tuoda kirja digitaaliseen muotoon loppuvuonna ainakin iPadille ja erilaisilla hauskoilla käänteillä (luvassa liikettä ja ääntä).

Yleisökommentti: tämä kielenopiskelukeino maailman paras kartuttaa sanavarastoa. (Tämän mainitsi juontaja Peterkin jo aiemmin.) Rohkeampi tapa opiskella saa kannatusta! (Oma kommenttini: riemuruotsi on mainio sana.)

Vähän vitsailtiin, että kauppakorkealla suunnitteilla projekti: Jaakko opettaa viranomaisille bisnestä.

Aiemmat bloggaukseni aiheesta:
Linda-Vesa-Senja ytyä (oppi)kirjamaailmassa 3.8.2012
Hurrit somehurmasivat – poliitikoista ei hajuakaan 5.3.2011

Vertaisten rinnalle ertaisia, erilaisia vertaisia

Joanna Muukkonen tutkii AVO-hanketta, jossa olen töissä. Hän kirjoittaa kiinnostavaa Avoimesti tutkien blogia ja mietti eilisessä kirjoituksessaan, kuinka Kohti vertaisuutta.

Kirjoitin Joannan pohdintaan kommentin, jonka julkaisen myös tähän. Mielestäni olemme kulkemassa ja olemme jo vaiheessa, jossa vertaistyöskentelyn edistäminen ja top-down-asiantuntijuuden ongelmat ovat merkittäviä pohdinnan kohteita. Näiden rinnalle nostaisin mietintään erilaisuuden yhdistämisen haastetta, ertaisten, erilaisten vertaisten yhteistyötä, jonka verkko mahdollistaa.

Erilainen vertainen on asiantuntija jossakin, jossa minä olen noviisi. Minä olen mestari jossakin, jossa hän noviisi. Meidän ei kuitenkaan tarvitse käyttää loputtomasti aikaa ja vaivaa tullaksemme toistemme kanssa samalle viivalle kaikessa vaan voimme yhdistää osaamistamme. Kahden osaamis- ja taitomaailman rajapinta luo oivallista maastoa kehittää uusia oivalluksia.

Suomi on tasa-arvomaa ja edelleen ajattelemme helposti tasavertaisuutta konkreettisesti. Tasavertaisuus voi olla kuitenkin abstraktimmalla tasolla. Erilaisuudesta huolimatta ja juuri siitä ponnistaen löydettyä erilaisten vertaisuutta.

Tässä kommenttini Joannan tekstiin ja kommenttini ei siis millään muotoa kiistä mitään, mitä Joanna kirjoittaa vaan pohdiskelee, miten hänen pohdintaansa voisi myöskin jäsentää. Kehyksenä ovat opettamisen ja opiskelun kehittäminen sekä opettajien kouluttaminen.

Kuvailit muutamia aiheita, joiden vuoksi olen kovasti kaipaillut sosiaalipsykologian kiinnostumista nykynetin luomaa elämänpiiriä ja sosiaalista todellisuutta kohtaan.

Laajan verkostomaisen hankkeen kohdalla vertaisuudessa on kaksi tasoa: hanketoimijoitten keskinäinen vertaisuus ja vertaistyöskentely hankkeen järjestämissä koulutustilaisuuksissa, jolloin koulutetaan muita kuin hanketyöntekijöitä.

Jälkimmäisestä: Yksi kouluttaja ei ajallisesti ehdi toimia vertaisena koulutukseen osallistujien kanssa, verkossa tämä voi jo jotenkuten mahdollistua, mutta siinäkään vertaistyöskentely yhden kouluttajan ja kymmenien tai satojen koulutettavien kanssa vaatisi yhteistä projektia ja pitkää kestoa.

Tärkeää on ilman muuta kiinnittää huomiota kieleen sekä asioitten kytkemiseen siihen kontekstiin, jossa koulutukseen osallistuvat elävät. Koulumaailmassa tämä vaatisi sitä, että kouluttaja on itse toiminut tai toimii koulumaailman sisällä. Realismi ei avaudu ulkoa katsellen (kuten vaikka se, millainen vaikutus on työn sykkeeseen yo-kirjoituksilla tai miten lukujärjestysteknisesti on mahdotonta järjestää nopeasti mielenkiintoisia kokeiluja tai miten opetussuunnitelma huomioidaan).

Tavoiteltava vertaisuus koulutuksissa on sitä, että koulutukseen osallistujien välille syntyisi vertaisuutta. Tämän lähtökohtana opettajien kohdalla olisi, että samasta tai lähikoulusta löytyy kolellega, jonka kanssa voi toteuttaa konkreettisesti opeteltavaa toimintaa.

Koulun perustoiminta syö virtaa ja harvoin on tilanteita, joissa työaikaa voi rauhassa käyttää vertaistyöskentelyyn. Tämä on usein hankalaa jo pelkästään oman koulun sisällä, vaikka tahtoa olisi kuinka. Kun kunnat säästävät, ryhmäkoot kasvavat ja tilanne hankaloituu entisestään.

Toinen asia, tuo hanketoimijoiden keskinäinen vertaisuus tai sekaryhmät, joissa on sekä hanketoimijoita että muita kumppaneita, on hieman erilaatuinen tilanne. On tilanteita, joissa on tärkeää hakea yhteistoiminnalle avoin yhteisen tuottamisen, luomisen ja vuorovaikutuksen tila, pyrkiä samalle tasolle, pyrkiä kuuntelemaan, kuulemaan, ilmaisemaan selkeästi.

Sitten on erotettava tarve kehittää jotain, mitä vielä ei ole. Asiaan syväperehtyneet kykenevät loikkimaan ja luomaan oikopolkuja ja yhdistämään toimintoja uudella tavalla. Kun ulkopuolinen kuuntelee tähtä uutta luovaan keskustelua asiaan perehtyneiden (keskenään vertaisten) välillä, hän on varmasti ihan pihalla. Tämä vinhaa kiitävä luova keskustelu on myös tärkeää. Se johtaa oivalluksiin, kokeiluihin, kehittämistoimintaan.

On tärkeää, että toiminta on avointa ja halukkailla on mahdollisuus osallistua. Mutta tärkeää on myös se, että suvaitaan kaikkiin suuntiin. On tärkeää myös ymmärtää, ettei itsen tarvitse osallistua kaikkeen eikä tarvitse olla kaikkien asioitten asiantuntija vaan että asiantuntemus voi syntyä myös yhdistämällä. Omaa asiantuntemusta pitäisi kunnioittaa ja samalla kunnioittaa toisen asiantuntemusta. Kyse on itsetunnosta ja minäkuvasta ja joskus aika vaikeasta asiasta avoimessa toiminnassa. Joku ihminen arkailee ja kokee epävarmuutta, vaikka hän olisi jonkun asian suvereeni haltija. Hän vertaa itseään muihin sellaisella alueella, jolla on itse vielä noviisi. Meidän on nyt kuitenkin kyettävä ylittämään tämä henkinen este, jokainen on sekä noviisi että mestari, eri ihmiset eri alueilla, renessanssineroja on vähän, mutta verkostovertaisina tai saman verkon eri solmuina kykenemme muodostamaan joukkoälyllämme aikamoisen renessanssihahmon.

Vertaisen lisäksi pitäisikin verkkoaikana puhua yhteistyökumppanista, joka on erilainen, ertainen.