Luokiopaineita

PS5-opetuskeskustelua liitutaulullani 7.5.2007

Kuluneen syksyn aikana olen kovasti intoillut yhden kirjan äärellä. Se kirja on Tiina-Maria Päivänsalon kirjoittama Oppimiskoodi (PS-kustannus). Kirjoittaja on psykologi ja lukio-opettaja, jonka blogeja Ajattelen, siis opin ja Oppimisen taidot olen seurannut. Oppimiskoodi on syntynyt aidoissa tilanteissa lukiolaisten kanssa, mikä myös näkyy ja kuuluu kirjasta. Kirja tähtää opiskelutaitojen oppimiseen, sillä oppiminen on taitolaji. 

Vaikka jokainen lapsi oppii varhaiset vuodet luontojaan, on tavoitteellinen opiskelu vaativaa eikä suju syntymälahjana. Taitavasta ja tuloksellisesta opiskelusta on olemassa paljon vääriä käsityksiä. Moni opiskelija tekee hullun lailla töitä, mutta suuntaa energiansa vääriin asioihin. Aika moni myös välttelee töihin tarttumista ja sitten viime tipassa joten kuten selviytyy, vaikka samalla energialla oikein rytmittäen olisi voinut päästä kaikin puolin parempaan lopputulokseen.

Viime perjantaina PS-kustannus lähetti ennakkotietoa toisesta lukio-opiskelua käsittelevästä kirjasta: Lukiolaisen selviytymisopas. Kirjan on kirjoittanut aivotutkija, kasvatustieteen professori Minna Huotilainen yhdessä kahden opiskelijan, Taimi Huotilaisen ja Helmi Uusitalon, kanssa. 

Vinkkasin näistä molemmista kirjoista Facebook-ryhmässä Tulevaisuuden lukio #uusilukio. Viime vuosina lukiossa on muuttunut suunilleen kaikki. Ei ihme, että eri puolilta kuuluu huokauksia, että pysäyttäkää lukiomuutokset vuodeksi. Tunne on sellainen, että sunnuntaihölkkääjän kunnolla pitäisi kipittää maailmanmestaruusmaratonilla. Maali näyttää siirtyvän aina vain kauemmas.

Keskustelu nosti elävänä mieleeni hetken Kotkan Lyseon lukion kauniin portaikon luona. Opiskelija pysähtyi nojaamaan porraskaiteeseen ja huokasi: "On niin kiire, ettei ehdi oppia." Siihen kiteytyy aika paljon tänä päivänäkin vaivaavasta lukiopaineesta, vaikka tuo tilanne tapahtui jo 16 vuotta takaperin.

Taitaa olla niin, että jo pelkkä kirjan nimi, Lukiolaisen selviytymisopas, herättää helpotuksen huokauksia. Vinkkini keräsi hetkessä kymmenittäin peukutuksia. Myös keskustelunpoikasta virisi. Konkariopettaja kaipasi lukiokapinaa. Itse tuumailin tilannetta keskusteluketjussa mm. tähän tapaan:

Uudistusten myötä lukiossa on varmasti aina pyritty tekemään hyvää. Uutta on tullut paljon, monesta vanhasta on ollut vaikeaa luopua. Myös maailma ympärillä on muuttunut todella paljon. Systeeminen ajattelu on ihmiselle vaikeaa. Systeemisiin ongelmiin ei voi löytää yhtä yksittäistä syntipukkia. Vikaa ja hyvää on monessa kohdassa.

Itse kirjoitin 81 ja palasin lukiomaailmaan 01. Vuosituhannen alussa 80-luvun laman lapset pingottivat eteenpäin pääsyä. Kurssimuotoinen lukio ei tukenut yhteisöllisyyttä, keskisuuressa lukiossa abit saattoivat vielä viimeisenä vuonna tutustua toinen toisiinsa. Lukiosta oli kadonnut politiikka, maailman muuttaminen, kapina, yhden asian liikkeet. Vaan niin oli muukin yhteiskunta muuttunut. Ei ole ihan oikein, että opettaja kaipaa takaisin oman aikansa lukiota kultaisena "oikeana" toteutusmuotona.

Lukion uudistaminen on paradoksi. Jokaisessa lukion opetussuunnitelman uudistuskierroksessa on törmätty ristiriitaiseen tilanteeseen. Jokainen oppiaine haluaa säilyttää paikkansa ja merkityksensä. Uusia halutaan lisätä. Kyse on opettajien työpaikoista, pätevyyksistä, toimeentulosta. Tämä neuvottelu käydään eri maailmassa kuin opiskelun arki kompromissien jälkeen. Moni lukio-opettaja on hämmästynyt arjen painoa, kun oma jälkikasvu on kulkenut läpi lukion.

Yleissivistävä ja monipuolinen lukio on arvokas. Monipuolisuus on hyvä pohja. Olisi kuitenkin hyvä, että 16-vuotiaana tehdyt valinnat eivät sulkisi reittejä eteenpäin. Tulevaisuuden ammateista emme tiedä. Tärkeintä on säilyttää henkinen voima, itsearvostus, oppimiskyky ja kyky tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Toiveikas ja energinen ihminen kyllä oppii lisää, kun tarvitaan. Kaikkea tärkeäksi ajateltua ei tarvitse survoa lukioon. Jostain voi luopua, että ehtii oppia kunnolla ja rakentaa hyvät pohjat.

Lukemalla oppii – niin uusilla kuin vanhoilla konsteilla

Lenkillä kuuntelu on kivaa. Omakuva 2013.

Kaikki kotonani käyneet tietävät, että minulla on muutama kirja. Jokaisessa huoneessa on teemakirjahylly, parhaassa kolme. Olen myös ahkera kirjaston käyttäjä. En juuri osta romaaneja, paitsi erittäin rakkaita, ihania, sellaisia, joita voi lukea monet kerrat. Ja nykyään tulee ajeteltua myös kirjailijoiden tienestejä – asia, johon Antti Holma sysäsi ajatukset taannoin.

Silmillä paperilta lukeminen ei mitenkään ole minulle ainut oikea lukemisen tapa. Siirryin sähköiseen ja audiolukemiseen heti, kun siitä tuli kätevää ja teknisesti mahdollista. Olen käyttänyt apunani robottilukijaa kuusi vuotta (tässä blogissa 9.11.2014: Korvilla lukeminen vapauttaa jalat, kädet ja silmät). Tein pari vuotta sitten pienen demovideon, kuinka homma toimii. Käytän maksullista Voice Dream -sovellusta. 

Lähes kaikkien älylaitteiden käyttöjärjestelmissä on nykyään tekstistä puheeksi (text-to-speech) toiminnot. Esimerkiksi iOS-laitteilla olen aktivoinut ominaisuuden ja liu'uttamalla kolme sormea näytöllä alaspäin saan lukijan aktivoitua. Koska kuuntelen kirjoja liikkuessani, olen todennut Voice Dreamin hintansa arvoiseksi. Se pysyy päällä ja sitä voi säätää monipuolisesti. Siihen saa myös kauniita lukijaääniä.

Robottilukija on mieluisin itselleni työhön liittyvien tutkimusten ja raporttien lukemiseen. Kun lukijan asentaa reippaalle vauhdille ja lähtee lenkille, kävelyn tahti rytmittyy samalla. Tutulla reitillä kuunteluun uppoutuu. Hupaisaa on, että oivalluskohtiin jää aivoissani paikkamerkki eli muistan, missä kohdassa maantieteellisesti olin, kun kuuntelin tietyn asian.

E-kirjojen lukeminen tietokoneelta on ergonomisesti kauheaa. Pää on väärässä asennossa. Koko keho on väärässä asennossa. Pitää lukkiutua näytön äärelle paikoilleen. Lisäksi näytön valoa pitäisi säätää tavattoman paljon, että se olisi lukemiseen sopiva ja sitten taas se ei ole hyvä muuhun työhön. Sähköisten näyttöjen sininen valo on haitallista silmille. Jos työn lisäksi kaikki lukeminen tapahtuu valoisalta näytöltä, silmien kuormitus kasvaa. 

E-kirjat tietokoneella ovat silti mainioita käsikirjastona: hakulukemiseen ja silmäilyyn. Tiedon etsiminen käy nopeasti ja siteerausten tekeminen on kätevää. Opiskelun avuksi kannattaa asentaa Zotero, jolla voi kerätä lähteiden ja sitaattien kirjastoa itselleen.

Aloin lukea e-kirjoja ensimmäiseksi juna- ja bussimatkoilla 10 vuotta takaperin. Noudin tekijänoikeuksista vapautuneita kirjoja ja ahmin mm. kaikki Juhani Ahon romaanit. Project Gutenbergin kirjahyllyistä löytyy vaikka mitä niin kielitaidon kohottamiseen, kulttuuriseikkailuille kuin aikamatkoille oman kirjallisuutemme alkuaikoihin.  

Kindlen hankin kuusi vuotta takaperin. Siinä kulkee mukana lukematon määrä kirjoja. Akku kestää viikkokausia. Silmille Kindle (ja muut sähköistä mustetta käyttävät lukulaitteet) ovat paperikirjan kaltaisia. Lukeminen onnistuu myös auringonvalossa ulkona. Ensikokemuksia Kindlestä kirjasin 20.7.2014: Väline per tarkoitus – kokemuksia Kindlestä.

Äänikirjat ovat huippujuttu. Kuuntelin radiosta kirjojen lukua jo aikoja sitten. Lasten ollessa pieniä kaseteille nauhoitettiin Robin Hood, Momo, Lasse Pöystin lukemia Muumeja ja tietenkin huikea Peltsin ja Väänäsen Nalle Puh. Kun Yle Areena avautui, kuuntelin sieltä monet klassikkokirjat, joista suurella lämmöllä suosittelen Esko Salervon lukemana Samuli Paulaharjun Sompiota. 

E-kirjoja ja äänikirjoja tulee lainattua nykyisin kirjastosta. Valikoimat ovat vain aika suppeita. Kirjastokortilla saa muuten nykyään luettua kotoa käsin monia aikakauslehtiä, vaikka Suomen Kuvalehteä! Kirjastojen digipalvelut ovat huikeita. Kannattaa kurkata eKirjastoon.

Hyviä e-kirjoja ostan silloin tällöin Elisa-kirjasta – lähinnä, jos kirjalla on pidempää käyttöä. Elisa-kirjan e-kirjat ovat vesileimattuja eli ne saa Calibre-ohjelmalla siirrettyä Kindleen. Nyt viimein laajasti läpilyönteistä äänikirjapalveluista BookBeat on tietenkin kovassa käytössä.

Oppiakseni uutta tilaan edelleen hyviä lehtiä, kuten niin & näin paperisena ja LongPlayn digitaalisena. 

Aikoinaan hyviä kirjoja löysin kirjakaupoista, sellaisista kuin Akateeminen Kirjakauppa. Vaikka tuon niminen kirjakauppa edelleen löytyy, voin murheellisena sanoa, että vanha Akateeminen katosi ja muutenkin kirjojen kirjakaupat ovat kadonneet. Nykyisissä kirjakaupoissa on pieni kirjavalikoima parhaiten kaupaksi meneviä niteitä. Muuten ne ovat täynnä tingeltangelia – joukossa toki itselleni rakkaita piirrustus- ja askartelutarvikkeita. Niitä minulla on kotivarana muutamaksi vuodeksi päätoimiseen puuhasteluun.

Divareita olen kolunnut ahkerasti nuoresta lähtien. Nykyisin tarkistan aina nettidivareista kiintoisien kirjojen saatavuuden. Hyvin löytyykin aarteita, ja sopuisaan hintaan. Kirjastojen poistomyynneistä löytyy klassikoita pilkkahintaan. Hankin lähinnä vain tietokirjoja näillä keinoin.

Kirjakaupoissa harrastin aikoinaan kirjojen haistelua. Siis satunnaista vaeltelua hyllyjen välillä, sitä, jota voi nimittää serenpiditeettinä, sattumahdollisuutena. Monta rakasta kirjaystävää on löytynyt sattumoisin löytänyt haahuillen hyllyjen välissä. Nyt tuo haistelu ei enää onnistu kuin tositosi harvoin. Valikoimat ovat niin onnettomia. Sen sijalla kuuntelen satunnaislöytöjä etsiessäni kävelylenkeillä ja kotona puuhaillessa Blinkistiä (maksullinen). Mahtavalla ammattitaidolla palvelussa pakataan tuoreiden tietokirjojen anti varttiin sekä tekstiksi että usein myös audioksi. Monet aarteet olen sitä kautta löytänyt. Blinkist on saksalainen ja sieltä löytyy myös hyvää treeniä saksan kielelle. 

Amazonin Audible on kävelylenkkieni parhainta seuraa australialaisten podcastien, All in the Mind ja Future Tense, ohella. Audible on kuukausimaksullinen palvelu, jossa kuukausimaksua vastaan saa kreditin, jolla voi hankkia haluamansa kirjan. Kirjoja voi myös ostaa ja joitakin sisältöjä on tarjolla maksutta. 

Audiblea hankkiessa on oltava tarkkana, minkä maan palvelun hankkii. Avasin nimittäin aluksi itse vahingossa puhelimella yhdysvaltalaisen audible.com -palvelun ja tabletilla australialaisen audible.au -liittymän. Ihmettelin vain, että eikös ensimmäinen kerta onnistunut. Meni joku aika ennen kuin huomasin, että nämä ovat kaksi keskenään erillistä saman palvelun versiota.

Tänä viikonloppuna olen opiskellut Suomen YK-liiton loistavalla kurssilla Opettajat kestävän tulevaisuuden tekijöinä. Kurssin innostamana tuli perustettua oma kirjahyllypaikka aihepiirin kirjoille, joita on kertynyt jo vuosikymmeniä. Koska planetaarinen sivistys, syteemiajattelu ja Senge nousivat esille, avasin Sengen ym. 10 vuotta vanhan kirjaklassikon, The Necessary Revolution. Se löytyi aikoinaan Helsingin Suomalaisesta eräällä kirjojenhaistelukierroksella. Ja voi miten ajankohtainen tuo kirja onkaan. Audiblen kreditillä otin sen kävelylenkeille matkaseuraksi. Uusia oivalluksia ja painavia, isoja ja silti toimeen pantavia ajatuksia syntyi jo ensimmäisistä luvuista.

Samaa kirjaa voi rinnakkain nautiskella eri muodoissa. Kuvasta näkee, että pidän iPadillä kaiken aikaa sinistä valoa suodattavaa säätöä päällä. Siihen tottuu heloposti. Asetuksista punainen kalvo.

Matkustan erittäin harvoin lomamatkoille. Matkarahani laitan kirjallisuuteen eri muodoissaan. Ilman kirjaystäviäni ja intohimoa lukemiseen en olisi maanviljelijän ammatista kyennyt suurten muutosten vuosina siirtymään akateemiselle polulle. Kiitos kirjat. Kaikissa muodoissa. 

(Ja hassu lämpöisen ilkikurinen huokaus niille ihmispoloille, jotka jaksavat peistä taittaa, mikä kirjan olomuoto on oikea. Ei mikään. Kaikki ovat.)

EDIT: Tätä bloggausta voi kommentoida Facebookissa.

Uunituore arvioinnin työväline PS-kustannuksen painokoneesta #arviointi

 

Jiihaa! Puolitoista vuotta sitten Najat Ouakrim-Soivion kanssa herännyt idea jalostui viime vuonna kesällä käsikirjoitusmuotoon. Talven mittaan viilailtiin ja nyt on painokone laulanut. Viime viikolla julkaistiin Arvioinnin työväline sekä Arvioinnin suunnittelu- ja muistikirja.

Työvälineeseen kuuluu ohjevihkonen (näytän sen takakantta viereisessä kuvassa), kaksi suunnittelupohjaa ja 48 korttia. Kortit kattavat seitsemän aihepiiriä, joita meidän mielestämme on hyvä miettiä arvioinnin suunnittelussa ja toteuttamisessa. Kortit on tähdätty yleissivistävään opetukseen, mutta suuri osa sisällöstä on geneeristä aikuiskoulutusta myöten. 

Kortit helpottavat arvioinnin suunnittelun ohella dialogin käynnistämistä, arvioinnin monipuolistamista ja yhteisen arviointikulttuurin kehkeytymistä. Yksityisajattelu ei riitä, tarvitaan yhteistä puhetta ja siitä kumpuavaa näkyväksi tekemistä. Samoin kaivataan yhteisessä toimintaympäristössä ja sosiaalisessa yhteydessä toteutettavia tekoja. Siis ei vain sanan helistelyä vaan käytäntöä, periaatteena: pieni on kaunista ja ymmärrettävä mannaa. Oikea-aikaisuuskin on arvioinnin kanssa kultaa, sillä klisee "vähemmän on enemmän" pitää vankasti paikkansa.

Korteissa toinen puoli on opettajille joko omaa ajattelua kyydittämään tai yhteissuunnittelun avuksi. Toinen puoli on oppijoille (eli oppilaille tai opiskelijoille). Kortit sopivat alakoulun ylemmiltä luokilta eteenpäin. 

Vastaavaa tuotetta ei ole meille tullut vastaan. Vaikka kortteja on monta eli 48, niitä kaikkia ei tarvitse käyttää yhdellä kertaa. Kiireisessä arjessa muutaman kysymyksen äärelle pysähtyminen riittää.

Työvälineeseen kuuluvat suunnittelupohjat antavat vinkkiä arviointiin liittyvien asioiden suunnitteluun vuositasolla sekä oppimiskokonaisuuden kaarella. Pohjia voi monistaa ryhmätyöskentelyyn tai niitä voi varioida omiin tarpeisiin.

Katsos vaan: Arvioinnin työvälineen näytesivut.

Toinen ja itsenäinen osa pakettia on Arvioinnin suunnittelu- ja muistikirjalla. Sillä on taustahistoria, tuote on ollut olemassa vuosikausia. Se on nyt mietitty uusiksi tähän päivään. Arviointityöstä iso osa toteutuu sähköisesti. On kuitenkin tilanteita, joihin paperinen muistikirja on mainio apulainen. Kirjasessa on myös tiivistetysti tietoa peruskoulun ja lukion arviointiasioiden ytimistä. Se on jaoteltu oppimisen aikaisen arvioinnin ja osaamisen arvioinnin tueksi. Mukana on myös koulun arviointikulttuurin suunnittelu sekä arviointisanasto. Suunnittelu- ja muistikirja on lukuvuosittain uudistuva. Seuraavaan painokseen tulee jotain vanhaa, jotain uutta.

Kahokaho: Arvioinnin suunnittelu- ja muistikirjan näytesivut.

Meille tekijöille oli melkoisen jännittävä yllätys, että tuotoksemme on syyslukukauden alkuun Opettajan tietopalvelun kauden kirjapakettina (kuva vieressä). Vaikka monet kirjakerhot ovat kadonneet, Opettajan tietopalvelu on opetusalan tietokirjojen luottoväylä. Oma kotikirjastoni on rikastunut sitä kautta vuosia. Ks. Opettajan tietopalvelun jäsenille pakettihinnalla molemmat.

Jos teosten hankinta kiinnostaa, tästä löytyy kirjailijakohtaiselta VIP-sivulta pidempään voimassa oleva etuhinta:

• Arvioinnin työväline
• Arvioinnin suunnittelu- ja muistikirja
• Molemmat

Testikäyttäjiltä saimme rohkaisevaa palautetta, mutta olisi huippua saada lisää palautetta. Olemme tehneet työvälinettä ilman esikuvaa, joten se ei voi mitenkään olla täydellinen. Fyysiset rajatkin tulevat vastaan, kun tuotoksen pitää sopia materiaalin ja mittojen suhteen tiettyyn olomuotoon. 

Sellainen olo meillä Najatin kanssa nyt kumminkin on, että ihan rinta rottingilla uskallamme tätä hengen hedelmäparia esitellä. Teimmekin korona-tyyliin etänä pienen hehkuttelu-esittelyvideon.

Najatin taustalta löytyy polku historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajana, lukion rehtorina ja arviointitutkijana. Tutustuimme siksi, että rakastan kirjoja. Hänen kirjansa Oppimisen ja osaamisen arviointi (Otava 2016) kolahti minuun niin reippaasti, että otin yhteyttä ja pyysin silloin meneillään oleeseen lukion arviointikulttuurin kehittämishankkeeseemme asiantuntijavieraaksi. 

Meillä Najatin kanssa arviointiajatukset sopivat sen verran hyvin yhteen, että yhteistyö on jatkunut siitä lähtien. Podcastiakin ollaan höpsötelty yhden koulutuksen eväiksi. Viime kesäkuussa hanketta raportoidessa ällistyin, että näinkin himmeää aihetta oli käynyt kuuntelemassa toista tuhatta henkeä.

PS-kustannus on alansa timantti Suomessa. Aikamoisen kiitollinen olo tästä puolentoista vuoden matkasta.

Esittelyssä avioinnin työväline from Anne Rongas on Vimeo.

EDIT: 31.8.2020 Suomen Arviointiyhdistys jakoi Arvin päivän palkinnon. Museoviraston arviointityö sai pääpalkinnon ja meidän Arvioinnin työvälineemme kunniamaininnan.

Miksi vähemmän on enemmän etäopetuksessa?

Janne Matikainen tiivisti bloggauksessaan oleellisia etä- ja lähiopetuksen eroja: "Etäopetus ei ole lähiopetusta etänä." Hän päättää hienosti:

"Nyt pitäisi ottaa rauhallisemmin. Opettajien ei tarvitse muuttaa koko opetusta viikossa tekemällä töitä yötä päivää. Poikkeusoloissa ei voi edetä normaaliajan kriteereillä. Vaikka oppilaat eivät oppisi ihan kaikkea muutaman viikon aikana, sukupolvi ei ole menetetty."

Olen käynyt itse etäopiskelijana kaaren Matikaisen mainitsemalta 90-luvulta näihin päiviin. Olen kokenut, miltä tuntuu, kun varmuuden vuoksi etäopiskelijoille annetaan reippaasti tehtäviä ja sekavat ohjeet. Ennemmin vähemmän, hyvin mietitysti ja selkeästi ohjeistettuna niin, että mukana on myös vaiheita.

Oppija harvoin osaa omatoimisesti palastella opiskeluaan sopiviin annospaloihin. Pinnistely ja negatiiviset tunteet heikentävät oppimista. Etäopinnoissakin kiinnostuksen herättely voi olla hauskaa. Rytmittäminen ylläpitää vireyttä. Aivoista ja oppimisesta voisi pitää pienen peruskurssin kaikille.

Lisään kaksi asiaa Matikaisen tiivistelmään.

Piilota opiskelutaitojen kasvattamista tehtäviin

Oppimistehtävät kuljettavat etäopintoja eteenpäin. Siksi tehtävien suunnittelu on avainasia. Hyvin rakennettu tehtävä opettaa sekä työskentelytaitoja että asiasisältöä. Etätehtävää suunnitellessa opettajan pitää kysyä itseltään toistuvasti kahta kysymystä: Miten tämä asia opitaan? Miten tämä asia opitaan eri tavoin?

Hyvät opiskelutaidot ovat äärimmäisen tärkeitä kaikille ja erityisesti niille, joilla on oppimisen hidasteita. Lukuisat opiskelijat tekevät turhaa työtä vain siksi, että kukaan ei ole opettanut heille koskaan hyviä opiskelumenetelmiä.

Yksi ilmeisesti heikoimmilla kantimilla oleva ajankäytön hallinnan ja viivyttelyn voittamisen ohella ovat lukustrategiat ja luetun ymmärtäminen. Lukuinto-hankkeen tuotoksena on julkaistu tavattoman hyvä Helena Nykäsen tekemä kooste luetun ymmärtämisen strategioista.

Valmistelen juuri PS1-ryhmäkurssia. Viime vuonna opetin lukustrategioita ja luetun ymmärtämistä tuolla kurssilla, koska sisältöihin kuuluu taitava oppiminen. Parinkymmenen opiskelijan joukosta vain muutama oli koskaan saanut niin vaikuttavaa oppia lukemisen strategioihin, että olisi omaksunut omaan toimintaansa niitä. Onhan ne voitu käydä läpi tiedollisesti moneenkin kertaan, mutta jos hyvä opiskelutaidon oppi ei siirry opiskelun taidoksi, pitäisi älytä muuttaa tällaisen opiskelutaidon opettamisen tapaa.

Oppiminen on taitolaji. Kaiken ikäisille pitää opettaa sitä. Opiskelutaitojen kohdalla on aina muistettava myös tuo ihmisten erilaisuus. Ilman oppimisvaikeuksiakin olemme erilaisia, saati sitten, jos aivot hurisevat vähän eri tahtiin, näössä on vikaa tai sairaus haittaa elämää. Nyrkkisääntö on se, että erilaisille oppijoille sopivat menetelmät sopivan pääsääntöisesti kaikille.

Suomen Kansanopistoyhdistys on hiljattain julkaissut mahdottoman hyvän oppaan, erityispedagogi Marjo Nurmen kirjoittaman: Oppimisen pulmat. Kirjasta saa mm. vinkkejä lukemisen strategioiden harjoitteluun.

Anna vaihtoehtoja tehtäväsisältöihin ja suoritustapoihin

Selkäytimeeni painui muisto siitä, miten tärkeää on antaa etätehtäviin joustavuutta. Opetin 2001 ensimmäistä etäryhmääni lukiossa. Psykologian ykköskurssiin oli yhdistetty kaksi nuorisolukion kurssia. Kohtasin opiskelijoita kurssin aikana 3 x 70 min. Suuri osa työskentelystä piti siis ohjeistaa etänä. Siihen aikaan ei vielä ollut käytössä kuin monistuskone ja kirjeet, ellei opiskelija ollut monisteita lähiohjaustunnilla hakemassa.

Annoin opiskelijoille tehtävän peilata oppikirjasta opiskelemiaan kehityspsykologian merkittäviä vaiheita omaan elämänkaareensa. Yksi opiskelijoista palautti tehtävänsä puhuttelevan saatetekstin kera. Hän oli juuri vapautunut vankilasta. Oman elämänkaaren pohdinta yksikseen ei ollut paras mahdollinen tehtävä siinä tilanteessa. Sen jälkeen muutin tämän tehtävän muotoon, jossa opiskelija voi valita kohteeksi oman elämän tai jonkun läheisen ihmisen tai fiktiivisen hahmon kirjallisuudesta tai elokuvista.

Tehtävän muuttaminen sellaiseksi, että opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet otetaan huomioon, vaatii vain asian muistamisen. Luin juuri erään äidin kuvailua alakoululaisen tehtävistä. Opettaja oli osannut hienosti ottaa huomioon erilaiset elämäntilanteet. Kun tehtävänä oli rakentaa maja tyynyistä ja peitoista ja mennä majaan puoleksi tunniksi lukemaan kirjaa, oli vaihtoehtona se, että majan voi rakentaa myös lelulle ja lukea sitten sille lelulle kirjaa.

+ Arviointi tavoitteisiin peilaten kuten aina

Pitää vielä laittaa loppuun tämä itsestään selvä asia meille verkossa opiskelleille ja opettaneille. Arviointia tehdään, kuten aina. Annetaan selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet. Kerrotaan ja mielellään keskustellaan (vaikkapa äänestetään) painotukset, osaamisen näytön tavat ja aikataulut. Arvosanan muodostuminen selvennetään opintojakson alussa, mielellään avataan kriteerejä oppijan ymmärtämällä tavalla.  Jakson alussa selvitetään aiempaa osaamista (diagnostinen), opiskelun aikana annetaan eri muodoissa, etäopetukseen soveltaen, oppimisen aikaista arviointipalautetta (formatiivinen) ja osaamisen näytön perusteella sitten jakson lopussa arvosana (summatiivinen). Vaikka opintojakso olisi määritelty arvioitavaksi hyväksytty, hylätty, on se etäopetuksessakin arvioitava kuten aina, koko oppimisprosessin kaarta kuljettaen. Tästä on näkynyt olevan epäselvyyttä ilmassa. Ilmeisesti yhä edelleen ajatuksissa mieletään arviointi merkitsemään arvosanan antamista, arvostelua.

Tsemppiä ja voimia kaikille yo-kokelaille #korona

YTL aikaisti ensi viikolle yo-kokeita. Abiturienttien paineet sen kun kasvat. Lähetin Nettilukion kokelaille muutaman vinkin. Historiallisen tilaneen vuoksi laitan tähänkin talteen lähettämäni viestin sellaisenaan:

Vihdin lukion psykologian opettaja Tiina-Maria Päivänsalo on koonnut ohjeita siihen, miten asennoitua aikaistuneisiin yo-kokeisiin ja tiiviille koeviikolle. Lue nämä ohjeet https://oppimisentaidot.wordpress.com/2020/03/14/abille-avuksi-kun-aikaa-on-vahan/

Yo-tutkinnon pisterajat määräytyvät kaikkien vastausten mukaan. Ymmärrettävästi tilanne on koetteleva niille, joilla on useita kokeita tälle keväälle ja niille, joille fyysinen koetilanne on raskas. Samassa veneessä on kuitenkin suuri joukko abeja.

Lepo ja palautuminen ovat nyt tärkeitä. Etsi tukea ja ota sitä vastaan. Opettele rentoutumaan. Niin fyysisestä kuin psyykkisestä hyvinvoinnista on tärkeä pitää huolta.

Muista huolehtia koetilanteessa vireystilastasi: syö aamulla kuitupitoinen ja pitkään energiaa antava aamiainen, vaikka se ei muuten olisi tapanasi. Varaa vettä ja muuta juotavaa sekä sopivat eväät, pidä taukoja. Pähkinät ja siemenet ovat hyvää aivoruokaa. Muista, että aivot toimivat tehokkaasti noin 25 minuuttia kerrallaan. Muutaman minuutin tauko ja vaikka istumarentoutus tai pieni venyttely ja eväiden syönti kohottavat vireystilaa. Ajattele hetki jotain ihan muuta. Kuvittele vaikka jotain huvittavaa tai siirry hetkeksi johonkin mieliolotilaasi silmät kiinni.

Muista lukea koetilanteessa tehtävät huolellisesti. Pidä mielikuvana sitä, että kysymys on jo osa vastausta. Käytä kynää ja suttupaperia, sillä ne tukevat muistin toimintaa tehokkaasti. Käytä koeaikaa. Mieleenpalauttaminen vaatii aikaa. Älä jää pinnistelemään, jos ajatus menee jumiin vaan siirry toiseen tehtävään ja palaa myöhemmin siihen, missä et päässyt eteenpäin. On normaalia, että ensin tulee tunne, ettet osaa mitään. Anna aikaa itsellesi. Muistele saamiasi oppiainekohtaisia ohjeita. 

Ajattele rauhallisesti, sekin parantaa muistin toimintaa ja ylläpitää henkistä kestävyyttä kokeisiin valmistautuessa ja koetilanteissa. Tämä tilanne herättää monenlaisia tunteita. Yo-kokeessa tarvitaan ajattelun taitoja ja kykyä hyödyntää annettua aineistoa, omaa muistia ja oppiainekohtaisia taitoja. Jotta pääset sopivaan vireeseen, etsi omat keinosi tasoittaa tunnekuohua, pelkoja ja ahdistusta. Pyydä apua läheisiltäsi.

Muista, että yo-kokeita voi uusia. Muista, että olet hyvä arvokas ihminen kokeista huolimatta. Tämä on poikkeustilanne kaikille. Jaa myötätuntoa ja kannustusta toisille. Rohkaisua on nyt hyvä laittaa kiertämään.