Pöytälaatikkorunoilija aukoo päätään

Lupasin Hernepensaskujanteen Jorille viime torstaina näyttää jotain ihan uttaa ihanuutta. Työjonojen ja työvuorien keskellä ihminen kaipaa ilmatilaa. Mitä nyt nuoresta asti olen sanataiteilua ja piirtämis-kuvaamista harrastanut, olen ymmärtänyt, että en ole yksin harrastuksineni. Meitä on paljon.

Pöytälaatikkoon mahtuu, loput viedään vinttiin. Mutta toisaalta, kun tekee jotain, itsekseen hihkuu aikaansaannoksensa kanssa. Lapsen lailla sitä mielellään näyttäisi jollekin. Sitähän tämä blogosfääri tai muut somejakamiset.

Kuva- ja sanataiteen harrastajille tulee tässä nyt siis vinkki. Valitettavasti tämä vinkki toimii vain iOS-laitteilla ainakin toistaiseksi. Android-sovellusten maaimaa tunteva voisi vinkata siltä osastolta vastaavat härvelit.

Tarvitaan Hokusai ja iMovie (joka vähän maksaa, mutta maksavat kynät ja paperi, saati mitä maksoi aikanaan aika videostudiossa). Tarvitaan kameran rullalle valokuvia ja videoita. Niitä voi nappailla vaikka päivälenkillä ja matkustellessa, kuten itse teen. Tekeminen opettaa silmää. Huomaa, miten jännistä paikoista otetut erikoiset kuvat alkavat elämään mielessä ja ruokkivat sanojen virtaa. Tarvitaan musiikkia (ei välttämätöntä), luvallista musiikkia. Tekijänoikeuksien suojaamaa ei saa ottaa sekuntiakaan, ei minkäänlaiseen sekoitteluun edes. (Monitaituriystävä antoi minulle musiikkia, mahtikiitos ubiq.)

Näillä tarpeilla voi tehdä monenlaista. Minä olen nyt tehnyt näin:

1. Lojun sohvalla pitkän päivän päälle uupuneena. Käännän ajatukset toiselle taajuudelle. Elämän ihmettelyyn. Nappaan kiinni jostain päivän asiasta, joka yrittää vielä kiertää pientä kehää mielessä. Tai nappaan kiinni vaikka jostain lauseesta sohvan edessä välkkyvästä televisiosta. Nauhoitan Hokusailla ex-tempore putkahtavat sanat, pari lausetta. Noin 15-20 sekuntia.
2. Editoin ääntä Hokusailla, lisään raitoja, tehosteita, häivytyksiä, musiikkia.
3. Tallennan Dropboxiin täysimittaisen äänen (wav-tiedosto). Jaan mpeg4-tiedostona äänen Hokusaista iMovieen (tämä onnistuu parilla hipaisulla). 
4. Aloitan iMoviessa uuden projektin. Tipauttelen projektin aikajanalle kuvia ja videoita. Säädän. 
5. Julkaisen kameran rullalle ja YouTubeen. 
6. Joskus annan vielä YouTuben korjata videoitten heilahtelua. Se tekee sen yhdellä hipaisulla. Nappaan upotuskoodin ja vien blogiin.

Kohdat 1-5 teen puhelimella. Aikaa vierähtää noin 5 minuuttia alusta loppuun. Ja samalla mieli on rentoutunut. Sähkö on pois päästä. Lopputulos voi olla vaikka tällainen:

Hokusain äänimuokkaus näyttää tällaiselta:

Ja iMovien videon koostaminen tällaiselta:

Tollukaskelit

Pakkasta on piisannut. Talvitamineiden ja talviharrastusjuttujen myynnille, kuten polttopuukaupallekin piristävää. Loppiaisena köpöttelin tollukkailla eli huopikkailla yhteensä 9 km (1+4+4) ja päälle reippaan puolituntisen lumitöitä pihapoluilla. Vaikkei huopikkaissa ole mitään ihmeellistä ergonomiaa, jalat nauttivat. Kyläpaikassa yhdessä todettiin, että ei näitä nykyään oikein mistään saa (kuvassa jälkiä autojen ja hevosen talvijalkineista).

Omani alkavat kulua kantapäästä puhki. Muistelin, miten lapsuusaikoina tollukkaita kotjattiin. Maitoliimalla liimattiin vanhojen varsista leikattuja uusia pohjia. Huopikkaita ja sisäkäyttöön tehtyjä varrettomia (jollaiset olen hankkinut pari vuotta sitten) saa kumipohjaisinakin. Kestävät kulutusta enemmän. Mutta jokin lumo noissa vanhamallisissa on.

Kiitos taasen Twitterin, kun siellä huokaisin, ettei mistään saa tollukkaita, sain aikamoisen nopeaan linkkivinkin Lahtisen Huopaliikkeen sivuille. Tehtaanmyymälää suositeltiin.

Perhepiirissä on haikailtu kunnon hiihtimien perään, eräsuksia olisikin ollut toissapäivänä myynnissä Kotkan torilla, harmitti lukea siitä eilen jälkikäteen. Eräsuksiin, jollaisia armeijassakin käytetään, sopivat huopavuoriset saappaat (kuten miesten Rokka-saappaat), niillä mennään kelillä kuin kelillä. Lieksan Reinokaupasta näitä oli Räsämäki saanut tarjouskorista kahdet kolmellakympillä.

Eilen investoin pilkkisaappaisiin (aidot Power Boots -merkkiset), tollukkaihin verrattuna niillä on laveampi käyttökausi, kestävät märkää (ja valmistaja antaa vuoden takuun). Ihmejalkineet, pakkasta oli -22°, vain ohut sukka jalkaan ja varpaat vain lämpesivät iltalenkillä.

Ja mikä opetus? Netissä kannattaa aina ihmetellä ääneen. Twitteristä (ja edelleen Qaikusta) saa nopeasti hyviä vinkkejä. Nyt vain odotellaan, että matkan varrelle osuu Jämsä (Lahtisen Huopaliike) tai Lieksa (Reinokauppa). Ja by the way: synnyinpitäjässäni Virolahdella on Pyterlahden kylässä jo vuosia järjestetty Reino- ja Aino-juoksun MM-kisat, tekivätpä sikäläiset kisaintoilijat Reinokauppaan linja-autoretkenkin viime vuonna ennen kisoja.