Mitä kävi? – tapaus ITK-ystävät Facebookissa #itk2019 #itk30v

Kolme viikkoa takaperin kirjoitin erikoisesta episodista Facebookin opeverkostoissa: 1200 jäsenen Facebook-ryhmä on valuuttaa – tapaus ITK-ystävät (luettu reippaasti yli 2300 kertaa). Koska episodi on edennyt suorastaan dramaattisesti ja kaiken kaikkiaan hämmentävästi, kerron muutamia sisältä kokeneen havaintoja.

Keskustelu pyöri mainitussa 10 vuotta ITK-konferenssin taustakanavana toimineessa ryhmässä syys-lokakuun aikana fokuksen muutoksen jälkeen muutamissa teemoissa, kuten että ryhmässä ei enää ollut suotavaa ryhmän nimen mukaisesti tiedottaa ITK-konferenssiin liittyvistä asioista, ja että onko konferenssi jakautunut kahtia tai ettei ole olemassa oikeaa ITK:ta. Niin maakuntaliitto kuin kesäyliopistokin avautuivat aiheesta muutamalla puheenvuorolla, mutta vetäytyivät keskusteluista kokonaan eivätkä sittemmin ole millään lailla osallistuneet keskusteluun. Lokakuun alussa heitä alkoi edustaa oman kertomansa mukaan vapaaehtoisesti ryhmän moderointiin lupautunut henkilö.

Yleinen kummastelu sai voltteja, kun 8.10. klo 21:30 uusi moderaattori jäädytti ryhmän eli muutti ryhmän suljetuksi ja sulki ryhmän jäseniltä oikeuden avata uusia keskusteluja. Ryhmään voi siis edelleen liittyä ylläpitäjän hyväksymänä. Muuten ryhmä on melkolailla halvaantunut. Tilanteen ihmettely jatkui jäädyttämisen jälkeen aiemmin avatuissa keskusteluissa pitkinä kommenttiketjuina, joista aktiivisin on venynyt tätä kirjoitettaessa jo 167 kommentin mittaan. Aiheena ITK-ystävyyden sijaan on ollut etupäässä kyseisen ryhmän moderointi.

Moderaattori teki suuren päätöksen ryhmän jäädyttämisestä ja oman kertomansa mukaan teki sen itsenäisesti ja vastuunsa kantaen. Tarkempia perusteluita kyseltiin moneen kertaan. Itse kyselin vastausta saamatta, mitä tuo vastuun kantaminen sisältää. Perusteena moderaattori esitti sitä, että ihmiset olivat valittaneet hänelle ryhmästä tulevien viestien häiritsevän heidän FB-uutisvirtaansa. Tätä perustetta kokeneet someaktiivit kummastelivat, sillä valtaosa suomalaisista Facebookin opeverkostoista on avoimia ryhmiä. Useiden käyttäjämäärät ovat tuhansia, jopa yli kymmenentuhannen. Facebook-ryhmään liitytään vapaaehtoisesti. Häiritsevästä ryhmästä voi erota ja omasta uutisvirrastaan voi myös hiljentää sisältölähteitä. Itse kuulun kymmeniin vilkkaisiin opeverkostoihin Facebookissa enkä ole koskaan kokenut tuota perusteena mainittua häiriötä.

Sitäkin kummasteltiin, että millainen valtuutus moderaattorilla oli ryhmän jäädyttämiseen. Vallankin, kun tämä tapahtui selvästi virka-ajan ulkopuolella klo 21:30. Kun keskusteluissa tiedusteltiin useaan otteeseen julkisorganisaation antamaa valtuutusta moderaattorin toimintaa, moderaattori itse kertoi, että hänen toimintansa on taustaorganisaatiossa hyväksytty, mutta ettei siitä ole pöytäkirjaan kirjattua päätöstä. Edelleen on hämärän peitossa, miksi ryhmä piti jäädyttää.

Lopulta päädyttiin sentään onneksi yhteen yhteisymmärryksen askeleeseen. Ryhmän banneri vaihdettiin kertomaan kahdesta konferenssista. Syyskuun alun epäselvässä tilanteessa oli varoiksi avattu uusi ITK-ryhmä facebook.com/groups/itkystavat/, jonne alkuperäisen ryhmän toiminta on nyt siirtynyt. ITK-konferenssi on myös avannut uudet verkkosivut itk-konferenssi.fi/, koska domain itk.fi on kesäyliopiston hallussa eikä sitä pyynnöistä huolimatta ole haluttu luovuttaa.

Tutkivat kansalaisjournalistit vanhassa ITK-ystävät -ryhmässä olivat myös saaneet selville, että Hämeen maakuntaliitto on 14.9. hakenut Patentti- ja rekisterihallitukselta tavaramerkkioikeuksia ITK:lle. Todella kummalliselta näytti tämä hakemus, joka oli laitettu vireille sen jälkeen, kun kesäyliopiston tietokannasta laajasti lähetettiin aiemmille ITK-puhujille uuden konferenssin tiedote 11.9., jossa selkeästi ilmaistiin, että ITK-konferenssin paikalla järjestetään uusi konferenssi. Voisi kuvitella, että tavoitteena on jollakin taholla ollut se, että ITK poistetaan kokonaan Suomen konferenssikartalta.

ITK:n järjestelytoimikunta on kuitenkin vienyt perinteikkään tapahtuman valmisteluja eteenpäin, ison ja aktiivisen ystäväjoukon tuella. Parhaillaan on auki papereiden jättäminen, mukana myös uusia kiinnostavia vaihtoehtoja http://itk-konferenssi.fi/cfp.

Minua hämmästyttää kummastuttaa se, että miksi ylipäätään toisen konferenssin järjestäjän kannatti yrittää muuttaa ITK-ystävät Facebook-ryhmän fokusta. Kyse on asiantuntijaverkostosta, jossa on opettajia eri aloilta ja asteilta, rehtoreita, johtajia, hallinnon henkilöitä, alan tutkimuskenttää laajasti, yritysmaailman edustajia ja muita alan keskeisimpiä toimijoita. Kun moderaattorilta kysyttiin, miksi hän ei käynyt ryhmän kanssa minkäänlaista keskustelua ennen jäädyttämistä, hän vastasi, ettei havainnut ryhmän jäsenten suuremmin osallistuneen keskusteluun. Tähän eräs hiljaisista seuraajista totesi, että hänen kaltaisiaan on ryhmässä paljon.

Olen ollut Suomi-somessa mukana lähes alkuajoilta saakka vuodesta 2005. Opetusala on ollut Suomessa hyvin kartalla somen suhteen, ja pionereiden kanssa järjestimme mm. Sometu-verkoston voimin vuosina 2008-2013 ITK-konferenssissa kokeilevia ja osallistavia yleisötapahtumia, jotka olivat todella suosittuja ja aihepiireiltään todella ajan tasalla.

Ennen Facebook-ryhmien ja Twitterin valtavirtaistumista Jaiku, Qaiku ja Sometu kokosivat väkeä yli rajojen. Sosiaalista liimaa ovat luoneet huumori, hyvä henki ja avoin meno. Sitä vasten leppoisan opeverkostoryhmän rankka moderointi on ollut eksoottinen ja outo kokemus. Etenkin sitä on ollut ymmärtääkseni monen vaikea ymmärtää, että moderaattoriksi tulee henkilö, joka ei toimi alalla eikä osaa lukea rivien välistä yhtään mitään.

Avoin ITK-ystävät verkosto myös niille, jotka eivät ensi keväänä pääse paikalle, ITK voi hyvin ja jatkaa, niin kolmekymppinen kuin onkin facebook.com/groups/itkystavat/

Liverapoilu elikäs kollektiivisia (opettavaisia) muistiinpanoja

Olemme Sometun veijarijoukoissa suunnitelleet hartaasti tapahtumaa, jonka esiliverapoilu tekisi tarpeettomaksi koko tapahtuman fyysisen järjestämisen. Juttu siis menisi niin, että sovittuna aikana sovitussa verkkopaikassa ennalta jaettua seminaariohjelmaa sielunsa korvin ja silmin seuraavat ihmiset kokoontuisivat raportoimaan kyseistä tapahtumaa, sen esiintyjiä. Näin voitaisiin saada mukaan myös kuolleita esiintyjiä, vaikkapa Aristoteles, fiktiivisiä henkilöitä, vaikkapa Roope Ankka ja henkilöitä, joita on muuten vaikea saada kaukaiseen pohjolaan, vaikkapa Tawakkul Karman.

Homma on vielä toteuttamatta, mutta vielä joku päivä huippuseminaari kutsuu esiliverapoilijoita, sillä Suomi-somessa on vankka rakkaus yhteisölliseen muistiinpanojen tekemiseen ja selostamiseen. Liverapolua ennakoivat erilaiset yhteisölliset kommentointiketjut IRC:ssä, mutta Jaiku-palvelun myötä yhteisöllinen tapahtumakommentointi avautui kenelle tahansa netin käyttäjälle. Jaikuun perustettiin erityinen Seminaarikannu näitä liveraportointeja varten. Sama toistui Jaikun jälkeen Qaikussa. Tuija Aalto toi YLE:lle varhain sosiaalisen median käytön. Hän opasti esimerkiksi 2010, kuinka kimppamuistiinpanoja tehdään Qaikussa.

Tiina Airaksinen liverapoilee Jaikuun ITK-päiviltä 2008. Kuva Ville Venäläinen.

Molemmissa palveluissa oli erinomaiset ominaisuudet tapahtumaraportointiin. Aloitusviestin jälkeen saattoi samaan ketjuun liittää laajempia tekstejä linkityksineen ja myöhemmin myös kuvien lisääminen onnistui. Suomen ansiointuneimpia liveraportoijia on varmasti kaikkien asiaa tuntevien mielestä Irmeli Aro. Haikeaa, että nuo Jaikun-Qaikun aikojen viestiketjut ovat poissa. Jaiku-arkistossa sentään vielä joitain aarteita tallella, esimerkiksi Kari A. Hintikan aloittamassa Jaiku-ketjussa mietiskeltiin 16.9.2008 balanssia somekanavan rapoilukäyttöön ilman että viestitulva olisi häiriöksi ulkopuolisille. Tavaksi tuli, että myös tilaisuuteen osallistumattomat tulivat kuulolle, usein jakamaan hyvinkin oivallisia kommentteja.

Liverapoilusta tuli aikaa myöten yleistä erilaisissa konferensseissa. Twitterin yleistyttyä tapahtumajärjestäjät ryhtyivät ilmoittamaan tunnisteen, hashtagin, jolla viestit saattoi kiinnittää samaan ketjuun ja kanavoida saman tien myös tapahtuman verkkosivuille ja tapahtumatilan seinälle. Toisinaan osallistujat ottavat vapauksia ja luovat omintakeisia ratkaisuja kollektiiviseen muistiinpanojen tekemiseen. Ehkä hervottomimpia tilanteita, joita itse olen nähnyt, oli MindTrek vuonna 2009, kun yleisö tympääntyi Pekka Himasen esitykseen.

Liverapoilu ei aina tähtää mihinkään päämäärähakuiseen. Mukana voi olla rönsyilyä ja pelleilyä. Usein kuitenkin rapoiluun tottuneet pääsevät tilaisuudessa uudelle asteelle, aktiivisiksi osallistujiksi ja tuottamaan jotain uutta sisltöä, ajatuksia tai vaikka artikkelin aiheesta. Liverapoilu aktivoi. Toki se myös vähentää turhautumisen tunnetta. Passiivinen seminaari-istuminen on uuvuttavaa.

Kollektiivista muistiinpanojen tekemistä voidaan käyttää opiskelussa joko omaehtoisesti ja spontaanisti tai opettajan / kouluttajan antamana tietoisena toimintana. Ihan kylmiltään liverapoilu ei suju. Keskittymisessä pitää päästä virtausmaiseen flow-tilaan. Jos rapoilu tapahtuu kirjoittamalla, kirjoitusnopeus ja tottumus vaikuttavat. Sujuva rapoilu vaatii myös nopeaa, oivaltavaa ajattelua ja kykyä kuunnella tarkasti. Toisaalta kirjoittaminen myös virittää tarkkaavaisuuden huomion kohteeseen.

Aina luennoitsijat eivät ilahdu aktiivisesta ja avoimesta liverapoilusta. Läpinäkyvyys, näkyväksi tuleminen, voi olla pelottavaa. Kuulijat voivat tulkita ja ymmärtää omalla tavallaan. Suomessa on tapana kokoontua yhdessä olemaan samaa mieltä asioista. Liverapoilu avaa tilaa erilaisille ajatuksille, myös täysin ulkopuolelta tuleville heitoille ja tahalliselle vasta-argumentoinnille. Näyttää kuitenkin siltä, että olemme tähänkin vilkkaamman keskustelun kulttuuriin tottumassa, tosin hitaasti ja edelleen leimahtavien mustavalkoisten inttämisten kautta, joita näkee tavan takaa jopa ihan asiallisissa aikuisten Facebook-keskusteluissa.

Koska kollektiivisten muistiinpanojen tekeminen on oppimisen menetelmänä kiinnostava ja koska siihen on nykyisin rikkaita tuottamisen keinoja, kokosin kollegoiden avustamana diasarjan siitä, kuinka näitä kollektiivisia muistiinpanoja on nykyisin mahdollista tehdä. Näkökulmana on antaa ohjeita tapahtuman tai oppimistuokion järjestäjälle. Ja voi tätä somemaailman ihmettä. Kauniina syyssunnuntai-iltana nettiapujoukot riensivät täydentämään koostetta. Ihan mahtikiitokset, erityisesti tässä vaiheessa Kari A. Hintikka ja Tarja Ollas! Esitys on edelleen avoin täydennyksille ja korjauksille. AVO-hankkeen tuotantoa, rohkaisua kohti avoimia oppimisverkostoja, oppimistilanteiden ja tilojen avaamista kiinnostuneille ja innostuneille.

Esitys sisältää myös pieniä siipaleita somen lähihistoriaa. Kyse ei sinällään ole mistään supisuomalaisesta ilmiöstä, näin toimitaan maailmalla ja suuressa mittakaavassakin. Suomelle erityistä on pieni kielialue, tiheät verkostot ja vahvasti kallistus älykkään huumorin suuntaan, hukkaamatta ammatillista pyrkimystä tutkia, selvittää, analysoida, jäsentää, ratkaista, löytää jne.

Oppikirja luo kantensa

Sometu-verkostossa avattiin viime syksynä keskustelu unelmien oppikirjasta: Mitä ja millainen on oppikirja uusissa muodoissaan? Millainen on tulevaisuuden oppikirja?

Aihe kiinnosti, joten Sometu-verkosto AVO-hankkeen kanssa esitti teeman ITK-raadille ja lupa saatiin. Tämän kevään ITK-konferenssissa oli siis teemaseminaari Oppikirja uusiksi.

Toteutusmuoto jalostui ja pelkistyi suunnittelun aikana. Taustalla oli ajatus elävästä miellekartasta ja Haminan ympyräasemakaavasta. Lopputuloksena oli säteittäin pöydillä kalustettu sali, jossa kymmenen teemapöytää. Tori-tyyliin yleisö sai vaeltaa teemapöydissä. Esittelijät johdattivat aiheeseen vapaalla tyylillä. Yleisöä sai hyödyntää tuotekehitykseen ja ideoitten testaamiseen. Osassa pöydistä tunnelma oli keskustelevaa, kyselevää ja ideoivaa. Osassa pidettiin esityksiä omasta jutusta. Yleisö liikkui tai jumittui halunsa mukaan. Saliin syntyi myös yleiseen toritunnelmaan sopivasti sponttaaneja pienryhmiä. Mukana oli kaikkiaan 80 osallistujaa.

Eräs teemapöytien esittelijoistä, e-Opin Johannes Pernaa, kuvasi blogissaan teemaseminaarin menetelmää näin:

"Oppikirja uusiksi -seminaarin konsepti oli seuraavanlainen:

1. Kustannusalan avoimet ja kaupalliset toimijat sekä eri sidosryhmät istutettiin pöytiin ympäri suurta seminaarisalia.
2. Seminaarin järjestäjä Sometu-verkosto veti lyhyen alustuksen alan kehittymisen mahdollisuuksista ja haasteista.
3. Seuraavaksi tapahtumaan osallistuneet konferenssivieraat istutettiin eri toimijoiden pöytiin. Pöydissä tehtiin yhteisöllistä tiedonrakennusta siitä, millainen tulevaisuuden oppikirja voisi olla ja millaisiin haasteisiin sen tulisi vastata.
4. Vieraat eivät pysyneet koko ajan samassa pöydässä, vaan he kiersivät juttelemassa eri toimijoiden kanssa seuraavan tunnin ajan.
5. Keskustelut dokumentoitiin muistilapuille, jotka ryhmiteltiin luokkiin laadullisen sisällönanalyysin metodein.
6. Lopuksi data palautettiin Sometu-verkoston edustajille."

Tapahtumassa tuotettiin joukkovoimalla suuri määrä ajatuksia ja ideoita. Yleisön pääosa oli käytännön opettajia. Keskusteluissa keskityttiin oppikirjaan ja sen uusiin muotoihin. Pedagoginen näkökulma on luonnollinen peilauspinta.

Seuraavana tehtävänä on jalostaa ajatuksia, unelmia ja ideoita sekä miettiä jatkotoimenpiteitä. Yleisö toivoi ainakin kohtaamista OPH:n ja OPS-työryhmien kanssa.

Tapahtuman muistiinpanoja silmäilemällä huomaa toiveen elävästä oppikirjasta, jossa olisi valmista sisältöä, mutta sellaisessa muodossa, että sitä voisi muokata ja täydentää ja että sisältö olisi muutakin kuin PDF:ksi muutettu kirja.

Mielenkiintoista onkin se, että nyt osittain kirja ui digitaalisessa muodossa sähköisiin oppimisympäristöihin (sillekin alalle on tulossa uusia tulijoita). Avoimia ja maksullisia kirjoja voidaan hankkia samaan ympäristöön, avoimien sisältöjen tuotanto systematisoituu, avointen ja kaupallisten välimaastoon nousee uusia toimintamalleja.

Mitä seuraavaksi voitaisiin tehdä? ITK-session muistiinpanot on koottu yhteen. Niitä kertyi 25 sivua. Aineisto on käytettävissä. Tästä pääset lukemaan aineistoa ja tästä dokumentin muokkaustilaan.
Jos sinulla syntyy idea, miten aineistoa voi jalostaa, jaa ideasi tai toteuta se. Blogikirjoitukset aiheesta ovat tervetulleita. Voit ilmoittaa ideasi, tuotoksesi, bloggauksesi tms. palautelomakkeella.

Oppikirja uusiksi -teemasta on jo syntynyt ja syntymässä:

• miellekartta (avoin editoinnille) 
• linkkikokoelma (Diigo-ryhmä, johon voi liittyä) 
• verkkolehdykkä (Scoop.it) 
• tarinakooste (Storify) 
• koostesivusto

Itse olen unelmoinut samoista asioista jo pitkään. Sain kutsun keväällä 2007 ITK-päiville puhumaan tulevaisuuden oppimateriaaleista. Silloin tiivistin asian näin:

"Tulevaisuuden oppimateriaalit pedagogin käsissä – Elävää oppimateriaalia ja virtuaali-ikkunoita

Varmaa ja pysyvää tietoa ei ole. Tämä totuus on toisille ikävä, toisille luonnollinen. Perinteinen oppimateriaali on esittänyt sen hetkisen tiedon mukaan varmoina pidettyjä tietoja. Useita ja keskenään ristiriitaisia tietoja ei ole yleensä opetettu.

Maailma, jossa elämme, pakottaa selviytymään keskenään ristiriitaisten ja epätäydellisten tietojen kanssa. Millä tavalla koulu voi valmentaa tähän? Käyttämällä perinteisten tietolähteitten rinnalla muita tiedon lähteitä. Opettamalla oppijoita omaksumisen lisäksi tutkimaan ja ajattelemaan asioita.

Ajattelun ja tutkimisen taitoja ravitsevat luokkahuoneessa digitaalisten lähteiden ja yhteyksien kautta avautuvat virtuaaliset ikkunat. Niiden kautta oppimistilanteessa ovat läsnä elävät, autenttiset, ajankohtaiset, yhteisöllisesti tuotetut ja vuorovaikutteisesti syntyvät oppimisaineistot."

Esitystäni en laittanut diasarjaksi vaan wikisivulle, jossa oli kaksi kuvaa. Muistan, kun laadin yllä olevaa kuvaa. Ensimmäinen läppärini ja koevalvonnassa pöydältä napattu MAOLin taulukko. Myöhemmin samana vuonna kesällä tiivistin ydinsanomani unelmieni oppikirjasta tähän blogiin:

"Tämän kevään ITK-päivillä sain ilon esittää omia ajatuksiani tulevaisuuden oppimateriaaleista. Aloitin unelmallani, vaikka sitten puhuin enemmän tästä päivästä, vuorovaikutuksesta oppimisessa, wikeistä ja semmoisesta. Unelmani liittyy oppikirjoihin.

Tähän asti olen tavannut ainoastaan ajatuksia siitä, kuinka kirja viedään tietokoneeseen tai verkkoon. Mutta minun unelmakirjassani asia on toisin päin. Tietokone ja verkko on viety kirjaan. Kirja on samanlainen kuin nyt - no melkein ainakin. Mutta siinä on sisällä tekniikkaa ja verkkoyhteyksiä. Kirjalle voi esimerkiksi jutella, voin tehdä muistiinpanoja puhumalla. Ja kirjan sivuille kirjoittamani liittyy osaksi muiden samaa kirjaa lukevien kommentaarifilettä. Parhaimmillaan kirjailijakin on mukana keskustelussa. Ja kustantaja reagoi huomioihin ja kysymyksiin, kirjakin saattaa päivittyä, tai ladata uusia versioita itseensä (onhan sitä alkuperäistä aina mukava lukea)."

Aina kannattaa unelmoida. Unelmat tuppaavat toteutumaan. Siksi pitää olla myös tarkka, mitä unelmoi. Tulevaisuuden oppikirjoja kannattaa nyt unelmoida yhdessä. Tule mukaan keskusteluihin (Sometun Ning ja Facebook-ryhmä) tai tee vaikka talletus Unelmapankkiin. Asiat etenevät toki hitaasti, mutta oppikirjan digitalisoituminen näyttäisi olevan nyt selkeä suunta. ITK-tapahtumassa yksi pöytä kurkisti kohti tulevaisuutta, vuoteen 2023. Ihan radikaaleja visioita ei maalailtu. Ehkä korkealentoisempia unelmia tallettui kilpailulomakkeille ja unelmapankkiin.

Yksi aktiviteetti on Sometun seuraava kuukausitapahtuma, jossa käsitellään ITK-tapahtuman tuotoksia ja työstetään niitä eteenpäin. Ajankohta on ensi perjantaina, 19.4. klo 14-16 ks. tapahtumatiedote. Verkko-osallistuminen Adobe Connect (kirjaudu vieraana) http://connect.ilonait.fi/sometu. Paikalliryhmiä kokoontuu eri puolilla maata, lisätietoja http://sometu.wikispaces.com/Sometun+kuukausitapahtumat+2013.

Monta somea – harhauttavasti yksi käsite

Tietoviikko uutisoi eilen, että some-kupla uhkaa puhjeta seuraavaksi. Se some, josta he puhuvat, on uutisen luettua ihan eri some kuin se, jossa tunnen itse liikkuvani.

Kesäkepeästi mutu-mietiskelin, että on meillä ainakin kolme somea: on (1) kevyen yhteiskunnallisen vastakarvan aktivismisome, on (2) avoimen oppimisen ja luomisen some ja sitten on tuo Tivin (3) bisnes-some (en tiedä, mihin näistä tieteen some sijoittuu, laittaisin sen [1+2] aktivismi+avo-oppiin).

Tiedonvälitys on lööppikierteessä. Liiketoiminta kvartaalikierteessä. Pitäisi olla aina jotain uutta nopeasti kyllästyville kuluttajille. Ensimmäinen some, tuo aktivistisome, on itse tehtyä. Se ei elä ilman mukanaoloa. Aika himmeältä sekin näyttää nykyisin Suomi-somessa. Jaiku kuoli, Qaiku oli hyvä pohja, mutta ihmiset liukenivat, huumori kuoli, elävyys katosi. Twitter kaikkine hyvyyksineen on kapea toitottamisväline ja satunnaisaktivoitumisen tuuba. Suomi-somen Jaiku-aikakaudella mukana oli pienen piirin iloista hurmaa. Jaikua väärinkäytettiin luovalla tavalla. Twitter ei taipunut (juuri) mihinkään.

Facebook ja Google+ Twitterin ohella ovat laventaneet piirejä ja hyvä niin. Varmaan harva jaikuilija koki missään niistä edes haaleaa underground-hurmaa, joka Jaikussa oli melko lähellä.

Bisnes-ratkaisujen tarjonta on laajentunut: entiset joukkotiedotusmainostoimistot ovat brändänneet itsensä someasennossa. Somekouluttajien pätevyyttä sentään vakavasti ja inspiroivasti epäiltiin keväällä Tomin SocialMediocracy.com-blogissa.

Dialogipedagogiikka on hyvä apuri erottelemaan näitä someulottuvuuksia toisistaan (ei mitenkään ainut, tuli vaan ekana mieleen): Aktiivisten kansalaisten, taitavien amatöörien ja antautuneiden harrastajien sosiaalinen media loi Wikipedian ja muita sen kaltaisia. Eka ja toka some siis kuuluvat minä-me-vuorovaikutukseen. Bisnes-some liikkui mahdollistamisen ja hyödyntämisen välimaastossa, painottuen minä-ne/he/se. Mahdollistaminen tarjosi vapaata liikkumatilaa, hyödyntäminen keräsi salakavalasti vertaismarkkinointia ja sen sellaista. En pane pahakseni, jos tämä kupla uhkaa puhjeta. Jopa toivon sitä. Some ei ole kuolemassa (yhteiskunnallisen vastakarvan some ja avoimen oppimisen ynnä luomisen some), ellemme vaivu henkiseen velttouteen. Tai ehkä somesta tulee hippi-punk-ketjun lenkki. Kuollut mutta ah niin ihana. Hmmm...

Käytätkö somea hanketyössä? Käytännön esimerkki

AVO-hankkeessa valmistelemme parhaillaan koulutuskokonaisuutta, joka on suunnattu opetustoimen hanketoimijoille. AVO-hanke itsessään on tuottanut vankkaa kokemusta siitä, miten valtakunnallisessa, monen organisaation keskisessä toiminnassa voidaan hyödyntää sosiaalisen median toimintatapoja, työtiloja ja työvälineitä. Ensisijaista on jakamisen ja yhteiskehittelyn asenne. Välineet löytyvät, kun henkinen este on ylitetty.

Pidämme some+hanketyö-aiheesta tunnin mittaisen webinaarin 13.9. klo 14-15. Jos asia kiinnostaa, Sometun tapahtumailmoitukseen voi esi-ilmoittautua. Ilmoittautuminen ei sido mihinkään, mutta sieltä tulee muistutus tilaisuudesta sekä linkki tallenteeseen. Keräämme pienellä lomakkeella ajatuksia ja kokemuksia aihepiiristä (ja vautsi, lomakkeeseen on putkahtanut jo monta mielenkiintoista juttua).

Kerronpa tapausesimerkin somen hyödystä hanketyössä. Hyppäsin 1.1.2005 maakunnallisen ESR-hankkeen puikkoihin kesken hankekauden. Sain mappeja ja parin päivän olan takaa perehdytyksen sekä kysy-vastaa-jakson. Monta avuliasta ihmistä, kun vain kysyin ja otin selvää. Omat edelliset hanke- ja johtajakokemukset eväinä. Vauhdissa olevaan junaan hyppääminen on vaativaa, ihan vain kyytiin pyrkien, saati puikkoihin käyden. Silloin ei ollut käytössä mitään someväylää. Soitin tai laitoin sähköpostia, jos tuli pula. Jaetut asiat olivat puheissa, papereissa, tiedostoissa, sähköposteissa. Jaettuja asioita pystyi työstämään vain yksi ihminen kerrallaan.

Nyt olen samassa tilanteessa, kyydistä hyppääjän roolissa. Jätin osa-aikatyöni AVO-hankkeen Sometu-verkoston taustatyöntekijänä seuraajalleni, Pauliina Mäkelälle. AVO-hanke alkoi 2008, itse aloitin hankkeessa toukokuussa 2009 ja juttu jatkuu 2011 loppuun. Itsekin olen edelleen mukana, Vinkkiverkossa ja hankkeen koordinoinnissa eOppimiskeskuksessa.

Pauliina aloitti kesäkuun lopulla. Perustimme Google Dokumentteihin jaetun kansion ja Anne Pauliinaksi -dokumentin. Koska kyseessä on laaja valtakunnallinen hanke, välitettävää hiljaista tietoa on läjäpäin. Vaikka vetäjän vaihdos tuli vähän yllättäen, mitään siirrettävää ei ollut paperimapeissa vaan kaikki löytyi valmiiksi verkon jaetuista työtiloista, Google Dokumenteista, hankkeen Wikistä, Google Kalenterista, blogeista, Friendfeedistä, Flickristä, Vimeosta, Deliciousista, Twitteristä jne. Lähes kaikki asiat ovat avoimissa verkkotiloissa saatavilla ja verkkotilat on perustettu kollektiivitunnuksilla, joten työympäristöjen konkreettinen siirtäminen onnistui hyvin.

Jaetussa kansiossa näkyy ensisilmäyksellä, onko dokumentissa uutta sisältöä ja kuka sitä on lisännyt. Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.

Ryhdyimme kesällä siis kirjoittamaan to-do-listoja yhteiseen dokumenttiimme. Pidimme Skype-palavereita, joissa työstimme muistiota. Perehdytin Pauliinaa verkkotiloihin ja työtapoihin siten, että olimme yhtä aikaa samassa verkkotilassa ja ääniyhteydellä Skypessä. Sisäänajotyönä toteutettiin Sometun Qelluntai-kesätapahtuma yhteistoimin ja verkoston avustuksella.

Perehdytysjakson loppuvaiheilla pidimme pienen kesäleirin. Vaikka kuvaruudun jakamisella olisi voinut etäteitse opetella mutkikkaimmat verkkotilojen hallinnat, oli sentään mainiota sulatella aivoja ja ajatuksia paahtohelteessä hetki myös naamatusten. Kuvaruudun jakaminen onnistuu muuten Skypellä tai Skypeen integroitavalla Yuuguulla.

Heinähelteellä Pauliina sukeltamassa AVO-Sometuun.

Tällä hetkellä saattaen vaihtamisen jaetulle dokumentillemme on kertynyt mittaa jo 16 sivua. Hämmästyttävää huomata, miten oman pään sisällä ollut työkuva muuttuu näkyväksi ja miten paljon ulottuvuuksia löytyy. Perehtyjälle on myös äärimmäisen tärkeää kirjata heti muistiin kaikki mieltä askarruttavat kysymykset. Dokumentin alussa on kätevä hakemisto, joka syntyy automaattisesti eritasoisista otsikoista. Jos Pauliina joutuu vielä hankkeen aikana perehdyttämään jonkun toisen omaan työhönsä, yhteisestä dokumentista on paljon apua.

Suosittelemme pelkästään tämän yhden yhteistyövälineen antamalla kokemuksella somea hanketyöhön. Lämpimästi! Kerro oma tarinasi ja näkemyksesi lomakkeella. Tietoja hyödynnetään siis aihepiirin koulutuspaketin koonnissa.

Kuinka verkostossa organisoidaan mittava tapahtuma?

Mitä kaikkea tekisikään sillä ajalla, joka menee kokousmatkoihin, siis pelkästään niihin matkoihin. Sometu-verkoston palaverit ovat yhtä lähellä kuin lähin nettiyhteys. Ja nyt palaverituokioita piisaa, sillä lähemmäs kolmeatuhatta mukaan kirjautunutta hipova verkosto on mittavassa roolissa huhtikuun lopun ITK-päivillä Hämeenlinnan Aulangolla.

Sometu oli keväällä 2008 pienen esitelmän ja konfabulaarin verran esillä ITK-päivillä, 300 kirjautuneen raja rikkoutui. Keväällä 2009 oli jo ohitettu 1000 kirjautunutta ja virallista foorumiaikaakin saatiin Sometun kokonaisuudelle useampi tunti. Foorumi oli sijoitettu alakerran viimeiseen nurkkaan, josta ei löytynyt äänentoistoakaan, eikä sitä oltu älytty pyytää erikseen (pieniä tunnelmapaloja nähtävillä). Tupa muuttui saunaksi ja tunnelmaa oli niin, että seinät pullistelivat. Myös avointen sisältöjen torille pystytettiin nakkikioski, josta viimeiset tapahtumavieraat hätisteltiin lopulta perjantaina lievää väkivaltaa käyttäen, kun jo muu konferenssi oli purettu ympäriltä pois. Symbolisesti käytiin lähettämässä kaksi suurta Sometu-palloa taivaan tuuliin.

Nyt keväällä 2010 Sometu on ITK-konferenssin aitiopaikalla kahtena päivänä ja alakerrassa avointen sisältöjen torilla Matkatoimisto Some johdattaa kävijöitä nettijatkoille. Lisäksi Sometu on Online-ITK:n viimeinen pari uunista ulos tämän kuun viimeisenä päivänä (ennakkoilmoittautuminen meneillään).

Eikä kokousmatkoja kaiken tämän organisointiin? No ei. Projektia dokumentoidaan monin tavoin, kootusti homman etenemistä voi seurata Sometun ITK'10 -blogista. Talkooväkeä otetaan ilomieliin kyytiin: Sometun ITK2010-ryhmään liittymällä pääsee toimeen mukaan, vaikka vartin siivu itse tapahtumassa. Yli 130 ihmistä on jo mukana, löyhästi sitoutuneena, kuten verkostoissa tapaa olla.

Some tulee ja nappaa

Se niin kätevästi lyhentyy someksi ja hauskasti muistuttaa somaa. Sitä on kiva taivutella ja kehitellä uudissanoja, kuten someilu tai sometoituminen. Vahvasti vaikuttaa, että some tulee ja korvaa pitkänketkun kankean 'sosiaalinen media' kökkäreen.

Tänään Tietoviikon nettisivuilla Jyri Engeströmin haastattelussa. "Iranin kansannousu viime kesänä oli hänen mukaansa vasta esimakua somen mahdollisuuksista."

Jo aikoja nettikeskusteluissa sopivan lyhyt ja näppärän nopsaan kirjoitettu some on vilahdellut. Sometu-verkoston Jaiku-kanava oli vuosia sitten #some ja viime syksyllä ITK-päiville myyty avointen sisältöjen torin tapahtumakeidas nimettiin Matkatoimisto Someksi. Rautasiltakin mietiskeli helmikuussa some-strategiaa, vielä vähän varovaisesti väliviivan kanssa ja someilua pienen selityksen kera.

Avoimet verkostot oppimiseen

Jos haluat kurkata, mitä enimmäkseen työkseni teen nykyisin, tässä aamupäivällä hanketarkastajalle esittelemäni kooste, toki vaatisi selostuksen mukaan, mutta kyllä kuvia kelailemallakin saa pienen tuokiokuvan. Tavoitteena ei pelkästään tuottaa virtaa vaan saada energiaa virtauksesta sekä tietenkin maukasta kalaa.

Wau: Sometu-verkostossa on virtaa

Monin paikoin ovat viime päivinä paperikoneet laulaneet Hämeenlinnan suuntaan, ITK'10 kutsuu kertomaan digiarjen unelmia, deadline beta oli 25.10. ja konkarit jo arvasivat, ettei sitä nyt niiin vakavasti kannata ottaa. Oletusten mukaan viimeisiä puristellaan 1.11. saakka.

Sometu-verkosto lähetti esityksen kokonaisesta päivän mittaisesta foorumista, otsikolla Piloteista arkeen. Hakemuksen johdanto alkaa lauseilla, jotka ovat hieman toisessa muodossa tarttuneet korviini viime aikoina:

"Päästäänkö sosiaalisen median opetuskäytön piloteista arkeen vai ottavatko kehittäjäpioneerit entistä pidemmän hajuraon suuriin joukkoihin? Onko tulevaisuuden näkymänä sosiaalisen median hyppivä kirppulauma, pieni ja ärhäkkä kokeilijaporukka, joka ei koskaan saa suuria joukkoja mukaansa? Vai olisiko pilottien voimin käynnistetty moottori, joka ei sammu alkumatkalla?"

Foorumin sisältö syntyi ihastuttavalla aaaaah yhteishöyryllä, keskusteltiin Sometu-ryhmässä (jossa on jo 75 jäsentä wau wau!), skypeteltiin ja laiteltiin kokoon kollektiivisesti miellekarttaa, joka elää edelleen (MindMeister hyväksi havaittu). Syyslomilla olijoita paikkailtiin chattäillen ja copy-paste-edit-menetelmällä ryhmäkeskustelujen ideapoikasista.

Luvassa on frontaaliesitelmämallin murtamista, osallistavaa ja yhteiskehittelevää keskustelua. Lähtökohtana ei ole viimevuotisen toistaminen.

Nakkikioski on saavuttanut, jos ei vielä aikuisuutta, niin kunnon teini-iän: Matkatoimisto SOME avaa luukkunsa avointen sisältäjen torilla, jos ITK-raati niin suo. Hakemuksessa rehellisesti todetaan, että "Matkatoimisto SOME:n suunnitelmat ovat vielä levällään..." Mistäs sitä tietää, mikä on huhtikuun 2010 kiehtovin SOME-matkakohde.

ITK-päämajasta oli jätetty viestiä, että Sometu voisi ehdottaa myös teemaseminaarin ja toisenkin. Siihen koukkuun tartuttiin tänä aamuna, kun foorumit sun muut oli hoideltu. Yrittäjyys/bisnes-ihmiset olivat olleet valppaina, keskustelu oli ollut tuoretta pitkin syksyä ja foorumin laidalla roikkuvia ideoita oli ollut monta. Ei siis ihme, että maanantaiaamun kärpät tarttuivat heti syöttiin ja ruudulla lähes vilisi talkootanssi. Teemaseminaarin wikissä on monta vastuunkantajaa, ideoita virtaa. Vaikka vastuu nakitettiin yhdelle, ryhmää ja vastuunkantajia kertyy. Sometu toimii surrurrurrur....

Voiko kaukaa olla lähellä?

Mitenkähän asettaisin sanani, etten loukkaisi turhaan niitä, jotka kokevat ja ajattelevat toisin tästä asiasta... jos vaikka tähän eteen laitan varoitusmerkin: tämä on löysäpipoisesti kirjoitettu eikä arvostele eritavoin tuntevia. Riittääkö? Hymy vielä tähän ja ystävällinen katse.

Olen tehnyt viisi vuotta hanketyötä. Kaikki ovat jollakin tapaa liittyneet opetuksen ja koulun kehittämiseen, erityisesti tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen. Olen tehnyt tuosta ajasta kolme vuotta sekä päivä- että iltatyötä ja hankehomma on aina ollut sivutyötä. Jonkinlainen kokemuksen syvä rintaääni siis.

Hanketyö voi olla hyvää, kun kohde on muu kuin hankerahojen imuroiminen omaan laariin mahdollisimman kevyellä työllä. Meillä on tässä mielessä ollut hyvää hanketyötä – hankerahat ovat koko ajan olleet pieniä, mutta into ja tavoite suuria ja niin on hyvä. Aitoa hehkua mukana.

Hanketyössä pitää välillä olla mukana kokouksissa ja koulutuksissa, palavereissa, neukkareissa, seminaareissa, konferensseissa, messuilla ja tapahtumissa, jopa laivalla (huh). Tänään eräs kollega huokasi syvään sitä, miten hartaasti istutaan ja puhutaan ja istutaan. Toinen taas, eri hankkeessa toimiva, pohdiskeli, miten tärkeää on olla kasvotusten, tavata oikeasti. Eräässä keskustelussa epäiltiin, että lähi- ja etäosallistumisen sekoittaminen hajottaa lähitilannetta, etäällä olevat ovat kumminkin etäällä ja luottamuksen syntyminenkin vaatii lähellä olemista.

Ymmärrän toki, meillä on pitkä kokemus ilman teknistä välittymistä olevasta kontaktista. Mutta meidän nyt vaan pitää oppia muihinkin. On pakko. Emme voi enää fyysisesti matkustaa surutta. Totta kai on kivaa olla samassa paikassa yhtä aikaa, jos on aikaa ja sopiva vire ja tuli räiskyy nuotiossa, savu hiljaa leijailee. En tee sitä tyhjäksi. Mutta huolestuttaa, kun tämä on niin vaikeaa.

Osa meistä kykenee jakamaan olemistaan netin ja lähimaailman kesken. Osa meistä on tavattoman onnellisia, että voi säästää 11 tuntia matkustamista ja olla silti läsnä. Omalla tavallaan. Näitä kaukaa lähelle tulemisen menetelmiä pitäisi aktiivisesti kehittää ja laajentaa. Sometu on onnistunut tässä tosi hyvin.

Tapasin esimerkiksi pari viikkoa sitten Ronaldin yhdessä Sometu-kokouksessa. Olin fyysisesti Miehikkälässä, hän oli Espoossa ja palasi takaisin Etelä-Afrikkaan. Jutustelimme vielä kokouksen jälkeenkin. Löysimme yhteistä jaettavaa ammatillisesti ja hankketulevaisuuksien kannalta. En ole koskaan tavannut kyseistä Ronaldia muuta kuin netissä, mutta silti luotan häneen. Hän on Sometu-kontaktini ja LinkedIn-kontaktini, minulla on hänen sähköpostiosoitteensa, olen nähnyt hänen pikkuruisen profiilikuvansa ja jutellut hänen kanssaan julkisesti ja privaatisti netissä. Tiedän suunnilleen, mitä hän puuhaa ja millä mentaliteetilla. On harvinaista, että vastaava YYA-kontakti syntyy jossain kokouksessa.

Netti voi jopa helpottaa yhteistyösuhteiden ja verkostojen muodostumista. Olin keväällä hankeasioissa yhdessä museossa. Istuttiin tuntikaupalla hartaasti ja puhuttiin, suunniteltiin. Siellä oli tosi mukavia ihmisiä ja käyntikorttejakin sain monta. Mutta kun ei ole yhteistä nettiviestinnän tilaa, yhteiskehittely muuttuu hitaaksi, ylen hitaaksi, vaikka olisi miten ihanat ihmiset asialla.

On vienyt aikaa, että tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön hankkeissa on ryhdytty käyttämään tieto- ja viestintätekniikkaa hanketyön välineenä. Mutta mentaalisesti meillä on vielä matkaa. Ja nyt pitäisi jo loikkia, jotta saisimme viritettyä yhteistyöverkostoja omaa maata laajemmalle. Ihmiskunnan suuria ongelmia ajatellen nimittäin.

Sometu-mentaliteetti: avitan koska se huvittaa

Olen ollut aloittamaisillani useaan otteeseen tätä pientä tarinaa. Otsikkoni on ollut väärä. Olen otsikoinut Sometu-henki. On sitäkin, mutta hain jotain muuta.

Sometu on verkosto verkossa. Yhteen kutovina teemoinan sosiaalinen media, oppiminen, kansalaistoiminta ja muut sosiaalisen median kehittävät sovellukset esimerkiksi yritysmaailmassa. Sometussa on juuri aloitettu yhteiskehittely Wikipedia-artikkelille, jossa kuvataan Sometua. Hiljan valmistui verkoston voimin pohjateksti 'yhteisöllisyys'-artikkeliin.

Muutama viikko (huu... kohta kuukausi) sitten Hämeenlinnan ITK-päivillä koettiin erikoinen Sometu-efekti (lamaannuksentappolätkä-bloggaukset osa I ja osa II).

Aiemmin oli pientä ajatusta, että täällä meillä järjestettäisiin toukokuun Sometu-tapaaminen ja mietittäisiin erityisesti AVO-hankkeen virittämiä mahdollisuus-avoruuksia. Mutta sitten ensiehdotuksen päivä 8.5. ei sopinut avainhenkilöille.

Ei-sit-kai-mitään olotila sai kipinää. ITK-päivien tunnelma oli käsinkosketeltava. Niinpä Venäläisen Villen kanssa chattäiltiin, että jos sentään tukokuussa Sometu Kotkassa. Koko tapahtuman organisointi 28.4. eteni Sometu-mentaliteetilla. Tehdään eikä ihmetellä. Ehdin jotain alkuja laittaa näkyville, kun jo Laitisen Kimmo käynnisti ilmoittautumisen tapahtumaan (ja hui ääh mua korpesi, kun Kimmolle iski force majeure eikä hän sitten loppujen lopuksi päässyt Kotkaan, edes virtuaalisesti). Minä vielä odottelin varmistuksia toteutuspaikasta: Vellamo vai Rantasauna, kun jo tulokkaita virtasi netitse. Eli jes jes jes, tapahtumasta tulee elävä. Tapahtuman kommenttiketju edustaa upeasti Sometu-menttaliteettia.

Paikan päällä koettiin elävästi Sometu-mentaliteetti. Koko juttu olisi ollut täysi fiasko ilman ihmisiä, joita huvitti avittaa. Tarjoiluosasto pelasi mainiosti. Verkko toimi, vaikka 3 minuuttia ennen ilmoitettua verkko-osuuden alkamisaikaa mikään ei toiminut. Aamulla tajuttiin, että Sometu in English voisi olla kova juttu, mutta sitä ei oltu organisoitu. Homma toimi ja ryhmän tuotos oli upea! Mutta ei se itsestään syntynyt. Ensin oli Andrean pitkäaikaisia aloitteita, oli Josin saaminen mukaan irl, oli Sannan kielisuu (no -pää myös). Ja aivan huippua, ad hoc tilaisuuden verkko-osallistujien valmius vaihtaa Lontoon murteelle teema-pöytien vaiheessa.

13.5. Sometu Kotkassa oli päivä, jolloin en ehtinyt tehdä aamumeikkiä, en edes vaihtaa paraativaatteita. Mutta viis siitä. Meillä oli hauskaa. Homma toimi. Jokainen antoi omastaan, ihan vain huvikseen. Viereinen kuva (kuvaaja Minna Artimo) henkii mentaliteettia, napattu saunan teemapöydästä. Olen nähnyt vastaavaa ennenkin ja tiedän, mikä voima on liikkeellä, kun ihmisiä sattuu huvittamaan. Tuotokset puhuvat puolestaan. Millään rahalla ei saa tätä!

Vain hyvä homma toimii. Sometu on hyvä homma (minun mielestäni) – tietenkin monitahoisuudessaan kaoottinen, mutta improvisaatioyhteiskunnassa on kummempaakin meneillään. Tule mukaan (näissä avoimissa verkkojutuissa hyvä käyttää kirjautumiseen muuta kuin työsähköpostia)! Luvassa ainakin toimintakulttuurin taitos. Kohti avointa, kohti yhteistä, kohti avittamista.

Sometu = lamaannuksentappolätkä osa II

Sometun ITK'09-tunnelmiin pääsee vielä valokuvien (ja muutamien videoitten) kautta. Mietin muuten jälkikäteen sitä, että jatkossa pitää opetella ottamaan pieniä videotunnelmia. Niissä on erityistä kiehtovuutta.

Jos sinulla on vielä jakamattomia ITK-kuvia, Flickr-kuvanjakopalvelussa luokittelusanat (tag) itk09 JA sometu johdattavat kuvat alla olevaan koosteeseen.

Kuten kuvista voi aistia, samaan aikaan samassa paikassa on aina ainutlaatuista. Kaikkialla leijui hillitön meisyys: me ollaan me, tuu mukaan!

Sometu = lamaannuksentappolätkä osa I

Melkein en tiedä, mistä aloittaisin. Sellainen surina viime viikon keskiviikosta, että pitää jakaa tarinaa palasiin.

Kevään Tapahtuma oppimisen viestintätekniikka- ja verkkoulottuvuuksista kiinnostuille (ITK eli interaktiivinen tekniikka koulutuksessa) kokosi 22.-24.4. Hämeenlinnaan kahdettakymmenettä kertaa joukkoja – nyt 1 500 ilmoittautunutta.

Sometu-verkosto sai läpi torstaipäivälle ITK-foorumiesitysten sarjan, Sometu in English -esityksen ja to-pe avoimen sisällön torille nakkikioskin.

Osallistuin ITK-päivillä keskiviikkona 22.4. Aktiivi-hankkeen seminaariin ja sitten ITK-Juniori -katselmukseen. Kun vihdoin pääsin etsimään Sometun foorumitilaa ja nakkikioskia, olin vähän että glubs. Sometun esitystila oli vihoviimeisessä nurkkauksessa alakerrassa. Mutta turhaa huolehdin, että eihän kukaan tänne löydä. Tupa oli torstain esitysten aikaan niin täynnä, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. Joku meni jopa hotellihuoneeseen seuraamaan foorumiesitystä verkosta Connect Pro -yhteyden kautta.


Heti ensimmäisen esityksen jälkeen juoksin kyselemässä lisää tuoleja ja mikrofoneja. Ei ja ei. Ovensuuhun ei ihmismuurin läpi kuulunut, koska äänentoistoa ei ollut. Eräskin osallistuja tuli 40 minuutin tauon aikana varaamaan eturivin paikan puoli tuntia ennakkoon. Lattiapaikat kelpasivat, pöydät tyhjennettiin istuinsijoiksi. Oltiin onnessamme, että saunamaisuutta saatiin hieman vähennettyä avaamalla valkokankaiden takaa ovet talvipuutarhaan. Silti tunnelman sai helposti iholle. Kaikessa kaoottisuudessaan upeaa!

ITK-päiville lähtiessäni kuulin paikallisuutisista uusimman lomautusuutisen. Kaiken ankean taantuman keskellä Sometu tuo ideoita, toimintaa, tekemisen meininkiä, luovuutta, tietoa, verkostosuhteita, keskustelua, tilaa kriittisille äänille ja vaikka mitä, koska osallistujat luovat omilla aloitteillaan Sometun.

Muutkin tapahtumaan osallistuneet ovat hehkutelleet blogimerkinnöissään:

• Timo Rainio laati mainion listauksen tapahtuman syntyvaiheista. (Sama myös Timon Sometu-blogissa.)
• Harto Pönkä Lehmätkin lentäis -blogissa: Sosiaalinen media kasvaa ja voi hyvin.
• Pauliina Mäkelä: ITK´09 kokemukseni.
• Ville Venäläinen: Sometu-konferenssi ja ITK´09 varjotapahtuma keräsivät joukkoja Aulangolle.
• Sinikka Laakio-Whybrow Lost in Translation -blogissa: The magic of social media.
• Andrea Vascellari: [Keynote] Social Media in Education.
  
• Kertokaa kommenteissa lisää, esimerkiksi Technorati ei löydä yhtään blogimerkintää tunnisteella itk09.
• [Edit:] Anu Pruikkonen KTAMK-blogissa: Mietteitä ITK09-konferenssista.