Jaa jotain -päivä on tänä vuonna Jaa jotain -viikko

Suomalaiset opetusalan ihmiset ovat ahkeria auttamaan toinen toisiaan. Suosiaalisen median rantautuessa Suomeen reilu 10 vuotta takaperin Jaikun, Qaikun ja Sometun kautta verkostoitui laaja joukko opettajia ja opetusalaa lähellä olevia ihmisiä. Jaiku ja sen seurannainen Qaiku lopetettiin, Sometu-verkosto teki tehtävänsä. Laajimmillaan Otavan Opiston tapahtumasta ponnahtaneessa Sometussa (= sosiaalinen media oppimisen tukena) oli yli 5 000 Ning-sivustolle liittynyttä seuraajaa.

Näiden pioneeriverkostojen jälkeen Facebook ja Twitter valtasivat verkostoitumisen kanavapaikat. Suomalaiset opetusalan ihmiset ovatkin todella aktiivisia ammatillisesti Facebookissa. Erilaisia kohdennettuja keskustelun, vinkkaamisen ja keskinäisen avunannon ryhmiä löytyy kymmenittäin.

Jaa jotain -viikko 27.-31.3.2017

Suomen eOppimiskeskuksen luotsaaman AVO-hankkeen aikana kannustettiin oppimisalan verkostoitumista ja keskinäistä avunantoa. Kun yksilö antaa vähän verkostoon, näistä vähistä muodostuu mittava varanto. Toki ongelmaksi muodostuu varannon kasvaessa oikean avun löytäminen. Siihen tarpeeseen vastaavat ihmiset eli kun kysyn verkostolta, se usein vastaa nopeasti, koska aina joku tietäjä on online. Etsimisen tarpeeseen vastaa myös mahdollisuus luokitella eli tägätä jaettuja aineistoja. Yhä useammin verkostoissa häärii myös erilaisia botteja eli koodin pätkiä, jotka auttavat löytämään juuri oikeita verkostoon jaettuja hedelmiä.

Tämän kuun viimeisellä viikolla vietetään Avoimen opetuksen viikkoa eli kansainvälistä Open Education Week -tapahtumaa.

Viikon kunniaksi tempaisemme jälleen suomalaisissa opetusalan ja kouluttajien verkostoissa avoimen jakamisen Jaa jotain -tapahtuman. Vinkkaamme toinen toisiamme siitä, miten Creative Commons -lisenssejä hyödyntäen sisältöjen julkaisija voi määritellä toisille oikeuksia käyttää julkaisuja. Jaettuja aineistoja kerätään tunnuksella #jaajotain ja kootaan ScoopIt-palvelussa Jaa jotain -koosteena.

Jaa jotain -päivän juuret ovat Suomen eOppimiskeskuksen koordinoimassa AVO Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin -hankkeessa. Tuolloin Otavan Opiston luotsaama Nettikansa-osahanke käynnisti vuonna 2013 Jaa jotain -tapahtuman suomalaisena avoimen opettamisen viikon tempauksena. Kari A. Hintikka keksi oivallisen nimen, Tarmo Toikkanen jakoi ohjeita ja opastusta ja Anne Rongas tiedotti ja kokosi. Nyt Jaa jotain -tapahtumaa jatkaa Otavan Opiston Suunta-tiimi.

Jakamista tapahtuu luontevasti suomalaisten opetusalan ihmisten kesken lukuisissa opetusalan verkostoissa Facebookissa.


OSALLISTU VIIKON AKTIVOINTIIN

Ilmoittaudu mukaan edistämään suomalaista Jaa jotain -tapahtumaa 27.-31.3.2017. Lähetä sähköpostia os. anne.rongas /ät/ otavanopisto.fi. Ennakkoilmoittautuneille lähetetään 20.3. alkaen vinkkipaketti, kuinka edistää asiaa.

Mukana:

• Otavan Opisto, Suunta-tiimi, koordinoi Anne Rongas
• KOTEK koulujen tekijänoikeudet kuntoon -hanke, Suomen eOppimiskeskus ry, Tarmo Toikkanen ja Kaisa Honkonen.
• Tredu ja Tampereen kaupungin lukiot mukana, Tuuli Kurkipää.
• Tero Toivanen, Espoo.
• Matleena Laakso, Tampere.
• Mikko Jordman, Nurmijärvi.
• Tapio, Tarja Ollas.
• Vuokko Kangas.
• Kiltakoulut ja Pintakilta.
• IT-kouluttajat, ks. vanhat seminaariaineistot.
• Opentunti ry, Janne Korsimo.
• Isoverstas-verkosto, Anu Wulff.

Tämä bloggaus julkaistu alunperin Jaa jotain -blogissa.

Kesä on kokeilujen aikaa, ensimmäisenä kohteena Minds

Aina silloin tällöin pompahtaa uusia yhteisöllisen verkostoitumisen palveluita. Harva niistä pääsee suureen suosioon. Kokeileminen on silti ihan hauskaa puuhaa. Viime syksynä laajempaa levikkiä yrittänyt Ello on edelleen sekavan oloinen. Se pyrkii suosikiksi lupaamalla mainoksettomuutta nyt ja aina. Ellon ulkoasu on erilainen, minimalistinen. Palvelua on kehitetty ja uusia ominaisuuksia ilmestynyt. Ei silti houkuttele ainakaan minua.

Ello näyttää tällaiselta, kun olen kirjautuneena ja omalla seinälläni.

Nyt tarjolla on samantapainen Minds, joka ainakin kättelyssä vaikuttaa huomattavan selkeältä Elloon verrattuna. Mindsin taustalla on avointa lähdekoodia. Pieneen kielivalikoimaan kuuluu jo nyt suomi eli lienee suomalaisetkin näpit asialla. Minds mahdollistaa viestien salaamisen, yksityisyyden säätöä. Asetuksissa vilahtivat myös Bitcoinit, vaan nytpä niitä en löytänyt. Ilmeisesti kuitenkin ominaisuuksissa mahdollisuuksia myös myydä omaa sisältöä tms.

Mindissa voi jutella, luoda ryhmiä, jakaa sisältöjä, pitää blogia, seurata toisia ja sisältövirtoja, hakea paikkakunnan mukaan sisältöjä eli perusjuttuja. Jos haluat kokeilla, kaveeraa mun kaa.

Kokeilu kiinnostaa eräitä, en tarkoita, että jokaisen pitää kokeilla. Itse kaipaan kovasti Jaikua. Facebook ja Twitter ärsyttävät. Google+ ei vedä. Joskus ehkä tulee vielä joku hyvä.

Minds-profiilisivu näyttää tältä.

Somesukukokouksen jälkilämmössä

Kolmatta kertaa toteutunut Sometime-tapahtuma keräsi vajaat sata Suomi-somen vanhempaa ja tuoreempaa aktivistia yhteen. Tällä kertaa koontipisteenä Helsingin Etelä-Espalla Briim-center aivokuntokeskus.

Vekkulia muistella, miten kivenheiton päässä Smolnan edustalla poliisin Karhu-ryhmä vartioi meitä alkuvoimalaisia maalaisaktivisteja 18 vuotta sitten. Eilinen someaktivismi oli kesympää valvovan Iso Veljen kannalta, vaikka epäilen, että sittenkään ei. Nimittäin kookoontuneessa joukossa oli monen tason anarkisteja. Pehmeitä kai, mutta vaikutusvoimaisia. Voimallinen yhteinen nimittäjä oli kulttuurimuutos: ihmisläheisyys, yhteisälyisyys, toisin tekeminen.

Itseäni ilahdutti suuresti se, että väline-tuote-sovellus-rauta-bisnes-brändi-hypen aika oli selvästi ohitettu. On liian suurta sanoa, että ilmassa oli reilun vuosisadan takaista osuustoiminnan, vapaan sivistystyön ja työväen aatteen hengen kaltaista. Tämä aika ei ole (vielä) suurten ideologioitten aikaa. Mutta jotain tuon kansallisen heräämisen aikojen laatuista oli liikkeellä. Mainiosti sitä nimitettiin somesukulaisuudeksi – mistä lie kiittäminen Janne Ruohiston sanaisaa arkkua.

Some ja somesukulaiset jäivät sanoina pyörimään mielessäni. Miksi nämä sanat? Some on toki kätevä sana lyhyydessään, mutta siinä on muutakin. Se hävittää välineen. Sosiaalinen media viittaa mediumeihin, erilaisiin kanaviin, välittäviin välineisiin, teknologioihin, sovelluksiin, palveluihin.

Somen kielioppia kelailtiin Sometu-verkostossa jo 2009 ja mainiosti mukana oli myös Vinkkiverkossa äidin kautta junioriosaston sanaseppo: somettaa, sometus, sometin, sometoida, somettaja, someilla, someilija, sometulainen, sometumainen, somettua, sometuksi. Sittemmin some on saanut sijaa kielenkäytössä niin ihmisten puheessa, printtimediassa kuin nettiteksteissä. Some on jo miltei virallinen sana suomessa.

Niin ITK-päivillä Hämeenlinnassa kuin nyt Sometime 2012 -tapahtumassa keskeistä oli välineellisen ajattelun vähäisyys. Keskiöön nousivat ihmiset, ihmisten yhteinen tekeminen, vuorovaikutus, kommunikaatio, luominen, tuottaminen, työ-, toiminta- ja viestintäkulttuurin muuttuminen, avoimuus, avoimen sisällön ja datan hyödyntäminen, oppiminen hyvin laajalla skaalalla.

Kuppikuntien, yhdistysten ja korporaatioiden Suomi saa kyytiä. Sitä kyytiä antoi Alkuvoima-ryhmämme aikanaan. Veti perinteisen MTK-toiminnan vastaisesti mukaan ihmisiä, joita pidettiin vastapoolin edustajina: kuluttajia ja kaupunkilaisia, ei-maalaisia, ei-maanviljelijöitä. Kuka on paras hehkuttaja ideallesi? Se, joka ei ole sisäpiirissäsi, leimattu jäsenkirjalla varustettu virallinen valtuutettu ja apinan tavoin ylätason julkilausumaa toistava tyyppi. Jos ideasi kestää ja hyödyntää epäilyä, kritiikkiä, vastalauseita, erimielisyyttä, onko ideasi huono? Ei. Se on hyvä ja kehityskelpoinen. Idea, jonka kaikki hyväksyvät, on pelottava.

Sometime 2012 oli pienesti kaaos, hitusen hallitsematon, melkolailla sitä sun tätä ja juuri siksi toivoa herättävä. Erittäin ilahduttavaa oli, että koolle saapuneista moni oli ensikertalainen, yli kolmannes. Untuvikkojen kommentit ovat vahvistaneet hyväksymisen tunnelmaa, sukulaisuutta.

Olemme etsimässä jotakin. Syvällä maaseudulla asuvana suurena muutoksena tunnistan välimatkojen haihtumisen. Kohtaamisia tapahtuu uusissa ajan ja paikan tiloissa. Myös ketterät yli rajojen punoutuvat liittoumat tekevät notkeasti asioita, joita kukaan ei älyä kieltää. Lopputulokset ovat hyödyllisiä. Anarkismi elää. Ehkä se oli paras matkamuistoni Sometime 2012:sta. Samoin se, miten ihmiset tässä seurapiirissä ovat aidosti kiitollisia toisilleen, avuliaita, arvostavat toisiaan ja ovat lähtövalmiita avaruuslennoille.

Tapahtuma jätti aikamoisen nettijalanjäljen. Päivitän tähän myöhemmin lisää linkkilistaa apajista. Sometime2012-tuotoksia netissä:

• Sometime2012 FB-ryhmä
• Sometime2012 FB-tapahtuma
• Sometime2012 wiki
• Sometime2012 blogi
• Näkymättömän oppimisen / muuttuvan koulun työpaja (Twitter #avoinvisio)
• Eija Kallilan muistiinpanoja tapahtumasta
• Jarmo Lahden YouTube-kanavalla useita videoita
• Personal EU Bambuser eli Kurt Linderoosin striimauksia
• Kerro komentoimalla lisää linkkejä, päivitän listaa...

Läppärit ja täppärit oppijan käsiin – miten alkuun?

Tämä juttu on alunperin julkaistu LUOTI-blogissa. LUOTI eli luotsaa tieto- ja viestintätekniikkaan on oppilaitosjohdolle suunnattu koulutus. Vielä ehtii ilmoittautua (8.2.12 klo 09 saakka) kevään webinaariin.

Tieto- ja viestintätekniikka sekä sosiaalinen media luovat uusia oppimisen mahdollisuuksia. Opettajallekin on oppimisen ja uudelleen jäsentämisen paikka, kuin oppijalla on käsissään laite, jolla nippelitieto selviää helposti ja lauseet kääntyvät, jos nyt eivät sutjakasti, niin ainakin nopeasti kielestä toiseen.

Facebookin Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmässä käytiin hiljattain keskustelua siitä, miten mukana kulkevan opetusteknologian käyttöönottovaihe olisi viisainta organisoida. Keskusteluun osallistui lähes 20 rehtoria, opettajaa ja opetuksen tukihenkilöä. Keskustelusta koottu jäsennys löytyy MindMeister-palvelusta ja on palveluun kirjautuneiden editoitavissa eli muodoltaa wiki-mindmap.

Käyttöönottovaiheen vältettäviä asioita ovat liika pakottaminen ja vapaa-ajan käytön liika rajoittaminen. Niin opetushenkilöstön kuin oppijoidenkin olisi saatava mobiililaitteet mukaan kotiin.

Sosiaalisen median pelisäännöistä on viime vuoden aikana ollut paljon puhetta. Sosiaalinen media häivyttää ammatillisen ja yksityisen rajaa. Uhkakuvia on väläytelty ja kieltoja annettu. Eniten joka paikan teknologiaa ja sosiaalista media pelkäävät ulkopuolelta katsovat – kenties myös asemansa uhatuksi kokeva perinteinen media nostaa mielellään esiin ikäviä esimerkkejä.

Internetin verkostoista on tarjolla paljon vertaisapua, tietäviä ja osaavia ihmisiä, joilla on pieni hetki aikaa auttaa kysyjää. Tästä hyviä esimerkkejä ovat opetualalla vilkkaasti toimivat Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa Facebook-ryhmä (vajaa 1800 jäsentä), edellä mainittu Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmä (reilu 300 jäsentä), Sometu – sosiaalinen media oppimisen tukena -verkostossa (yli 4250 jäsentä) ja lukuisat muut verkostot.

Jotta laitteet tulevat tutuksi, ne on tärkeää saada mahdollisimman vapaaseen käyttöön. Kyseessä on ajattelua, havaintokykyjä ja motoriikkaa vaativa käyttötaito. Sormet näytöllä vaativat harjaantumista, mutta käyttöliittymät ovat helppoja ja käyttötaito kasvaa kokemuksen karttuessa. Tämän havaitsee jokainen, joka on päässyt seuraamaan mobiililaitteiden kanssa puuhaavia pikkulapsia.

Useissa oppilaitoksissa on aloitettu muutamien laitteiden hankinnalla ja koekäytöllä. Koeajan jälkeen on jaettu kokemuksia. Mobiililaitteiden ottaminen apuvälineiksi kokouksiin on nopeuttanut käyttöönottoa. Rehtorin esimerkkiä pidettiin keskeisenä.

Myönteinen velvottaminen mobiililaitteiden käyttöönottovaiheessa rakentuu edellisten lisäksi kannustuksesta, muutosvastarinnan huomioimisesta ja käsittelystä, tulevaisuusnäkökulmien julkituomisesta sekä toimintakulttuurin uudistustarpeisiin paneutumisesta.

Suurin tuska teknologian täysimittaisen hyödyntämisen kanssa liittyy omaksumisvaiheeseen ja ajankäyttöön. Olisi tärkeää katsoa työn tekemistä ja sen organisointia uudella tavalla. Uudistukset eivät etene, mikäli kaikki vanha säilytetään ja uusi tuodaan entisen päälle. Verkostot ja mukana kulkeva teknologia mahdollistaa paljon. Hyviä toimintamalleja on jo kehitetty ja niitä levitetään myös opetusalan verkostoissa. Hyviä toteutusesimerkkejä eri aloilta löytyy myös sosiaalinenmedia.org-sivustolta.

Hyvin toteutettu koulutus auttaa alkumatkaan. Tähän pyrkivät sekä oppilaitosjohdon LUOTI että opetushenkilöstön Open Päivitys.


Puhun aiheista Asiantuntijuus ja yksilön taidot sekä Tieto- ja viestintätekninen osaaminen ja sosiaalisen median osaaminen LUOTI-seminaareissa Leena Vainion, Petri Lounaskorven, Harto Pönkän ja Merja Sjöblomin kanssa.

Klikkauksen päässä Australia – notkeat opeverkostot

Julkaistu Open Päivitys -blogissa: Jos nyt tällä kellonlyömällä mieleesi tulisi vierailla jossakin edistyksellisessä australialaisessa koulussa 14 hengen delegaatiolla, miten pitkään arvioit, että vierailukohteen löytämiseen kuluisi aikaa?

Tänään klo 11:15 Suomen aikaa Anne Knoch (kehitysjohtaja) Australiasta lähetti minulle sähköpostia, että ovat tulossa Turkuun 22.-24.2. OECD/CELE -konferenssiin ja haluaisivat ennen sitä tutustua johonkin suomalaiseen innovatiiviseen kouluun ja opetuksen kehittämiseen käytännössä. Sen verran olivat jo tilanteen tasalla, että tiesivät talvilomamme. Annen koulun tiimi oli käynyt meillä Kotkan aikuislukiossa kevättalvella 2005.

Silloin heidän rehtorinsa Stephen Harris löysi vierailukohteita Opetushallituksen kautta ja monen mutkan kautta meidän koulumme. Perustin juttua varten pienen vierailusivun, josta nyt on helppo hihitellen kaivaa muistoja. Vaikka vierailu kesti vain iltapäivän, tapaamisen järjestäminen ja koulumme naisjoukkueen emännöintitaktiikka jätti ilmeisesti paikan ja nimet kävijäin mieleen. Sain pari vuotta sitten akateemista apua Harrisilta sähköpostipyynnöllä; lähetti väitöskirjansa ja muutamia muita virtuaaliaarteita. Ei mikään vähäinen tyyppi, huomasin tänään, että vuoden 2011 rehtori Australiassa. (Eikös Suomessakin voisi olla tällaisia tunnustuspalkintoja opetuksen kehittäjille?)

Harris oli siis kaimalleni vinkannut, että huuda  Suomesta apuun Anne. En ole enää lukiossa töissä, mutta laitoin heti verkot veteen (toki kerroin myös vanhan kouluni yhteystiedot). Tvt-opetuksessa FB-ryhmä oli yksi verkostoista, jonne vieheen kiidätin. Ei aikaakaan, kun juuri sieltä PAOK-hankkeen Matleena Laakso huusi hep, welcome tänne. Aikaa meni tunti. Sen jälkeen sovittiin yhteyshenkilöt ja vaihdettiin yhteystietoja. Ta-daa! Ja varmasti virittelemme vielä muutakin mukavaa aussien varalle kotimaisten opeverkostojen kanssa. Omaa verkkosukkulointiaikaani työpäivästä kului kuvattuun reipas 10 minuuttia.

Muistan vuoden 2005 vierailulta keskustelut – sen asenteen, joka vierailijoilla oli. He olivat kiertäneet Euroopan laitoja, Islanti, Englanti, Suomi ja suuntana Keski-Eurooppa. Heidän avoin, ystävällinen ja utelias innostuneisuutensa, johon liittyi huolellinen kotitöiden tekeminen, jätti minuun suuren vaikutuksen. Tuohon aikaan vedin ensimmäisiä tvt-kehittämishankkeitani ja olin juuri aloittanut blogin opetuskäytön. Vierailijoilta kuulimme uudesta ihmeestä: kosketustauluista (eBeam). He pohtivat teknologian ja pedagogiikan suhdetta. Heidän lähestymisensä meidän juttuihimme oli arvostava. Me olimme vähän ällikällä, että miten nämä meidän normi-etäopetuksen normi-juttumme voivat kiinnostaa jotain toisella puolella palloa.

Kansainvälisyys ei ole mikään seiväshyppyä tai 110-metrin-aitoja. Se on kuin naapurin kanssa tuttavustuminen. Ohimennen, kädenojennus ja hei, mites teillä, meillä näin. Polku ihmisen luota toisen luo. Rihmasto kaverilta kaverille ja siitä se kasvaa.

3i: ideoita, innostusta ja innovaatioita oppimismaailmaan. Turha kyhjöttää kyynärpäät tanassa omassa nurkassa miettimässä, mitä muut musta ajattelevat ja ettemmiä mittään. Verkostoituminen voi yllättää iloisesti. Eikä sen tarvitse olla mitään mutkikasta. Kurkkaa ja rohkene osallistua: Opeverkostot-wiki. Jos tekninen kynnys hannaa, Open Päivitys auttaa!

Vertaisaika – inhimillisyyden ja joukkoälyn kevätkesää

Luen kahta tietyllä tavalla toisistaan kaukana olevaa kirjaa, joilla on silti jotain syvästi yhteistä. Toinen on Maria Azuan The Social Factor, jossa IBM:n johdossa työskentelevä kirjoittaja luotaa informaatioajan jälkeisen yhteisöjen ja verkostojen ajan mukanaan tuomia muutoksia niin yhteiskunnallisella, kulttuurisella kuin tuotannon tasolla. Tulokulma on siihen, kuinka liiketoimintaa ja voittoa tehdään yhteisöjen ja verkostojen aikana.

Maarit Mäkisen väitöskirja Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä taas kantaa huolta marginaaliin jäävistä, niistä, joilla ei ole usein edes omia toiveita siitä, miten he pääsisivät mukaan verkostoihin ja tämän ajan yhteisöihin. Mäkinen esittelee mahdollisuuksia ja sitä, kuinka nämä mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta esimerkiksi siksi, että ne on tarjottu ylhäältä alas tai ilman kulttuurista ymmärrystä.

Mäkinen ei ole kuitenkaan teknologiaskeptikko vaan harjoittaa tervettä kritiikkiä. Viestintäteknologia voi silloittaa ryhmiä, lisätä vuorovaikutuksen verkostoja ja antaa eväitä eteenpäin (s. 131):
"Digitaalisilla silloilla, kuten koulutuksella, välineillä ja sopivalla ohjauksella, voidaan lisätä tasa-arvoisempaa kehitystä."

Mäkinen on tehnyt kunnioitusta herättävän kymmenvuotisen työn väitöskirjansa kanssa, jonka aineisto on kerätty Suomen lisäksi Yhdysvalloista, Brasiliasta ja Keniasta. Azuan näkökulma on globaalissa verkottuneessa ja liikkuvassa työssä, jossa informaatiotulvasta on tullut taakka samalla kun se on välttämätön tuotannon tekijä ja nerokkain keino päästää tuottavat ja luovat voimat valloilleen on joukkoäly, vertaisten ja verkostojen voima.

Azua käyttää tästä ajasta nimitystä Social Age. Äsken käänsin sen mutkikkaasti yhteisöjen ja verkostojen aika. Mielestäni kumpikaan ei ihan täsmälleen sovellu käännökseksi. Yhteisöllinen kulttuuri sellaisena kuin se edelleen monissa maailman kolkissa näyttätyy, on rajoittavaa, vaikka me yhteisöistä puhuessamme vaivummekin idylliseen nostalgisointiin. Yhteisö syntyy tiettyjen kehysten sisälle ja niiden sisällä olemme me, muualla ovat muut.

Mäkinen kuvailee nettiajan negatiivisimmillaan johtavan fragmentoitumiseen, sisä- ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostamiseen ja yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttumiseen (vähän samantapaisia pohdiskelin MindTrekin aikaan Nettikansan nuotiotulilla viime syksynä).

Mäkinen listaa neljä verkkoviestinnän ja vuorovaikutuksen aluetta, jotka ovat keskeisiä aktiivisuuteen ja osallistumiseen voimistumisessa (s. 134):

• infomaatiota jaetaan, ei väin lähetetä yksisuuntaisesti,
• kannustetaan erilaisten näkemysten julkaisemista,
• edistetään tasa-arvoista keskustelua,
• lisätään vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Mäkinen jatkaa edelleen avointen verkostojen merkityksestä: "informaatio karttuu, sitä voidaan korjata ja sitä voidaan potentiaalisesti käyttää ilman että se samalla vähenee keneltäkään".

Mietiskelin sanaa, jolla tätä informaatiotulvasta yhteisölliseen informaation käsittelyyn ja tiedonrakenteluun siirtymisen aikaa, Azuan mainitsemaan Social Age, voisi kuvata. Kuten tälle ajalle tyypillistä, ajattelin asian ääneen Twitterissä. Sain mukavia vastauksia ja yhden omasta mielestäni puhuttelevan ja puhumisen arvoisen: Vesa Ilolan käännösehdotus oli 'vertaisaika'. Ja totisesti, kaiken maailman murheen ja ikävien uutisten keskellä, voin yhtyä Tero Toivosen idealismiin: "Olen ehkä yltiöoptimistinen, mutta luulen, että olemme yhteisöllisyyden ajan ovella."

Me elämme yhteisöllistyvää aikaa. Lieveilmiöitä on paljon, vahvasti sisäpiiriytyvää yhteisöllisyyttä ja tiukkoihin rajoihin linnoittautuneita yhteisöjä nousee. Mutta samalla myös sosiaalista virtaustilaa syntyy, minkä on selvästi havainnut myös Suomi-somen opeverkostoissa: yhteiskehittely, tsemppihenki, auttaminen, vinkkaaminen, kaverin loistoaatosten levittäminen, yhteiskehittely, kollektiivinen asioiden nuuskinta... kaikkea tätä tapahtuu joka päivä. Olemme jonkun hyvän jäljillä. Vertaisajan hermolla.

Mielenkiintoista liikehdintää on monella suunnalla. Ryhdyin listaamaan tähän, mutta pyyhin pois, koska en halua unohtaa ketään enkä pysty luettelemaan kaikkia. Kevätkesältä vaikuttaa tällä aluella vaikak toden nimissä on aina oltava hiukan skeptinenkin netin ja verkostojen kanssa. Sellaista elämä on, suolaista ja makeaa.

Nettiverkostoista

Hei kerro! Miten nettiverkostot muuttavat suomemmemaata. Vai onko netissä enää äidinkielistä isänmaata.. me-me-meitä? MindTrek-konferenssin esipäivänä virittelen Nettiajan kansalaisyhteiskunnan leirionuotiolla tulia nettiverkostoista, niiden kätilöinnistä ja kansalaisyhteiskuntaan netti-innostamisesta. Sessioon voi etäosallistua. Oma juttuni klo 15:00 – 15:50. Esiosallistua voi heti väitteisiin:

Väitteet
1. Nettiverkostoihin liitytään helposti. Toimintakynnys on suuri.http://muistio.tieke.fi/r4a1lnnGs9
2. Nettiverkostoja on helppo perustaa, vaikea johtaa ja hallita. http://muistio.tieke.fi/fgc6bvPcJ9
3. Voimakas sisäpiiri haittaa nettiverkoston toimintaa. http://muistio.tieke.fi/nX87MLDaUD
4. Verkostokätilöinti muuttuu ammattimaiseksi. http://muistio.tieke.fi/25JY1O1fCc
5. Käsitteellinen keskeneräisyys haittaa kommunikointia nettiverkostoista.http://muistio.tieke.fi/3qzxBfNEZf


Kuvituksena aiheeseen 1994 piirtämäni kuva verkostojen ihmevoimasta...

Vertaisten rinnalle ertaisia, erilaisia vertaisia

Joanna Muukkonen tutkii AVO-hanketta, jossa olen töissä. Hän kirjoittaa kiinnostavaa Avoimesti tutkien blogia ja mietti eilisessä kirjoituksessaan, kuinka Kohti vertaisuutta.

Kirjoitin Joannan pohdintaan kommentin, jonka julkaisen myös tähän. Mielestäni olemme kulkemassa ja olemme jo vaiheessa, jossa vertaistyöskentelyn edistäminen ja top-down-asiantuntijuuden ongelmat ovat merkittäviä pohdinnan kohteita. Näiden rinnalle nostaisin mietintään erilaisuuden yhdistämisen haastetta, ertaisten, erilaisten vertaisten yhteistyötä, jonka verkko mahdollistaa.

Erilainen vertainen on asiantuntija jossakin, jossa minä olen noviisi. Minä olen mestari jossakin, jossa hän noviisi. Meidän ei kuitenkaan tarvitse käyttää loputtomasti aikaa ja vaivaa tullaksemme toistemme kanssa samalle viivalle kaikessa vaan voimme yhdistää osaamistamme. Kahden osaamis- ja taitomaailman rajapinta luo oivallista maastoa kehittää uusia oivalluksia.

Suomi on tasa-arvomaa ja edelleen ajattelemme helposti tasavertaisuutta konkreettisesti. Tasavertaisuus voi olla kuitenkin abstraktimmalla tasolla. Erilaisuudesta huolimatta ja juuri siitä ponnistaen löydettyä erilaisten vertaisuutta.

Tässä kommenttini Joannan tekstiin ja kommenttini ei siis millään muotoa kiistä mitään, mitä Joanna kirjoittaa vaan pohdiskelee, miten hänen pohdintaansa voisi myöskin jäsentää. Kehyksenä ovat opettamisen ja opiskelun kehittäminen sekä opettajien kouluttaminen.

Kuvailit muutamia aiheita, joiden vuoksi olen kovasti kaipaillut sosiaalipsykologian kiinnostumista nykynetin luomaa elämänpiiriä ja sosiaalista todellisuutta kohtaan.

Laajan verkostomaisen hankkeen kohdalla vertaisuudessa on kaksi tasoa: hanketoimijoitten keskinäinen vertaisuus ja vertaistyöskentely hankkeen järjestämissä koulutustilaisuuksissa, jolloin koulutetaan muita kuin hanketyöntekijöitä.

Jälkimmäisestä: Yksi kouluttaja ei ajallisesti ehdi toimia vertaisena koulutukseen osallistujien kanssa, verkossa tämä voi jo jotenkuten mahdollistua, mutta siinäkään vertaistyöskentely yhden kouluttajan ja kymmenien tai satojen koulutettavien kanssa vaatisi yhteistä projektia ja pitkää kestoa.

Tärkeää on ilman muuta kiinnittää huomiota kieleen sekä asioitten kytkemiseen siihen kontekstiin, jossa koulutukseen osallistuvat elävät. Koulumaailmassa tämä vaatisi sitä, että kouluttaja on itse toiminut tai toimii koulumaailman sisällä. Realismi ei avaudu ulkoa katsellen (kuten vaikka se, millainen vaikutus on työn sykkeeseen yo-kirjoituksilla tai miten lukujärjestysteknisesti on mahdotonta järjestää nopeasti mielenkiintoisia kokeiluja tai miten opetussuunnitelma huomioidaan).

Tavoiteltava vertaisuus koulutuksissa on sitä, että koulutukseen osallistujien välille syntyisi vertaisuutta. Tämän lähtökohtana opettajien kohdalla olisi, että samasta tai lähikoulusta löytyy kolellega, jonka kanssa voi toteuttaa konkreettisesti opeteltavaa toimintaa.

Koulun perustoiminta syö virtaa ja harvoin on tilanteita, joissa työaikaa voi rauhassa käyttää vertaistyöskentelyyn. Tämä on usein hankalaa jo pelkästään oman koulun sisällä, vaikka tahtoa olisi kuinka. Kun kunnat säästävät, ryhmäkoot kasvavat ja tilanne hankaloituu entisestään.

Toinen asia, tuo hanketoimijoiden keskinäinen vertaisuus tai sekaryhmät, joissa on sekä hanketoimijoita että muita kumppaneita, on hieman erilaatuinen tilanne. On tilanteita, joissa on tärkeää hakea yhteistoiminnalle avoin yhteisen tuottamisen, luomisen ja vuorovaikutuksen tila, pyrkiä samalle tasolle, pyrkiä kuuntelemaan, kuulemaan, ilmaisemaan selkeästi.

Sitten on erotettava tarve kehittää jotain, mitä vielä ei ole. Asiaan syväperehtyneet kykenevät loikkimaan ja luomaan oikopolkuja ja yhdistämään toimintoja uudella tavalla. Kun ulkopuolinen kuuntelee tähtä uutta luovaan keskustelua asiaan perehtyneiden (keskenään vertaisten) välillä, hän on varmasti ihan pihalla. Tämä vinhaa kiitävä luova keskustelu on myös tärkeää. Se johtaa oivalluksiin, kokeiluihin, kehittämistoimintaan.

On tärkeää, että toiminta on avointa ja halukkailla on mahdollisuus osallistua. Mutta tärkeää on myös se, että suvaitaan kaikkiin suuntiin. On tärkeää myös ymmärtää, ettei itsen tarvitse osallistua kaikkeen eikä tarvitse olla kaikkien asioitten asiantuntija vaan että asiantuntemus voi syntyä myös yhdistämällä. Omaa asiantuntemusta pitäisi kunnioittaa ja samalla kunnioittaa toisen asiantuntemusta. Kyse on itsetunnosta ja minäkuvasta ja joskus aika vaikeasta asiasta avoimessa toiminnassa. Joku ihminen arkailee ja kokee epävarmuutta, vaikka hän olisi jonkun asian suvereeni haltija. Hän vertaa itseään muihin sellaisella alueella, jolla on itse vielä noviisi. Meidän on nyt kuitenkin kyettävä ylittämään tämä henkinen este, jokainen on sekä noviisi että mestari, eri ihmiset eri alueilla, renessanssineroja on vähän, mutta verkostovertaisina tai saman verkon eri solmuina kykenemme muodostamaan joukkoälyllämme aikamoisen renessanssihahmon.

Vertaisen lisäksi pitäisikin verkkoaikana puhua yhteistyökumppanista, joka on erilainen, ertainen.

Käyntikortti

Hämmennyin eilen. Tilanne oli videoneuvotteluyhteys Yhdysvaltoihin, teemana sosiaalinen media opetuskäytössä. Paikallinen suomalainen nuori liikemies aloitti presentaationsa jakamalla paperisia käyntikortteja lähiosallistujille. Paperiset käyntikortit kuuluvat itselläni eksoottiseen menneisyyteen lankapuhelinten (minulla on sellainen edelleen, vaikka käytän sitä vain kerran viikossa) ja nuoltavien postimerkkien (harrastin postimerkkeilyä vielä aikuisiällä) luokkaan.

Käyntikorttien jakaminen käynnisti ketjureaktion ja puolet paikalla olleista jakoi tilaisuuden lopulla paperisia käyntikortteja. Hämmennykseni heräsi juuri sillä kohdalla: pitäisikö minullakin olla paperilappuja jaettavana. Mutta onnekseni kukaan ei antanut minulle käyntikorttia vaan ohitti kommentilla: mehän olemmekin jo... ja viittaus osoitti nettiin, sosiaaliseen mediaan.

Silloin aikoja sitten teetimme Alkuvoiman omia käyntikortteja. En varmasti liioittele, kun sanon, että tuolloin 90-luvun alussa oli harvinaista, että maanviljelijä jakoi käyntikortteja verkostoitumistarkoituksessa. Minulla on niiltä ajoilta tallella paksu käyntikorttikansio (kuva yllä). Samaa asiaa ajaa nykyisellään nettinäkyvyys ja profiilit eri palveluissa.

Aihe nosti mieleen myös Andrea Vascellarin käyntikortin. Paperittoman.

Tulossa ITK'10? Löydä nettirupattelu! #ITK2010

Hämeenlinnaan Aulangolle kertyy sinivuokkojen ihailijakerho säännöllisesti näin huhtikuun lopussa. Samainen lauma äimistelee myös kyseisen vuosikerran taikasanoilla interaktiivista tekniikkaa koulutuksessa. Nyt kyseinen taikasana on jo tylsistynyt ja arkistunut sosiaalinen media, jota tuskin ensi vuonna enää kukaan itseään kunnioittava eturintaman kellokas kehtaa paperiinsa laittaa. Onhan tuosta nyt kuohkattu kolme vuotta ja jos web 2.0 lasketaan lukuun, viisi.

Viimeisten vuosien ajan ITK:n yhteydessä on yritelty  konferenssikohtaista sosiaalisen median verkottumisfoorumia. Sillä foorumilla on päässyt helposti hyperaktiiviksi. Mukavaa on ollut nähdä naamoja, mutta samoja muista someympyröistä tuttuja ovat olleet. Ettei siis mitään kerrassaan erikoista. Nyt onkin ryhdytty käyttämään niitä kanavia, joissa ne naamat pyörivät muutenkin. Tosin pieni mutka asiaan liittyi: täginä on ITK2010 eikä ITK10, kuten monet ovat jo laittaneet ja mitä mm. Sometu-verkostolle oli suositeltu. Soitin pääkallopaikalle, kysyin ja kuulin, että 20:aan on omat syynsä. Nyt olisikin parasta, että tämä tieto leviäisi kaikille.

Siis Twitterissä #ITK2010, Qaikussa ITK2010-kanava, Flickrissä ITK2010 ja tietenkin tervetuloa Sometun ITK2010-ryhmään. Qaiku-kanava oli valmiina, mutta ääni puuttui. Sinne siis naamaa näyttämään ja pulisemaan tärkeistä ja hauskoista asioista. Tapahtumaan on tulossa yleisövyöry, joten digitaalinen jalanjälkikin varmasti venyy.

Nettiin kaivataan käteviä ja luotettavia maksumenetelmiä

Torstaista saakka nettifoorumeilla on kohistu Ningin muuttumisesta kokonaan maksulliseksi ja yhtiön työntekijöitten potkusta, 40% kerralla ulos. Ningin liiketoimintamalli ei ole ollut kunnossa.

Sosiaalisen median kuolemaa on povattu, samoin ilmaiskuplan puhkeamista. Kirjoittelen tätä maailman suurimman mainostoimiston ilmaiseksi tarjoamalla sovellusohjelmalla saman putiikin ilmaiseksi tarjoamalle palvelimelle. Googlen liiketoimintamalli on näihin saakka ollut kunnossa. Yritys pyörii.

Viimeisen viiden vuoden nettipalveluaallosta (web 2.0, sosiaalinen media) osa on perustunut aloittavien yritysten riskinottoon, osa iloiseen harrastajapuuhaan tai jonkun taustarahoittajan hyväntahtoisuuteen. Monille palvelun tarjoajille ilmainen on ollut asiakashankintaa ja markkinointia.

Itse olen maksanut ilmaiskäytön lisäksi esimerkiksi 37 Signal -palvelupaketista,  Wikispaces- ja Wikidot-wikipalveluista, Flickr-kuvanjakopalvelusta ja Picnic-kuvanmuokkauspalvelusta. Olen myös ostanut useita maksullisia sovellusohjelmia netin kautta. On useita palveluita, joista olisin valmis maksamaan heti, jos ne muuttuvat maksullisiksi. Elinkeinonharjoittajana pidän tätä maksamisasiaa luonnollisena. Tosin nettiin kaivattaisiin lisää monipuolisempia, helpompia ja luotettavampia maksamisen tapoja.

Ilmainen on ollut hyvää bisnestä, se on ollut huonoa bisnestä. Sama jatkuu. Toteutusmuodot kehittyvät. Hypekuplilla on tapana puhjeta aina jossain vaiheessa. Samalla syntyy tilaa jollekin uudelle.

Kun olen netin avoimista oppimisympäristöistä puhunut ja kouluttanut, usein on kysytty luotettavuudesta: voiko ilmaiseen luottaa? Suomalaiset ovat kokeneet pankkikriisiin, 30-luvulla oli suuri lama. Ei maksullinenkaan ole sen varmempaa. Oli liiketoimintamalli mikä tahansa, toiminta voi lakata.

Se, mitä netin avoimuus ja verkkoyhteisöllinen toiminta ovat synnyttäneet, on kestävämpää laatua. Se, missä ympäristössä, millä työvälineillä ja keinoilla verkkovoima toimii, on sitten oma juttunsa. Kyse ei ole yksittäisistä sovellusohjelmista tai palveluista vaan toimintakulttuurista. Teknologia on oleellinen, mutta vielä oleellisempaa on ihmisten halu, kyky ja tahto toimia verkon verkostoissa yhdessä, avoimesti koko netin nähden tai pienemmissä sisäryhmissä.

Voi olla, että nettiin kehittyy toimivia vaihdantatalouden malleja, paikallisrahan nettisovelluksia, mikromaksuja, virtuaalirahaa (kuten Second Lifen lindenit, joita voi vaihtaa oikeaksi rahaksi).

Maailma muuttuu ja sitä eletään eteenpäin. Pitäisi osata valvoa ja pitää huolta, että hyvät asiat kehittyvät ja säilyvät. Suhteellisuudentajumme ei ole vielä oikein yltänyt globaalin maailmankylän tasolle ja epäillä sopii, yltääkö se koskaan. Olemme valmiita siihen, että asuinalueita tuhotaan kultakorujen aikaansaamiseksi, pidämme luonnollisena sitä, että lavakurkkuja syödään tammikuussa, vaikka ulkona on -30°, meistä on oikeutettua lentää viikonlopuksi shoppailemaan Lontooseen, hyväksymme jopa sen, että taksimatka lentokentältä kaupunkiin maksaa enemmän kuin parin tuhannen kilometrin lentomatka...

Maailma on täynnä nurinkurisuuksia, Ningin tai minkä tahansa ilmaisen verkkopalvelun maksulliseksi muuttuminen on melko luonnollinen asia.

Osa nettiin tuotetusta on virtausta ja prosessia, jolla on toki arvonsa ja niiden toivoisi tallettuvan jonnekin. Mutta ei kaikkea ääntä ja puhettakaan säilötä minnekään. Arvostamme ehkä edelleen verkkoon tuotettua kuin informaatioköyhänä aikana painotekstiä.

Ning-case on harmillista, mutta ei järkyttävää. Monet kurssi-Ningit katoavat. Vanhojen aarteiden säilömiseen Tarmo Toikkanen antaa vinkin kuinka säilöä Ning-aarteita, jos ei jatkossa ole valmis maksamaan. Ne Ning-yhteisöt, jotka ovat eläviä ja toimivia, eivät reilun kympin kuukausimaksusta kuole. Toinen asia on, onko koko putiikki hajoamistilassa.

Parasta olisi, jos kysyntää syntyisi kotimaisille verkossa toimiville yhteisöpalveluille ja että hinnoittelun ja maksamisen mallit myös kehittyisivät. Edes avoimen lähdekoodin ohjelmat eivät tarkoita ilmaista, kuten tässä tapauksessa Elgg, sillä ilmainen koodi toimii aina jollakin serverillä, sitä on päivitettävä ja molemmet asiat ovat kustannuksia, niin rauta, nettiyhteydet kuin ihmistyökin.

Tuhkasta nousee aina jotain uutta. Vapaan Ningin aikana olemme oppineet paljon hyödyllisiä asioita.

ELMA ja kuinka netissä tehdään töitä

Ensi viikolla julkaistaan esiselvitys (e)-oppimissisältöjen liiketoimintamalleista. Palkkatyön ohessa enimmäkseen näin öiseen aikaan tehty työ on uutta työnteon kulttuuria, johon varmaan yhä useampi on siirtymässä. Prosessi on ollut mielenkiintoinen ja taas on tullut opittua paljon uutta. Koska mietin jo ensi viikkoista julkistamistilaisuutta, ajattelin tähän kuvata lyhyesti, miten koko juttu tehtiin.

Meitä selvitystyön toteuttajia on kaksi ja välimatkaa maantieteellisesti reippaat 200 kilometriä. Kaikki palaverit pidimme verkon välityksellä. Toimeksiantajan puolelta työstämiseen osallistui neljä ihmistä ja heidän kanssaan käytimme palaveeraamiseen Adobe Connect Prota. Keskenämme Skypeä ja Goolen Chattiä. Teksti kirjoitettiin Google Dokumentilla. Kaikki projektiin liittyvät dokumentit talletettiin Google Dokumenteissa jaettuun kansioon, jolloin toimeksiantaja pääsi koska tahansa tarkastamaan tekstin tilanteen.

Yhteispalavereita valmisteltiin Etherpadillä ja sen avoimen verkon seuraajilla Piratepadilla ja Talkwithmellä. Palaverin agenda lähetettiin sähköpostitse koko ryhmälle, siirrettiin ACP:n kokoustilaan muistioon, täydennettiin muistiinpanoilla ja siirrettiin sieltä jaetun Google Dokumenttikansion palaverimuistioon.

Kirjoittaminen alkoi karkeasta rungosta. Yhteiskirjoittamisen etenemisen kannalta oli oleellisen tärkeää vapauttaa pään sisäisiä muotoiluasetuksia. Alussa ei tarvitse tulla valmista tekstiä vaan vaikka vain pelkkiä palluroita tai ihan mitä vaan, kunhan tekstiä tulee. Aina on kynnyksiä toisen tekstiin menemisessä ja asenne on oltava kohdallaan. Yhteiskirjoittamisessa on tärkeää pitää välillä tilannekatsauksia, kysyä ja sanoa ääneen. Ulkopuolisten kommentit ovat äärimmäisen tärkeitä.

Elman osalta ulkopuolisten kommentteja ja rikastavaa aineistoa kertyi niin paljon, että kaikkea ei voinut ottaa mukaan tähän vaiheeseen. Ihmiset jakoivat huippuhienoja juttuja, muun muassa vielä julkaisemattomia erittäin ajankohtaisia papereita. Selvityksen aikana perustettiin Qaiku- ja Twitter-kanavat, avoin MindMeister-miellekartta sekä Google Sites -sivusto ja wiki (ensilukemalla luotava käyttäjätili) esitekstien julkaisemista kommentointia varten. Informaatiota virtasi myös henkilökohtaisten nettiliittymien, kuten tämän blogin, Facebookin, Google Buzzin, Sometun ja LinkedInin kautta. Osa kontakteista oli entuudestaan tuttujen haastatteluja, osa taas selvitystyön aikana vastaantulleita. Esimerkiksi lukuun kirjan uusista mahdollisuuksista eräs esimerkki löytyi nettihaulla ja johti sähköpostihaastatteluun.

Karkean arviomme mukaan ELMA:n eri vaiheisiin osallistui satakunta ihmistä. Aivan huippua! SUUR-kiitos kaikille.

Perinteinen kirjallisuus on ollut tietenkin merkittävä selvitystyön jäsentäjä. Nettityön iloinen havahtuminen kirjan uusiin mahdollisuuksiin kävi viime perjantaiaamuna, kun bussimatkalla Helsinkiin sain ajankohtaisen lähdeteoksen tuttavan kautta. Nettikirjoista ja mokkulayhteyksistä on tullut arkea. Vaikka kirjallisuutta kertyi selvityksen taustalle reippaasti, aikaa lähdeaineiston hankkimiseen ei ole kulunut mainittavasti. En tietenkään usko, että kaikki aineisto on netissä. Olen kerännyt käsikirjastoa ja käytän kirjastoja. Se, että esimerkiksi tuoreet väitöskirjat löytyvät verkosta, on aivan huippujuttu, jota arvostaa, jos asuu kaukana yliopistokirjastoista. Selvitystyön aikana tuli kollektiivisesti havaituksi, miten monet lähdeteokset ovat kestäneet aikaa, asiat muuttuvat hitaasti ja samaan tekstiin aukenee uusia näkymiä uudelleen lukemisen ja muuttuneen tilanteen myötä.

Eilen illalla tehtiin yhden tuttavan kanssa oikolukua ja sisällöllistä viilailua chattäillen. Kello oli yli yhden yöllä. Itse olen yöihminen (enkä ole sukumme ainokainen). Hieno tunne, kun ihmiset jaksavat sukeltaa tekstiin ja jutella siitä. Ymmärrän, että monille kuulostaa ahdistavalle ajatus siitä, että töitä tehdään yöllä. Juuri siksi olen elinkeinonharjoittaja. Saan tehdä töitä juuri sillä tavalla ja silloin, kuin huvittaa. Itse kykenen huonosti järjelliseen toimintaan kellon kahlitsemana, toki sitäkin on pitänyt harjoitella.

Nettityö sopii ihmisille, jotka eivät stressaannu tekemättömien, epämääräisten ja auki olevien asioitten kanssa. Netti tuo loputtomuuden ja informaatiotulvan lähelle. Pitää osata valikoida, hakea tietoa, rajata, kohdentaa, kysyä muilta, kuunnella muita, luopua laumasta ideoita ja paljon muuta, mitä ei enää osaa ajatella, kun hommaan tottuu. Ajanhallinta ja kiire nousevat edelleen esille jatkuvasti. Itse mietin tämän työn osalta sitä, miten mainiota, ettei tarvinut matkustaa juuri lainkaan. Jo yksi Hämeenlinnan käynti olisi merkinnyt viiden tunnin matka-aikaa. Monille perinteiseen palaveri-kokous-seminaari-rutinoituneille matka-ajat ovat edelleen luonnollinen osa työelämää. Itse nautin, kun pääsen niistä eroon. Viidessä tunnissa tekee nettitöissä paljon paljon. Mutta muistan myös, että se, mikä sopii minulle ei sovi kaikille. Silti olen vakuuttunut, että työnteon mittarina tunti on aikansa elänyt. Ainakin osittain.

Joku Muu ja avoimen verkoston voima

Eilen Sometu-verkoston Ning-sivujen ulkonäkö vaihtui yllättäen minimalistisen valkoisiksi. Kukaan ei ollut tehnyt muutosta. Arvoitukseksi jää, minne tyylitiedosto hävisi. Mutta kertomisen arvoista on se, miten se palautettiin.

Sometu-verkoston teknistä taustatukea hoitelee Otavan opisto. Aamulla chattäilin sinne Venäläisen Villelle, kyseisen verkostosivun perustajalle, että mikäs juttu tämä uusi valkoinen tyyli nyt on. Selvisi, ettei ainakaan sieltä suunnalta tietoinen teko. Hetken kaivelemisen jälkeen tuli viestiä, että koko tyylitiedosto on kadonnut. Eikä sitä ole tallessa missään. EDIT: Oli se tallessa tietylä lailla, mutta vaati urakkaa, ks. Villen kommentti.

Sometu-Ningillä on yli 20 ylläpitäjää. Lähetin ylläpitäjille lyhyen tilannetiedotteen (ja pari muuta pikkukysymystä samalla). Oulusta Harto Pönkä lupasi, että jos vain joltakin löytyy vanha tallenne sivuista, niin hän korjaa. Joskus tällaisessa pulmassa auttaa Googlen välimuisti, mutta nyt siitäkään ei ollut apua.

Jarkko Hakanen Otavalta ehätti jo aloitella rekonstruointia. Mutta minulla sattui olemaan yksi ainut sivukaappaus eräästä kadonneesta sivusta. Olin ottanut sen kaappauksen Googlen välimuistista, kun sivu katosi (ITK'09, se kyllä tänään löytyi lopulta, osoite vain oli rikkoutunut). Olin ottanut kaappauksen Firefoxin ScrapBookilla, jolla nappailen silloin tällöin talteen oleellisia sivuja.

Kaapattu sivu ei ollut originaali, mutta siinä oli kaiken sälän seassa se tyylitiedosto. Reippaan perkaamisen jälkeen Harto sai oikean koodinpätkän talteen ja jakoi sen myös koko ylläpitäjäryhmälle. Hän sijoitti tyylitiedoston takaisin paikoilleen ja niin palasi tuttu ilme.

Verkostojen ja hajanaisten puuharyhmien ongelma on Joku Muu, maailman laiskin toimeen tarttuja. En minä, kyllä Joku Muu hoitaa. Sometu-verkostossa on koettu, että varapäivystäjät ja hajautettu ylläpito takaavat, että enimmäkseen riittävän nopeasti Joku on läsnä ja tarttuu ylläpitotehtäviin. Monet ylläpitäjistä vähättelivät tänään omaa rooliaan, mutta jollakin kerralla pienikin panos voi olla nappihomma.

Meitä on muutamia, jotka teemme AVO-hankkeen tuella työksemme Sometu-verkoston taustatöitä (tuntimäärä ei ole suuri). Alkutaival ja paljon edelleenkin ja toivon mukaan myös jatkossa hoituu Joku Muun toimesta. Vain siten verkosto elää ja on voimissaan. Byrokraattinen verkosto nuutuu ja kuihtuu pois.

Tämän päivän Joku Muu am-Muu -mitalli Hartolle ja Lentävälle lehmälle! Myös muu ylläpitäjäjoukkio kehitteli hyviä ideoita jatkoa ajatellen. Ajatusenergiaa ja yhteisvoimaa. Hienoa. Tällaisessa verkostossa on eloa ja alkuvoimaa!

Porttikielto! Jee, olenko vaarallinen?

Aikoinaan olin lentää Virojoen Itäviitta-ravintolasta, kun ilakoin vallattomasti kavereitten kanssa. Syynä muka päihtymys. Tulin suoraa autokoulusta ravintolaan, alkoholia veressä nolla. Muuten vain hauskaa. Sama ällikkätunne virisi tänään, kun kesken verkkoviestinnän sain porttikiellon Dojolaiset-sivustoon.

"Dojolaiset.com on heimomme osoite ja pääasiallisin harjoittelupaikkamme on verkko. Dojolaisten päämääränä on hyvinvointi ja onnellisuus – hyvä elämä. Toimiva sosiaalinen verkosto ja hyvät ihmissuhteet kuuluvat oleellisesti hyvään elämään. Toimintamme ydin on, että autamme tiedoillamme, taidoillamme, kokemuksillamme ja kontakteillamme toinen toisiamme. Tätä kaikkea on hyvä elämä – living smart."

Serkkuni ja muutama tuttava ovat dojolaisissa, itse olen ollut murreryhmässä vapaa-aikoina silloin tällön aktiivinen, innostunut sitä kautta taas kirjoittelemaan murrepakinoita. Onnekseni olin tallettanut murrepakinat muuallekin, lähettelen niitä paikallislehteen ja olen lukenut ääneenkin, tallessa ovat siis. Mutta ajatella, jos en olisi tekstejäni tallettanut muualle!

Miksiköhän minut lempattiin pihalle? Dojolaiset-Ning oli aluksi kaikin puolin avoin sivusto, sitten siellä suljettiin muu, paitsi etusivu. Ihmiset juttelevat terveyteen ja vapaa-aikaan liittyvistä asioista. Joissakin viesteissä sisäpiirin mukaan tuntuu olevan heimolaisuus eli dojolaisuus. Taustalla Antti ja Maarit Heikkilä sekä avoimesti etusivullakin näkyvä Rasalas-kustantamo. Maarit Heikkilä näyttää emännöivän, häneltä on tullut muutamia verkostoviestejä, kuten jokin aika sitten paimennus käyttää omaa naamaa profiilikuvana. Etusivulla lukee opastavasti:

"Rekisteröidy antamalla nimesi ja sähköpostiosoitteesi sivuston ylläpitäjälle ja esittele itsesi muille KASVOKUVALLA ja etunimellä. Jokainen, joka lähettää fantasiakuvan, ei ole vielä kypsä dojolaiseksi, eikä tule hyväksytyksi."

Kirjoittelin eilen uuden pakinan, tuttavustuin uuden dojolaisen kanssa ja toivottelin murreryhmässä uutta vuotta. Sitten tuli ryhmäviestiä keskusteluista, joissa oli käynyt ilmi, ettei tohtori Tolonen saanut liityntälupaa dojolaisiin. Syynä oli hänen harjoittamansa vitamiinikauppa. Verkostoviestiä selityksenä tuli molemmilta Heikkilöiltä. Epäkaupallisuudesta ei mainittu mitään, bisnestä tehdään verkoston etusivulla esittelemällä Rasalaksen kirjoja. Aika napakasti eräs murreryhmäläinen kommentoikin:

EDIT: tästä poistettu lainaus, jonka nappasin porttikiellon jälkeen selaimen välimuistilta kuvaamaan tunnelmia. Tein väärin, koska keskustelu oli salasanan takana. Pyydän anteeksi.

Aika kovilla sanoilla Heikkilätkin verkostoviesteissään ampuivat tohtori Tolosta ja hänen bisnestään. Viestit ovat tallessa, mutta en nyt tähän laita.

Muutaman verkoston ylläpitovastaavana ymmärrän, että välillä häiriköitä pitää sulkea ulos, kuten sellaisia, jotka laittavat paljaan mulkun profiilikuvaksi tai sellaisia, jotka lupaavat vapaasti rakstaa juuri sinua, klikkaathan linkkiäni. Oma uhkaavuuteni oli dojolaisissa kovin aneemista. Kun murreryhmän vetäjä oli päättänyt Tolos-keskustelun vuoksi vetäytyä verkostosta ja jatkaa Facebookissa, komppasin, että jatketaan siellä ja siitä napsahti porttari. Wau. Ajatuspoliisilla on ollut kiivas ilta, päättyneekö tuohon?

Kun ylläpitäjä sulkee Ning-verkoston jäsenen, hän voi myös palauttaa profiilin, jolloin myös kaikki tekstit palaavat. Jos olisin itse ennättänyt erota, olisin voinut hyvästellä verkostotuttavani ja jättää yhteystietoni mm. sille emäntäkoulukaverille, jota en aikoihin ollut tavanut. Olisin myös voinut tallettaa viestejäni ja kuviani. Nyt voin pyytää Ningin ylläpitoa Palo Altossa poistamaan kiinnitykseni dojolaisiin.  Yhtään ainutta epäasiallista tai edes epämääräistä viestiä en kolmikuukautisen jäsenyyteni aikana verkostoon jättänyt. Minua ei siis potkittu pois mielipiteitteni vuoksi. Jänskä nähdä, saanko perusteet porttikiellolle, pyysin niitä.

EDIT: Muutama Qaiku-kommentti-aiheesta, Twitterissäkin (pari poimintaa myös #communityfail).

EDIT: Tämäpä hyvä opetus! Jotta saisin koko profiilini ja kaiken dojolaisiin tallettamani pois, minun tulisi ensin erota kaikista Ning-verkostoista, lopettaa myös samalla profiililla aiemmin luomani verkostot ja sitten Palo Alton verkkovelhot voivat tuhota verkostoon tallettamani. Vastaus tuli todella nopeasti:

Hi There!


If you would like to deactivate your entire Ning account, you'll first need to leave all Ning Networks you are a part of, using the steps below. Then, let me know when you have finished that and I can proceed with the deactivation.


1) Sign in to http://www.ning.com.
2) Click on the "Ning Networks" link at the top of the page. Select "I've Joined" to view the Ning Networks you are a member of.
3) For each Ning Network you'd like to remove yourself from, click "Leave" below the network name and tagline.
4) Confirm that you'd like to leave this Ning Network and delete all your content by entering your password. Repeat this process for all the Ning Networks you'd like to leave.
5) If you've created any Ning Networks, delete them under the "I've Created" tab. Select "Delete" below the network name and tagline, and confirm that you'd like to delete your Ning Network by entering your password. Repeat this process for all the social networks you've created.


Once you have removed all of your content, please reply to this email and we'll go ahead and deactivate your account. We won't deactivate your account until we receive your reply.


Cheers,
The Ning Team

Tuore oppimisverkosto: Kielitaiturit

Kielitaiturin verkostoitumissivut liittyvät Oph:n oppimisympäristöhankkeeseen ja esittelevät itseään:

KIELITAITURI on Opetushallituksen rahoittama hanke, jonka tavoitteena on lisätä ja edistää uusien, tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien oppimisympäristöjen käyttöä vieraiden kielten opetuksessa ja oppimisessa.

KIELITAITURI-yhteisö on tiedotus-, ideointi- ja keskustelufoorumi kaikille kielten oppimisesta ja sen kehittämisestä kiinnostuneille toimijoille.

Ning: kirjautuminen ja eroaminen

Tätä Ning-sivustolle kirjautumisen (ja eroamisen) ohjetta saa vapaasti käyttää.

Olen tehnyt myös selaimelle avautuvia video-opasteita Vinkkiverkolle, mutta näistä voi olla apua muillekin, saa linkittää vapautuneesti:

Katso ja kuuntele:

• kirjautumisohje (kirjautumissähköpostina suositeltavaa muu kuin työposti)
• ympäristön pikaesittely (Vinkkiverkko)
• opastus, kuinka liityt ryhmiin ja muokkaat omaa sivua 
• katso myös, kuinka perustetaan oma Ning-sivusto

Ja tervetuloa Vinkkiverkkoon! Esittelysivun mainosta saa mielellään levittää.


Visit Vinkkiverkko

Lauma tuntemattomia ystäviä

Friend, family friend, network, contact, connection, followings/followers, watching/subscribers, kontakti/seuraaja, kaveri, ystävä... Sosiaalisen median oleellinen puoli on seurata ja olla seurattuna tai siis ottaa vastaan ja jakaa informaatiota.

Jaettua informaatiota on monenlaista, kuten mikroblogien viestit (kuten Twitter, Qaiku), statuspäivitykset (mitä minä missä nyt), omien tuotosten julkaiseminen (mm. blogimerkinnät, jaetut kuvat ja videot), omien verkkotilojen päivitykset (mm. wikin editoinnit), jaetut verkkosisällöt (linkit, syötteet ja mahdollisesti niihin liittyvät kommentit).

Verkossa on ihmisiä, joiden julkinen viestivirta (lifestream... jonka suomennosta Jaikussa kehiteltiin ja elovirtaan päädyttiin) kiinnostaa juuri minua, klikkaan siis hänet mmm... kontaktikaveriystäväksi. Ehkä hänkin bongaa minut ja havaitsee, että tuolta tyypiltä tulee jotain järjellistä nettiin, voisihan sitä silmäillä, ok, klik kontaktikaveriystäväksi.

Mutta mitä nämä kontakti-kaveri-ystävät ovat? Voivat tulla sydänystäviksi, voivat olla kuin työkavereita, vaikka ovat eri paikassa virallisesti töissä, ovat lähemmän kaverin kavereita siis kaverinkavereita, voivat olla nettituttavia, joita tapaan vain netissä, voivat olla kaukaa seurattuja, kuten Miehikkälän kunnanjohtaja, jonka kyllä tunnistan ja jonka julkisia edesottamuksia seuraan, mutta joka ei minua tunne.

Tätä tuli mietittyä edellisen blogimerkinnän kohdalla. Olen kesällä ja jo aiemmin mielihyvikseni lukenut Tero Heiskasen Google Readerilla jakamia verkkosisältöjä. Jakaminen onnistuu, koska olemme Google Readerin kautta 'ystäviä'. Mietin, että millä sanalla nimitän Teroa? Ystävä? No ei, johan siellä toisessa päässä vähintään puoliso nostaisi kulmia. Kerran on oltu samassa Turkimusparven tapaamisessa, on valmisteltu esitystäni Jyväskylän yliopistolle, kommentoitu samoja verkkokeskusteluita, on yhteisiä kavereita, siis ehkä kaverinkavereita.

Tuija Aallon ja Marylka Yoe Uusisaaren Nettielämää-kirjassa verkkotuttavuus tulee monella lailla esille, erityisesti luvussa Keiden kanssa kaveriksi? Kuka kutsuu ketä? Luvussa pohdiskellaan paitsi ystävä-käsitettä myös yksityiselämän ja työelämän sekoittumista sosiaalisen median kaveripiireissä (aiheesta mielenkiintoinen rinnakkaisilmiö creepy treehouse eli aikuisten, kuten opettajien, tunkeutuminen lasten ja nuorten vapaa-ajan nettielämään).

Nettielämää-kirjassa (s. 97): "Jos näyttää siltä, että hyväksyt kaveriksi kenet tahansa, alennat sillä todellisten kaverisuhteidesi arvoa. Elämä on verkossakin sosiaalista peliä, jossa menestyy tyylitajulla ja hienotunteisuudella."

Jaikussa käytiin toissavuonna mieleenjäänyt (siis miltei legendaarinen) keskustelu Facebookin kaverikutsuista, Suvikon aloitusviesti kuului: "Facebookissa jatkuvasti joutuu torjumaan tai päästämään kavereiksi ihmisiä, joita ei sellaisiksi koe, mutta joita ei haluaisi loukata."