Tietenkin opetan nuorisoa, että koneen äärellä ei saa syödä. Siinä olisikin kehittelyä laitevalmistajille, syömää ja juomaa kestävät vehkeet. Tässä oli taas tarjolla päivän Hesari, mutta ei, Google Reader se vaan vetää, kun on hetki leppoisaa aikaa eikä juttuseuraa ruokahetkelle.
Kesän aikana erityisesti olen iloinnut Tero Heiskasen jakamista nettisaaliista. Google Readeriin näetsen saa automaattisesti tuttavien jakamat sisällöt. Eihän me Teron kanssa mitään oikeita tuttavia olla [edit: tämä on vähän tyhmästi ilmaistu, aiheesta lisää seuraavassa bloggauksessa], samoissa nettiseurapiireissä vain mukana (Jaiku, Qaiku, Tutkimusparvi). Tuttavantuttavia siis oikeammin. Verkossa jakaminen ja jaetun seuraaminen on pienen kontaktikynnyksen takana. Klikkaan naaman kaveripiiriin, sama naama toisessakin paikassa ja niin sitä sitten ollaan jonkun asteen nettituttavia, vaikka ei oltaisi koskaan tavattu. Teron jaettuja syötteitä suosittelen ihmisille, joita kiinnostaa netti erityisesti yhteiskunnallisena ilmiönä.
Ensimmäisenä eväksen säestäjänä luin syksyllä ilmestyvästä internetin Suomeen ja suomalaiseen elämänmenoon rantautumista luotaavasta kirjasta: FUNETista Facebookiin (Gaudeamus) tai siis yhden kirjoittajan blogimerkinnän aiheesta. Kiitos Tero ja muut Google Reader -jakajat! Itse ei tarvitse yrittää kahlata kuin sen, mitä tielle osuu. Ja hommaanhan kuuluu se, että juttu leviää, minäkin jaoin eteenpäin äsken lukemani. Jakaminen vaatii yhden klikkauksen. Kommentinkin voi laittaa helposti mukaan.
Kaverien verkosto haravoi ja anti päihittää päivälehden. (Meikäläisen jaettuja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti