torstaina, tammikuuta 28, 2016

Inhimillinen voima ja energia

Punainen lanka katoaa?
Innostus tarttuu ihmiseltä ihmiselle. Ja loppujen lopuksi myös ihmisyys tarttuu ihmiseltä ihmiselle. Antropologit eivät ole löytäneet fysiologista rajaa humaanille. Muistan hyvin Richard Leakeyn haastattelun, jossa hän totesi, että kyllä, kyllä me ihmiset voimme myös yhtä lailla taantua kulttuurisesti kuin olemme nousseet kulttuurin voimalla.

Yhteen pelaaminen, kannustaminen, voimien yhdistäminen, leikki ja luovuus – osaamme kaikenlaista hyvää yksin ja yhdessä. Ja toisaalta jaksamme käyttää arvokasta lyhyttä elinaikaamme ja energiaamme tuhoamiseen, kiusaamiseen, vähättelyyn, mitätöintiin, mustamaalaamiseen.

Jokainen yksilö voi valita koko ajan, mihin oman aikansa ja energiansa suuntaa. Se, mitä minä yksilö teen, vaikuttaa kaikkeen ympärilläni. Ja mitä me yleensä teemme? Valitamme siitä, miten muut eivät sitä ja eivät tätä. Katkeruus kasvaa juuri tällaisesta asetelmasta: jokin mättää, mutta en siis minä, nuo muut, mäkätän heille, eivät tottele ja korjaa toimintaansa, piikittelevät minua, ei voi ihmiseen luottaa. Jos tuon tapahtumaketjun alussa minä ihminen olisin ollut niin vahva, että olisin kestänyt kohdata oman ymmärtämättömyyteni, siivet olisivat räpytelleet selässäni ilmaa alleen.

Mieleeni jäi elävästi erään rehtorin radiohaastattelu. Hän kertoi käyttävänsä joka aamu puoli tuntia aikaansa siihen, että on koulun ovella ottamassa vastaan aamulla kouluun saapuvia lapsia. Hän juttelee heidän kanssaan. Tervehtii, toivottaa tervetulleiksi. Koskettaa heitä. Hän oli oppinut idean edeltäjältään ja kertoi, miten suuri vaikutus tällä oman ajankäytön valinnalla on ollut. Hän tuntee oppilaita, he hänet, hän rekisteröi aamun puolituntisella, jos jokin ei ole kunnossa. Luottamus ja kohtaaminen vähentävät kiusaamista. Näin mieleni silmillä tuon rehtorin suuret näkymättömät tuntosarvet päässä.

Tällä viikolla sain kaksi kertaa selittää, miksi kuvailen itseäni adjektiivilla maailmanparantaja. Olen ollut taipuvainen aina ajattelemaan, että jokainen ihminen on maailmanparantaja. Mutta eihän se niin ole. Mahdollisuus on kuitenkin annettu. Ja tämä on aina ollut tämän blogin ydinjuoni, joskus toki teknologian kesyttämiseen verhottuna. Ennen kesytettiin villejä hevosia. Nyt ihmiskunta sopeutuu elämään älykkään teknologian kanssa. Elämme jänniä ja hurjia aikoja.

PS. Kaikelle pöljälle yleensä ihmiskunnan historiassa on löytynyt vastavoima. Kannattaa tarkkailla viestivirrassa nyt juuri muiden mukana sanaa myötätunto. Se rohkaisevasti ja iloisesti pulpahtelee siellä täällä.

maanantaina, tammikuuta 25, 2016

Millaisista teemoista oppimisen ja digitalisaation yhteydessä voitaisiin keskustella?

Tämä on luonnosmainen bloggaus. Kirjoitin juuri ihan lonkalta, millaisia teemapöytiä laittaisin esimerkiksi opetusalan ihmisille digitalisaatiokeskustelua varten. Millaisia sinä laittaisit? Digitalisaatio avaa paljon mahdollisuuksia mutta samalla lisää myös riskejä. Tässä maailmassa meidän pitäisi opettaa kasvavia elämään ja pysymään tolkun ihmisinä.

EDIT: on syytä tehdä käsitemäärittelyä: digitalisaatio on laaja rakenteellinen tapa organisoida toimintaa, käsitettä käytetään nykyisin mistä tahansa sähköisestä toimintatavasta, olen korjannut alle kohtiin 2 ja 3 sanan TVT eli tieto- ja viestintäteknologiat tai tieto- ja vuorovaikutusteknologiat. Kiitos tarkentavasta kirkastamisesta Janne Korsimo. Hän kommentoi Facebookissa: "Ensinnäkin digitalisaatio sekoitetaan aika usein digitaaliseen toimintaympäristöön. Se, että käytetään digihärpäkkeitä ei ole vielä digitalisaatio. Digitalisaatio on digitoimintaympäristön, toimintakulttuurin sen kautta syntyvän digitaalisen arvon hyödyntämisen summa."
  1. Digitalisaatio ja ihmisen elämä: omana itsenään (itsetunto, minäkuva, identiteetti), yhteydessä omaan elämänpiiriin (perhe, ystävät, lähi-ihmiset, ihmisverkostot), kansalaisena (oman elämän hoitaminen, vaikuttaminen), oppijana ja työelämässä (osaamisen hankkiminen ja ylläpito, työnhankinta, opiskelu- ja työtaidot, oman toiminnan suuntaaminen ja ohjaaminen, vuorovaikutus ja yhdessä tekeminen).
  2. TVT laajentaa oppimista (aistien apuna, kognitiivisten prosessien apuna, ulkoistetut muistion alueet, oppimiven verkostot, yhdessä oppiminen, yksilöllinen oppiminen, tiedon hankinta, uudet luku- ja kirjoitustaidot).
  3. TVT haittaa oppimista (viriketulva, keskeytykset, tarkkaavaisuuden häiriintyminen, kognitiivisesti vaativat käyttöliittymät, jatkuvat muutokset, jatkuva varuillaan olo, riippuvuus teknisistä järjestelmistä).
  4. Digitalisaatio ja kestävä kehitys hyvässä ja huonossa: a) ekologinen: matkustamisen ja tavaratuotannon energia- ja luonnonvarakuorman vähentäminen, immateriaalinen kulttuuri tuotantoineen ja palveluineen hyvää, huonoa se, että myös digitalisaatio on johtanut kilpavarustelumaiseen tavaratuotantoon, sähköiset välineet kuluttavat energiaa ja vaativat valmistuksessa hupenevia luonnonvaroja (mm. harvinaisia metalleja) b) sosiaalinen: ihmisten verkostoituminen hyvien asioitten puolesta, vertaiskulttuurin monet muodot, uudenlainen yhteisöllisyys, erilaisuuden ja yksilöllisyyden arvostaminen, saunamainen meininki eli arvoasema, titteli tai tutkinto ei määritä kohtaamista vaan se, millainen ihminen on ovat hyvää, huonoa ihmisen kekseliäisyys käyttää digitaalista viestintää ja vuorovaikutusta sekä erilaisia järjestelmiä kiusaamiseen, vainoamiseen, kyttäämiseen, häirintään, huijaamiseen yms., c) taloudellinen: uusia immateriaalisia tuotannon- ja jakelun muotoja, avoimen datan, vertaistuotannon yms. myötä syntyneet uudenlaiset talouden muodot, joukkorahoitus hyvää, huonoa taas digitalisaation myötä työn uusjako, addiktoivien tuotteiden ja palveluiden lisääntyminen, kuluttajatuotemarkkinoiden jatkuva kilpajuoksu kvartaalitalouden kiivaassa rytmissä, pienten yritysten vaikeus päästä markkinoille, d) inhimillinen: digiteknologian tuotanto halvalla on johtanut lapsityövoiman käyttöön ja huonoihin työoloihin, digitalisaatio robotiikan osalta johdattaa meidät määrittelemään uudelleen suhteemme koneisiin, hyvässä mielessä inhimillinen laajenee älykkään teknologian kanssa, huonossa mielessä pahan tekeminen saa uudet mittasuhteet niin tavallisten ihmisten arjessa kuin kansainvälisesti rikollisuudessa ja sodankäynnissä.
  5. Digitalisaatio ja arvomaailmamme, ihmiskäsityksemme: voiko yksilö jättäytyä digitaalisen maailman ulkopuolelle (vrt. Daniel Castells: verkotu tai syrjäydy), inhimillisten voimavarojen ja luonnonvarojen kapasiteetin rajoitukset, ihmisen hybris ja toisaalta merkittävät mahdollisuudet auttaa ja hoitaa uudella tavalla (vrt. IBM Watson).
EDIT: Tuuppasin tämän bloggauksen saatteineen Facebookin TVT-opetuskäytön ryhmään ja sieltä tuli iso joukko tosi hyödyllisiä jatkoajatuksia. Erityisen kiinnostavaa pohdintaa Janne Korsimo Ruskosta. Hän linkitti kommenttiinsa hienon koosteen digitalisaatiosta koulumaailmassa. Hallinnon pitäisi päästä näistä kartalle ja kohti stretegista sisäänajoa. Olemme vielä vaiheessa.

sunnuntaina, tammikuuta 10, 2016

Jaettu kalenteri tukee yhteistyötä ja yhteistä oppimista

Vuoden alku on kalentereiden virittämisen aikaa. Kalenterit voivat tukea monin tavoin opiskelua ja työn tekoa. Tämän bloggauksen julkaisin alun perin 10.1.2016 Ideatarhurit-tiimimme blogissa.

Rutiinit keventävät kognitiivista kuormaa. Tiimityöskentelyssä yhteisten rutiinien luomiseen ja muokkaamiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä hyvin toimiva rutiini on kuin rasvaa koneistoon.

Olemme omassa tiimissämme käyttäneet jaetua kalenteria sekä jaettuja kelenterimerkintöjä koko ajan. Kun tarkemmin keskustelimme asiasta, huomasimme, että eri ihmisten henkilökohtaiset käyttöliittymät ja toimintatavat pitää sovittaa tarkemmin siihen, miten jaettu työskentely toimii.

Aluksi loimme tiimille oman kalenterin ja merkitsimme siihen yhteiset tapahtumat. Periaatteessa. Huomasimme, että osa noudatti toisaalla syntynyttä rutiinia kutsua jokainen kalenteritapahtumaan eli merkintä syntyikin henkilökohtaiseen kalenteriin tiimikalenterin sijaan. Kutsuun piti myös vastata, jotta se näkyi omassa kalenterissa. Kutsu ei välittynyt välttämättä sähköpostiin, jos tapahtuman lisääjä ei lähettänyt kutsuja. Kaikki eivät myöskään saaneet mobiililaitteellaan toimimaan useiden jaettujen kalentereiden näkymistä. Seurauksena oli se, että osalla kaikki yhteiset kalenterimerkinnät toimivat hyvin, osalla jokin jäi huomaamatta. Kun havaitsimme nämä, päätimme yhteisen käytännön.

Kalenteri on mielikuvissa henkilökohtainen työkalu. Työkäytössä henkilökohtaisuudesta on hyvä luopua osittain. Kalenteri voi nimittäin olla todella tehokas yhteisen työnteon rutiinin tukiranka. Hyvää toimintamallia on syytä viritellä ja säätää. Se, mikä toimii yhdessä kalenterijärjestelmässä, yhdessä tapauksessa ja yhdellä tiimillä, ei toimi toisaalla. Kalenterirutiinien virittelyyn kannattaa käyttää aikaa, sillä kyse on toistuvasta toiminnasta. Viikoittainen ajansäästö kertautuu ajan myötä merkittäväksi.

Millaisia hyviä kalenterikäytänteitä sinä olet oppinut?

Kuvassa muutama Ideatarhuri-tiimissä havaittu viisaus hyvän kalenterimerkinnän tekemiseen Google-kalenterissa.

Napauta kuvaa, saat sen näkyville suurempana.

keskiviikkona, joulukuuta 30, 2015

Podcast – yhdistä hyöty ja huvi

Helsingin Sanomat uutisoi juuri ennen joulua podcastien tulevan ja valloittavan. Mikä ihmeen podcast? Mobiililaitteesi saattaa sisältää vakio-ominaisuutena podcast-sovelluksen. Mitä sillä tekee? Lyhyesti sanottuna: sillä kuuntelee (katselee) lähetyksiä.

Ennen vanhaa radiokanava (ja TV) tarvitsi radiotaajuuden ja luvan. Merirosvokanavat lähettivät ilman lupaa. Internetin aikana radiotaajuuksien rajoite poistui ja kuka tahansa saattoi perustaa oman kansalaismedian kanavansa, jonka sisältö saattoi olla tekstiä, ääntä, videota, kuvavirtaa ja näiden yhdistelmiä (web 2.0). Internetin vuorovaikutteinen teknologia mahdollisti julkaistujen sisältöjen tilaamisen syötteenä (RSS, feed, Atom).

Löysin itse blogit kesällä 2004, kun koostin eWSOY:lle digitaalisen oppimisen sisältökokonaisuutta (kokosin alkuvuodesta poimintoja blogihistoriastani Thinglinkiin, ks. keltaiset täpät). Suomen pioneereja blogimaailmassa oli Tuija Aalto. Hänen Tuhat sanaa -bloginsa ja samoihin aikoihin Marylka Yoe Uusisaaren kanssa syntynyt Sula Pinta podcast olivat edelläkävijöitä. Tuija ja Yoe haastattelivat minua Sula Pinnan lähetykseen toukokuussa 2009. Tallenne löytyy edelleen netistä (eikä ole ihan lyhyt... kuuntelen tallennetta juuri nyt toista kertaa, Sula Pinta -podcast-sarja sisältää paljon Suomi-somen historiaa).
Valmiina lenkille lempipodcastin kanssa.
Kokosin vuosina 2005-2006 muutamia muistiinpanoja podcasteista blogiin. Olen tunnistanut itse jo varhain oppivani helposti kuulemalla. Vaikka olen aina ollut himolukija, korvat ovat silti yhtä lailla mainio ja rakas tapa oppia. Miksi radio levisi aikanaan niin nopeasti? Miksi olemme nuotiopiireistä alkaen oppineet tarinoista? Tarinat houkuttelevat. Hyviä tarinoita on viihdyttävää ja opettavaista kuunnella.

Kuuntelen lenkkeillessäni ulkomaalaisia podcasteja. Niiden ansiosta esimerkiksi saksan kielen kielitaitoni on pysynyt elossa. Matka taittuu kuin huomaamatta ja kuunteluun uppoutuu tarkkaavaisena. Podcastien hauskuus on siinä, että kädet jäävät vapaiksi. Videoitten katsominen vaatii paikallaan olemista (jos ei viritä kuntopyörään tai juoksumatolle videonäyttöä). Podcast voittaa myös automatkoilla tylsät soittolistat.

Olen vuosien saatossa kokeillut podcastien tekemistä monilla eri tavoilla. Aiemmin se oli melkoisen kinkkistä, mutta nyt helpoimmilla sovelluksilla tuotos on valmis hetkessä ja siirto omalle podcast-kanavalle vaivatonta. Olen päivittänyt koostamani diapaketin, jossa vinkkaan podcastien kuunteluun sekä tekemiseen. Diapaketti löytyy myös SlideShare-palvelusta (korjaukset ja päivitykset tulevat sinne hitaammin kuin alla olevaan Google-esitykseen).