Puheentunnistus toimii jo veikeästi

Bloggasin tänään ensimmäistä kertaa blogiin puhumalla. En tarkoita audiobloggausta vaan puhumalla kirjoittamista. Puheentunnistuksella pystyy nykyisin tekemään jo kaikenlaista, varsinkin mobiililaitteilla.

Valmistelen parhaillaan rastipistettä Mobiilikesäkouluun. Olen lupautunut johdattamaan ihmisiä mTarinointiin. Mobiililaitteilla voi kerätä monin tavoin havaintoja kentältä. Havainnot voi yhdistää paikkatietoon ja kartalle. Niitä voi jakaa ja koostaa. Mobiilitarinoista voi tehdä juonellisia tai kollaaseja.

Huomasin aamulla, että tuoreella mobiililaitteellani voi kirjoittaa puhumalla (Asus Nexus 7, Android-laite). Olin perustanut mTarina-rastia varten Mobile Storytelling -blogin. Latasin Nexukseen Wordpressin sovelluksen ja kokeilin, josko bloggaaminen puhumalla onnistuisi. Ja sehän sujui kuin tanssi. En muokannut tekstiä yhtään käsin vaan julkaisin sen sellaisenaan. Ainut, mitä tein, oli kappalevaihtojen klikkaaminen.

Kirjoitusvirheitä tuli eniten siihen osaan tekstiä, jossa innostuin vähän nopeampaan puhetahtiin juttelemaan. Yllättävästi ohjelma korjasi puhekieltä kirjakieleksi, sanan 'miä' se kirjoitti 'minä' ja sanan 'omenapuitten' korjasi muotoon 'omenapuiden' (vaikka molemmat ovat oikein).

Tältä näyttää blogin kirjoittaminen puhumalla. Napautetaan oikeaa kenttää (otsikko, artikkeli, avainsana) ja sen jälkeen mikrofonipainiketta. Kun puheeseen tulee tauko, mikrofoni sulkeutuu automaattisesti. Teksti ilmestyy nopeasti näkyville puheen aikana.

Blogiviestini kommentissa Tarja Ollas kommentoi, miten Google-kääntäjäkin toimii nykyään sujuvasti. Hauskutusta syntyi puheentunnistuksen väärin kirjoittamasta kappaleesta. Itselleni tuli mieleen taideprojekti, jossa ensin puhun tajunnanvirtaa, en välitä virheistä. Sen jälkeen käännän useaan kertaan kääntäjäohjelmalla tekstin ja viimeiseksi käännän sen uudelleen alkukielelle.

Puheentunnistus kirvoitti Facebookissa suht vilkkaan keskustelun (sekä omassa profiilissani että Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmässä).

Kommenttien kautta tuli esille, että hoitoalalla puheesta tekstiksi -teknologiaa on kehitetty Suomessa jo hyvällä menestyksellä, vaikka työ on vaativaa.

Keskusteluissa todettiin myös, että iOS-laitteilla toimiva Dragon Dictation on verraton. Se osaa jotain, mihin Androidin puheentunnistus ei vielä pysty, kuten erikoismerkkien kirjoittamisen, ison alkukirjaimen keskellä lausetta olevaan sanaan, rivinvaihdon ja uuden kappaleen aloittamisen. Merkit saa aikaan sanomalla: piste, pilkku, kaksoispiste, tavuviiva, ajatusviiva, huutomerkki, miukumauku jne. Joidenkin merkkien komennon keksiminen vaatii kokeilua. +-merkki syntyy sanomalla plusmerkki, ei plus tai plussa. Rivinvaihto syntyy sanomalla vaihda rivi ja uuden kappaleen sanomalla yksinkertaisesti uusi kappale. Löysin englanninkieliset vinkit Dragonin käyttämiseen ja virallisilta sivuiltakin löytyy ohjeita. Suomeksi piti vähän kokeilla, mikä komento toimii.

iOS-laitteilla ei voi kirjoittaa suoraan blogisovellukseen puhumalla, kuten Android-laitteella. Dragon Dictationista voi kuitenkin lähettää tekstin sähköpostina blogiin. Sähköpostiosoitteen saa Bloggeriin ylläpidossa Asetukset > Mobiili ja Wordpressiin ohjeen avulla. Eli hieman kiertotietä sama onnistuu. Kuvan lisääminen ei kuitenkään tällä keinolla käy. Posterous-blogiin sekin olisi onnistunut lisäämällä kuva liitetiedostoksi, mutta Posterous on mennyttä.

Tekstiviestin lähettäminen onnistuu myös Dragon Dictationilla. Sanellaan ensin viesti ja sitten napautetaan jakopainiketta. iOS 4-versiosta alkaen viesti siirtyy suoraan tekstiviestiksi. Tämä helpottaa sekä jänetuppitulehdusihmisten että kirjoitustaidottomien elämää ja voisi kuvitella muutaman lukihäiriöisenkin ilahtuvan.

Näin tekstiviesti lähtee iPhonella: ensin puhutaan viesti, sitten napautetaan jakopainiketta ja sms-kuvaketta (vanhemmissa puhelinmalleissa kopioi-toiminnolla leikepöydälle ja siitä tekstiviestikenttään):

Mobiilikesäkoulu on kansallinen huipputapahtuma

Virtuaalinen hipaisee oppimista. Ohjaaminen sujuu siellä, missä oppija kulkee. Maailma on oppikirja. Suomalaiset mobiilin pedagogiikan kehittäjät tuottavat neljättä kertaa toiminnallisen ja innostavan tapahtuman Tammelassa, Mustialan maisemissa (Hämeen ammattikorkeakoulussa).

Hehkutan tätä tapahtumaa vakavissani, suu korvissa ja täydellä sydämellä. Mobiilikesäkoulu tarjoaa paljon sekä mobiilipedagogiikan noviisille että syväosaajalle. Kesäkouluun voi osallistua ilman pohjatietoja. Asioita tehdään käytännössä ja pienryhmissä. Tapahtuman henki on kannustava ja auttava.

Mobiiliin oppimiseen sukelletaan kokemuksen kautta maastossa ja liikkeessä. Reittejä on suunniteltu eri tulokulmasta aihetta tutkaileville: pedagogiikka, teknologia, havainnointi ja havaintoaneiston keruu, paikkatieto, sisällöntuotanto, rikastettu ja lisätty todellisuus, kolmiulotteisuus, pelillisyys, johtaminen ja yhteisöllinen työskentely.

Miksi pedagogin kannattaisi ottaa tuntumaa mobiiliin? Siksi, että oppiminen tapahtuu siellä, missä oppija liikkuu. Mukana kulkeva teknologia auttaa oppimaan ja olemaan vuorovaikutuksessa oppisisältöihin, opettajaan, ohjaajaan, opiskelijakavereihin. Mobiili liittyy oppimisen prosessiin: oppiminenhan ei pilkkoudu luokkahuoneissa vietettyihin hetkiin.

Äärimmäisen tärkeää on eläytyminen, kokemuksellisuus ja näiden rinnalla motivaatio. Emootioiden ja motivaation osuus on jäänyt harmillisen varjoon viime aikojen oppimiskeskusteluissa. Puhe on usein kääntynytteknologioihin, sisältöihin, kontorolliin, hallintaan, järjestykseen. Näilläkin on oma paikkansa. Mutta nämä eivät sytytä kipinää ja oppimisen vimmaa, joka puskee läpi esteiden. Katsahdus alle kouluikäisen oppimisriemuun todistaa, että tätäkin on olemassa.

Kun oppija saa aktiivisen roolin omassa oppimisessaan, hän kiinnostuu, motivoituu, innostuu, on läsnä, kantaa vastuunsa.

Otavan Opiston Apaja on tänän talvena kuljettanut Pekka Ihanaisen ja Tero Toivasen voimin pientä, mutta innokasta joukkoa aikamatkalle oppimisen ja koulun tulevaisuuteen. Tuossa ryhmässä olemme yhä uudelleen puhuneet luottamuksesta.

Mobiili oppiminen ja erilaiset avoimet oppimisympäristöt sekä teknologian sulautuminen saumattomasti oppimisen arkeen aiheuttavat hämmennystä. Opettajan mahdollisuus kontorolloida oppimiselle rajattua tilaa ja siinä toimivia ihmisiä muuttuu radikaalisti. Vai muuttuuko? Eihän luokkahuoneopetuksessakaan kukaan voi hallita päänsisäistä maailmaa. Oppija voi olla fyysisesti paikalla, mutta mentaalinen läsnäolo on toinen juttu. Mobiili teknologia ja digitaalinen näkyvyys tekevät mentaalisen läsnäolon tai poissaolon havaittavaksi. Ja tämä hämmentää.

Otavan Opiston Osuuskunta järjesti viime viikonloppuna, liittyen edellä mainittuun aikamatkaankin, Mobiilioppimisen työpajan, jota veti Michael Gallagher. Mobiilioppimisessa teknologia ei ole keskeisintä. Se toki auttaa ja mahdollistaa. Gallagher lähestyy mobiilioppimista habitus-käsitteen kautta. Teknologia ei ole irrallinen ja itsenäinen entiteetti, jollaisena monet teknologiaa kammoksuvat sen näkevät. Heidän huomionsa on koneissa ja laitteissa. Habituksen kautta ymmärrettynä teknologia on mukana siinä, mitä olemme – sekä yksilöinä että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Mobiilioppiminen on tietyllä tavalla intiimiä: osa ajatteluani toimii teknologian ja sen kautta avautuvien sosiaalisten verkostojen kautta. Vaikka se on tällä tavoin intiimiä, se on myös samalla avointa ja luo tarttumapintoja toiselle.

Pekka Ihanainen puhuu paljon kollaasin merkityksellisuudestä. Gallagherin työpajassa tuotimme kenttähavainnoista kollaaseja. Yhteistyössä luotu kokoelma ja kiteytys oppimisprosessista vaatii paljon ajattelua ja asian käsittelyä. Asioita ei toisteta valmiiksi suunniteltuina, vaan rakennetaan jotain uutta. Tällaiseen prosessiin ei voi päästää kontrollin ja hallinnan kautta. On luotettava oppijaan, hänen motivaatioonsa ja innostukseensa.

Mobiilioppimisen käänteentekevyys vaatii omaa valaisevaa kokemusta. Mobiilikesäkoulussa on loistotilaisuus hankkia sellainen. Itse olen vetämässä siellä pientä tapahtumapistettä, jossa koetaan, miten mobiili tarinankerronta voi liikauttaa oppivaa mieltä. Aiheesta piakkoin lisää blogissa http://mobilestorytelling.wordpress.com/. Voit myös seurata Twitterissä @mStorytell jahttps://twitter.com/mStorytell #mStorytell.

Ja siis tuonne Mobiilikesäkouluun (22.-23.5.) ehtii ilmoittautua vielä 13.5.2013 saakka.
Aikamatka oppimisen ja koulun tulevaisuuteen mm. Facebookissa.

Opetusalan hankkeilta heruu julkista hyvää

Kun 2004 ensimmäistä kertaa tutustuin opetusalan kehittämis- ja koulutushankkeiden maailmaan, elettiin aikaa, jolloin kaikki julkaistiin visusti suljettujen nettiovien takana tai mieluiten painotuotteina. Avoimet verkkosivut olivat harvassa, verkostoja ei juuri ollut ja tvt-kehittäjäihmiset matkustivat lentokoneilla, junilla ja autoilla Helsinkiin verkottumaan keskenään.

Iloisena nyt huomaa, miten hankkeet jakavat yhä systemaattisemmin tuotoksiaan. Jakamisessa käytetään joskus jopa Creative Commons -lisenssejä ja näin saatetaan kertaalleen julkisesti rahoitettu yhteiseksi hyväksi ensisijaista kohderyhmää laajemmalle joukolle.

Olen ihaillut, miten selkeästi ja systemaattisesti PAOK-hankkeen Matleena Laakso julkaisee diaesityksiä. Hänen kokoamissaan diaesityksissä kannesta löytyy kaikki oleellinen tieto ja viimeisessä diassa vielä selostetaan CC-lisenssin suomat oikeudet selkokielellä. Kansi ja viimeinen dia toistuvat aina samanlaisina. Esityksistä muodostuu sarja, jonka tunnistaa.

Myös meidän töissä AVO-hankkeessa (AVO = avoimet verkostot oppimiseen, ESR-rahoittajana) olemme pyrkineet toteuttamaan systemaattisuutta diaesitysten julkaisussa. Olemme laatineen sosiaalisen median hyödyntämisen kynnyksiä madaltamaan opasteita, jotka auttavat ensiaskeleitten ottamisessa.

Samaa mallia on pidetty myös pedagogisten vinkkiesitysten kanssa Open Päivitys -koulutushankkeessa, meidän töitä sekin (OPH:n rahoittamaa henkilöstökoulutusta). Diaesitykset, videot ja muut CC-lisenssein jaettu on koottu mm. Edula-mediakirjastoon.

Olemme käyttäneet diaesitysten tuottamiseen ja jakamiseen Google-esitystä, koska sen avulla olemme voineet avata esitykset myös käyttäjien päivitettäväksi. Avatuista esityksistä on myös tarvittaessa helppo käydä kopioimassa omaan käyttöön haluttuja osia. Esitykset on koottu kansioon ja kansio on julkaistu linkin saaneille katsottavaksi. Jaetun Google-dokumenttien kansion esikatselukuvat eivät avaudu kaikilla selaimilla, mutta esitysten nimet yleensä näkyvät ja niitä klikkaamalla pääsee selaamaan ja avaamaan esityksiä. Tällä hetkellä diaesityksiä on jaetussa kansiossa jo 48 kappaletta.

AVO:n diaesityksissä kansi ja kakkosdia toistuvat samankalaitaisina. Koska tekijöitä on useita ja esityksiä on kertynyt useamman vuoden ajan, vaihtelua löytyy. Systematisointia varten olemme tehneet ohjeet. Tätäkin ideaa saa hyödyntää ja jalostaa.

Google-dokumenttien jakaminen ja julkaiseminen

Google-dokumentit tarjoavat kätevän tavan tuottaa yksin ja yhdessä tekstejä, laskentataulukoita, lomakkeita, diaesityksiä, piirroksia ja vähän muutakin. Näitä dokumentteja voi julkaista myös nettiin: joko verkkosivuina, upotettavina dokumentteina, kommentoitia tai ilman kirjautumista onnistuvaa yhteiskirjoittamista varten.

Dokumenttien julkaiseminen verkkosivuina tai upotettavina dokumentteina on upea ominaisuus. Tässä toiminnossa on harmillisesti ollut viime aikoina pieni kupru: aina kun Google-dokumenttien käyttöliittymä uudistuu merkittävästi, internetiin jakaminen menee pois päältä.

Viime vuoden puolella Google-esitys päivitettiin ja sen seurauksena vanhimmalla käyttöliittymällä luotujen esitysten verkkoon jakaminen sulkeutui. Kävimme esimerkiksi töissä urakalla läpi kaikki verkkoon jaetut esityksemme (työkalupakki somepalveluiden aloitusopasteita), mikä sinänsä oli hyvä urakka esitysten tsekkaamisen kannalta. Omia nettiin jaettuja esityksiäni en ole vieläkään ehtinyt käydä kaikkia avaamassa uudelleen.

Google-dokumenttien sisäinen chat päivittyi viime perjantaina (26.4.13). Asiakirjojen ja esitysten sisällä yhteiskirjoittajat voivat chattäillä keskenään. Chat muuttui Gmailin ja Google+:n kaltaiseksi. Samalla poistui anonyymien käyttäjien mahdollisuus osallistua chattiin (ainakin tässä vaiheessa). Anonyymit käyttäjät saivat yhteiskäyttäjien näyttöön sivun oikeaan yläkulmaan arvotun eläinhahmon.

Google-asiakirjan yhteiskäyttäjät ja chat 26.4.13 päivityksen jälkeen.

Arvelen, että chatin päiväittäminen on edelleen kesken, koska toiminto on nyt hieman epälooginen. Vaikka linkin kautta anonyymisti dokumenttia editoivat saavat oman eläinhahmon, he eivät voi osallistua chattiin. Nyt on myös poistettu ominaisuus, jossa näkyi, kuka on avannut dokumentin, kenellä se on auki ja kuka on poistunut dokumentista. Tämä ominaisuus on ollut yhteiskirjoittamisen sparraajalle erittäin hyödyllinen.

Anonyymeille yhteiskirjoittajille arvotaan hassuja eläinhahmoja Google-asiakirjassa.

Tämän chat-uudistuksen myötä kävi myös sama kuin viime vuonna Google-esityksen isossa uudistuksessa: verkkoon jakaminen sulkeutui. Hyvin harmillista.

Tässä pieni diaesitys siitä, miten Google-dokumentin voi jakaa linkin avulla toisille editointia varten ja miten dokumentin voi julkaista verkkosivuna saataville ja miten saa verkkoon julkaistun dokumentin upotuskoodin.