torstaina, huhtikuuta 21, 2016

Tenttikirjana digikirja – päihittää paperin

Viimeisen vuoden aikana on tullut kyseltyä lukiolaisilta kokemuksia sähköisistä aineistoista ja kokeisiin valmistautumisesta. Yllättävän negatiivinen suhtautuminen vastassa. Pohdittiin opettajakollegan kanssa ja päädyttiin siihen, että tietokoneen näytöltä lukeminen lienee se suurin syy negatiivisiin kommentteihin. Näytöltä on todella epäergonomista lukea. En tykkäisi yhtään.

Mutta mobiililaitteelta sen sijaan on todella mukava lukea e-kirjoja. Nyt tuli vastaan itselle tenttikirja, jota en ehdi saada mistään kirjastosta. Piti ostaa. Yleensä olen hankkinut ulkomaiset Amazonista, mutta nyt Google-kirjoista sai 13 € edullisemmin (ja 25 € paperipainosta edullisemmin). Mobiililaitteella yli 500-sivuinen kirja on myös kevyt pitää kädessä.

Testasin tietokoneen selaimella, iPadillä ja Android-tabletilla sekä iPhonella. Kirja toimii kaikilla laitteilla tosi hienosti. Kun lopetan yhdellä laitteella lukemisen, avaa toinen kirjan siitä, mihin jäin. Kun avasin kirjan toisella laitteella samaan aikaan, kun kirja oli auki toisella laitteella, sain ilmoituksen, jossa kysyttiin, siirrynkö sille sivulle, joka on auki toisella laitteella.

Voin tehdä yliviivauksia neljällä värillä. Voin lisätä liimalapuilla muistiinpanoja ja tietenkin kirjoittaa ne puhumalla (iOS kirjoittaa myös välimerkit käskystä). Saan kaikki kirjaan tekemäni muistiinpanot näkyville samaan listaukseen ja ne voi asettaa synkronoitumaan Google Driveen (tulee automaattisesti tosi hieno dokumentti, ominaisuus pitää laittaa erikseen päälle Android-sovelluksen asetuksissa).

Tenttikirjassani on sanasto ja keskeiset käsitteet on merkitty tekstiin sinisellä. Sanaa napauttamalla saan sanastosta auki käsitemäärittelyn. Vaikeat sanat saan käännettyä suomeksi pitämällä hetken aikaa sormea sanan päällä. Pääsen myös samalla sormen painalluksella tekemään sanahakuja kirjan sisältä, Googlesta ja Wikipediasta. Tietokoneen käyttöliittymässä pystyn tekemään myös tietokortteja.

Ja tietenkin saan laitettua kirjan lukemaan itse itseään ääneen (tämä ominaisuus Android-laitteella)! iOS-laitteet himmentävät illan tullen automaattisesti näytön ja suodattavat sinisen valon pois.

Suorastaan luksusta. Kyllä voittaa tenttiin lukemisessa paperikirjan, vaikka kirjoja rakastavana kovasti paperikirjoista tykkäänkin. Kyllä nyt mummo lämpimästi suosittelee mobiili-laitetta lukiolaiselle ja e-kirjojen lukemisen opettelua. Tulee olemaan hyötyä.

Tässä vähän kuvamaistiaisia e-lukemisesta.








EDIT: Tuli tämän bloggauksen perusteella kysymys, mitä e-kirjan hyviä puolia voisin listata aikuisopiskelijalle vinkiksi. Tämmöistä vastasin tajunnanvirtatyyliin:
  • paperikirja on tuttu, sitä voi selailla ja sen hahmottaa silmillä ja näpeissään, ei vaadi sähköä, siihen voi kirjoittaa ja tehdä merkintöjä, jos on oma, sen voi myydä edelleen tai sillä voi kaunistaa kirjahyllyä (monta muutakin ihanuutta)
  • e-kirjan hankkiminen on helppoa, kun asian oppii (sekä lainaaminen että ostaminen) eli ei tarvitse matkustaa kaukaiseen kirjastoon tai kirjakauppaan
  • e-kirja on lähes aina kevyempi käsissä kuin paperikirja
  • tekstinäkymää voi muokata itselle sopivaksi, taustaväriä ja valoisuutta voi muuttaa tilanteen mukaiseksi (voi lukea pimeässä ilman muuta valoa)
  • useimmiten e-kirjaa voi kuunnella robottilukijalla (ja ovat nykyään kovin kaunisäänisiä, äänen nopeutta voi säätää)
  • kirjaa lukiessaan voi hyödyntää sanakirjoja, kääntäjää (Google-kirja) ja hakuja joko kirjan sisällä tai ulkoisista lähteistä (kuten Google, Wikipedia)
  • tekstejä voi alleviivata-maalata (joissakin sovelluksissa, kuten Kindlellä voi nähdä halutessaan, mitä muut ovat maalanneet)
  • tekstiin voi tehdä omia muistiinpanoja (ja niitä voi tehdä usein puhumalla kirjoittaen, jolloin mobiililaitteella ei tarvita hankalaa tekstin näpyttelyä, Kindlellä muistiinpanojen tekeminen vähän kömpelöä), muistiinpanot saa yhdeksi tiedostoksi (Google-kirjassa pitää Android-sovelluksen asetuksista laittaa päälle, Kindlessä muistiinpanot saa nettikäyttöliittymästä)
  • jos käyttää Goodreadsia, voi jakaa kokemuksiaan muiden lukijoiden kanssa (Goodreads https://www.goodreads.com/ integroituu suoraan ainakin Kindleen)
  • kirja kulkee todella helposti mukana, kun sen voi avata puhelimelta, tabletilta, tietokoneelta tai lukulaitteelta
  • yleensä kirja avautuu siitä, minne viimeksi jäin, olipa kirja auki millä laitteella tahansa
  • jotkut valittavat digilukemisen tuottavan päänsärkyä, itselläni ei ole ollut koskaan näitä ongelmia, himmentäminen on ihan mahtavaa, auringossa on paljon mukavampi lukea e-kirjaa kuin kiiltäväpaperista paperikirjaa, tekstin koon helppo muuttaminen on myös hieno ominaisuus (esim. ikänäköisille)
  • e-kirjoja saa lainattua nykyään yhä paremmin,
  • mutta maksullista e-kirjaa ei saa kierrätettyä.
EDIT: Yövalon saa myös muille laitteille, yllä oli kuva iOS-käyttöjärjestelmän uudesta yövalo-ominaisuudesta. Tarmo Toikkanen vinkkasi kommentissa näin: "Iltalukemisen ja sinisen valon suodattamiseen suosittelen Android-laitteilla Twilight-nimistä maksutonta sovellusta. Muitakin on, mutta itsellä on se toiminut hyvin. Tietokoneissa flux-niminen sovellus tekee saman (justgetflux.com), Mac, Windows, Linux."

maanantaina, maaliskuuta 07, 2016

Avoimen opetuksen viikko – #jaajotain neljättä kertaa

Auttaminen ja anteliaisuus luovat yhteistä hyvää. Voimme auttaa toinen toisiamme kevyesti, vähäsen. Kun moni auttaa avoimesti yhteisössää vähäsen, pienistä puroista kasvaa tunnetusti suuri. On esimerkiksi uskomatonta kahlata Open Culture -sivuston aarteita, jonne on valikoitu oppimista ja opettamista ajatellen avointen parhaimmistoa, ei todellakaan vähäisiä (rima alas, myös pieni on kaunista).

Creative Commons -lisenssointi on edelleen harvoille tuttu, vuosi vuodelta kuitenkin yhä useammalle. Kun lisenssoit jakamasi heti kättelyssä, muiden ei tarvitse kummastella, saavatko käyttää ja jos, miten. Lisenssivaihtoehtoja on moniin tarpeisiin ja mm. Googlen tarkennettu haku tunnistaa lisenssit (kohta: käyttöoikeudet). Myös Creative Commonsin omalla hakukoneella pääsee hakemaan avoimesti lisenssoituja aineistoja.

Tänään tempaisimme vapaaehtoisjoukoin neljättä kertaa AVO-hankkeen aloittaman kansainvälisen avoimen opetuksen viikon (Open Education Week) suomalaisen startin: Jaa jotain -päivän (helposti mieleen tarttuvasta nimestä propsit menevät Kari A. Hintikalle).

Talkoojoukoissa tänä vuonna olivat Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen Ideatarhurit (minä tiedotin ja kokosin hedelmiä, Niina Kesämaa ja muut kollegat tiedottivat) sekä IT-kouluttajat (Tarmo Toikkanen antoi Creative Commons -opastusta ja Tero Toivanen löi löylyä kiukaille). Myös monet muut verkostojen kutojat, kuten Matleena Laakso rohkaisivat ja muistuttivat Jaa jotain -päivästä. Erityisen arvokasta oli, että kopin ottajissa oli taas ensikertalaisia. Yhtälailla upeaa, että vanhoja konkareita. Tämä elää. Haavena ensi vuodelle Jaa jotain -osaamismerkkien jakaminen.

Jakamista voi tehdä myös suppeammin, oman työyhteisön sisällä. Viime vuonna joku ideoi oman työyhteisön sisäisen Jaa jotain -päivän. Idean saa napata!

Jakamalla jotain omia oppimateriaaleja voi tehdä näkyväksi omia erityistaitoja. Tämän päivän Jaa jotain, kuten edellisvuosien, todisti laajaa osaamisten kirjoa ja sitä, miten juuri siinä on se jokin. Kertyi pelejä, piirroksia, valokuvia, taulukoita, kaavioita, toimintaohjeita, käsityövinkkejä, diapaketteja ja monenlaista muuta. Sisällöt kumpusivat sekä jakajien ammattillisesta osaamisesta että omista rakkaista harrastuksista.

Jaa jotain -päivän blogista löytyy ohjeita ja linkkejä, tässä tärkeimmät:

Minua henkilökohtaisesti ilahdutti tänään jaetuista kaikista hienoista erityisesti Marja Oilingin kaunis ja puhutteleva  Luontoetiikka-diapaketti – niin ulkoasultaan kuin sisällöltään. Samalla sain ratkaisun kauan kaipaamalleni: Google Slidesiin (Esitykseen) saa kauniita ulkoasuja http://www.slidescarnival.com/-sivustolta. Aikanaan Google Driven yhteydessä oli mallipohjien jakopaikka, mutta se poistui erinäisten uudistusten myötä.

Verkon verkostoissa ongelmana on avointen aineistojen löytäminen. Siksi Creative Commons -lisenssit ovat lämpimästi suositeltavia. Hakukoneet tavoittavat ainakin osittain niiden ansiosta sisältöjä. Opeverkostot ovat mainio tapa jakaa kollegoitten kesken (lisää oma verkostosi listalle). Kannattaa myös tutustua sisällönjakopalveluiden ominaisuuksiin. Esimerkiksi YouTubessa voi laittaa videoille CC-lisenssin: Se pitää vain huomata tehdä: kas tässä ohje.

Itse laitoin päivän saaliisiin jakoon kuvan, jolla havainnolistan jaa jotain -ideaa: minä annan yhden ja kun monta kaveria ja tuntematonta verkostoissa antaa yhden, meillä kaikilla on äkkiä paljon. Kuvan voit ladata Flickr-palvelusta.


lauantaina, helmikuuta 13, 2016

Yksinkertaisuus mobiilisovellusten juju

Viime lauantain visuaalisen käsikirjoittamisen kurssilta (ei sitä ehtinyt vauhdikkaalla työviikolla purkamaan blogiin) opin monta asiaa. Yksi mainio asia oli kouluttajamme Kanerva Cöderströmin asenne mobiilisovelluksiin. Mikään sovellus ei ole täydellinen, mutta niiden taika piilee juuri riisutussa valikoimassa. Kokeillen löytää omiin tarpeisiin sopivat sovellukset. Se, joka nauttii kokeilemisesta, vinkkaa kaverille, jota kokeileminen ahdistaa. Ei tarvitse olla kovin teknisesti orientoitunut. Mobiilisovelluksia ei juuri tarvitse säätää (paitsi todella monipuolisia). Tärkeintä on sittenkin sisältö, mitä saa aikaan.

Työhön liittyen etsin käteviä keinoja tuottaa havainnollisia videoita helposti. Videoitten tekemiseen saa helposti kulumaan aikaa tuntitolkulla. Explain Everything on kerännyt monien opettajien suosion. Sitä olen kokeillut. Ihan kelpoisa. Nyt löysin kuitenkin vielä riisutumman omiin tarpeisiini: Vidra. Explain Everythingin suuri plussa on, että sen saa kaikille mobiiliaitteille (iOS, Android, Windows... Jollaa ei taida tulla). Vidra on tarjolla valitettavasti vain iOS:lle (siis iPhone ja iPad).

Ilmaisen Vidra-videon perään tulee pieni sovelluksen mainosteksti eikä ilmaisversiosta pääse loputtomaan ikonikirjastoon, jonka lopulta totesin omiin tarpeisiini hankinnan arvoiselle (kuvakkeet voi hakea selaimella ja tallentaa kameran rullalle). Sovelluksen sisällä voi kirjoittaa (useampi fontti valittavana, muutama väri, kirjasinkokoa saa muutettu), piirtää ja kuvia saa kameran rullalta.

Sovelluksesta löytyy muutamia tyylejä ja harvinaisen hyvin valikoitua taustamusiikkia. Jokaiseen kuvaruutuun pääsee äänittämään pienen selostuksen (minusta äänen laatu oli niin huono, että lopulta äänitin iMoviella). Tallennusvaiheessa sovellus animoi kevyesti. Ruutujen vaihtumistyylin voi itse valita. Kun samaan kuvaruutuun laittaa useamman kuvan, ne animoituvat.

Julkaiseminen YouTubeen sekä PDF:ksi muuntaminen käyvät suoraan sovelluksesta. Videon saa vietyö laitteelle toiseen ohjelmaan (kuten iMovieen) ja PDF:n voi lähettää sähköpostilla tai avata toisessa sovelluksessa. PDF:stä tulee ihan kelpoinen, tästä omasta kokeilustani puuttuvat nyt alut ja loput, tekijätiedot yms. Mutta viralliseen videoon ja tulosteeseen ne saa kätevästi kuvakirjastosta.

Nopea käyttää. Helppo käyttöliittymä. Ei vaadi kirjautumista millekään tilille vaan toimii laitteessa. Opetuskäytön lisäksi tätä voisi suositella vaikka järjestöille tai pienyrityksille kevyeen videoviestintään.

Minä laitoin tällaisen pienen ajatuspähkinän:

sunnuntaina, helmikuuta 07, 2016

Mobiilityön reppu järjestykseen

Olin eilen kurssilla. Visuaalista videokäsikirjoittamista. Siitä olisi vaikka mitä kertoa, mutta myöhemmin. Hauska silmiä avaava kokemus oli tajuta, miten minä-hömelö, en ollut tajunnut, että minulla on kaiken aikaa ollut samalla pöydällä kaksi toisiinsa yhdestettävää laitetta, jotka nostavat työskentelykomuksen uudelle tasolle.


Eli iPadiin saa liitettyä Macin langattomat näppäimet. Kun lähden kevyin kantamuksin työmatkalle, nyt riittää mobiilitoimistoon pelkkä olkalaukku repun sijaan, sillä näihin saakka olen huonon kirjoituspuolen vuoksi hyljeksinyt tablettia tekstien kanssa. Mobiilinäppikset eivät ole olleet kunnollisia (melko hyviä vain). Minulla on myös tuntumaa Surfaceen näppisten kanssa ja sekin on melko hyvä. Opin tänään Facebookissa kokemusta jakaessani, että myös Android-laitteille saa kunnon näppikset (suositeltu Rapoo E6700).

Vinkki:

Säilytän erilaisia mobiilityön apulaisia erinäköisissä ja sormiin erilailla tuntuvissa pusseissa ja yritän huolehtia, että kaikki laitteet on ladattu ennen työmatkoja. Mukana myös mobiilisähköä eli pari akkua, joista voi ladata mobiililaitteita. Kun eri tarvikkeet ovat omissa pussukoissaan, on helppo kontrolloida, että kaikki on mukana. Jokaisessa pussukassa on käyntikorttini ja laitteissa/johdoissa nimeni. Kun säilytyspussukat ovat erilaisia, pystyn tunnistamaan ne sormin, tuntoaistilla. Nimen ja yhteystietojen löytyminen on aivan kultaa. Espooseen unohtunut mokkula oli helppo kotiuttaa, kun yhteystietoni olivat laitteessa. Saati sitä kauhun hetkeä, kun mobiilitoimiston reppu jatkoi Hämeenlinnan rautatieasemalta omineen Jyväskylään. Repun yhteystiedot nopeuttivat palautusta muutamaan tuntiin päivien ja viikkojen sijaan.


Ja totta tosiaan, pieni juttu tehdä, kunhan muistaa: nimi ja yhteystiedot laitteisiin ja jopa reppuun tai kassiin.