torstaina, lokakuuta 25, 2018

Mitä kävi? – tapaus ITK-ystävät Facebookissa #itk2019 #itk30v

Kolme viikkoa takaperin kirjoitin erikoisesta episodista Facebookin opeverkostoissa: 1200 jäsenen Facebook-ryhmä on valuuttaa – tapaus ITK-ystävät (luettu reippaasti yli 2300 kertaa). Koska episodi on edennyt suorastaan dramaattisesti ja kaiken kaikkiaan hämmentävästi, kerron muutamia sisältä kokeneen havaintoja.

Keskustelu pyöri mainitussa 10 vuotta ITK-konferenssin taustakanavana toimineessa ryhmässä syys-lokakuun aikana fokuksen muutoksen jälkeen muutamissa teemoissa, kuten että ryhmässä ei enää ollut suotavaa ryhmän nimen mukaisesti tiedottaa ITK-konferenssiin liittyvistä asioista, ja että onko konferenssi jakautunut kahtia tai ettei ole olemassa oikeaa ITK:ta. Niin maakuntaliitto kuin kesäyliopistokin avautuivat aiheesta muutamalla puheenvuorolla, mutta vetäytyivät keskusteluista kokonaan eivätkä sittemmin ole millään lailla osallistuneet keskusteluun. Lokakuun alussa heitä alkoi edustaa oman kertomansa mukaan vapaaehtoisesti ryhmän moderointiin lupautunut henkilö.

Yleinen kummastelu sai voltteja, kun 8.10. klo 21:30 uusi moderaattori jäädytti ryhmän eli muutti ryhmän suljetuksi ja sulki ryhmän jäseniltä oikeuden avata uusia keskusteluja. Ryhmään voi siis edelleen liittyä ylläpitäjän hyväksymänä. Muuten ryhmä on melkolailla halvaantunut. Tilanteen ihmettely jatkui jäädyttämisen jälkeen aiemmin avatuissa keskusteluissa pitkinä kommenttiketjuina, joista aktiivisin on venynyt tätä kirjoitettaessa jo 167 kommentin mittaan. Aiheena ITK-ystävyyden sijaan on ollut etupäässä kyseisen ryhmän moderointi.

Moderaattori teki suuren päätöksen ryhmän jäädyttämisestä ja oman kertomansa mukaan teki sen itsenäisesti ja vastuunsa kantaen. Tarkempia perusteluita kyseltiin moneen kertaan. Itse kyselin vastausta saamatta, mitä tuo vastuun kantaminen sisältää. Perusteena moderaattori esitti sitä, että ihmiset olivat valittaneet hänelle ryhmästä tulevien viestien häiritsevän heidän FB-uutisvirtaansa. Tätä perustetta kokeneet someaktiivit kummastelivat, sillä valtaosa suomalaisista Facebookin opeverkostoista on avoimia ryhmiä. Useiden käyttäjämäärät ovat tuhansia, jopa yli kymmenentuhannen. Facebook-ryhmään liitytään vapaaehtoisesti. Häiritsevästä ryhmästä voi erota ja omasta uutisvirrastaan voi myös hiljentää sisältölähteitä. Itse kuulun kymmeniin vilkkaisiin opeverkostoihin Facebookissa enkä ole koskaan kokenut tuota perusteena mainittua häiriötä.

Sitäkin kummasteltiin, että millainen valtuutus moderaattorilla oli ryhmän jäädyttämiseen. Vallankin, kun tämä tapahtui selvästi virka-ajan ulkopuolella klo 21:30. Kun keskusteluissa tiedusteltiin useaan otteeseen julkisorganisaation antamaa valtuutusta moderaattorin toimintaa, moderaattori itse kertoi, että hänen toimintansa on taustaorganisaatiossa hyväksytty, mutta ettei siitä ole pöytäkirjaan kirjattua päätöstä. Edelleen on hämärän peitossa, miksi ryhmä piti jäädyttää.

Lopulta päädyttiin sentään onneksi yhteen yhteisymmärryksen askeleeseen. Ryhmän banneri vaihdettiin kertomaan kahdesta konferenssista. Syyskuun alun epäselvässä tilanteessa oli varoiksi avattu uusi ITK-ryhmä facebook.com/groups/itkystavat/, jonne alkuperäisen ryhmän toiminta on nyt siirtynyt. ITK-konferenssi on myös avannut uudet verkkosivut itk-konferenssi.fi/, koska domain itk.fi on kesäyliopiston hallussa eikä sitä pyynnöistä huolimatta ole haluttu luovuttaa.

Tutkivat kansalaisjournalistit vanhassa ITK-ystävät -ryhmässä olivat myös saaneet selville, että Hämeen maakuntaliitto on 14.9. hakenut Patentti- ja rekisterihallitukselta tavaramerkkioikeuksia ITK:lle. Todella kummalliselta näytti tämä hakemus, joka oli laitettu vireille sen jälkeen, kun kesäyliopiston tietokannasta laajasti lähetettiin aiemmille ITK-puhujille uuden konferenssin tiedote 11.9., jossa selkeästi ilmaistiin, että ITK-konferenssin paikalla järjestetään uusi konferenssi. Voisi kuvitella, että tavoitteena on jollakin taholla ollut se, että ITK poistetaan kokonaan Suomen konferenssikartalta.

ITK:n järjestelytoimikunta on kuitenkin vienyt perinteikkään tapahtuman valmisteluja eteenpäin, ison ja aktiivisen ystäväjoukon tuella. Parhaillaan on auki papereiden jättäminen, mukana myös uusia kiinnostavia vaihtoehtoja http://itk-konferenssi.fi/cfp.

Minua hämmästyttää kummastuttaa se, että miksi ylipäätään toisen konferenssin järjestäjän kannatti yrittää muuttaa ITK-ystävät Facebook-ryhmän fokusta. Kyse on asiantuntijaverkostosta, jossa on opettajia eri aloilta ja asteilta, rehtoreita, johtajia, hallinnon henkilöitä, alan tutkimuskenttää laajasti, yritysmaailman edustajia ja muita alan keskeisimpiä toimijoita. Kun moderaattorilta kysyttiin, miksi hän ei käynyt ryhmän kanssa minkäänlaista keskustelua ennen jäädyttämistä, hän vastasi, ettei havainnut ryhmän jäsenten suuremmin osallistuneen keskusteluun. Tähän eräs hiljaisista seuraajista totesi, että hänen kaltaisiaan on ryhmässä paljon.

Olen ollut Suomi-somessa mukana lähes alkuajoilta saakka vuodesta 2005. Opetusala on ollut Suomessa hyvin kartalla somen suhteen, ja pionereiden kanssa järjestimme mm. Sometu-verkoston voimin vuosina 2008-2013 ITK-konferenssissa kokeilevia ja osallistavia yleisötapahtumia, jotka olivat todella suosittuja ja aihepiireiltään todella ajan tasalla.

Ennen Facebook-ryhmien ja Twitterin valtavirtaistumista Jaiku, Qaiku ja Sometu kokosivat väkeä yli rajojen. Sosiaalista liimaa ovat luoneet huumori, hyvä henki ja avoin meno. Sitä vasten leppoisan opeverkostoryhmän rankka moderointi on ollut eksoottinen ja outo kokemus. Etenkin sitä on ollut ymmärtääkseni monen vaikea ymmärtää, että moderaattoriksi tulee henkilö, joka ei toimi alalla eikä osaa lukea rivien välistä yhtään mitään.

Avoin ITK-ystävät verkosto myös niille, jotka eivät ensi keväänä pääse paikalle, ITK voi hyvin ja jatkaa, niin kolmekymppinen kuin onkin facebook.com/groups/itkystavat/


torstaina, lokakuuta 04, 2018

1200 jäsenen Facebook-ryhmä on valuuttaa – tapaus ITK-ystävät

Unohtumaton me-hengen hetki ITK:sta vuodelta 2009.
Facebookissa on ollut 10 vuotta ryhmä ITK-ystävät, jossa on reilut 1200 ryhmään liittynyttä opetusalan ammattilaista ja kehittäjää. Ryhmässä on tiedotettu ITK-konferenssiin liittyvistä päivämääristä, minkä ohella viestivirtaa ovat hallinneet ryhmän nimen mukaisesti ITK-konferenssin ystävät jakaen ajatuksia, pieniä muistiinpanoja, linkkejä, valokuvia ja tunnelmia papereiden kirjoittamisen tiimellyksestä. Viestivirrasta löytyy myös lukuisia aineistoja esityksistä.

Syyskuun puolivälissä ITK-ystävät FB-ryhmän ylläpitäjä eli Hämeen kesäyliopisto vaihtoi ryhmän bannerin. Bannerissa mainostetaan nyt uutta ITK-konferenssin paikalla toteutettavaa saman alan tapahtumaa. Tämän eleen saattoi tulkita tukevan ITK:ssa esiintyneille puhujille samaan aikaan lähetettyä sähköpostiviestiä, jonka saattoi virheellisesti ymmärtää niin, että ITK on lakkautettu ja tilalla perinnettä jatkaa uusi konferenssi. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa – ITK järjestetään edelleen tavalliseen tapaan, kuten on jo 30 vuoden ajan tehty.

Syyskuun alkupuolella siis Hämeen maakuntajohtaja ja Hämeen kesäyliopisto ilmoittivat yllättäen järjestävänsä uuden, oman opetusalan konferenssinsa ja juuri ITK:lle varattuna ajankohtana - vieden näin ITK:lta myös kyseisen ajankohdan tilavaraukset ja pakottaen ITK:n vaihtamaan ajankohtaa maaliskuulle 20.-22.3. Vaihdos vei kovin kovin harmillisesti yo-kirjoitusten päälle, eikä näin tehty ilman yritystä löytää nopeasti parempi vaihtoehto.

Viestinnässä uutta konferenssia on argumentoitu sillä, että ITK-yleisö on antanut palautetta, jota kuullen uusi konferenssi on suunniteltu. Mikään tapahtuma ei ole täydellinen, mutta ITK:n puolesta yleisö on jatkuvasti äänestänyt jaloillaan. Myös ITK-ystävät Facebook-ryhmässä lukuisat henkilöt ovat viestittäneet kaipaavansa vuosittain juuri kolmekymppistä ITK:ta.

Uutta konferenssia on tuotu esille niin ITK-ystävät FB-ryhmässä kuin puhujille lähetetyssä kirjeessä (sekä ITK:n aiemmille verkosivuille rakennetun uuden konferenssin teksteissä) perinteen jatkajana. Kuinka uusi voi olla äkkiä perinteikäs? Järjestäjien puolelta on kerrottu, että uutta konferenssia tehdään suurella innolla. Näyttää ITK-ystävät FB-ryhmän viestintää lukiessa kuitenkin siltä, että monet ymmärtävät ja kokevat ITK-hengen kumpuavan alhaalta päin. 

Konferenssille on vuosien saatossa muodostunut varsin vakiintunut kävijäkunta ja samalla joka vuosi lukuisia uusia opettajia ja opetusalan ihmisiä on liittynyt joukkoon. Hyvin muistan vielä tuon unohtumattoman hengenheimolaisuuden kokemuksen ensimmäiseltä käyntikerraltani 2000-luvun alkupuoleta. ITK:n ystävät todellakin ottivat avosylin vastaan ja monta uutta ystävää ja kollegaa on kertynyt elämääni Aulangon käytäviltä ja kahvipöydistä.

Helsingissä ja muualla Suomessa on vastaavan tyyppisiä tapahtumia ollut tarjolla. Konferensseja mahtuu ja on hyvä, että tarjontaa riittää. Toivon onnea myös kesäyliopiston uudelle konferenssille. Mitä olen näissä muissa käynyt, en ole ITK:n kaltaista henkeä tavannut eikä näille muille ole muodostunut myöskään kannattajien FB-ryhmää. Itse asiassa on varmasti vaikeaa synnyttää yli päätään minkään isomman tapahtuman ystävien aktiivista ja innostunutta Facebook-ryhmää.

Voiko siis löyhän, mutta tiivistunnelmaisen ja erityishenkisen ITK-ystävien FB-ryhmän noin vain vaihtaa uuden eri konferenssin ystäviksi? 

Tältä syksyltä löytyy vastaava tapaus, kun Ylen Pressiklubi-sivu vaihdettiin Sannikka & Ukkolaksi, ikäänkuin Harakan ja sittemmin Stillerin mediakriittisen ohjelman fanittajat automaattisesti olisivat myös uuden erilaisen ohjelman fanittajia. Saatuaan peukuttajilta moitteita ja sivun seuraajien poistumisia Yle onkin linjannut, ettei enää perusta ohjelmille FB-sivuja. Vaihdosta perusteltiin sillä, että uusi ohjelma on samalla ohjelmapaikalla. No, samalla ohjelmapaikalla ITK:n kanssa on myös järjestettävä uusi konferenssi, joten eikö ole ihan oikein, että ryhmän fokus muutetaan, varsinkin kun ryhmän ylläpitäjä on kesäyliopisto? Logiikka ontuu. Eikö ryhmän jäseniltä olisi voinut kysyä asiaa ensin?

ITK-ystävät ryhmän tarkoituksen muutokseen nousseisiin kysymyksiin vastasi ensin syyskuulla Hämeen uudehko maakuntajohtaja ja eilen kesäyliopiston johtokunnan puheenjohtaja. Molemmat vakuuttavat, että kaikki on hyvin ja uuden konferenssin tekijöillä on into päällä ja osaavaa väkeä tekemässä. Epäilemättä. Mutta miksi ITK-ystävät Facebook-ryhmä piti muuttaa uuden konferenssin ystäviksi? Siksi, että sillä on 1200 jäsentä. Siksi, että FB-ryhmästä tuleva viestintä tavoittaa paremmin nämä ihmiset, kuin maksettu Facebook-mainonta. Veikkaan. 1200 ryhmäjäsentä on merkittävä saalis viestinnässä. 

Itselleni ITK on ollut aito ihmisten yhteisö, kollegiaalinen, hulvaton ja älykäs. ITK-konferenssista toiseen tuttuja naamoja ja yhtä paljon uusia. Monet somekaverit ovat saaneet lihamaailman muodon ITK:n hulinoissa. Monia uusia innostuksia on kehitetty. Nytkin kytee kaksi loistoideaa, jotka laitettiin alulle ITK-konferenssin käytävillä. ITK-ystävät Facebook-ryhmä ei tarkoita itselleni taustaorganisaation hallinnollista tiedotuskanavaa tai kauppapaikkaa, vaan nimensä mukaista, kollegiaalisen jakamisen ja ystävien tilaa verkossa.

Kun ITK-ystävät -ryhmässä on toistamiseen ja eri henkilöiden suulla esitetty pyyntö, että uudelle konferenssille avattaisiin uusi oma ryhmä ja 10 vuoden mittaan toiminut ryhmä säilyttäisi alkuperäisen roolinsa ITK:n ystävien ryhmänä, kesäyliopiston nimissä – maakuntaliiton suunnalta – vastattiin, että ryhmän ylläpito-oikeuksia ei jaeta ja että ryhmän nimikin tulee muuttumaan. Samassa yhteydessä kehotettiin myös ITK:n ystäviä perustamaan oma ryhmä (eikö mene jo mielenkiintoiseksi, toki erittäin murheellisella tavalla).

Vararyhmä ITK:n ystävät on perustettu https://www.facebook.com/groups/itkystavat/. Tämä tehtiin heti syyskuussa, kun tässä kuvattu tapahtumasarja käynnistyi ITK-ystävät -ryhmän bannerivaihdoksella. 

ITK-ystävät Facebook-ryhmän poreilu on jotain ainutlaatuista enkä ole vastaavaa päässyt näkemään ja kokemaan niiden 13 vuoden aikana, kun olen Suomi-somen maastoissa ja parveiluissa liikkunut. Erikoista seurata, mitä tapahtuu avoimen someryhmän hallinnollisen hyödyntämisen vaiheissa. Ovatko ystävät uusia ystäviä noin vain hallinnollisella päätöksellä?

Kevään ITK-konferenssin slogan kuuluu: Muutos on mahdollisuus. Call for papers on avautunut ja ihmiset ovat kiirehtineet varamaan hotellihuoneita Aulangolta. ITK:n henki ei ole kaupan, sitä ei omista kukaan, se elää, jos me yhteisönä niin teemme.

ITK'19 Aulangolla 20.-22.3.2019 https://itk-konferenssi.fi/


[Olen syvästi murheissani tästä selvästä skismasta. Tilanne on loos-loos. Pienessä Suomessa ja pienessä Hämeenlinnassa ei olisi varaa tällaiselle. Mutta elämää eletään eteenpäin tosiasiat tunnustaen. Hyvät asiat pyrkivät kantamaan. Loppujen lopuksi. Joskus pohjakosketuksen kautta. Joskus jopa tappion kautta. Oppimista riittää. Myötätunnon ja ymmärryksen kasvattamiselle riittää tilanteita.]

lauantaina, kesäkuuta 16, 2018

Nettiä ikä kaikki – Ylen kamppis alkaa elokuussa

Kävin kesällä 2000 Helsingin yliopistolla Helena Tapperin vetämän kansainvälisen kesäkoulukurssin Information society as risk society. Osallistujia oli eri puolilta maailmaa. Omassa tiimissäni Koreasta ja Saksasta. Kurssilla tutustuimme Manuel Castellsin sosiologiseen ennakointiin, josta yksi kiteytymä oli: verkotu tai syrjäydy.

Kuulun ikäluokkaan, joka ei saanut minkäänlaista tietotekniikan oppia koulussa. Valmistuimme ylioppilaiksi keväällä 1981. Samana syksynä lukioomme saapuivat ensimmäiset tietokoneet. Kuljin pitkän ja mutkikkaan tien tietoteknisiin taitoihin. Yhtenä onnenani Asko-eno, joka on ollut todellinen pioneeri tietotekniikan ja netin opetuskäyttäjänä.

Teknologia herättää paljon tunteita. Se turhauttaa. Sen varjolla hypetetään. Teknologian oppimiskäyttöön liitetään perusteettomia myyttejä ja toisaalta ei tunnisteta erityisiä oppimisen tarpeita. Perusteettomia myyttejä ovat esimerkiksi luulot siitä, että tietyn ikäiset eivät enää voi oppia ja tietyn ikäiset oppivat kuin itsestään tai että teknologian käytön oppiminen vaatisi jotain tiettyjä henkilökohtaisia ominaisuuksia. Erityisiä oppimisen tarpeita ei tunnisteta esimerkiksi siinä, miten heikot taidot nuorilla voi olla teknologian käyttäjinä, koska heillä on vain kapean alueen vahvat taidot. Myös oman toiminnan säätelyn taidot jäävät huomaamatta. Tietoteknologian valtavirtaistumisessa viimeisen vuosikymmenen aikana lapset ovat usein olleet vanhempiaan nopeampia omaksujia. Aikuisten tukea oman toiminnan säätelyyn ei ole ollut (digiajan Summerhill). Teknologia koukuttaa ja vie aikaa. Se on moniteräinen miekka (kaksi terää ei riitä kuvaamaan).

Olen oman oppimispolkuni innostamana opettanut opettajia teknologian opetuskäyttöön jo 14 vuotta. Tämä blogi on ollut yksi osa avointa oppimista omia havaintojani jakamalla ja oikeastaan syntyi alunperin erään koulutustuokion oheistuotteena 12 vuotta takaperin. Äskettäin eräs netin kautta tuttu kysyi, miten ehdin näitä. Kerroin, että olen hahmottanut asian jotenkin tähän tapaan: Koska olen pienestä lapsesta alkaen tehnyt käsitöitä, olen oppinut hahmottamaan kaksiulotteisia ohjeita kolmiulotteisiksi toteutuksiksi. Netti toimii samalla logiikalla. Näen kuvaruudulla asiat kaksiulotteisesti, mutta asia itsessään on avaruudellinen, hypertekstuaalinen. Tästä syystä olen myös vankasti sitä mieltä, että lapsille pitää tarjoilla roppakaupalla kuvataidetta, musiikkia, liikuntaa ja käsitöitä.

Osa meistä omaksuu nettitaidot nopeammin, osa hitaammin. Nopean oppijan oppijaminäkuva on kohdallaan. Hänellä on mielessään syvästi koettuna ajatus ja oivallus siitä, että minä voin oppia. Hahmottamiskyky on myös kohdallaan. Mentaalinen kartta syntyy mieleen, rakentuu ja täydentyy. Tärkeää on myös se, että emootiot eivät ole esteenä. Kyse on taidoista, joita ei opi kuin tekemällä. Nettitaidokkuus on tässä mielessä käsityön, kuvataiteen, musiikin tai liikunnallisen taidon kaltainen asia. Ketään ei voi myöskään pakottaa oppimaan digitaitoja, sillä ne ovat vahvasti ajattelun ja tiedonkäsittelyn taitoja, hyvin henkilökohtaisia ja sisäisiä.

Yle Oppiminen käynnistää elokuussa alkavaan kampanjan Nettiä ikä kaikki. Kuilut umpeen! Meistä nettitaitavista jokainen voi olla omalla tyylillään ja sopivasti aikaansa käyttäen tuki-ihmisenä jollekulle netin kanssa tuskailevalle ikäihmiselle (mun mielestä myös nuorelle). Noloa ei saa myöskään olla avun pyytäminen. Ikävintä on pudota läpi verkkojen ja syrjäytyä nettimaailmoista. Noloa on myös antaa niin käydä.

>> https://yle.fi/aihe/nettia-ika-kaikki
>> https://www.facebook.com/groups/Digitreenit/




maanantaina, huhtikuuta 09, 2018

Pitkä tie digioppijana tekee nöyräksi

Näitä Virolahti-Miehikkälän mutkaisia sorateitä vuosikausia kurvanneena huomaan omaksuneeni kotimaisemasta tärkeän elementin omaan oppijaminäkuvaani: jos tie ei vie suoraan kohteeseen, se vie mutkien kautta. Opettajaksi, opetusalan ideatarhuriksi ja teknologian opetuskäytön opastajaksi päädyin pitkän kaavan kautta.

Tämä blogi alkoi aikoinaan tienraivaamisen asenteella. Oma tunnelmani asemoitui umpihankeen puskemisen ja luovan hulluuden välimaastoon. Näkyväksi tekeminen oli osa omaa oppimista, mutta samalla kyti rinnalla ajatus siitä, että joku toinen voisi hyötyä siitä, että jaan omia matkakokemuksiani. Hänellä voisi olla hitusen helpompaa.

Leena Ståhlber päätti eilen Otavan Opistolla lauantaityöpäivämme. Hän avasi Steven Reissin teoriaan nojaten itselleni uuden (ja kumminkin tutun) näkymän motivaatioon, meitä ihmisiä liikuttaviin voimiin. Kun vielä illalla muutamalla rivillä chattäilin vanhan rakkaan koulukaverin kanssa, tunnistin selvästi oman liikuttajani: idealisti mikä idealisti. Idealismin rinnalla syttyy intohimo. Kuinkas muuten umpihankeen kukaan hullu lähtisi.

Oppiminen on mainio keino tehdä asioita tänään paremmin kuin eilen. Oppiminen antaa avaimia, mutta iän myötä käy myös niin, että osa avaimista jää vaille lukkoja. Rutinoituneena eläjänä en huomaa, että tämän asian voisin tehdä sujuvammin tai tämä asia vaatisi tarkkaavaisuuttani.

Vuosi takaperin tuumailin näitä. Mietin esimerkiksi sitä, miten lukiolaiset valittivat digitaalisten oppimateriaalien lukemisen jäykistävän hartiat ja aiheuttavan päänsärkyä. Olin vuodesta 2014 alkaen hehkuttanut, miten kätevää on kävellä ja kuunnella kirjaa (tai ajaa autoa ja kuunnella). Lukivaikeuksisen pojan äidille vinkkasin jokunen aika takaperin puhumalla kirjoittamisen. Sitäkin olin hehkutellut 2014 alkaen. Saatavilla oleva teknologia taipuu vaikka mihin. Emme vain tiedä tai huomaa. Tästä mietinnästä syntyi Digioppijan työkalupakki -koulutus. Snellman-kesäyliopisto halusi toteuttaa sen ja viime syksynä asteltiin kuutena iltana ensimmäinen kierros.


Digioppija-sanasta kiitos kuuluu Riitta Hyppäselle. Hänen juurensa ovat näillä samoilla mutkaisilla sorateillä. Riitan twiitti digioppijasta oli viimeinen KLIK omaan intuitiooni: oppimisen tuttuja elementtejä olisi syytä katsoa uusin silmin.

Syksyllä 2017 toteutettiin ensimmäinen Digioppijan kurssi ja nyt keväällä on uusi kierros. Yllätyksekseni kurssi oli ilmiannettu Suomen eOppimiskeskuksen eEemeli-kisaan. Äänestys on menossa, päättyy torstaina 12.4.2018 klo 14.

Riitta Hyppänen bloggasi omasta oppimiskokemuksestaan. Pitihän minunkin sitten tsempata minuuttivideon verran ja yrittää vähän mainostaa, että mikä Digioppijan työkalupakki. Verkko-tapaamisia lukuunottamatta kaikki aineistot ovat vapaasti saatavilla https://padlet.com/arongas/digioppija ja päivittyvät nyt kevätkaudella.

Uudenvuodenluopauksena yritän olla omien oppieni mittainen ja mikro-opiskella taitoja, joita opastan muille. Raportoin omaa digioppimistani: http://digioppija.postach.io/.

Asenne on lähtökohta, mutta tärkeintä on todellinen toiminta. Siksi iso askel voi olla vain yhden ainoan asian muuttaminen omassa toiminnassa. Ei auta, vaikka lataisit 50 toinen toistaan vinkeämpää sovellusta puhelimellesi. Todellinen harppaus liittyy arjen tekoihin. Kuten Riitta oivaltavasti muistutti: poisoppiminen on merkittävä osa oppimista – erityisesti meille meikäläisen ikäryhmään kuuluville. Kännykkä ja muu teknologia ovat oppimiskavereita ja arjen apulaisia, kun vain osaamme ne virittää (ja välillä sulkea pois häiritsemästä).

Digioppija-kurssin iltatapaamisia valmistellessani olen konkreettisesti kokenut Sokrateen viisauden: "Tiedän, miten vähän tiedän." Se ei kuitenkaan ole lannistavaa. Kohti seuraavia mutkia.