Läppärit ja täppärit oppijan käsiin – miten alkuun?

Tämä juttu on alunperin julkaistu LUOTI-blogissa. LUOTI eli luotsaa tieto- ja viestintätekniikkaan on oppilaitosjohdolle suunnattu koulutus. Vielä ehtii ilmoittautua kevään seminaarisarjaan (Helsingissä) ja webinaariin.

Tieto- ja viestintätekniikka sekä sosiaalinen media luovat uusia oppimisen mahdollisuuksia. Opettajallekin on oppimisen ja uudelleen jäsentämisen paikka, kuin oppijalla on käsissään laite, jolla nippelitieto selviää helposti ja lauseet kääntyvät, jos nyt eivät sutjakasti, niin ainakin nopeasti kielestä toiseen.

Facebookin Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmässä käytiin hiljattain keskustelua siitä, miten mukana kulkevan opetusteknologian käyttöönottovaihe olisi viisainta organisoida. Keskusteluun osallistui lähes 20 rehtoria, opettajaa ja opetuksen tukihenkilöä. Keskustelusta koottu jäsennys löytyy MindMeister-palvelusta ja on palveluun kirjautuneiden editoitavissa eli muodoltaa wiki-mindmap.

Käyttöönottovaiheen vältettäviä asioita ovat liika pakottaminen ja vapaa-ajan käytön liika rajoittaminen. Niin opetushenkilöstön kuin oppijoidenkin olisi saatava mobiililaitteet mukaan kotiin.

Sosiaalisen median pelisäännöistä on viime vuoden aikana ollut paljon puhetta. Sosiaalinen media häivyttää ammatillisen ja yksityisen rajaa. Uhkakuvia on väläytelty ja kieltoja annettu. Eniten joka paikan teknologiaa ja sosiaalista media pelkäävät ulkopuolelta katsovat – kenties myös asemansa uhatuksi kokeva perinteinen media nostaa mielellään esiin ikäviä esimerkkejä.

Internetin verkostoista on tarjolla paljon vertaisapua, tietäviä ja osaavia ihmisiä, joilla on pieni hetki aikaa auttaa kysyjää. Tästä hyviä esimerkkejä ovat opetualalla vilkkaasti toimivat Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa Facebook-ryhmä (vajaa 1800 jäsentä), edellä mainittu Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmä (reilu 300 jäsentä), Sometu – sosiaalinen media oppimisen tukena -verkostossa (yli 4250 jäsentä) ja lukuisat muut verkostot.

Jotta laitteet tulevat tutuksi, ne on tärkeää saada mahdollisimman vapaaseen käyttöön. Kyseessä on ajattelua, havaintokykyjä ja motoriikkaa vaativa käyttötaito. Sormet näytöllä vaativat harjaantumista, mutta käyttöliittymät ovat helppoja ja käyttötaito kasvaa kokemuksen karttuessa. Tämän havaitsee jokainen, joka on päässyt seuraamaan mobiililaitteiden kanssa puuhaavia pikkulapsia.

Useissa oppilaitoksissa on aloitettu muutamien laitteiden hankinnalla ja koekäytöllä. Koeajan jälkeen on jaettu kokemuksia. Mobiililaitteiden ottaminen apuvälineiksi kokouksiin on nopeuttanut käyttöönottoa. Rehtorin esimerkkiä pidettiin keskeisenä.

Myönteinen velvottaminen mobiililaitteiden käyttöönottovaiheessa rakentuu edellisten lisäksi kannustuksesta, muutosvastarinnan huomioimisesta ja käsittelystä, tulevaisuusnäkökulmien julkituomisesta sekä toimintakulttuurin uudistustarpeisiin paneutumisesta.

Suurin tuska teknologian täysimittaisen hyödyntämisen kanssa liittyy omaksumisvaiheeseen ja ajankäyttöön. Olisi tärkeää katsoa työn tekemistä ja sen organisointia uudella tavalla. Uudistukset eivät etene, mikäli kaikki vanha säilytetään ja uusi tuodaan entisen päälle. Verkostot ja mukana kulkeva teknologia mahdollistaa paljon. Hyviä toimintamalleja on jo kehitetty ja niitä levitetään myös opetusalan verkostoissa. Hyviä toteutusesimerkkejä eri aloilta löytyy myös sosiaalinenmedia.org-sivustolta.

Hyvin toteutettu koulutus auttaa alkumatkaan. Tähän pyrkivät sekä oppilaitosjohdon LUOTI että opetushenkilöstön Open Päivitys.


Puhun aiheista Asiantuntijuus ja yksilön taidot sekä Tieto- ja viestintätekninen osaaminen ja sosiaalisen median osaaminen LUOTI-seminaareissa Leena Vainion, Petri Lounaskorven, Harto Pönkän ja Merja Sjöblomin kanssa.

Klikkauksen päässä Australia – notkeat opeverkostot

Julkaistu Open Päivitys -blogissa: Jos nyt tällä kellonlyömällä mieleesi tulisi vierailla jossakin edistyksellisessä australialaisessa koulussa 14 hengen delegaatiolla, miten pitkään arvioit, että vierailukohteen löytämiseen kuluisi aikaa?

Tänään klo 11:15 Suomen aikaa Anne Knoch (kehitysjohtaja) Australiasta lähetti minulle sähköpostia, että ovat tulossa Turkuun 22.-24.2. OECD/CELE -konferenssiin ja haluaisivat ennen sitä tutustua johonkin suomalaiseen innovatiiviseen kouluun ja opetuksen kehittämiseen käytännössä. Sen verran olivat jo tilanteen tasalla, että tiesivät talvilomamme. Annen koulun tiimi oli käynyt meillä Kotkan aikuislukiossa kevättalvella 2005.

Silloin heidän rehtorinsa Stephen Harris löysi vierailukohteita Opetushallituksen kautta ja monen mutkan kautta meidän koulumme. Perustin juttua varten pienen vierailusivun, josta nyt on helppo hihitellen kaivaa muistoja. Vaikka vierailu kesti vain iltapäivän, tapaamisen järjestäminen ja koulumme naisjoukkueen emännöintitaktiikka jätti ilmeisesti paikan ja nimet kävijäin mieleen. Sain pari vuotta sitten akateemista apua Harrisilta sähköpostipyynnöllä; lähetti väitöskirjansa ja muutamia muita virtuaaliaarteita. Ei mikään vähäinen tyyppi, huomasin tänään, että vuoden 2011 rehtori Australiassa. (Eikös Suomessakin voisi olla tällaisia tunnustuspalkintoja opetuksen kehittäjille?)

Harris oli siis kaimalleni vinkannut, että huuda  Suomesta apuun Anne. En ole enää lukiossa töissä, mutta laitoin heti verkot veteen (toki kerroin myös vanhan kouluni yhteystiedot). Tvt-opetuksessa FB-ryhmä oli yksi verkostoista, jonne vieheen kiidätin. Ei aikaakaan, kun juuri sieltä PAOK-hankkeen Matleena Laakso huusi hep, welcome tänne. Aikaa meni tunti. Sen jälkeen sovittiin yhteyshenkilöt ja vaihdettiin yhteystietoja. Ta-daa! Ja varmasti virittelemme vielä muutakin mukavaa aussien varalle kotimaisten opeverkostojen kanssa. Omaa verkkosukkulointiaikaani työpäivästä kului kuvattuun reipas 10 minuuttia.

Muistan vuoden 2005 vierailulta keskustelut – sen asenteen, joka vierailijoilla oli. He olivat kiertäneet Euroopan laitoja, Islanti, Englanti, Suomi ja suuntana Keski-Eurooppa. Heidän avoin, ystävällinen ja utelias innostuneisuutensa, johon liittyi huolellinen kotitöiden tekeminen, jätti minuun suuren vaikutuksen. Tuohon aikaan vedin ensimmäisiä tvt-kehittämishankkeitani ja olin juuri aloittanut blogin opetuskäytön. Vierailijoilta kuulimme uudesta ihmeestä: kosketustauluista (eBeam). He pohtivat teknologian ja pedagogiikan suhdetta. Heidän lähestymisensä meidän juttuihimme oli arvostava. Me olimme vähän ällikällä, että miten nämä meidän normi-etäopetuksen normi-juttumme voivat kiinnostaa jotain toisella puolella palloa.

Kansainvälisyys ei ole mikään seiväshyppyä tai 110-metrin-aitoja. Se on kuin naapurin kanssa tuttavustuminen. Ohimennen, kädenojennus ja hei, mites teillä, meillä näin. Polku ihmisen luota toisen luo. Rihmasto kaverilta kaverille ja siitä se kasvaa.

3i: ideoita, innostusta ja innovaatioita oppimismaailmaan. Turha kyhjöttää kyynärpäät tanassa omassa nurkassa miettimässä, mitä muut musta ajattelevat ja ettemmiä mittään. Verkostoituminen voi yllättää iloisesti. Eikä sen tarvitse olla mitään mutkikasta. Kurkkaa ja rohkene osallistua: Opeverkostot-wiki. Jos tekninen kynnys hannaa, Open Päivitys auttaa!

Runsauden sarvi – avoimet oppiresurssit

Internet tarjoaa valtaisan määrän hyvää ja laadukasta oppisisältöä, jota voidaan hyödyntää opetuksessa. Laadukkaiden sisältöjen löytäminen on edelleen hieman työlästä. Hyvä apu tulee kuitenkin kollegaverkostoilta. Vinkkejä jaetaan ja kysyvää autetaan.

Eilisessä Open Päivityksen lähikoulutuksessa avasin hieman tuota runsaudensarvea. Tiedätkö sinä lisää aarteita? Editoi esitystä ja lisää oma löytösi mukaan. Editointi on avoinna ilman kirjautumista.
 

Mitä opettaja tekee Skypellä?

Open Päivityksen koulutuksessa olemme kokeilleet Skypen käyttöä.  Skype on laajalti tunnettu nettiviestintäpalvelu, jolla voi maksutta mm. soittaa ääni- ja näköpuheluita, chattäillä, lähettää tiedostoja ja jakaa oman näytön. Puheyhteyden ja chatin voi avata pienelle ryhmälle. Maksullisilla lisäpalveluilla saa esimerkiksi mahdollisuuden soittaa tavallisiin puhelimiin, puhelinvastaajan, paikallispuheluita ulkomaisiin lanka- ja kännykkänumeroihin, monenkeskisiä näköpuheluita.

Skype on alkujaan ruotsalais-tanskalais-virolaisen yhteistyöryhmän tuotos (ks. tarkemmin Wikipediasta). Syntyvuosi oli 2003, myytiin eBaylle 2005 ja sen omistuksesta tänä vuonna Microsoftille.

Miten Skypeä voisi opetuspuolella käyttää? Open Päivityksen kurssipalautteessa eräs alakoulun opettaja pohti, ettei hänen työssään ole juurikaan Skypen tarvetta. Palaute herätti minut kirjoittamaan aiheesta. Julkaisen tämän saman tekstin myös Open Päivityksen blogissa.

Koulussa Skypestä voi olla hyötyä muun muassa:

• etäohjauksessa ja etäopetuksessa (varsinaisen etäopetuksen lisäksi pitkäaikaisesti sairastuneet ja toipilasvaiheessa kotihoidossa olevat oppilaat)
• verkkovierailuissa (esimerkiksi asiantuntija voi vierailla oppitunnilla)
• ystävyyskoulutoiminnassa
• oppilaitoksen sisäisessä viestinnässä
• hankeyhteistyössä
• opettajien täydennyskoulutuksessa 
• sidosryhmäyhteistyössä ja
• etäosallistumisessa kokouksiin tai työryhmiin.

Hyvin usein näiden verkkovälineiden kanssa tulee esille, että ei ole aikaa opetella käyttöä. Asiaa voisi joskus ajatella vähän laajemmin eli miten uusi työtapa ja työväline voi sujuvoittaa toimintaa ja vähentää työtaakkaa. 

Itse en pidä kokouksista, varsinkaan huonosti esivalmistelluista pitkistä kokouksista, jonne pitää matkustaa pitkä aika. Skypen avulla voin osallistua kokouksiin kätevästi. Yksi ainut Helsingin matkaa vaativa palaveri, johon osallistun Skypen kautta, vähentää matkustukseen kuluvaa aikaa minulta 8 tuntia. Jos tuon 8 tuntia panostan siihen, että opettelen monipuolisesti Skypen käytön, pitkällä aikavälillä yksistään minun ajankäyttöni muuttuu huomattavan taloudelliseksi ja miellyttäväksi.

Vedin etäopetuksen alueellista kehittämishanketta (KyEtä) 2005-2007. Hankkeen vuoksi jouduin matkustamaan fyysisesti lukuisiin kokouksiin ja suunnittelupalavereihin. Laskin, että nämä matkat veivät hanketyöaikaani tuon kahden vuoden aikana yhden kokonaisen työkuukauden. Kun kehittämishankkeen ytimenä oli etäopetuksen kehittäminen, oli kovin eksoottista matkustaa fyysisesti paikasta toiseen, kun siihen aikaankin etäyhteydenpito olisi jo vaivatta onnistunut. Muistan yhden kokouksen Opetushallituksessa, johon en suostunut matkustamaan, vaan hankin Skype-kredittiä ja soitin kokoustilaan lankapuhelimeen, johon olivat löytäneet kaiutinpuhelimen. Puheluni maksoi puolentoista tunnin kokouksessa saman verran kuin ratikka olisi maksanut linja-autoasemalta kokouspaikkaan.

Nykyään Skype on sallittu palvelu jo aika laajalti, mutta edelleen silti monissa organisaatioissa se kuuluu kiellettyjen epäluotettavien verkkopalveluitten listalle. Tänä päivänä sujuvasti toimiva mokkulanetti maksaa noin 20 € kuussa. Miksi organisaatiot eivät voi ottaa oman verkkonsa ulkopuolista linjaa näille epäluotettaville palveluille? Yhden mokkulanettilinjan saisi koko vuodeksi sillä hinnalla, millä yksi kokousvieras kustannetaan 150 km päästä paikalle.

Mainitsemani etäopetuksen kehittämishanke oli mukana Microsoftin Partners in Learning -koulutuksessa. Lähitapaamiseen olisi pitänyt matkustaa Kotkasta Espooseen räntäsateisena päivänä. Kuski sai yllätten flunssan. Ehdotin, että mennään lankoja pitkin ja niin kokoonnuimme Skypen äärelle työhuoneeseeni. Saimme tavattoman paljon aikaan. Keskityimme vähän enemmän oman toimintamme ideointiin, mutta pysyimme myös hyvin kärryillä siitä, mitä Espoossa puhuttiin ja kehiteltiin. Lopputuloksena kaikki olivat sitä mieltä, että matkan vaivojen välttäminen oli mahtavaa ja oman ideointityömme tulokset parempia, kuin olisivat olleet lähitilanteessa. Kokosimme ideamme seinälle ja tulos viitoitti hanketyötä pitkään.

Tämä Skypen ja vastaavien verkkoviestimien ylistäminen ei tarkoita sitä, että lähikohtaamista vähättelisin. Sillä on paikkansa ja se on aina omanlaistaan, arvokasta. Mutta on paljon työjuttuja, joiden vuoksi matkustaminen on turhaa ajan ja energian hukkaa. Asiat voivat toisinaan edistyä jopa paremmin, kun ihmiset kohtaavat toisensa ilman matkaväsymystä.

Open Päivityksen Jarmo Tanskasen tuottama perusopastus Skypen käyttöön.
Otavan Opiston Somy-hankkeen tuottamat Skype-opasteet: Kuinka otat Skypen käyttöön ja Kuinka käytät Skypeä.