sunnuntaina, joulukuuta 18, 2016

Varmuskopio – iso pieni asia

Tapahtui viikko sitten: läppärini oli pöydällä, tytär liitti siihen puhelimensa latautumaan, vaan kas, minulla oli koneella päällä monta ohjelmaa, levytila finaalissa ja vielä optiona kaikkien uusien kuvien lataaminen pilveen. Tilt. Totaalisesti.

Olin edellisviikolla ottanut kaikki tiedostot talteen ja vähän aiemmin täyden levykuvan (eli Macin Time Machine). Vain viikon verran tiedostoja tiltin takana. Sain puhelimitse kaikenlaisia taikanäppäinyhdistelmiä neuvoksi. Niillä tutkittiin asiaa. Loppujen lopuksi neuvona oli kaapeliteitse siirtää varmuuskopiolta puuttuvat tiedot ja sepä toimi. Kaapelin hankinta tosin tuotti vähän vaivaa.

Koska olin varmuuskopioinut tiedostoni parilla tavalla ja pilvipalveluitakin kuvioissa, töihin tiltti vaikutti vähäisesti.

Siis muista: varmuuskopiot heti nyt kaikesta tärkeästä ja jatkuvasti. Pilvipalvelut auttavat asiaa, mutta niistäkin sopii ottaa varmuuskopiot.

Eipä tämä niin iso asia ole, jos ei työ ole tietotyötä ja bittien kanssa. Vaan ihan ajatuksena, mikä lovi elämääsi tulisi, jos tietokoneesi (älylaitteesi) pimenisi täysin? Varmuuskopio voisi olla ihan kiva.

maanantaina, lokakuuta 31, 2016

Ajattelun taidot ja oppiminen – kirjaviisauden aatelia

Kirja(vinkki)viisautta kollegalta toiselle
Syyslukukauden avautuessa uuden oppiminen kutkuttaa aina. Ammatillinen oppiminen itselläni tarkoittaa hyviä kirjoja, mielenkiintoisia verkkofoorumeita, podcasteja ja radio-ohjelmia, joskus jos jaksan, myös maukkaita videoita.

Kirjojen kanssa alkaa olla heikkoa. Viime keväänä tuskastuin täysin, kun useasta kirjakaupasta yritin metsästää tuoretta kotimaista Otavan julkaisemaa oman aihepiirinsä tähtikirjaa. "Voimme tilata." No voikaa tilata, niin minäkin voin.

Syyskauden ensimmäinen Opettajan Tietopalvelun asiakaslehdykkä ja kuukauden kirja Reseptit OPSin käyttöön (Aki Luostarinen ja Iida-Maria Peltomaa) sytyttivät oppimisen intoon. Seikkailin sen verran Opettajan Tietopalvelun sivuilla, että huomasin hauskan houkutuksen: Opettajan kirjablogin. Kirjablogiin kutsuttiin alan ihmisiä kirjoittamaan kirjavinkkejä kollegoilleen. Laitoin heti matoa koukkuun ja sain kutsun joukkoon. Listalta valitsin ilman arveluita kirjoittajajoukon ja kirjan nimen perusteella aarteeksi arvelemani. Kirjakaupoissakin olen aina kulkenut haistelemassa kirja-aarteita. Eikä ollut virhearvio. Harvinaisen ravitseva kirja: Ajattelun taidot ja oppiminen (kirjoittajaryhmä Irmeli Halinen, Risto Hotulainen, Eija Kauppinen, Päivi Nilivaara, Asta Raami, Mari-Pauliina Vainikainen).

Open kirjabloggaukseni kirjasta Ajattelun taidot ja oppiminen löytyy Opettajan Tietopalvelun Open kirjablogista: Ajatuksen voima olkoon kanssasi.

Opettajan Tietopalvelu on ideoinut kaikenlaista muutakin jännää ammattikirjallisuuden kanssa. Onnekas opettaja sai lukuvuodeksi 1000 eurolla ammattikirjallisuutta. Kokeilulla tutkitaan, mikä vaikutus hyvällä ja tuoreella käsikirjastolla on opettajan työssä jaksamiseen ja mitä kirjallisuudesta saa irti omaan työhönsä. Nuori opettaja Anna Vehkala raportoi kerran kuussa kokemuksiaan.

Toinen vinkeä idea ammattikirjallisuuden äärellä on #opechat eli Twitterissä keskustellaan kuukauden kirjoista. Linjoilla ovat kirjailijat itse. Ideana on, että chatin vetäjä esittää kysymyksiä ja sitten niistä keskustellaan tovi. Twitter on vähän hämärä väline tähän. Voi kun meillä olisi edelleen Jaiku!

Ajatukset ovat kuin viherkasvit kotona tai kasvimaa tuolla pihan puolella. Sopivasti valoa, vettä ja ravinteita. Ja sitähän kirjat ovat ajatuksille. Ajattelun taidot ja oppiminen aivan erityisesti auttaa ymmärtämään sitä, mitä olen juuri nyt tekemässä itse ja sitä mihin voin johdattaa oppijoita. Meillä ei saa olla niin kiire, että emme ehdi lukea ja ajatella. Nyt vähän kuin olisi niin kiire...

perjantaina, syyskuuta 30, 2016

Väline sumentaa tarkoituksen eli tapaus #digiloikka

Elämme mustavalkoisuuden media-aikaa, koska on helppoa laatia vetäviä klikkiotsikoita kärjistäen asiat näyttämään niin tai näin. Sekä-että on hankalaa, koska pitää ajatella systeemisesti, ottaa huomioon laajempi perspektiivi ja useita tulokulmia.

Filosofia tuli lukioihin pakolliseksi oppiaineeksi reipas 10 vuotta takaperin. Tavoitteena oli erityisesti rikastuttaa nuorison ajattelun taitoja. Pakollinen filosofia on hiukan paradoksaalista. Filosofian ytimessä elää ajattelun vapaus, liikkuva ajatus, ihmettely ja tutkiminen, asioista selvää ottaminen, perusteiden selvittäminen ja perusteleminen.

Olen viime aikoina ahkerasti ihmetellyt sitä, miten vallattomasti yleistyy koulutuksen suunnanmäärittäjänä käsite digiloikka. Mitä sillä tarkoitetaan? Yleissilmäyksellä näyttäisi olevan Troijan hevonen, jolla yritetään puskea kaikenlaista sähköistä ja digitaalista oppimisen arkeen. Puhujat tarkoittavat sillä kymmeniä tai ehkä satoja eri asioita. Niin hehkuttajat kuin vastustajat.

Annan kaksi perusesimerkkiä opiskelusta, jossa mustavalkoinen digiloikka-höpötys saa minulta kyytiä: lukeminen ja kirjoittaminen.

Kirjoittaminen: Käsin paperille kirjoittaminen on aivojen ja motoriikan kannalta tärkeä taito. Muistiinpanojen tekemiseen käsinkirjoittaminen on usein toimiva menetelmä. Työelämässä saan huvittuneita nauruja siitä, että käytän paperikalenteria. Koska jaettu sähköinen kalenteri on yhteisten aikojen synkronointiin verraton, pidän sitäkin ajan tasalla, mutta muistini toimii moitteetta yhteen käsinkirjoittamisen ja paperikalenterin viikkonäkymien kanssa. Käsinkirjoittamisella on äärimmäisen hyvät puolensa. Mutta se on myös hidasta ja hankalaa. Pitkiä tekstejä ja asia-artikkeleita tai viestejä ihmisille kirjoitan mieluiten koneella tai mobiililaitteella. Puhumalla kirjoittaminen on mainio uusi kirjoittamisen muoto, jota käytän tilanteissa, joissa joko pitää litteroida käsinkirjoitettuja tekstejä tai lähettää tekstiviesti liikkeellä ollessa. Kirjoittaminen elää. Emme enää hakkaa savitauluille emmekä taiteile vasikannahalle. Lisää aiheesta verrattomassa Future Tensen jaksossa: Does handwriting have a future (Suomikin mainittu, eikä ihan oikein ymmärrettynä, mutta ei kannata pysähtyä siihen vaan kuunnella koko ohjelma).

Lukeminen: Paperiset kirjat ovat mainioita. Niitä voi lukea sähköttömissä olosuhteissa, ne ovat kauniita, niihin voi tehdä merkintöjä, niistä näkee, missä oma lukeminen on menossa, niitä voi vaihtaa, lainata, kierrättää tai pitää näytillä. Lukeminen on laajempi asia kuin paperikirjojen lukeminen. Ja kirja on laajempi asia kuin paperikirja. En mene näihin kumpaankaan nyt syvemmin. Vaan haluan kertoa, että lukemisen imuun päästyä ei ole lukijalle juuri mitään väliä, mikä on kirjan formaatti. Olen kirjojen rakastaja ja himolukija. Kun vertaan 500-sivuisen kiehtovan romaanin lukukokemusta paperikirjana ja e-kirjana, niin e-kirjan keveys on ainut asia, jota vertailusta voi sanoa. Ainut e-aineistojen lukemisen miinus on se, ettei pitkiä tekstejä ole mitään järkeä lukea tietokoneen näytöltä. Sitä vastoin minä ikänäköikäinen mummo olen lukenut esimerkiksi Juhani Ahoa ja Eino Leinoa kännykältä hurmioituneena ja hurahtanut heihin ihan toisella lailla kuin kouluaikana. Enoni (s. 1937) ei lue enää mitään muuta kuin digikirjoja ja hän, jos kuka on lukemisen grand old gentleman. Kovin kapeasti on e-kirjojen lukemista käsitelty artikkeleissa, joita olen nähnyt. Vankkoja mielipiteitä ovat esittäneet myös henkilöt, jotka eivät ole itse lukeneet e-kirjoja. Esimerkiksi ensi viikolla tentin Turun Avoimeen yliopistoon kurssin aloitustentin, jonka kaikki artikkelit luen tablet-laitteelta. Säädän näytön sopivaksi, illan tullen poistan yhdellä napauksella sinisen valon. Enkä tässä nyt mene syvemmin siihen, miten digitaalinen lainaaminen, muistiinpanot, sanakirjat ja yhteisöllinen lukeminen ovat e-kirjan kanssa hipauksen päässä. Sen vaan sanon, että on autuaan helppoa hakea tarvittava tieto e-kirjasta verrattuna saman asian hakemiseen paperikirjoista (ensin pitää muistaa, mikä kirja, sitten pitää löytää se kirja ja sitten pitää vielä löytää, missä kohdassa sitä kirjaa ja kuten eilen, en löytänyt paperikirjasta puolessa tunnissa, löysin e-kirjasta 10 sekunnissa). Mutta että siis paperikirjat ovat ihania!

Hesari repäisi ihan hyvän lööpin juuri aiheesta: "Koulujen sähköiset materiaalit saavat kovaa kritiikkiä – Kallion lukion abiturientit haluavat kynän ja paperin takaisin". Kyllä joo, kynällä on hyvä kirjoittaa paperille, mutta niin on myös erilaisilla sähköisillä apulaisilla. Istumista ja ruudulle tuijottamista tulee liikaa? No hei, kirjoittaminen sujuu kävellen ja sanellen. Samalla kognitiivisesti voi palata sulkakynän aikaan (viite edellä linkittämään australialaisohjelmaan). Ja jos ruudulta lukeminen aiheuttaa migreeniä eikä ole mahdollisuuksia käyttää silmä- ja hartialihasystävällisiä lukulaitteita tai mobiililaitteita, niin kuuntelemalla lukeminen on upea mahdollisuus. Samalla voi lenkkeillä raikkaassa ulkoilmassa. PDF-kirjat ovat mainettaan parempia, koska niitä voi kuunnella eikä robottilukija ole mitenkään tylsä, suomalainen Sanna lukee kauniilla äänellä.

Jatko-opinnoissa ja työelämässä on monilla aloilla kyettävä kirjoittamaan ja lukemaan monin tavoin. Muutenkin kuin kynällä ja paperilta. On helppoa valittaa ja löytää negatiivista kaikesta. Vanha on hyvää ja vanhaa hyvää ei sovi hukata. Mutta on myös paljon uusia mahdollisuuksia, joista on ihmiselle suurta iloa. Kuten esimerkiksi itse olen kovin iloinen siitä, miten digitaalisesti voi piirtää ja maalata ilman vettä ja tärpättiä.

Siis: Väline sinänsä on keino. Ihmisillä on taipumiksia erilaisiin välineisiin ja keinoihin, mutta ihmiset voivat myös oppia vanhojen tuttujen lisäksi uusia välineitä ja keinoja. Väline ei ole itsetarkoitus. Tärkeintä on, miten tavoitteita saavutetaan ja oppimisen osalta, miten asioita ja taitoja opitaan.

lauantaina, syyskuuta 24, 2016

Lapsi pesuvedessä – digitaalisuus ja oppiminen

Tunteet kuumina käydään nyt monella rintamalla keskustelua teknologian hyödyntämisestä opetuksessa ja opiskelussa. Ensimmäinen sähköinen ylioppilaskoe on ohi. Uusien opetussuunnitelmien ensimmäiset ikäluokat ovat sisällä. Kunnissa viedään ensimmäisen ja toiseen asteen opetusta digiloikkaan.

Teknologia on astunut toden teolla häiritsemään opetusta, sen suunnittelua ja toteutusta sekä opiskelua ja sen ohjaamista.

Teknologian hyödyntäminen on ristiriitaista. Yhtäältä siitä on suurta apua, mutta toisaalta se vaatii monenlaista vaivaa: on hankittava teknologiaa, on opittava käyttämään sitä ja on osattava myös ratkoa sen aiheuttamia ongelmia.

Opiskelen viikonloppuisin Turun Avoimessa yliopistossa. Aloitin juuri elämäni ensimmäisen lääketieteen kurssin. Aiheena on traumapsykologia. Vaikka olen viikon töistä uupunut, on kuin hyppäisin virkistävään kylpyyn. Minun ei tarvitse matkustaa kotisohvaa kauemmas. Kaikki opiskeluun tarvittava tulee luokseni. Jopa kurssin ohjaaja huomasi verkkoympäristöstä eilen, että en ollut vielä aloittanut alkutentin artikkeleiden lukemista. Voi, miten ilahdutti hänen huolenpitonsa. Vilkkaan työpäivän keskellä tullut aloitusohje oli jäänyt lukematta. Kurssi alkaa verkkotentillä, jonka tarkoitus on ottaa keskeiset käsitteet haltuun ja myös todentaa, että ne ovat riittävän hyvin ymmärretty. Verkkotentin teen verkossa. Se on auki viikon ajan ja se kestää 3 tuntia. Saan uusia tentin, jos en pääse läpi. Kurssilla käydään verkkoluennoilla, paneelikeskustelussa ja kirjoitetaan verkkoon oppimispäiväkirjaa, johon vaaditaan akateeminen ote. Osallistujia on yhtä aikaa satoja ympäri maata. Tarjolla maan parasta osaamista aiheesta.

Osaan käyttää omaan opiskeluuni kaikkia tarjolla olevia digitaalisia mahdollisuuksia. Jotta olen päässyt tähän pisteeseen, olen joutunut käymään vuosikausien omaehtoisen opiskelun polun. Kesällä vinttiä siivotessani huokailin sitä vaivan määrää, mikä näkyi varastoistani. Pinot lehtiä, kirjoja, muistiinpanoja, vanhojen laitteiden manuaaleja. En päässyt koulussa oppimaan mitään näistä taidoista. Tietoteknologia tuli syksyllä 1981 Virolahden lukioon, kun me poistuimme sieltä saman vuoden keväänä.

Muistan edelleen todella hyvin sen, miltä tuntui olla kaikkea muuta kuin teknologianäppärä nörtti. En kerta kaikkiaan osannut yhdistää ensimmäistä tietokonettani Internetiin (siihen aikaan kirjoitettiin vielä isolla kirjaimella), ja maanviljelijöiden kurssilla saamani sähköposti täyttyi täyttymistään, koska en osannut lukea sitä. Lukuisia kursseja, yritystä ja erehdystä. Ja mihin olen päätynyt: nyt palkkatyöni sekä opiskeluni ovat kokonaan verkossa.

Vaikka koululainen ja lukiolainen vanhempineen, opettajista ja rehtoreista puhumattakaan, joutuvat näkemään vaivaa digitaalisten oppimisen ulottuvuuksien kanssa, on tärkeää muistaa, että ellei sitä vaivaa nähdä nyt, se nähdään joka tapauksessa jossakin kohdassa elämän varrella. Aivan varmasti monet nykyiset teknologialla rikastetut oppimisen järjestelmät toimivat huonosti ja niitä pitää parantaa. Moni asia ottaa pattiin. Mutta mikä karhunpalvelus nuorisollemme, jos ei kouluaika avaa teknologiaa oppimisen, kansalaistoiminnan, viestinnän ja verkostoitumisen, itseilmaisun ja luovan tuottamisen sekä työn tekemisen mahdollistajana!

Koitetaan lyödä viisaat päät yhteen ja parantaa järjestelmiä sen sijaan että lyödään ja hutkitaan toinen toisiamme kilpaa. Tietenkin Paratiisissa pärjää ilman netti ja digityksiä. Tässä nykymaailmassa noita viheliäisiä välineitä kuitenkin tarvitaan vähän kaikkeen.

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2016

Verkkotehtävien muotoilusta – arkistosta poimittua

Vuonna 2007 laadin pienen oppaan verkko-opettajille Kymenlaakson alueelliseen Moodleen. Aineisto ei ole enää saatavilla eikä kyseistä Moodleakaan ole olemassa. Julkaisen tässä yhden sivun sellaisena, kuin sen yhdeksän vuotta takaperin kirjoitin. Nyt juuri monet opettajat eri asteilla siirtävät osan opetuksestaan verkkoon. Tehtävien muotoilu vaikuttaa työskentelyyn ja siihen, millaisia oppimisen, tiedonkäsittelyn ja kollaboraation taitoja tehtävän tekeminen harjoittaa.

Virike tämän listan julkaisuun tuli, kun juttelimme eilen töissä lähdemerkintöjen tekemiseen ohjaamisesta. Se on kuulunut opetustöissäni aina näitä-kannattaisi-harjoitella-jatkuvasti -listalle. Helpon kopioimisen ja valmiiden tekstimassojen muokkaamisen aikakaudella aivojen ja ajattelun aktivointi vaatii huomioita. Toki vanhat keinot purevat edelleen, mutta verkossa on oma logiikkansa. Luokkatyöskentelyyn sopivia tehtäviä ei voi aina sellaisenaan siirtää verkkoon.

Ja sitten siirrytään arkistosta poimittuun. Miten tätä vinkkilistaa voisi nyt parantaa? Kuvassa tyttäreni sormet vanhalla kunnon Fujitsulla.


Verkkotehtävän funktioita

  • Opiskelijoiden virittäminen aihepiiriin: kontekstin luominen, ihmettelyn herättäminen.

  • Omien ongelmien ja tutkimuskysymysten muotoilu.

  • Mitä minä jo tiedän tai luulen tietäväni tästä? Ajattelun aktivoiminen ja omien ajatusten ilmaiseminen.

  • Ryhmän sisäinen arvioiva ja kriittinen keskustelu edellisen pohjalta.

  • Mitä tietolähteet sanovat tästä? Tiedon etsintä ja ymmärryksen kasvattaminen.

  • Tiedon prosessointi tarkentavien kysymysten avulla: ei tyydytä ensimmäisiin selityksiin.

  • Uuden ja tarkemman vastauksen tuottaminen tutkimusongelmaan.

  • Löytöjen jakaminen ja kriittinen tarkastelu ryhmässä: uusien, yhteisten näkökulmien tuottaminen, mahdollisesti asiantuntijoiden hyödyntäminen prosessin jatkamisessa.

  • Yhteenveto ja johtopäätösten esittely. 
Verkkotehtävät kannattaa muotoilla kognitiivisesti haastaviksi: pelkkä tiedon etsintä ja oikean vastauksen antaminen ei pakota ajattelemaan asiaa kovinkaan syvällisesti. Vaarana vaanii myös houkutus kopioida ja liimata vastaus kokoon.

Pari­- tai pienryhmätyönä toteutettu tehtävä lisää usein näkökulmien kirjoa ja ylläpitää samalla sosiaalista vuorovaikutusta. Parityöskentely onnistuu joko suljetussa oppimisympäristössä työstämällä yhteisiä tiedostoja tai sosiaalisen webin työvälineillä.

Tehtävien perusrakenteita

  • (suluissa tehtävätyypin etu oppimisen kannalta) 
  • vertaile (ei valmiita vastauksia, pakottaa ajattelemaan itse ja perustelemaan)

  • etsi ja perustele (tiedonetsintä aktivoi, kun tehtävä ei ole pelkkää mekaanista hakupalvelun käyttämistä) 
  • rakenna (vastaukseen ei ole olemassa valmista mallia)

  • kiistä (vasta­argumentteja ei yleensä löydy valmiina)

  • selvitä historia (ohjaa hahmottamaan keskeisiä tapahtumia; jos on vaarana, että suora vastaus löytyy valmiina tehtävään on hyvä lisätä jokin omaa mielipidettä vaativa kysymys)

  • määrittele käsite ja anna esimerkki (valmiita määritelmiä on helppo löytää, mutta esimerkille voidaan antaa sellaisia ehtoja, että vastaus on luotava itse)

  • kiteytä (kiteyttäminen on kognitiivisesti hyvin vaativaa)

  • muotoile aiheesta kysymys ja vastaa siihen (ohjaa dialogiseen lukemiseen)

  • tee pienoistutkimus (verkon kautta voi esimerkiksi haastatella asiantuntijoita; tutkimuksen raportointi pakottaa prosessoimaan aihetta)

  • esittele ja arvioi (esitteleminen ohjaa tiivistämään ydinasiat ja arviointi vaatii asian ajattelua ja ajattelun ilmaisemista)

  • opeta toisille (roolin vaihtaminen opiskelijasta opettajaksi motivoi silloin, kun opiskelija voi itse määrittää aiheen; tehtävänä kognitiivisesti vaativa; paljastuneita käsityksiä opettamisesta voidaan myös käsitellä palautteen yhteydessä) 
  • verkkolehti (annetusta aiheesta tehty verkkolehti vaatii jäsentämään asiaa; ryhmätyönä opettaa myös yhteistoimintaa ja työnjakoa)

  • vierailija verkossa (opiskelijat voivat hankkia vierailijan myös itse; vierailijalle esitettävät kysymykset ja vastausten käsittely johdattavat aiheen monipuoliseen käsittelyyn; vierailija voi esimerkiksi vastata sähköpostitse esitettyihin kysymyksiin ja jos hänellä on ympäristön käyttäjätunnukset tai käytössä on avoin verkkopalvelu, vierailija voi myös kommentoida opiskelijoiden tekemiä töitä, esimerkiksi verkkolehtiä) 
  • vaihda näkökulmaa (1. luokittele, kenen näkökulmista asiaa voi tarkastella, 2. mieti, kenen näkökulma on sinulle automaattinen/läheinen, 3. vaihda näkökulmaasi/rooliasi ja selosta, miltä luulet asian näyttävä uudesta näkökulmasta käsin)

  • verkkolehti: teema (kurssin tavoitteista) + kehykset (aihekokonaisuudesta) > toimita juttu verkkolehteen annettujen kehysten mukaan (opettaja päätoimittaja) 
  • ystävyyskoulu/ ­yritys/ yhdistys: aiheen käsittely yhteistyöorganisaation kanssa > teemapäivä/projekti/leirikoulu/vierailu > toteutus oppimisympäristön työvälineillä tai avoimen webin palveluilla 

Hyviä tehtävätyyppejä tiedonkäsittelyn harjoitteluun

  • aiheen pohtiminen joko yksin tai ryhmäkeskustelussa 
  • arvioinnit ja arvostelun laatiminen

  • havaintojen kerääminen

  • kuvittelu ja mielikuvien luominen 
  • käsitekartan tai ­kaavion tekeminen
  • 
luokittelujen, taulukoitten tai listojen laatiminen

  • mielipiteitten esittäminen ja perustelu

  • omien oletusten esittäminen annetun tiedon pohjalta

  • omin sanoin ja omien esimerkkien avulla aiheen kuvaaminen 
  • teoreettisen tiedon soveltaminen käytännön tilanteeseen 
  • tutkimuksen suunnittelu ja toteuttaminen

  • työprosessin raportoiminen

  • yhteenvedon kokoaminen

  • vertailujen tekeminen

  • virheiden ja heikkouksien etsiminen 

Näitä kannattaisi harjoitella jatkuvasti

  • hyvien kysymysten esittäminen 
  • hakusanojen keksiminen 
  • monipuolinen lähteiden käyttäminen 
  • tiedon luotettavuuden arviointi 
  • tiedon alkuperän selvittäminen 
  • lähdemerkintöjen tekeminen 

Aktiiviseen tiedonkäsittelyyn kuuluvat esimerkiksi

  • tietolähteiden etsiminen

  • oleellisen tiedon karsiminen epäoleellisesta

  • tiedon luotettavuuden arviointi
uuden 
  • tiedon liittäminen aiempaan

  • vanhentuneiden tietojen havaitseminen ja uudistaminen

  • tiedon soveltaminen toimintaan

  • ydinasioitten hahmottaminen

  • ongelmakohtien löytäminen

  • tiedon kriittinen tarkastelu eri viitekehyksissä

  • olemassa olevan tiedon käyttäminen uusien toimintatapojen kehittämiseen 

Opiskelijat voivat opettaa toisiaan

  • Verkossa opettajan ja opiskelijan roolit voivat sekoittua mielekkäällä tavalla. Myös opintoryhmän jäsenet voivat opastaa toisiaan. Keskinäinen opettaminen voi tapahtua melkein huomaamatta.
  • muotoilemalla itse kiinnostavia kysymyksiä opiskeltavasta aiheesta

  • selostamalla ja tuottamalla omia kuvauksia sekä pieniä tutkimusraportteja opiskeltavasta aiheesta 
  • antamalla esimerkkejä aiheesta ja soveltamalla opittavaa asiaa käytäntöön

  • kertomalla aiheeseen liittyviä tarinoita

  • tuottamalla käsitekaavioita, taulukoita, vertailuja ja muita aihetta jäsentäviä kuvauksia

  • lukemalla ja kommentoimalla toisten opiskelijoiden tekstejä 

© Anne Rongas 2007

lauantaina, elokuuta 27, 2016

Opeblogin vinkit sarjassa iPadin tikku

Hui tätä ajan kiitoa. Tämä blogi vierähti toiselle vuosikymmenelle. Opeblogi alkoi 2006 etäesityksenä Tampereen seudulle ja samalla omana oppimispäiväkirjanani. Noihin aikoihin ei ollut oikein ketään, keneltä kysyä apua teknologian opetuskäyttöön. Arkistoja selaamalla saattaakin löytää hupaisia piipahduksia tuohon karun innokkaaseen lähihistoriaan, kuten vaikka se, kun opettelin blogisanastoa 15.4.2006.

Olen käyttänyt Googlen esitystä eli PowerPointia korvaava online-palvelua 2008 alkaen (silloin se oli vielä Google Docs Presentation). Nostalgista katsoa videolta Google Docs in Plain English. Nostalgista kaivella myös vanhoja esityksiä, kuten vaikka tätä Vaparetkestä, Vinkkiverkosta ja Sometusta kertovaa vuodelta 2008.


Arkistojen aarteita on ehtinyt kertyä. Vastaan tulee uusia kysymyksiä, joihin löytyy vanhoja vastauksia tai vanhalla maustettuja uusia vastauksia. Kevyesti noita menneitä selaillessani osui silmiin diapaketti vuodelta 2010, johonkin opettajien koulutukseen laadittu. Nimenä oli virtuaalisuus lukiossa. Siihen esitykseen olin listannut teknologialla rikastetun opetuksen etuja, jotka allekirjoitan edelleen (ja muistutan, että asia ei ole mustavalkoinen, vanhat keinot ovat myös hyviä):

  • Luomisen iloa 
  • Opiskelijat mukana tuottamassa 
  • Opin paljon opiskelijoilta 
  • Jotain jokaiselle (myös eri tavoin oppiville) 
  • Oppijalähtöisyys motivoi 
  • Pedagogiset haasteet inspiroivat kokeilemaan 
  • Mahdollisuus opettajien yhteistoimintaan ja jakamiseen 
  • Rajojen yli loikkiminen 
  • Tekniset taidot ja mediataidot kehittyvät huomaamatta 
  • Kriittisen ajattelun ja informaation käsittelyn taidot kohteena 
  • Oma ammattitaito kehittyy 
  • Koskaan ei tule valmista 
  • Kaikki on aina saatavilla ja järjestyksessä
Kaikki se paperinen, joka on tuolla vintissä kansioissa, on myös saatavilla ja järjestyksessä, mutta paljon hankalampaa löytää ja käyttää. Kun 9 vuotta työmatka oli edestakaisin 120 kilometriä, kotiin unohtuneet paperit olivat kaukana. Oli kätevää, kun kaikki aineisto oli aina saatavilla.

Aloitin opettelemaan teknologian opetuskäyttöä avoimesti. Jakamalla samalla kun opettelin. Vähän lennossa. Välillä hyvinkin luonnosmaisesti. Jokunen päätteli, että olen nettihypettäjä. Jaoin siksi, että kukaan ei neuvonut minua ja se oli hidasta. Kesällä vinttiä siivotessani huokailin, miten kovan työn olen jaksanut tehdä. Jäin kouluaikana paitsi tietotekniikasta. Enoa seuraillen sain käsitystä, mikä ilo tietokoneista on. Ne tulivat kouluun 1981 syksyllä, kun keväällä olimme valmistuneet ylioppilaiksi. 

Oman kokemukseni kautta olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka miten olisi opettaja kriittinen ja vastustaisi teknologiaa, niin lapset ja nuoret saavat sen opin ja osaamisen kevyesti koulussa verrattuna siihen, että oppi pitäisi hakea muualta. Siispä vinkkailen edelleen teknologian hyödyistä, vaikka niitä haittojakin on. Emme lakkaa käyttämästä puukkoja ja kirveitä, vaikka niissäkin on haittoja. Työkalut ovat semmoisia.

Tällä viikolla tuli vastaan erään opettajan käytännön pulma. Netti pätkii ja parakissa se ei toimi. On iPadejä ja läppäreitä, mutta miten siirtää kuvat ja videot iPadeiltä läppäreille. Päätin asiaa mietittyäni aloittaa sarjan Opeblogi vinkkaa. Ja tässä on nyt ensimmäinen vinkki sarjassa eli muistitikku iPadille. Alla vinkki SlideShare-palvelun kautta jaettuna ja tästä sen saa auki Google esityksenä. (EDIT: FB:n opetusteknologiaryhmässä tuli paljon hyviä vinkkejä tähän esitykseen liittyen. Poimin talteen ja päivitän joku ilta kevyesti esitystä, yritän pitää nuo vinkkipaketit lyhyinä ja ytimekkäinä.)



torstaina, huhtikuuta 21, 2016

Tenttikirjana digikirja – päihittää paperin

Viimeisen vuoden aikana on tullut kyseltyä lukiolaisilta kokemuksia sähköisistä aineistoista ja kokeisiin valmistautumisesta. Yllättävän negatiivinen suhtautuminen vastassa. Pohdittiin opettajakollegan kanssa ja päädyttiin siihen, että tietokoneen näytöltä lukeminen lienee se suurin syy negatiivisiin kommentteihin. Näytöltä on todella epäergonomista lukea. En tykkäisi yhtään.

Mutta mobiililaitteelta sen sijaan on todella mukava lukea e-kirjoja. Nyt tuli vastaan itselle tenttikirja, jota en ehdi saada mistään kirjastosta. Piti ostaa. Yleensä olen hankkinut ulkomaiset Amazonista, mutta nyt Google-kirjoista sai 13 € edullisemmin (ja 25 € paperipainosta edullisemmin). Mobiililaitteella yli 500-sivuinen kirja on myös kevyt pitää kädessä.

Testasin tietokoneen selaimella, iPadillä ja Android-tabletilla sekä iPhonella. Kirja toimii kaikilla laitteilla tosi hienosti. Kun lopetan yhdellä laitteella lukemisen, avaa toinen kirjan siitä, mihin jäin. Kun avasin kirjan toisella laitteella samaan aikaan, kun kirja oli auki toisella laitteella, sain ilmoituksen, jossa kysyttiin, siirrynkö sille sivulle, joka on auki toisella laitteella.

Voin tehdä yliviivauksia neljällä värillä. Voin lisätä liimalapuilla muistiinpanoja ja tietenkin kirjoittaa ne puhumalla (iOS kirjoittaa myös välimerkit käskystä). Saan kaikki kirjaan tekemäni muistiinpanot näkyville samaan listaukseen ja ne voi asettaa synkronoitumaan Google Driveen (tulee automaattisesti tosi hieno dokumentti, ominaisuus pitää laittaa erikseen päälle Android-sovelluksen asetuksissa).

Tenttikirjassani on sanasto ja keskeiset käsitteet on merkitty tekstiin sinisellä. Sanaa napauttamalla saan sanastosta auki käsitemäärittelyn. Vaikeat sanat saan käännettyä suomeksi pitämällä hetken aikaa sormea sanan päällä. Pääsen myös samalla sormen painalluksella tekemään sanahakuja kirjan sisältä, Googlesta ja Wikipediasta. Tietokoneen käyttöliittymässä pystyn tekemään myös tietokortteja.

Ja tietenkin saan laitettua kirjan lukemaan itse itseään ääneen (tämä ominaisuus Android-laitteella)! iOS-laitteet himmentävät illan tullen automaattisesti näytön ja suodattavat sinisen valon pois.

Suorastaan luksusta. Kyllä voittaa tenttiin lukemisessa paperikirjan, vaikka kirjoja rakastavana kovasti paperikirjoista tykkäänkin. Kyllä nyt mummo lämpimästi suosittelee mobiili-laitetta lukiolaiselle ja e-kirjojen lukemisen opettelua. Tulee olemaan hyötyä.

Tässä vähän kuvamaistiaisia e-lukemisesta.








EDIT: Tuli tämän bloggauksen perusteella kysymys, mitä e-kirjan hyviä puolia voisin listata aikuisopiskelijalle vinkiksi. Tämmöistä vastasin tajunnanvirtatyyliin:
  • paperikirja on tuttu, sitä voi selailla ja sen hahmottaa silmillä ja näpeissään, ei vaadi sähköä, siihen voi kirjoittaa ja tehdä merkintöjä, jos on oma, sen voi myydä edelleen tai sillä voi kaunistaa kirjahyllyä (monta muutakin ihanuutta)
  • e-kirjan hankkiminen on helppoa, kun asian oppii (sekä lainaaminen että ostaminen) eli ei tarvitse matkustaa kaukaiseen kirjastoon tai kirjakauppaan
  • e-kirja on lähes aina kevyempi käsissä kuin paperikirja
  • tekstinäkymää voi muokata itselle sopivaksi, taustaväriä ja valoisuutta voi muuttaa tilanteen mukaiseksi (voi lukea pimeässä ilman muuta valoa)
  • useimmiten e-kirjaa voi kuunnella robottilukijalla (ja ovat nykyään kovin kaunisäänisiä, äänen nopeutta voi säätää)
  • kirjaa lukiessaan voi hyödyntää sanakirjoja, kääntäjää (Google-kirja) ja hakuja joko kirjan sisällä tai ulkoisista lähteistä (kuten Google, Wikipedia)
  • tekstejä voi alleviivata-maalata (joissakin sovelluksissa, kuten Kindlellä voi nähdä halutessaan, mitä muut ovat maalanneet)
  • tekstiin voi tehdä omia muistiinpanoja (ja niitä voi tehdä usein puhumalla kirjoittaen, jolloin mobiililaitteella ei tarvita hankalaa tekstin näpyttelyä, Kindlellä muistiinpanojen tekeminen vähän kömpelöä), muistiinpanot saa yhdeksi tiedostoksi (Google-kirjassa pitää Android-sovelluksen asetuksista laittaa päälle, Kindlessä muistiinpanot saa nettikäyttöliittymästä)
  • jos käyttää Goodreadsia, voi jakaa kokemuksiaan muiden lukijoiden kanssa (Goodreads https://www.goodreads.com/ integroituu suoraan ainakin Kindleen)
  • kirja kulkee todella helposti mukana, kun sen voi avata puhelimelta, tabletilta, tietokoneelta tai lukulaitteelta
  • yleensä kirja avautuu siitä, minne viimeksi jäin, olipa kirja auki millä laitteella tahansa
  • jotkut valittavat digilukemisen tuottavan päänsärkyä, itselläni ei ole ollut koskaan näitä ongelmia, himmentäminen on ihan mahtavaa, auringossa on paljon mukavampi lukea e-kirjaa kuin kiiltäväpaperista paperikirjaa, tekstin koon helppo muuttaminen on myös hieno ominaisuus (esim. ikänäköisille)
  • e-kirjoja saa lainattua nykyään yhä paremmin,
  • mutta maksullista e-kirjaa ei saa kierrätettyä.
EDIT: Yövalon saa myös muille laitteille, yllä oli kuva iOS-käyttöjärjestelmän uudesta yövalo-ominaisuudesta. Tarmo Toikkanen vinkkasi kommentissa näin: "Iltalukemisen ja sinisen valon suodattamiseen suosittelen Android-laitteilla Twilight-nimistä maksutonta sovellusta. Muitakin on, mutta itsellä on se toiminut hyvin. Tietokoneissa flux-niminen sovellus tekee saman (justgetflux.com), Mac, Windows, Linux."

maanantaina, maaliskuuta 07, 2016

Avoimen opetuksen viikko – #jaajotain neljättä kertaa

Auttaminen ja anteliaisuus luovat yhteistä hyvää. Voimme auttaa toinen toisiamme kevyesti, vähäsen. Kun moni auttaa avoimesti yhteisössää vähäsen, pienistä puroista kasvaa tunnetusti suuri. On esimerkiksi uskomatonta kahlata Open Culture -sivuston aarteita, jonne on valikoitu oppimista ja opettamista ajatellen avointen parhaimmistoa, ei todellakaan vähäisiä (rima alas, myös pieni on kaunista).

Creative Commons -lisenssointi on edelleen harvoille tuttu, vuosi vuodelta kuitenkin yhä useammalle. Kun lisenssoit jakamasi heti kättelyssä, muiden ei tarvitse kummastella, saavatko käyttää ja jos, miten. Lisenssivaihtoehtoja on moniin tarpeisiin ja mm. Googlen tarkennettu haku tunnistaa lisenssit (kohta: käyttöoikeudet). Myös Creative Commonsin omalla hakukoneella pääsee hakemaan avoimesti lisenssoituja aineistoja.

Tänään tempaisimme vapaaehtoisjoukoin neljättä kertaa AVO-hankkeen aloittaman kansainvälisen avoimen opetuksen viikon (Open Education Week) suomalaisen startin: Jaa jotain -päivän (helposti mieleen tarttuvasta nimestä propsit menevät Kari A. Hintikalle).

Talkoojoukoissa tänä vuonna olivat Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen Ideatarhurit (minä tiedotin ja kokosin hedelmiä, Niina Kesämaa ja muut kollegat tiedottivat) sekä IT-kouluttajat (Tarmo Toikkanen antoi Creative Commons -opastusta ja Tero Toivanen löi löylyä kiukaille). Myös monet muut verkostojen kutojat, kuten Matleena Laakso rohkaisivat ja muistuttivat Jaa jotain -päivästä. Erityisen arvokasta oli, että kopin ottajissa oli taas ensikertalaisia. Yhtälailla upeaa, että vanhoja konkareita. Tämä elää. Haavena ensi vuodelle Jaa jotain -osaamismerkkien jakaminen.

Jakamista voi tehdä myös suppeammin, oman työyhteisön sisällä. Viime vuonna joku ideoi oman työyhteisön sisäisen Jaa jotain -päivän. Idean saa napata!

Jakamalla jotain omia oppimateriaaleja voi tehdä näkyväksi omia erityistaitoja. Tämän päivän Jaa jotain, kuten edellisvuosien, todisti laajaa osaamisten kirjoa ja sitä, miten juuri siinä on se jokin. Kertyi pelejä, piirroksia, valokuvia, taulukoita, kaavioita, toimintaohjeita, käsityövinkkejä, diapaketteja ja monenlaista muuta. Sisällöt kumpusivat sekä jakajien ammattillisesta osaamisesta että omista rakkaista harrastuksista.

Jaa jotain -päivän blogista löytyy ohjeita ja linkkejä, tässä tärkeimmät:

Minua henkilökohtaisesti ilahdutti tänään jaetuista kaikista hienoista erityisesti Marja Oilingin kaunis ja puhutteleva  Luontoetiikka-diapaketti – niin ulkoasultaan kuin sisällöltään. Samalla sain ratkaisun kauan kaipaamalleni: Google Slidesiin (Esitykseen) saa kauniita ulkoasuja http://www.slidescarnival.com/-sivustolta. Aikanaan Google Driven yhteydessä oli mallipohjien jakopaikka, mutta se poistui erinäisten uudistusten myötä.

Verkon verkostoissa ongelmana on avointen aineistojen löytäminen. Siksi Creative Commons -lisenssit ovat lämpimästi suositeltavia. Hakukoneet tavoittavat ainakin osittain niiden ansiosta sisältöjä. Opeverkostot ovat mainio tapa jakaa kollegoitten kesken (lisää oma verkostosi listalle). Kannattaa myös tutustua sisällönjakopalveluiden ominaisuuksiin. Esimerkiksi YouTubessa voi laittaa videoille CC-lisenssin: Se pitää vain huomata tehdä: kas tässä ohje.

Itse laitoin päivän saaliisiin jakoon kuvan, jolla havainnolistan jaa jotain -ideaa: minä annan yhden ja kun monta kaveria ja tuntematonta verkostoissa antaa yhden, meillä kaikilla on äkkiä paljon. Kuvan voit ladata Flickr-palvelusta.


lauantaina, helmikuuta 13, 2016

Yksinkertaisuus mobiilisovellusten juju

Viime lauantain visuaalisen käsikirjoittamisen kurssilta (ei sitä ehtinyt vauhdikkaalla työviikolla purkamaan blogiin) opin monta asiaa. Yksi mainio asia oli kouluttajamme Kanerva Cöderströmin asenne mobiilisovelluksiin. Mikään sovellus ei ole täydellinen, mutta niiden taika piilee juuri riisutussa valikoimassa. Kokeillen löytää omiin tarpeisiin sopivat sovellukset. Se, joka nauttii kokeilemisesta, vinkkaa kaverille, jota kokeileminen ahdistaa. Ei tarvitse olla kovin teknisesti orientoitunut. Mobiilisovelluksia ei juuri tarvitse säätää (paitsi todella monipuolisia). Tärkeintä on sittenkin sisältö, mitä saa aikaan.

Työhön liittyen etsin käteviä keinoja tuottaa havainnollisia videoita helposti. Videoitten tekemiseen saa helposti kulumaan aikaa tuntitolkulla. Explain Everything on kerännyt monien opettajien suosion. Sitä olen kokeillut. Ihan kelpoisa. Nyt löysin kuitenkin vielä riisutumman omiin tarpeisiini: Vidra. Explain Everythingin suuri plussa on, että sen saa kaikille mobiiliaitteille (iOS, Android, Windows... Jollaa ei taida tulla). Vidra on tarjolla valitettavasti vain iOS:lle (siis iPhone ja iPad).

Ilmaisen Vidra-videon perään tulee pieni sovelluksen mainosteksti eikä ilmaisversiosta pääse loputtomaan ikonikirjastoon, jonka lopulta totesin omiin tarpeisiini hankinnan arvoiselle (kuvakkeet voi hakea selaimella ja tallentaa kameran rullalle). Sovelluksen sisällä voi kirjoittaa (useampi fontti valittavana, muutama väri, kirjasinkokoa saa muutettu), piirtää ja kuvia saa kameran rullalta.

Sovelluksesta löytyy muutamia tyylejä ja harvinaisen hyvin valikoitua taustamusiikkia. Jokaiseen kuvaruutuun pääsee äänittämään pienen selostuksen (minusta äänen laatu oli niin huono, että lopulta äänitin iMoviella). Tallennusvaiheessa sovellus animoi kevyesti. Ruutujen vaihtumistyylin voi itse valita. Kun samaan kuvaruutuun laittaa useamman kuvan, ne animoituvat.

Julkaiseminen YouTubeen sekä PDF:ksi muuntaminen käyvät suoraan sovelluksesta. Videon saa vietyö laitteelle toiseen ohjelmaan (kuten iMovieen) ja PDF:n voi lähettää sähköpostilla tai avata toisessa sovelluksessa. PDF:stä tulee ihan kelpoinen, tästä omasta kokeilustani puuttuvat nyt alut ja loput, tekijätiedot yms. Mutta viralliseen videoon ja tulosteeseen ne saa kätevästi kuvakirjastosta.

Nopea käyttää. Helppo käyttöliittymä. Ei vaadi kirjautumista millekään tilille vaan toimii laitteessa. Opetuskäytön lisäksi tätä voisi suositella vaikka järjestöille tai pienyrityksille kevyeen videoviestintään.

Minä laitoin tällaisen pienen ajatuspähkinän:

sunnuntaina, helmikuuta 07, 2016

Mobiilityön reppu järjestykseen

Olin eilen kurssilla. Visuaalista videokäsikirjoittamista. Siitä olisi vaikka mitä kertoa, mutta myöhemmin. Hauska silmiä avaava kokemus oli tajuta, miten minä-hömelö, en ollut tajunnut, että minulla on kaiken aikaa ollut samalla pöydällä kaksi toisiinsa yhdestettävää laitetta, jotka nostavat työskentelykomuksen uudelle tasolle.


Eli iPadiin saa liitettyä Macin langattomat näppäimet. Kun lähden kevyin kantamuksin työmatkalle, nyt riittää mobiilitoimistoon pelkkä olkalaukku repun sijaan, sillä näihin saakka olen huonon kirjoituspuolen vuoksi hyljeksinyt tablettia tekstien kanssa. Mobiilinäppikset eivät ole olleet kunnollisia (melko hyviä vain). Minulla on myös tuntumaa Surfaceen näppisten kanssa ja sekin on melko hyvä. Opin tänään Facebookissa kokemusta jakaessani, että myös Android-laitteille saa kunnon näppikset (suositeltu Rapoo E6700).

Vinkki:

Säilytän erilaisia mobiilityön apulaisia erinäköisissä ja sormiin erilailla tuntuvissa pusseissa ja yritän huolehtia, että kaikki laitteet on ladattu ennen työmatkoja. Mukana myös mobiilisähköä eli pari akkua, joista voi ladata mobiililaitteita. Kun eri tarvikkeet ovat omissa pussukoissaan, on helppo kontrolloida, että kaikki on mukana. Jokaisessa pussukassa on käyntikorttini ja laitteissa/johdoissa nimeni. Kun säilytyspussukat ovat erilaisia, pystyn tunnistamaan ne sormin, tuntoaistilla. Nimen ja yhteystietojen löytyminen on aivan kultaa. Espooseen unohtunut mokkula oli helppo kotiuttaa, kun yhteystietoni olivat laitteessa. Saati sitä kauhun hetkeä, kun mobiilitoimiston reppu jatkoi Hämeenlinnan rautatieasemalta omineen Jyväskylään. Repun yhteystiedot nopeuttivat palautusta muutamaan tuntiin päivien ja viikkojen sijaan.


Ja totta tosiaan, pieni juttu tehdä, kunhan muistaa: nimi ja yhteystiedot laitteisiin ja jopa reppuun tai kassiin.



torstaina, tammikuuta 28, 2016

Inhimillinen voima ja energia

Punainen lanka katoaa?
Innostus tarttuu ihmiseltä ihmiselle. Ja loppujen lopuksi myös ihmisyys tarttuu ihmiseltä ihmiselle. Antropologit eivät ole löytäneet fysiologista rajaa humaanille. Muistan hyvin Richard Leakeyn haastattelun, jossa hän totesi, että kyllä, kyllä me ihmiset voimme myös yhtä lailla taantua kulttuurisesti kuin olemme nousseet kulttuurin voimalla.

Yhteen pelaaminen, kannustaminen, voimien yhdistäminen, leikki ja luovuus – osaamme kaikenlaista hyvää yksin ja yhdessä. Ja toisaalta jaksamme käyttää arvokasta lyhyttä elinaikaamme ja energiaamme tuhoamiseen, kiusaamiseen, vähättelyyn, mitätöintiin, mustamaalaamiseen.

Jokainen yksilö voi valita koko ajan, mihin oman aikansa ja energiansa suuntaa. Se, mitä minä yksilö teen, vaikuttaa kaikkeen ympärilläni. Ja mitä me yleensä teemme? Valitamme siitä, miten muut eivät sitä ja eivät tätä. Katkeruus kasvaa juuri tällaisesta asetelmasta: jokin mättää, mutta en siis minä, nuo muut, mäkätän heille, eivät tottele ja korjaa toimintaansa, piikittelevät minua, ei voi ihmiseen luottaa. Jos tuon tapahtumaketjun alussa minä ihminen olisin ollut niin vahva, että olisin kestänyt kohdata oman ymmärtämättömyyteni, siivet olisivat räpytelleet selässäni ilmaa alleen.

Mieleeni jäi elävästi erään rehtorin radiohaastattelu. Hän kertoi käyttävänsä joka aamu puoli tuntia aikaansa siihen, että on koulun ovella ottamassa vastaan aamulla kouluun saapuvia lapsia. Hän juttelee heidän kanssaan. Tervehtii, toivottaa tervetulleiksi. Koskettaa heitä. Hän oli oppinut idean edeltäjältään ja kertoi, miten suuri vaikutus tällä oman ajankäytön valinnalla on ollut. Hän tuntee oppilaita, he hänet, hän rekisteröi aamun puolituntisella, jos jokin ei ole kunnossa. Luottamus ja kohtaaminen vähentävät kiusaamista. Näin mieleni silmillä tuon rehtorin suuret näkymättömät tuntosarvet päässä.

Tällä viikolla sain kaksi kertaa selittää, miksi kuvailen itseäni adjektiivilla maailmanparantaja. Olen ollut taipuvainen aina ajattelemaan, että jokainen ihminen on maailmanparantaja. Mutta eihän se niin ole. Mahdollisuus on kuitenkin annettu. Ja tämä on aina ollut tämän blogin ydinjuoni, joskus toki teknologian kesyttämiseen verhottuna. Ennen kesytettiin villejä hevosia. Nyt ihmiskunta sopeutuu elämään älykkään teknologian kanssa. Elämme jänniä ja hurjia aikoja.

PS. Kaikelle pöljälle yleensä ihmiskunnan historiassa on löytynyt vastavoima. Kannattaa tarkkailla viestivirrassa nyt juuri muiden mukana sanaa myötätunto. Se rohkaisevasti ja iloisesti pulpahtelee siellä täällä.

maanantaina, tammikuuta 25, 2016

Millaisista teemoista oppimisen ja digitalisaation yhteydessä voitaisiin keskustella?

Tämä on luonnosmainen bloggaus. Kirjoitin juuri ihan lonkalta, millaisia teemapöytiä laittaisin esimerkiksi opetusalan ihmisille digitalisaatiokeskustelua varten. Millaisia sinä laittaisit? Digitalisaatio avaa paljon mahdollisuuksia mutta samalla lisää myös riskejä. Tässä maailmassa meidän pitäisi opettaa kasvavia elämään ja pysymään tolkun ihmisinä.

EDIT: on syytä tehdä käsitemäärittelyä: digitalisaatio on laaja rakenteellinen tapa organisoida toimintaa, käsitettä käytetään nykyisin mistä tahansa sähköisestä toimintatavasta, olen korjannut alle kohtiin 2 ja 3 sanan TVT eli tieto- ja viestintäteknologiat tai tieto- ja vuorovaikutusteknologiat. Kiitos tarkentavasta kirkastamisesta Janne Korsimo. Hän kommentoi Facebookissa: "Ensinnäkin digitalisaatio sekoitetaan aika usein digitaaliseen toimintaympäristöön. Se, että käytetään digihärpäkkeitä ei ole vielä digitalisaatio. Digitalisaatio on digitoimintaympäristön, toimintakulttuurin sen kautta syntyvän digitaalisen arvon hyödyntämisen summa."
  1. Digitalisaatio ja ihmisen elämä: omana itsenään (itsetunto, minäkuva, identiteetti), yhteydessä omaan elämänpiiriin (perhe, ystävät, lähi-ihmiset, ihmisverkostot), kansalaisena (oman elämän hoitaminen, vaikuttaminen), oppijana ja työelämässä (osaamisen hankkiminen ja ylläpito, työnhankinta, opiskelu- ja työtaidot, oman toiminnan suuntaaminen ja ohjaaminen, vuorovaikutus ja yhdessä tekeminen).
  2. TVT laajentaa oppimista (aistien apuna, kognitiivisten prosessien apuna, ulkoistetut muistion alueet, oppimiven verkostot, yhdessä oppiminen, yksilöllinen oppiminen, tiedon hankinta, uudet luku- ja kirjoitustaidot).
  3. TVT haittaa oppimista (viriketulva, keskeytykset, tarkkaavaisuuden häiriintyminen, kognitiivisesti vaativat käyttöliittymät, jatkuvat muutokset, jatkuva varuillaan olo, riippuvuus teknisistä järjestelmistä).
  4. Digitalisaatio ja kestävä kehitys hyvässä ja huonossa: a) ekologinen: matkustamisen ja tavaratuotannon energia- ja luonnonvarakuorman vähentäminen, immateriaalinen kulttuuri tuotantoineen ja palveluineen hyvää, huonoa se, että myös digitalisaatio on johtanut kilpavarustelumaiseen tavaratuotantoon, sähköiset välineet kuluttavat energiaa ja vaativat valmistuksessa hupenevia luonnonvaroja (mm. harvinaisia metalleja) b) sosiaalinen: ihmisten verkostoituminen hyvien asioitten puolesta, vertaiskulttuurin monet muodot, uudenlainen yhteisöllisyys, erilaisuuden ja yksilöllisyyden arvostaminen, saunamainen meininki eli arvoasema, titteli tai tutkinto ei määritä kohtaamista vaan se, millainen ihminen on ovat hyvää, huonoa ihmisen kekseliäisyys käyttää digitaalista viestintää ja vuorovaikutusta sekä erilaisia järjestelmiä kiusaamiseen, vainoamiseen, kyttäämiseen, häirintään, huijaamiseen yms., c) taloudellinen: uusia immateriaalisia tuotannon- ja jakelun muotoja, avoimen datan, vertaistuotannon yms. myötä syntyneet uudenlaiset talouden muodot, joukkorahoitus hyvää, huonoa taas digitalisaation myötä työn uusjako, addiktoivien tuotteiden ja palveluiden lisääntyminen, kuluttajatuotemarkkinoiden jatkuva kilpajuoksu kvartaalitalouden kiivaassa rytmissä, pienten yritysten vaikeus päästä markkinoille, d) inhimillinen: digiteknologian tuotanto halvalla on johtanut lapsityövoiman käyttöön ja huonoihin työoloihin, digitalisaatio robotiikan osalta johdattaa meidät määrittelemään uudelleen suhteemme koneisiin, hyvässä mielessä inhimillinen laajenee älykkään teknologian kanssa, huonossa mielessä pahan tekeminen saa uudet mittasuhteet niin tavallisten ihmisten arjessa kuin kansainvälisesti rikollisuudessa ja sodankäynnissä.
  5. Digitalisaatio ja arvomaailmamme, ihmiskäsityksemme: voiko yksilö jättäytyä digitaalisen maailman ulkopuolelle (vrt. Daniel Castells: verkotu tai syrjäydy), inhimillisten voimavarojen ja luonnonvarojen kapasiteetin rajoitukset, ihmisen hybris ja toisaalta merkittävät mahdollisuudet auttaa ja hoitaa uudella tavalla (vrt. IBM Watson).
EDIT: Tuuppasin tämän bloggauksen saatteineen Facebookin TVT-opetuskäytön ryhmään ja sieltä tuli iso joukko tosi hyödyllisiä jatkoajatuksia. Erityisen kiinnostavaa pohdintaa Janne Korsimo Ruskosta. Hän linkitti kommenttiinsa hienon koosteen digitalisaatiosta koulumaailmassa. Hallinnon pitäisi päästä näistä kartalle ja kohti stretegista sisäänajoa. Olemme vielä vaiheessa.

sunnuntaina, tammikuuta 10, 2016

Jaettu kalenteri tukee yhteistyötä ja yhteistä oppimista

Vuoden alku on kalentereiden virittämisen aikaa. Kalenterit voivat tukea monin tavoin opiskelua ja työn tekoa. Tämän bloggauksen julkaisin alun perin 10.1.2016 Ideatarhurit-tiimimme blogissa.

Rutiinit keventävät kognitiivista kuormaa. Tiimityöskentelyssä yhteisten rutiinien luomiseen ja muokkaamiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä hyvin toimiva rutiini on kuin rasvaa koneistoon.

Olemme omassa tiimissämme käyttäneet jaetua kalenteria sekä jaettuja kelenterimerkintöjä koko ajan. Kun tarkemmin keskustelimme asiasta, huomasimme, että eri ihmisten henkilökohtaiset käyttöliittymät ja toimintatavat pitää sovittaa tarkemmin siihen, miten jaettu työskentely toimii.

Aluksi loimme tiimille oman kalenterin ja merkitsimme siihen yhteiset tapahtumat. Periaatteessa. Huomasimme, että osa noudatti toisaalla syntynyttä rutiinia kutsua jokainen kalenteritapahtumaan eli merkintä syntyikin henkilökohtaiseen kalenteriin tiimikalenterin sijaan. Kutsuun piti myös vastata, jotta se näkyi omassa kalenterissa. Kutsu ei välittynyt välttämättä sähköpostiin, jos tapahtuman lisääjä ei lähettänyt kutsuja. Kaikki eivät myöskään saaneet mobiililaitteellaan toimimaan useiden jaettujen kalentereiden näkymistä. Seurauksena oli se, että osalla kaikki yhteiset kalenterimerkinnät toimivat hyvin, osalla jokin jäi huomaamatta. Kun havaitsimme nämä, päätimme yhteisen käytännön.

Kalenteri on mielikuvissa henkilökohtainen työkalu. Työkäytössä henkilökohtaisuudesta on hyvä luopua osittain. Kalenteri voi nimittäin olla todella tehokas yhteisen työnteon rutiinin tukiranka. Hyvää toimintamallia on syytä viritellä ja säätää. Se, mikä toimii yhdessä kalenterijärjestelmässä, yhdessä tapauksessa ja yhdellä tiimillä, ei toimi toisaalla. Kalenterirutiinien virittelyyn kannattaa käyttää aikaa, sillä kyse on toistuvasta toiminnasta. Viikoittainen ajansäästö kertautuu ajan myötä merkittäväksi.

Millaisia hyviä kalenterikäytänteitä sinä olet oppinut?

Kuvassa muutama Ideatarhuri-tiimissä havaittu viisaus hyvän kalenterimerkinnän tekemiseen Google-kalenterissa.

Napauta kuvaa, saat sen näkyville suurempana.