maanantaina, helmikuuta 24, 2014

Me voimme tehdä tän yhdessä vähän paremmin #Läsnätyö

Tammikuun alussa kokoonnuimme työporukoilla Messilään suunnittelupäiville ja toki myös kuntoilemaan. Suunnittelu poiki vallan mielenkiintoisen juonen yhteiseen työhömme. Me = Suomen eOppimiskeskus (+ Otavan Opisto, jonka kanssa teemme yhteistyötä).

Yritämme miettiä aina silloin tällöin ja säännöllisesti, miten tekisimme työmme vähän paremmin. Siis siinä mielessä paremmin, että työmme olisi sujuvaa, siihen kuuluisi hyviä juttuja, siinä vältettäisiin huonoja ja turhautavia asioita ja että meillä olisi tuloksekkuuden lisäksi mukavaa töissä.

Meidän eOppimiskeskuksen töissä melkein kaikki ovat fyysisesti kaukana toisistaan. Silti olemme lähellä toisiamme. Ajattelemme yhdessä, työstämme yhteisiä dokumentteja ja kaikenlaisia yhteisiä juttuja. Kun vertaan nykyistä etäällä työkavereista tapahtuvaa työtä aiempiin palkkatyökokemuksiini, niihin, joissa ollaan oltu samassa toimipaikassa, läsnäolo ei mitenkään vähene, vaikka välimatkaa riittää. Joskus jopa tuntuu, että paljon enemmän omissa oloissaan saattoi päivät viipottaa fyysisesti yhteisellä työpaikalla.


Microsoftilla oli oivallettu mainio nimitys paikasta riippumattomalle työlle: läsnätyö. Nappasimme sen yläotsikoksi. Jos haluat seurata ja osallistua aihepiiristä jutteluun, tässä verkkopaikkoja:

Tuore Myötämanipuluintia-bloggaus Läsnätyö-blogissa suosittelee YLE Puheen ohjelmaa innostamisesta työelämässä. Kannattaa kuunnella. Ei mitään hörhöilyä, vaan mukavan tanakkaa jutustelua, myönteisyyden hyvää tekevää voimaa muistutellen. Joskus elämän risuaitojen takaa löytyy jotain kadotettua hyvää.

lauantaina, helmikuuta 22, 2014

Mitä oppilaitoksissa vähintään pitäisi tietää tekijänoikeuksista?

Digitalisoituva oppimisen arki nostaa entistä ajankohtaisemmaksi kysymykset tekijänoikeuksista, aineistojen muuntamisesta, esittämisestä ja jakamisesta.

Tämä bloggaus on julkaistu alunperin 22.2.2014 oppilaitosjohdon BossIT-koulutuksen blogissa. HUOMIOI, että tämä teksti koskee julkaisuajankohdan tilannetta.

Tekijänoikeusasioita on pidetty niin epäselvinä ja hankalina, että osa opettajistakin on tehnyt tietoisen ratkaisun olla noudattamatta hankalia sääntöjä. Kun koulu toisaalta edustaa yhteiskunnan hallinnollista ja järjesteytynyttä puolta, on kasvatuksellisesti merkittävää opettaa ja toimia itse yhteisten sopimusten mukaisesti.

Samalla on toki tärkeää keskustella oppijoitten kanssa säädösten ja lakien syntymekanismista ja siitä, miten aikaamme liittyy esimerkiksi digitaalisen median osalta ristiriita ihmisten toiminnan ja sovittujen sääntöjen välillä.

Aihepiiri on tärkeää kehystää opetuskeskusteluissa oppijan iän mukaan maailmantalouden, luovan työn tekijöiden toimeentulon ja plagioinnin ongelmien käsittelyllä. Eettistä keskustelua voi käydä kaiken ikäisten lasten kanssa eikä lasten ymmärryskykyä näiden asioiden suhteen kannata vähätellä. Ensin toki oppilaitoksissa aikuisten on hankittava riittävä ymmärrys, jotta ohjeet ja niiden perustelut ovat selvillä.

Hämeenlinnan BossIT-koulutuksen yhteydessä osallistujilta tuli kysymyksiä digitaalisten aineistojen käyttöehdoista. Aiheesta keskusteltaessa huomattiin myös tähän aihepiiriin kuuluva harmillinen selkeyden puute. Erään koulun rehtori korjasi omalla diallani olleen virheen: TV2:n lähetyksiä ei enää saa katsoa tai tallentaa opetuskäyttöön.

Kun asiaa perattiin, toden totta: jo viime kesänä tulleessa Kopioston tiedotteessa TV2:n kanava on poistunut sallittujen listalta. Sitä vastoin TV2:n ohjelmia elokuvia lukuunottamatta voi katsoa YLE Areenalta (Areenalta ei saa tallentaa). Aiheesta on edelleen verkossa paljon väärää tietoa, koska tiedon ajantasaisuus on ilmeisesti nähty olevan alan toimijoiden omalla vastuulla. Esimerkiksi Mediakasvatusseuran sivuilla on edelleen listaus, jossa TV2 on mukana. Toivottavaa olisi, että sosiaalisen median aktiivisia oppilaitosjohdon ja opettajien verkostoja hyödynnettäisiin näin tärkeässä asiassa. [Edit: Tarmo Toikkanen bloggaa asiasta Opettajan tekijänoikeus -blogissa 21.2.2014.]

Digitaalinen muuntaminen on toinen hankala asia. Opiskelija saa tehdä omaan käyttöönsä digitaalisia muunnoksia, esimerkiksi kirjan skannaamista, mutta opettajalla pitää olla asianmukainen lupa. Valtio on hankkinut korkea-asteelle digiluvan, mutta ensimmäisellä ja toisella asteella oppilaitoskohtainen maksullinen lupa on hankittava vuosittain.

Digitaalinen oppisisältö muuttaa opetusta ja mahdollistaa aktiivisen oppimisen metodit, jossa oppijat ovat myös aktiivisia tuottajia. Avoimet oppisisällöt voivat muodostua kollegaverkostoissa, oppijat voivat olla mukana tuottajina ja avoimilla oppisisällöilläkin voi syntyä myös kannattavaa liiketoimintaa. Toista kertaa järjestettävä suomalainen Open Education Week -tapahtuma: Jaa jotain keräsi viime vuonna hyvän joukon osallistujia, intoa ja yhteisöllistä luovuuden iloa. Tutustu ja välitä halutessasi tietoa eteenpäin: Jaa jotain 10.3.2014. Tapahtuman toteuttaa AVO Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin -hanke.

Lisää tietoa aiheesta:
Operight-sivusto
Opettajan tekijänoikeusoppaan sivusto
Kopiosto (tekijänoikeudet)
Teosto (esittävän taiteen tekijänoikeudet)
Tuotos (elokuvat)
Gramex (musiikki)
Creative Commons-sivusto (avoimet lisenssit) sekä
KOTEK – Koulujen tekijänoikeudet kuntoon -koulutus ja tiedotushanke.

Tiivistetty diaesitys aiheesta. Diaesitystä saa jakaa ja käyttää nimi mainiten, jakaminen verkkoon samalla lisenssillä CC BY-SA, tekijä Anne Rongas 2014. Sama diaesitys löytyy myös Google Drivesta.


tiistaina, helmikuuta 18, 2014

Videonauhaa ja muistiinpanoja: VideoNot.es

Globaali opiskelu on tämän päivän herkkua. Löysin Australiasta yliopistokurssin, joka sopii omiin oppimistavoitteisiini kuin nakutettu. Opiskelussa videot ovat keskeisessä roolissa.

Viime viikolla Tarja Heikkilä vinkkasi Facebookissa Chrome-selaimeen liitettävästä VideoNotes -palvelusta, joka mahdollistaa videon katsomisen ja muistiinpanojen tekemisen. Muistiinpanot kiinnittyvät siihen kohtaan videota, jolla kohdalla muistiinpanon päätteeksi napautan Enteriä. Palaamalla muistiinpanon riville voin katsoa uudelleen kyseisen kohdan videosta. Videon nopeutta voi säädellä, hidastaa tai nopeuttaa.

Muistiinpanot tallentuvat VideoNotes-muodossa Google Driveen. Jos muistiinpanot haluaa kätevästi talteen pelkkinä teksteinä, palvelun voi kytkeä Evernoteen, jonne muistiinpanot siirtyvät yhdellä napautuksella. Evernoteen avautuu ensimmäisellä kerralla automaattisesti VideoNotes-muistikirja ja sen jälkeen jokainen muistiinpano tallettuu VideoNotesissa annetulla otsikolla. Evernoten muistiinpanoon syntyy myös automaattisesti linkki kyseiseen muistiinpanoon VideoNotesissa.

Systeemin kruunaa se, että muistiinpanoja voi jakaa. Jakaminen tapahtuu samalla tavalla kuin muiden Google Drive -dokumenttien kanssa eli voit jakaa tietyille henkilöille tai linkin saaneille, dokumenttiin voi antaa peljän katseluluvan, kommentointioikeuden tai muokkausoikeuden.  Jos haluat kokeilla, tässä demomuistiinpano, jota saa myös muokata. Kaiken lisäksi kyseessä on avoimen lähdekoodin sovellus.


PS. On hienoa olla kokijana hyvin suunnitellulla kurssilla, jossa asiat on vaiheistettu, jossa kaikki elementit ovat kohdallaan ja jossa myös teknologia tukee oppimista. Pienenä nyanssina uuden kurssin teknisten apulaisten valikoimassa on tsemppi-lätkien (badges) lisäksi pieni omaa edistymistä kuvaava tolppa. Tämä kolahti meikäläiseen! Heti alkoi tolppa liikkumaan kohti tavoitetta.

sunnuntaina, helmikuuta 16, 2014

Jaa jotain -päivää viritellessä #jaajotain

Internetin sydän lyö jakamisen tahtiin ja verenkiertona pitkin nettisuonistoa vilistävät monenlaiset jaetut partikkelit. Ilman jakamista, sitä mitä sosiaaliseksi mediaksi vieläkin kutsutaan, nykynetti olisi tylsä kuin asfaltoitu parkkipaikka.

AVO-hankkeessa olemme useita vuosia rakennelleet avoimia verkostoja oppimiseen. Oppimisen saralla avoimuus tulkitaan monin tavoin ja sitä myös pelätään. Pelko-osasto ryöstäytyi vuosi sitten turhaan huoleen, Vesa Linja-ahon somekommentointi nostatti korkeat vasta-aallot. Maailma ei kuitenkaan järkkynyt, aallot tasaantuivat.

Avoimuus on yhdeltä osaltaan vapaan lähdekoodin juttua, siitä saa parhaiten lisätietoa VALO:n ja COSS:in sivuilta, myös Educossin blogista.

Yhdeltä osaltaan avoimuus on Wikimedia-säätiön toimintaa (säätiö, jonka rahankeruu sai erikoista potkua Suomessa), avoimen verkkotietosanakirja Wikipedian lisäksi lukuisia muita toimintoja, joista Wikimedia Commonsin media-aineistoineen soisi olevan ainakin opetuspuolella tunnetun. Wikimedia-säätiön toimintojen taustalla pörrää Open Source -ohjelmisto eli MediaWiki.

Avoimuus on myös oppiaineistojen jakamista Creative Commons -lisenssillä varusteltuna, jolloin käyttäjä voi lisenssistä heti tietää, kuinka aineistoa saa käyttää. Sopii muistaa, että muitakin netin kautta jaettuja aineistoja voi linkittää, jakokanavasta riippuen myös upottaa ja luvan kanssa myös käyttää.

Creative Commonsin video jakamisen kulttuurista tiivistää hyvin sen, mistä jakamisen eetoksesta on kysymys: jakamalla luomme ja tuotamme yhdessä ja lisenssoimalla huolehdimme, että jakaminen tapahtuu tekijän oikeuksia kunnioittaen.

Kaikki avointen sisältöjen jakamisväylät eivät kulje vapaiden ja avointen ohjelmistojen kautta, vaan monia avoimia sisältöjä jaetaan kaupallisten toimijoiden, kuten Googlen, ilmaiseksi tarjoaman palvelintilan avulla. Aihe ei ole ristiriidaton, mutta käytännöllinen ihminen löytää oman kultaisen keskitiensä.

Jakajan on hyvä osata ottaa alkuperäiset ja varmuuskopiot omista tuotoksistaan. Netissä mikään ei ole lopullisesti varmasti tallessa, mutta näin ei ole myöskään netin ulkopuolisessa maaimassa.

Oppiaineistojen jakaminen on osa oppimisen ja tiedon avaamista globaalisti mahdollisimman rikkaana mahdollisimman monien saataville. Open Learning/Education ja tiedemaailman Open Access ovat pitkään ajaneet tasa-arvoa oppiaineistojen saatavuuteen.

Open Education Week juhlistaa tätä avoimen oppimisen ja opetuksen liikehdintää nyt kolmatta kertaa. Yhtenä suomalaisena jakamisen kulttuurin ja yhdessä tuottamisen arkipäiväistämisenä järjestämme toista kertaa AVO-hankkeen voimin Jaa jotain -päivän.

Miksi jakaisin jotain omastani? Ihmiskunnan menestyminen tällä pallolla on aina perustunut siihen, että opimme toisiltamme ja välitämme osaamistamme yli sukupolvien. Minun tuotokseni ovat osa jakamisen ketjussa ja verkostossa. Yhdistämällä ideoitamme ja tuotoksiamme, luova mieli saa raaka-ainetta keksintöihin, ongelmanratkaisuun, taiteeseen, harrastuksiin, uuden oppimiseen.

Jakaminen tuo maailmaan inhimillistä lämpöä. Toki se tuo myös paljon kohinaa ja informaatiovirtoja. Jakaminen ei ole ongelmatonta. Erityisen hyvä on muistaa harkinta informaatiovyörytyksen kanssa. Ennemmin vähän ja harkitusti kuin tulvana sitä sun tätä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Ja toisaalta kynnys alas: pienikin juttu voi olla oikeaan osuessaan aarre verraton.

Tiina Niskasen linkittämänä löysin aamulla Petra Larvuksen bloggauksen siitä, miten hän oli pienten koululaisten kanssa keskusteluut ja elänyt todeksi jakamisen kulttuuria:
"Ensimmäistä kertaa sitten lokakuun olen tällä viikolla alkanut havaitsemaan oppilaissa aivan erilaista, uudelle tasolla kehittynyttä luovuutta (jos näin voi sanoa?) - he heittelevät ideoita toisilleen, paneutuvat visuaaliseen ulkoasuun ja haluavat ehdottomasti, että heidän työtään näytetään kaikille Air Playn kautta :) Näissä hetkissä ope tietää tehneensä edes jotain oikein, vaikka aina ei ole helppoa (eikä pidäkään olla, jotta mielekkyys säilyy)."
Tulen itse siitä vanhasta maailmasta, jossa naapuriapu ja talkoot olivat arkea. Isovanhemmat opastivat: "Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan."

Jaa jotain -päivän verkkopaikat jakajille ja seurailijoille

lauantaina, helmikuuta 08, 2014

Suosittelen Mobiilikesäkoulua

Mustiala kutsuu jälleen oppimaan mobiilisti. Ensi toukokuussa 21.-22.5. kokoonnutaan Tammelaan Mustialan vehmaisiin maisemiin Mobiilikesäkouluun oppimaan tekemällä nyt jo viidettä kertaa.

Ensimmäisellä kerralla osallistujilla ei ollut vielä kovinkaan paljoa omia laitteita. Nyt laitteita ja kokemusta on kertynyt, mutta samalla myös paljon jaettavaa, pedagogisia ideoita, uusia mahdollisuuksia.

Mobiilikesäkoulun taustalla on huima ponnistus. On ihan erilainen mittakaava saada satakunta osallistujaa toimeliaaseen oppiin pitkin puistoa, pihaa ja useaan rakennukseen kuin koota ihmiset istua tönöttämään seminaariin kuuntelemaan, kun toiset kertovat omista kokemuksistaan.

Mobiilikesäkoulun suoma oppi on myös istumisseminaareihin verrattuna moninkertainen. Mobiili pedagogiikka avautuu oman kokemuksen kautta. Yksikseen ei voi millään löytää sitä, mitä yhteen kokoontuneitten kesken yhdessä löydetään.


Mobiilikesäkoulun ohjelma on hauska. Jopa niin hauska, että sen antia on epäilty vähäiseksi ja viihdyttäväksi. Voi tätä suomalaista järkevyyttä! Virallinen ja tylsä vakuuttaa edelleen, varsinkin, jos sitä vielä perustellaan käsittämättömillä käsitteillä.

Rahahanat ovat tiukilla eikä mobiilikesäkoulua saada millään maksuttomaksi. Silti yllytän kaikkia, joita valtakunnallinen oppimisalan kärkitapahtuma kiinnostaa, riipimään jostain aikaa ja budjettia. Kyllä kannattaa, sanon kokemuksen syvällä vakavuudella.


Ja sitä hauskaa! Eikö oppimiseen innostuminen ole elinikäisen oppijan suuri ilo, hyvinvointia mielelle? Erikoisagentti Laakso esittelee Mustialan mobiilijumppaa: Shake your life!


torstaina, helmikuuta 06, 2014

Opeverkostot Facebookissa

Opetusalan ihmiset ovat löytäneet Facebookin toimivan puolen. Erilaisia opettajien keskinäisiä ryhmiä tai sivuja on putkahtanut muutaman viime vuoden aikana tiheään tahtiin. Tiedonjanoinen saa usein hyvin vikkelästi apua ja tukea. Esimerkiksi mobiililaitteiden opetuskäytön tuki Facebook-ryhmien kautta on kerrassaan korvaamatonta.


Aloitimme AVO-hankkeessa jokunen vuosi sitten listaamaan erilaisia opetusalan verkostoja. Tehtävämme kun on edistää avoimia oppimisverkostoja. Facebook-sivu on näyttävä ja täydentyy edelleen. Sivulle voi lisätä omatoimisesti linkkejä tai niitä voi myös vinkkailla palautelomakkeen kautta.

Facebook jakaa mielipiteitä. Sen tietoturvaa ja käyttöehtoja ei voi kiitellä. Kyse on voittoa tavoittelevasta monikansallisesta pörssiyhtiöstä, joka myy asiakkaita mainostajille. Samaa toki tekevät mainoskanavat televisiossa tai lehdet. Facebookin raadollisuus on siinä, miten valtavat määrät henkilökohtaista informaatiota annamme palvelun käyttöön ja miten tehokkaasti palvelu pystyy tuota informaatiota jalostamaan kaupallisiin tarpeisiin.

Toisaalta kyllä Facebookissa voi olla omilla ehdoillaan, vaikkapa vain seurailijana. Kukaan ei pakota jakamaan yhtään mitään (tosin ärsyttävästi Facebook tyrkyttää verkostoitumista ja itsensä esittelyä).

Erityisen hyödyllisiä ovat monenlaiset intressiryhmät. Itse pidän kovasti myös siitä, miten aikaisin heräävät esilukijat poimivat päivän aviiseista makupalat.

Facebook-ryhmiin on viime aikoina pyrkinyt runsaasti henkilöitä tekaistuilla profiileilla henkilöitä, yleensä lainantarjoajia. Ryhmien ylläpitäjille on perustettu oma ryhmä, jossa vinkkaillaan näistä häiriköistä.

Kun vertaan erilaisia opettajakoulutusten taustakanavia, niin ehdottomasti tällä hetkellä Facebook pesee kaikki muut vaihtoehdot osallistujien aktiivisuudessa ja kouluttaja-osallistuja-vuorovaikutuksen mutkattomuudessa.

Facebook sopii juokseviin asioihin, virtaavaan keskusteluun. Sen hankaluutena on asioiden hautautuminen keskusteluketjujen syövereihin. Vaikka Facebookissa on nykyisin mahdollista luoda #-merkillä (hashtag) aihepiirin kanavia, ei tämä ominaisuus oikein luontevasti ole siirtynyt käyttöön. Merkkimäärältään rajoitetussa Twitterissä hashtag on sitä vastoin luonteva osa viestintää. Facebookissa on hakutoimintoja, mutta ne ovat vaatimattomia apulaisia, jos yrittää kaivella tiettyä hyvää keskusteluketjua. Varminta onkin tallettaa hyvän keskusteluketjun linkki kirjanmerkkeihin, vaikkapa Diigoon. Linkin yksittäiseen viestiin, kuten keskusteluketjun avaukseen, saa viestin aikaleimasta.

Opetusalan ihmisten ryhmien ryhmä Facebookissa on tietenkin Tieto-ja viestintätekniikka opetuksessa/ICT in Education. Kirjoitin ryhmän nimen tuohon täsmälleen siinä muodossa, kuin se on. Ryhmien löytämistä vaikeuttaa, että hakuun pitäisi osata kirjoittaa nimi oikein.

Vinkki ryhmien ylläpitäjille: selkokielisen verkko-osoitteen saa muokkaamalla ryhmän sähköpostiosoitetta. Kannattaa tosin olla huolellinen, koska osoitetta ei pääse muuttamaan. Pääset luomaan ryhmän selko-osoitteen reittiä: Rattaan kuva > Muokkaa ryhmän asetuksia > Määritä ryhmän osoite, ks. alla oleva kuva.


keskiviikkona, helmikuuta 05, 2014

Miksi nähdä salasanavaivaa?

Eri verkkopalveluihin aina eri salasana. Huh, miten tuskallista ja hankalaa. Miksi nähdä vaivaa?

Taas uusi todistus vaivannäön tärkeydestä. Kirjallisuuden ystävien verkkopalvelu LibraryThing lähetti juuri viestin kaikille käyttäjilleen, että marraskuussa 2011 heidän palvelunsa oli hakkeroitu. Siis yli kaksi vuotta sitten. Vaikka tiedotteessa rauhoiteltiinkin, että vohkitussa datassa ei liene ollut salasanojen ja käyttäjätunnusten yhteyttä ja ettei mitään höiriötä ole havaittu, niin jo pelkkä rikollishyypiön salasanakirjaston kasvattaminen luo vaaran.

Yahoo tiedotti viime viikolla tietomurrosta ja muistutti turvallisten salasanojen käyttämisestä ja salasanan vaihtamisesta aika ajoin. Yahoon salasanavaroitus koskee mm. kaikkia Flickr-palvelun käyttäjiä.

Monet verkkopavelut tarjoavat nykyään kaksivaiheista kirjautumista, jolloin kirjautuminen varmistetaan paitsi salasanalla myös tekstiviestinä lähetetyllä (tai muulla tavalla toimitetulla) kertakäyttökoodilla. Esimerkiksi Twitterin blogissa kerrotaan tästä. Google on käyttänyt kaksivaiheista vahvistusta jo pitkään. Hakusanoilla 'kaksivaiheinen tunnistus' löydät lisää tietoa aiheesta eri verkkopalveluissa.

Tänä vuonna tulee itselläni täyteen 10 vuotta opekoulutusta tieto- ja viestintäteknologian, web 2.0:n ja somen käytössä. Minulla 928 käyttäjätunnusta. Kaikissa eri salasana. Systeemi. Aivojani en voi kuormittaa moisella salasanamäärällä. Palveluitakin on tarjolla, mutta oman systeemin voi luoda pienellä keksimisellä.

Erityisen tärkeää on varjella henkilökohtaista sähköpostia. Se on linkki kaikkiin verkkopalveluihin. Vaivaa kannattaa nähdä ihan samalla hartaudella kuin kannattaa asentaa palovaroitin kotiin tai ottaa vakuutus onnettomuuksien varalle.