tag:blogger.com,1999:blog-26045317.comments2012-05-27T13:38:33.137+03:00Anne Rongashttp://www.blogger.com/profile/14568614307493897723noreply@blogger.comBlogger1389125tag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-3575486045342203412012-05-27T13:38:33.137+03:002012-05-27T13:38:33.137+03:00Kiitos kommenteista. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että kyse ei ollut mistään piiristä, jossa olisin itse ollut kouluttajana tai muuten aktiivisena vaan sivusta seurattu keskustelu, jota olen sivusta seuraten nähnyt vuosien ajan toistuvasti.<br /><br />Tärkeää on ymmärtää olla varjostamatta omalla tuuheudellaan. Tärkeää ymmärtää sekä historiaa että tulevaa, arvon antamista. <br /><br />Suosin innostumista ja innostamista. Haluan kasvaa sellaiseksi vanhaksi ihmiseksi, joka iloitsee nuorempien intoilusta, vaikka olisikin nähnyt samojen asioiden toistuvan. Se energia, joka ihmiseen virtaa kollektiivisen innostumisen kautta, antaa voimaa tehdä hyviä asioita. Maailmanparantajan menttaliteetti ei ole pahasta, vaikka siihen sisältyisikin ripaus naiviutta. <br /><br />Ankeuttajia tässä maailmassa riittää. Tilaa on kaikille, mutta minusta negatiiviseltakin kritiikiltä voi vaatia vastuullisuutta: ehdotuksia siitä, miten asiat pitäisi tehdä, mihin suuntaan mennä, mitä jättää tekemättä ja miksi sekä kriitikon omia panoksia asian eteen. <br /><br />Niin paljon hyvää kuin yliopistomaailmassa olenkin kohdannut, siellä on tullut vastaan myös ylenkatseellinen kaikkitietävyys ilman, että tietäjä itse laittaa rikkaa ristiin minkään arvostelemansa asian puolesta, paitsi sen, että tuottaa omaa oikeassa olevaa ääntään esille. <br /><br />Ihmisiä on monenlaisia. Viisautta tähän maailmaan soisi. Ja lämpimiä sydämiä, ymmärtäviä silmiä, kuuntelevia korvia. Kylmäkiskoisuus jotenkin muhii ja sikiää. Mitä innovaatioita ja luovaa sellaisessa ilmapiirissä syntyy?Anne Rongashttp://www.blogger.com/profile/14568614307493897723noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-19260596856486981862012-05-27T11:59:51.915+03:002012-05-27T11:59:51.915+03:00Vertauksista oppivana ja vertauksilla opettavana nautin kirjoituksestasi. En tiedä, mikä sen kirvoitti (mutta epäilys on, kun tiedän, missä liikuit viime viikolla...). Siltä varalta, etten ole ennen sanononut: olen kokenut, että kun olet vahvasti juurillasi jakanut, on rinnalla ollut helppo kasvattaa omia juuria ihan mihin tahansa vapaavalintaiseen suuntaan. <br /><br />Varmaan on niin, että joskus emon erinomaisuus voi tukahduttaa uuden kasvun. Toki on syytä välillä tutkia ankarastikin omaa toimintaansa. Ja onhan se niin, että kaikkia taimia pitäisi tukea itsenäiseen kasvuun. Mutt hei, kyllä ne pistokkaatkin välillä heittäytyy niin avuttomiksi, ettei siinä auta ihmisten tai enkelien kielet, ei nousevat kuut tai laskevat auringot!<br /><br />T. SäSun äitishttp://www.blogger.com/profile/11958259239719004107noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-13131634570282577632012-05-27T09:34:30.997+03:002012-05-27T09:34:30.997+03:00Viisasta hienovaraista pohdintaa. Kiitos kirjoituksesta.Tuija Aaltohttp://www.blogger.com/profile/07642317739709264117noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-43065922596636158512012-05-19T13:38:41.366+03:002012-05-19T13:38:41.366+03:00Hei Anne darling! <br />Ihana blogikirjoitus, joka osaltaan innoitti tekemään sadonkorjuuta tapahtumasta eli <a href="http://storify.com/PauliinaMakela/instagram-kuvia" rel="nofollow">oman Storify-tarinani SomeTime2012 KISS-tapahtamasta</a>. <br /><br />Eija Kalliala oli tehnyt toisenkin blogikirjoituksen <br /><a href="http://blogi.sosiaalinenmediaopetuksessa.fi/2012/05/someaktiiveilla-kivaa-ilman-suurta.html" rel="nofollow">Sosiaalinen media opetuksessa -kirjan blogiin</a>.PauliinaMakelahttp://www.blogger.com/profile/15204937068252046111noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-3730927129909664482012-05-15T10:09:22.437+03:002012-05-15T10:09:22.437+03:00http://piilotettuaarre.blogspot.com/2012/05/sometime2012-kokosi-taas-suomen-some.html - tuossa mun tuore bloggaus :)johanna janhonenhttp://www.blogger.com/profile/15609482325680853808noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-56496056260075683982012-05-13T23:26:29.445+03:002012-05-13T23:26:29.445+03:00&quot;Somesukulaisuuden&quot; juuret taitavat sittenkin olla jo varhaisempaa perua. Kun monesta tuntuu yhtä aikaa samalta, alamme kukin tahoillamme puhua siitä samoin sanoin. On hienoa olla osa tätä somesukua. Terveisin Tarja-serkkuTarja Ollashttp://www.blogger.com/profile/14180953331914156604noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-18437394017652589532012-05-13T21:02:06.249+03:002012-05-13T21:02:06.249+03:00Hienosti kuvattu päivän tunnelmat. Minusta tuntuu samalta. Tästä tiedän: &quot;Mainiosti sitä nimitettiin somesukulaisuudeksi – mistä lie kiittäminen Janne Ruohiston sanaisaa arkkua.&quot; Sanan juuret ovat SomeTime2011 jälkihehkutteluissa, kun nimitin Jesse Soinista someserkukseni. Jesse bongasi sen termiksi ja Pauliina Mäkelä jakoi edelleen. Avot. Sen jälkeen se on jalostunut ja laajentunut somesukulaisuudeksi.Tarja Ollashttp://www.blogger.com/profile/14180953331914156604noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-80038136865313741612012-05-07T06:54:30.218+03:002012-05-07T06:54:30.218+03:00Mm. Jyrki Kasvi on tuonut esiin, että PISA-menestys on todella paha ongelma. Se saa päättäjät tyytymään nykytilanteeseen ja leikkaamaan resursseja. Vaikka olemme vielä PISA-mittarissa maailman johdossa, ovat monet muut sellaisessa kehitysvauhdissa, että ne menevät joka tapauksessa Suomen ohi lähivuosina, teimme mitä tahansa. Etumatka on jo menetetty. Kyse on siitä, pysymmekö vauhdissa mukana vai jäämmekö tähän 60-luvulla kehitettyyn hyvään peruskoulujärjestelmäämme muiden tehdessä muita asioita.Tarmo Toikkanenhttp://www.blogger.com/profile/07172196740974158882noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-22224366564598400572012-05-06T00:53:57.331+03:002012-05-06T00:53:57.331+03:00Suuret kansainväliset opinahjot kuten Harvard, MIT ja Standford avaavat parhaillaan kurssisisältöjään verkkoon kenen tahansa osallistuttaviksi. Muutaman tuhannen odotetun mukanaolijan sijaan kursseille on osallistunut jopa 160.000 oppijaa eri puolilta maailmaa. Onnistumisten vanavedessä kaikki merkittävät oppimisen megatoimijat rakentavat nyt kumppanuuksia sähköisen sisällötuotannon osaajien kanssa. <br /><br />Jo nyt näyttää päivän selvältä että etenkin ammatillisten opetussisältöjen tuottamisessa ja jakelussa tapahtuu ao. esimerkkien seurauksena valtavia muutoksia. Kustannusalan nautintaoikeus ja bulimiaoppimista ylläpitävä teollisuus saa rinnalleen Khan Academyn kaltaisten toimijoiden vaihtoehdon ja vaihtoehto on todellinen koska oppija itse voi valita sisältönsä.<br /><br />Median ja pedagogiikan parhaat puolet yhdistyvät kohta kenen tahansa täppärissä muutaman pennin hintaan. Vai onko tosiaan niin että Harvard ei pitäisi huolta sisältöjen laadusta?<br /><br />En taida jäädä kaipaamaan kymmenkiloista reppua jonka sisältö mätänee kunkin kustannusvuoden jälkeen. Toivotan tervetulleeksi verkossa co-creation periaatteella tapahtuvan oppimisen jossa en enää ole vain opetettava, vaan sosiaalisen yhteisön jäsen ja toimija jolla on vahva osallisuuden ja omistajuuden tunne.<br /><br />Toinen asia on sitten tuo Ninan mainitsema yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Nykyinen kollegiaalinen opetusumpio kaipaisi rinnalleen ihan käytännön tasolle menevää ja aitoa vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Työkaluthan meillä siihen jo olisivat, kunhan joku vielä näyttäisi mallia avoimuuden, läpinäkyvyyden, osallisuuden ja omistajuuden kokemuksen käytäntöön viemisestä. <br /><br />Alan ammattilaiset toteavat usein että kun muut eivät ymmärrä heidän arkeaan tai sitä mitä vaikkapa pedagokiikka on. Olisikohan aika avata ovet ja kertoa? Me täältä koulun ulkopuolelta haluaisimme jo osallistua ja kertoa oman tietämyksemme lastemme tulevaisuuteen vaikuttavista haasteista ja mahdollisuuksista. Tähän asti on ollut niin että koulu ei selvästi rakenteena tahdo oikein sisäistää että ulkopuolta voisi ylipäätään mitään hyödyllistä tarjota. Mistä lienee perua se että koulu tuntuu yhä ajattelevan että vain se itse voi muodostaa kuvansa ympäröivästä maailmasta? <br /><br />Onneksi monet yksittäiset opettajat ymmärtävät nämä asiat jo upeasti ja vuorovaikutus on ennen näkemättömän innostavaa ja rikasta. Miten voisimme tukea heitä ja tätä uutta muutosta? Voisimmeko kenties nähdä tässä yhteisen tavoitteen jossa on tärkeämpiäkin ulottuvuuksia kuin oman ammattikunnan etu?jessehttp://www.blogger.com/profile/17297605684208643207noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-85852952011919902502012-05-05T23:22:45.872+03:002012-05-05T23:22:45.872+03:00Tämä on erittäin tärkeä aihe pohdittavaksi. Meidän tulisi osata rikkoa rajoja ja ajatella perinteisestä poikkeavalla tavalla. Pyysin oppilaita tällä viikolla pohtimaan opon tunnilla, millainen voisi olla tulevaisuuden koulu vuonna 2040. Yksi pienryhmä totesi, että on todella hankalaa yrittää miettiä asiaa, koska he ovat tottuneet tietynlaiseen kouluun. Toinen pienryhmä sanoi, ettei koulu varmaan muutu kovinkaan paljon tuossa ajassa. Onkin aika hankalaa irrottautua tutuista tavoista. Se voi herättää alussa myös vastustusta.<br /><br />Ehkäpä me voisimme pyytää työelämän mukaan suunnittelemaan koulua? Nuoret ovat tutkimusten mukaan sitä mieltä, että koulu ei valmista heitä tarpeeksi työelämään. On hienoa nähdä, miten koulussa hieman heikommin menestyvät oppilaat loistavat TET-jaksolla ja saavat todella hyvää palautetta. Miten saisimme opiskelun sellaiseksi, että se motivoisi esim. näitä kinesteettisiä oppijoita, jotka haluavat tehdä asioita käsillään? <br /><br />Historian asiat jäisivät varmasti hyvin mieleen, jos oppilaat pukisivat roolivaatteet päälle ja lähtisivät luontoon &quot;elämään&quot; menneiden aikojen tapahtumia, kuten sotia. Tässä on joitakin ideoita siitä, miten oppimista voidaan saada luokkahuoneiden ulkopuolelle: http://www.liikkeelleymparisto.fi/lahde-liikkeelle/menetelmat-ja-toimintaideat <br /><br />Näitä asioita ei kannata aina antaa kouluajan ulkopuolella tehtäviksi, vaan niitä voitaisiin tehdä myös yhdessä koulupäivän aikana.Nina Heikkinenhttp://www.blogger.com/profile/16017531614872540552noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-42231575435513303602012-05-05T21:40:29.067+03:002012-05-05T21:40:29.067+03:00Tero, olen samaa mieltä, että vallankumous on alkanut. Rintama on nyt laaja ja monitasoinen. Suunta on yhteinen. Tärkeää on myös keskinäinen kannustus. Mietin, mikä idiootti olen, kun monta tuntia kelailin tätä asiaa tänään ja silti tuntui, että erityisen tärkeää käyttää aikaa juuri tähän asiaan, vaikka muitakin on vireillä ja työlistalla. Kiitos sinulle ja monille monille muille!Anne Rongashttp://www.blogger.com/profile/14568614307493897723noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-40358459871571315962012-05-05T21:25:58.555+03:002012-05-05T21:25:58.555+03:00Kiitos Anne! Tätä juuri tarvitaan. Tarvitaan luovien voimien yhdistämistä suurempaan voimainponnistukseen tulevaisuuden koulutuksen rakentamisessa. Muutosagentit ovat tärkeitä. Me avaamme tietä pikkuhiljaa, mutta se ei enää riitä. Olen itse puhunut paradigman muutoksesta näkymättömän oppimisen protoparadigmaan vedoten. Sinällään nimityksillä ei ole niin suurta merkitystä. Ne auttavat ehkä hahmottamaan erilaisien ideoiden viitekehyksiä ja ymmärtämään osakokonaisuuksia. Kuitenkin samat asiat nousevat esille vaikka niistä käytettäisiin erilaisia nimityksiä. Oppimisen vallankumous on alkanut!Tero Toivanenhttp://www.blogger.com/profile/09312528409900586499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-51278075199085931032012-05-05T12:18:01.227+03:002012-05-05T12:18:01.227+03:00Jotenkin kriittisyys sekä kyky havaita ongelmia ja virheitä mielletään usein jonkinlaiseksi älyllisyyden merkiksi. Liekö ihan peruskärttyisyyden lisäksi tämä syy joillekin tuoda esiin näitä &quot;viisaita&quot; huomioitaan. Varsinkin kun tämänmoinen havainnointi paljon helpompaa, kun ongelmiin tarttuminen.Timo Rainiohttp://www.blogger.com/profile/14481036962478078820noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-41519254030890716552012-05-05T09:08:53.187+03:002012-05-05T09:08:53.187+03:00Vaikka työmatkat teen junalla päivittäin, en myöskään voi sanoa, että olisi suurempia kommelluksia sattunut. Pari kertaa on kotimatkalla Z-juna peruttu ja korvattu seuraavalla IC-junalla. Ensimmäinen kerta oli mukava juoda kupponen kahvia IC-junassa, kun oli odottanut tuulisella asemalla.<br /><br />Sitä vain ihmettelee mistä niillä perus vali-vali-ihmisillä riittää aihetta valittamiseen. Eikös voisi pysähtyä ja todeta:&quot;Ihanaa, kun voi pysähtyä paikalleen eikä kiiruhtaa jonnekin!&quot; Ohikulkijoille:&quot; Ompas sinulla kaunis paita.&quot; jne<br /><br />Siinä uusi haaste somelle, vali-vali-ihmisistä kehu-kehu-ihmiseksi! :)Baleehttp://www.blogger.com/profile/07954836423796619570noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-90442918179390962552012-04-20T09:04:36.080+03:002012-04-20T09:04:36.080+03:00Pienellä viiveellä. Tekstistäsi palasi mieleeni jokin aika sitten kuulemani David Hockneyn haastettelut, joissa hän kertoi tekevänsä piirroksia iPhonella. En tullut koskaan etsineeksi näistä esimerkkejä verkosta, mutta tein sen nyt. <a href="http://www.cbc.ca/news/arts/story/2011/07/29/hockney-iphone-rom.html" rel="nofollow">Eivät olleetkaan mitään hutaisuja</a>.Kaisa Kyläkoskihttp://www.blogger.com/profile/06600668662158114014noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-85325137471821229962012-04-05T10:45:54.311+03:002012-04-05T10:45:54.311+03:00Ihania ajatuksia taas kerran Anne.<br />Kahden vuoden aikana opettaessani opettajiamme olen oppinut jotain mielestäni tärkeää. Into tulee vain oppimisesta.<br /><br />Minä rakastan jokaista uutta vempainta ja nautin niistä. Toisille vanha tuttu asia tuo rauhan ja keskittymiskyvyn. Muistan edelleen mitä laulua kuuntelin englannin kielen kirjoitusten aamuna ( Beatles: Nowhere man) ja paikan missä istuin matikan kirjoituksissa (ainoa, jota oikeasti jännitin).<br /><br />Jospa pitäisi palata siihen, että vain 2000-luvulla syntyneillä on oikeasti eväät kirjoittaa kokeet koneella??Leena Helttulahttp://www.blogger.com/profile/07125296730932636809noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-30821561349525661662012-03-25T13:23:38.560+03:002012-03-25T13:23:38.560+03:00Kyllähän Kesko ja SOK kovasti yrittävät. Edellisen mobiilikamppis palkittiin juuri Grand Onessa (http://tuhatsanaa.net/verkkomainonta_muuttui_viidess%C3%A4_vuodessa) ja jälkimmäisen Foodie -palvelu on ollut esillä muuten.Tuijahttp://www.blogger.com/profile/07642317739709264117noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-63228262008303891272012-03-25T13:20:54.848+03:002012-03-25T13:20:54.848+03:00Näyttipä lystiltä! Itseltä on jäänyt hangouttien pitäminen elokuun jälkeen. Voisikin palauttaa agendalle - ainakin silloin tällöin.Tuijahttp://www.blogger.com/profile/07642317739709264117noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-68479490103377719542012-03-18T12:14:39.009+02:002012-03-18T12:14:39.009+02:00Muutenkin ruokakaupassa aivan erityisesti kaipaa nettiapua ostoksiin. Sitä on kuitenkin saatavilla surkean vähän. Itsellä ainakin olisi monta ideaa siihen, miten älypuhelin kädessä kulkevia asiakkaita voisi ilahduttaa.Anne Rongashttp://www.blogger.com/profile/14568614307493897723noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-14013842946849274702012-03-18T00:40:59.340+02:002012-03-18T00:40:59.340+02:00Vai ei ole leivällä mitään sanottavaa. Ts. Koivulan leipomossa ei ole löydetty resursseja tuotteen äänellä esiintymiseen verkossa. @Kati_Sulin ja @Jussipekka osaisivat varmasti avata tuota tuotteena somettamisen problematiikkaa paremmin.Tuijahttp://www.blogger.com/profile/07642317739709264117noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-43865472462911535832012-03-12T22:08:05.759+02:002012-03-12T22:08:05.759+02:00Tässä joku päivätuli juttua Google Readerista ja kerroin, että aika vähän oikeastaan enää selaan mekaanisia syötteitä, vaan juurikin poimin linkit ja vinkit suoraan ihmisten jalostamista kohteista (kiitos muuten hipaisuscoopista!). Mainitsemiesi lisäksi lähinnä google+:sta ja yammerista (twitteri sellaisenaan on minun makuuni vähän liian tiivistä tavaraa, mutta flipboardilla luettuna sekin maistuu). Tällaisena yleisvastaanottajana arvostan teiä, joka jaksatte jakaa! Kiitos!<br /><br />T. SäSun äitishttp://www.blogger.com/profile/11958259239719004107noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-61779322584330666972012-03-06T22:18:04.550+02:002012-03-06T22:18:04.550+02:00Arton kommentti sisälsi pitkälti sen, mitä olin tulossa nyt tänne kirjoittamaan. :) Eli &quot;oppiminen ja teknologia&quot; kuvaa paremmin sitä, mitä se uusi oppiaine voisi olla.<br /><br />Näkisin kuitenkin niin, että 5.-6. luokka on aivan liian myöhään. Etenkin oppimis- ja yhteistyötaitojen opettelu alkaa joka tapauksessa 1. luokalta lähtien, tietenkin, joten sinänsä sen ei tarvitse tuoda hirveästi uutta alemmilla luokilla verrattuna nykyiseen. Uutena oppiaineena po. sisällöt saavat kuitenkin uuudenlaista painoarvoa. Olen varma, että luokanopettajat ottaisivat tämän ilomielin vastaan. Kerrankin olisi aika ja paikka harjoitella oppimaan oppimista irrallaan muista sisältöpaineista. <br /><br />Esimerkiksi: kuinka paljon matematiikan tunneilla ehditään nykyisin harjoittelemaan oppimistaitoja? Vai onko silloin painopiste kuitenkin opettajajohtoisessa opettamisessa, jotta pysytään varmasti ja turvallisesti oppikirjan pitkälti sanelemassa aikataulussa mukana? <br /><br />Entäpä sitten teknologia? Kauanko kestää, että tabletit ovat jokaisella ekaluokkalaisella repussa mukana? 2. luokkalaiset käyttävät nettiä jo sujuvasti nyttenkin. Kyllä nettiin ja someen liittyviä tietoja ja taitoja pitää voida saada koulussa jo ainakin 2. luokalta lähtien.Harto Pönkähttp://harto.wordpress.com/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-41482690916871044862012-03-05T12:46:29.086+02:002012-03-05T12:46:29.086+02:00Viisasta puhetta Arto. Jos mennään ryminällä äärestä laitaan, joudutaan odottelemaan vuosikymmeniä todellisia muutoksia. Perusperustaitojen varaan rakentuu paljon. Toimintaa ja tekemistä kaipaisi.Anne Rongashttp://www.blogger.com/profile/14568614307493897723noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-92121605757902121932012-03-05T12:41:01.637+02:002012-03-05T12:41:01.637+02:00Aihe on mielenkiintoinen ja tärkeä. Teknologiakasvatuksen (OPS:ssa Ihminen ja teknologia) ja muunkin uuteen mediaan liittyvän käsittelemisessä peruskoulussa on varmasti suuria eroja koulujen ja opettajien välillä. Koulutilajärjestelyjen ja koulun toimintakulttuurin lisäksi eroihin vaikuttaa myös opettajien oppimiskäsityksen ja tegnologiataitojen erot.<br /><br />&quot;Oppiminen ja tegnologia&quot; (H.Pönkä) oppiaineena on kannatettava asia. Tulisi kuitenkin tarkoin miettiä, missä laajuudessa sillä on mahdollisuudet menestyä peruskoulussamme. Jos uutta oppiainetta tuodaan kerralla kaikille luokka-asteille, aiheutetaan varmuudella vastarintaa opettajien keskuudessa. Se koettaisiin viestinä: &quot;Se mitä te olette tähän saakka tehneet on tarpeetonta tämän rinnalla.&quot; Jos some, teknokas, digimedia ym. ovat tämän päivän perustaitoja, lukutaito, matemaattinen ajattelu ja sosiaaliset taidot ovat PERUSperustaitoja, jotka on kuitenkin hallittava ennen muiden taitojen opiskelua, eikä niiden tuntimääristä voi merkittävästi tinkiä.<br /><br />Luontevalta tuntuisi tuoda &quot;Oppiminen ja teknologia&quot; oppiaineeksi 5-6. luokkien luonnontieteellisten aineiden kokonaisuuteen yhden vuosiviikkotunnin laajuisena esim. fysiikka-kemiaan yhdistettynä. Opettajien perus- ja täydennyskoulutusta ko. sisältöihin on edelleen johdonmukaisesti jatkettava.Arto Lohihttp://www.blogger.com/profile/10311779743480049530noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26045317.post-32260930081385684582012-03-04T15:21:37.504+02:002012-03-04T15:21:37.504+02:00Myös Heinävaaran koulu on avoimen oppimisympäristön mukaan rakennettu koulu: http://heinavaarankoulu.jns.fi/index.php?1136milajahttp://www.blogger.com/profile/16701085105369855039noreply@blogger.com