Tuli joukkoluettua sanomalehteä eli Storify prosessilukijan apuna

Viikonloppulehtilaatikko L9 Rautalahdentie

Ajatuksella lukeminen ja verkkolukemisen silmäilevä informaatiovirtaa seulova lukeminen voivat yhdistyä. Tässä tarina tältä aamulta.

Aamun Hesari odottaa edelleen tuolla puolen kilometrin päässä viikonloppulaatikossa noutamista. Hitaisiin viikonloppuaamuihin kuuluu someviestien kuikkiminen. Tänään virrasta pomppasi kahtena nostona Hesarin juttu professori Beng Holmströmin haastattelusta. Juttu oli otsikoitu: Tunnetun talousprofessorin arvio suomalaisista: Ylikoulutettuja alisuoriutujia. Nuo kaksi nostoa olivat ristiriitaisia: toinen myötäili juttua ja toinen kritisoi.

Luin jutun ja mietin sen sanomaa. Luin kommentit ja Twitter-viestit. Mietin aamupuuhaillessani. Jäsentelin virtuaalisten juttukumppaneiden kanssa haastattelua. Kokosin jäsentelyn Storify-palvelun avulla, joka on hyvin näppärä tähän tarpeeseen. Otsikoin ja laitoin välikommentteja. Ryhmittelin kommentteja.

Tulin siinä samalla miettineeksi, miten hyvä väline Twitter ja muu netti Storifyn kanssa olisi lukiolaisille verkkolukemisen opetteluun samalla kun sisällön kautta voidaan tutkia haluttua aihetta. (Katso palvelun oma käyttöopastus.)

Vaikka verkkoviestien virtaa ja nettilukemista syytetään pinnallisuudesta, niin totuus on rikkaampi, kuten aina kärjistysten kanssa. Sama kapine tarjoaa myös mahdollisuuden etsiä useita näkökulmia, kaivaa taustoja, kuunnella eri tavoin ajattelevia.

Paperilehti jää täällä yleensä sille huonolle silmäilylle. Nettiä tulee luettua enemmän ajatuksen kanssa. Paperinen tulee vain viikonloppuna. Hieman kannatuksen vuoksi. Ja sen kanssa saa täyden pääsyn digitaaliseen. Saunan uunikin kaipaa kuitenkin oman osansa.

Pieniä ajatuksia, pieniä sanoja: #Notegraphy

Ihmisiä jaotellaan välillä kielipäihin, matikkapäihin, on visualisteja ja ei-visualisteja, on analyyttisiä ja holisteja, on loogisia ja epäloogisia. Näistä jaotteluista tehdään liian vahvoja, jopa itseään toteuttavia ennusteita (ks. Pygmalion effect).

Sinä ihminen kuule, voit aina ylittää rajasi. Ja mikä parasta, itsestään voi löytää piileviä kykyjä hauskoilla tavoilla. Amatööri voi tehdä itseään ja lähipiiriään ilahduttavia videoita (joskus räjäyttää pankin), valokuvata lumoavia kuvia ilman suurta kalustoa ja vaikka mitä. Joskus jälki on kuten amatöörillä. Vaan tärkeintä on ilo itselle, ilo parille kaverille, tekeminen, toisin tekeminen.

Älyteknologian riemukkuus on siinä, että kun on tuo yksi härveli yhteyksineen saatu, sillä voi löytää lukemattomia uusia vinkeitä tapoja ylittää omia rajoja. Tämän kuun mini-ilonani on ollut Notegraphy, kiitos printtimedian eli Kotimikro-lehden, jota luen ja jossa on kaikkea käytännönläheistä digitaaliseen elämään, kuten viime numerossa vinkki tähän palveluun.

Notegraphyllä omat pikkuajatukset saa noukittua talteen bussimatkalla, unisena sohvalla tai vaikka kaupan kassajonossa. Ilman graafikon ammattitaitoa ajatukset saa laitettua hetkessä nättiin kuosiin, visuaalisesti hauskaksi tai kerrassaan tyylikkään minimalistiseen typografiaan.

Näetsen on sillä tekstin ulkomuodollakin väliä. Wikipedamääritelmä typografiasta osuu ytimeen: "tarkoituksena on helpottaa viestin perillemenoa antamalla tekstille oikeanlainen visuaalinen muoto". Notegraphyn takana on alansa ammattilaisia, heidät esitellään palveluin sivuilla.

Notegraphy on Suomessa ilmeisen tuntematon, en ole vielä törmännyt verkostoissa. Tein pienen aloitusoppaan (alla) ja innostan erityisesti opettajia vinkkaamaan pohdiskelijateineille. Kevyempää kuin bloggaaminen ja yhdistyy kätevästi keskiesiin somekanaviin: Twitteriin, Facebookiin (myös suoraan sivulle), Instagramiin. Mietteet voi lähettää myös omaan Tumblr-blogiin tai Evernote-muistioon. Puhelimella lähetys käy vaivattomasti tekstiviestinä tai Whatsappiin ja toki myös sähköpostina. Mikä parasta, jos ei halua jakaa ajatuksia maailmalle, ne voi pitää omassa digitaalisessa pöytälaatikossa.

Jos nyt opettaisin filosofiaa lukiolaisille, laittaisin vapaaehtoistehtävän Notegraphyllä. Kiteyttäminen vaatii omaa ajattelua. Kiteyttäminen yhdistyy havainnointiin. Notegraphy voi siis olla hyvää ajattelun taitojen harjoittelua. Sitaattejahan voi poimia myös luetusta, joten mainio kirjallisuuskasvatukseen.

Minut löydät Notegraphystä tunnuksella arongas. Palvelussa voi muiden kaltaisten tapaan verkottua, seurata, kommentoida jne. Toimii selaimella sekä iOS ja Android-laitteilla. Esittelyvideo löytyy Youtubesta.

Näin saat Notegraphyn käyntiin:

Miten Prezillä tehdään esitys?

Opettelin viimein käyttämään Preziä, toisenlaista esitystentekojuttua. Power Point -logiikat saa heittää nurkkaan... tai melkein. Koska Jal kommentoi Qaikussa, ettei saanut ensi kokemalla Prezin juonesta kiinni, laitan tähän vähän muistiinpanoja omasta oppimispolustani. Minäkään en saanut aluksi mitään tolkkua Prezistä. Valmis skeema päässä oli niin erilainen.

Prezissä on hyvä sisäinen opastaja. Sitä kannattaa hitaasti ja rauhallisesti katsella. Se on interaktiivinen ja aivan loistavasti laadittu. Pitää asennoitua niin kuin pieni lapsi. Puhdas pöytä, uusi lumi, avoin taulu.

Prezi-esityksen kokoaminen loogislineaarisesti on kinkkistä. Parempi lähestyminen on ottaa holistinen ote ja ensin piirrellä jonkinlainen miellekartta siitä, mitä haluaa sanoa. Sanottavaa on syytä kiteyttää. Ydin esille. Kuvia ei välttämättä tarvita, mutta ydinsanoja kyllä. Asioiden merkityssuhde pitää miettiä. Mikä on kaikkein tärkeintä? Kokonaiskuva ja tärkeysjärjestykset auttavat luomaan hahmon koko esityksestä.

Ppt-esitys luodaan noudattelemaan puheen etenemistä. Ajateltua puhetta taustakuvitetaan ja sanoitetaan. Siinä on kantavana jäsentäjänä siis kronologia. Prezi ei vaadi kronologiaa. Asioihin voidaan palata. Polku voi tehdä lenkkejä ja palata keskusajatukseen tai vaikka sivuhuomioon.

Prezissä voi upottaa yksityiskohtia kokonaisuuteen eli pienikokoista tekstiä tai kuvia suurikokoiseen tekstiin tai kuvaan. Kun kokonaisuuden haluaa simppeliksi, nyanssit voi laittaa pikkuruisina yksityiskohtina suuren kokonaisuuden sisälle. Tämän ominaisuuden tajuaminen vaatii oman ajattelun ajattelemista ja uutta hahmottamista, jos Power Point ohjaa vahvasti jäsentämistapaa.

Prezissä on mahdollisuus kehystää asiakokonaisuuksia ja tällä tavoin koota tiettyjä aihepiirejä yhteen helpomin hahmottuviksi kimpuiksi. Ideana on luoda simppeli peruskuvio, johon yksityiskohdat piilottuvat.

Työn voi aloittaa perusasioista. Kaikkea ei tarvitse heti laittaa esitykseen. Esitys luodaan yhteen näkymään, jota voi zoomata sisään ja ulos. Jokaista objektia voi pienentää ja suurentaa, sen paikkaa voi vaihtaa ja sitä voi kiertää eri kulmaan.

Kun asiat ovat paikoillaan, luodaan esityksen polku. Koska esityksessä pääsee jatkuvasti poukkaamaan kokonaisuuteen, ei esityksen aikana ole pakko sitoutua ennalta päätettyyn esitysjärjestykseen.

Kannattaa aloittaa yksinkertaisella Prezi-harjoittelu. Ja suostua siihen, että ensin juttu näyttää sekavalle. Kun asiaan syventyy, huomaa, että se on kaikkea muuta kuin sekava. Prezi auttaa jäsentämään aiheita. Se vaatii todella ajattelemaan kokonaisuutta, suhteita ja rakenteita.

Ensimmäiseen Preziini tein pienen käsikirjoituksen:

Oliko #SoMeTime2010 paljon pekkakukkaa mutta vähän villoja? #tv0

Millaisissa jälkitunnelmissa SoMeTime 2010 -tapahtumasta kotiin? Oskari Uotisen Facebook-kommenttiin tuli kirjoitettua ensimmäinen pohdinta (ja päässä sihisee into kirjaeväslöydön vuoksi: Peter Senge kumppaneineen: The Necessary Revolution: Working Together to Create a Sustainable World). Oskari Uotisesta tapahtuman aikana hyvä videonäyte Tuija Aallolta YouTubessa.

Laivalla piirtelin Unkelon ja Tunkelin esittämään rajoja ylittävän yhteis-sometimen tunnelmien nosteissa iloitsevaa ja sivusta seuraajaa, joka näkee vain someuskovaisuuden hörhöulottuvuuden. Kumpikaan ei ole kokokuva vaan osatotuus. Silti olen vahvasti kallellaan intoilun puolelle. Se ei vahingoita ketään, saa iloiseksi ja täyttää toimintatarmolla. Into saa liikkeelle yksilön ja yhteisön flown. Eikä se ole vähämerkityksellistä. Silti viisautta on myös nurinpäin ajattelussa ja synkistelevässä epäilyksessä, jos siinä latistuksen mankeleitten maailmassa ei tarvitse elää.

 Näin siis Oskarin Facebook-seinälle:

Kylmä, kova ja keskinäiskilpaileva työelämä ei tee kenellekään lopulta hyvää vaikka optioita ja bonuksia tipahtelisikin. Äärimmäisen kiinnostavaa lukea nyt netistä kriittisiä ääniä, niillekin on sijansa. Eivät kaikki ole jutellaan-kuin-vanhat-kaverit -tyyppejä, hali voi olla jollekin päällevyöryvää, mutta siinäkin on lopulta aika helppo lukea toisen vastaanottimia ja löytää yhteissävel.

Sosiaalinen media tulee toimintakulttuureihin ja vuorovaikutustyyleihin sisälle, jos annamme tilan variaatioille ja poikkipuolisuudelle. Iso paha susi ei puhku ja puhalla nurin joustavaa verkostoliimalla keskinäissidoksin kasattua. Enää ei tarvita jyhkeää kivilinnaa vaan kevytkin voi kestää myrskyn.

Olen täpinöissäni yli rajojen avautuvasta vastuullisesta ja tarpeeksi leikittelevästä yhteistyöstä. Luovaa, jos ei sekin sana olisi kaluttu loppuun.

Totunnaisajattelun ajatuskarsina

Täällä päin on elmailtu tiiviisti ja vielä tovin jatkuu. Yksi insinöörikin saatiin juhlittua koulun rajalta työelämään. Siivouksen tuloksena syntynyttä pyykkivuorta purkaessa ajatukset kääntyivät siihen, miten herkästi ajattelu ja toiminta kahliutuu totunnaiseen. Ajatuksen aiheelle antoi pesukone ja erityisesti pesuaine.

Viherpiipertäjän tapaisena heräsin joitain aikoja sitten katselemaan, mitä pesuainepakkauksissa lukee. Fosfaatitonta ainetta oli hankalaa löytää ja löydetyistä monet jättivät pyykkiin harmaan olotilan ja jopa tunkkaisen tuoksun. Pesupähkinöitten kokeilu ei säväyttänyt vaikka metka juttu ovatkin. Mutta silmät jatkoivat kauppakäynneillä hakutoimintoaan ja sitten tärppäsi: ihmeellisen näköinen pakkaus täynnä pikkuhelmiä ja muovikuulat, joiden sisälle helmet lykätään.

Ecopallerot todella toimivat ja mikä parasta, puolen tunnin pesu ilman huuhteluita riittää. Samoilla palloilla pärjää noin 30 pesua. Omassa koneessani ei ole puolen tunnin pesuohjelmaa, mutta löysin siitä 19 minuutin mittaisen tärkkäysohjelman, jonka laitan kaksi kertaa samalle koneelliselle. Pesuaika lyheni lyhimmästä ohjelmasta 25 minuuttia. Kaikista hikisimpiä ja likaisimpia työvaatteita lukuunottamatta pesutulos on tosi hyvä. Pyykki on raikasta, puhdasta ja pehmeää. Fosfaatitta.

Totumme niin helposti vallitseviin oloihin ja jos uskallammekin jonkun kerran kokeilla jotain uutta, intomme laimenee usein ensipettymyksiin. Teknologia ja muu ympäristö ei välttämättä tue uutta toimintatapaa. Mutta silti, asenne ja kokeilunhalu vie usein tuloksiin. Kannattaa unelmoida, kannattaa etsiä. Sama pätee kaikkeen arjen toimintaan. Muistan lapsuudesta, kuinka lapsen silmin vanha täti Vuorelan Kaisa myymäläautoa odottaessa totesi viisaasti: "Tyytyväinen ihminen on kehityksen jarru."

Kiti Müller radiossa toivotti lepoa aivoille

Me ihmiset olemme erilaisia. Itsensä tunteminen olisi tärkeää, jottei tarvitsisi juosta sen perässä, mikä on omaan olemiseen epäsopivaa. Toisaalta rajoja pitää tutkia, että sopivan löytää ja rajat muuttuvat elämän myötä. Niin että vaikea olla varma.

Tämä esipuheena sille, että arvosta kovasti näitä aivotutkijoita, jotka kehottavat meitä ihmisiä lepäämään ja suodattamaan ja hidastamaan. Tänään Reseptorissa Radio YLE 1:ssä professori, aivotutkija Kiti Müller (mainion Aivokutinaa-kirjan kirjoittaja) puhui varoituksen sanoja 7/24-yhteiskunnasta. Asia pitää ottaa onkeen, mutta toisaalta tuolla asenteella, että olemme erilaisia. Ohjelma tulee 12.11.09 klo 11:30, podcastina saatavilla ja Puhe-kanavallakin.

Joskus olen itse joutunut selittelemään paljoa tekemistä ja mitens-sinä-jaksat. Vastaukseni on, että olen hyvä laiskottelemaan (on tullut ennenkin bloggailtua aiheesta).

Luin Hesarin Kuukausiliitteestä mahtihyvän jutun Bengt Holmströmistä, joka on niitä harvoja suomalaisia, jolle povataan Nobelia. Hän kertoi käyttävänsä paljon aikaa ajattelemiseen. Ei siis jatkuvaan tiedon perässä juoksemiseen, vaan ajattelemiseen. Hän kuvasi tieteentekemisen mestareita vertauksella Roomaan menijöistä, joista osa puskee väen väkisin Roomaan, kun jotkut matkan varrella tajuavat, että onkin parempi mennä Prahaan.

Jos ei ajattele, jää paljon havaitsematta. Monella on nykyään tilanne päällä koko ajan ja käy, kuten tuttavalleni, joka huokasi: "On niin kiire, ettei ehdi ajattelemaan."

Huomaan usein käyvän niin, että mitään tekemättä edistää jotakin asiaa nopeammin kuin pinnistelemällä. Mutta samalla on myös oltava ahkera prosessin alku ja loppupäässä. Tai ehkä siinä välilläkin. On nähtävä vaivaa, etsittävä, selvitettävä, kuunneltava, luettava, opeteltava asioita.

Mutta välillä pitää olla vain. Katsella taivaalle tai varpaisiin. Mennä vaikka Tiutisiin.