Hurrit somehurmasivat – poliitikoista ei hajuakaan

Vaalit ovat jättäneet rauhaan, kun en tilaa paperisia sanomalehtiä enkä katso televisiota. Lupaus oli ilmassa, että nyt politiikka solahtaa sosiaaliseen mediaan. Mutta eipä ole vielä tullut vastaan mitään. Ihan rauhassa kaikelta vaalihumulta saa olla. Minä suodatan itse, mitä luen ja mihin verkostoidun. Mutta toki, jos joku hurmaa, siihen törmää.

Suomenruotsalaiset räjäyttivät pankin hurmauskoneellaan ja Senjallaan. He osasivat valjastaa nykynetin niin mainiolla tavalla kaikkia inspiroivaan käyttöön, että kiireen vilkkaa mallia yhteiskunnallisen vaikuttamisen puuhaihmiset! Kyllähän me netissä ja toreilla hiippailevat osallistumme, jos se on mielekästä, hauskaa ja siitä saa jotain itselleen.

Hurrinhurmauskone-blogissa kerrotaan, että Senja opettaa sinulle ruotsia -Facebook-sivuilla on käyty kahdessa kuukaudessa 2 miljoonaa kertaa. Siis 2 miljoonaa!

Suomenruotsalaisten suomenkielisillä sivuilla toimii nyt abiapu, jonka ideana on sparrata yo-kirjoituksiin valmistautuvia suomenkielisiä ruotsin opinnoissa. Idea abiapuun lähti seinäjokelaiselta abilta, Mari Hernesniemeltä. Hän itse valmistautui kokeisiin sparraajan kanssa. Niinpä samaan malliin 12 suomenruotsalaista julkkista lupautui mukaan chattäilemään ja skypettämään abien kanssa. Ja Senjan FB-sivuilla toimii myös jatkuva vertaisapu käännösten kanssa.

Voin vain kuvitella, miten mahtavaa olisi samaan tyyliin toimiva kansanvallanhurmauskone, jossa tunnetut (ja tuntemattomat) ehdokkaat, edustajat ja ministerit välillä chattäilisivät meidän kansalaisten kanssa ja selittäisivät, mitä tarkoittaa natojäsenyys tai tasavero.

Muut kielet ovat ainakin napanneet idean: nyt voi maistella viroa Samun kanssa ja saamea Lenan kanssa. Tai mikä näistä nyt sitten olikaan ensimmäinen ja mistä idea, ehkä näitä löytyy ulkomailtakin. Mutta abiapu ainakin härmäläinen keksintö, oiva sellainen! Eikä hurmaavien hurrien suosio ainakaan viestittele, etteikö ruotsin kieli kiinnostaisi.

Populogit porisevat

Sana blogi on tullut kaiken kansan tunnistamaksi poliitikkojen vaaliblogien kautta kaksien viime vaalien aikana. Samoin uutisten viittauksista Tuomiojan tai Vanhasen tai jonkun muun verkkopäiväkirjoihin tai blogeihin (molempia sanoja on käytetty valtakunnan uutisissa).

Mitä poliitikkojen blogit ovat? Enimmäkseen niiden funktiona lienee lehdistötiedotteena toimiminen. Kuka lukee kattavasti poliitikkojen blogeja? Politiikan toimittajat veikkaisin. Itse seuraan yhden poliitikon, Jyrki J. Kasvin, blogia lähinnä siksi, että Kasvi on ainut sosiaalista mediaa ymmärtävä poliitikko (jos muita on, kertokaa ihmeessä).

Poliitikkojen blogit eivät tunnu elävän blogikommentointien ja linkitysten kautta, vaan uutisointien kautta. Siis ne ovat lehdistötiedotteitä – siitä tuo otsikko: ei blogeja vaan poliitikkojen pulina lokeja siis populogeja. Hyvin tämä lehdistötiedotemaisuus on näkynyt viime aikoinakin. Huomiopolitiikan menetelmistä ärähti jo puhemiehistökin, uutisoi ainakin Iltalehti.