Miltä tietokoneesi työpöytä näyttää?

Olen tehnyt ensimmäistä opinnäytettäni (G) pienyritysten etäyhteistyöstä. Tutkimuksen tiimoilta seurasin kahden yrittäjän työpäivää kokonaisen vuorokauden. Havainnoin kaikkea mahdollista. Eräs kiintoisimpia asioita oli seurata tietokoneen käyttöä: miten henkilökohtainen käyttöliittymä tietokoneen tarjoamassa mahdollisuusavaruudessa rakentuu. Työpöytä ja resurssienhallinnan hakemistopuu yhdistyvät käyttäjän muistiin ja ajatteluun.

Selailin äskettäin vanhoja diasarjojani. Mukana oli ruutukaappauksia niiltä ajoilta, kun osasin tehdä selaimelta kaappauksia vain Print Screen -menetelmällä. Mukana näkyi selain kaikkine virityksineen. Virittämättömällä selaimella vähän kuin oikeakätisenä kirjoittaisi vasurilla. Chrome on ratkaissut ongelman synkronoinnilla eoli jos kirjaudut Chromeen ja annat palvelun synkronoida selaimesi, se aukeaa miltä tahansa koneelta kirjautumalla samanlaisena.

Olen huomannut itse käyttäväni tietokoneen työpöytää kuin konkreettista työpöytää. Vireillä olevat asiat ovat työpöydällä ja siitä niitä sitten napsitaan paikoilleen, kansioihin tai roskikseen.

Tänä syksynä pääsin opettamaan paikassa, jonka tietokoneilla ei voinut tallentaa mitään työpöydälle. Kokemus oli erikoinen. Huomasin, että moni osallistuja oli yhtä hämillään. Minne nyt tallennan, mistä löydän?

Vaihdoin Maciin muistaakseni 09. Tuntuma Windowsiin on kuitenkin hallussa uusinta 8:aa lukuunottamatta. Vistasta alkaen Windows kaltaiseni taviskäyttäjän näkökulmasta hukkasi hienon logiikan omalle koneelle verkosta tallentamisen kanssa. Olen vierestä opastanut vuosien aikana monia ja aina vain XP:n selkeyttä kaivataan.

Mac on helppo. Jos lataan jotain netistä, juttu löytyy Lataukset -nimisestä kansiosta (jos en ehdoin tahdoin muualle lataa). Loogista ja helppoa. Jos muistan yhdenkin sanan siitä, mitä latasin, klikkaan oikeasta ylänurkasta suurennuslasia eli Spotlightia. Kirjoitan hakusanan tai -sanat siihen ja haku salamannopeasti esittelee kaiken koneeltani kauniisti luokiteltuna formaatin mukaan. Haku ulottuu sisältöihin. Macin kanssa kansiointi ei ole koskaan kovin kriittistä. Asiat löytyvät.

Ensikko-macistinä muistan pienen kertomuksen pätkän, jossa kuvailtiin sitä, miten osa Macin käyttäjistä kuuluu Clear Desktop -porukkaan. Huomaan kuuluvani jengiin. Käytän työpöytää ruutukaappauksien tallentamiseen ja joidenkin vireillä olevien asioiden käsittelyssä pitämiseen. Lataukset kansio nappaa nettitallenteet ja oikein tärkeät sijoitan heti oikeaan kansioon. Kansiointi ei kuitenkaan ole kovin tärkeää eikä kuluta aikaa.

Miltä työpöytäsi näyttää vieraskoreasti siivottuna? Tallenna nettikulttuurin historiaa. Linkkaa vaikka kommenttiin. Nämä ovat hauskaa katseltavaa jo muutaman vuoden kuluttua! (Klikkaa alla olevaa kuvaa, niin näet sen suurempana.)

Päivitä Flash... siis mikä-mitä-hä?

Eräät selainominaisuudet vaativat plugeja, jotka ovat ihan eri juttu kuin bugit, paha sentään, jos kyseessä on buginen plugi. Bugi on siis virhe koodissa. Plugi on lisäpalikka sovellusohjelmaa eli plug-in. Flash Player on eräs edelleenkin hankala liitännäisohjelma. Vaikka suuri osa ohjelmista päivittää automaattisesti itse itseään, niin tämä ei päde kaikkeen. Flash Player vaatii joillakin käyttöjärjestelmillä (joita ovat mm. Windows, OS X ja Linux) ja joillakin selaimilla (joita ovat mm. Explorer, Firefox, Chrome, Opera) käsipelillä tehdyn päivityksen.

Jänskän hommasta tekee se, että samalla käyttöjärjestelmällä eri selaimilla päivitys on joko automaattinen tai käsipelillä tehtävä. Macillä näemmä Chrome sisältää automaattisen päivityksen Flashin tuoreimpaan beta-versioon, kun taas saman koneen tuore Firefox-beta vaatii käsin tehdyn päivityksen. Että ota tuosta nyssit selvää. Kaikki, jotka käyttävät Adoben Connectia, tarkistakaahan Flashinne tila.

Mac & Chrome

Sama Mac & Firefox 6 beta

Sujuva valokuvansiirtoketju

Ihan aina kännykkäkameran valokuvalaatu ei kelpaa. Jos tahtoo nettiin jakoon parempilaatuisia kuvia, kuvat pitää siirtää kamerasta tietokoneelle ja sieltä nettiin. Picasa on jo pitkään helpottanut tätä systeemiä indeksoimalla kaikki koneelle ladatut kuvat ja mahdollistamalla kuvien nettijakamisen. Picasaa voikin lämpimästi suositella Windows-käyttäjille.

Mac tarjoaa vielä suoremman reitin. Windowsissa kuvat ladataan ensin koneelle. Itse suosin Windowsin omaa siirtoapuria, joka luo automaattisesti kansion latauspäivälle. Macillä kytken kameran koneeseen, iPhoto avautuu ja yksi klikkaus, kuvat siirtyvät koneelle, automaattisesti kuvauspäivän mukaiseen järjestykseen. Valitut kuvat voin lähettää saman tien Flickr-kuvanjakopalveluun ilman mitään erillistä ohjelmaa. Voin lähettämisen yhteydessä valita, kenelle kuvat näkyvät ja missä koossa ne lähetetään (web-koko, optimoitu tai originaali). Erittäin kätevää.

Varmuuskopioitten aatelia: Macin Time Machine

Joulukuun alussa kokeilin, miten Macin läppäri reagoi nesteeseen. Vahingossa tietenkin. Napakka tähtäys tuulettimeen näppisten alle, ruokalusikallisella halvaus koko koneelle. Korjausarvio 400 € enemmän kuin uuden hankinta. Kiitos maan mainion Lähivakuutuksen, vakuutus kustansi uuden koneen hankinnan (koska kone oli vain 4 kk vanha). Nestevahinko on suunilleen ainut vaurio, jota Macille saatava kattava AppleCare ei korvaa.

Nesteytetty raato käynnistyi ja sammui omia aikojaan pitkin päivää ja laitoin sen varmuuskopioitumaan. Vaikka kone ei ollut pitkiä aikoja päällä, ehti tuorein varmuuskopio tallentua. Koneeni on sitä mallia, josta ei saa akkua itse irti.

Macillä on jännä Time Machine -varmuuskopiointi, joka tallentaa koneen historiaa pitkältä ajalta tietyn kaavan mukaan. Time Machinen selailu on pieni aikamatka oman koneen historiaan. Uuden koneen kanssa hankin elokuussa Macin oman ulkoisen kiintolevyn (ja yhdistetyn Wi-Fi-tukiaseman), Time Capsulen (tilaa tera, sinne mahtuu sekä firman kone että yksityis-Mac). Kun Time Capsule on auki, siihen yhdistettyjen koneiden Time Machine tallentaa automaattisesti varmuuskopiot. En tosin pidä langatonta aina auki – kiva kuulla ensin tutkimustuloksia langatonten lähettimien ja ihmiskudoksen rinnakkainelosta.

Tänään posti toi uuden vastaavan koneen. Kesällä asentelin käyttökuntoon yhtä Vista-konetta ja siinä käyttökuntoon laittamisessa meni kaikkiaan 8 tuntia. Arvuuttelin, että kuinkahan nyt käy ja miten varmuuskopiot oikein siirretään. Helpompaa ei olisi voinut olla: kone laatikosta, piuha seinään, kone auki, aloitusohjelmassa oli kielivalinta ja sitten se kyselikin, että pitääkö siirtää tietoja jostain, no juu, helpon ohjauksen avulla yhteys Time Capsuleen ja vanhan koneen varmuuskopioon. Kaikki kopioitui ja aikaa paketista toimintakuntoiseen palautettuun koneeseen meni 20 minuuttia. Uusi kone oli kuin edellisen kaatumishetkellä. Ohjelmat, profiilitiedot, asetukset, työpöydän viritykset, talletetut salasanat, kaikki. Muutamaa nappia painamalla.

Kaksi vuotta Maciä käytettyäni en enää muuhun vaihda. Niin paljon tehollista työaikaa helppokäyttöisyys säästää. Puhumattakaan varmuuskopioinnin ja palautuksen sujuvudesta.  Makuasioita – omani olen löytänyt.

Vakuutus ei korvaa menetettyjä tiedostoja, joten back up baby, back up!

Varmuuskopioi, se on niin helppoa!

Issakaisen Tommin tuore viserrys (alkujaan bloggaus) innosti vielä erikseen täälläkin muistuttamaan, että ota ihmeessa rutiiniksi varmuuskopiointi! Keinoja on monia ja parhaat huippuhelppoja.

Joulukuuni alkoi muun ohessa sillä, että tietokoneen näppiksille läikähti arviolta ruokalusikallinen ihan tavallista nestettä. Onnekkaasti suoraan tuulettimeen, josta se oli ruumiinavauspöytäkirjan mukaan läiskynyt kaikkialle. Korjausarvio 1800 euroa. Kiitos Lähivakuutuksen kotivakuutuksen, sain ostaa uuden koneen, vaurioitunut kun oli vain 4 kuukautta vanha. Omavastuuseenkin löytyi alkuvuodesta saatu arvokortti. Kun jouluaatonaattona vein kuitteja toimistoon, virkailija kertoi, miten toisinaan ihmiset peräävät myös korvauksia tuhoutuneista tiedostoistaan, kuten valokuvista. Ei vakuutus sellaisia voi korvata. "Mikä niiden hintakin olisi?" vakuutusvirkailija ihmetteli.

Samana aamuna kirjanpitäjäni luona ällisteltiin sitä, mitä yksiyisyrittäjälle käy, kun tietokone ei aamulla käynnisty. Hänellä oli ollut sellainen aamu. Tilanne oli pelastettu, mutta vinkkasin, että tikkujen lisäksi ulkoinen kiintolevy ja automaattinen varmuuskopiointiohjelma.

Nesteytetty koneeni käynnistyi ja sammui omia aikojaan niin kauan kuin akussa virtaa riitti (sitä mallia Mac Book Pro, ettei akkua saa itse irti). Time Capsule päälle ja Time Machine varmuuskopioimaan. Vaikka kone ei ollut hereillä pitkiä toveja kerrallaan, viimeisin varmuuskopio syntyi. Tärkeimmät juttuni ovat nettipilvissä ja useilla koneilla. Yhden koneen varassa ei ole mitään. Eikä tietotyöläisellä saisi koskaan olla.

Siis jos et ole viikkoon varmuuskopioinut, tee se heti. Nyt. Mahottomasti hyviä apuja asiaan. Ja tarkista ihmeessä kotivakuutuksesi! Tuoreella koneellani oli myös AppleCare, jonka suunnilleen ainut ei-korvattava on tuo nestevaurio. Alla suloinen konevainaa opiskelumatkalla Tampereen junassa:

Vihdoin Google Chrome Macille ja Linuxille

Tämä bloggaus tulee nyt tuoreesta Chrome-selaimesta. Viime viikolla julkaistu beta. Testataan, alkaako miellyttää. On saanut kehuja mm. siitä, ettei kaatuile, jokainen sivu on oma prosessinsa. Kaatuilu ei ole kyllä vaivannut Firefoxiakaan ja muutenkin ohjelman tai palvelun kaatuminen tuntuu Macillä olevan kovin harvinaista. Chromen Mac-versioon ei vielä saa lisäosia, joten täyskäyttö ei ehkä vielä päädy tähän. Kaipaan muutamia laajennuspalikoita jokapäiväiseen käyttöön. IT-viikon juttu aiheesta.

IT-tuki Twitterissä ja muita Twitter-vinkkejä

Käytin monta tuskan tuntia ällistellen sitä, miten päivitetyn Soneran liikkuvan laajakaistan saa toimimaan lumipestyssä Leopardissa (siis Macissä). Soneran sivuilta löytyi kyllä Huawein päivitysohje, jolla tikun saa tukemaan Maciä, mutta pari oleellista lausetta puuttui.

En tajua, miksi hienoon ohje-pdf:ään ei oltu voitu liittää tätä ohjetta: puhelinnumero, jonne soitetaan, on *99# ja PIN-koodin kysely pitää kytkeä tikusta pois päältä (onnistuu Windows-koneella).

Kun olin kokeillut ohjeiden omatoimisen löytämiseen Soneran sivuja, Hopeista omenaa ja Omenamehua sekä pommittanut kavereita chatillä, lähetin nyyhkäisyn Twitteriin ja kappas, sieltä se IT-tuki vastasi eikä vastauksen jälkeen kulunut kuin klik-klik-klik ja alkoi tikku hyrräätä. Kyllä siitä on iloa. Käyttöliittymä on kätevä (siis ei vaadi erillistä sovellusohjelmaa), toimii mm. Kouvola-Riihimäki-junaradalla moitteetta. Ns. päärata onkin sitten parempi käyttää hyvien pokkareitten lukemiseen tai nukkumiseen.

Twitter-viesti on 140 merkkiä. Mitä ihmettä niin vähällä voi viestiä? Paljonkin, jos linkittää toisaalle ja käyttää lyhenteitä. Twitterissä on kerkeästi kehittynyt oma viestintäkulttuuri, joka toisaalta aiheuttaa myös ongelmia, koska Twitter-viestit eli tweetit välittyvät myös muihin ympäristöihin.

Tuolin ja näppäimistön välistä -blogissa on ansiokkaasti raportoitu ummikon siirtymätaival Twitter-aikakaudelle:
Osa1
Osa 2
Osa 3

Ja minuthan tapaa Twitteristä arongas.

Kuluttajana tekniikkalelujen viidakossa

Tietotekniikka vähentää matkustamista ja säästää luontoa. Tietotekniikka välittää tekstiä, kuvia, ääntä ja videoita ilman fyysisiä erillistuotteita ja siten säästää luontoa. Mutta toki tietotekniikka on rautaa ja energiaa ja siten kuluttaa luontoa.

Olen päätellyt niin, että on paras hankkia parhaita ja siten myös kestävimpiä laitteita. Vaihdan puhelinta harvoin. Edellinen Nokia 3110 kesti vuodesta 1998 vuoteen 2006 eikä ollut kertaakaan korjattavana. Nykyinen Sony Ericsson 800i vaatii pientä korjausta nyt ensimmäistä kertaa, ohjausnappula on kulunut eikä yhdistä alaspäin kunnolla. Pidän puhelimen aina suojapussissa käsilaukussa.

Monimutkaiset älypuhelimet ovat hienoja ja niillä voi tehdä kaikenlaista. Omaan käyttööni tarvitsen puheluiden ja viestien lisäksi kohtuullisen kameran ja helpon keinon lähettää kuvia nettiin. Nykyistä en siis pienen vian vuoksi käy vaihtamaan. Tai sen vuoksi, että on uusia hienompia malleja.

Vastuullista toimintaa -blogissa on hyvää mietiskelyä ja laskelmia elektroniikan hiilidioksidipäästöistä.

Vallitsee edelleen ikävä noidankehä. Yritykset haluavat tietenkin saada jatkuvaa myyntiä. Jos myydään kestäviä tuotteita, niiden markkinat hiipuvat. Tätä harmittelin, kun miniläppäri ei lähtenyt käyntiin. Pieni (ja sinänsä vähemmän tuhlaava) laite on tehty mahdollisimman halvaksi. Kätevä kyllä ja helppo kuljettaa mukana, mutta mitä sille tehdään, kun se hajoaa?

Vaikutuin vuosi sitten, kun lainasin tyttärelle hetkeksi koekäyttöön ystäväni vanhaa Macbookia. Kone oli vuodelta 2005, yhtä vanha kuin hiiiiidas, mutta edelleen muuten toimiva Fujitsu Tablet PC. Mac toimi notkeasti, noin viisi kertaa nopeammin kuin saman ikäinen Windows-laatuläppäri.

Harvat ihmiset edelleenkään silti hankkivat Macintoshin koneita. On pelisyitä ja muita. Ymmärrän. Nämä ovat henkilökohtaisia asioita. Kun nyt opiskelua varten mietin kevyen kannettavan hankintaa, päätin, että ei mitään puhelimen ja tietokoneen väliltä, ei minikannettavaa vaan kestävä pikkumac. Sen hinnalla olisi toki päässyt lentokoneella lomamatkalla, mutta päätin senkin jättää väliin (tosin hiukan kaihoisasti).

Macin ympäristöystävällisyyttä on moitittu ja yritys on tehnyt jotain asian eteen. Mutta kyllä pitää miettiä tuota elinkaarta. Ennemmin hintavampi laite, joka kestää kaksi kertaa niin kauan kuin huokeampi. Ja huoltaminen kunniaan.

Ostamisen vuoksi ei nykyään tarvitse matkustaa. Chatillä kontakti tuttavan kautta hyvään myyjään, joka soitti, sovimme kaupan, lasku tuli heti sähköpostiin, maksoin verkkopankissa ja nyt odotellaan postista pakettia. Ja tämän liikkumattomuuden vastapainoksi hippasen varpasillaan hiekkatielle, paljasjalkajuoksu on hittijuttu.

Työpöytä jakoon Skypellä

Tosin tämä toimii suoraan vasta Skypen Mac-version betassa (lisää muutama FAQ tällä sivulla). Perus-Skypeen on olemassa joku lisäsovellus, jolla työpöydän on jo aiemmin saanut jakoon. On jäänyt etsimättä ja kokeilematta.

Mitä iloa työpöydän jakamisesta on? Jos haluan näyttää kuvia kaverilleni, niitä ei tarvitse enää viedä jakoon jonnekin verkkoon tai lähettää megakaupalla sähköpostia (joka on hiipuva taidemuoto muutenkin). Jos kaverillani on tietokoneensa kanssa ongelmia, voin auttaa kädestä pitäen. Ja tietenkin, jos haluan pitää vaikka etäluennon, näytän aineistot suoraan omalta koneeltani.

Päiviteltävää riittää

Nyt sen vasta huomaa, miten paljon päivittelytyötä on joutunut opettelemaan Windows-koneen kanssa. Kuvassa tämän virtuaalimummon henkilökohtainen atk-luokka (nopeasti piilotettavissa viereisen kirjahyllyn lokeroon heti Vygotskyn Ajattelu ja kieli -kirjan päälle).

Jos haluaa, että Windows-kone pysyy kunnossa, sitä on päivitettävä säännöllisesti. Totta, että päivityksistä suuren osan voi automatisoida. Mutta ei se niin helppoa ole. Nyt, kun tuossa sivussa voin klikkailla W-konetta, huomaan, että tunti-pari menee viikossa kevyesti päivityksiin, skannauksiin ja varmuuskopiointeihin. Ja reippaasti toinen mokoma siihen, että seuraa verkkoturva-asioitten tolaa webin (mm. CERT-FI) ja alan lehdistön kautta.

Sitten pitää vielä yrittää pitää W-kone jollakin lailla notkeana (aika mahdotonta). Yksistään rekisterin siivousohjelma (Registry Mechanic) on tänäänkin löytänyt yli parisataa korjattavaa, eikä edelliskerran ajosta ole viikkoa kauempaa. Käytän kolmea haittaohjelman poistajaa, joista Windows Defender toimii kätevästi ja varmasti taustalla ja on pelastanut useamman kerran pahan hyökynältä (suosittelen painavasti). Spybot hävittää joka ajolla muutaman urkkijan. F-Secure sisältää haittamyrkkyjä ja näyttää siltä, että edellisen kokoonpanon voimilla Ad-Awerelle ei jää saalista, mutta se on silti luotto-ohjelmia ja skannaan säännöllisesti silläkin. Lisänä edellisille vielä ohjelmistopäivitysten kanssa puuhastelu.

Valtaosalle tavallisia tietokoneen käyttäjiä tämä kaikki on käsittämätöntä hepreaa. Olen ymmärtänyt, että Vistalla pyrittiin eroon tietoturvaongelmista. Mutta sitten tulee vastaan toinen suuri ongelma: levytilaa haukkaavat systeemit. Windows vain täyttyy ja hidastuu, oli hoitaja miten tunnollinen tahansa. Ja Vista kaatuilee pelottavasti.

Tämän W-päivittelyn rinnalla Mac on outo kokemus. Piuha kiinni ja menoksi. Varmuuskopiointi aikakoneella (Time Machine) on niin vaivatonta, että pahan päivän vara tulee hoidettua huomaamatta. Mac-tietoturvan eräs pilari on Unix, koneelle ei asennu mitään itsestään, ylläpitäjän on aina annettava salasana. Toivottavasti tämä auvo jatkuu kauan.

Tietoturva kansalaistaitona ei ole mikään iisi biisi. Tämän uutimen loppukevennyksenä maailmani paras hiirimatto. Pukki toi.

MacElämä

Me sitten ostettiin Minnan kanssa MacBookit - nyt on meidän koululla pieni mäkkikerho. Jatketaan tietenkin Windows-oheiselämää, työkoneilla ja niillä ohjelmilla, joita ei Mac nielaise. Jos haluaa, saa Macin sisään Windowsin. Minulle riitti, että laitoin Officen Mac-paketin. Suurin osa jutuista on verkossa. Kuvalle ja äänelle ja sellaiselle tarvitsen konetta. Sekä varmuuskopioille.

Koneen varmuuskopiointi on parhaillaan menossa. Käy uskomattoman kätevästi. Kuorin ulkoisen kiintolevyn paketista (LaCie 320 GB). Laitteessa ei ole yhtään nappuaa. Virtajohto seinään ja usb-johto tietokoneeseen. Kone kysyi, että käynnistetäänkö Time Machine. Klikkasin että jees. Ja se on siinä. Käytettävyys ei enää voi tästä parantua.

Kun ottaa selaimeksi Firefoxin, ei näytä olevan mitään ongelmia verkkoympäristöissä. Firefox-tuki alkaa olla kattava kaikissa selainpohjaisissa ylläpitojärjestelmissä yms.

Kaikenlaista pientä opettelua riittää... näppäinkomentoja ja sellaista. Mutta askel järjestelmästä toiseen oli yllättävän pieni ja yllättävän järkyttävä: miksi tämän vasta nyt otin? Ymmärrän nyt alkeellisesti tuttavia, jotka ovat hehkutelleet MacElämää ja yhdyn kuoroon. Selkeästi tullut havaittua jo parissa päivässä, että MacElämään liittyy yhteisöllinen ulottuvuus. Apua saa, jos vain tajuaa pyytää.

Jarin suodattama AppleUutissivu ja omat MacDeli-linkkini.