Mitä opettaja tekee Skypellä?

Open Päivityksen koulutuksessa olemme kokeilleet Skypen käyttöä.  Skype on laajalti tunnettu nettiviestintäpalvelu, jolla voi maksutta mm. soittaa ääni- ja näköpuheluita, chattäillä, lähettää tiedostoja ja jakaa oman näytön. Puheyhteyden ja chatin voi avata pienelle ryhmälle. Maksullisilla lisäpalveluilla saa esimerkiksi mahdollisuuden soittaa tavallisiin puhelimiin, puhelinvastaajan, paikallispuheluita ulkomaisiin lanka- ja kännykkänumeroihin, monenkeskisiä näköpuheluita.

Skype on alkujaan ruotsalais-tanskalais-virolaisen yhteistyöryhmän tuotos (ks. tarkemmin Wikipediasta). Syntyvuosi oli 2003, myytiin eBaylle 2005 ja sen omistuksesta tänä vuonna Microsoftille.

Miten Skypeä voisi opetuspuolella käyttää? Open Päivityksen kurssipalautteessa eräs alakoulun opettaja pohti, ettei hänen työssään ole juurikaan Skypen tarvetta. Palaute herätti minut kirjoittamaan aiheesta. Julkaisen tämän saman tekstin myös Open Päivityksen blogissa.

Koulussa Skypestä voi olla hyötyä muun muassa:

• etäohjauksessa ja etäopetuksessa (varsinaisen etäopetuksen lisäksi pitkäaikaisesti sairastuneet ja toipilasvaiheessa kotihoidossa olevat oppilaat)
• verkkovierailuissa (esimerkiksi asiantuntija voi vierailla oppitunnilla)
• ystävyyskoulutoiminnassa
• oppilaitoksen sisäisessä viestinnässä
• hankeyhteistyössä
• opettajien täydennyskoulutuksessa 
• sidosryhmäyhteistyössä ja
• etäosallistumisessa kokouksiin tai työryhmiin.

Hyvin usein näiden verkkovälineiden kanssa tulee esille, että ei ole aikaa opetella käyttöä. Asiaa voisi joskus ajatella vähän laajemmin eli miten uusi työtapa ja työväline voi sujuvoittaa toimintaa ja vähentää työtaakkaa. 

Itse en pidä kokouksista, varsinkaan huonosti esivalmistelluista pitkistä kokouksista, jonne pitää matkustaa pitkä aika. Skypen avulla voin osallistua kokouksiin kätevästi. Yksi ainut Helsingin matkaa vaativa palaveri, johon osallistun Skypen kautta, vähentää matkustukseen kuluvaa aikaa minulta 8 tuntia. Jos tuon 8 tuntia panostan siihen, että opettelen monipuolisesti Skypen käytön, pitkällä aikavälillä yksistään minun ajankäyttöni muuttuu huomattavan taloudelliseksi ja miellyttäväksi.

Vedin etäopetuksen alueellista kehittämishanketta (KyEtä) 2005-2007. Hankkeen vuoksi jouduin matkustamaan fyysisesti lukuisiin kokouksiin ja suunnittelupalavereihin. Laskin, että nämä matkat veivät hanketyöaikaani tuon kahden vuoden aikana yhden kokonaisen työkuukauden. Kun kehittämishankkeen ytimenä oli etäopetuksen kehittäminen, oli kovin eksoottista matkustaa fyysisesti paikasta toiseen, kun siihen aikaankin etäyhteydenpito olisi jo vaivatta onnistunut. Muistan yhden kokouksen Opetushallituksessa, johon en suostunut matkustamaan, vaan hankin Skype-kredittiä ja soitin kokoustilaan lankapuhelimeen, johon olivat löytäneet kaiutinpuhelimen. Puheluni maksoi puolentoista tunnin kokouksessa saman verran kuin ratikka olisi maksanut linja-autoasemalta kokouspaikkaan.

Nykyään Skype on sallittu palvelu jo aika laajalti, mutta edelleen silti monissa organisaatioissa se kuuluu kiellettyjen epäluotettavien verkkopalveluitten listalle. Tänä päivänä sujuvasti toimiva mokkulanetti maksaa noin 20 € kuussa. Miksi organisaatiot eivät voi ottaa oman verkkonsa ulkopuolista linjaa näille epäluotettaville palveluille? Yhden mokkulanettilinjan saisi koko vuodeksi sillä hinnalla, millä yksi kokousvieras kustannetaan 150 km päästä paikalle.

Mainitsemani etäopetuksen kehittämishanke oli mukana Microsoftin Partners in Learning -koulutuksessa. Lähitapaamiseen olisi pitänyt matkustaa Kotkasta Espooseen räntäsateisena päivänä. Kuski sai yllätten flunssan. Ehdotin, että mennään lankoja pitkin ja niin kokoonnuimme Skypen äärelle työhuoneeseeni. Saimme tavattoman paljon aikaan. Keskityimme vähän enemmän oman toimintamme ideointiin, mutta pysyimme myös hyvin kärryillä siitä, mitä Espoossa puhuttiin ja kehiteltiin. Lopputuloksena kaikki olivat sitä mieltä, että matkan vaivojen välttäminen oli mahtavaa ja oman ideointityömme tulokset parempia, kuin olisivat olleet lähitilanteessa. Kokosimme ideamme seinälle ja tulos viitoitti hanketyötä pitkään.

Tämä Skypen ja vastaavien verkkoviestimien ylistäminen ei tarkoita sitä, että lähikohtaamista vähättelisin. Sillä on paikkansa ja se on aina omanlaistaan, arvokasta. Mutta on paljon työjuttuja, joiden vuoksi matkustaminen on turhaa ajan ja energian hukkaa. Asiat voivat toisinaan edistyä jopa paremmin, kun ihmiset kohtaavat toisensa ilman matkaväsymystä.

Open Päivityksen Jarmo Tanskasen tuottama perusopastus Skypen käyttöön.
Otavan Opiston Somy-hankkeen tuottamat Skype-opasteet: Kuinka otat Skypen käyttöön ja Kuinka käytät Skypeä.

Napit korvilla aamupalaveri uusiksi

Kävin viemässä lapsen valtuustoseminaariin, täytin astianpesukoneen ja laitoin aamupalan. Ja samaan aikaan olin aamupalaverissa Hämeenlinnassa, jonne täältä Miehikkälästä on matkaa 200 kilometriä eli kolmen tunnin ajomatka suuntaansa.

Napit korvilla, puhelin taskussa. Koska toisessa päässä oli neljä ihmistä, piti muodostaa yhteys puhelimestani läppäriin, johon oli kytketty kokousmikki. Niinpä latasin Skype-krediittiä opetustarkoituksissa luodulle Skype-tilille (ei sisältänyt henkilökohtaisia juttujani), lähetin työkaverille Skypen käyttäjätunnukset, hän avasi Skypen Hämeenlinnassa niillä tunnuksilla ja soitti puhelimeeni. Kännykän kaiutinpuhelinominaisuus ei olisi riittänyt, mutta kokousmikki toimi hyvin.

Oli muutenkin hyvä palaveri. Puhuimme ohimennen siitäkin, miten paljon työaikaa käytetään tehottomasti kokouksiin. Olisinhan minäkin voinut 6 tuntia matkustaa tämän aamun palaveriin. Outs. Eläköön lähityö!

Käytätkö somea hanketyössä? Käytännön esimerkki

AVO-hankkeessa valmistelemme parhaillaan koulutuskokonaisuutta, joka on suunnattu opetustoimen hanketoimijoille. AVO-hanke itsessään on tuottanut vankkaa kokemusta siitä, miten valtakunnallisessa, monen organisaation keskisessä toiminnassa voidaan hyödyntää sosiaalisen median toimintatapoja, työtiloja ja työvälineitä. Ensisijaista on jakamisen ja yhteiskehittelyn asenne. Välineet löytyvät, kun henkinen este on ylitetty.

Pidämme some+hanketyö-aiheesta tunnin mittaisen webinaarin 13.9. klo 14-15. Jos asia kiinnostaa, Sometun tapahtumailmoitukseen voi esi-ilmoittautua. Ilmoittautuminen ei sido mihinkään, mutta sieltä tulee muistutus tilaisuudesta sekä linkki tallenteeseen. Keräämme pienellä lomakkeella ajatuksia ja kokemuksia aihepiiristä (ja vautsi, lomakkeeseen on putkahtanut jo monta mielenkiintoista juttua).

Kerronpa tapausesimerkin somen hyödystä hanketyössä. Hyppäsin 1.1.2005 maakunnallisen ESR-hankkeen puikkoihin kesken hankekauden. Sain mappeja ja parin päivän olan takaa perehdytyksen sekä kysy-vastaa-jakson. Monta avuliasta ihmistä, kun vain kysyin ja otin selvää. Omat edelliset hanke- ja johtajakokemukset eväinä. Vauhdissa olevaan junaan hyppääminen on vaativaa, ihan vain kyytiin pyrkien, saati puikkoihin käyden. Silloin ei ollut käytössä mitään someväylää. Soitin tai laitoin sähköpostia, jos tuli pula. Jaetut asiat olivat puheissa, papereissa, tiedostoissa, sähköposteissa. Jaettuja asioita pystyi työstämään vain yksi ihminen kerrallaan.

Nyt olen samassa tilanteessa, kyydistä hyppääjän roolissa. Jätin osa-aikatyöni AVO-hankkeen Sometu-verkoston taustatyöntekijänä seuraajalleni, Pauliina Mäkelälle. AVO-hanke alkoi 2008, itse aloitin hankkeessa toukokuussa 2009 ja juttu jatkuu 2011 loppuun. Itsekin olen edelleen mukana, Vinkkiverkossa ja hankkeen koordinoinnissa eOppimiskeskuksessa.

Pauliina aloitti kesäkuun lopulla. Perustimme Google Dokumentteihin jaetun kansion ja Anne Pauliinaksi -dokumentin. Koska kyseessä on laaja valtakunnallinen hanke, välitettävää hiljaista tietoa on läjäpäin. Vaikka vetäjän vaihdos tuli vähän yllättäen, mitään siirrettävää ei ollut paperimapeissa vaan kaikki löytyi valmiiksi verkon jaetuista työtiloista, Google Dokumenteista, hankkeen Wikistä, Google Kalenterista, blogeista, Friendfeedistä, Flickristä, Vimeosta, Deliciousista, Twitteristä jne. Lähes kaikki asiat ovat avoimissa verkkotiloissa saatavilla ja verkkotilat on perustettu kollektiivitunnuksilla, joten työympäristöjen konkreettinen siirtäminen onnistui hyvin.

Jaetussa kansiossa näkyy ensisilmäyksellä, onko dokumentissa uutta sisältöä ja kuka sitä on lisännyt. Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.

Ryhdyimme kesällä siis kirjoittamaan to-do-listoja yhteiseen dokumenttiimme. Pidimme Skype-palavereita, joissa työstimme muistiota. Perehdytin Pauliinaa verkkotiloihin ja työtapoihin siten, että olimme yhtä aikaa samassa verkkotilassa ja ääniyhteydellä Skypessä. Sisäänajotyönä toteutettiin Sometun Qelluntai-kesätapahtuma yhteistoimin ja verkoston avustuksella.

Perehdytysjakson loppuvaiheilla pidimme pienen kesäleirin. Vaikka kuvaruudun jakamisella olisi voinut etäteitse opetella mutkikkaimmat verkkotilojen hallinnat, oli sentään mainiota sulatella aivoja ja ajatuksia paahtohelteessä hetki myös naamatusten. Kuvaruudun jakaminen onnistuu muuten Skypellä tai Skypeen integroitavalla Yuuguulla.

Heinähelteellä Pauliina sukeltamassa AVO-Sometuun.

Tällä hetkellä saattaen vaihtamisen jaetulle dokumentillemme on kertynyt mittaa jo 16 sivua. Hämmästyttävää huomata, miten oman pään sisällä ollut työkuva muuttuu näkyväksi ja miten paljon ulottuvuuksia löytyy. Perehtyjälle on myös äärimmäisen tärkeää kirjata heti muistiin kaikki mieltä askarruttavat kysymykset. Dokumentin alussa on kätevä hakemisto, joka syntyy automaattisesti eritasoisista otsikoista. Jos Pauliina joutuu vielä hankkeen aikana perehdyttämään jonkun toisen omaan työhönsä, yhteisestä dokumentista on paljon apua.

Suosittelemme pelkästään tämän yhden yhteistyövälineen antamalla kokemuksella somea hanketyöhön. Lämpimästi! Kerro oma tarinasi ja näkemyksesi lomakkeella. Tietoja hyödynnetään siis aihepiirin koulutuspaketin koonnissa.

Kuvaruudun jakaminen Skypellä

Maanantain työpäivä alkoi kotona Miehikkälässä, korvat Hämeenlinnassa, silmät yhteisessä netissä ja sormet näppäimillä. Käymme läpi AVO-hankkeen wikin päivitystä. Tulossa on huippuominaisuuksia aiempaan arvaten suunnistamiseen ja muistinvaraiseen navigointiin verrattuna. Meitä on kuuden hengen työryhmä työstämässä. Työ on yhtä kätevää kuin olisin paikan päällä, paitsi että täältä olisin joutunut matkustamaan edestakaisin 7 tuntia ollakseni läsnä.

Käytämme kahdenvälistä Skype-yhteyttä, jossa ääni toimii helposti ja hyvin, toisessa päässä on kokousmikki ja kuulen vaivatta kaikki muut, kuin olisin saman pöydän äärellä. Videoyhteyttä emme avanneet, sekin toki onnistuisi. Tärkeä ominaisuus on työpöydän jakaminen eli näen reaaliaikaisesti, mitä wikissä tehdään, voin osallistua valintoihin ja kommentoida.

Työpöydän voi jakaa kahdenvälisessä yhteydessä. Jotta ominaisuus toimisi, on asennettava uusin Skypen versio (siis ei pelkkä päivitys entiseen). Lisätietoa Skypen sivuilta.

Arvostan tällaista työkulttuuria tavattomasti! Viime viikolla jouduin opintojen vuoksi matkustamaan Tampereelle ja takaisin, jotta pääsin kuuntelemaan 45 minuuttia yhden ohjemonisteen esittelyn. Kaiken lisäksi pari muuta ryhmän jäsentä ei ehtinyt paikalle ja tänään heille suositeltiin paperin sisälukua ja hommiin ryhtymistä. Ei sitä varmaan siellä paikan päällä tule ajatelleeksi, että näitä juttuja voisi hoitaa muutenkin. Ehdotin jopa Skypeä, mutta en toki tohtinut vaatia sitä, kun on kerran lähtenyt opiskelemaan, on oltava valmis matkustamaan. Mutta on se rankkaa... Tampereelle 8 tuntia, maksaa rahaa ja vie tehollista työaikaa...

Tänään täydet hehkutukset Skypelle ja ihmisille, joille etäläsnäoleva porukkan jäsen on normijuttu.