Mitä miettii lukiolainen digitalisoituvasta oppimaisemasta?

Viime perjantaina Ville, joka ei saanut sanottavaansa mahtumaan ihan Twitterin 140 merkkiin, bloggasi monipuolisen ja hyvin mietityn jutun sähköisistä oppisisällöistä ja digitaalisista oppimisen ympäristöistä.

Tämä bloggaus on alun perin julkaistu #opus2015-blogissa 24.3.2014. Blogi raportoi Oppikirja oppimisympäristönä -hankkeen tiimoilta muuttuvaan oppikirjaan liittyviä asioita.

Ville kuvailee bloggauksessaan hyvin tilkkutäkkimäistä aikaa, jossa nykylukiolainen opettajineen elää. On palvelu siellä, toinen täällä, on sisältöja, hyviäkin, mutta mikä aukeaa milläkin välineellä ja kuinka sujuvasti. Ideaali alkaa hahmottua, mutta arjessa on vielä matkaa sujuvaan ja sulautuvaan.

Aiheellisesti Ville myös muistuttaa, etteivät laitteet ja teknologia ole arvo sinänsä. Se, että oppikirja muunnetaan sähköiseen muotoon, ei vielä anna suuria perusteita teknologian käytölle. Pitäisi olla jotain enemmän. Toisaalta kriittisissäkin kommenteissaan kirjoittaja on hyvin kaukonäköinen: asiat eivät vielä suju, mutta teknologialla on oma arvonsa ja oma paikkansa.

Erityisesti hän peräänkuuluttaa laatua: nurinkuriselta tuntuu, että digitaalinen aineisto voi olla jopa vivahteettomampaa kuin painettu oppikirja, pelkkiä tekstejä vaikka mukana voisi olla juuri sitä, mihin kirja ei pysty: elävää kuvaa, rikastettua todellisuutta, animaatioita, 3D-malleja, ajantasaista aineistoa. Myös oppijan ja opettajan toimintamahdollisuudet (muistiinpanot, alleviivaukset, kommentit) ja itse tuotetut sisällöt onnistuvat vaihtelevasti ja näiden jakaminen on mahdotonta tai hankalaa. 

Käyttöliittymät saavat kirjoittaman ihmettelemään: "varta vasten kouluun suunniteltujen sovelluksien kohdalla on käynyt niin, että sitä käyttääkseen tarvitsee olla diplomi-insinööri".

Käyttäjälähtöinen suunnittelu on laajasti ollut esillä jo vuosia. Itse olen opettajana ja opiskelijana huokaillut aivan samoja kummallisuuksia, joita Ville. Puhuttelevana loppupäätelmänä komppaan hänen huoltaan: "eri yritysten puhaltaminen yhteen hiileen tuntuu ikävä kyllä hieman kaukaiselta ajatukselta". Jotta tilkkutäkki ei repeilisi ja hajoaisi, tarvittaisiin todella käyttäjälähtöistä suunnittelua ja jokin systeemi, jolla sisältöjen laatu nousisi, toimintavarmuus ja hinta olisivat kohdallaan ja se tärkein, oppiminen ja opettaminen sujuisivat mielekkäästi, innostavasti.

Kaupunkisuunnista paikallisoppaan kanssa

Pimeällä vieraassa kaupungissa bussissa kauhea tiiraaminen: missä mun pitää jäädä pois –  eikä vain vieraassa kaupungissa, vaan jopa tutussa maastossa. Päivänvalossakaan ei ole helppoa, jos liikkuu vierailla seuduilla eikä kotitöitä ole tehty eli kartta otettu mentaalisesti haltuun, jopa mukaan.

Suunnistin eilen, kuten jo niin monet kerrat aiemmin, Helsingissä paikallisoppaan kanssa. Opastonttu kökötti puhelimeni näyttölasin takana, vähän mykkä, mutta muuten näyttävä, jopa satumaisen nokkela neuvoissaan. Osasin mennä suorinta reittiä kuin  kanta-asuja. Reittini kulki tutulta bussipysäkiltä yllättävälle pysäkille, jonka läheltä löytyi rakennetun maiseman sisään sijoittuva jalkakyytiläisten oikotie.

Kyseinen puhelintottu on nimeltään ReittiGPS, joka toimii Helsingissä ja Tampereella. Se on puhelinsovellusten ehdotonta luksusta, käyttäjälähtöisesti suunniteltu. Jos en tiedä omaa sijaintiani, ohjelma hakee sen minulle automaattisesti. Voin tallentaa sijainteja suosikeiksi. Palvelu näyttää reittivaihtoehtoja, kävely- ja matka-ajat sekä etäisyydet. Jos teen hyvissä ajoin matkasuunnitelmaa, voin laittaa muistutuksen päälle, etten unohda lähteä matkaan.

Reaaliaikaisesti näen, missä bussi kulkee ja mikä pysäkki on seuraava. Kun pääsen pysäkille, voin kätevästi siirtyä jalankulkukarttaan. Matka-aika ja etäisyys näkyy, reitillä pysyminen käännöksissä on helppo varmistaa oman sijainnin mukaan, joskushan suunnat hukkuvat kaupungissa tornitalojen välissä, monihaaraisissa käännöksissä. Jalkamiehen aikaarvio on ripeään tahtiin, ilman painavaa reppua etenevälle, siihen kannattaa vähän pelivaraa lisätä.

Paitsi että sovellus on toimiva, se on jotenkin myös hauska, vähän kuin pieni peli, jossa minä olen elävä pelinappula.

ReittiGPS:n infosivu ja juttu Tietokone-lehdessä (kommenteissä myös kriittistä näkökulmaa). Valitettavasti vasta yhdelle puhelinmallille, voi tätä yhteensopimattomuuksien harmia nykyään.

EDIT: Kannattaa tsekata myös Reitit sekä Ihan hyvä reittiopas.

PLE: pilvinen some aurinkoistaa elämää

Rutiinien luominen vähentää tiedonkäsittelyn tuottamaa kognitiivista kuormaa. Perinteinen tietokonetyöskentely sujuvoitui oman koneen asetuksilla: työpöydän kuvakkeet, kansiorakenne, selaimen viritykset. Nyt yhä useampi meistä seilaa monen laitteen kautta netissä. Synkronoituvat pilvipalvelut mahdollistavat sujuvien rutiinien luomisen. Palvelut jakautuvatkin jo karkeasti kahteen luokkaan sen mukaan, toimivatko ne kätevästi laitteesta riippumatta vai eivät.

Kesän kaivattu tauko työhön ja opiskeluun siivosi mieleni työpöytää ja innosti organisoimaan oman opiskeluarjen rutiineja uuteen uskoon. Olen havainnut hoitavani työasioita sujuvasti yhä enemmän mobiililaitteilla. Opiskeluakin... mutta bussissa istuessa on ollut työlästä hitaalla yhteydellä etsiä pitkää reittiä kaikkia tarvittavia linkkejä. En todellakaan muista kaikkea verkko-osoitteita ulkoa. Niinpä mietin, että voisin koota kaikki tarpeelliset linkit yhteen aloituspisteeseen.

Aikoinaan ylläpidin ajankohtaisia opiskelulinkkejä omalla kotisivullani, mutta tuo portaalisysteemi on nykymittapuulla ylen hankala ylläpitää enkä olekkaan päivittänyt sivua vuosikausiin. Toisaalta en myöskään ole sitä hävittänyt, koska esihistoriallisilla jäänteillä on oma retroarvonsa. Niin paljon opettelin HTML-kieltä, että opin tekemään kotisivuja. Tunnelmaksi jäi tosiaan kielenopiskelu.

Halusin siis organisoida omat opiskeluasiani niin, että voisin laitteesta riippumatta kätevästi tavoittaa oleelliset verkkopalvelut. Mietin, että Googlen henkilökohtainen työpöytä iGoogle voisi olla oikein hyvä, onhan sille annettu PLE-arvonimi monissa yhteyksissä - siis Personal Learning Environment. Yllätys odotti iGooglessa. Tiedote kertoi, että palvelu lopetetaan 1.11.13 ja mobiilipalvelu jo ensi viikolla 31.7.12.

"iGoogle poistuu käytöstä 16 kuukauden kuluttua 1. marraskuuta 2013. Mobiiliversio poistuu käytöstä 31. heinäkuuta 2012. Mistä tämä johtuu? iGoogle käynnistettiin alun perin vuonna 2005. Verkko- ja mobiilisovellukset ovat kehittyneet sen jälkeen huimasti, ja kaikki saavat nyt räätälöidyt tiedot reaaliajassa hyppysiinsä. Uudenaikaiset sovellukset, jotka toimivat esimerkiksi Chrome- ja Android-alustoilla, ovat tehneet iGooglesta tarpeettoman. iGoogle poistuu käytöstä 1. marraskuuta 2013, joten sinulla on 16 kuukautta aikaa sopeutua muutokseen tai viedä iGoogle-tietosi."

Seurailen someuutuuksia sillä silmällä ja säilön Diigooni. Muistin, että iGooglen kaltainen Netvibes voisi toimia virtuaalityöpöytänä, mutta sen keskeisin ominaisuus on yhdistää samaan näkymään syötteitä eri lähteistä. Tällä kertaa en kaivannut sellaista.

Kuvamuistissani oli Windows 8:aa muistuttava virtuaalinen henkilökohtainen työpöytä, johon voi muokata omia painonappeja. En millään muistanut palvelun nimeä. Somepalveluitahan virtaa kymmenittäin kaikilta asiaan liittyviltä kanavilta. Mutta voi miten kätsyä. Olin bongauksen arkistoinut Diigooni mm. tunnisteella henkilökohtainenetusivu. Ja sehän löytyi, siis Symbaloo. Kun tutustuin palveluun tarkemmin, siitä löytyi useita houkuttelevia ominaisuuksia, kuten:

• hollantilainen alkuperä, jee Eurooppa!
• mahdollisuus lisätä omia kuvia painonappeihin
• yksityisten ja julkisten verkkokarttojen (webmix) mahdollisuus
• opetussovellukset ja -kokemukset (SymbalooEDU)
• sujuva synkronointi mobiilisovelluksen ja verkkosovelluksen välillä

Välilehdille voi lisätä toisten tekemiä verkkokarttasivuja tai tehdä itse lisää. Sivuja (tai mitä nuo painonappinäkymät nyt ovatkaan) voi pitää yksityisinä, jakaa kavereille tai koko nettiväelle. Niitä voi myös upottaa verkkosivuille. Palveluun voi luoda oman profiilin ja linkittää sen Twitterin ja Facebookin kanssa. Symbaloon blogissa vertaillaan palvelua iGoogleen (tulossa siirtoapuri iGooglesta Symbaloohon). Minut löytää tästä Symbaloo-osoitteesta ja oheinen opiskelusivustoni on vapaasti nähtävissä.

Mobiilikäyttö on tärkeää. Symbaloo valloitti juuri mobiilikäyttöliittymällään. Tukee mainiosti myös surffailun alkupisteen laatimista lukutaidottomille, vanhuksille tai vammaisille. Puhelimen käyttöliittymä on selkeä ja surffailu luonnistuu mukavasti.

Aivojumppaa mobiilisovellusten kanssa

Ei se aina niin helppoa ole. Mobiilikäyttöliittymien kanssa nimittäin. Eilen yritin jakaa täppäriltä Google-dokumentin kaverille. Mobiilikäyttöliittymään ei kuulu dokumentin jakaminen. Dokumentin voi avata kuitenkin myös tietokonenäkymään, mutta sepä ei onnistunut.

Tietotekniikan kanssa kannattaa aina kokeilla uudelleen. Niinpä avasin saman dokumentin puhelimella (tietokone ei ollut matkassa) ja vaikka se oli saman valmistajan mallia, sain kikkailtua puhelimella dokumentin jaon.

Tosin kikkailu oli vähän kuin mysteeripeliä olisi ratkaissut: Avasin Google-dokumentin tietokonenäyttöön. Se onnistuu dokumentin allareunassa olevalla painikkeella. Klikkasin auki Jaa-painikkeen. Jakamislaatikkoon ei päässyt suoraan kirjoittamaan, mutta siihen saattoi lisätä osoitekirjasta osoitteen ja sillä konstilla jakaminen onnistui. Tosin vain henkilöille, jotka löytyivät Gmailin osoitekirjasta.

Lupamaksuja vai mainoksia? Ilmaisnetti vipattaa silmissä

Verkkomainonnan alkuaikoina hyppivät, pomppivat ja räikeät mainokset häiritsivät nettisivujen hahmottamista. Nettimainonta on lisääntynyt, mutta kuten Deloitten äskeinen tutkimus antoi viitettä, ihmiset kiertelevät ärsyttävää verkkomainontaa. Epäillä sopii kyllä tutkimuksessa povattua sosiaalisen median roolikasvua mainonnassa. Suodattaminen ja ärsyttävien sisältöjen kiertäminen on helppoa sielläkin.

Käytän itse selaimillani (Chrome ja Firefox) Adblock-liitännäistä. Hyvin toimii. Ei ole haittaa vipattavista mainoksista. Esimerkiksi mainio SlideShare-palvelu koristaa sivujaan todella massiivisilla mainosbannereilla, mukana myös liikkuvia elementtejä, huh huh.

Tältä näyttää SlideShare ilman mainossuodatinta:

Ja tältä sama sivu näyttää Adblock-suodatuksen kanssa:

Toki palveluntarjoajien pitää saada osansa. Onhan lähes kaikissa lehdissäkin mainoksia, samoin televisiossa ja radiossa. Mainoksilla on tutkitusti vaikutuksia meihin ihmisiin. Emme usein edes havaitse, miten markkinointi ui mediasisältöihin ja niistä kulutusvalintoihimme. Kaupalliset radiot ovat lähestulkoon pelkkää pitkää mainosta. Yhä useammin myös elokuvat samaa linjaa.

Qaikussa oli taannoin lyhyt keskustelu siitä, miten hankalat valikot ja silmille hyppivät mainokset estävät palvelun käyttämisen. Monet somepalvelut ovat pyrkineet minimalismiin eikä esimerkiksi Google massiivisena mainostoimistona suosi vilkkuvia ja kookkaita bannereita.

Itse voisin maksaa jopa pientä käyttömaksua mainoksettomasta netistä. Tykkäisin jopa kaikenkattavasta mediamaksusta, joka sisältäisi ihan kaiken maksullisen digitaalisen informaation. Jos taustalla tulonjako perustuisi sitten sisältöjen käyttömääriin, olisi kovin kuluttajaystävällistä.

Hipaisten läpi resepsuuniin

Kävin tänään Rainion Timon opastuksella yritysvierailulla Fastemsilla. Aulakokemus oli yllätyksellinen ja ensikertainen. Lisää näitä! Hipaisten sisään. Eikä kuitenkaan bensamittarityyliin. Video hihitelköön puolestaan:

IMG_1490
Originally uploaded by rongasanne