keskiviikkona, joulukuuta 30, 2015

Podcast – yhdistä hyöty ja huvi

Helsingin Sanomat uutisoi juuri ennen joulua podcastien tulevan ja valloittavan. Mikä ihmeen podcast? Mobiililaitteesi saattaa sisältää vakio-ominaisuutena podcast-sovelluksen. Mitä sillä tekee? Lyhyesti sanottuna: sillä kuuntelee (katselee) lähetyksiä.

Ennen vanhaa radiokanava (ja TV) tarvitsi radiotaajuuden ja luvan. Merirosvokanavat lähettivät ilman lupaa. Internetin aikana radiotaajuuksien rajoite poistui ja kuka tahansa saattoi perustaa oman kansalaismedian kanavansa, jonka sisältö saattoi olla tekstiä, ääntä, videota, kuvavirtaa ja näiden yhdistelmiä (web 2.0). Internetin vuorovaikutteinen teknologia mahdollisti julkaistujen sisältöjen tilaamisen syötteenä (RSS, feed, Atom).

Löysin itse blogit kesällä 2004, kun koostin eWSOY:lle digitaalisen oppimisen sisältökokonaisuutta (kokosin alkuvuodesta poimintoja blogihistoriastani Thinglinkiin, ks. keltaiset täpät). Suomen pioneereja blogimaailmassa oli Tuija Aalto. Hänen Tuhat sanaa -bloginsa ja samoihin aikoihin Marylka Yoe Uusisaaren kanssa syntynyt Sula Pinta podcast olivat edelläkävijöitä. Tuija ja Yoe haastattelivat minua Sula Pinnan lähetykseen toukokuussa 2009. Tallenne löytyy edelleen netistä (eikä ole ihan lyhyt... kuuntelen tallennetta juuri nyt toista kertaa, Sula Pinta -podcast-sarja sisältää paljon Suomi-somen historiaa).
Valmiina lenkille lempipodcastin kanssa.
Kokosin vuosina 2005-2006 muutamia muistiinpanoja podcasteista blogiin. Olen tunnistanut itse jo varhain oppivani helposti kuulemalla. Vaikka olen aina ollut himolukija, korvat ovat silti yhtä lailla mainio ja rakas tapa oppia. Miksi radio levisi aikanaan niin nopeasti? Miksi olemme nuotiopiireistä alkaen oppineet tarinoista? Tarinat houkuttelevat. Hyviä tarinoita on viihdyttävää ja opettavaista kuunnella.

Kuuntelen lenkkeillessäni ulkomaalaisia podcasteja. Niiden ansiosta esimerkiksi saksan kielen kielitaitoni on pysynyt elossa. Matka taittuu kuin huomaamatta ja kuunteluun uppoutuu tarkkaavaisena. Podcastien hauskuus on siinä, että kädet jäävät vapaiksi. Videoitten katsominen vaatii paikallaan olemista (jos ei viritä kuntopyörään tai juoksumatolle videonäyttöä). Podcast voittaa myös automatkoilla tylsät soittolistat.

Olen vuosien saatossa kokeillut podcastien tekemistä monilla eri tavoilla. Aiemmin se oli melkoisen kinkkistä, mutta nyt helpoimmilla sovelluksilla tuotos on valmis hetkessä ja siirto omalle podcast-kanavalle vaivatonta. Olen päivittänyt koostamani diapaketin, jossa vinkkaan podcastien kuunteluun sekä tekemiseen. Diapaketti löytyy myös SlideShare-palvelusta (korjaukset ja päivitykset tulevat sinne hitaammin kuin alla olevaan Google-esitykseen).

perjantaina, lokakuuta 09, 2015

Jakaminen on auttamista, auttaminen hyvää elämää

Snellman-kesäyliopiston humanismin illassa eilen Frank Martela puhui sisäisestä motivaatioista ja siitä, mikä tekee ihmiselle hyvää, jopa onnellistuttaa. Hän totesi, että onnellisuuden saavuttaminen sinällään ei ehkä ole kovin hyvä tavoite elämälle. Mutta matka kohti niitä asioita, joiden on todettu lisäävän ihmisen onnellisuutta, kannattaa. Ne asiat ovat sisäisen motivaation kulmakiviä ja tekevt elämästä merkityksellisen. Nämä asiat voidaan jakaa neljään pääluokkaan: vapaaehtoisuus, kyvykkyys, hyvän tekeminen ja yhteisöllisyys. Tilaisuus oli verkkolähetys (tapahtumasivu Facebookissa) ja tallenne on julkaistu niitä varten, jotka eivät päässeet paikalle.

Martelan tuore kirja Valonöörit, sisäisen motivaation käsikirja (Gummerrus 2015) on hassusta nimestään huolimatta viisas kirja, jota voin lämmöllä suositella. Kirja ohjaa pohtimaan elämän tärkeitä ulottuvuuksia. Sen ainekset nousevat filosofiasta ja ovat paljon vahvempaa laatua kuin kirjakauppojen filosofian ja psykologian hyllyjä nykyään kansoittavat maagismystiset elämänvalloitusoppaat.

Martela pyysy luennon alussa meitä kuulijoita listaamaan oman elämämme merkityksellisiä asioita. Yhtenä kolmesta tärkeästä laitoin spontaanisti sanan auttaminen. Asiaa voi pohtia pitkään ja monelta suunnalta. Auttaminen voi olla aina jollakin tavalla pois itseltä. Annan jotain, aikaani tai tietojani. Maailma, jossa ihmiset auttavat toisiaan, toimii ja on hyvä paikka elää. Auttaminen on joskus helppoa, mutta mahdollisuus jää huomaamatta.

Jaan avoimesti aineistojani. Kirjasin jo aikaa sitten (ennen sosiaalista mediaa) motiivikseni sen, että ehkä joskus jostakin kolkasta maailmaa saan itse hyviä vihjeitä jolta kulta. Totta totisesti niin on käynyt.

Tässä mainio esimerkki jakamisen kulttuurista. Muutama periaate: minä jaan ja jakaessani kerron, miten saat jakamaani käyttää (Creative Commons -lisenssi), sinä käytät (saatat jopa kysyä tai kertoa, mutta lisenssin vuoksi tämä ei ole välttämätöntä), voit jopa antaa palautetta.

Käytännön pieni esimerkki tältä viikolta. Samuli Turunen kysyi toissa päivänä, sopiiko hänen käyttää tammikuista diapakettiani (bit.ly/jaanko). Vastasin, että totta maar sopii ja jaoin hämelle muokkausoikeudet. Hän kopioi esityksen ja muokkasi sitä kevyesti. Tuloksesta tuli mielestäni mainio. Mukana vinkki kiinnostavaan Kaisa Vuorisen positiivisen pedagogiikan blogiin (ja tutkimukseen). Hän antoi täman aamun avaukseksi kiitoksen. Minä en nähnyt mitään ylimääräistä vaivaa (oikeuksien jakaminen ja sähköpostiin vastaaminen noin 60 sekuntia). Toimintaperiaatteena toivon tällaisen ihmisten välisen elävän ja toteutuvan eri muodoissa. Näin rikastumme ja valaisemme toinen toistemme työpäiviä ja elämää.

Samuli Turunen muokkasi kevyesti vanhaa esitystäni



keskiviikkona, syyskuuta 09, 2015

Hangouts On Air – käteviä videotallenteita

Tänään oli ihan pakko opetella käyttämään Hangouts On Air -verkkovideon suoratallentamiseen, kun oli sovittu haastattelu tehtäväksi sillä klo 13. Googlen aloitusoppaan avulla ja testaajakaverin kanssa ei ollut suuren suuri urakka.

Hangouts On Air sopii hyvin esimerkiksi asiantuntijahaastattelujen tekemiseen. Hankeihmiset voivat sen avulla kerätä kokemuksia jakoon (kuten mekin teimme päivän tallenteelle). Opettajakaverit eri kouluista voivat pitää dialogiluennon ja laittaa videon katsottavaksi vaikkapa kotitehtävänä.

Hangoutsissa on mahdollista myös jakaa omaa näyttöä, joten esitystä voi elävöittää silläkin tavalla.

Kun palvelulla tekee videotallenteen, Hangouttia avatessa poistetaan Yleisö-kentästä Julkinen (ks. ohje ja kuva ohessa).  Osallistujat voi kutsua joko lisäämällä heidät Hangoutiin tai linkin avulla (ks. kuvasta, mistä Hangoutin linkin saa).


Video tallentuu YouTube-tilille. Siellä sitä voi hiukan parannella ja leikata turhia pätkiä pois. Videon voi myös ladata omalle koneelle ja muokata halutunlaiseksi.

Työpäivän päätteeksi reflektoimme Kaisan kanssa tänään oppimaamme (oppimisen kohteena oli Office Sway). Kaisa oli Hangoutissa tabletin kautta. Äänen ja videokuvan laatu oli yllättävän hyvä.

Omalta koneelta oli pienen hakemisen jälkeen helppo näyttää puheena olevaa asiaa. Hakeminen johtui tällä videolla siitä, että käytin ominaisuutta ensimmäistä kertaa tallennustilanteessa. Kun haluaa tehdä sulavan videon, jaettava selain- tai sovellusikkuna kannattaa ottaa erikseen auki ja testata etukäteen ennen tallentamista, että homma toimii luonnikkaasti.

Erityismaininnan saa äänenlaatu. Mitään luureja ei tarvita. Ääni ei kierrä eikä tallennussessiota tarvinut aloittaa pitkillä ja tuskallisilla äänitesteillä.

Tällainen siis meidän työpäivän päätöshöpöttely:


tiistaina, syyskuuta 08, 2015

Sway ja Docs.com – WAU

No nyt pääsi Microsoft häikäisemään. Bussimatkalla silmiini tarttui kännykkää räplätessä päivän opekeskusteluista sana Sway. Outo. Sillä voi laittaa esityksiä jakoon. Google apuun. Haa, sovellus, lataan (iOS). Kokeilen. Helppo. Hauska! Kuvia, videoita, tekstejä, linkkejä, otsikoita. Palasia voi liikutella. Tarinankerrontaa. Tyylejä.

Palvelu toimi keveästi tien päällä. Jaoin kokemukseni tuoreeltaan Facebookiin ja kommentoin: Tarinankerronta on oppimisen kaveri. Työselosteiden tekeminen, oman toiminnan reflektointi, portfolion työkansion kartuttaminen, itsearviointi, ongelmanratkaisun prosessointi... tälle keksii vaikka mitä käyttöä. Ja samaten ope voi laittaa kivoja aineistopaketteja, tekstiä, kuvaa, verkkolinkkejä, videoita ja ihan lennossa voi tehdä koosteen. Nam.

Sway on siis nettisovellus, jolla voi tehdä koostejulkaisuja. Julkaisualustana on Docs.com. Ja nämä molemmat liittyvät osaksi OneDriveä. Itselläni ei ole käytössä O365:ttä, mutta käsittääkseni Sway toimii myös sen kanssa.

YouTuben kanssa voi opiskella lisää Swaytä!

Tähän upotan ensimmäisen bussissa kännykällä värkkäämäni Swayn:

keskiviikkona, syyskuuta 02, 2015

Miten tähän on tultu? Vastaa minikyselyyn

NET Forum Finland kutsuu syyskuun toisella viikolla kouluväkeä kohtaamaan, inspiroitumaan, oppimaan toisten kokemuksista. Paikka Wanha Satama Helsinki, perjantaista lauantaihin 11.-12.9. Tapahtuman järjestäjä lahjoitti Opeblogille kolme seminaarilippua (arvo 130 € + alv). Jaan liput oheiseen pikku kyselyyn vastanneiden kesken arpomalla maanantaina 7.9. klo 8:00.

>>Siirry kyselyyn

Seminaariohjelma oli sen verran huokutteleva, että valikoin tapahtuman omaan syksyn ohjelmaani jo YTL:n ja Karvin Forum Criteriorumin ohella (ja skippasin monta muuta houkutusta, kaikkeen ei ehdi).

Tiedän, miten tiukilla tänä syksynä erityisesti ja yleensäkin kouluväellä ovat matkarahat, sijaiset saati seminaarimaksut. Siksi otin ilahtuneena vastaan mahdollisuuden jakaa kolme lippua teille kollegat. Toki Helsinki paikkana rajaa mahdollisuuksia eikä perjantai työpäivääkään saa ihan helposti sumplittua. Mutta kokeillaan!

Kysely, johon vastaajien kesken arvon, liittyy tämän blogin matkaan. Keväällä 2016 tulee 10 vuoden rajapyykki vastaan. Paljon on tapahtunut. Kyselen, mitä sinua on erityisesti puhutellut, miten nyt digiloikataan ja mitä digioppia opettajat ensi vuonna kaipaavat. Siis sinne kyselyyn, saa vastata ihan muuten vaan myös. 

***************
Maanantaina 7.9.15 klo 8:00 arvotut liput voittivat: Petri Koskinen Kouvolasta (ei pääse seminaariin, varasijalta arpaonni suosi Matleena Laaksoa), Pirjo Sallinen Helsingistä ja Kimmo Kumpulainen Tampereelta (varavoittajakin on arvottu, jos joku voittajista ei voi vastaanottaa seminaarilippua). Onnea ja kiitos! Vastauksia kertyi 30. Koostan yhteenvedon, mielenkiintoinen saalis. EDIT: Matleenan raporttibloggaus tapahtumasta.


maanantaina, elokuuta 31, 2015

Koulu ja oppiminen puheenaiheena #koulutuskeskiviikko

Osallistuin kevättalvella työn puolesta Sitran Uusi koulutus -foorumin ideakokousten verkkototeuttamiseen. Foorumi loppui, mutta sai jatkoa #koulutuskeskiviikko-tunnisteella. Syyskaudella luvassa kuukausitapahtumia vaihtuvissa paikoissa, myös verkon välityksellä. Tämä bloggaus kertoo kuulumisia syksyn tapahtumista. Alkuperäinen merkintä on julkaistu 31.8.15 Ideatarhurit-blogissa. 

Sitran Uusi koulutus -foorumi päättyi kesäkuussa, mutta asiat jatkuvat. Facebook-ryhmä kokosi yli 2 400 aiheesta kiinnostunutta ja sai syyslukukaudella #koulutuskeskiviikko-tunnuksen.

Keskiviikko tarkoittaa sitä, että kerran kuussa tarjotaan tilaisuus keskustella koulutuksen ja oppimisen ajankohtaisasioista. Tilaisuuksien isännät ja kokoontumispaikat vaihtelevat. Osallistumistilaa laajennetaan myös verkkoon etähuoneen, chatin ja tallenteiden avulla. Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen Ideatarhurit hoitavat syyskaudella lähitilanteiden ja etäosallistumisen välistä vuorovaikutusta.

Keskustelu jatkuu verkossa Facebook-ryhmän ohella Twitterissä (tunnisteena #koulutuskeskiviikko). Lukuisat koulu- ja oppilaitosväen blogit ovat myös mukana virittämässä keskustelua. Linkitä bloggauksesi Facebook-ryhmään ja jaa Twitterissä #koulutuskeskiviikko-tunnisteella. Oman näkökulman saat myös eetteriin Uusi koulutus -foorumilla syntyneen OPE Talks -videokanavan kautta (oppilaat ja opiskelijat sekä lähiverkostot mukaan).

Koulutuskeskiviikon syyskauden 2015 tapahtumiin on etsitty Uusi koulutus -foorumin henkeen monipuolista perspektiiviä. Alustajat ja kommenttaattorit tulevan perinteistä koulusektoria sivuavilta alueilta. Tilaisuuksiin kannattaa siis varustaa mukaan avaraa mieltä!

Ensimmäinen #koulutuskeskiviikko vie osallistujat käyttäjälähtöisyyden näkökulmiin. Keskiviikkona 2.9. klo 15:30 professori Turkka Keinonen (Aalt-yliopisto) pohtii: Mitä on käyttäjälähtöisyys koulutuksessa? Aiheeseen voi perehtyä tilaisuudessa kommenttaattorina toimivan Mikko Kutvosen (Toimiva kaupunki) tuoreella bloggauksella: "Oppimisen kehittämisessä tarvitaan uuden sukupolven muotoilua". Toisena kommenttaattorina koulutusviennin suunnalta on Jan-Markus Holm EduCluster Finlandista.
Siteeraus Mikko Kutvosen bloggauksesta: "On kyettävä kannustamaan yksilöitä ulos tynnyreistä ja luotsattava heidät kohti yhteistä muutosta. Edelläkävijyyteen tähtäävässä oppimisessa on kysymys monialaisesti johdettavasta toiminnasta, ei niinkään yksittäisten muotoilun osa-alueiden hallinnasta."
Seuraa tapahtumauutisointia Sitran #koulutuskeskiviikko-sivuilta. Etäosallistuminen AC-yhteyden kautta (ks. ohje) osoitteessa http://otavanopisto.adobeconnect.com/koulutuskeskiviikko/.


torstaina, heinäkuuta 23, 2015

Oikoteitä ei huomaa, jos tottuu kiertämään

Olemme viettäneet 8-vuotiaan kanssa mainioita hetkiä tietotekniikan äärellä. Mummon älykoulussa on opeteltu kaikenlaista elämässä tärkeää. Tietotekniikan ohella tiirailtu kasveja, leikattu paperihahmoja, alustettu taikinaa, keksitty uusi harrastus, polskuteltu järvessä – koska äly kasvaa monipuolisesta toiminnasta.

Olen opettanut opettajia 11 vuotta teknologian opetuskäyttöön. Ajattelin ottaa juniorin kanssa atk-jutut, kuten opettaisin itselleni, jos en mitään osaisi. Siis ei mitään matalaa kynnystä, vaan tähdellisiä asioita ja niin monimutkaisina kuin ne ovat. Lapset ovat aika nokkelia oivaltamaan. Ja kuinkas sitten kävikään. Joka kerta olen oppinut itse paljon ja juniori on hiffannut ihan kaiken.

Tietokoneiden ja mobiililaitteiden kanssa tarvitaan paljon sanoja. Samoille asioille on useita sanoja tai samalla sanalla useita ilmenemismuotoja. Otimme juniorin kanssa muun muassa monta käyttöjärjestelmää saman tien käyttöön. Kaikki mahdolliset taloudesta löytyvät, kaksi tietokoneen ja kolme mobiililaitteen käyttistä. Tämä ei ollut mikään ongelma.

Ensimmäisellä rupeamalla opettelimme mm. näppäinoikotiet ja sähköpostin suodatuksen. Kun ottaa huomioon, että juniorin pohjatiedot olivat olemattomat, oppimistulos oli verraton. Hän myös ymmärsi kertauksen merkityksen oppimiselle ja pyysi seuraavalla kerralla, että aloitetaan kertaamalla edellisen kerran jutut. Hän myös löysi mainion Jyväskylän yliopiston sivun näppäinoikoteistä siinä samalla, kun minä selittelin asiaa. Tuo sivu laitettiinkin heti selaimen kirjanmerkkeihin (mikä juttu opeteltiin siis myös).

Tänään ilmestyneessä Mikrobitissä kolumnisti Sami Kuusela kuuluttaa ATK-ajokorttia takaisin ja kirjoittaa siitä, miten tehottomasti monet tietokonetta työkseen käyttävät nykyään toimivat. Ei ole opittu oikoteitä ja sujuvaa käyttöä, kun ei sitä ole missään opetettu.

Jos saman rutiiniasian toistuvasti tekee hitaalla tavalla, pienestä asiasta kasvaa suuri. Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, niin esimerkiksi Ctrl+ -komennot ovat monille tuntemattomia. Voin vakuuttaa, että ne ovat niin helppoja, että lapsikin oppii ne hetkessä. Harmi, ettei tuota Mikrobitin kolumnia löydy verkosta linkitettäväksi tähän. Siteeraan: "Esimerkkejä raivostuttavan tehottomista ATK-rutiineistä löytyy loputtomasti." Tähän ei kiinnitetä työpaikoilla huomiota, koska kyseessä on henkilökohtaiseen työtapaan liittyvä asia eikä kukaan myöskään tiedä toisten työtavoista. Tietokoneella näpyttely on aika intiimiä toimintaa.

Olisi hyödyksi silloin tällöin ottaa työkaveri olan taakse katsomaan omaa työntekoa ja jutella samaan aikaan työn tekemisen tavasta. Tai ottaa vaikka lapsi siihen viereen ja puhua ääneen, jutella siitä, miten asioita tehdään ja miksi tehdään kuten tehdään ja voisiko ehkä tehdä toisin. Totunnaiset rutiinit ovat mainioita, mutta jos rutiini ylläpitää kiertotietä, se on huono rutiini.

torstaina, kesäkuuta 25, 2015

Sähköposti sujumaan



Sähköposti vie työelämässä turhaa aikaa. Edelleen moni tahkoaa liian pienen postilaatikon kanssa. Moni sentään osaa jo käyttää jaettuja dokumentteja ja näin on päässyt eroon sähköpostin liitetiedostoiden pyörittelystä.

Kokoamme omassa Ideatarhurit-työtiimissä nyt viisautta sähköpostin kesyttämiseen. Bloggaamme monen hengen voimin kesälomien jälkeen aiheesta. Kerään vinkkejä. Voit kirjoittaa niitä tähän muistioon ilman kirjautumista http://muistio.tieke.fi/p/email.

Pohjakassa eli tämä lukee juuri nyt em. muistiossa:

Ideatarhurit http://ideatarhurit.fi/ järkeistävät omaa työtään ja miettivät samalla yleisemmin, miten oppisimme töissä tekemään töitämme sujuvammin. Nyt kohteena: SÄHKÖPOSTI
Kirjoitamme aiheesta koosteen blogiimme. Mitä sujuvia käytänteitä sinä olet keksinyt sähköpostin sujuvoittamiseen?

Liitännäispalveluita ja sovelluksia:
  • http://www.mailboxapp.com/ We redesigned the inbox to make email light, fast, and mobile-friendly. Quickly swipe messages to your archive or trash and scan entire conversations in a chat-like view. It's a whole new inbox.
  • http://www.sanebox.com/ SaneBox works on top of your email account. It prioritizes important emails and summarizes the rest. Nothing to download, install or learn – it just works.
  • http://www.boomeranggmail.com/: ajasta Gmail
Gmailin virittäiminen:
  • Välilehdet: Ensisijaiset, Sosiaaliset verkostot, Tarjoukset, Ilmoitukset > toimii hyvin ihan perusasetuksilla, voi tehostaa siirtämällä haluttuja toistuvia viestejä sopivalle välilehdelle, jos tulee väärälle. Ensisijaisista kannattaa siirtää esim. Ilmoituksiin.
  • Labeleitten / tunnisteiden käyttö: Rattaan kuva > Asetukset > Tunnisteet / Labels. Tunnisteet (= "kansio") voi piilottaa näkyvistä ja ne voi asentaa näkymään vain, jos tunnistekansioon tulee uusia viestejä. Tuo viimeinen on todella kätevä, sillä posteille voi laittaa automaattisen suodatuksen, jolloin ne voi ohjata oikean tunnisteen alle suoraan ja vaikkapa arkistoitumaan saman tien, lukemattomat näkyvät kuitenkin niin, että tunnisteotsikko tulee näkyville ja sen perässä näkyy, montako uutta viestiä on lukematta.
  • Suodattaminen: edellä kuvatun lisäksi suodattamisessa on lukuisia vaihtoehtoja, joista yksi kätevä on oleellisille mutta ei tärkeille viesteille laittaa ohjaus oikeaan tunnistekansioon ja merkintä luetuksi. Viestit löytyvät hakemalla, kun niitä tarvitsee, mutta eivät kuormita lukemattomien jonossa. Suodatuksen voi laittaa päälle usealla eri tavalla, ks. ohjeita https://support.google.com/mail/answer/6579?hl=fi
  • +lisäteksti Gmail-käyttäjänimen lisänä ohjaa viestit omalle tilille tyyliin matti.meikalainen+palveluX@gmail.com, tätä voi hyödyntää esim. käyttäjätunnuksien perustamisessa. Gmail ei myöskään noteeraa pisteitä, joten mattimeikalainen on sama kuin matti.meikalainen tai mattimei.kala.inen. Näitä kahta ominaisuutta voi myös hyödyntää postien suodattamisessa. Ks. http://gmailblog.blogspot.fi/2008/03/2-hidden-ways-to-get-more-from-your.html
  • Gmailin lähetystä voi viivästää muutaman sekunnin. Näin ehdit perua lähetyksen, jos se lähtee vahingossa liian aikaisin, väärälle henkilölle tai huomaat heti jonkin virheen viestissä. Rattaan kuva > Asetukset > Yleiset > Kumoa lähettäminen (voit valita ajan 5-30 sek väliltä).
  • Postitusryhmän luominen: napauta pienen pientä kuvaketta Gmail / Sähköposti tekstin vieressä vasemmassa ylänurkassa, valitse Yhteystiedot > Luo ryhmä. Anna ryhmälle nimi, lisää henkilöt ja seuraavan kerran, kun haluat lähettää viestin ryhmälle, klikkaa viestin kohderivin sanaa Vast.ott. ja Valitse vastaanottaja: haluamasi ryhmä. Kuvitettu ohje http://opeblogi.blogspot.fi/2015/06/gmail-ryhman-luominen-pieni-suuri-asia.html


Kesä on kokeilujen aikaa, ensimmäisenä kohteena Minds

Aina silloin tällöin pompahtaa uusia yhteisöllisen verkostoitumisen palveluita. Harva niistä pääsee suureen suosioon. Kokeileminen on silti ihan hauskaa puuhaa. Viime syksynä laajempaa levikkiä yrittänyt Ello on edelleen sekavan oloinen. Se pyrkii suosikiksi lupaamalla mainoksettomuutta nyt ja aina. Ellon ulkoasu on erilainen, minimalistinen. Palvelua on kehitetty ja uusia ominaisuuksia ilmestynyt. Ei silti houkuttele ainakaan minua.
Ello näyttää tällaiselta, kun olen kirjautuneena ja omalla seinälläni.
Nyt tarjolla on samantapainen Minds, joka ainakin kättelyssä vaikuttaa huomattavan selkeältä Elloon verrattuna. Mindsin taustalla on avointa lähdekoodia. Pieneen kielivalikoimaan kuuluu jo nyt suomi eli lienee suomalaisetkin näpit asialla. Minds mahdollistaa viestien salaamisen, yksityisyyden säätöä. Asetuksissa vilahtivat myös Bitcoinit, vaan nytpä niitä en löytänyt. Ilmeisesti kuitenkin ominaisuuksissa mahdollisuuksia myös myydä omaa sisältöä tms.

Mindissa voi jutella, luoda ryhmiä, jakaa sisältöjä, pitää blogia, seurata toisia ja sisältövirtoja, hakea paikkakunnan mukaan sisältöjä eli perusjuttuja. Jos haluat kokeilla, kaveeraa mun kaa.

Kokeilu kiinnostaa eräitä, en tarkoita, että jokaisen pitää kokeilla. Itse kaipaan kovasti Jaikua. Facebook ja Twitter ärsyttävät. Google+ ei vedä. Joskus ehkä tulee vielä joku hyvä.

Minds-profiilisivu näyttää tältä.

keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2015

@jjanhone kutsui @MiiaKosonen pariksi #cmadfi-chattiin 22.6. klo 14-15

Tämän blogin otsikot menevät suoraan Twitteriin ja Google+:aan. Nyt otsikoin twitteriksi. Otsikko tarkoittaa sitä, että Johanna Janhonen kutsui minut maanantaina 22.6. tunnin ajaksi juttelemaan Twitterissä Miia Kososen kanssa yhteisöjen elinkaaresta. Chat-tuokio ja aihe liittyvät sosiaalisen median verkostoissa toimivien luotsaajien eli ns. yhteisömanagerien vuotuiseen tapahtumaan, jonka nimi on CMADFI eli Community Manager Finland. Siksi tunnisteena on #cmadfi.
Tervetuloa siis maanantaina 22.6. klo 14-15 (ja myöhemminkin) seuraamaan ja osallistumaan Twitter-virtaan #cmadfi. Minut löytää Twitteristä nimellä @arongas.
Twitterissä keskusteleminen on hauskaa aivovoimistelua, sillä käytettävissä on vain 140 merkkiä välilyönnit mukaan lukien. Syvällinen keskustelu on suunilleen mahdotonta. Mahdotonhan on aina kiinnostavaa, joten silmää räpäyttämättä suostuin – varsinkin kun aihekin oli sellainen, johon suhtaudun kevyen kriittisesti.

Kriittinen ajatukseni kohdistuu siihen, missä määrin verkon verkostoissa on yhteisöjä. Käyttäisin erilaisia sanoja, mutta tähän ei kannata takertua liikaa tässä yhteydessä (akateemisesti kyllä). Harto Pönkä on ansiokkaasti analysoinut internetin kautta eläviä yhteisöjä ja verkostoja: laaja diapaketti vuodelta 2010 ja tiivis esitys vuodelta 2015 (lisää Sosiaalisen median käsikirjassa).

Keskustelukumppani Miia Kosonen on tehnyt lukuisia kiinnostavia diapaketteja online-yhteisöllisyydestä, ja maanantain chattiä innoittanut esitys onkin hyvä pohja twiittailulle.



Johannan blogista luin, että minä sain keskustelukumppanikutsun, koska "Miialle halusin kaveriksi kokeneen yhteisömanagerin, jolla on kokemusta niin yhteisöjen synnyttämisestä kuin kuoppaamisesta. Kuka siis olisikaan sopivampi kuin nettikätilö-termin tietääkseni lanseerannut Anne Rongas?" Pitää hieman oikaista: 'nettikätilö' on Kari A. Hintikan sanastoa ja sanalla viitataan verkkoaktiivisuuden alulle saattamiseen eli kätilöintiin netitse. Pitempikestoisissa prosesseissa puhutaan maailmalla mm. termeillä 'facilitating online' ja 'online community manager'. Hyviä suomennoksia on hankalaa kehittää, kun jo pelkästään sana 'online' on tuskallista kääntää.

Aihepiiri on itselleni tuttua jo viime vuosituhannelta, ajoilta ennen sosiaalista mediaa. Tein opintojeni työharjoittelussa 1998 kirjan maaseudun oppivista ryhmistä (Kasvukohtia). Samoihin aikoihin elin todeksi yhteisöllisen verkostotoiminnan, vertaisoppimisen ja kansalaisvaikuttamisen elinkaarta Alkuvoima-ryhmässä. Opiskelin tuolloin myös sivuaineena sosiaalispsykologiaa, joka selitti teoreettisesti ryhmämme kokemuksia. Noista vaiheista oli myöhemmin loppumatonta iloa niin Murroksen Tulkeissa, Vaparetkellä, Vinkkiverkossa kuin erityisesti Sometu-verkoston elinkaaren aikana.

Verkostojen ja yhteisöjen toiminnalla on aina jokin idea. Yhteisön tunnusmerkkinä onkin vahva yhteinen tavoite ja voimakas kiinnittyminen (jäsenyys) sekä tuohon tavoitteeseen että yhteisön jäseniin. Verkostossa voi havaita samaa, mutta usein lyhytkestoisesti, yksilöllisiin päämääriin sekoittuen. Ahkera yhteisöihminen saattoi entisaikaan kuulua ehkä viiteen yhteisöön, jopa kymmeneen. Nyt nettiaikana ahkera verkostoituja voi olla mukana sadoissa verkostoissa. Tuskin edes muistaa, missä.

Alkuvoima oli pieni nykyverkostoihin verrattuna, suurimmillaan postituslistalla oli muutama päälle 50 nimeä, joista noin puolet tukijoukkoja ja puolet aktivisteja. Kun nyt Facebookin aikakaudella tarvitaan oikean mielenosoituksen mobilistointiin tuhansia tykkäyksiä, me saimme tuolla pienellä Alkuvoiman joukolla muutamassa tunnissa (mukaan lukien reipas 100 km ajomatkaa) rekvisiittaa myöten sen verran varteen otettavan mielenosoituksen pystyyn, että Karhu-ryhmäkin tuli turvaamaan rauhaa. Oi niitä aikoja.

Jotkin ideat kestävät ajasta aikaan (ovat ideologioita). Jotkin tavoitteet eivät koskaan kuole. Suurin osa ideoista ja tavoitteista elää kuitenkin ajassa. Murroskohtaan tarvitaan liike, yhteinen sosiaalinen tila, jossa työstää muutosta ja vaikuttaa siihen. Toiminnan lopahtaminen on siis luonnollista. Ikuisesti kukkiva kukka ei siemennä. Elinkaaren päähän kulkeneen yhteisön ja verkoston kanssa voidaan pitää muisteloita (kuten Sometu 5 v), mikä sekin on merkityksellistä. Enimmäkseen elämää eletään eteenpäin, tulee uusia ideoita, uusia tavoitteita.

Kasvukohtia-kirjaan piirtelin tavoitteellisen yhteistoiminnan sykliä (klikkaa kuvaa, saat sen suurempana ja tekstit erottuvat). Kehä kiepahtaa yleensä useita kierroksia, joskus jonkun kohdan yli loikaten ja eri tavoitteiden osalta eri tahtiin.




tiistaina, kesäkuuta 16, 2015

Gmail-ryhmän luominen: pieni suuri asia

Nyt tulee käytännön vinkki. Postitan työkseni erilaisille kokoonpanoille sähköposteja. Käytän tunnisteita eli sähköpostin kansiointia. Nappaan postitusryhmän vanhasta viestistä, jonka löydän helposti tunnisteen avulla.

Erilaisissa hankkeissa olemme keränneet yhteystiedot taulukkoihin, mutta taulukon käyttämisessä on ongelmia ryhmäpostin lähettämisessä: ryhmän osoitteiden kopiointi on kömpelöä (pitää avata dokumentti, kopioida ja kaikkien osoitteiden pitää olla täysin oikein) ja ryhmädokumentin ajan tasalla pitäminen on ongelma, usein myös yhdestä organisaatiosta toivotaan kaikki viestit tietylle ihmiselle vaikka yhteyshenkilöitä olisi useita.

Joskus kauan sitten käytin sähköpostilistan luomiseen Google Groupsia, mutta se on hiukan sekava käyttää.

Nyt kyllästyin osoitteiden poimimiseen ja muisteluun. Tiesin, että Gmailissa on olemassa ryhmätoiminto. Ohje on erittäin helppo ja homma toimii niin kuluttajapuolella kuin myös Google Appsissa. Vasemmasta yläkulmasta valitaan pikkiriikkisen nuolen takaa löytyvä pudutusvalikko ja sieltä Yhteystiedot. Kuinka Google osaakaan kätkeä näitä toimintoja. (Google Appsissa Gmailin paikalla lukee esim. Sähköposti).

Yhteystiedot näkymässä valitaan Uusi ryhmä. Kyseinen valinta ei ainakaan itselläni tullut Google Appsin puolella heti näkyviin, mutta löysin sen, kun vein hiiren vasemman reunan navigoinnin päälle.

Sitten vain ryhmälle nimi ja ryhmän jäsenten lisääminen. Kun jatkossa kirjoitan viestiä, minun ei tarvitse mennä ryhmän luomisen polkua vaan napautan viestin kirjoitustilassa osoitetieto-painiketta ja valitsen haluamani ryhmän.

Tältä näyttää ryhmä (olen poistanut yhteystiedot kuvasta). Tästäkin näkymästä pääsee lähettämään viestin ryhmälle kirjekuoren kuvaa napauttamalla:


Normaalissa sähköpostin kirjoitusnäkymässä napautan Vast. ott. ja valitsen haluamani ryhmän, joko kaikki ryhmän jäsenet tai poimin rastittamalla valintani:


Tämä on pieni asia, mutta toistuessaan suuri. Varsinkin tärkeää on se, että viestit menevät aina kaikille niille, joille niiden kuuluu mennä eikä lähettäminen ole muistin tai sattuman varassa. Tarkkana oleminen siis ryhmän luomisen ja muokkaamisen kohdalla riittää.

Sofistikoituneempaa ryhmäpostitusta voi toteuttaa esimerkiksi Mail Chimpin avulla. Sen ilmaistili riittää perustarpeisiin.

Otan mielelläni vastaan muita vinkkejä sähköpostin sujuvasta lähettämisestä.

perjantaina, maaliskuuta 27, 2015

Monikäyttöinen Thinglink – esimerkki digitarinoinnista

Thinglinkissä erikoisosasto
opettajille: https://www.thinglink.com/edu
Pieni on usein kaunista ja väline per tarkoitus. Suomalaissyntyinen sosiaalisen median palvelu Thinglink on osoittautunut yksinkertaisuudessaan kerrassaan verrattomaksi myös opetuskäyttöön. Palvelun kaupallinen menestyshän taisi syntyä sillä, että yritykset julkaisivat kuvia, joista pääsi suoraan tilaamaan kuvan tuotteita.

Thinglinkin maksuttomaan profiiliin voi ladata 100 kuvaa. Kuvaan voi pisteitä, joissa voi olla tekstiä, kuvia, videoita ja muuta verkkoon jaettua sisältöä. Pohjakuvana voi olla vaikka pelilauta ja pisteissä pelin tehtäviä tai pohjakuvana voi olla esimerkiksi solu soluelimineen ja pisteissä selittäviä videoita. Thinglink toimii myös videoitten kanssa, tämä ominaisuus on maksullinen.

Rakentelen itse parhaillaan Thinglinkillä muistelutarinaa omasta blogien ja wikien opetuskäytöstä. Vasemmalla laidalla blogien reitti, oikealla wikien ja keskelle jäävän vesistön punaisessa pisteessä voi käydä kommentoimassa kuvaa.



Kuljeta hiirtä tai mobiililaitteella sormea kuvan päällä, niin sisältöpisteet aktivoituvat.

Thinglinkin voi upottaa verkkosivuille. Sen voi avata kenen tahansa editoitavaksi. Se toimii hyvin mobiililaitteilla. Se mahdollistaa kätevästi BYOD-työskentelyn eli toiminnan erilaisten henkilökohtaisten laitteiden kanssa.

Päivitin vuodelta 2012 ollutta Thinglink-ohjetta. Ohjeeni löytyy sekä Google-esityksenä että SlideShare-palvelussa. Ohjeessa vinkkejä niin tietokoneen kuin mobiililaitteen käyttäjälle. Pienellä videolla esittelen, kuinka Thinglink otetaan käyttöön mobiililaitteen kanssa.



Olisi hauskaa saada listaa hyvistä esimerkeistä kouluista, miten Thinglinkiä on käytetty. Tässä muutamia:

torstaina, maaliskuuta 26, 2015

Joko opettajien kesken kokousaika on luovaa yhteisaikaa?

Yhteinen aika on arvokasta aikaa. Kokoukset vedetään usein edelleen vanhalla kaavalla, vaikka mobiilivälineet ja verkon erilaiset hyvät apuneuvot mahdollistaisivat kokouskäytänteitten uudistamisen. Muistan, kun eräs digitaitava rehtori jo useampi vuosi takaperin päätti hyödyntää tuoreita mobiililaitteita opekokouksissa. Kaikilla oli käsissään jaettu dokumentti, joka päivittyi kokouksen edetessä ja johon jokainen saattoi kirjoittaa. Pieni suuri mullistus.

Kymmenisen vuotta takaperin meillä oli aikuislukioitten opinto-ohjaajien verkko-opohanke, jota pyrimme toteuttamaan hankkeen sisällön mukaisesti hyödyntäen verkkoa kaikessa mahdollisessa. Muistan ällistykseni, kun rahoittaja nikotteli webkameroitten hankintaluvan kanssa. Rahaa sai muitta mutkitta käyttää siihen, että me ympäri Etelä-Suomea ollut ryhmä matkustimme busseilla, junilla ja autoilla fyysisesti samaan paikkaan, mutta yhden kokoontumisen kustannuksia pienempi laitehankintakustannus... kun aihekin oli opinto-ohjaus verkossa. No, ajat ovat sentään muuttuneet. (Hankkeen digipäiväkirja on meille asianosaisille nostalgista luettavaa.)

Kirjoitin äsken työblogiimme digitaalisista kokouskäytänteistä ja talletan tähänkin kyseisen bloggauksen, koska koulumaailman hankekokouksia ja muita rutiinikokouksia kannattaa ajatella uusiksi. Verkon kautta voi olla mainiosti läsnä. Yhdessä voidaan tuottaa ja luoda sekä hauskasti että tehokkaasti, kun vain tehdään digitaalisista kokouskäytänteistä oman oloisia.

Alla oleva teksti julkaistu alun perin Ideatarhurit-blogissa 26.3.2015:

Olen vanha järjestöjyrä. Minulla on erittäin vankka kokemus kokouksiin matkustamisesta ja kokouksissa istumisesta. Nykyiseen etätyöhöni kuuluu päivittäin lukuisia verkkokokouksia, joista ei välillä edes huomaa, että ne ovat kokouksia. En vähättele ihmisten kasvokkaisen kohtaamisen merkitystä, mutta haluaisin myös kumota harhaluulot verkkokohtaamisen huonommuudesta.

Tämän päivän työelämässä ja järjestötoiminnassa aika on niukkuustekijä. Ajan ja luonnonvarojen käyttäminen matkustamiseen pitäisi aina olla tarkkaan harkittua. Edelleen sujuvien verkkokokouskäytänteiden taitajat ovat harvassa – onneksi sentään tämän alan osaaminen ja into oppia ovat selvästi lisääntymässä. Perinteisissä kokouskäytänteissä piileviä ongelmia:
  • matka-aika (yhden pitkän kokousmatkan aika riittää sujuvien verkkotyöskentelyn taitojen opetteluun)
  • vaikka paperikirjeistä on siirrytty sähköpostin liitetiedostoihin, kokousasiakirjojen suhteen työn sujuvoituminen on vähäistä
  • ihmiset istuvat liikaa
  • työskentelymalli on usein hierarkinen, koolla oleva inhimillinen potentia jää hyödyntämättä
  • toteutusta vaativat asiat etenevät hitaasti tai ne kaatuvat kilttien ahkerien ihmisten harteille
Miten sitten sujuva verkkoa hyödyntävä kokous sujuu? Ensinnäkin vähennetään ja lyhennetään kokouksia mahdollisimman paljon (kiitos tämän itsestään selvän asian muistuttamisesta kuuluu Facebook-keskustelulle ja siellä Janne Koposen kommentille). Tämä toimintamalli on hyväksi havaittu:
  • avataan jaettu verkkodokumentti, johon kaikilla on muokkausoikeus, dokumentti sijoitetaan jaettuun kansioon, jonne voidaan lisätä muita oleellisia dokumentteja
  • dokumentti nimetään selkeästi ja niin, että jo nimestä kaikki tietävät, mistä on on kyse
  • dokumentissa käytetään otsikkotyylejä, sisällysluetteloa ja blogimaista kirjaamismallia, jolloin uusin muistio tulee ylimmäksi
  • dokumentin pääotsikon alle kootaan kaikki oleelliset linkit, kuten verkkokokoustilan osoite, muiden oleellisten verkkopaikkojen linkit, henkilöitten yhteystiedot yms.
  • ennen kokousta jaettuun dokumenttiin kirjoitetaan kokousmuistion luonnos ja osallistujille annetaan sopivia ennakkotehtäviä, kuten kirjoittaa vastaus johonkin kysymykseen (jokainen valmistautuu, yhteistä aikaa ei tuhlata rutiiniasioihin)
  • kokousaika sovitaan edellisessä kokouksessa tai Doodlella
  • kokouksesta muistutetaan sähköpostilla, sähköpostissa on linkki jaettuun dokumenttiin, verkkokoustilan osoite ja yhteyshenkilön yhteystiedot (työsähköpostissa pitäisi aina olla lähettäjän yhteystiedot, sillä puhelinnumeroitten etsiminen on nykyaikana työlästä)
  • kokousaika merkitään myös yhteiseen kalenteriin ja kalenterimerkinnässä on linkit jaettuun dokumenttiin sekä kokoustilaan
  • ihmiset ilmoittavat, jos eivät pääse kokoukseen tai myöhästyvät, odottelu ja poissaolijoitten erillinen briiffaaminen vievät arvokasta työaikaa
  • kaikki kirjoittavat muistiota kokouksessa
  • kokouksen vetovastuuta voidaan kierrättää
  • kokouksissa voi seisoa ja ellei tarvitse kirjoittaa, voi kävellä, polkea kuntopyörää, keikkua tasapainolaudalla
  • kokoukseen kuuluu mukavaa jutustelua, vapaa henki, kuuntelua; kun kokousrutiinit ovat selkeät, voidaan yhdessä olo käyttää tarpeen mukaan tehokkaasti pelkkiin asioihin, mutta usein tällaisissa verkkokokouksissa hersyy huumori ja päästään yhteisölliseen flow-tilaan
  • hyvin organisoidut verkkokokoukset ovat omalla työurallani olleet verrattuna perinteisiin kokouksiin mukavia, tehokkaita, luovia ja innostavia.
Kiteytin perinteisen kokouskäytännön ja hyvin organisoidun verkkokokouskäytännön erot alla olevaan kuvaan. Me ideatarhurit eli Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen työporukat olemme näitä taitoja opetelleet tietoisesti useita vuosia. Osaamme myös opettaa sujuvien verkkokokousten toteuttamisen taitoja halukkaille. Kun verkkotyöskentelystä tulee arkea, kokousmatkustamiseen ja istumiseen ei tee mieli palata.



sunnuntaina, maaliskuuta 22, 2015

Valokuva- ja videotehtävät lasten kanssa BYOD-hengessä

Valokuva ja video ovat mainioita apuvälineitä ympäristön havainnointiin. Kirjasta opeteltu asia muodostuu eläväksi, kun opeteltavia asioita tallennetaan kameralla. Tarkkaavaisuusharjoituksena kuvaaminen on myös verraton.

Kuvaustehtävä ruokkii keskittymistä, havaintoympäristön analysointia, kohteiden tunnistamista (ja nimeämistä). Kuvaamisesta voi laatia esimerkiksi nopeustehtävän tai kisailun kohteena voi olla mahdollisimman erilaisten havaintojen tekeminen.

Lasten kanssa kuvatehtävissä huomioitavaa:
  • kuvauslupa sovittu yhteisesti vanhempien kanssa (Opettajan tekijänoikeusblogissa lupapohja, kouluissa on tapana kerätä kaikki luvat lukuvuoden alkaessa)
  • kasvokuvien suhteen erityisesti vanhempien lupa
  • käytetään koulun omia verkkopalveluita tai sellaisia, joihin oppilaan ei tarvitse luoda käyttäjäprofiilia (profiilin perustaminen vaatii lähes aina 13-vuoden iän ja alaikäisillä vanhempien suostumuksen).
Mobiililaitteet sopivat hyvin kuvaamistehtäviin. Kuvaamiseen voidaan käyttää koulun laitteiden lisäksi oppilaiden omia laitteitta (BYOD). Ainut ongelma on, että eri laitteilla kuvattujen valokuvien ja videoitten kokoaminen yhteen voi olla hankalaa (piuhan kautta lataaminen ei aina onnistu ongelmitta, eri laitteilla on erilaiset latausominaisuudet, Bluetooth vaatii yhteiskäyttöön sopivia sovelluksia yms.). Toivon, että saan kokeneilta opettajilta lisää hyviä vinkkejä tästä aiheesta.

Valokuvia voi kätevästi jakaa eri mobiililaitteista Instagram-tilille. Samalle Instagram-tilille on mahdollista kirjautua yhtä aikaa useilla eri laitteilla. Tili voi olla yhteiskäyttöön luotu eli sen ei tarvitse olla henkilökohtainen. Android-tabletilla tallennettu ohjevideo Instagram-tilin luomisesta.

Koulutyössä Instagramia voi käyttää monella tavalla. Esimerkiksi Perniön lukiossa opiskelijakunnan hallituksen Instagram-tilillä on opiskeluvinkkejä, tapahtumatiedotteita, tilannekuvia ja yleistä hauskutusta.

Instagram-kuvilla ja Thinglinkillä saa helposti monenlaisia tarinoita aikaan. Oheisessa kuvassa on kotimaastoni, siinä lenkki- ja soutureittini, joihin olen lisännyt muutaman vuoden varrella ottamiani valokuvia Instagramista. Tästä pääset Thinglink-kuvaan.

Thinglink on verkkopalvelu, johon voi ladata kuvan ja kuvaan voi sitten kiinnittää erilaista sisältöä, kuten tekstejä, linkkejä, valokuvia, videoita, äänitiedostoja. Esimerkiksi viereisessä karttapohjassa avoimena näkyvä kuva löytyy Instagramista. Instagram-kuviin voi lisätä selostuksia ja paikkamerkinnän.

Kuvaajan tunnistaminen.
Henkilötietoja ei tarvita.
Valokuvat ja videot kannattaa ottaa ensin mobiililaitteen omilla sovelluksilla ja jakaa sen jälkeen sovitulla tavalla. Instagram ja muutamat muut verkkopalvelut mahdollistavat myös palvelun kautta kuvaamisen ja jakamisen, mutta jos mobiiliverkkoyhteydet toimivat huonosti, kuva saattaa kadota vahingossa.

Kuvaajan tunnistaminen yhteistunnuksia käytettäessä toimii kuvaan lisättävällä merkillä. Se voi olla vaikkapa liimalappu, jossa on nimikirjaimet tai numero tai se voi olla jokin muu henkilökohtainen tunniste, jonka opettaja ja ryhmä tunnistavat. Näin lapsen henkilötietoja ei siirry avoimeen verkkoon, vaikka käytettäisiin avoimen verkon palvelua.

Tässä videolla vielä havainnollistan sitä, miten tekijätunnisteen voi lisätä valokuvaan.
 

(PS. Yllä oleva videon on tallennettu Adroid-tabletilla Mobizen-sovelluksella ja julkaistu suoraan tabletilta YouTubeen eli videon tekemiseen meni aikaa noin 4 minuuttia.)

sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2015

Kun saa oppia uutta eli ope oppijana

Kuuntelin eilen ulkoillessani tuoreen OKM:n julkaisun Tulevaisuuden peruskoulu. Kirja perustuu asiantuntijaryhmien työhön, tutkimuksiin, kyselyihin ja selvityksiin. Tulevaisuuteen katsotaan ensi vuonna käyttöön tulevien opetussuunnitelmien kautta ja opetussuunnitelmatyön pohjalta.

Opettajien koulutus ja opetushenkilöstön täydennyskoulutus ovat kirjassa monessa kohdassa tarkasteltavana. Siis se, mitä huomenna menen tekemään jälleen kerran. Ensinnäkin remontti aloitetaan sanasta. Täydennys on huono sana monien mielestä. Valmistumisen pariksihan se sopii hyvin. Kyse on jatkuvasta oppimisesta, ammatillisesta ajan tasalla pysymisestä, parhaimmillaan myös kehittämisestä, ei vain muutosten jäljessä juoksemisesta.

Opettaja on oppimisen ammattilainen. Kun kyse on omasta oppimisesta, sen organisointi tuntuu ylipääsemöttämältä esteeltä. Näiden kymmenen vuoden aikana, kun olen opettajia kouluttanut, olen usein kuullut pyynnön: näytä se täydellinen malli, minkä voin ottaa käyttöön. Kaivataan täsmälleen omaan työhön sopivaa uudistuksen palikkaa. Yhtä usein kuuluu huokaus: virkavapaata kiitos, että nämä voisi oppia. Aikaa ei ole. Ei ehdi. On kiire. Tähänkin OKM:n julkaisussa otetaan kantaa: työaikajärjestelyihin kaavaillaan lisää liikkumatilaa uuden opiskeluun.

Olen näiden vuosien aikana tavannut myös satoja innostuneita ja opinjanoisia opettajia, joilla päivittäinen työtaakka ei ole kevyt ja leppoisa. Silti he säteilevät oppimisen iloa, jakavat omasta oppimastaan vinkkejä kollegoilleen. Mistä siis se taika syntyy? Osittain tietenkin vapaa-ajan valinnoista. Virassa olevilla ja tuntiopettajilla on erilainen nälkä kasvattaa omaa osaamistaan. Mutta kyllä kyse on myös siitä, että löytää todelliset avaimet oppia arjessa yksin ja yhdessä toisten kanssa.

Nyt ja tulevaisuudessa ope saa olla aina välillä oppijan roolissa. Omia kikkoja voisi käyttää itseensä. Miten minä tämän opin? Tein pienen korttipakan osaksi huomista opekoulutusta. Jokainen saa laittaa itselleen oppimistavoitteen ja miettiä, miten siihen pääsee. Koolla on 18 henkilöä, joten en voi millään opettaa jokaiselle henkilökohtaisesti juuri hänen opetustyöhönsä ja aineisiinsa sopivia taitoja. Luon kehykset. He tekevät sen itse.

Tein Canvalla kortit, joiden avulla voi valita yhden tai vaikka useamman arjen oppimisreitin. Korttien kuvituksena on tekijänoikeuksista vapautuneita 1800-luvun eläinkuvia, joita pengoin Flickr Commonsista.

Jos haluat tulostaa itsellesi kortit, tässä PDF-tiedosto (tiedosto iso, mutta tulostusjälki kohtuullinen). Tutuille voin jakaa Canvaan käyttöikeuden, jolla pääsee tekemään vaikka lisää kortteja tai muokkaamaan tekstejä (sähköpostia tänne päin).

Kaikkea ei voi hamuta kerralla. Jostain pitää aloittaa. Huomasin tuskallisesti uutta käyttöjärjestelmää uudella laitteella opetellessani tämän viisauden. Pitää suostua siihen, että aluksi osaan vain vähän. Ja siihen, että minun henkilökohtaisesti ei tarvitse edes osata kaikkea. Näillä opeilla:







maanantaina, maaliskuuta 09, 2015

Avoimen opettamisen viikolla hyvä kiertämään #jaajotain

Kolmatta kertaa Suomessa tempaistaan kansainvälisen avoimen opettamisen viikon alkajaisiksi Jaa jotain -päivä. Päivään liittyvästä blogista löytyy jakamisohje ja tuoreet Vesa Linja-Ahon sekä Tarmo Toikkasen aineistot, joissa vastataan miksi ja miten jakaa.

Jaan itse alla olevan kuvan, joka kuvaa verkostoihin jakamisen ideaa. Annat jotain vähän ja kun monet tekevät niin, kaikki saavat paljon. Vielä on ilman muuta meillä paljon ideointityötä siinä, miten jaetut eivät ole vain siruina digipilvissä. Mutta siitä sitten jatkossa lisää.

Jaettujen kertymistä voit seurata ScoopIt-sivulta ja Twitteristä. Facebookissa Jaa jotain -ryhmä ja -tapahtuma.

Linkki jakamaani kuvaan.


Sitran ideakuulutuksen 10 ideaa sparrattavina

Sitran Uusi koulutus -foorumi keräsi yli 130 ideaa oppimisen ja koulutuksen toimintojen kehittämiseen. Muutamat näistä ideoista pääsevät tuetulle kokeilujaksolle. Ennen sitä 10 ideaa osallistuu vauhdikkaaseen sparraustuokioon eli ideakokoukseen verkon välityksellä.

Maanantaina 9.3. ja perjantaina 13.3. on käsittelyssä 5 ideaa kumpanakin päivänä. Kokeilujakson jälkeen järjestetään vielä kolmas ideakokous. Ideakokouksessa on mukana ääneen sparraajia sekä yleisöä (ilmoittaudu mukaan). Ideakokouksen toteutuspaikkana on Adobe Connect (ks. ohje yleisölle).

Maanantaina ideakokouksen kulku ja aineistot:


Ideakokouksen kaikki oleelliset linkit löytyvät osoitteesta:
http://www.symbaloo.com/mix/uusikoulutusideakokous.
Kokoushuoneen osoite on: https://otavanopisto.adobeconnect.com/ideakokous.

Yleisöllä on mahdollisuus chatin avulla jakaa omia vinkkejään ja kysymyksiään sparrattaville. Apukysymyksiä ideakokouksen yleisölle:
  • Onko jossain tehty jotain samantapaista? Henkilöitä, projekteja, linkkejä.
  • Mitkä teoriat, tutkimukset ja raportit osuvat idean ytimeen?
  • Millaisilla kehittämisen/toiminnan/pedagogiikan malleilla ja menetelmillä ideaa voisi viedä eteenpäin?
  • Löytyykö jostain potentiaalisia kumppaneita tai verkostoja?
  • Miten ideaa voisi rikastaa tai rajata?
  • Miten ymmärrettävä idea on?
  • Miten idea avautuu kohderyhmälle ja käyttäjälle?
  • Miten käyttäjälähtöisyyttä voitaisiin lisätä?
  • Mistä idean jatkokehittely voisi saada resursseja, kuten rahoitusta?
  • Idean suurimmat vahvuudet ja riskit?
  • Mitä kysymyksiä idea herättää?

Ideakokouksen järjestävät Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen Ideatarhurit, joihin itsekin kuulun. Tämä bloggaus on alunperin julkaistu Ideatarhurit-blogissa 9.3.2015.

tiistaina, helmikuuta 24, 2015

No tästä tulee hyvä! Ideakokous jalostaa #uusikoulutus-ideoita

Millaisesta oppimisen ja koulutuksen innovaatiosta sinä haaveilet? Onko sinulla jokin idis? Sitralla on meneillaan viime vuoden lopulla käynnistetty Uusi koulutus -foorumi. Sen tavoitteena on rakentaa oppimisen ja koulutuksen tulevaisuutta. Raaka-aineina olemassa olevat vahvuuksien, rajoja ylittävän yhteiskehittely ja ideat.



Foorumin yhteydessä on 1.3. saakka auki Ideakuulutus. Ideakuulutuksen sivustolle voi jättää oman idean sekä kommentoida ja peukuttaa toisten ideoita. Idean jättäminen kannattaa, sillä muutamista kuulutukseen jätetyistä ideoista muotoillaan maalis-huhtikuussa Sitran tuella toteutettavia kokeiluja. Nyt koossa on 76 ideaa.
Koulutuksen ja oppimisen tulevaisuus? Ideakuulutus on auki 1.3.2015 saakka. Vielä ehdit mukaan.
Ideakuulutuksessa kysytään: Millainen on tulevaisuuden koulutus? Ja tässä tapauksessa 'koulutus' kattaa oppimisen maailman laajasti, esikoulusta ikäihmisten yliopistoon, istituutioista itse organisoitun oppimiseen. Ideat saavat olla pieniä tai isoja, tuoreita tai uudelleen lämmitettyjä. Jätä oma ideasi 1.3. mennessä, kommentoi ja peukuta toisten omia! Myös lapset ja nuoret mukaan.
Hyvistä ideoista leivotaan vielä parempia ideakokouksessa. Yleisö pääsee mukaan sparraamaan!
Ennen kokeilujaksoa järjestetään kaksi ideakokousta, ensimmäinen maanantaina 9.3. ja toinen perjantaina 13.3., molemmat klo 13:00-14:30. Kokeilujaksolle päässeille järjestetään vielä toukokuun alussa kolmas ideakokous. Yhdessä ideakokouksessa käsitellään 4 ideaa. Ideakokoukset ovat avoimia verkkotilaisuuksia. Mukana ovat:
  • Idean omistajia, sparrattavia (ideakuulutukseen osallistuneita).
  • Ideakokouksen vetäjiä, ennalta sovittuja sparraajia ja avustajia.
  • Yleisö, joka voi osallistua sparraukseen.
Sanoista tekoihin!
Ideakokous on Ideatarhureitten (Otavan Opisto ja Suomen eOppimiskeskus) kehittämä ideoitten jalostamisen menetelmä, jota on toteutettu elokuusta 2014 alkaen. Ideakokous toteutetaan verkossa eli osallistua voi ilman ajomatkoja.
Osallistu ideakokoukseen yleisönä. Voit saada hyviä vinkkejä ja ehkä oivallat jotain, mitä itse voisit ryhtyä toteuttamaan. Voit myös löytää idean, jonka kokeiIua kykenet tukemaan. Ideakokous on rento ja silti hyödyllinen tapa kasvattaa omaa ajatuslasta vankemmaksi ja reippaammaksi. Ks. lisätietoja ideakokouksesta Sitran sivuilta. Suora linkki ideakokouksen ennakkoilmoittautumislomakkeeseen!

Eikä tässä vielä kaikki. Foorumilaiset ovat ideoineet ja laittaneet toimintaan avautumispaikan Opetalks.com. Siellä on puhujankulman tyyliin mahdollisuus kertoa maailmalle, miten voisimme tehdä asioita paremmin.


Oppimisen oivalluttavia tuotteita kaivataan

Vuosien kulua... työnantajani Suomen eOppimiskeskus on järjestänyt bittivirtaa hyödyntävien oppimisen sovellusten ja palveluiden kisan eEemelin jo 12 kertaa.

eEemeli on valtakunnallinen interaktiivisten oppimissovellusten ja verkkopalveluiden laatukilpailu. Elämme aikamoista murrosaikaa digitalisoituvassa oppimaisemassa. Koko ihmisen elämänkaarelle sijoittuvia uudenlaisia oppimisen apulaisia kehitellään. Sisustus, vaatteet tai vaikka silmälasit voivat toimia oppimisen apuna.

Mukavuudenhaluinen ja laiska ihminen kaipaa oppimisen imua. Pelillisyys on yksi tällaisen imun synnyttäjä, vaikka oppimispelien maailma näyttää olevan kovin haasteellinen – pelin logiikka ei suoraan ole sama kuin koulutusinstituutioiden tapa opettaa. Pelillisyyden ja leikillisyyden maailma on kuitenkin valtavan laaja. Helsingin yliopisto on perustanut Leikillisen ja pelillisen oppimisen keskuksen (pääsivut in English).

Vielä ehtii ilmoittautua (28.2. saakka)! Pääsarjassa haetaan toteutusta, joka saa uppoutumaan oppimiseen? Apps4Education-sarjan aiheena on koodaus. Parasta Parasta -sarjaan voi ehdottaa minkä tahansa loistavan opetustoteutuksen. (Katso tarkemmin kilpailusäännöt.)


Aikaa ei ole, mutta voisiko sitä tehdä?

Espoon TVT-opettajien mainiolla MOOC-kurssilla iPadin opettajan työvälineenä otin omaksi kurssitehtäväkseni suunnitella kurssilla esitellyillä apuvälineillä pienen demokurssin. Aiheeksi valitsin ajankäytön ja MOOC:in teeman mukaisesti rajasin aiheeni siihen, kuinka omaa työajan hallintaa voisi auttaa mobiililaitteilla.

MOOC tarkoittaa massiivista avointa (open) online-kurssia. Espoon TVT-osastolla oli tarvetta kouluttaa omaa väkeä. Maailmalta napattu idea poiki huiman edelläkävijäesimerkin. Sen sijaan, että olisi perinteiseen tapaan järjestetty pienryhmien työpajoja ja koulutustilaisuuksia, laitettiin parhaat voimat tuottamaan avoin verkkokurssi, jonka ovet avattiin paitsi omalle väelle, myö kaikille kiinnostuneille. Ja kyllä ovet ovat heiluneet, mukana on 577 tyyppiä. Tietenkään jokainen ei opiskele kurssia alusta loppuun, mutta mielestäni MOOCin yksi idea onkin siinä, että opiskelija voi noukkia juuri sen opin, jota kaipaa.

MOOC antaa joustavuutta opiskeluun, sillä opintopolkua voi kulkea niin eturintamassa kuin jälkijoukoissa. Vähän laturetken tapaan siis. Avainaineistot ovat videoita ja katsottavissa pitkän aikaa. Espoon kurssilla on järjestetty myös pari verkkoluentoa.

Tärkeä osa kurssia on toki vuorovaikutus muiden osallistujien kanssa ja siinä mielessä perässä hiihtäjä jää paljosta paitsi. Tiivistahtisen työn keskellä kuulun juuri nyt näihin perässähiihtäjiin. Olen kuitenkin päässyt sujuvasti kurssin puoliväliin ja oppinut myös uusia asioita. Kirjoittelen kevyttä oppimispäiväkirjaa blogiin.

Ajankäytön hallinta mobiililaitteilla kiinnostaa verkkotuttaviani. Laadin kyselyn, jonka perusteella suunnittelen demokurssin (ja yritän saada myös ihan oikean kurssitoteutuksen aikaan jollaine keinolla). Kommenttien perusteella ajankäytön hallintaan ei juurikaan käytetä aikaa eikä apuvälineitä. Lukuisat ihmiset nykypäivän töissä tuskailevat kuitenkin sen kanssa, ettei oikein ehdi. Kuten eräs tuttavani sanoi: "On niin kiire, ettei ehdi ajatella." Eipä silloin ehdi suunnitellakaan kunnolla ja siitä seuraa säntäilevää ajankäyttöä. Mitä tälle voisi tehdä?

Pidän MOOCia erinomaisena esimerkkinä hyvästä ajankäytöstä. Ihmisten ei tarvitse matkustaa. Oman opiskeluajan voi suunnitella omaan kalenteriin sopivasti. Kouluttajien käyttämä aika suhteessa koulutettavien määrään on hyvin pieni.

Keskeytykset haittaavat keskittymistä. Moniajo ei juurikaan onnistu.
Aivoja pitäisi ajatella työn ja työajan suunnittelussa.