@jjanhone kutsui @MiiaKosonen pariksi #cmadfi-chattiin 22.6. klo 14-15

Tämän blogin otsikot menevät suoraan Twitteriin ja Google+:aan. Nyt otsikoin twitteriksi. Otsikko tarkoittaa sitä, että Johanna Janhonen kutsui minut maanantaina 22.6. tunnin ajaksi juttelemaan Twitterissä Miia Kososen kanssa yhteisöjen elinkaaresta. Chat-tuokio ja aihe liittyvät sosiaalisen median verkostoissa toimivien luotsaajien eli ns. yhteisömanagerien vuotuiseen tapahtumaan, jonka nimi on CMADFI eli Community Manager Finland. Siksi tunnisteena on #cmadfi.

Tervetuloa siis maanantaina 22.6. klo 14-15 (ja myöhemminkin) seuraamaan ja osallistumaan Twitter-virtaan #cmadfi. Minut löytää Twitteristä nimellä @arongas.

Twitterissä keskusteleminen on hauskaa aivovoimistelua, sillä käytettävissä on vain 140 merkkiä välilyönnit mukaan lukien. Syvällinen keskustelu on suunilleen mahdotonta. Mahdotonhan on aina kiinnostavaa, joten silmää räpäyttämättä suostuin – varsinkin kun aihekin oli sellainen, johon suhtaudun kevyen kriittisesti.

Kriittinen ajatukseni kohdistuu siihen, missä määrin verkon verkostoissa on yhteisöjä. Käyttäisin erilaisia sanoja, mutta tähän ei kannata takertua liikaa tässä yhteydessä (akateemisesti kyllä). Harto Pönkä on ansiokkaasti analysoinut internetin kautta eläviä yhteisöjä ja verkostoja: laaja diapaketti vuodelta 2010 ja tiivis esitys vuodelta 2015 (lisää Sosiaalisen median käsikirjassa).

Keskustelukumppani Miia Kosonen on tehnyt lukuisia kiinnostavia diapaketteja online-yhteisöllisyydestä, ja maanantain chattiä innoittanut esitys onkin hyvä pohja twiittailulle.

Yhteisojen elinkaari from Miia Kosonen

Johannan blogista luin, että minä sain keskustelukumppanikutsun, koska "Miialle halusin kaveriksi kokeneen yhteisömanagerin, jolla on kokemusta niin yhteisöjen synnyttämisestä kuin kuoppaamisesta. Kuka siis olisikaan sopivampi kuin nettikätilö-termin tietääkseni lanseerannut Anne Rongas?" Pitää hieman oikaista: 'nettikätilö' on Kari A. Hintikan sanastoa ja sanalla viitataan verkkoaktiivisuuden alulle saattamiseen eli kätilöintiin netitse. Pitempikestoisissa prosesseissa puhutaan maailmalla mm. termeillä 'facilitating online' ja 'online community manager'. Hyviä suomennoksia on hankalaa kehittää, kun jo pelkästään sana 'online' on tuskallista kääntää.

Aihepiiri on itselleni tuttua jo viime vuosituhannelta, ajoilta ennen sosiaalista mediaa. Tein opintojeni työharjoittelussa 1998 kirjan maaseudun oppivista ryhmistä (Kasvukohtia). Samoihin aikoihin elin todeksi yhteisöllisen verkostotoiminnan, vertaisoppimisen ja kansalaisvaikuttamisen elinkaarta Alkuvoima-ryhmässä. Opiskelin tuolloin myös sivuaineena sosiaalispsykologiaa, joka selitti teoreettisesti ryhmämme kokemuksia. Noista vaiheista oli myöhemmin loppumatonta iloa niin Murroksen Tulkeissa, Vaparetkellä, Vinkkiverkossa kuin erityisesti Sometu-verkoston elinkaaren aikana.

Verkostojen ja yhteisöjen toiminnalla on aina jokin idea. Yhteisön tunnusmerkkinä onkin vahva yhteinen tavoite ja voimakas kiinnittyminen (jäsenyys) sekä tuohon tavoitteeseen että yhteisön jäseniin. Verkostossa voi havaita samaa, mutta usein lyhytkestoisesti, yksilöllisiin päämääriin sekoittuen. Ahkera yhteisöihminen saattoi entisaikaan kuulua ehkä viiteen yhteisöön, jopa kymmeneen. Nyt nettiaikana ahkera verkostoituja voi olla mukana sadoissa verkostoissa. Tuskin edes muistaa, missä.

Alkuvoima oli pieni nykyverkostoihin verrattuna, suurimmillaan postituslistalla oli muutama päälle 50 nimeä, joista noin puolet tukijoukkoja ja puolet aktivisteja. Kun nyt Facebookin aikakaudella tarvitaan oikean mielenosoituksen mobilistointiin tuhansia tykkäyksiä, me saimme tuolla pienellä Alkuvoiman joukolla muutamassa tunnissa (mukaan lukien reipas 100 km ajomatkaa) rekvisiittaa myöten sen verran varteen otettavan mielenosoituksen pystyyn, että Karhu-ryhmäkin tuli turvaamaan rauhaa. Oi niitä aikoja.

Jotkin ideat kestävät ajasta aikaan (ovat ideologioita). Jotkin tavoitteet eivät koskaan kuole. Suurin osa ideoista ja tavoitteista elää kuitenkin ajassa. Murroskohtaan tarvitaan liike, yhteinen sosiaalinen tila, jossa työstää muutosta ja vaikuttaa siihen. Toiminnan lopahtaminen on siis luonnollista. Ikuisesti kukkiva kukka ei siemennä. Elinkaaren päähän kulkeneen yhteisön ja verkoston kanssa voidaan pitää muisteloita (kuten Sometu 5 v), mikä sekin on merkityksellistä. Enimmäkseen elämää eletään eteenpäin, tulee uusia ideoita, uusia tavoitteita.

Kasvukohtia-kirjaan piirtelin tavoitteellisen yhteistoiminnan sykliä (klikkaa kuvaa, saat sen suurempana ja tekstit erottuvat). Kehä kiepahtaa yleensä useita kierroksia, joskus jonkun kohdan yli loikaten ja eri tavoitteiden osalta eri tahtiin.