1200 jäsenen Facebook-ryhmä on valuuttaa – tapaus ITK-ystävät

Unohtumaton me-hengen hetki ITK:sta vuodelta 2009.

Facebookissa on ollut 10 vuotta ryhmä ITK-ystävät, jossa on reilut 1200 ryhmään liittynyttä opetusalan ammattilaista ja kehittäjää. Ryhmässä on tiedotettu ITK-konferenssiin liittyvistä päivämääristä, minkä ohella viestivirtaa ovat hallinneet ryhmän nimen mukaisesti ITK-konferenssin ystävät jakaen ajatuksia, pieniä muistiinpanoja, linkkejä, valokuvia ja tunnelmia papereiden kirjoittamisen tiimellyksestä. Viestivirrasta löytyy myös lukuisia aineistoja esityksistä.

Syyskuun puolivälissä ITK-ystävät FB-ryhmän ylläpitäjä eli Hämeen kesäyliopisto vaihtoi ryhmän bannerin. Bannerissa mainostetaan nyt uutta ITK-konferenssin paikalla toteutettavaa saman alan tapahtumaa. Tämän eleen saattoi tulkita tukevan ITK:ssa esiintyneille puhujille samaan aikaan lähetettyä sähköpostiviestiä, jonka saattoi virheellisesti ymmärtää niin, että ITK on lakkautettu ja tilalla perinnettä jatkaa uusi konferenssi. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa – ITK järjestetään edelleen tavalliseen tapaan, kuten on jo 30 vuoden ajan tehty.

Syyskuun alkupuolella siis Hämeen maakuntajohtaja ja Hämeen kesäyliopisto ilmoittivat yllättäen järjestävänsä uuden, oman opetusalan konferenssinsa ja juuri ITK:lle varattuna ajankohtana - vieden näin ITK:lta myös kyseisen ajankohdan tilavaraukset ja pakottaen ITK:n vaihtamaan ajankohtaa maaliskuulle 20.-22.3. Vaihdos vei kovin kovin harmillisesti yo-kirjoitusten päälle, eikä näin tehty ilman yritystä löytää nopeasti parempi vaihtoehto.

Viestinnässä uutta konferenssia on argumentoitu sillä, että ITK-yleisö on antanut palautetta, jota kuullen uusi konferenssi on suunniteltu. Mikään tapahtuma ei ole täydellinen, mutta ITK:n puolesta yleisö on jatkuvasti äänestänyt jaloillaan. Myös ITK-ystävät Facebook-ryhmässä lukuisat henkilöt ovat viestittäneet kaipaavansa vuosittain juuri kolmekymppistä ITK:ta.

Uutta konferenssia on tuotu esille niin ITK-ystävät FB-ryhmässä kuin puhujille lähetetyssä kirjeessä (sekä ITK:n aiemmille verkosivuille rakennetun uuden konferenssin teksteissä) perinteen jatkajana. Kuinka uusi voi olla äkkiä perinteikäs? Järjestäjien puolelta on kerrottu, että uutta konferenssia tehdään suurella innolla. Näyttää ITK-ystävät FB-ryhmän viestintää lukiessa kuitenkin siltä, että monet ymmärtävät ja kokevat ITK-hengen kumpuavan alhaalta päin. 

Konferenssille on vuosien saatossa muodostunut varsin vakiintunut kävijäkunta ja samalla joka vuosi lukuisia uusia opettajia ja opetusalan ihmisiä on liittynyt joukkoon. Hyvin muistan vielä tuon unohtumattoman hengenheimolaisuuden kokemuksen ensimmäiseltä käyntikerraltani 2000-luvun alkupuoleta. ITK:n ystävät todellakin ottivat avosylin vastaan ja monta uutta ystävää ja kollegaa on kertynyt elämääni Aulangon käytäviltä ja kahvipöydistä.

Helsingissä ja muualla Suomessa on vastaavan tyyppisiä tapahtumia ollut tarjolla. Konferensseja mahtuu ja on hyvä, että tarjontaa riittää. Toivon onnea myös kesäyliopiston uudelle konferenssille. Mitä olen näissä muissa käynyt, en ole ITK:n kaltaista henkeä tavannut eikä näille muille ole muodostunut myöskään kannattajien FB-ryhmää. Itse asiassa on varmasti vaikeaa synnyttää yli päätään minkään isomman tapahtuman ystävien aktiivista ja innostunutta Facebook-ryhmää.

Voiko siis löyhän, mutta tiivistunnelmaisen ja erityishenkisen ITK-ystävien FB-ryhmän noin vain vaihtaa uuden eri konferenssin ystäviksi? 

Tältä syksyltä löytyy vastaava tapaus, kun Ylen Pressiklubi-sivu vaihdettiin Sannikka & Ukkolaksi, ikäänkuin Harakan ja sittemmin Stillerin mediakriittisen ohjelman fanittajat automaattisesti olisivat myös uuden erilaisen ohjelman fanittajia. Saatuaan peukuttajilta moitteita ja sivun seuraajien poistumisia Yle onkin linjannut, ettei enää perusta ohjelmille FB-sivuja. Vaihdosta perusteltiin sillä, että uusi ohjelma on samalla ohjelmapaikalla. No, samalla ohjelmapaikalla ITK:n kanssa on myös järjestettävä uusi konferenssi, joten eikö ole ihan oikein, että ryhmän fokus muutetaan, varsinkin kun ryhmän ylläpitäjä on kesäyliopisto? Logiikka ontuu. Eikö ryhmän jäseniltä olisi voinut kysyä asiaa ensin?

ITK-ystävät ryhmän tarkoituksen muutokseen nousseisiin kysymyksiin vastasi ensin syyskuulla Hämeen uudehko maakuntajohtaja ja eilen kesäyliopiston johtokunnan puheenjohtaja. Molemmat vakuuttavat, että kaikki on hyvin ja uuden konferenssin tekijöillä on into päällä ja osaavaa väkeä tekemässä. Epäilemättä. Mutta miksi ITK-ystävät Facebook-ryhmä piti muuttaa uuden konferenssin ystäviksi? Siksi, että sillä on 1200 jäsentä. Siksi, että FB-ryhmästä tuleva viestintä tavoittaa paremmin nämä ihmiset, kuin maksettu Facebook-mainonta. Veikkaan. 1200 ryhmäjäsentä on merkittävä saalis viestinnässä. 

Itselleni ITK on ollut aito ihmisten yhteisö, kollegiaalinen, hulvaton ja älykäs. ITK-konferenssista toiseen tuttuja naamoja ja yhtä paljon uusia. Monet somekaverit ovat saaneet lihamaailman muodon ITK:n hulinoissa. Monia uusia innostuksia on kehitetty. Nytkin kytee kaksi loistoideaa, jotka laitettiin alulle ITK-konferenssin käytävillä. ITK-ystävät Facebook-ryhmä ei tarkoita itselleni taustaorganisaation hallinnollista tiedotuskanavaa tai kauppapaikkaa, vaan nimensä mukaista, kollegiaalisen jakamisen ja ystävien tilaa verkossa.

Kun ITK-ystävät -ryhmässä on toistamiseen ja eri henkilöiden suulla esitetty pyyntö, että uudelle konferenssille avattaisiin uusi oma ryhmä ja 10 vuoden mittaan toiminut ryhmä säilyttäisi alkuperäisen roolinsa ITK:n ystävien ryhmänä, kesäyliopiston nimissä – maakuntaliiton suunnalta – vastattiin, että ryhmän ylläpito-oikeuksia ei jaeta ja että ryhmän nimikin tulee muuttumaan. Samassa yhteydessä kehotettiin myös ITK:n ystäviä perustamaan oma ryhmä (eikö mene jo mielenkiintoiseksi, toki erittäin murheellisella tavalla).

Vararyhmä ITK:n ystävät on perustettu https://www.facebook.com/groups/itkystavat/. Tämä tehtiin heti syyskuussa, kun tässä kuvattu tapahtumasarja käynnistyi ITK-ystävät -ryhmän bannerivaihdoksella. 

ITK-ystävät Facebook-ryhmän poreilu on jotain ainutlaatuista enkä ole vastaavaa päässyt näkemään ja kokemaan niiden 13 vuoden aikana, kun olen Suomi-somen maastoissa ja parveiluissa liikkunut. Erikoista seurata, mitä tapahtuu avoimen someryhmän hallinnollisen hyödyntämisen vaiheissa. Ovatko ystävät uusia ystäviä noin vain hallinnollisella päätöksellä?

Kevään ITK-konferenssin slogan kuuluu: Muutos on mahdollisuus. Call for papers on avautunut ja ihmiset ovat kiirehtineet varamaan hotellihuoneita Aulangolta. ITK:n henki ei ole kaupan, sitä ei omista kukaan, se elää, jos me yhteisönä niin teemme.

ITK'19 Aulangolla 20.-22.3.2019 https://itk-konferenssi.fi/

[Olen syvästi murheissani tästä selvästä skismasta. Tilanne on loos-loos. Pienessä Suomessa ja pienessä Hämeenlinnassa ei olisi varaa tällaiselle. Mutta elämää eletään eteenpäin tosiasiat tunnustaen. Hyvät asiat pyrkivät kantamaan. Loppujen lopuksi. Joskus pohjakosketuksen kautta. Joskus jopa tappion kautta. Oppimista riittää. Myötätunnon ja ymmärryksen kasvattamiselle riittää tilanteita.]

Nettiä ikä kaikki – Ylen kamppis alkaa elokuussa

Kävin kesällä 2000 Helsingin yliopistolla Helena Tapperin vetämän kansainvälisen kesäkoulukurssin Information society as risk society. Osallistujia oli eri puolilta maailmaa. Omassa tiimissäni Koreasta ja Saksasta. Kurssilla tutustuimme Manuel Castellsin sosiologiseen ennakointiin, josta yksi kiteytymä oli: verkotu tai syrjäydy.

Kuulun ikäluokkaan, joka ei saanut minkäänlaista tietotekniikan oppia koulussa. Valmistuimme ylioppilaiksi keväällä 1981. Samana syksynä lukioomme saapuivat ensimmäiset tietokoneet. Kuljin pitkän ja mutkikkaan tien tietoteknisiin taitoihin. Yhtenä onnenani Asko-eno, joka on ollut todellinen pioneeri tietotekniikan ja netin opetuskäyttäjänä.

Teknologia herättää paljon tunteita. Se turhauttaa. Sen varjolla hypetetään. Teknologian oppimiskäyttöön liitetään perusteettomia myyttejä ja toisaalta ei tunnisteta erityisiä oppimisen tarpeita. Perusteettomia myyttejä ovat esimerkiksi luulot siitä, että tietyn ikäiset eivät enää voi oppia ja tietyn ikäiset oppivat kuin itsestään tai että teknologian käytön oppiminen vaatisi jotain tiettyjä henkilökohtaisia ominaisuuksia. Erityisiä oppimisen tarpeita ei tunnisteta esimerkiksi siinä, miten heikot taidot nuorilla voi olla teknologian käyttäjinä, koska heillä on vain kapean alueen vahvat taidot. Myös oman toiminnan säätelyn taidot jäävät huomaamatta. Tietoteknologian valtavirtaistumisessa viimeisen vuosikymmenen aikana lapset ovat usein olleet vanhempiaan nopeampia omaksujia. Aikuisten tukea oman toiminnan säätelyyn ei ole ollut (digiajan Summerhill). Teknologia koukuttaa ja vie aikaa. Se on moniteräinen miekka (kaksi terää ei riitä kuvaamaan).

Olen oman oppimispolkuni innostamana opettanut opettajia teknologian opetuskäyttöön jo 14 vuotta. Tämä blogi on ollut yksi osa avointa oppimista omia havaintojani jakamalla ja oikeastaan syntyi alunperin erään koulutustuokion oheistuotteena 12 vuotta takaperin. Äskettäin eräs netin kautta tuttu kysyi, miten ehdin näitä. Kerroin, että olen hahmottanut asian jotenkin tähän tapaan: Koska olen pienestä lapsesta alkaen tehnyt käsitöitä, olen oppinut hahmottamaan kaksiulotteisia ohjeita kolmiulotteisiksi toteutuksiksi. Netti toimii samalla logiikalla. Näen kuvaruudulla asiat kaksiulotteisesti, mutta asia itsessään on avaruudellinen, hypertekstuaalinen. Tästä syystä olen myös vankasti sitä mieltä, että lapsille pitää tarjoilla roppakaupalla kuvataidetta, musiikkia, liikuntaa ja käsitöitä.

Osa meistä omaksuu nettitaidot nopeammin, osa hitaammin. Nopean oppijan oppijaminäkuva on kohdallaan. Hänellä on mielessään syvästi koettuna ajatus ja oivallus siitä, että minä voin oppia. Hahmottamiskyky on myös kohdallaan. Mentaalinen kartta syntyy mieleen, rakentuu ja täydentyy. Tärkeää on myös se, että emootiot eivät ole esteenä. Kyse on taidoista, joita ei opi kuin tekemällä. Nettitaidokkuus on tässä mielessä käsityön, kuvataiteen, musiikin tai liikunnallisen taidon kaltainen asia. Ketään ei voi myöskään pakottaa oppimaan digitaitoja, sillä ne ovat vahvasti ajattelun ja tiedonkäsittelyn taitoja, hyvin henkilökohtaisia ja sisäisiä.

Yle Oppiminen käynnistää elokuussa alkavaan kampanjan Nettiä ikä kaikki. Kuilut umpeen! Meistä nettitaitavista jokainen voi olla omalla tyylillään ja sopivasti aikaansa käyttäen tuki-ihmisenä jollekulle netin kanssa tuskailevalle ikäihmiselle (mun mielestä myös nuorelle). Noloa ei saa myöskään olla avun pyytäminen. Ikävintä on pudota läpi verkkojen ja syrjäytyä nettimaailmoista. Noloa on myös antaa niin käydä.

>> https://yle.fi/aihe/nettia-ika-kaikki
>> https://www.facebook.com/groups/Digitreenit/

Jaa jotain -päivä on tänä vuonna Jaa jotain -viikko

Suomalaiset opetusalan ihmiset ovat ahkeria auttamaan toinen toisiaan. Suosiaalisen median rantautuessa Suomeen reilu 10 vuotta takaperin Jaikun, Qaikun ja Sometun kautta verkostoitui laaja joukko opettajia ja opetusalaa lähellä olevia ihmisiä. Jaiku ja sen seurannainen Qaiku lopetettiin, Sometu-verkosto teki tehtävänsä. Laajimmillaan Otavan Opiston tapahtumasta ponnahtaneessa Sometussa (= sosiaalinen media oppimisen tukena) oli yli 5 000 Ning-sivustolle liittynyttä seuraajaa.

Näiden pioneeriverkostojen jälkeen Facebook ja Twitter valtasivat verkostoitumisen kanavapaikat. Suomalaiset opetusalan ihmiset ovatkin todella aktiivisia ammatillisesti Facebookissa. Erilaisia kohdennettuja keskustelun, vinkkaamisen ja keskinäisen avunannon ryhmiä löytyy kymmenittäin.

Jaa jotain -viikko 27.-31.3.2017

Suomen eOppimiskeskuksen luotsaaman AVO-hankkeen aikana kannustettiin oppimisalan verkostoitumista ja keskinäistä avunantoa. Kun yksilö antaa vähän verkostoon, näistä vähistä muodostuu mittava varanto. Toki ongelmaksi muodostuu varannon kasvaessa oikean avun löytäminen. Siihen tarpeeseen vastaavat ihmiset eli kun kysyn verkostolta, se usein vastaa nopeasti, koska aina joku tietäjä on online. Etsimisen tarpeeseen vastaa myös mahdollisuus luokitella eli tägätä jaettuja aineistoja. Yhä useammin verkostoissa häärii myös erilaisia botteja eli koodin pätkiä, jotka auttavat löytämään juuri oikeita verkostoon jaettuja hedelmiä.

Tämän kuun viimeisellä viikolla vietetään Avoimen opetuksen viikkoa eli kansainvälistä Open Education Week -tapahtumaa.

Viikon kunniaksi tempaisemme jälleen suomalaisissa opetusalan ja kouluttajien verkostoissa avoimen jakamisen Jaa jotain -tapahtuman. Vinkkaamme toinen toisiamme siitä, miten Creative Commons -lisenssejä hyödyntäen sisältöjen julkaisija voi määritellä toisille oikeuksia käyttää julkaisuja. Jaettuja aineistoja kerätään tunnuksella #jaajotain ja kootaan ScoopIt-palvelussa Jaa jotain -koosteena.

Jaa jotain -päivän juuret ovat Suomen eOppimiskeskuksen koordinoimassa AVO Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin -hankkeessa. Tuolloin Otavan Opiston luotsaama Nettikansa-osahanke käynnisti vuonna 2013 Jaa jotain -tapahtuman suomalaisena avoimen opettamisen viikon tempauksena. Kari A. Hintikka keksi oivallisen nimen, Tarmo Toikkanen jakoi ohjeita ja opastusta ja Anne Rongas tiedotti ja kokosi. Nyt Jaa jotain -tapahtumaa jatkaa Otavan Opiston Suunta-tiimi.

Jakamista tapahtuu luontevasti suomalaisten opetusalan ihmisten kesken lukuisissa opetusalan verkostoissa Facebookissa.


OSALLISTU VIIKON AKTIVOINTIIN

Ilmoittaudu mukaan edistämään suomalaista Jaa jotain -tapahtumaa 27.-31.3.2017. Lähetä sähköpostia os. anne.rongas /ät/ otavanopisto.fi. Ennakkoilmoittautuneille lähetetään 20.3. alkaen vinkkipaketti, kuinka edistää asiaa.

Mukana:

• Otavan Opisto, Suunta-tiimi, koordinoi Anne Rongas
• KOTEK koulujen tekijänoikeudet kuntoon -hanke, Suomen eOppimiskeskus ry, Tarmo Toikkanen ja Kaisa Honkonen.
• Tredu ja Tampereen kaupungin lukiot mukana, Tuuli Kurkipää.
• Tero Toivanen, Espoo.
• Matleena Laakso, Tampere.
• Mikko Jordman, Nurmijärvi.
• Tapio, Tarja Ollas.
• Vuokko Kangas.
• Kiltakoulut ja Pintakilta.
• IT-kouluttajat, ks. vanhat seminaariaineistot.
• Opentunti ry, Janne Korsimo.
• Isoverstas-verkosto, Anu Wulff.

Tämä bloggaus julkaistu alunperin Jaa jotain -blogissa.

Jakaminen on auttamista, auttaminen hyvää elämää

Snellman-kesäyliopiston humanismin illassa eilen Frank Martela puhui sisäisestä motivaatioista ja siitä, mikä tekee ihmiselle hyvää, jopa onnellistuttaa. Hän totesi, että onnellisuuden saavuttaminen sinällään ei ehkä ole kovin hyvä tavoite elämälle. Mutta matka kohti niitä asioita, joiden on todettu lisäävän ihmisen onnellisuutta, kannattaa. Ne asiat ovat sisäisen motivaation kulmakiviä ja tekevt elämästä merkityksellisen. Nämä asiat voidaan jakaa neljään pääluokkaan: vapaaehtoisuus, kyvykkyys, hyvän tekeminen ja yhteisöllisyys. Tilaisuus oli verkkolähetys (tapahtumasivu Facebookissa) ja tallenne on julkaistu niitä varten, jotka eivät päässeet paikalle.

Martelan tuore kirja Valonöörit, sisäisen motivaation käsikirja (Gummerrus 2015) on hassusta nimestään huolimatta viisas kirja, jota voin lämmöllä suositella. Kirja ohjaa pohtimaan elämän tärkeitä ulottuvuuksia. Sen ainekset nousevat filosofiasta ja ovat paljon vahvempaa laatua kuin kirjakauppojen filosofian ja psykologian hyllyjä nykyään kansoittavat maagismystiset elämänvalloitusoppaat.

Martela pyysy luennon alussa meitä kuulijoita listaamaan oman elämämme merkityksellisiä asioita. Yhtenä kolmesta tärkeästä laitoin spontaanisti sanan auttaminen. Asiaa voi pohtia pitkään ja monelta suunnalta. Auttaminen voi olla aina jollakin tavalla pois itseltä. Annan jotain, aikaani tai tietojani. Maailma, jossa ihmiset auttavat toisiaan, toimii ja on hyvä paikka elää. Auttaminen on joskus helppoa, mutta mahdollisuus jää huomaamatta.

Jaan avoimesti aineistojani. Kirjasin jo aikaa sitten (ennen sosiaalista mediaa) motiivikseni sen, että ehkä joskus jostakin kolkasta maailmaa saan itse hyviä vihjeitä jolta kulta. Totta totisesti niin on käynyt.

Tässä mainio esimerkki jakamisen kulttuurista. Muutama periaate: minä jaan ja jakaessani kerron, miten saat jakamaani käyttää (Creative Commons -lisenssi), sinä käytät (saatat jopa kysyä tai kertoa, mutta lisenssin vuoksi tämä ei ole välttämätöntä), voit jopa antaa palautetta.

Käytännön pieni esimerkki tältä viikolta. Samuli Turunen kysyi toissa päivänä, sopiiko hänen käyttää tammikuista diapakettiani (bit.ly/jaanko). Vastasin, että totta maar sopii ja jaoin hämelle muokkausoikeudet. Hän kopioi esityksen ja muokkasi sitä kevyesti. Tuloksesta tuli mielestäni mainio. Mukana vinkki kiinnostavaan Kaisa Vuorisen positiivisen pedagogiikan blogiin (ja tutkimukseen). Hän antoi täman aamun avaukseksi kiitoksen. Minä en nähnyt mitään ylimääräistä vaivaa (oikeuksien jakaminen ja sähköpostiin vastaaminen noin 60 sekuntia). Toimintaperiaatteena toivon tällaisen ihmisten välisen elävän ja toteutuvan eri muodoissa. Näin rikastumme ja valaisemme toinen toistemme työpäiviä ja elämää.

Samuli Turunen muokkasi kevyesti vanhaa esitystäni. 

Kesä on kokeilujen aikaa, ensimmäisenä kohteena Minds

Aina silloin tällöin pompahtaa uusia yhteisöllisen verkostoitumisen palveluita. Harva niistä pääsee suureen suosioon. Kokeileminen on silti ihan hauskaa puuhaa. Viime syksynä laajempaa levikkiä yrittänyt Ello on edelleen sekavan oloinen. Se pyrkii suosikiksi lupaamalla mainoksettomuutta nyt ja aina. Ellon ulkoasu on erilainen, minimalistinen. Palvelua on kehitetty ja uusia ominaisuuksia ilmestynyt. Ei silti houkuttele ainakaan minua.

Ello näyttää tällaiselta, kun olen kirjautuneena ja omalla seinälläni.

Nyt tarjolla on samantapainen Minds, joka ainakin kättelyssä vaikuttaa huomattavan selkeältä Elloon verrattuna. Mindsin taustalla on avointa lähdekoodia. Pieneen kielivalikoimaan kuuluu jo nyt suomi eli lienee suomalaisetkin näpit asialla. Minds mahdollistaa viestien salaamisen, yksityisyyden säätöä. Asetuksissa vilahtivat myös Bitcoinit, vaan nytpä niitä en löytänyt. Ilmeisesti kuitenkin ominaisuuksissa mahdollisuuksia myös myydä omaa sisältöä tms.

Mindissa voi jutella, luoda ryhmiä, jakaa sisältöjä, pitää blogia, seurata toisia ja sisältövirtoja, hakea paikkakunnan mukaan sisältöjä eli perusjuttuja. Jos haluat kokeilla, kaveeraa mun kaa.

Kokeilu kiinnostaa eräitä, en tarkoita, että jokaisen pitää kokeilla. Itse kaipaan kovasti Jaikua. Facebook ja Twitter ärsyttävät. Google+ ei vedä. Joskus ehkä tulee vielä joku hyvä.

Minds-profiilisivu näyttää tältä.

@jjanhone kutsui @MiiaKosonen pariksi #cmadfi-chattiin 22.6. klo 14-15

Tämän blogin otsikot menevät suoraan Twitteriin ja Google+:aan. Nyt otsikoin twitteriksi. Otsikko tarkoittaa sitä, että Johanna Janhonen kutsui minut maanantaina 22.6. tunnin ajaksi juttelemaan Twitterissä Miia Kososen kanssa yhteisöjen elinkaaresta. Chat-tuokio ja aihe liittyvät sosiaalisen median verkostoissa toimivien luotsaajien eli ns. yhteisömanagerien vuotuiseen tapahtumaan, jonka nimi on CMADFI eli Community Manager Finland. Siksi tunnisteena on #cmadfi.

Tervetuloa siis maanantaina 22.6. klo 14-15 (ja myöhemminkin) seuraamaan ja osallistumaan Twitter-virtaan #cmadfi. Minut löytää Twitteristä nimellä @arongas.

Twitterissä keskusteleminen on hauskaa aivovoimistelua, sillä käytettävissä on vain 140 merkkiä välilyönnit mukaan lukien. Syvällinen keskustelu on suunilleen mahdotonta. Mahdotonhan on aina kiinnostavaa, joten silmää räpäyttämättä suostuin – varsinkin kun aihekin oli sellainen, johon suhtaudun kevyen kriittisesti.

Kriittinen ajatukseni kohdistuu siihen, missä määrin verkon verkostoissa on yhteisöjä. Käyttäisin erilaisia sanoja, mutta tähän ei kannata takertua liikaa tässä yhteydessä (akateemisesti kyllä). Harto Pönkä on ansiokkaasti analysoinut internetin kautta eläviä yhteisöjä ja verkostoja: laaja diapaketti vuodelta 2010 ja tiivis esitys vuodelta 2015 (lisää Sosiaalisen median käsikirjassa).

Keskustelukumppani Miia Kosonen on tehnyt lukuisia kiinnostavia diapaketteja online-yhteisöllisyydestä, ja maanantain chattiä innoittanut esitys onkin hyvä pohja twiittailulle.

Yhteisojen elinkaari from Miia Kosonen

Johannan blogista luin, että minä sain keskustelukumppanikutsun, koska "Miialle halusin kaveriksi kokeneen yhteisömanagerin, jolla on kokemusta niin yhteisöjen synnyttämisestä kuin kuoppaamisesta. Kuka siis olisikaan sopivampi kuin nettikätilö-termin tietääkseni lanseerannut Anne Rongas?" Pitää hieman oikaista: 'nettikätilö' on Kari A. Hintikan sanastoa ja sanalla viitataan verkkoaktiivisuuden alulle saattamiseen eli kätilöintiin netitse. Pitempikestoisissa prosesseissa puhutaan maailmalla mm. termeillä 'facilitating online' ja 'online community manager'. Hyviä suomennoksia on hankalaa kehittää, kun jo pelkästään sana 'online' on tuskallista kääntää.

Aihepiiri on itselleni tuttua jo viime vuosituhannelta, ajoilta ennen sosiaalista mediaa. Tein opintojeni työharjoittelussa 1998 kirjan maaseudun oppivista ryhmistä (Kasvukohtia). Samoihin aikoihin elin todeksi yhteisöllisen verkostotoiminnan, vertaisoppimisen ja kansalaisvaikuttamisen elinkaarta Alkuvoima-ryhmässä. Opiskelin tuolloin myös sivuaineena sosiaalispsykologiaa, joka selitti teoreettisesti ryhmämme kokemuksia. Noista vaiheista oli myöhemmin loppumatonta iloa niin Murroksen Tulkeissa, Vaparetkellä, Vinkkiverkossa kuin erityisesti Sometu-verkoston elinkaaren aikana.

Verkostojen ja yhteisöjen toiminnalla on aina jokin idea. Yhteisön tunnusmerkkinä onkin vahva yhteinen tavoite ja voimakas kiinnittyminen (jäsenyys) sekä tuohon tavoitteeseen että yhteisön jäseniin. Verkostossa voi havaita samaa, mutta usein lyhytkestoisesti, yksilöllisiin päämääriin sekoittuen. Ahkera yhteisöihminen saattoi entisaikaan kuulua ehkä viiteen yhteisöön, jopa kymmeneen. Nyt nettiaikana ahkera verkostoituja voi olla mukana sadoissa verkostoissa. Tuskin edes muistaa, missä.

Alkuvoima oli pieni nykyverkostoihin verrattuna, suurimmillaan postituslistalla oli muutama päälle 50 nimeä, joista noin puolet tukijoukkoja ja puolet aktivisteja. Kun nyt Facebookin aikakaudella tarvitaan oikean mielenosoituksen mobilistointiin tuhansia tykkäyksiä, me saimme tuolla pienellä Alkuvoiman joukolla muutamassa tunnissa (mukaan lukien reipas 100 km ajomatkaa) rekvisiittaa myöten sen verran varteen otettavan mielenosoituksen pystyyn, että Karhu-ryhmäkin tuli turvaamaan rauhaa. Oi niitä aikoja.

Jotkin ideat kestävät ajasta aikaan (ovat ideologioita). Jotkin tavoitteet eivät koskaan kuole. Suurin osa ideoista ja tavoitteista elää kuitenkin ajassa. Murroskohtaan tarvitaan liike, yhteinen sosiaalinen tila, jossa työstää muutosta ja vaikuttaa siihen. Toiminnan lopahtaminen on siis luonnollista. Ikuisesti kukkiva kukka ei siemennä. Elinkaaren päähän kulkeneen yhteisön ja verkoston kanssa voidaan pitää muisteloita (kuten Sometu 5 v), mikä sekin on merkityksellistä. Enimmäkseen elämää eletään eteenpäin, tulee uusia ideoita, uusia tavoitteita.

Kasvukohtia-kirjaan piirtelin tavoitteellisen yhteistoiminnan sykliä (klikkaa kuvaa, saat sen suurempana ja tekstit erottuvat). Kehä kiepahtaa yleensä useita kierroksia, joskus jonkun kohdan yli loikaten ja eri tavoitteiden osalta eri tahtiin.