Avoimia aineistoja: vapaamatkustaminen sallittu

Tämä bloggaus on julkaistu alunperin #Opus2015-blogissa 2.12.14.

Aloitin opettajana syksyllä 2001. Pääsin tuntiopettajan opettamaan myös aineita, jotka eivät olleet pääaineitani, joista opinnot olivat vähän vaiheessa, varsinkin didaktisen työstämisen osalta. Opetin päivälukiossa, aikuislukiossa ja etälukiossa. Samalle jaksolle osui 6 eri kurssia. Eksoottisin niitä yhdisti päivälukion kolmen pakollisen kurssin sisällöt yhteen etälukiokurssiin, johon kuului kolme 70 minuutin lähitapaamista. Opetin luokassa, jonka takaseinällä vitriinissä lasiovien takana oli konkarikollegan vuosikymmenten kartuttamat kansiot. Kaikenlaisia kivoja havainnollistuksia ja harjoituksia, veikkasin. Lukkojen takana.

Siellä ne lukitut vitriinikaapit häämöttävät luokan peräseinällä.
Kuva vuodelta 2007. Esillä bloggaus opekollegojen vertaisuudesta.

Ja niin minä väsäsin omiani koulujen välillä seikkallessa välillä autossa parkkipaikalla viime tipassa. Kokemus jätti hyvin vahvan jäljen: opettajan paras osaaminen ei saa olla sitä, että hän tekee samankalaisia aineistoja kuin sadat kollegansa. Voi kyllä tehdä omia, mutta jotain pohjaa ja alkua. Opettajan oppaisiin en innostunut koskaan, vaikka niihin sitten tietysti turvauduin. Siihen aikaan kollegalta kollegalle jakaminen oli hyvin vähäistä. Sijaiselle tietenkin. Mutta ei muuten, vaikka sitä aineverkostoissa yritettiin sitten muutamien vuosien aikana oikein maakunnallisesti, salasanojen takana tietenkin.

Kevättalvella 2002 ryhdyin jakamaan kaikki aineistoni verkkoon, lähinnä opiskelijoille helposti saataville, kirjoitin jakamisen perusteluiksi: "Näillä sivuilla tarkoitukseni on ensisijaisesti tukea opiskelijoitani kurssien sisällön hahmottamisessa, rikastamisessa ja vaihtoehtoisten opiskelutapojen toteuttamisessa. Sivuilla on myös avointa aineistoa netin mahdollisuuksista kiinnostuneille opettajille sekä linkkejä omaan käyttööni."

Lukuisia kertoja minulta on kysytty, mitä ajattelen siitä, jos joku hyötyy nettiin jakamastani aineistosta. Olen vastannut, että se ei ole minulta pois. Ja totta totisesti, työ ei ole paennut minua, sitä on tullut päin vastoin lisää. MUTTA korostan: on myös opettajia, joilla edelleen on niin ainutlaatuista osaamista, että heidän ei kannata jakaa aineistojaan nettiin. Jokainen punnitsee asian itse. Kun olen omista aineistoistani muokannut kustannettavia oppisisältöjä, olen joutunut tekemään ison työn. Harvoin opetuksessa käytettävät aineistot ovat sellaisenaan hyödynnettävissä kaupallisesti, edes aineistojen tuottajalla itsellään.

Opus-hankkeen webinaarissa 3.12. tutustumme OnEdun sähköisiin aineistoihin. OnEdun julkaisujärjestelmä MobieZine mahdollistaa opetusaineistojen tuottamisen eri päätelaitteilla käytettävään muotoon. Palvelussa julkaistuna löytyy maksullisten aineistojen lisäksi avoimesti lisenssoituja sisältöjä, esimerkiksi Marika Toivolan ja Tiina Härkösen yläkoulun Avoin matematiikka: Tilastoja ja todennäköisyyksiä.

Omat vuosikymmenen takaiset muistot palasivat mieleeni, kun katselin, miten Kuopion Klassillisen lukion lehtorin virasta äskettäin eläkkeelle siirtynyt Aarne Hagman oli jättänyt perintöä jälkipolville. Aarne on ollut avoimuuden ja jakamisen pioneeri. Hänen aineistonsa eivät odota lasivitriinissä siivoojaa ja paperinkeräystä. Ne ovat kaikkien halukkaitten ilona, rikastuttavana aineistona, kuten Aarne jokaisen kurssinumerolla nimetyn lehden loppuluvussa nimeää. Hänen aineistonsa saa huokaisemaan. Tällainen rikastava aineisto olisi keventänyt aikanaan omaa polkuani opettajana (vaan en ole katkera, se lukittu vitriinihän oli oivallinen katalyytti):

• BI1 Eliömaailma
• BI2 Solu ja perinnöllisyys
• BI3 Ympäristöekologia
• BI4 Ihmisen biologia
• BI5 Bioteknologia

Laitan tähän vielä linkit, joiden takaa noita OnEdun avoimia aineistoja löytää:

• Yläkoulun matematiikka
• Aarne Hagmanin biologia ja maantieto
• Open OnEdu: "Mikäli haluat tuottaa itse avoimia oppimateriaaleja, niin ota yhteyttä saadaksesi OnEdu -järjestelmän veloituksetta käyttöösi (edellytyksenä sopimus oppimateriaalin jakamisesta avoimena)."

Mitä oppilaitoksissa vähintään pitäisi tietää tekijänoikeuksista?

Digitalisoituva oppimisen arki nostaa entistä ajankohtaisemmaksi kysymykset tekijänoikeuksista, aineistojen muuntamisesta, esittämisestä ja jakamisesta.

Tämä bloggaus on julkaistu alunperin 22.2.2014 oppilaitosjohdon BossIT-koulutuksen blogissa. HUOMIOI, että tämä teksti koskee julkaisuajankohdan tilannetta.

Tekijänoikeusasioita on pidetty niin epäselvinä ja hankalina, että osa opettajistakin on tehnyt tietoisen ratkaisun olla noudattamatta hankalia sääntöjä. Kun koulu toisaalta edustaa yhteiskunnan hallinnollista ja järjesteytynyttä puolta, on kasvatuksellisesti merkittävää opettaa ja toimia itse yhteisten sopimusten mukaisesti.

Samalla on toki tärkeää keskustella oppijoitten kanssa säädösten ja lakien syntymekanismista ja siitä, miten aikaamme liittyy esimerkiksi digitaalisen median osalta ristiriita ihmisten toiminnan ja sovittujen sääntöjen välillä.

Aihepiiri on tärkeää kehystää opetuskeskusteluissa oppijan iän mukaan maailmantalouden, luovan työn tekijöiden toimeentulon ja plagioinnin ongelmien käsittelyllä. Eettistä keskustelua voi käydä kaiken ikäisten lasten kanssa eikä lasten ymmärryskykyä näiden asioiden suhteen kannata vähätellä. Ensin toki oppilaitoksissa aikuisten on hankittava riittävä ymmärrys, jotta ohjeet ja niiden perustelut ovat selvillä.

Hämeenlinnan BossIT-koulutuksen yhteydessä osallistujilta tuli kysymyksiä digitaalisten aineistojen käyttöehdoista. Aiheesta keskusteltaessa huomattiin myös tähän aihepiiriin kuuluva harmillinen selkeyden puute. Erään koulun rehtori korjasi omalla diallani olleen virheen: TV2:n lähetyksiä ei enää saa katsoa tai tallentaa opetuskäyttöön.

Kun asiaa perattiin, toden totta: jo viime kesänä tulleessa Kopioston tiedotteessa TV2:n kanava on poistunut sallittujen listalta. Sitä vastoin TV2:n ohjelmia elokuvia lukuunottamatta voi katsoa YLE Areenalta (Areenalta ei saa tallentaa). Aiheesta on edelleen verkossa paljon väärää tietoa, koska tiedon ajantasaisuus on ilmeisesti nähty olevan alan toimijoiden omalla vastuulla. Esimerkiksi Mediakasvatusseuran sivuilla on edelleen listaus, jossa TV2 on mukana. Toivottavaa olisi, että sosiaalisen median aktiivisia oppilaitosjohdon ja opettajien verkostoja hyödynnettäisiin näin tärkeässä asiassa. [Edit: Tarmo Toikkanen bloggaa asiasta Opettajan tekijänoikeus -blogissa 21.2.2014.]

Digitaalinen muuntaminen on toinen hankala asia. Opiskelija saa tehdä omaan käyttöönsä digitaalisia muunnoksia, esimerkiksi kirjan skannaamista, mutta opettajalla pitää olla asianmukainen lupa. Valtio on hankkinut korkea-asteelle digiluvan, mutta ensimmäisellä ja toisella asteella oppilaitoskohtainen maksullinen lupa on hankittava vuosittain.

Digitaalinen oppisisältö muuttaa opetusta ja mahdollistaa aktiivisen oppimisen metodit, jossa oppijat ovat myös aktiivisia tuottajia. Avoimet oppisisällöt voivat muodostua kollegaverkostoissa, oppijat voivat olla mukana tuottajina ja avoimilla oppisisällöilläkin voi syntyä myös kannattavaa liiketoimintaa. Toista kertaa järjestettävä suomalainen Open Education Week -tapahtuma: Jaa jotain keräsi viime vuonna hyvän joukon osallistujia, intoa ja yhteisöllistä luovuuden iloa. Tutustu ja välitä halutessasi tietoa eteenpäin: Jaa jotain 10.3.2014. Tapahtuman toteuttaa AVO Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin -hanke.

Lisää tietoa aiheesta:
Operight-sivusto
Opettajan tekijänoikeusoppaan sivusto
Kopiosto (tekijänoikeudet)
Teosto (esittävän taiteen tekijänoikeudet)
Tuotos (elokuvat)
Gramex (musiikki)
Creative Commons-sivusto (avoimet lisenssit) sekä
KOTEK – Koulujen tekijänoikeudet kuntoon -koulutus ja tiedotushanke.

Tiivistetty diaesitys aiheesta. Diaesitystä saa jakaa ja käyttää nimi mainiten, jakaminen verkkoon samalla lisenssillä CC BY-SA, tekijä Anne Rongas 2014. Sama diaesitys löytyy myös Google Drivesta.

Digitaaliset sisällöt: käyttö opetuksessa from Anne Rongas

Jaa jotain 11.3.2013

Opiskelija vuosien takaa chattäili muutama tunti sitten Facebookissa. Kertoi muistelleensa, miten opastin opiskelutaitoihin. Kätevästi vanhat kurssiaineistoni ovat netissä ja sieltä saatoin laitella linkkejä, ihan on aiheesta mp3-äänitteitä ja niistä pdf:nä tiivistelmät. Tein aikoinani paketin, kun keskimmäinen valmistautui reaalikokeeseen ja toki myös omille opiskelijoilleni, mutta ykkösmotiivina oli minikurssi omalle lapselle.

Teemme Kari A. Hintikan kanssa töitä Suomen eOppimiskeskuksen luotsaamassa AVO Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin -hankkeessa. Hankkeen agendalle kuuluu masinoida nimensä mukaista asiaa Suomessa. Koskapa maaliskuussa vietetään kansainvälisesti Open Education Week -tapahtumaa, päätimme laittaa pallon pyörimään kevyyeen tyyliin, avoimen netin kaverisuosittelun hengessä:

• Facebookissa ryhmä: Jaa jotain 11.3.2013
• Google+ -tapahtuma: Jaa jotain 11.3.2013
• Hashtag #jaajotain ja tunniste eri ympäristöissä (tag) jaajotain.

Aiheesta innostuneitten kesken ehditään vielä ideoida sopivat tapa kerätä tuloksia. Usutamme jakamaan laajalla skaalalla, jotain, josta arvelee olevan jollekin oppimishaluiselle ihmiselle iloa. Jaettu voi liittyä koulumaiseen oppimiseen, mutta yhtä hyvin harrastuksiin tai työelämässä oppimiseen.

Miksi jakaisimme? Aiheesta on virallisen opetuksen puolella viime viikon aikana kohistu. Emme ota kantaa tuohon, vaan siihen, miten jakaminen ilahduttaa ja auttaa. Virtuaalinen jaettava ei paljon paina, mutta osuessaan tarvitsijalle painoarvoa kertyy.

Kenenkään ei ole pakko jakaa. Saa lurkkia, saa vapaamatkustaa ja saa myös haukkuaräksyttää jakajia. Yhdenlaista jakamistahan sekin on.

Vapautin (CC BY-SA) tapahtumaa varten yhden piirrokseni vuodelta 2008. Kuvassa Unkelo ja Tunkeli, nuo hillittömät veljekset, jakavat jotain toisilleen netin kautta. Ja kivaa näyttäisi olevan.

Runsauden sarvi – avoimet oppiresurssit

Internet tarjoaa valtaisan määrän hyvää ja laadukasta oppisisältöä, jota voidaan hyödyntää opetuksessa. Laadukkaiden sisältöjen löytäminen on edelleen hieman työlästä. Hyvä apu tulee kuitenkin kollegaverkostoilta. Vinkkejä jaetaan ja kysyvää autetaan.

Eilisessä Open Päivityksen lähikoulutuksessa avasin hieman tuota runsaudensarvea. Tiedätkö sinä lisää aarteita? Editoi esitystä ja lisää oma löytösi mukaan. Editointi on avoinna ilman kirjautumista.
 

Avoimet aineistot ja oppiminen (sunnuntaisaarna)

Onpa saman viikon aikana tullut taas useammalta suunnalta vastaan opettajien suhtautuminen avoimeen verkkoaineistoon (mm. Sun äitis kommentoi asiaa). Koska kaikki oppimateriaalini (paitsi se, jonka olen myynyt suljettuihin ympäristöihin), on avoimesti saatavilla verkossa, saan aika ajoin vastata erilaisiin kysymyksiin ja väitteisiin. Tässä jälleen kerran oma näkemykseni:

Joku toinen opettaja käyttää vapaamatkustajana työtäsi hyväkseen.

Siitä vaan! Eihän se ole minulta pois. Päin vastoin. Teemme kollegoitten kanssa vaihtokauppaa ja rikastamme toistemme idea-arsenaalia. En kerta kaikkiaan ymmärrä sellaista näkemystä, jonka mukaan opettajan työn keskeisin ammatillinen osaaminen olisi siinä, että hän laatii salaista oppimateriaalia ja esittää sitä oppitunnilla. Tämä ajatus ei ole tästä maailmasta. Opettaminen on julkista toimintaa. Ja oppimisen ydin ei ole tiedon siirtämisessä varastosta toiseen. Jos joku ajattelee näin, saa minun puolestani ihan rauhassa ajatella. Minulla on kuitenkin täysi oikeus julkaista oppimateriaalini avoimesti verkossa.

Entäs jos joku kopio aineistoasi kaupalliseen käyttöön?

Ensinnäkin hän toimii silloin laittomasti, ellei mainitse lähdettä. Ja toisekseen, on ihan turhaa kuvitella, että oppitunenille tai verkkotyöskentelyyn tarkoitetut aineistot sinällään kelpaisivat millekään kustantajalle julkaistavaksi. Joudun itsekin tekemään mittavan työn, kun muunnan avoimeen verkkoon viemääni oppimateriaalia verkkokäsikirjoitukseksi. Sitä paitsi Suomen julkaisumarkkinat ovat niin pienet ja kustannustoimittajat niin valppaita, että tällainen plagiointi paljastuu. Kymmenisen vuotta sitten eräs yliopistotutkija julkaisi tekemiäni piirroksia ilman lupaani ja sopimusta omassa painetussa teoksessaan. Tiedän, että akateeminen koulutuskaan ei ole este törkeälle käytökselle. Mielestäni eniten kärsii kuitenkin tekijä itse, kun epäasiallinen toiminta tulee esiin.

Saatko korvausta ylimääräisestä työstäsi, kun viet oppimateriaalit verkkoon?

Ymmärrän tämän kysymyksen, mutta kysyjä ei ymmärrä tiedonkäsittelyn luonnetta. Aluksi verkkotyövälineitten hyötykäyttö vaatii opettelua ja opettelu vie aikaa. Minulla aineiston vieminen verkkoon ja säilyttäminen verkossa vähentää työmäärää. Kaikki aineistoni ovat tallessa ja löydän ne nopeasti. Minun ei tarvitse kantaa materiaalia eikä järjestää papereita (ihan vähän tietenkin). En juuri koskaan monista tai tulosta (tätäkin toki pikkuisen).

Minulle pitäisi maksaa siitä, että en käyttäisi tieto- ja viestintätekniikkaa työssäni. Tvt-opetuskäyttö vähentää työtaakkaani.

Olen saanut joistakin hankkeista käyttökorvauksia joistakin oppimateriaaleista. Olen myös myynyt kustantajille tai muille julkaisijoille verkko-aineistoja. Olen tehnyt myös käsikirjoituksia erilaisiin oppaisiin ja muihin julkaisuihin. Näitä työtilaisuuksia en olisi saanut ilman monivuotista harjoitusta verkkoaineistojen tuottamisesta. Kotisivuni toimivat mainoksena. Olen yrittäjä opettajatyön ohessa (vanha maanviljelijä ei osaa pitää 3 kk kesälomaa). Yritykseni ei ole missään hakemistoissa enkä ole ehtinyt edes julkaista kotisivujakaan. Töitä on silti tarjolla, aina kun tulee vapaata aikaa harjoittaa palkkatyön vastapainoksi jotain muuta.

Kuinkas nuo tekijänoikeudet?

Yleissivistävän oppilaitoksen opettajalla on tekijänoikeus omiin teoksiinsa. Emme tee työnantajan kanssa sopimusta, joka tätä oikeutta rajoittaisi. Joku vertaisi opettajaa insinööritoimistossa töitään tekevään insinööriin ja väitti, että työnantaja omistaa opettajan verkkoaineistot. Tällainen pitää kuitenkin erikseen sopia. Oletteko koskaan nähneet opettajaa, joka työpaikkaa vaihtaessaan luovuttaisi kaikki monisteensa ja kalvonsa työnantajalleen?

Tekijänoikeutta ei tarvitse edes erikseen ilmoittaa verkkosivuilla. Teen kuitenkin yleensä niin. Olen antanut oppimateriaaleihini CC-lisenssin ei-kaupalliseen käyttöön, lähde mainittava tai muuta vastaavaa ja tämä näkyy sivuilla lähes aina.

Entä opiskelijoiden tekijänoikeudet, jos sivuilla on opiskelijoitten töitä?

Aina kun julkaisen opiskelijoitten töitä, kysyn opiskelijalta luvan (yhden tosi hyvän kuvan olen julkaissut arkistojen aarteista, en enää tiennyt, kenen tekemä se oli). Kysyn myös, laitetaanko tekijänimi näkyviin vai ei. Opastan opiskelijoita kirjoittamaan omia tekstejään avoimille sivuille nimimerkillä enkä pakota ketään, avoimet verkkojuttut ovat vapaaehtoisia. Opiskelijat ovat poikkeuksetta olleet mielissään töittensä julkaisemisesta. On hienoa, että oma juttu tulee nähdyksi.

Olen kaupalliseen käyttöön tehnyt kirjallisen sopimuksen ja maksanut korvauksen, kun halusin käyttää serkun pojan (11 v.) hienoa valokuvaa sellaisessa aineistossa, josta sain itse korvauksen.

Taisi tulla vähän saarna. Jokainen saa mielestäni ihan itse tehdä valintansa oppimateriaalien jakamisen suhteen. Minun ei tarvitse käsittää niiden ihmisten ajatusmaailmaa, jotka harjoittavat jemmaamisen politiikkaa ja suon heille täyden vapauden olla ymmärtämättä minua. Kehotan lukemaan uusimman Tiede-lehden jutun, jossa haastatellaan Kai Hakkaraista. Äly on yhteisöllistä. Vain jakamalla voimme tulevaisuudessa ratkaista vakavia globaaleja ongelmia. Olen huolissani, ellei tämä ymmärrys valkene opettajille. Olen iloinen, että sosiaalinen web antaa hienoja työvälineitä yhdistää erilaisten ihmisten osaamista, jakaa ja työstää yhdessä.

Oppiminen on vuorovaikutusta. Opettamisen keskiössä pitäisi olla jotain ihan muuta kuin oppimateriaali ja sen siirtäminen oppijan päähän mitattavaa ulkoistamista varten.

Ja totta kai olen sitä mieltä, että tiettyjä asioita pitää opetella vanhanaikaisilla menetelmillä. Vanhat menetelmät ovat oikein hyviä ja enimmäkseen on niin, ettei opettamisessa lopulta keksitä mitään uutta. Toisaalta maailma muuttuu ja sen mukana tietokäsitys ja työskentelytapa uusiutavat. Parhaat menetelmät toimivat aina ja kaikkialla.

Yhdenkään opettajan työ ei lopu, vaikka kaikki maailman oppimateriaalit löytyisivät verkosta. Verkko ei korvaa opettajaa. Jos aineisto riittäisi oppimiseen, kirjastot olisivat korvanneet opettajien tarpeen jo aikoja sitten. Todellisuudessa on niin, että uudet informaation välittämisen kanavat tekevät opettajista ja opastajista entistä tarpeellisempia.

Aiheesta olen kirjoittanut myös Vaparetken blogiin.
Teemu Arina on pitänyt viime vuonna hyvän esityksen aiheesta.