Ohitetaan työvaiheita

Muistan ällistykseni, kun ensikerran skannasin A4-paperin kännykälläni. Samoin sen, kun ensi kerran samalla laitteella editoin valokuvaa. Kosketusnäytöllisyys ja notkeat appsit muuttavat toimintareittejä.

Kun silloin ennen vanhaa halusin havainnollistavan kuvan netitse saataville, piti ensin piirtää se kuva paperille. Tietokoneella piirtäminen oli tuskallisen hidasta ja hankalaa, eikä omaa kädenjälkeä saanut kuviin. Usein piirsin ensin ääriviivat käsin ja väritin tietokoneella. Kuvan saaminen tietokoneelle vaati skannaamista. Usein skannerin jälkeä piti korjailla: poistaa roskia ja värivirheitä valkoiselta alueelta. Viivapiirroksissa usein kontrastia piti säätää. Skannattu kuva piti vielä muuttaa verkkojukaisuun sopivaan kokoon. Hommaan vaadittiin hyvää kuvankäsittelyohjelmaa. Myöhemmin löytyi sopivahkoja selaimella toimivia nettipalveluita. Aikaa meni, ennen kuin kuva oli kynänkäytön jäljiltä perillä netissä.

Usein kävi opetustilanteissa niin, että piirrokset jäivät odottamaan skannaamista. Skanneri oli milloin rikki, milloin se ei ollut lähettyvillä, kun kuvan siirtäminen oli mielessä ja kuva mukana. Moni kuva jäi skannaamatta. Osittain korvasin asiaa valokuvaamalla taulumuistiinpanoja ja siirtämällä valokuvat kuvanjakopalveluun. Kuvanjakopalvelusta ohjasin valokuvat syötteenä kurssisivuille.

Toisin ovat asiat nyt. Piirrän kuvan täppärillä, hipaisen piirtopintaa kahdella sormella ja napautan yhtä painiketta. Kuva on verkossa. Alla oleva kuva on tehty kuvatulla menetelmällä. Lisää aiheesta aamupäivän bloggauksessani. (Kuvassa käytetty ohjelma Paper 53.)

Huomio: Tämä bloggaus on alunperin julkaistu Hämeenlinnan Open Päivityksen blogissa.

Ajatuksen katselua ja piirtämällä miettimistä

Kyllitätisieluni on pyydystellyt kaikenlaisia kuva-ajattelun apuvälineitä. Tänä aamuna ennen ylösnousua selailin puhelimellani Flipboardia (kuten joku aloittaa aamunsa paperilehdellä ja puhelimella siksi, että se on pieni ja kiva köllötellessä tyynyn ja täkin välissä). Tadaa! 53-niminen firma oli kehitellyt Paper-luonnoskirjan, joka näytti unelmaiselta juuri minulle (promovideo).

Tunnissa olin ladannut sovelluksen, opetellut sen käytön ja perustanut blogin, jonne haluamani piirrokset siirtyvät parilla napautuksella. Hipaisuhavaintoja-blogiin piirtelen erilaisilla kosketusnäytöllisillä havaitsemiani ilmiöitä ja juttuja. Piirtäminen on toisenlaista ajattelua kuin kirjoittaminen. Kun piirtelen jotain, olen aina hieman myös katsoja, oman sanallisen ajatteluni ulkopuolella pyydystämässä ajatuksia, jotka eivät taivu notkeasti sanalliseen muotoon.

Piirtäminen on myös hauskaa ja rentouttavaa. Savu nousi korvista opettelutunnin aikana, mutta muuttui huumorihöyryksi, kun piirsin siitä kuvan... johon sitten lopuksi unohdin lisätä korvasavun.

Sormella piirtäminenkö ei muka onnistu? Milläs lapset ensimmäisenä piirtävät? Se on meillä selkäytimessä. Ja voihan kosketusnäyttöillä käyttää kynääkin, vaikka itse askarreltua.