Kyllitätisieluni on pyydystellyt kaikenlaisia kuva-ajattelun apuvälineitä. Tänä aamuna ennen ylösnousua selailin puhelimellani Flipboardia (kuten joku aloittaa aamunsa paperilehdellä ja puhelimella siksi, että se on pieni ja kiva köllötellessä tyynyn ja täkin välissä). Tadaa! 53-niminen firma oli kehitellyt Paper-luonnoskirjan, joka näytti unelmaiselta juuri minulle (promovideo).
Tunnissa olin ladannut sovelluksen, opetellut sen käytön ja perustanut blogin, jonne haluamani piirrokset siirtyvät parilla napautuksella. Hipaisuhavaintoja-blogiin piirtelen erilaisilla kosketusnäytöllisillä havaitsemiani ilmiöitä ja juttuja. Piirtäminen on toisenlaista ajattelua kuin kirjoittaminen. Kun piirtelen jotain, olen aina hieman myös katsoja, oman sanallisen ajatteluni ulkopuolella pyydystämässä ajatuksia, jotka eivät taivu notkeasti sanalliseen muotoon.
Piirtäminen on myös hauskaa ja rentouttavaa. Savu nousi korvista opettelutunnin aikana, mutta muuttui huumorihöyryksi, kun piirsin siitä kuvan... johon sitten lopuksi unohdin lisätä korvasavun.
Sormella piirtäminenkö ei muka onnistu? Milläs lapset ensimmäisenä piirtävät? Se on meillä selkäytimessä. Ja voihan kosketusnäyttöillä käyttää kynääkin, vaikka itse askarreltua.
1 kommentti:
Pienellä viiveellä. Tekstistäsi palasi mieleeni jokin aika sitten kuulemani David Hockneyn haastettelut, joissa hän kertoi tekevänsä piirroksia iPhonella. En tullut koskaan etsineeksi näistä esimerkkejä verkosta, mutta tein sen nyt. Eivät olleetkaan mitään hutaisuja.
Lähetä kommentti