Luokiopaineita

PS5-opetuskeskustelua liitutaulullani 7.5.2007

Kuluneen syksyn aikana olen kovasti intoillut yhden kirjan äärellä. Se kirja on Tiina-Maria Päivänsalon kirjoittama Oppimiskoodi (PS-kustannus). Kirjoittaja on psykologi ja lukio-opettaja, jonka blogeja Ajattelen, siis opin ja Oppimisen taidot olen seurannut. Oppimiskoodi on syntynyt aidoissa tilanteissa lukiolaisten kanssa, mikä myös näkyy ja kuuluu kirjasta. Kirja tähtää opiskelutaitojen oppimiseen, sillä oppiminen on taitolaji. 

Vaikka jokainen lapsi oppii varhaiset vuodet luontojaan, on tavoitteellinen opiskelu vaativaa eikä suju syntymälahjana. Taitavasta ja tuloksellisesta opiskelusta on olemassa paljon vääriä käsityksiä. Moni opiskelija tekee hullun lailla töitä, mutta suuntaa energiansa vääriin asioihin. Aika moni myös välttelee töihin tarttumista ja sitten viime tipassa joten kuten selviytyy, vaikka samalla energialla oikein rytmittäen olisi voinut päästä kaikin puolin parempaan lopputulokseen.

Viime perjantaina PS-kustannus lähetti ennakkotietoa toisesta lukio-opiskelua käsittelevästä kirjasta: Lukiolaisen selviytymisopas. Kirjan on kirjoittanut aivotutkija, kasvatustieteen professori Minna Huotilainen yhdessä kahden opiskelijan, Taimi Huotilaisen ja Helmi Uusitalon, kanssa. 

Vinkkasin näistä molemmista kirjoista Facebook-ryhmässä Tulevaisuuden lukio #uusilukio. Viime vuosina lukiossa on muuttunut suunilleen kaikki. Ei ihme, että eri puolilta kuuluu huokauksia, että pysäyttäkää lukiomuutokset vuodeksi. Tunne on sellainen, että sunnuntaihölkkääjän kunnolla pitäisi kipittää maailmanmestaruusmaratonilla. Maali näyttää siirtyvän aina vain kauemmas.

Keskustelu nosti elävänä mieleeni hetken Kotkan Lyseon lukion kauniin portaikon luona. Opiskelija pysähtyi nojaamaan porraskaiteeseen ja huokasi: "On niin kiire, ettei ehdi oppia." Siihen kiteytyy aika paljon tänä päivänäkin vaivaavasta lukiopaineesta, vaikka tuo tilanne tapahtui jo 16 vuotta takaperin.

Taitaa olla niin, että jo pelkkä kirjan nimi, Lukiolaisen selviytymisopas, herättää helpotuksen huokauksia. Vinkkini keräsi hetkessä kymmenittäin peukutuksia. Myös keskustelunpoikasta virisi. Konkariopettaja kaipasi lukiokapinaa. Itse tuumailin tilannetta keskusteluketjussa mm. tähän tapaan:

Uudistusten myötä lukiossa on varmasti aina pyritty tekemään hyvää. Uutta on tullut paljon, monesta vanhasta on ollut vaikeaa luopua. Myös maailma ympärillä on muuttunut todella paljon. Systeeminen ajattelu on ihmiselle vaikeaa. Systeemisiin ongelmiin ei voi löytää yhtä yksittäistä syntipukkia. Vikaa ja hyvää on monessa kohdassa.

Itse kirjoitin 81 ja palasin lukiomaailmaan 01. Vuosituhannen alussa 80-luvun laman lapset pingottivat eteenpäin pääsyä. Kurssimuotoinen lukio ei tukenut yhteisöllisyyttä, keskisuuressa lukiossa abit saattoivat vielä viimeisenä vuonna tutustua toinen toisiinsa. Lukiosta oli kadonnut politiikka, maailman muuttaminen, kapina, yhden asian liikkeet. Vaan niin oli muukin yhteiskunta muuttunut. Ei ole ihan oikein, että opettaja kaipaa takaisin oman aikansa lukiota kultaisena "oikeana" toteutusmuotona.

Lukion uudistaminen on paradoksi. Jokaisessa lukion opetussuunnitelman uudistuskierroksessa on törmätty ristiriitaiseen tilanteeseen. Jokainen oppiaine haluaa säilyttää paikkansa ja merkityksensä. Uusia halutaan lisätä. Kyse on opettajien työpaikoista, pätevyyksistä, toimeentulosta. Tämä neuvottelu käydään eri maailmassa kuin opiskelun arki kompromissien jälkeen. Moni lukio-opettaja on hämmästynyt arjen painoa, kun oma jälkikasvu on kulkenut läpi lukion.

Yleissivistävä ja monipuolinen lukio on arvokas. Monipuolisuus on hyvä pohja. Olisi kuitenkin hyvä, että 16-vuotiaana tehdyt valinnat eivät sulkisi reittejä eteenpäin. Tulevaisuuden ammateista emme tiedä. Tärkeintä on säilyttää henkinen voima, itsearvostus, oppimiskyky ja kyky tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Toiveikas ja energinen ihminen kyllä oppii lisää, kun tarvitaan. Kaikkea tärkeäksi ajateltua ei tarvitse survoa lukioon. Jostain voi luopua, että ehtii oppia kunnolla ja rakentaa hyvät pohjat.

Uunituore arvioinnin työväline PS-kustannuksen painokoneesta #arviointi

 

Jiihaa! Puolitoista vuotta sitten Najat Ouakrim-Soivion kanssa herännyt idea jalostui viime vuonna kesällä käsikirjoitusmuotoon. Talven mittaan viilailtiin ja nyt on painokone laulanut. Viime viikolla julkaistiin Arvioinnin työväline sekä Arvioinnin suunnittelu- ja muistikirja.

Työvälineeseen kuuluu ohjevihkonen (näytän sen takakantta viereisessä kuvassa), kaksi suunnittelupohjaa ja 48 korttia. Kortit kattavat seitsemän aihepiiriä, joita meidän mielestämme on hyvä miettiä arvioinnin suunnittelussa ja toteuttamisessa. Kortit on tähdätty yleissivistävään opetukseen, mutta suuri osa sisällöstä on geneeristä aikuiskoulutusta myöten. 

Kortit helpottavat arvioinnin suunnittelun ohella dialogin käynnistämistä, arvioinnin monipuolistamista ja yhteisen arviointikulttuurin kehkeytymistä. Yksityisajattelu ei riitä, tarvitaan yhteistä puhetta ja siitä kumpuavaa näkyväksi tekemistä. Samoin kaivataan yhteisessä toimintaympäristössä ja sosiaalisessa yhteydessä toteutettavia tekoja. Siis ei vain sanan helistelyä vaan käytäntöä, periaatteena: pieni on kaunista ja ymmärrettävä mannaa. Oikea-aikaisuuskin on arvioinnin kanssa kultaa, sillä klisee "vähemmän on enemmän" pitää vankasti paikkansa.

Korteissa toinen puoli on opettajille joko omaa ajattelua kyydittämään tai yhteissuunnittelun avuksi. Toinen puoli on oppijoille (eli oppilaille tai opiskelijoille). Kortit sopivat alakoulun ylemmiltä luokilta eteenpäin. 

Vastaavaa tuotetta ei ole meille tullut vastaan. Vaikka kortteja on monta eli 48, niitä kaikkia ei tarvitse käyttää yhdellä kertaa. Kiireisessä arjessa muutaman kysymyksen äärelle pysähtyminen riittää.

Työvälineeseen kuuluvat suunnittelupohjat antavat vinkkiä arviointiin liittyvien asioiden suunnitteluun vuositasolla sekä oppimiskokonaisuuden kaarella. Pohjia voi monistaa ryhmätyöskentelyyn tai niitä voi varioida omiin tarpeisiin.

Katsos vaan: Arvioinnin työvälineen näytesivut.

Toinen ja itsenäinen osa pakettia on Arvioinnin suunnittelu- ja muistikirjalla. Sillä on taustahistoria, tuote on ollut olemassa vuosikausia. Se on nyt mietitty uusiksi tähän päivään. Arviointityöstä iso osa toteutuu sähköisesti. On kuitenkin tilanteita, joihin paperinen muistikirja on mainio apulainen. Kirjasessa on myös tiivistetysti tietoa peruskoulun ja lukion arviointiasioiden ytimistä. Se on jaoteltu oppimisen aikaisen arvioinnin ja osaamisen arvioinnin tueksi. Mukana on myös koulun arviointikulttuurin suunnittelu sekä arviointisanasto. Suunnittelu- ja muistikirja on lukuvuosittain uudistuva. Seuraavaan painokseen tulee jotain vanhaa, jotain uutta.

Kahokaho: Arvioinnin suunnittelu- ja muistikirjan näytesivut.

Meille tekijöille oli melkoisen jännittävä yllätys, että tuotoksemme on syyslukukauden alkuun Opettajan tietopalvelun kauden kirjapakettina (kuva vieressä). Vaikka monet kirjakerhot ovat kadonneet, Opettajan tietopalvelu on opetusalan tietokirjojen luottoväylä. Oma kotikirjastoni on rikastunut sitä kautta vuosia. Ks. Opettajan tietopalvelun jäsenille pakettihinnalla molemmat.

Jos teosten hankinta kiinnostaa, tästä löytyy kirjailijakohtaiselta VIP-sivulta pidempään voimassa oleva etuhinta:

• Arvioinnin työväline
• Arvioinnin suunnittelu- ja muistikirja
• Molemmat

Testikäyttäjiltä saimme rohkaisevaa palautetta, mutta olisi huippua saada lisää palautetta. Olemme tehneet työvälinettä ilman esikuvaa, joten se ei voi mitenkään olla täydellinen. Fyysiset rajatkin tulevat vastaan, kun tuotoksen pitää sopia materiaalin ja mittojen suhteen tiettyyn olomuotoon. 

Sellainen olo meillä Najatin kanssa nyt kumminkin on, että ihan rinta rottingilla uskallamme tätä hengen hedelmäparia esitellä. Teimmekin korona-tyyliin etänä pienen hehkuttelu-esittelyvideon.

Najatin taustalta löytyy polku historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajana, lukion rehtorina ja arviointitutkijana. Tutustuimme siksi, että rakastan kirjoja. Hänen kirjansa Oppimisen ja osaamisen arviointi (Otava 2016) kolahti minuun niin reippaasti, että otin yhteyttä ja pyysin silloin meneillään oleeseen lukion arviointikulttuurin kehittämishankkeeseemme asiantuntijavieraaksi. 

Meillä Najatin kanssa arviointiajatukset sopivat sen verran hyvin yhteen, että yhteistyö on jatkunut siitä lähtien. Podcastiakin ollaan höpsötelty yhden koulutuksen eväiksi. Viime kesäkuussa hanketta raportoidessa ällistyin, että näinkin himmeää aihetta oli käynyt kuuntelemassa toista tuhatta henkeä.

PS-kustannus on alansa timantti Suomessa. Aikamoisen kiitollinen olo tästä puolentoista vuoden matkasta.

Esittelyssä avioinnin työväline from Anne Rongas on Vimeo.

EDIT: 31.8.2020 Suomen Arviointiyhdistys jakoi Arvin päivän palkinnon. Museoviraston arviointityö sai pääpalkinnon ja meidän Arvioinnin työvälineemme kunniamaininnan.

Miksi vähemmän on enemmän etäopetuksessa?

Janne Matikainen tiivisti bloggauksessaan oleellisia etä- ja lähiopetuksen eroja: "Etäopetus ei ole lähiopetusta etänä." Hän päättää hienosti:

"Nyt pitäisi ottaa rauhallisemmin. Opettajien ei tarvitse muuttaa koko opetusta viikossa tekemällä töitä yötä päivää. Poikkeusoloissa ei voi edetä normaaliajan kriteereillä. Vaikka oppilaat eivät oppisi ihan kaikkea muutaman viikon aikana, sukupolvi ei ole menetetty."

Olen käynyt itse etäopiskelijana kaaren Matikaisen mainitsemalta 90-luvulta näihin päiviin. Olen kokenut, miltä tuntuu, kun varmuuden vuoksi etäopiskelijoille annetaan reippaasti tehtäviä ja sekavat ohjeet. Ennemmin vähemmän, hyvin mietitysti ja selkeästi ohjeistettuna niin, että mukana on myös vaiheita.

Oppija harvoin osaa omatoimisesti palastella opiskeluaan sopiviin annospaloihin. Pinnistely ja negatiiviset tunteet heikentävät oppimista. Etäopinnoissakin kiinnostuksen herättely voi olla hauskaa. Rytmittäminen ylläpitää vireyttä. Aivoista ja oppimisesta voisi pitää pienen peruskurssin kaikille.

Lisään kaksi asiaa Matikaisen tiivistelmään.

Piilota opiskelutaitojen kasvattamista tehtäviin

Oppimistehtävät kuljettavat etäopintoja eteenpäin. Siksi tehtävien suunnittelu on avainasia. Hyvin rakennettu tehtävä opettaa sekä työskentelytaitoja että asiasisältöä. Etätehtävää suunnitellessa opettajan pitää kysyä itseltään toistuvasti kahta kysymystä: Miten tämä asia opitaan? Miten tämä asia opitaan eri tavoin?

Hyvät opiskelutaidot ovat äärimmäisen tärkeitä kaikille ja erityisesti niille, joilla on oppimisen hidasteita. Lukuisat opiskelijat tekevät turhaa työtä vain siksi, että kukaan ei ole opettanut heille koskaan hyviä opiskelumenetelmiä.

Yksi ilmeisesti heikoimmilla kantimilla oleva ajankäytön hallinnan ja viivyttelyn voittamisen ohella ovat lukustrategiat ja luetun ymmärtäminen. Lukuinto-hankkeen tuotoksena on julkaistu tavattoman hyvä Helena Nykäsen tekemä kooste luetun ymmärtämisen strategioista.

Valmistelen juuri PS1-ryhmäkurssia. Viime vuonna opetin lukustrategioita ja luetun ymmärtämistä tuolla kurssilla, koska sisältöihin kuuluu taitava oppiminen. Parinkymmenen opiskelijan joukosta vain muutama oli koskaan saanut niin vaikuttavaa oppia lukemisen strategioihin, että olisi omaksunut omaan toimintaansa niitä. Onhan ne voitu käydä läpi tiedollisesti moneenkin kertaan, mutta jos hyvä opiskelutaidon oppi ei siirry opiskelun taidoksi, pitäisi älytä muuttaa tällaisen opiskelutaidon opettamisen tapaa.

Oppiminen on taitolaji. Kaiken ikäisille pitää opettaa sitä. Opiskelutaitojen kohdalla on aina muistettava myös tuo ihmisten erilaisuus. Ilman oppimisvaikeuksiakin olemme erilaisia, saati sitten, jos aivot hurisevat vähän eri tahtiin, näössä on vikaa tai sairaus haittaa elämää. Nyrkkisääntö on se, että erilaisille oppijoille sopivat menetelmät sopivan pääsääntöisesti kaikille.

Suomen Kansanopistoyhdistys on hiljattain julkaissut mahdottoman hyvän oppaan, erityispedagogi Marjo Nurmen kirjoittaman: Oppimisen pulmat. Kirjasta saa mm. vinkkejä lukemisen strategioiden harjoitteluun.

Anna vaihtoehtoja tehtäväsisältöihin ja suoritustapoihin

Selkäytimeeni painui muisto siitä, miten tärkeää on antaa etätehtäviin joustavuutta. Opetin 2001 ensimmäistä etäryhmääni lukiossa. Psykologian ykköskurssiin oli yhdistetty kaksi nuorisolukion kurssia. Kohtasin opiskelijoita kurssin aikana 3 x 70 min. Suuri osa työskentelystä piti siis ohjeistaa etänä. Siihen aikaan ei vielä ollut käytössä kuin monistuskone ja kirjeet, ellei opiskelija ollut monisteita lähiohjaustunnilla hakemassa.

Annoin opiskelijoille tehtävän peilata oppikirjasta opiskelemiaan kehityspsykologian merkittäviä vaiheita omaan elämänkaareensa. Yksi opiskelijoista palautti tehtävänsä puhuttelevan saatetekstin kera. Hän oli juuri vapautunut vankilasta. Oman elämänkaaren pohdinta yksikseen ei ollut paras mahdollinen tehtävä siinä tilanteessa. Sen jälkeen muutin tämän tehtävän muotoon, jossa opiskelija voi valita kohteeksi oman elämän tai jonkun läheisen ihmisen tai fiktiivisen hahmon kirjallisuudesta tai elokuvista.

Tehtävän muuttaminen sellaiseksi, että opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet otetaan huomioon, vaatii vain asian muistamisen. Luin juuri erään äidin kuvailua alakoululaisen tehtävistä. Opettaja oli osannut hienosti ottaa huomioon erilaiset elämäntilanteet. Kun tehtävänä oli rakentaa maja tyynyistä ja peitoista ja mennä majaan puoleksi tunniksi lukemaan kirjaa, oli vaihtoehtona se, että majan voi rakentaa myös lelulle ja lukea sitten sille lelulle kirjaa.

+ Arviointi tavoitteisiin peilaten kuten aina

Pitää vielä laittaa loppuun tämä itsestään selvä asia meille verkossa opiskelleille ja opettaneille. Arviointia tehdään, kuten aina. Annetaan selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet. Kerrotaan ja mielellään keskustellaan (vaikkapa äänestetään) painotukset, osaamisen näytön tavat ja aikataulut. Arvosanan muodostuminen selvennetään opintojakson alussa, mielellään avataan kriteerejä oppijan ymmärtämällä tavalla.  Jakson alussa selvitetään aiempaa osaamista (diagnostinen), opiskelun aikana annetaan eri muodoissa, etäopetukseen soveltaen, oppimisen aikaista arviointipalautetta (formatiivinen) ja osaamisen näytön perusteella sitten jakson lopussa arvosana (summatiivinen). Vaikka opintojakso olisi määritelty arvioitavaksi hyväksytty, hylätty, on se etäopetuksessakin arvioitava kuten aina, koko oppimisprosessin kaarta kuljettaen. Tästä on näkynyt olevan epäselvyyttä ilmassa. Ilmeisesti yhä edelleen ajatuksissa mieletään arviointi merkitsemään arvosanan antamista, arvostelua.

Tsemppiä ja voimia kaikille yo-kokelaille #korona

YTL aikaisti ensi viikolle yo-kokeita. Abiturienttien paineet sen kun kasvat. Lähetin Nettilukion kokelaille muutaman vinkin. Historiallisen tilaneen vuoksi laitan tähänkin talteen lähettämäni viestin sellaisenaan:

Vihdin lukion psykologian opettaja Tiina-Maria Päivänsalo on koonnut ohjeita siihen, miten asennoitua aikaistuneisiin yo-kokeisiin ja tiiviille koeviikolle. Lue nämä ohjeet https://oppimisentaidot.wordpress.com/2020/03/14/abille-avuksi-kun-aikaa-on-vahan/

Yo-tutkinnon pisterajat määräytyvät kaikkien vastausten mukaan. Ymmärrettävästi tilanne on koetteleva niille, joilla on useita kokeita tälle keväälle ja niille, joille fyysinen koetilanne on raskas. Samassa veneessä on kuitenkin suuri joukko abeja.

Lepo ja palautuminen ovat nyt tärkeitä. Etsi tukea ja ota sitä vastaan. Opettele rentoutumaan. Niin fyysisestä kuin psyykkisestä hyvinvoinnista on tärkeä pitää huolta.

Muista huolehtia koetilanteessa vireystilastasi: syö aamulla kuitupitoinen ja pitkään energiaa antava aamiainen, vaikka se ei muuten olisi tapanasi. Varaa vettä ja muuta juotavaa sekä sopivat eväät, pidä taukoja. Pähkinät ja siemenet ovat hyvää aivoruokaa. Muista, että aivot toimivat tehokkaasti noin 25 minuuttia kerrallaan. Muutaman minuutin tauko ja vaikka istumarentoutus tai pieni venyttely ja eväiden syönti kohottavat vireystilaa. Ajattele hetki jotain ihan muuta. Kuvittele vaikka jotain huvittavaa tai siirry hetkeksi johonkin mieliolotilaasi silmät kiinni.

Muista lukea koetilanteessa tehtävät huolellisesti. Pidä mielikuvana sitä, että kysymys on jo osa vastausta. Käytä kynää ja suttupaperia, sillä ne tukevat muistin toimintaa tehokkaasti. Käytä koeaikaa. Mieleenpalauttaminen vaatii aikaa. Älä jää pinnistelemään, jos ajatus menee jumiin vaan siirry toiseen tehtävään ja palaa myöhemmin siihen, missä et päässyt eteenpäin. On normaalia, että ensin tulee tunne, ettet osaa mitään. Anna aikaa itsellesi. Muistele saamiasi oppiainekohtaisia ohjeita. 

Ajattele rauhallisesti, sekin parantaa muistin toimintaa ja ylläpitää henkistä kestävyyttä kokeisiin valmistautuessa ja koetilanteissa. Tämä tilanne herättää monenlaisia tunteita. Yo-kokeessa tarvitaan ajattelun taitoja ja kykyä hyödyntää annettua aineistoa, omaa muistia ja oppiainekohtaisia taitoja. Jotta pääset sopivaan vireeseen, etsi omat keinosi tasoittaa tunnekuohua, pelkoja ja ahdistusta. Pyydä apua läheisiltäsi.

Muista, että yo-kokeita voi uusia. Muista, että olet hyvä arvokas ihminen kokeista huolimatta. Tämä on poikkeustilanne kaikille. Jaa myötätuntoa ja kannustusta toisille. Rohkaisua on nyt hyvä laittaa kiertämään.

Mikro-opiskelen oman työn ja opiskelun sujuvoittamista #digioppija

Tein itselleni uudenvuodenlupauksen. Käytän pienen tuokion kerran pari viikossa siihen, että opettelen jonkin omaan työhöni tai opiskeluuni liittyvän digitaalisen oikopolun tai uuden taidon. Viime syksyn iltapuhteiksi vedin Snellman kesäyliopistossa Digioppijan online-luentokurssin. Ihastelin kurssilaisten omia kokeiluja, joita osa heistä raportoi vapaaehtoisen 1 op osaamismerkin suorituksena.

Digioppija ei ole koskaan tien päässä. Sen verran olin pudonnut pop-termeistä, että syksyn kurssin aikana opin Soili Mekliniltä mikro-oppiskelu -termin (microlearning, jaaha ei ole tällekään suomalaista Wikipedia-artikkelia). Vanha idea, jota ihan hyvästä syystä on nyt lämmitetty ja ujutettu moniin mobiiliosaston oppimissovelluksiin. Duolingo on mainio esimerkki mikro-opiskelusta. Itse olen aikoja sitten tilannut A.Word.A.Day-opastuksen, jonka avulla saattoi opiskella englantia sanan päivässä.

Minulla on myös kolme mainiota kirja virikkeinä:

• Outi Lammi (2013): Opi ja työskentele verkossa. Tätinörtti opastaa.
• Harto Pönkä (2017): Open somekirja.
• Jane Hart (2017): How to become a Modern Professional Learner.

Joitain asioita huomaan suunnitelleeni jo pitkään, kuten sitä, että opettelen käyttämään iOS:n käyttöjärjestelmän tekstistä puheeksi -ominaisuutta. Koska istun työni puolesta 7 tuntia ja 35 minuuttia koneella lähes joka päivä, en välttämättä halua lukea kirjoja näytöltä vaan kuunnellen, rutiinitöiden tai kävelyn ohessa. 

Eilen mikro-opiskelin tärkeän taidon, jonka avulla tiskasin ja pyykkäsin kuunnellen DRM-suojattua e-kirjaa langattomilla kuulokkeilla. Opettelin siis taikatempun, jota minulle ovat kollegat vinkanneet jo moneen kertaan, kiitos vain Tarja T. varmaan  jo 5 vuotta takaperin ja Helena S. viime vai toissa vuonna. DRM-suojaus tarkoittaa sitä, että e-kirjaa ei voi siirtää hankintajärjestelmän, kuten Amazonin Kindlen tai Applen iBooksin ulkopuolelle. Vesileimattuja e-kirjoja sen sijaan voi siirtää ja tiedostoja muuntaa Calibrella, joten niitä kirjoja voin kuunnella loistavalla Voice Dream -sovelluksella. Esimerkiksi Elisa Kirjan e-kirjat ovat pääsääntöisesti vesileimattuja, mikä on todella hienoa. Vesileimatun kirjan voin myös siirtää Calibrella kätevästi Kindle-lukulaitteelle.

Digioppijan online-kurssi alkaa Snellman kesäyliopiston uudelleen maaliskuun lopulla, kuusi keskiviikkoiltaa 21.3 alkaen. Kerron aihepiiri kerrallaan, millä tavoin voisi digityökaluja virittää omaksi iloksi ja hyödyksi. Kurssi on tarkoitettu alkumatkalaisille. Koska aiheen kanssa alkumatka on laaja käsite, yritän tarjoilla pullaa ja rusinoita suodatetun monipuolisesti, loputonta mahdollisuusviidakkoa vältellen.

Saas nähdä, miten omat mikro-opiskeluni jatkuvat. Teen niitä näkyväksi kirjoittamalla raporttiani Evernoteen ja sieltä julkaisukelpoiset muistiinpanot ilmestyvät yhden taikasanan lisäyksellä blogiin (kas näin).

Digioppija-kurssin aineistot jaan avoimesti, mutta luennot ja niiden tallenteet ovat saatavilla vain Snellaman-kesäyliopiston kautta kurssimaksun maksaneille. Että tämän osalta kaupallinen bloggaus tämä. Snellman-kesäyliopiston verkkokurssitarjonta on kiinnostavan monipuolista, itsekin aion osallistua jollekin.

• Digioppija-kurssin polku Padletillä
• Digioppija-kurssin aineistosivusto, täydentyy vähitellen
• Digioppija Facebook-ryhmä
• Kevään 2018 Digioppija työkalupakki -kurssi Snellman-kesäyliopisto

>> Edellinen bloggaus aiheesta 22.10.2017 Jos olisi ollut joku vierellä vinkkaamassa ja sitten olikin #digioppija

Jos olisi ollut joku vierellä vinkkaamassa ja sitten olikin #digioppija

HUOMIO: alla mainituun Digioppijan työkalupakki -verkkokoulutukseen ehtii vielä mukaan, vaikka ensimmäisen 25.10.2017 tuokion jälkeenkin (tallenteet).

Aloitin teknologian hyödyntämisen oppijana ja sittemmin myös opettajana pitkän kaavan kautta. Kouluaikani päättyi juuri, kun ensimmäiset tietokoneet saapuivat. Asko-enoa vierestä seuraten pääsin näkemään varhaisajoista alkaen teknologian opetuskäytön etenemistä 1970-luvun alusta. Vasta omien yliopisto-opintojen myötä aikuisella iällä siirryin todella verkkoon, juuri ennen sosiaalisen median helppokäyttöisiä aikoja. Silloin, kun mobiili netti äppeineen oli vielä science fictionia.

Vanha kunnon kotisivuaikojen netti ei sinällään ole huonontunut. Tänään muistelin yhteen tarpeeseen, että pidin yliopistolla puheenvuoron asiakasajattelusta koulutussektorilla ja voi jännää, siellähän se majaili itse koodaamillani kotisivuilla. Paperilla oleva puhe on kadonnut jo ties minne. Kaiken lisäksi tuolloinen 1,5 vuoden lukio-opettajakokemuksella ja pienellä paatoksella puhkumani on sisällöltääkin jotain, jonka allekirjoitan edelleen (asiakasasenne ja talouselämän retoriikka eivät oikein sovi oppimisen maailmaan).

Kaksi hyvää katsausta nettiin ja lähihistoriaan.

Netin virittäminen opiskelun ja opetuksen tueksi oli todella työlästä HTML-sivuina. Kallistakin se oli. Web 2.0 olikin huimaava vallankumous kaltaiselleni sisältö- ja yhdessä tekemisen painottajalle. Selainpohjainen verkkoteknologia taipui tahtoon helpohkosti ja avasi yhä uusia mahdollisuuksia matkustaa Miehikkälästä maailmalle. Lukemattomia kokeilun ja erehdysten oppitunteja tuli vietettyä aiheen äärellä. Kotisivujen tekemiseen sain alkusysäyksen enon opeilla. Somemaailmaan sukelsin omineni, silloin oli jo Google ja pioneerien jalanjälkiä seurattavaksi. Kuten Sun äitis.

Sitten tulivat verkostot, voi autuus. Jaiku, Twitter, Ning, Qaiku, Google Wave, Facebook. Naamatustenkin pääsi tutustumaan verkkokavereihin. Auttamisen kulttuuri eli. Ensimmäisen blogini perustin Bloggeriin kesällä 2004 ja Jaikuun loin profiilin elokuussa 2006. Näinä päivinä tulee 10 vuotta siitä, kun Sometu-verkoston sivut avattiin Otavan Opiston pajapäivää varten (internetin suuresta aikakoneesta löytyy ensimmäinen taltio Sometun Ningistä elokuulta 2009).

Suomalaiset opettajat olivat myönteisen kiinnostuneita netin ja teknologian hyödyntämisestä – osa erittäin hyvin kartalla aihepiiristä ja valmis auttamaan kollegoita. Sosiaalinen media oppimisen tukena oli pieni nettivälitteinen kansanliike. Ningiin kertyi vuosien myötä lopulta reilut 5000 sometulaista, joista aikalailla 1-9-90 -kaavan mukaisesti noin 50 tosi aktiivista, 450 silloin tällöin aktiivista, loput 4500 hiljaisia seurailijoita. Tapahtumiakin järjestettiin ja useita kertoja ITK-konferenssissa tempaistiin niin, että salit pullistelivat osallistujista. Vertaisvoimin otettiin ote teknologiasta, jotta se taipui hyödyksi ja iloksi, pedagogisiin ja inhimillisiin sivistyspäämääriin.

Sometu teki tietä umpihankeen ja sai urakkansa reilussa viidessä vuodessa hyvälle tolalle. Alkoi itseorganisoituvien opetusalan Facebook-ryhmien putkahtelu, ohessa erinäisiä Twitterin #tunniste-ketjuja. Jaiku, Qaiku, Google Wave ja monet muut kupsahtivat, Ning muuttui maksulliseksi ja jäi jälkeen ajan sykkeestä. Facebookissa auttamisen kulttuuri elää yhä. Vertaisneuvonnan ryhmien lisäksi depatoidaan ahkerasti, joskus kärjekkäästi, ja täytyy myöntää, joskus myös suossa velloen toimeen tarttumisen sijaan.

Tässä kuvaamastani ajanjaksosta saa hyvän käsityksen kahdesta kirjasta. Molempien kirjoittajanelikkona Jaakko Suominen, Sari Östman, Petri Saarikoski ja Riikka Turtiainen: Funetista Facebookiin – Internetin kulttuurihistoria (2009) ja Sosiaalisen median lyhyt historia (2013), kustantajana Gaudeamus. Pienen koosteen omalta opettajan sometaipaleelta kokosin näytteitä muutama vuosi takaperin Thinglink-kuvaan.

Viime talvena Snellman kesäyliopiston rehtorin Soili Meklinin kanssa lounaalla ajateltiin ääneen muuttuvaa maailmaa ja kaikenkarvaista digitalisoitumista. Lopputuloksena on se, että ensi viikon keskiviikkoiltana aloitan online-kurssilaisten kanssa kuuden tapaamiskerran kierroksen digioppijan arkeen. Syntyi siis iltakurssi verkkoon: Digioppijan työkalupakki. Kurssi on sellainen, jonkalaisen haluaisin itse käydä, jos nyt olisin untuvikkona suunnistamassa teknologian hyödyntämiseen opinnoissa ja työnteossa.

En juuri innostu digi-alkuisista sanoista, mutta tähän kohtaan nappasin tuon oivallisen sanan, sattumoisin Twitteristä ja sattumoisin tutun henkilön, Riitta Hyppäsen twiitistä. Riitta kiteytti hienosti:

Minusta on keskusteltava molemmista: osaamisesta ja oppimisesta. Välillä mietityttää, kun esim. haetaan #digiosaaja'a, ei #digioppija'a 🤔.

— Riitta Hyppänen (@RiittaHyppanen) 15. tammikuuta 2017

Tänään mietin muutaman lähtöajatuksen digioppijan asenteesta. Miten opiskelija ja netin äärellä töitään tekevä voisi asennoitua digin kesyttämiseen? Mietin, että on tärkeää tuntea itsensä, oma laatunsa. Toiselle sopii systemaattisuus ja askel kerrallaan eteneminen. Toista taas innostaa kokeilu, seikkailu, pyrähtely eri paikoissa ja aarteenetsintä.

Kaikille tekee hyvää oppia jakamaan muille, auttamaan toisia ja vastaanottamaan apua. Kuten teki eilen opetuttu Helena Sorsa Kotkasta ihmetellessään aamupuolella Facebookin kautta minulle, että mitäs nyt, kun puheesta tekstiksi sovellus Dracon Dictation ei enää toimi uusimman iOS-päivityksen jälkeen. Siinä hetken aihetta pyöriteltiin ja molemmille tuli oppia. Minulle, että ei toimi enää tuo äppi ei ja hänelle, mistä näppäimistöön piilotettu mikrofoni löytyy. Ominaisuus on nykyään mobiililaitteen käyttöjärjestelmässä ja toimii hienosti. Avun kysymisen taito on todella tärkeä taito, sitä pitäisi ehkä oikein opetella, näin mietin välillä nettilukiolaisten kanssa.

Tampereen yliopistolla on tutkittu opettajien teknostressiä ja havaittu, että kun vain työ ja arjen toiminta on oikein järjestetty, kuormituksen sijaan moni kokee innostusta. Kannattaa tutustua (ja kiikuttaa rehtorille myös) OPENA digitalisoituvassa koulussa -tutkimukseen.

Lapsi pesuvedessä – digitaalisuus ja oppiminen

Tunteet kuumina käydään nyt monella rintamalla keskustelua teknologian hyödyntämisestä opetuksessa ja opiskelussa. Ensimmäinen sähköinen ylioppilaskoe on ohi. Uusien opetussuunnitelmien ensimmäiset ikäluokat ovat sisällä. Kunnissa viedään ensimmäisen ja toiseen asteen opetusta digiloikkaan.

Teknologia on astunut toden teolla häiritsemään opetusta, sen suunnittelua ja toteutusta sekä opiskelua ja sen ohjaamista.

Teknologian hyödyntäminen on ristiriitaista. Yhtäältä siitä on suurta apua, mutta toisaalta se vaatii monenlaista vaivaa: on hankittava teknologiaa, on opittava käyttämään sitä ja on osattava myös ratkoa sen aiheuttamia ongelmia.

Opiskelen viikonloppuisin Turun Avoimessa yliopistossa. Aloitin juuri elämäni ensimmäisen lääketieteen kurssin. Aiheena on traumapsykologia. Vaikka olen viikon töistä uupunut, on kuin hyppäisin virkistävään kylpyyn. Minun ei tarvitse matkustaa kotisohvaa kauemmas. Kaikki opiskeluun tarvittava tulee luokseni. Jopa kurssin ohjaaja huomasi verkkoympäristöstä eilen, että en ollut vielä aloittanut alkutentin artikkeleiden lukemista. Voi, miten ilahdutti hänen huolenpitonsa. Vilkkaan työpäivän keskellä tullut aloitusohje oli jäänyt lukematta. Kurssi alkaa verkkotentillä, jonka tarkoitus on ottaa keskeiset käsitteet haltuun ja myös todentaa, että ne ovat riittävän hyvin ymmärretty. Verkkotentin teen verkossa. Se on auki viikon ajan ja se kestää 3 tuntia. Saan uusia tentin, jos en pääse läpi. Kurssilla käydään verkkoluennoilla, paneelikeskustelussa ja kirjoitetaan verkkoon oppimispäiväkirjaa, johon vaaditaan akateeminen ote. Osallistujia on yhtä aikaa satoja ympäri maata. Tarjolla maan parasta osaamista aiheesta.

Osaan käyttää omaan opiskeluuni kaikkia tarjolla olevia digitaalisia mahdollisuuksia. Jotta olen päässyt tähän pisteeseen, olen joutunut käymään vuosikausien omaehtoisen opiskelun polun. Kesällä vinttiä siivotessani huokailin sitä vaivan määrää, mikä näkyi varastoistani. Pinot lehtiä, kirjoja, muistiinpanoja, vanhojen laitteiden manuaaleja. En päässyt koulussa oppimaan mitään näistä taidoista. Tietoteknologia tuli syksyllä 1981 Virolahden lukioon, kun me poistuimme sieltä saman vuoden keväänä.

Muistan edelleen todella hyvin sen, miltä tuntui olla kaikkea muuta kuin teknologianäppärä nörtti. En kerta kaikkiaan osannut yhdistää ensimmäistä tietokonettani Internetiin (siihen aikaan kirjoitettiin vielä isolla kirjaimella), ja maanviljelijöiden kurssilla saamani sähköposti täyttyi täyttymistään, koska en osannut lukea sitä. Lukuisia kursseja, yritystä ja erehdystä. Ja mihin olen päätynyt: nyt palkkatyöni sekä opiskeluni ovat kokonaan verkossa.

Vaikka koululainen ja lukiolainen vanhempineen, opettajista ja rehtoreista puhumattakaan, joutuvat näkemään vaivaa digitaalisten oppimisen ulottuvuuksien kanssa, on tärkeää muistaa, että ellei sitä vaivaa nähdä nyt, se nähdään joka tapauksessa jossakin kohdassa elämän varrella. Aivan varmasti monet nykyiset teknologialla rikastetut oppimisen järjestelmät toimivat huonosti ja niitä pitää parantaa. Moni asia ottaa pattiin. Mutta mikä karhunpalvelus nuorisollemme, jos ei kouluaika avaa teknologiaa oppimisen, kansalaistoiminnan, viestinnän ja verkostoitumisen, itseilmaisun ja luovan tuottamisen sekä työn tekemisen mahdollistajana!

Koitetaan lyödä viisaat päät yhteen ja parantaa järjestelmiä sen sijaan että lyödään ja hutkitaan toinen toisiamme kilpaa. Tietenkin Paratiisissa pärjää ilman netti ja digityksiä. Tässä nykymaailmassa noita viheliäisiä välineitä kuitenkin tarvitaan vähän kaikkeen.

Lauantaisin opettelen uutta rennoilla keinoilla

Yhdistän hyötyä ja hupia lauantaisaunan jälkeen. Luen hyödyllistä kirjaa, neulon ja tasapainoilen laudalla. Työviikot ovat olleet viime aikoina täynnä välttämätöntä tekemistä. Jotta se ei kävisi rasittavaksi, pitää olla henkistä ilmatilaa.

Mieltä pitää ruokkia, mutta millä ajalla ja voimilla – näin kysyy moni kaltaiseni tietotyöläinen. Veikkaan, että tämä oma tapani puolittain opiskella uutta ja kuitenkin rentoilla kotioloissa on hieman erikoinen. Aivoni saivat hyödyllisiä virikkeitä, suoraan seuraavalla työviikolla käytettävää polttoainetta, mutta kuitenkin samalla tein myös jotain ihan muuta, enkä mitenkään hypertehokkaasti, vaan ihan leppoisasti. Kas näin:

1. Sattumahdollisuudesta oppimisen ilo irti

Etsin erääseen kirjoitelmaani siteerausta Alf Rehnin kirjasta Vaaralliset ideat. Koska kirja on paperinen, etsi-toiminto toimi muistin varassa ja silmillä. Ahmin uudelleen kirjan sivuja, lyijykynämerkintöjäni. En ihan löytänyt etsimääni, joten kokeilin googlausta ja löysin ammatillisesti erittäin kiinnostavan kirjan, jonka Sonera oli julkaissut toissa vuonna: Uuskasvun anatomia – opas parempaan tuottavuuteen. Julkaisijasta ja nimestä huolimatta hurjan kiinnostava. Työteliään viikon päälle en halunnut istua lukemaan. Istuttu oli taas ihan liikaa.

2. Korvilla lukemisen kätevyys

Noukin kirjan linkin puhelimellani leikepöydälle, avasin Voice Dreamissa sen (kerroin tästä mainiosta lukijarobotista äskettäin tässä blogissa).  Yhdistin puhelimen kaiuttimiin ja laitoin Sannan lukemaan.

Puhelimessa Sanna lukee ääneen PDF:ää, puhelin kiinni kaiuttimissa.

Tältä lukeminen näyttää puhelimella, luettava alue keltainen.

3. Vapailla käsillä ja jaloilla mukavaa tekemistä

Otin neulomuksen esille. Villapusero vaavalle, etukappaleen miehustassa jo mennään. Neulominen on niin mukavaa. Rentouttaa. Saa mielen tyyneen tilaan. Kuunteleminen sopii hyvin neulomisen kaveriksi. Ja koska ei tehnyt yhtään mieli istua, nousin tasapainolaudalle. Seisten neulominen sujuu hyvin, nehän esiäiditkin neuloivat kävellessään.

Neulomus edistyi mukavasti.

Tasapainolaudalla seisten.

4. Muistiinpanoja hipaisemalla

Minulla on hyvä kuulomuisti. Silti tekee mieli aina tehdä merkintöjä kirjaan. Nyt lyijykynän korvasi Diigon PDF-annotointi. Kun Sanna luki jotain erityisen kiinnostavaa, hyvän lauseen tai kappaleen, astahdin tasapainolaudalta pöydällä olevalle koneelle ja maalasin kuulemani kohdan. Voice Dreamissakin voi maalata siteerauksia, mutta tein tämän Diigossa. Diigoon tallennetut PDF-linkit muuttavat asiakirjan editoitavaksi. Tyydyin pelkkiin maalauksiin, olisin toki voinut myös kirjoittaa omia ajatuksiani, mutta neulomisen ja kuuntelun rytmiin se ei sopinut. Kaikki maalaamani sitaatit löytyvät kätevästi Diigosta.

Kiinnostavat kohdat kävin hipaisten maalaamassa talteen.

Ja tältä ne hipaisut näyttävät Diigossa.

Tässäpä maistiaisiksi minua viehättänyt pohdinta kirjan sivulta 27:

"Uhkakuvana on, että kun siirrämme arjen yksinkertaisten merkityksien rakentamisen ulkoiselle apuvälineelle, niin emme harjaannuta aivokapasiteettiamme jatkuvasti arjessa. Kykenevätkö ihmiset luomaan tietoelementtien välille uusia yhteyksiä enää silloin, kun edessä on merkityksellisiä uusia haasteita? Tyhmistymmekö kansakuntina ja tyhmistyvätkö kansakunnat eri aikaan?"

Tämä ei ollut siis mitään yltiötehokasta moniajoa. Jokainen neuloja tietää, että neulominen auttaa keskittymään. Jokainen tasapainolaudan käyttäjä tietää, ettei laudalla seisominen vaadi aivoja, eikä käsiä. Usein harrastan lauantaisin pitkään nukkumisen jälkeen jotain tällaista erilaista oppimista.

Opiskelu sujuu pilvenhattaralla

iPhonella saa helposti kuvia Evernoteen / Postachioon.

Tee kuten opetat ja tavoittele uuden oppimista. Näillä aatoksilla lähdin verkko-opiskelemaan Ouluun Jari Larun vetämälle avoimen yliopiston kurssille Digitaalinen media opetuksessa ja oppimisessa 2 op. Opetan olemaan aktiivinen oppija, tekemään itse, kokeilemaan, arvioimaan, olemaan utelias – että sellainen pitäisi sitten itsekin olla.

Kurssi sisällöltään on minulle tuttua asiaa, mutta tiedän, että tutusta asiasta saa aina irti lisää. Hektisen työtahdin keskeltä vain on ollut tuskaisaa löytää koloa todelliselle opiskelulle. Vihdoin löytyi yö, jolloin en nukahtanut iltauutisiin. Ahkeroin ensimmäistä osiota aamuyölle saakka ja yllätys, heräsin pirteänä jatkamaan.

Kurssilla on minulle sopivaa pelillisyyttä. Rakenne on hyvä: on kunnolliset luennot (tallennetut online-luennot), on tehtävät ja sosiaalista juttelua. Tehtävät on muotoiltu niin, että voin luoda itse oman polkuni. On aiheita, joista voin valita suorituspisteiden keräämisen.

Voin siis ohittaa mennen tullen tutut asiat ja asettaa sopivan riman. Tutuissakin asioissa voi olla pahoja aukkoja. En esimerkiksi ollut koskaan täyttänyt valmista Opeka-kyselyä, vain testijakson version. Se oli iloinen yllätys: toimi hyvin ja pani ajattelemaan (valitsin vapaan sivistystyön, kun kerran aikuisten henkilöstökoulutusta enimmäkseen nykyisin teen).

Olen aina silloin tällöin opetellut Evernoten käyttöä, erilaisia ominaisuuksia (ks. Opi Evernote -blogi). Jokunen aika sitten kokeilin Evernoteen yhdistyvää bloggauspalvelua, Postachiota. Postachio toimii niin, että Evernoten muistikirja ja Postachio-blogi linkitetään keskenään ja sen jälkeen kaikki muistiinpanot, jotka täggään kyseisessä muistikirjassa 'published', julkaistuvat automaattisesti blogiin.

Opiskelussa on hyötyä siitä, että kaikki sisällöt ovat Evernotessa, koska sisältöjen hakeminen on helppoa, tekstejä voi yhdistellä mahdolliseen lopputyöhön ja ne ovat kaikenlaisilla laitteilla helposti saatavilla. Pilvessä siis.

Maksutta voi olla yksi Evernoteen kytketty Postachio-blogi. Kurssiblogini löytyy osoitteesta http://digimedia.postach.io/.

Tottahan toki saman asian voi toimittaa monella muullakin tavalla, myös lyijukynällä ja ruutuvihkolla. Mutta haluan myös kurssin aiheen ja sisällön puolesta kokeilla jotain uutta. Tänään tein esimerkiksi Windows-tabletiolla muistiinpanon, jossa pohdiskelin eri käyttöjärjestelmien vaikutusta monilukutaidon teknologiseen osaan (on puhuttu digitaalisesta lukutaidosta, medialukutaidosta, informaatiolukutaidosta jne.).

Postachio toimii tähän malliin:

Lisää videonauhaa ja muistiinpanoja

Videon katsomisen ja muistiinpanojen tekemisen yhdistäminen on oivallista niin verkko- ja etäopiskeluun, flipped classroom -käyttöön, MOOC:eihin kuin kenelle tahansa videoitten kanssa opiskelevalle (mikähän ilmaisu muuten vakiintuu flippedin suomalaiseksi vastineeksi, käänteinen luokkahuoneopetus ei oikein ei oikein...).

Esittelin tässä blogissa muutama viikko sitten Chrome-selaimen Videonotes- laajennoksen. Onneksi Päivi kommentoi bloggaustani ja muistutti Audiomark-mobiilisovelluksesta.

Nämä kaksi eroavat hieman toisistaan, tärkeimpänä erona siis tuo käyttöympäristö. Videonotesiin voi tuoda videon kansainvälisistä avoimista kursseista (Coursera, Udacity, edX, Khan Academy), mutta myös minkä tahansa videon Youtubesta tai Vimeosta. Audiomarkiin voi tuoda videoita Courserasta, edX:stä, YouTubesta, Box- ja Dropbox-pilvipalveluista. AudioMark on ainakin tällä hetkellä saatavilla vain iOS-laitteille. Molemmat voi yhdistää Evernoten kanssa. Videonotes linkittää merkinnät suoraan tiettyyn videon kohtaan, mutta nämä linkit eivät siirry Evernoteen.

Kirjoitin viime syksynä Audiomarkista pienen tiimin Evernote-opiskelublogiin ja julkaisen nyt täälläkin tuon bloggauksen.

Evernote + Audiomark + Postach.io = mobiiliopiskelijan taivas

Puhelin on erinomainen väline pieninä joutohetkinä katsoa, kuunnella, lukea ja jopa tehdä pieniä muistiinpanoja – tosin viimeksi mainittuun ei nyt maan mainio. Tupakoimattomana käytän tupakkatauot usein nettisurffailuun tai erääseen mobiilipeliin. Tauot ovat tarpeellisia, aivot kaipaavat välillä jotain muuta, pientä lepohetkeä.

Netin uutisvirta on alkanut kyllästyttää, vaikka toki Facebookin kautta kaverikuulumiset ja kivat vinkit ovat kivoja, pientä rupattelua uurastuksen keskellä. Silti, käsissä on erinomainen väline johonkin syvällisempään, merkityksellisempään – vaan miten viritellä ja asentaa härpätin yhteen nettisälän kanssa, ettei seurauksena ole sitä samaa: loputonta virtaa ja silppua?

Jos käytössä on iLaite, nyt on mahdollisuus sukeltaa taukotuokioden aikana tai matkanteon joutoaikana kiehtovien opintojen pariin AudioMarkin avustuksella. Sen kautta voi kuunnella ja katsella Courseran luentoja, YouTube-videoita, Podcasteja, iTunes U:n tilauksia, iTunesin kautta hankittuja audiokirjoja, omalle laitteelle tai Box-pilvipalveluun tallennettuja video- tai audiotiedostoja. Videoita voi katsoa myös kuvavirran kautta ja audioita kuunnella iTunesin musiikkikirjastosta. Courseran luennot voi tallentaa offline-katselua varten. Kokeilussa Coursera ja YouTube toimivat moitteetta, Boxin kautta toistettu video pätki.

AudioMark integroituu Evernoten kanssa! Voin tehdä suoraan videoitten katselun aikana muistiinpanoja Evernoteen. Muistiinpanoon tulee automaattisesti tieto, missä videolla ja missä kohtaa kyseistä videota tein muistiinpanon.

Nopean AudioMark-kokeiluni aikana havaitsin, että videon katselun aikana voi täydentää muistiinpanoja samaan muistioon (YouTuben katselussa muistiinpanon sai auki videon alta, Courserassa yläpalkista, kannattaa klikkailla kaikkea, niin nopeasti oppii, mitä mistäkin löytyy).

Oikea tallennuskansio pitää valita asetuksista ennen katselun tai kuuntelun aloittamista. Asetuksissa voi myös määritellä, pysähtyykö video muistiinpanon ajaksi vai ei. Evernoten muistioita ei pääse sovelluksessa luomaan eli kannattaa luoda sopivat muistiot Evernoten omassa käyttöliittymässä.

AudioMark luo mobiililaitteelle käyttöliittymäkokemuksen, joka on todella toimiva. Videon voi levittää kokonäytölle ja kun haluan tehdä muistiinpanoja, pääsen niihin selkeästä plus-painikkeesta. Courseran omat videoihin sijoitetut kysymykset toimivat ja sovelluksesta on pääsy omaan Coursera-profiiliin. Kun kaiken lisäksi löysin nopeasti kotimaisia opintojani tukevan huippukurssin Wesleyan yliopistosta, olen suorastaan häikäistynyt. Toivottavasti tämä upea sovellus tulee tarjolle myös muille mobiilijärjestelmille.

Muutamia ruutukaappauksia AudioMarkista:

Evernoten kytkentä tehdään asetuksissa. Kansiota voi vaihtaa ja valinta on laitekohtainen.

iPadin käyttöliittymä. Muistiinpanot isosta plussasta (merkitty oranssilla huutomerkillä).

Kännykkäkäyttöliittymä. Isosta plussasta tehdään muistiinpanot Evernoteen.

Eikä tässä vielä kaikki! Evernoteen kertyviä muistiinpanoja voi työstää oppimispäiväkirjaksi ja TA-DAA: nyt voi Evernotesta blogata suoraan Postach.io-blogiin. Kyse on vielä beta-vaiheessa olevasta palvelusta, mutta joka tapauksessa kaikki blogimerkinnät sijaitsevat omassa Evernotessa, joten ne ovat tallessa. Eikä Postach.io mikään karvalakkiblogi ole. Itse asiassa se vaikuttaa opiskelutarkoitukseen oikein sopivalta.

Bloggaaminen sujuu yksinkertaisuudessaan niin, että Postach.io kytketään omaan Evernoteen ja luodaan halutut blogit. Jokainen blogi kytketään yhteen Evernote-muistikirjaan. Kaikki muistikirjaan lisätyt muistiinpanot, joissa on täginä published ilmestyvät blogiin. Jos blogiin haluaa sivuja, lisätään mukaan tagi page. Kaikki muut tagit sijoittuvat bloggauksen perään normaaliin tapaan. Hyperlinkkien luominen onnistuu editorilla. Jos kuvan liittäminen ei onnistu, kuvat voi tuoda Flickristä tai Google Valokuvista upotuskoodilla, kuten myös videot. Postach.io ymmärtää perus-HTML:ää.

Tältä näyttää Coursera-kurssin opiskelublogikokeilu:

Huom: Courseran mobiilikäyttöä varten on saatavilla myös Android-sovellus Coursera On The Go, joka ei integroidu Evernoten kanssa, mikä on iso miinus.  Sovelluksessa voi tehdä muistiinpanoja, mutta ne jäävät vain sovelluksen sisään. Sovellus ei myöskään suostunut näyttämään omalla melko nuorella Androidillani videoita ollenkaan eli tätä Android-sovellusta en suosittele ollenkaan (ainakaan nykyisellään).

Videonauhaa ja muistiinpanoja: VideoNot.es

Globaali opiskelu on tämän päivän herkkua. Löysin Australiasta yliopistokurssin, joka sopii omiin oppimistavoitteisiini kuin nakutettu. Opiskelussa videot ovat keskeisessä roolissa.

Viime viikolla Tarja Heikkilä vinkkasi Facebookissa Chrome-selaimeen liitettävästä VideoNotes -palvelusta, joka mahdollistaa videon katsomisen ja muistiinpanojen tekemisen. Muistiinpanot kiinnittyvät siihen kohtaan videota, jolla kohdalla muistiinpanon päätteeksi napautan Enteriä. Palaamalla muistiinpanon riville voin katsoa uudelleen kyseisen kohdan videosta. Videon nopeutta voi säädellä, hidastaa tai nopeuttaa.

Muistiinpanot tallentuvat VideoNotes-muodossa Google Driveen. Jos muistiinpanot haluaa kätevästi talteen pelkkinä teksteinä, palvelun voi kytkeä Evernoteen, jonne muistiinpanot siirtyvät yhdellä napautuksella. Evernoteen avautuu ensimmäisellä kerralla automaattisesti VideoNotes-muistikirja ja sen jälkeen jokainen muistiinpano tallettuu VideoNotesissa annetulla otsikolla. Evernoten muistiinpanoon syntyy myös automaattisesti linkki kyseiseen muistiinpanoon VideoNotesissa.

Systeemin kruunaa se, että muistiinpanoja voi jakaa. Jakaminen tapahtuu samalla tavalla kuin muiden Google Drive -dokumenttien kanssa eli voit jakaa tietyille henkilöille tai linkin saaneille, dokumenttiin voi antaa peljän katseluluvan, kommentointioikeuden tai muokkausoikeuden.  Jos haluat kokeilla, tässä demomuistiinpano, jota saa myös muokata. Kaiken lisäksi kyseessä on avoimen lähdekoodin sovellus.

PS. On hienoa olla kokijana hyvin suunnitellulla kurssilla, jossa asiat on vaiheistettu, jossa kaikki elementit ovat kohdallaan ja jossa myös teknologia tukee oppimista. Pienenä nyanssina uuden kurssin teknisten apulaisten valikoimassa on tsemppi-lätkien (badges) lisäksi pieni omaa edistymistä kuvaava tolppa. Tämä kolahti meikäläiseen! Heti alkoi tolppa liikkumaan kohti tavoitetta.

Lightly yhdistää mobiilisurffailun Evernote-muistiinpanoihin

Tämä bloggaus on alunperin julkaistu Opi Evernote -blogissa 17.8.2013.

Jos kuulut meihin, jotka surffailemme mobiililaitteella netissä bongailemassa ammatillisesti, opiskeluun tai harrastuksiin liittyen mielenkiintoisia juttuja? Pelkkä jakaminen Twitteriin tai Facebookiin ei oikein tyydytä, sinne hukkuu löytö sälän joukkoon. Löydön voi lisätä Diigoon, mutta jos haluaa myös jakaa jutun muiden kanssa, pitää klikkailla lisää. Löydön voi toki postittaa itselle sähköpostiin ja operoida lisää tietokoneella, mutta sähköpostin jonossa on muutakin hoidettavaa.

Lightly + Evernote osuu tähän pulmaan. Valitettavasti ainakin vielä vain iPhone-sovellus saatavilla (joka toimii muös muissa iLaitteissa). Erityisesti nettilähteiden kanssa työskentelevälle opiskelijalle oivallinen apulainen. Varsinkin bussi- tai junamatkoille.

Näin se toimii:

1. Avaa valmiiksi iLaitteellasi Evernote (jos sinulla ei vielä ole mobiilisovellusta, hanki ja luo tili)
2. Asenna Lightly-sovellus
3. Seura sovelluksen opastettua kierrosta, jonka lopuksi sinut ohjataan yhdistämään Lightly Evernote-tiliisi. Jos sinulla on useita iLaitteita, voit yhdistää ne kaikki samaan tiliin.
4. Luo seuraavaksi Safariin palvelun ohjeiden avulla kirjanmerkki, jolla voit lisätä selaimelta sisältöjä Lightly'in: Settings > Save with Safari > Install bookmarklet.
5. Optiona on, että Lightly pörrää taustalla. Tällöin se lisää automaattisesti kaikki selaimelta kopioimasi sisällöt Evernoteen. Jos et halua, että näin käy, sulje automaattinen taustakäynti ja avaa sovellus vain, kun haluat tehdä muistiinpanoja.
6. Asetuksissa voit valita, mihin muistikirjaan verkosta poimitut sisällöt tallentuvat. Tämä valinta on laitekohtainen ja voit vaihtaa muistikirjaa koska vain.
7. Erityisen tärkeä ominaisuus on tagien lisääminen. Kun tarkastelen lisättyä sisältöä Lightlyssä, voin lisätä Evernote-tagejäni ja luoda uusia hyvin vaivattomasti: napautan yläpalkin i-painiketta ja sovellus näyttää valmiiksi kaikki aiemmat tagini. Voin myös samassa paikassa siirtää sisällön muistikirjasta toiseen.
8. Sisältöjen jakaminen Twitteriin ja Facebookiin käy erittäin notkeasti. Löydöt eivät huku pelkään viestivirtaan vaan samalla kun jaan ne kavereille someen, ne tallettuvat myös omiin muistiinpanoihini, oikeisiin kansioihin ja vielä tageillä leimattuina, jotta löydän aarteen myöhemmin helposti.

Esittelyvideo:


Introducing Lightly from Ignition Soft on Vimeo.

Lightlyn puutteena peljän iPhone-version lisäksi on se, että se soveltuu lähinnä tekstipainotteisille sivuille. Jos sivustolla on runsaasti multimediaa, tekstiosuudet eivät kopioidu suoraan muistioon, mutta onneksi palvelu antaa käsin valita muistioon vietävän tekstisisällön (näytön oikeassa yläreunassa pieni kolmio vie manuaalivalintaan). Miinusta annan myös sovelluksen omalle yliviivaukselle (highlight). Sen sujuva käyttö vaatii hieman harjoittelua.

Sovelluksen käyttämisen oppii hetkessä, mitä ei voi sanoa kaikista Evernoten laajennuksista. Tämä on todella suosittelun arvoinen apulainen.

Muutamia ruutukaappauksia:

Käyttöliittymä on selkeä.

Asetuksissa voi helposti vaihtaa muistikirjaa, johon sisällöt tallentuvat.

Muistikirjaa voi yksittäisen sisällön kohdalla vaihtaa myös i-painikkeen takaa. Tagin lisääminen on kätevää.

Löydöt saa kätevästi jakoon sekä Twitteriin että Facebookiin. Viestiä voi editoida ennen lähettämistä.

PLE: pilvinen some aurinkoistaa elämää

Rutiinien luominen vähentää tiedonkäsittelyn tuottamaa kognitiivista kuormaa. Perinteinen tietokonetyöskentely sujuvoitui oman koneen asetuksilla: työpöydän kuvakkeet, kansiorakenne, selaimen viritykset. Nyt yhä useampi meistä seilaa monen laitteen kautta netissä. Synkronoituvat pilvipalvelut mahdollistavat sujuvien rutiinien luomisen. Palvelut jakautuvatkin jo karkeasti kahteen luokkaan sen mukaan, toimivatko ne kätevästi laitteesta riippumatta vai eivät.

Kesän kaivattu tauko työhön ja opiskeluun siivosi mieleni työpöytää ja innosti organisoimaan oman opiskeluarjen rutiineja uuteen uskoon. Olen havainnut hoitavani työasioita sujuvasti yhä enemmän mobiililaitteilla. Opiskeluakin... mutta bussissa istuessa on ollut työlästä hitaalla yhteydellä etsiä pitkää reittiä kaikkia tarvittavia linkkejä. En todellakaan muista kaikkea verkko-osoitteita ulkoa. Niinpä mietin, että voisin koota kaikki tarpeelliset linkit yhteen aloituspisteeseen.

Aikoinaan ylläpidin ajankohtaisia opiskelulinkkejä omalla kotisivullani, mutta tuo portaalisysteemi on nykymittapuulla ylen hankala ylläpitää enkä olekkaan päivittänyt sivua vuosikausiin. Toisaalta en myöskään ole sitä hävittänyt, koska esihistoriallisilla jäänteillä on oma retroarvonsa. Niin paljon opettelin HTML-kieltä, että opin tekemään kotisivuja. Tunnelmaksi jäi tosiaan kielenopiskelu.

Halusin siis organisoida omat opiskeluasiani niin, että voisin laitteesta riippumatta kätevästi tavoittaa oleelliset verkkopalvelut. Mietin, että Googlen henkilökohtainen työpöytä iGoogle voisi olla oikein hyvä, onhan sille annettu PLE-arvonimi monissa yhteyksissä - siis Personal Learning Environment. Yllätys odotti iGooglessa. Tiedote kertoi, että palvelu lopetetaan 1.11.13 ja mobiilipalvelu jo ensi viikolla 31.7.12.

"iGoogle poistuu käytöstä 16 kuukauden kuluttua 1. marraskuuta 2013. Mobiiliversio poistuu käytöstä 31. heinäkuuta 2012. Mistä tämä johtuu? iGoogle käynnistettiin alun perin vuonna 2005. Verkko- ja mobiilisovellukset ovat kehittyneet sen jälkeen huimasti, ja kaikki saavat nyt räätälöidyt tiedot reaaliajassa hyppysiinsä. Uudenaikaiset sovellukset, jotka toimivat esimerkiksi Chrome- ja Android-alustoilla, ovat tehneet iGooglesta tarpeettoman. iGoogle poistuu käytöstä 1. marraskuuta 2013, joten sinulla on 16 kuukautta aikaa sopeutua muutokseen tai viedä iGoogle-tietosi."

Seurailen someuutuuksia sillä silmällä ja säilön Diigooni. Muistin, että iGooglen kaltainen Netvibes voisi toimia virtuaalityöpöytänä, mutta sen keskeisin ominaisuus on yhdistää samaan näkymään syötteitä eri lähteistä. Tällä kertaa en kaivannut sellaista.

Kuvamuistissani oli Windows 8:aa muistuttava virtuaalinen henkilökohtainen työpöytä, johon voi muokata omia painonappeja. En millään muistanut palvelun nimeä. Somepalveluitahan virtaa kymmenittäin kaikilta asiaan liittyviltä kanavilta. Mutta voi miten kätsyä. Olin bongauksen arkistoinut Diigooni mm. tunnisteella henkilökohtainenetusivu. Ja sehän löytyi, siis Symbaloo. Kun tutustuin palveluun tarkemmin, siitä löytyi useita houkuttelevia ominaisuuksia, kuten:

• hollantilainen alkuperä, jee Eurooppa!
• mahdollisuus lisätä omia kuvia painonappeihin
• yksityisten ja julkisten verkkokarttojen (webmix) mahdollisuus
• opetussovellukset ja -kokemukset (SymbalooEDU)
• sujuva synkronointi mobiilisovelluksen ja verkkosovelluksen välillä

Välilehdille voi lisätä toisten tekemiä verkkokarttasivuja tai tehdä itse lisää. Sivuja (tai mitä nuo painonappinäkymät nyt ovatkaan) voi pitää yksityisinä, jakaa kavereille tai koko nettiväelle. Niitä voi myös upottaa verkkosivuille. Palveluun voi luoda oman profiilin ja linkittää sen Twitterin ja Facebookin kanssa. Symbaloon blogissa vertaillaan palvelua iGoogleen (tulossa siirtoapuri iGooglesta Symbaloohon). Minut löytää tästä Symbaloo-osoitteesta ja oheinen opiskelusivustoni on vapaasti nähtävissä.

Mobiilikäyttö on tärkeää. Symbaloo valloitti juuri mobiilikäyttöliittymällään. Tukee mainiosti myös surffailun alkupisteen laatimista lukutaidottomille, vanhuksille tai vammaisille. Puhelimen käyttöliittymä on selkeä ja surffailu luonnistuu mukavasti.

Sosiaalisen median lukiokurssi – vassokuu

AVO-hankkeen tuotoksia alkaa tipahtelemaan kuin kypsiä hedelmiä puusta. Tätä hedelmää on kypsytelty jonkunmoisella joukolla puolitoista vuotta. Siis somen median luokiokurssia.

Vuonna 2009 järjestin omassa osahankkeessa (Vinkkiverkko) Harppaus-opintopiirin Wikiopistoon. Tarkoituksena netitse ottaa sosiaalisen median työtavoista ja ilmiöistä työkaluineen ite. Opintopiiri ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mikä oli inspiroivaa ja johti kehittelemään jatkoajatuksia. Yksi jatkoajatuksista oli lukiolaisille kohdennettu opinto-ohjauksen näkökulmasta suunniteltu sosiaalisen median kurssi. Opinto-ohjaus tässä tarkoittaa opiskelutaitoja ja valmiudet jatko-opintoihin sekä työelämään.

Alunperin Kotkasta piti löytää toteutuskoulut ja kurssilaiset, mutta monen tekijän summana homma ei lähtenyt käyntiin. Verkostoissa on voimaa ja niinpä kokeilu polkaistiin käyntiin Turussa ja Hämeenlinnassa. Turun Päivi Luoma ja Antti Huttunen sekä Hämeenlinnan Pieta Tukkimäki-Hildén saivat organisoitua ensimmäiset kurssit pystyyn. Assistenttina ensimmäisessä toteutuksessa oli abiturientti Riku Heininen, jolle myös vielä suuret kiitokset. Riku valaisi nuorisonäkökulmaa kurssin rakenteluun. Turusta löytyi kaksi pilottivalmiudessa olevaa opettajaa, Jatta Paakkinen ja Johanna Parvinen, joille myös iso kiitos.

Homma eteni etäluentojen ja verkkotehtävien kanssa. Viime syksynä pallo oli entistä enemmän kouluilla. Turkulaiset liittivät kurssin verkkotarjottimelleen ja Hämeenlinnalaiset toteuttivat kurssin osana yrittäjyysopintoja. Hämeenlinnalaisten lopputuotos oli onnistunut tapahtumailta paikallisille yrittäjille.

Kuulin, että muuallakin on vedetty sosiaalisen median lukiokurssia, mutta en silloin saanut mitään linkkejä, josko jotain olisi somessakin löydössä. Tämä meidän toteutus on CC BY-SA 3.0 mukaisesti käytettävissä. Kesän aikana rakentelen kurssipaketin Wikiopistoon, sinne mistä kaikki aikoinaan lähti.

Somen lukiokurssin wikistä löytyy mm. opetussuunnitelma, open opas kurssin yhdenlaista toteuttamista varten, portfolio-ohjeet, arvioinnista opiskelijoille, arviointimatriisi ja käänteismentroinnin idea yrittäjyyskurssilaisille. Kaikkia sisältöjä on mahdollisuus edelleen muokata ja kehittää. Tavoitteena on valmistaa kesän rauhallisena aikana ennen lomia vielä muutama sisältöalue. Rakennettakin on jatkuvasti hyvä selkiyttää ja miettiä vaihtoehtoisia toteutustapoja. Mutta tässä on nyt ainakin jotain, mistä lähteä eteenpäin.

Arviointi ohjaa oppimista ja opettamista

Mitä pitäisi tehdä? Kaikki hyvin? Yhdessä arviointia kehittämään! Vaikkapa Vinkkiverkon Arviointi-ryhmässä tai Sometun Arviointi-keskustelussa.

Kun pitäisi muotoilla oppimistehtäviä nettiin...

Verkkotehtävien muotoilu aiheuttaa joskus päänvaivaa. Välillä taas jälkijättöisiä harmitteluja. Väärin muotoilti tehtävä jämäyttää opiskelijoiden aivot, latistaa intoa ja motivaatioita ja sitten ollaankin liikkeellä kivireen kanssa. Mitään viisastenkiveä minulla ei ole jakaa, mutta tässä jotain vinkkejä ja virikkeitä.

Kaksi eteen yksi taakse #vkk09

Eilisaamuna pyrähdin Espoossa Virtuaalikorkeakoulupäivillä. Harmi kyllä, illan oppitunnit osuivat rajoittamaan osallistumista kiinnostavanoloiseen kaksipäiväiseen tapahtumaan.

Työn ja välimatkojen vuoksi ei ollut järkevää, että aikoinaan lupauduin yhteisesitykseen Jere Majavan ja Juhana Kokkosen kanssa. Mutta kokemuksena olin sentään hyvilläni jutusta. Nimittäin kokeilimme esityksessämme Pecha Kucha -tyyliä, siis 20 kuvaa ja 20 sekunttia kuvaa kohden. Otsikkomme oli Kaksi eteen, yksi taakse: sosiaalinen media matkalla korkeakouluihin.

Koko esityksen Echo-tallenne (minä, Jere Majava, Juhana Kokkonen ja keskustelu 45 min, voi siirtyillä esityksessä kohdasta toiseen)

Aloitin omalla tarinallani Wikiopistossa ja Tampereen yliopistolla kokemastani (slidecasta eli äänet mukana). Nauhoitin puhelimellani (iPhone) oman osuuteni. Yllättävän hyvin ääni tallentui, vaikka en ollut ihan puhelimen vierellä. Tallenteen formaatti oli m4a, jonka konvertoin netissä mp3-muotoon. Kuvat ja ääni on synkattu Slide Share -palvelussa.

Wikiopistotarina Rongas 181109

View more documents from arongas.

Esityksessä vilahtaneet verkkosivut: Wikiopiston Uudet lukutaidot -kurssi ja opintowikini keskustelusivu, Uudet lukutaidot -kurssin muistiinpanoni sekä kurssin ryhmätyöwiki blogeista.

Oman tarinani jälkeen Jere Majava kertoi sosiaalisesta mediasta Helsingin yliopistossa (esityksen kalvot ladattavissa pdf:nä) ja Juhana Kokkonen ylipäänsä sosiaalisen median mahdolliuuksien käyttöönotosta organisaatiossa (viitekehyksenä Metropolia), esityksen kalvot saatavilla verkossa.

Jahapaula (ja pari muuta) raportoi Qaikun Seminaarikannuun ja noukki mukavasti esityksiä seuranneesta keskustelusta hyvin oleellisimmat pointit.

Esitarinoitani
http://opeblogi.blogspot.com/2009/09/wikiopiston-nettikaytavilla-liikkuu.html
http://opeblogi.blogspot.com/2009/09/opiskelu-20.html

Opiskelu 2.0

Merkitsen muistiin päivän kokemuksia Virtuaalikorkeakoulupäivien esitystä varten.

Kertoilin viime viikolla, että Wikiopiston nettikäytävillä vertaisjeesaaminen toimii. Viime viikon Uudet lukutaidot -luento (Suoranta & Vadén) vilahti huomaamatta ohi, mutta vinkistä havahtuneena tänään aamuviideltä matkaan ja siellä sitä sitten nautittiin luento- ja ryhmätyöherkkua.

Menomatkalla junassa havaitsin (syötteenlukijasta), että jaaha, on laitettu kiintoisa artikkeli Wikiopistossa lukuläksyksi ja pohdintatehtävä myös. Ällikkänä olin siitä, että wau, viikon vanha teksti. Pitkän opiskelijauran aikana ensimmäinen kerta näin tuoretta aineistoa. Artikkeli oli hyvä, sopivaa lukemista aamu-unenpöppörössäkin, ja laittoi pohtimaan asioita, jotka dialogiluennon aikana paljastuivat hedelmällisiksi.

Koska ilman kynää lukeminen on hankalaa, perustin oman Diigo-ryhmän opiskelun nettilukemisia varten. Diigolla voin korostaa tekstikatkelmia ja kirjoittaa muistiinpanoja suoraan lukemalleni nettisivulle. Korostetut pätkät ja muistiinpanot näkyvät myös Diigo-ryhmän sivuilla. (Kirjoittelin kesällä muutaman jutun Diigosta.)

Luennon (jota siis Suoranta ja Vadén pitivät keskustellen) ohessa pähkittiin pienryhmissä uusia lukutaitoja. En tuntenut ketään kurssilta, paitsi ystävällinen vinkkaajani viime viikolta istui takana ja heti oli kynnys matalampi aloittaa juttua. Porukkaa oli usealta laitokselta, joten joku netitse tutustuminen olisi ollut ihan jees. Hypermaisteriryhmässä on tullut kivaa tunnelmaa, kun ollaan esittäydytty Moodlessa. Persoona pelissä ja heti helpompi lähestyä.