Kyselin pari päivää sitten Twitterissä ihmisten ajatuksia tulevaisuuden oppikirjasta. Kuusi asiantuntijaa vastasi ja yhteenvetona kaikki olettavat jonkin asteista perinteisen kirjan ja uuden teknologian liittoa.
VTT selvitti äskettäin oppikirjan tulevaisuutta. He kokeilivat hybridioppikirjaa, jossa kirjaan painettujen kuvakkeiden avulla saattoi avata kännykkään aiheeseen liittyviä sisältöjä, jotka noudattelivat myös oppijan edistymistä. Tutkimustulokset olivat rohkaisevia.
Jokin aika sitten yritimme pienellä porukalla testailla ReadCloud-palvelua, jossa tavoitteena oli lukea kollektiivisesti ekirjoja, jakaa kommentteja, nostaa esiin tekstin oleellisia asioita sekä keskustella teksteistä. Palvelu oli vielä turhan beta, mutta idea varmasti kehittyy ja sopii erittäin hyvin esimerkiksi korkea-asteen perinteisten kirjatenttien rinnalle sekä kirjallisuuskasvatukseen.
Twitter-raati oli myös sitä mieltä, että tutkiva- ja ongelmalähtöinen (+ilmiöpohjainen) oppiminen johtaa siihen, että nykymuotoiset oppikirjat eivät jatkossa ole niin keskeisessä asemassa kuin ovat olleet, yliopistossa tämä muutos on jo selkeästi havaittavissa erään kommentoijan mukaan.
Ongelmissa yhdistyy monta tieteenalaa ja lähteitä tarvitaan aina useita. Oma ymmärrys, tiedon etsintä, tiedon käsittely, ajatusten ja tekstien luominen tutkitun ja koetun perusteella tuntuvat olevan keskiössä myös niissä opinnoissa, joihin olen itse viime aikoina osallistunut. Kirjoilla on aina oma sijansa, mutta liiketoimintana oppikirjan kustantamista joudutaan miettimään uudella tapaa.
Chris Andersonin kirjassa Free (suomennettu Ilmainen) esitellään ilmaisen oppikirjan ja siihen liittyvien oheistuotteiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi Wikikirjastossa ja YUDU-palvelussa on jo nyt saatavilla paljon ilmaisia oppikirjoja. Ilmainen kirja on ilouutinen kenelle tahansa opiskelijalle ja kuntien säästöpaineissa houkuttelevaa, kuten on saatu lukea rapakon takaakin, Schwarzeneggerien vaatiessa ilmaisia sähköisiä oppimateriaaleja opiskelijoille.
Mitä sitten Anderson ehdottaa? Ilmaisen kirjan rinnalla sekä huokeita (mustavalkoisia) että kalliimpia maksullisia painettuja kirjoja, oikeus pdf-tiedoston tulostamiseen (lisämaksusta tulostus palveluna, johon kuuluu kirjaksi sitominen), tulostettava luku kirjasta, äänikirja, luku kerrallaan äänikirja, ekirja kokonaisena tai luku kerrallaan, flash card -versio koko kirjasta ja luvusta kerrallaan. Suomi, joka on pieni kielialue, ei varmaan toimi samaan tapaan kuin Andersonin esimerkkitapaus Yhdysvalloista, mutta kyllä näistäkin löytyisi ideoita uusiin tuotteisiin. Tieteenaloihin perustuvissa oppikirjoissa sisällön päivittyminen muutoin kuin massiivisilla uusilla painoksilla olisi eduksi.
Miltä sitten koulunkäynti näyttää tulevaisuudessa? Välitunneilla ei tankata raittiilla ilmalla ja vedellä nuorisoa vaan sähköllä taskuissa tai ranteissa kulkevia oppimislaajennuskoneita. Ehkäpä langattomalla sähköllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti