"Oppikirjoja ja -materiaaleja on yhden sijasta useita, ja niitä hyödynnetään vertaillen ja soveltaen. Opiskelu ei tapahdu yksinomaan luokkahuoneessa, vaan erilaisia oppimisympäristöjä hyödyntäen ja yhdistellen. Samalla opettajilla on mahdollisuus tehdä yhteistyötä yli oppiainerajojen ja etenkin erilaisten käytännön toimijoiden kanssa."Olen yhdeksättä vuotta opettajana ja edelleen hämmästelen oppikirjasidoksia. Ymmärrän, että tehtäväkirjoissa on tärkeää olla sama kirja koko porukalla, mutta muuten? Itse olen antanut opiskelijoilleni suosituksia ja samalla kertonut, että kunhan on x-vuoden jälkeen painettu kirja, niin sopii tälle kurssille. Olen myös kannustanut opiskelemaan samaa kurssia usean oppikirjan avulla, varsinkin, jos tähtäimenä on yo-tutkinto. Tämän viisauden talletin loistavan biologian ja maantiedon opettajani, Tapio Rintasen, tunneilta.
En ole yhtään kurssia tähän mennessä lukiossa opettanut oppikirjasta (kääk, tuleeko nyt nootti jostain...), vaan kaikki opetussuunnitelmasta. Sitä pidän oppimistoimintaa ohjaavana asiakirjana. Oppikirjat on tehty opetussuunnitelman mukaan. Siis minkä tahansa oppikirjan pitää kelvata.
Ymmärrän kustannusalan huolen, oppikirjamarkkinoilla leijuu tummia pilviä. Oppikirjan tulevaisuudesta kirjoitin tähän blogiin äskettäin. Tänään näin ensimmäistä kertaa kirjakaupassa kierrätyskirjahyllyn (pitää käydä kuvaamassa huomenna). Sellainen on Helsingin Suomalaisen kirjakaupan oppikirjaosastolla. Entäs jos oppikirjat löytyvät tulevaisuudessa Wikikirjastosta? Juuri tv-uutiset kertovat Gummerruksen kirjapainon lopettamisesta.
Oma näkyni on se, että toisen asteen koulut ja kirjastot toimivat yhdessä. Samalla kurssilla käytetään lukuisia oppimateriaaleja. Osa oppiaineistoista syntyy kollektiivisesti, osa on toimitettua, osa kansainvälistä. Osa oppiaineistosta on maksullista ja osa vertaistuotannon kautta maksutonta. Osa oppiaineistojen luomisen ympäristöistä on mainos- tms. -rahoitteisia, osa kaupallisia. Turvallisuudesta saattaa tulla koulumaailmassa myyntivaltti.
1 kommentti:
Ihan samaa mieltä että oppijat saavat itse löytää materiaalinsa. Tein suositusluettelon mutta yhtä hyvin olisin voinut sanoa mille hyllylle menee kirjastossa tai millä hakusanoilla hakee.
Lisäksi pakotin itse määrittelemään teeman mihin perehtyvät kun uskon oman kiinnostuksen johtavan parhaaseen ja pysyvimpään tulokseen.
Optiman ryhmäpäiväkirjassa sitten heittelivät toisilleen kokemuksia kirjoista ym.
Tästä seuraa se että aikaa kuluu alkuvaiheessa enemmän mutta lopuksi olivat aikuiset oppijat tyytyväisiä.
Itse en ole oppimisympäristö ajattelusta kun se on aina siellä (siis se ympäristö) missä ihminenkin. Mutta kai se on tarpeen jossain tuokin - avaa silmiä katsomaan ympärilleen.
Lähetä kommentti