Omani alkavat kulua kantapäästä puhki. Muistelin, miten lapsuusaikoina tollukkaita kotjattiin. Maitoliimalla liimattiin vanhojen varsista leikattuja uusia pohjia. Huopikkaita ja sisäkäyttöön tehtyjä varrettomia (jollaiset olen hankkinut pari vuotta sitten) saa kumipohjaisinakin. Kestävät kulutusta enemmän. Mutta jokin lumo noissa vanhamallisissa on.
Kiitos taasen Twitterin, kun siellä huokaisin, ettei mistään saa tollukkaita, sain aikamoisen nopeaan linkkivinkin Lahtisen Huopaliikkeen sivuille. Tehtaanmyymälää suositeltiin.
Perhepiirissä on haikailtu kunnon hiihtimien perään, eräsuksia olisikin ollut toissapäivänä myynnissä Kotkan torilla, harmitti lukea siitä eilen jälkikäteen. Eräsuksiin, jollaisia armeijassakin käytetään, sopivat huopavuoriset saappaat (kuten miesten Rokka-saappaat), niillä mennään kelillä kuin kelillä. Lieksan Reinokaupasta näitä oli Räsämäki saanut tarjouskorista kahdet kolmellakympillä.
Eilen investoin pilkkisaappaisiin (aidot Power Boots -merkkiset), tollukkaihin verrattuna niillä on laveampi käyttökausi, kestävät märkää (ja valmistaja antaa vuoden takuun). Ihmejalkineet, pakkasta oli -22°, vain ohut sukka jalkaan ja varpaat vain lämpesivät iltalenkillä.
Ja mikä opetus? Netissä kannattaa aina ihmetellä ääneen. Twitteristä (ja edelleen Qaikusta) saa nopeasti hyviä vinkkejä. Nyt vain odotellaan, että matkan varrelle osuu Jämsä (Lahtisen Huopaliike) tai Lieksa (Reinokauppa). Ja by the way: synnyinpitäjässäni Virolahdella on Pyterlahden kylässä jo vuosia järjestetty Reino- ja Aino-juoksun MM-kisat, tekivätpä sikäläiset kisaintoilijat Reinokauppaan linja-autoretkenkin viime vuonna ennen kisoja.
1 kommentti:
Tollukas-sanaa en olekaan koskaan ennen kuullut, miulle ne on töppöset. Mutta hiihtimistä puhuttiin mekin aina lapsena.
Lähetä kommentti