Vanhoja sanomalehtiä ja tuoretta somea

Monta vuotta siitä, kun kotona ensikertaa ehdottelin, että voisi sanomalehden tilaamisen sijaan lukea verkkolehteä. Ei ottanut tulta silloin, mutta nykyisin kaikki ovat tyytyväisiä siihen, ettei turhaa postia tule. Uutiset luetaan netistä, tietokoneella tai puhelimella. Siitä on tullut normaalia.

Twitter-tuttavistani osa toimii netin kirjeenvaihtajina, aina tuoretta kalaa jaossa. Osa uutisista saapuu syötteenlukijaan, osa Friendfeediin. Syötteenlukijasta jaan erikoisalani juttuja eteenpäin.

Yhä useampi tuttavani jakaa uutisia sivuharrastuksenaan. Silloin tällöin. Kun kymmeniä silloin-tällöitä summautuu, päivän ajankohtaistarjonta on personoitua ja riittävää. Tuntuu kuin joku jossain toimittaisi parhaat palat juuri minulle. Huippua ihmiselle, joka ei voi olla säilömättä eteen osuneita herkkuja. Verkon varaan heittäytyminen opettaa luopumaan lehtileikekansioista ja vuosikertakokoelmista. Aina ne jostain löytyvät, jos tarvitaan. Tai koskaan ne eivät kumminkaan löydy omista varastoista, kun tarvis olisi.

Toisaalta vanhat uutiset antavat kiinnostavaa perspektiiviä. On huippua ollut lukea esimerkiksi tämän joululoman pannuhuonehetkinä Maaseudun Tulevaisuuksia vuodelta 1989. Twitter säilöö esimerkiksi vain viimeiset 3200 viestiä, joten nettikellarin hyllylle tarvitaan säilöntäapua, kuten BackupMyTweets.

Kotimaiset aviisit ovat edelleenkin kovin heikosti tuotteistaneet nettitarjontaansa, vaikka esimerkiksi Chris Anderson on seikkaperäisesti (ja ilmaiseksi) kertonut, kuinka homman voi toteuttaa. Itse esimerkiksi ostaisin netitse johtavan valtakunnalisen sanomalehden juttuja, jos niitä saisi erikseen muutamalla sentillä. Jos käyttöliittymä olisi hyvä ja olisi vaikka oma ostoskukkaro, jonne tallettaisin kympin, käyttäisin aika surutta nettirahaani juttujen ostamiseen.