Verkkosivujen luettavuudesta

Verkko-opettajan suodenkuoppalistaa oli kommentoitu ja tärkeä kommentti olikin, nimittäin luettavuuteen ja visuaalisuuteen liittyen:

Anonyymi sanoi...

"Lisäisin vielä visuaalisuudesta, että kaikki ylimääräiset bling-väri-kuvake-ja muut härpäkkeet ei muuta kuin haittaa lukemista, joten teksti mahdollisimman puhtaana ja selkeänä. Myös fontin valinnassa kannattaa olla tarkka, mahd neutraali toimii parhaiten."

Keväällä hankkeen kanssa puuhasin Opetus verkossa -sivustoa. En pysty käsittämään, miksi palvelun tarjoaja ei ota kuuleviin korviinsa vaivaista pyyntöä siitä, että fonttikokoa pitäisi hieman suurentaan (muutos pitäisi tehdä tyylitiedostoon, johon en itse pääse käsiksi).

Tiedän tiedän, selaimen asetukset vaikuttavat. Mutta suurin osa meistä katselee kaikkia sivuja perusasetuksilla monista koneista päivän aikana, eikä niitä aina jaksa olla säätämässä sivukohtaisesti. (Vinkkinä, jos et vielä tiedä, niin sivujen tekstin skaalaus toimii yleensä näppärästi painamalla Ctrl ja rullaamalla hiirellä tai + ja - näppäimillä).

Säädimme toisessakin hankkeessa (Aikuislukioitten oposivut) fonttikokoa ja niiden sivujen tyylitiedoston toimittaja (loistava Lieskatuotanto) toteutti toiveemme hetkessä. Olen huomannut, että suhtautuminen näihin tektikokoasioihin on... miten sen nyt sanoisi... kummallista.

Olen joka tapauksessa kommentoijan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Tosin käyttäjä ei useinkaan pääse vaikuttamaan asiaan, jos kyse on, kuten edellä, tyylitiedoston asetuksista. Monissa oppimisympäristöissä on myös mahdotonta vapaasti säätää näkymää. On vain jotenkin toimittava ympäristön ehdoilla, mahdollisimman suurta selkeyttä tavoitellen. Ja pitäisi myös muistaa ne, joilla on hahmottamisvaikeuksia, huono näkökyky tai värisokeus (verkkosivuilla ei pitäisi koskaan tehdä merkittäviä erotteluja käyttämällä punaista ja vihreää). Päätteetön fontti, mielellään haalea taustaväri, ei liian suuri kontrasti tekstin ja taustan välillä (esim. musta valkoisella kannattaa muuttaa harmaaksi valkoisella tai mustaksi harmaalla).

Makuasiat ovat sitten erikseen. Noita vilkkuvia kilkkeitä onneksi näkee enää hyvin harvoin.