Vannoin toissailtana, että Eppu Normaalista tulee ulkokoira. Meillä on koirapoika 3kk. Tytär hinkui ja minä olen ehdoton koiraihminen, kasvanut 2-vuotiaasta 15-vuotiaaksi beaglen kanssa. Tuossa äsken muistelin ITK'07 -päivillä kuulemaani parasta vinkkiä: jokaisella tvt-opettajalla pitää olla koira. Äsken hehkuttelin sitäkin, kuinka ajatteleminen toimii paremmin liikkeessä kuin alas-istuen.
Kun elää enimmäkseen kotona ja työpaikalla ja ihan pihalla/metsässä/järvellä on kaupassakäynti kuin ulkoavaruusmatka (ruokakauppa sentään tuttu lähiplaneetta). Opin jokin aika sitten, että ei ole sellaista kuin naamarasva. Kasvoissa on noin kymmenen eri aluetta, joille jokaiselle on oma voide.
Entäs koiranlenkittäjän pakollinen hankinta, lenkkarit (tähän asti juostu markettossuilla ja poikien vanhoilla pelikengillä, ja aina auts)? Kaupassa kymmeniä erilaisia jalkineita ja hintahaitaria kummasti ja korkealle (80 - 170 €). Eikä siinä kaikki. Myös juoksusukat. Ne piti ottaa. Oikein hi-tech sky run. Verkkomummolle sopivat (kuten monotkin, jotka voi kytkeä iPodiin... no ei oo sellaista, mutt heh heh). Oikeesti hyvät hankinnat, mutta alessakin satanen meni että hups. Silti uskon liikkeeseen, halpa harrastus - in the long run. Oivalluksia syntyy, kun ei jämähdä koneiden äärelle. Monipuolinen elämä ravitsee ja inspiroi. Liikkelle vain! Kehon mukana liikkuvat ajatus ja ymmärrys.
Eppu juoksi kaverina uusien lenkkareitten + sukkien neitsytmatkalla niin suloisesti, että taas pinna venyy koulutushetkiin. Hesarilla on muuten aivan iki-ihana koirablogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti