maanantaina, tammikuuta 25, 2010

Suomi oppimisosaamisen huippumaa: lisää ideaa bisnekseen

Teknologiakeskus Innopark Oy käynnisti oppisisältöjen liiketoimintamallien selvitystyön. Tutkinnan alla ovat nykyiset ja erityisesti tulevaisuuden mahdolliset mallit sekä arvoketjut. Teen viikonloppuisin ja muina vapaahetkinä eli yrittäjänä ja Kari A. Hintikan (ja Nethunt Oy:n) alihankkijana kyseistä selvitystä.

Oma osani on erityisesti perata jo olemassa olevia liiketoimintamalleja sekä alan yrityksten ja koulupuolen oppisisältötuotteita. Tässä blogissa on jo vilahtanut muutamia tähän urakkaan liittyviä juttuja.

eOppimistoimialan yrityksistä kartoitusta tekee erillisenä selvityksenä Valopi Oy:n Jarmo Tanskanen.

Selvistystyön taustalla on Finpron viimevuotinen projekti Future Learning Finland ja laajempi tavoite edistää suomalaista oppimisosaamisen kaupallistamista. Finpron hankesivuilla kiteytetään:
The high quality of Finnish education has been duly noted around the word. Now the Future Learning Finland project led by Finpro is making the famous Finnish educational competence widely available on international markets. Chalkboards and pointers are things of the past: future learning tools consist of mobile terminals and virtual classrooms.

The Future Learning Finland project aims to distribute information about the high quality of Finnish education, as well as the services and technologies in the field. National operating models cannot be directly transferred to other environments and cultures, but learning and experiences can be shared. 


Tässä seuraavien viikkojen aikana tarjolla on erilaisia mahdollisuuksia osallistua ideointiin ja analysointiin. Kirjoitamme osia selvityksestä luonnoksina avoimeen verkkoon. Sorsastamme ja jaamme syntyvää saalista. Ensimmäisiä verkko-osallistumisen paikkoja ovat Qaiku-kanava ja Twitter. Selvitys on nimetty ELMA:ksi (vaikka vähän jahkailin saman nimisen maaseutunäyttelyn vuoksi, mutta nimimaailma on mitä on).

Tiiviistäen: ELMA on raportti (E-)oppisisältöjen LiiketoimintaMAlleista. Tavoitteena on löytää uusia ideoita ja näkökulmia alan yrityksille. Verkko-osallistumista ja keskustelua toivotaan kaikilta kiinnostuneilta selvitystyön alusta alkaen.

Missä se bisnes on?

Kesätyönä kiersin haastattelemassa e-oppimisalan yrityksiä ja työstän loppuraporttia opettavaiselta ja antoisalta retkeltä. Lähes kaikille haastatelluille oli yhteistä tuskailu ansaintamallien kanssa. Tässä ote haastattelukierroksen raportista:

E-oppimistuotteiden asiakaskuntaa ovat formaalin koulutuksen järjestäjät, työelämän koulutusjärjestemät, vapaa-ajan harrasteopintojen tarjoajat ja yksityiset kuluttajat. Kotimaiset markkinat ovat suppeita ja osa asiakassegmenteistä hyvinkin pieniä. Oppimistuotteiden vienti laajentaisi huomattavasti potentiaalista asiakaskuntaa, mutta kieli ja kulttuuri koettiin haastattelun perusteella useimmiten suurena rajoittavana tekijänä. Tosin tarkkaan harkitulla konseptilla ja hyvillä suhteilla suomalainen oppimistuote oli löytänyt tiensä ulkomaille. Myös monikansallisen yrityksen henkilöstökoulutukseen räätälöity koulutuskokonaisuus oli ylittänyt kielirajat. Oman tuotteensa mukauttamista kansainväliseen levitykseen miettivät varsinkin pelillisiä tuotteita toimittavat yritykset: tuotteen kehittämisprosessi on pitkä ja kallis, asiakaskuntaa mielittäisiin lisää.

Yhteistä lähes kaikille haastateltaville oli mietteliäisyys eoppimistuotteiden suhteen: "Missä se bisnes on?" Ansaintalogiikan löytäminen on haasteellista avointen digitaalisten aineistojen levitessä YouTuben, Wikipedian, yliopistojen ja kansallisten yleisradioyhtiöitten verkkosivustojen ja muiden vastaavien kautta. Määrällä ei voida kilpailla, vaan valtit on löydettävä asiakkaan tarpeista, kuten
täsmällisesti kohdennetusta, luotettavasta ja laadukkaasta sisällöstä, jota voidaan mahdollisesti räätälöidä asiakkaan tarpeisiin.


ELMA on raportti (e)oppisisältöjen liiketoimintamalleista Teknologiakeskus Innopark Oy:lle tekijöinään Kari A. Hintikka ja Anne Rongas. Osallistu ja seuraa Twitterissä tai Qaikussa.

2 kommenttia:

Miikka kirjoitti...

Omasta näkökulmastani kannattaisi hyödyntää korkeatasoista pedagogista osaamista, tieteellistä koulutusta ja asiantuntijuutta yleensä. Peli ym. tuotteiden lisäksi voitaisiin viedä konsulttitoimintana opiskelun, oppimisympäristöjen (laajemmin ajateltuina) ja niissä tapahtuvien prosessien suunnittelua, speksausta, joka siis perustuisi korkeatasoiseen tutkimustietoon oppimisesta, ja "insinööritietoon" teknisistä toteutuksista, ja erityisesti siihen, miten nämä osa-alueet yhdistetään. Tämäkin on varmasti tuotteistettavissa "paketeiksi".

Olen konferensseissa kierrellessäni havainnut, että Suomessa ollaan ihan hyvissä asemissa juuri tällä osa-alueella: miten yhdistetään pedagoginen tieto ja ideat teknisiin toteutuksiin.

Itse tuotteiden (esim. oppimispelit) sijaan tai lisäksi voitaisiin alihankintana tai muuten kohdennettuina projekteina - vähän niin kuin mobiilialallakin ollaan siirtymässä/ siirrytty tuotteiden valmistuksesta niiden ja palveluiden suunnitteluun.

Anne Rongas kirjoitti...

Kiitos Miikka hyvästä kommentistasi. Aihetta tullaan käsittelemään raportissa ja juuri tuo cross kitchen -lähestyminen on eräs kiinnostuksen kohde: oppimispsykologiaa, sosiaalipsykologiaa, sosiologiaa, arkkitehtuuria ja insinööritietoa samaan tuotteeseen ja vielä päälle kaupallinen tuotteistaminen ja hyvä design. Tosin tämä kaikki vapaana pölytyksenä ja idearavinteiden kylvämisenä. Tosiduuni onkin sitten rankempaa.