maanantaina, marraskuuta 02, 2009

Opekouluttajan opinsaunassa pyyhkeet tarpeeseen

Olin etätyöni puolesta kouluttamassa opettajia pari päivää, aiheena johdatus sosiaalisen median opetuskäyttöön. Valtaosa ei vielä ollut käyttänyt omassa opetustyössään avoimia blogeja tai wikejä tai muita.

Ennakkoon olin koulutuksen verkkosivuille laittanut diakertomuksen aiheestani. Koulutuspäivä jakautui neljään osaan: ensin orientointi avoimen verkon ja sosiaalisen median oppimistiloihin, sitten tutustuminen wikiin ja oman Wikispaces-wikin luominen, hienosäätöön ei suurella ryhmällä ilman ennakkovalmistautumista ollut mahdollisuuksia. Kolmas osio oli informaation ohjaamisen mahdollisuuksien esittely (syötteet, sosiaaliset kirjanmerkit, upotettavat koodit). Neljännestä osiosta vastasi Hämewikin Maija Saraste. Hän esitteli Hämewikin ja opasti artikkelin kirjoittamiseen.

Tänään laadin palautelomakkeen. Perustin koulutukselle yhteisen Google-tunnuksen ja laadin lomakkeen Googlen dokumenttien lomake-sivulla. Lomakkeen tekeminen on helppoa, tulokset saa sekä laskentataulukkona (Excel-muodossa) että valmiiksi yhteenvetoina (monivalinnat näkyvät selkeästi pylväinä ja piirakoina). Jos tekisin omilla tunnuksillani lomakkeen, muut kouluttajat eivät pääsisi näkemään yhteenvetoa, vaikka heidät voisinkin laskentataulukkoon kutsua (tätä on kokeiltu). Lomake näyttää tältä (älä vastaa, jos et ollut kyseisessä koulutuksessa). Lomakkeesta saa helposti kopion, jota voi muuntaa tarpeen mukaan. Lomakkeen voi lähettää suoraan sähköpostissa. Sen voi myös upottaa verkkosivulle.

Jaa, mites sitten tuo otsikon lupaama pyyheosasto?

Kurssilaiset pitävät oppimispäiväkirjablogeja. Aika moni työparinsa kanssa suljettuja, mutta onneksi eivät kaikki. Avoimesta blogista sain omaa koulutusosiotani koskevaa palautetta ja pyyhkeitä siinä mielessä, että kirjoittaja olisi halunnut keskustelun sijaan keskittyä enemmän oman wikin tekemiseen. Ärsyttävästi vain vilauttelin lukuisia mahdollisuuksia, mutta en antanut riittävästi eväitä samankaltaisten virittelyjen toteuttamiseen. Kurssiwikissä on työvälineitä ja rohkaisemme pyytämään niitä lisää, mutta silti aiheellinen pyyhe.

Tykkään vastakommenteista. Aina ensin tulee glubs-olo ja voi-ei-olisinpa-tajunnut -olo. Mutta niitä seuraa hedelmällinen keksimisolotila, kuten nytkin. Olisi ollut tietenkin tosi mukavaa saada palautetta heti tai vaikka sähköpostilla jälkijättöisesti, bloggaaja ei ehkä arvannut, että osun hänen tekstiinsä. En päässyt jättämään kommenttia blogiin (kommentointi suljettu vain blogiin kutsutuille), eikä yhteystietoakaan ollut. Välitän tätä kautta kiitokset. Palaute oli asiallista pohdintaa ja kirjoittajan lähtökohdista täysin ymmärrettävää.

Kouluttajan dilemma on siinä, miten taiteilla monien odotusten ristivedossa. Ja miten suhteuttaa odotukset siihen realismiin, jonka itse tuntee.

Koulutuksessa minun olisi pitänyt muistaa kertoa, että itselläni meni puoli vuotta blogeihin tutustumisen jälkeen, että sain aikaan kohtuullisen opetustoteutuksen ja wikin kanssa kului vuosi, ennen kuin hiffasin, miten se toimii. Ensin pitää sisäistää toimintatapa, ymmärtää tekniikka, miettiä omaan opetukseen sopiva toteutus, kohdentaa oppimisprosessiin ja niin edelleen.

Esimerkiksi filosofian kurssi, jonka wiki vilahteli näytteissäni, on kehittynyt nykyiseen toteutusmuotoonsa kuuden vuoden ajan, josta ajasta ensin html-verkkosivuilla vuoden, verkkosivujen rinnalla Pedanet-sivut (mm. keskustelut poistettu näkyvistä) seuraavan vuoden, ohjausblogin rikastamana seuraavan ja kolme viimeistä vuotta wikissä, ensin toisessa ja sitten nykyisessä. Ja rinnalla on kokeiltu Google-sites-sivustoa sekä Ningiä, jota jälleen käytetään keskusteluihin, joihin on aiemmin käytetty myös vapaaehtoisten kanssa Jaikua. Ja tietenkin on pitänyt kokeilla myös filopodcastin tekemistä. Second Life ja Sokratinna Runo odottavat vielä synteettiselle Agoralle pääsyään. Ja esimerkiksi portfolio-toteutuksen hiomiseen on mennyt kokemusten kera 4 vuotta. Wikin ilo on juuri siinä, että tämä hidas kehittely onnistuu ja aina voi muuntaa kätevästi uutta kurssia varten, kun tekniikka tulee tutuksi.

Mutta mitä ihmettä kertoa tästä työskentelytavasta, ettei kuulija läkähdy? Jotain maistiaisia. Poimintoja, jotka herättäisivät ehkä nälän tutkia ja opetella itse?

Jos olisin itse aikoinaan löytänyt jotain muita kuin vierasmaalaisia blogeja ja wikejä, joista katsoa vähän mallia ja kerätä ideoita, olisin ollut huipputyytyväinen. Mutta kaikki piti keksiä lähinnä itsekseen ja kokeillen, mikä ei aina ollut kivaa ja mistä johtui sitten se, että ensimmäinen kurssiwikikokeilu jäi torsoksi. Oma kipinä oli vain niin kova, että pakko oli sinnitellä tuskaisten epäonnistumisten ja harhailujen yli.

Suhteutettuna tähän kokemukseen, ajatus siitä, että ensimmäisellä wikien opetuskäyttöön tutustumisen tapaamisella pitäisi päästä oman wikin laatimiseen, vaatii ennakkovalmistautumista ja useamman opastajan tai pienen ryhmän. Jokaisella on kumminkin erilainen idea ja erilaiset kysymykset. Yleisiin toistuviin Wikispaces-wikin käytön kysymyksiin olen laatinut opastevideot.

Nyt ollaan sentään onneksi tilanteessa, jossa mietitään valtakunnallisesti avointen kurssitoteutusten koontia ja on paikkoja, kuten Vinkkiverkko, jossa kysellä vertaistukea. Ihan yksin ei tarvitse tuskitella.

EDIT: Tärkein meinasi unohtua tekstistä eli mikä tästä tekee niin hidasta? Se, että kyse ei ole vain työvälineistä, vaan toimintakulttuurista, työtavasta, jopa omasta identiteetistä ja omasta roolista (josta käytiin em. koulutettavien kanssa erittäin hyvää keskustelua). Blogin ja wikin saa suljettuna käyttöön ja niiden, kuten muidenkin avoimen sosiaalisen verkon välineitten kanssa voi toimia, kuten toimitaan perinteisissä suljetuissa verkko-oppimisympäristöissä, mutta miksi tällöin käyttää avoimia välineitä? Suljetut oppimisympäristöt ovat hyviä, jos ei haluta avoimeen oppimistilaan. Tämäkin asia on mietittävä ja kokeiltava. Se, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. En voi tarjoilla kuin esimerkkejä, en valmiita malleja.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä blogaus!

Taru kirjoitti...

Kiitos Anne tästä(kin) kirjoituksesta!
Omassa malttamattomuudessa(ni) ja innostuksessa(ni) on tärkeää muistaa, että kyse ei tosiaankaan ole pelkästään uusista työvälineistä vaan kokonaan uudesta toimintatavasta ja -kulttuurista. Ja niiden omaksuminen jos mikä toden totta vie aikaa. Niin on aina ollut, eikä ihminen siitä miksikään ole muuttunut. Enkä tiedä onko edes tarpeen. Myös se oman roolin ja identiteetin hakeminen vie aikaa. Tässä suhteessa sekä opettajat että opiskelijat ovat samassa tilanteessa.

Unknown kirjoitti...

Luulen, että taustalla on myös koko oppimiskulttuurin murroksesta ellei peräti vallankumouksesta. Oppiminen sosiaalisen median välineillä on mielestäni suurimmalta osalta itseohjautuvaa. Kuten oivaltavasti mainitsit: " Se, että kyse ei ole vain työvälineistä, vaan toimintakulttuurista, työtavasta, jopa omasta identiteetistä ja omasta roolista..."

Valmiita vastauksia on vaikea antaa, jos jokainen oppimisen- ja oivaltamisenprosessi on omanlaisensa. Enää ei ole oikeita ja vääriä vastauksia, vaan erilaisia (persoonallisia) tapoja prosessoida, muokata ja remiksata tietoa.

Toivotan tämän uuden oppimisen kulttuurin tervetulleeksi ja toivon sen siirtyvän vähitellen myös koulumaailmaan.

Liisa Virtanen kirjoitti...

Hei Anne!
Minä olen se, jonka ns. "pyyhe"-blogia pääsit lukemaan, koska päätin koulutuspäivänä, että avaan sen kaikille luettavaksi, sinun hyvien perustelujesi vakuuttamana. Ja laitoin linkin opiskeluwikiimme, josta ehkä muutkin sen löytävät. Siihen asti se oli vain parini luettavana eikä edes hänen kommentoitavanaan (tosin vahingossa). Kiitos että kommentoit tekstiäni omassa blogissasi - osasitko arvata, että sinne ajaudun?
Ymmärrän täysin ajan vaatimuksen sekä kypsyttelyn ja sisäistämisen edellytykseksi kaikelle muullekin toiminnalle kuin blogien ja wikien teolle. Onhan minullekin kerääntynyt erinäinen määrä teksti- ym. tiedostoja parinkymmenen tietokonevuoteni aikana. Näinä vuosina digitaalinen materiaali(ni) on kasvanut hiljalleen, mutta ei itsestään. Töitä olen saanut tehdä. Enkä kuvittele laativani opiskelijoilleni tarkoitettua kurssiwikisivustoa yhdessä iltapäivässä. En edes yhdessä lukukaudessa. Mutta alulle sen haluaisin ja saman tien ymmärtää sen tarjoamat mahdollisuudet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Minkä tahansa asian pioneerit joutuvat tekemään kaiken kokeilun kautta - perässä tulijat pääsevät "ilmaiseksi" hyötymään heidän kokemuksistaan ja yrityksen ja erehdyksen kautta oppimistaan asioista. Se voi pioneeria jopa joskus ärsyttää: opiskelkoon itse niin kuin minäkin. Sinä Anne olet kuitenkin valinnut muiden kouluttamisen ja jaat ystävällisesti itse kartuttamaasi tieto-taitoa toimimalla meidänkin kouluttajana. Netistä löytää toki vinkkejä ja oppeja moneen, mutta ainakin minä saan asian nopeimmin haltuun lähiopetuksessa. Olisin halunnut heti tuoda ideoita omaan kouluun toteutettaviksi (mm. twitterin käytön infokanavana, jota lyhyesti esittelit, kun tietämättömänä epäilin koko twitterin ideaa). Koska reititykset yms. jäivät pelkälle maininnalle, en pysty asiaa ainakaan vielä omassa koulussa edistämään. Minun kun pitää ensin itse ymmärtää...
Voi olla että olen hätäinen ja haluan konkretiaa liian nopeasti. Omia wikisivustoja joudun haikailemaan vielä pitkään, sillä en rakasta koneen ääressä viipymistä enkä pariin kuukauteen ehdi työajalla kuin hoitaa opetuksen.
Ystävällisesti Liisa Virtanen (jonka yhteystiedot sinulla kouluttajana varmasti on!)

Anne Rongas kirjoitti...

Hei ja kiitos palautteesta Liisa. Kun tiedollinen ristiriita on saavutettu, ollaan Engeströmin oppien mukaan jo liikkeellä oppimisprosessissa.

Voin vielä lyhyesti kommentoida kurssikoulutuksen suunnittelun ideaa, joka tästä palautteesta tuli: meillä oli käytettävissä kaksi päivää kahdelle eri ryhmälle, laveammalla ennakkotyöstämisellä olisimme voineet jakaa osallistujajoukon karkeasti kahteen tasoon ja sen mukaan myös muokata sisältöä vastaamaan paremmin odotuksia ja tarpeita.

Virve Vainiala kirjoitti...

Hyvä kirjoitus! Kiitos tästä.

Opettamisen kulttuuri on tosiaankin käymistilassa eikä uuden luominen tapahdu koskaan vaivattomasti. Olet toiminut esimerkillisenä tienraivaajana verkon hyödyntämisessä opetuskäyttöön tarjotessasi oman tietämyksesi muidenkin käyttöön. Nyt meillä perässä tulijoilla on valmiiksi tallattuja polkuja, joita voimme vaivattoma(mma)sti seurata ja joista on turvallista poiketa omille poluillemme.