Ollaan ihmisiksi!

Opetusteknologian histoori

Kommentoi paremmaksi! Luonnos:

1. Sähkö sähkölampuissa

Liitutaulu
Pahviset kuvataulut / opetustaulut
Telluurio
Laskutikku

2. Valoa, heijastusta ja esittämistä

Kouluradio
Koulu-TV
Raina
Diakuva
Episkooppi
Piirtoheitin
Elokuva
Kaitafilmi
Video
Valkotaulu
Fläppitaulu

3. Mikrosirujen aikakausi

Taskulaskin
Tietokone
Siirtoheitin
Dataprojektori (videoprojektori, tykki)
Dokumenttikamera
Älynäyttö
Interaktiivinen valkotaulu
(tuotemerkit SmartBoard ja eBeam)

4. Oppimisympäristö

Luokka oppimisympäristönä
Sosiaalinen ja psyykkinen oppimisympäristö
Koulu osana ympäröivää yhteiskuntaa
Verkko-oppimisympäristö
Virtuaaliset ja synteettiset oppimisympäristöt
Ubiikki oppimisympäristö
Metaverse
Mobiili ja henkilökohtainen oppimisympäristö

Some – ekakertoja ja kuherruskuukausia

Pieni Twitter-viesti palautti mieleeni muistikuvien ketjun. Janne oli löytänyt Twitter-sovelluksen FirstFollower, jonka avulla voi noukkia esiin ensimmäisen Twitter-seuraajansa. Piti kurkkaista, vaikka olisihan tuo pitänyt muistaa, että omalla kohdallani @tuomotu.

Loin oman Twitter-tilini jo aikoja sitten, mutta pitkään kontakteja ei ollut montaa. Siihen aikaan Twitterin sai vielä Suomessakin synkattua puhelimeen niin, että viestit tulivat tekstiviesteinä ja viestejä saattoi myös lähettää tekstareina. Se oli sitä Twitterin lapsuutta.

Tuomosta muistui mieleen kesä 2006, kun valmistauduin EU:n eLearning-konferenssiin, joka pidettiin Dipolissa. Tapahtuman sosiaalisena verkkoympäristönä (vaikka silloin puhuttiinkin vasta ilmiöstä web2.0) oli Frappr Map. Hitusen harhaillen onnistuin luomaan oman profiilin ja lisäämään naamani kartalle. Muistan, mikä ylläri oli, kun joku toinen suomalainen (=Tuomo) oli yhtä aikaa linjoilla ja heitti kysymyksen chattiin. Wau. Konferenssi alkoi saman tien kotona kesähelteessä, viileän olohuoneen näyttöpäätteellä.

Virtuaaliopetuksen päivillä tänä syksynä pääsin opastamaan vieruskaveria ensivisiitille Twitteriin (TÄH 140 merkkiä, mitä sillä voi sanoa hä) ja Etherpadiin (wau, jänskää). Muistin ensi-innostukseni Jaikuun luettuani Kari A. Hintikan kolumnin MikroBitistä. Muistin jännityksen kipinöinnin sormenpäissä, kun käsikirjoitin Verkko-oppimisen taitoja Opit-ympäristöön ja löysin blogit. Haa, tähän onkin hyvä sulkea muisteluitten helminauha, sillä vastaan tuli sama Janne ja muinainen, nyt jo bittihautaan vajonnut Lokari-blogi.

Some, sosiaalinen media, tarjoaa jatkuvia ensikokemuksia ja kuherruskuukausia. Joskus aiemminkin on tullut pohdiskeltua kellonpurkajan asennetta. Muistelin, kuinka seurasin sivusta pikkuveljen tutkimusretkeä vanhempien häälahjakellon uumeniin, ihan omin nokin ruumiinavaus isoisän taskunauriille. Huumaavaa ja kiehtovaa, miten pikkiriikkiset osat sinkoilevat ja miten juttu oikein toimii. Saako kokoon ja kuntoon oman kosketuksen jäljiltä?

Some aiheuttaa tuskaa ja ahdistusta toisille. On ihmisiä, jotka rakastavat järjestystä ja selkeyttä. Pieniä riskejä. Ja sitten on toisia, joita inspiroi se, mitä vielä ei ole ja kaikki, mitä voi tutkien rakennella tai vähintään purkaa. Jos kaikki lähtisivät innoissaan etsimään pohjoisvapaa ilman ymmärrystä, mikä on etsinnän kohteena, ihmiskunta olisi tuhon oma. Ja ellei kukaan tekisi sitä, tuho olisi yhtälailla varma.

Eräs retkikunta on jo... eikun taas liikkeellä: Innovaatiojuna 13.1.2010.

"Missäs sit on ne olohuonesakset?"

Välillä pitää ihmetellä oikein urakalla, missä vaiheessa me ihmiset kadotamme luontaisen oppimistaidokkuutemme. Meillähän on ilman opettamista täysi viisaus siihen, miten juttuja opitaan tehokkaasti. Päivän kun viettää kolmivuotiaan kanssa, oikein kuulee, miten synaptiset kytkennät syntyvät surisemalla ja tuoreita kytkentöjä hyötykäytetään.

Täkäläinen 3v-viihdytysyksikkö kysyy solkenaan miksi-kysymyksiä. Harva lause päättyy muuhun kuin kysymysmerkkiin. Ja analogioita pikkupää johtaa lennossa. "Mitkä sakset nää on?" "Ne on miun keittiösakset." "Missäs sit on ne olohuonesakset?"

"Mummo, miks siulla on esiliina päällä?" "Ettei miun hame likaantuis keittiöhommissa." "Miulla on tää pitkähihanen, ettei T-paita likaantuis."

Kielellinen säveltapailu toimii nokkelasti. Kaulinta käytettiin aiemmin, löytyi pikkukaulin, mutta työvälineen nimi oli sen verran outo, että muistijälki oli vielä hatara. Arvaus oli kuitenkin looginen: leivoin.

Kolmivuotias osaa skaalata asioita hämmästyttävän tarkasti, johtaa uusia asioita tutuista, luo geneerisiä toimintoja ja ilmaisuja, toistaa asioita, jäljittelee, mallintaa... pysähdyin kuuntelemaan, miten oivaltavia kysymyksiä kolmivuotias esitti tädilleen, joka hoiteli Facebook FarmVille-tiluksiaan. Käytettävyys- ja konseptointisuunnittelijan topten kysymyslista tuli napakasti kuin akateemiselta ammattilaiselta.

Opetan psykologiaa lukiossa enkä ole edelleenkään lakannut innostumasta ihmisaivoista. Yksinäisistä aivoista ei ole juuri minnekään. Me ihmiset olemme monissa asioissa alikehittyneitä. Suurin heikkoutemme on kuintenkin suurin voimamme. Jotta meistä tulisi ihmisiä ja jotta saisimme aivokapasiteettimme parhaaseen mahdolliseen toimintakuntoon, tarvitsemme toinen toisiamme.

Kirjoittelen kaakkoismurrepakinoita ja tässä äskettäin mietiskelin leikkimisen merkitystä, sitä, miten lapsesta tulee leikkitaidoton. Pakinassa muistelin ystäväni kouluavustajakokemusta seitsenvuotiaasta, joka ei tunnistanut värejä eikä osannut leikkiä. Kyse ei ollut vammaisesta lapsesta vaan normaalista pikkuisesta, jolta oli kuihdutettu into ja ilo oppia. Kukaan ei ollut vastannut miljooniin kysymyksiin.

En saa silmistäni viimeviikkoista lehtiotsikkoa Kotkasta, parikymppinen isoveli tappoi 18-vuotiaan pikkuveljensä. Kännissä riitaa. En voi unohtaa, miten Kotkassa mustasukkaisuusdraama johti siihen, että nuorukainen surmasi toisen Isossa puistossa leipäveitsellä kaveripiirin nähden. Miten veli tappoi Kotkanssa molemmat siskonsa, kaikki alle 20-vuotiaita. Mitä tapahtuu matkalla kolmivuotiaan innosta ja ilosta kohti aikuista elämää? Missä ovat valeportaan, missä ansa, missä viertotie?

Meillä ihmisillä on mahdollisuus oppia joustamaan ja sietämään. Siihen antaa siipiä mielikuvitus. Jos leikki-iässä matkalaukku ei muutu autoksi, jos palikka ei kykene esittämään silitysrautaa, jos pehmolelu ei kykene ikävöimään ja ilahtumaan jälleentapaamisesta, ei ihme, ettei nuoruusvuosina ole jäljellä muuta kuin B-luokan jenkkileffojen ratkaisumalleja.

Avaimet ovat meissä ihmisissä, siinä, että teemme yhdessä, olemme yhdessä, huolehdimme toisistamme, olemme me.

Google Readerin jaetut syötteet blogiin

Kirlah kysyi viime viikolla, millä keinoin olen laittanut tämän blogin kupeeseen nuo jaetut otsikot syötteenlukijastani. Lupasin opastaa tarkemmin ja nyt vihdoin tämä opastus tulee.

Käytän siis Googlen syötteenlukijaa. Se kokoaa kaikki seuraamani verkkosivustot. Kansioin sivustot esimerkiksi erikseen opiskeluun, opetukseen ja kavereihin. Syötteenlukija näyttää lihavoituna ne osiot, jonne on tullut uusia viestejä. Jos on infoähkyn aika, deletoin vähemmän kiinnostavat suoralta kädeltä (ja luotan, että tuttavat nostavat oleellisia Friendfeediin, Qaikuun, Twitteriin tai lähettävät sähköpostilla, ja näin todella käy joka päivä). Otsikot on nopea selata, kun ei haali kaikkea mahdollista seurattavaksi, ronkeli kannattaa olla.

Kun vastaan tulee hyvä juttu, jaan sen klikkaamalla jakamispainiketta. Jaetuista syötteistä muodostuu oma blogityyppinen viestivirta ja saman saa myös upotettavana koodina liitettäväksi vaikkapa tänne blogin kupeeseen.

 

Vihdoin Google Chrome Macille ja Linuxille

Tämä bloggaus tulee nyt tuoreesta Chrome-selaimesta. Viime viikolla julkaistu beta. Testataan, alkaako miellyttää. On saanut kehuja mm. siitä, ettei kaatuile, jokainen sivu on oma prosessinsa. Kaatuilu ei ole kyllä vaivannut Firefoxiakaan ja muutenkin ohjelman tai palvelun kaatuminen tuntuu Macillä olevan kovin harvinaista. Chromen Mac-versioon ei vielä saa lisäosia, joten täyskäyttö ei ehkä vielä päädy tähän. Kaipaan muutamia laajennuspalikoita jokapäiväiseen käyttöön. IT-viikon juttu aiheesta.

Kuinka tehdään julkinen Google Wave

Tarmo Toikkanen avasi äskettäin Google Wavessa palautekeskustelun Tietotekniikan sanastokeskuksen Web 2.0 termitalkoiden tuotoksista. Aalto on julkinen. Tiedustelin Tarmolta, kuinka sellaisen julkisen saa aikaiseksi. Menetelmä on aika jännä. Eli pitää lisätä Public-niminen profiili omien ystävien joukkoon ja sitä kautta julkiseksi haluamansa aallon jäseneksi.

Facebook-ryhmä tai -fanisivut

Kysyttiin lisätietoja Facebook-ryhmän perustamiseen. Koska olen aika huono asiantuntija, etsin nopsaan joitakin sopivia vinkkejä, joilla eteenpäin. Tietääköhän joku lisää aiheesta? Näin vastasin:

Facebookissa on hyvin paljon asiallisia ryhmiä ja fanisivuja. Tuo nimitys fanisivu on vähän harhaanjohtava, ryhmäsivuun verrattuna fanisivu saattaa olla toimivampi vaihtoehto, näitä on vertailtu Gemilo-blogissa http://www.gemilo.com/yritysblogi/facebookin-ryhmat-ja-fanisivut-kumpi-on-kampi/

Tuija Aalto neuvoo Facebook-yksityisasetuksista http://tuhatsanaa.net/facebookin_yksityisyysasetukset_tiukalle_aloita_t%C3%A4st%C3%A4

Ohjehaku.fi: Facebookryhmien hallinta ja käyttäminen (englanninkielinen video)
http://ohjehaku.fi/tekniikka/ohjeet/facebook-ryhmien-hallinta-ja-kayttaminen

Olli Kopakkala-blogi: Ilmainen Facebook-markkinointi http://www.ollikopakkala.com/ilmainen-facebook-markkinointi/

EDIT: Techipedia: How To Create the Perfect Facebook Fan Page

YouTube opetuskäytössä

Sometun sivuilal on käyty keskustelua Laura Palmgrenin aloittamassa keskustelussa: Sosiaalisen median videoalustoista. Keskustelussa on tuotu esiin mm. monia kiinnostavia ruutukaappausvideoitten tekemiseen soveltuvia ohjelmia ja palveluita, videonjakopalveluita ja otettu kantaa siihen, miten YouTuben käyttäjäehdot pitäisi ymmärtää eli onko opetuskäyttö sallittua vai ei.

Videoitten saaminen kouluihin palomuurien ja sisällönsuodatusten läpi vaihtelee. Joka tapauksessa monissa oppiaineissa videoita kaivataan, olipa nyt sitten jakopalvelu mikä tahansa. YLE:n Opettaja.tv sekä Elävä arkisto tarjoavat monenlaista kelpoisaa. Mutta kyllähän tuo YouTube on aivan huippupaikka, vaikkakin siellä on myös paljon nykyisten tekijänoikeuslakien vastaista.

Olen nyt perustanut soittolistan sosiaalisen median lukiokurssille. Listan voi tilata, sille voi liittyä ja liittyjät voivat lisätä videoita (jos nyt kaikki säädöt menivät oikein). Nyt kun listalta saisi vielä luokiteltua jokaiseen kurssin osakokonaisuuteen omat videot, niin olisi kätevää. En jaksanut tutkia, että olisiko pitänyt silti luoda oma soittolista jokaista teemaa varten. Jos jollakin on enemmän kokemusta, niin kiva olisi kuulla. YouTubessa nimellä arongas.

EDIT: Opinsys-blogissa samasta aiheesta käyttöoikeusnäkökulmaa. Tekstissä mainitaan TeacherTube, jota en nyt tässä erikseen maininnut. TeacherTube on laajentanut jakamista myös valokuviin, audio- ja tekstidokumnetteihin.
EDIT: Asiaa käsitelty myös Vinkkiverkossa ja päädytty siihen, että ainakin YouTuben kannalta opetuskäyttö olisi kumminkin ookoo (ei kaupallista toimintaa).

Portfolio opintosuorituksena

Portfoliota käytetään usein on korkea-asteella kurssien suoritusmuotona. Monilla korkeakouluilla ja yliopistoilla on hyviä portfolio-ohjeita. Olin joskus koonnut linkkilistaa ja näyttivät olevan kaikki edelleen elossa.

Portfolio-opas Jyväskylän yliopistossa tutkitaan portfolion käyttämistä eri kouluasteilla. He ovat koonneet selkeät ohjeet, joista löytyy myös esimerkkejä digitaalisista portfolioista.
Mikä on portfolio? Helsingin yliopiston Sosiaalipsykologian laitoksen opas.
Portfolio koulutyössä Katso lukio-kohtaa ja sovella taideaineitten portfoliota reaaliaineeseen.
Portfolio koulutyössä 2 Liisa Piirosen ohjeet OPH:n sivuilla.
Portfolio-ohje ammattikorkeakoululaisille Selkeä perusjäsennys siitä, miten portfolio tehdään.
TieVie-asiantuntijakoulutuksen portfolio-ohje Hyvä kuvaus kaksivaiheisesta portfolion koostamisesta. Suunnattu yliopiston täydennyskoulutukseen.
Portfolio oppimisen ja kasvun välineenä Anneli Niikko Joensuun opettajankoulutuslaitokselta opastaa. Teksti suunnattu yliopisto-opiskelijoille.
Helsingin yliopisto: Praktikumikäsikirjan porfolio-ohje Ohjeet on tarkoitettu opetushajoittelijoille yliopistotasolla. Kirjoittajat Erja Syrjäläinen, Riitta Jyrhämä ja Liisa Haverinen. Verkkoversio: Eeva Mussaari.

Olen usein antanut mahdollisuuden tehdä kurssi portfoliotyöskentelyllä ja enimmäkseen tuotokset ovat olleet todella hyviä. Portfolio ei ole rakenteeltaan ja tekotavaltaan niin raskas, kuin tutkielma. Siinä saa myös laajemman kuvan käsiteltävästä asiasta. Esimerkiksi filosofian kurssin portfolio-ohje ja kysymysvalikoima... ai niin, kääk, eräs opiskelija toivoi lisää vaihtoehtoja. Vanhoja portfoliopaketteja: psykologian persoona ja mielenterveys (PS5) kurssin, mediapsykologian (askeleet 1-6), sosiaalipsykologian, ET1:n ja maailmanuskontojen UE4-kurssilta.

Kesällä löysin hyvältä näyttävän kirja John Zubizarreta: The Learning Portfolio – Reflective Practice for Improving Students Learning, johon en ole vielä ennättänyt syventyä, mutta silmäillen kyllä noukkinut virikkeitä. Kirjasta löytyy osia Googlen digikirjastosta.

Tekijänoikeus opetuksessa: rautalankaa

Tässäpä nyt oikein yksinkertaistettuna perusasioita. Montakohan virhettä tuli? Jotkut kohdat ovat tulkintakysymyksiä. Neuvoista kiitollinen korjaa heti, jos ihan poskellaan.

Harhalaukaus: moitin turhaan Kotkan nettisulkulistoja

Kun lapselta otetaan hetkeksi lelut pois, syntyy ikävää älämölöä. Taustatyöt pitää tehdä kunnolla. Eilen valittamani sosiaalisten verkkopalveluitten yhtäkkinen sulkeminen johtui tietoturvapäivityksestä, johon selvityksen mukaan tietokoneverkko reagoi eri tavoin. Pyytämäni sivut lasketaan jälleen läpi.

Pyydän anteeksi kaikilta niiltä, jotka saivat ylenmääräistä vaivaa asian vuoksi, turhan päiten.

Asiasta tulee YLE Kymenlaakson Radion alueuutisissa TV-lähetys, joka keskittyy yleisempään ja positiivisempaan puoleen eli avoimen netin ja sosiaalisen median tarjoamiin mahdollisuuksiin ja niiden hyödyntämiseen opetustoimessa.

Yhteiset käytänteet ja pelisäännöt olisi ehkä syytä päivittää. Jokainen osapuoli toimii sovitulla tavalla, mutta toimintaympäristö on muuttunut.

Kotkan oppilasverkossa sosiaaliset verkostot kielletty – paitsi Facebook

 EDIT: Tilanne ohi, syynä tietoturvapäivitys.

Oli eilen tullut tiedote Intraan ja siinä sitten ihmettelin luokassa, kun ei kurssien verkkosivuja saa näkyville. Otin ne kännykälläni auki, olisin näyttänyt dokumenttikameralla kännykästä, mutta dataprojektori oli rikki. Liitu ja leuka pelasti, mutta en tiedä, olisiko sitäkin sisältöä pitänyt vähän suodattaa.

Kuva tilanteesta (klikkaa kuvaa, näet suurempana):

Ja näin selkeästi asiasta tiedotettiin, perusteita ei kai tarvita, eikä mitään listaa sallituista ja kielletyistä saati tietoa siitä, missä päätös ja valinta on tehty:

Qaikussa aiheesta sukeutui pieni keskustelu (Qaikuun pääsi koululta, Twitteriin ei).

Ja sitten tuli kirjoitettua pieni pohdintaa, jos jotain tiedotusvälinettä vaikka kiinnostaisi:

Hei,

ajattelin, että saattaisi kiinnostaa siellä tiedotusvälineistönkin puolella tämä asia, kun tässä viime päivinä on muutenkin kohistu kovasti Suomen tietoyhteiskuntakehityksen jäämisestä muiden maiden jalkoihin.

Kotkan ATK-keskus ei enää päästä koulujen oppilasverkosta sivuille, jotka on listattu johonkin "Social Network" -listaukseen. Asiasta on eilen ollut Intrassa lyhyt tiedote (liitteenä), jossa ei kerrottu perusteita, ei sitä, miksi näin tehdään eikä sitä, missä päätös on tehty.

Suljettuja ovat mm.

Wikispaces (jota voi käyttää tähän tapaan koulussa http://psyka5.wikispaces.com/, maailmalla jo reippaasti yli 100 000 Wikispaces-wikiä, esimerkiksi Karhulan ja Hämeenlinnan lukioitten yrittäjyyskasvatuksen hankeyhteistyötä toteutetaan Wikispaces-wikin avulla ja samalla säästetään mm. kokouskustannuksissa ja ajassa)

Twitter (joka tuli tunnetuksi esimerkiksi Barak Obaman vaalikamppanjassa ja jota esimerkiksi opetusministeri Henna Virkkunen ja kansanedustaja Jyrki J. Kasvi käyttävät säännöllisesti, ja joka on ahkerassa käytössä esimerkiksi Yleisradiolla, Kotkan aikuslukiolla Twitter välittää tiedotteita opiskelijoitten Verkkopenaaliin http://www.peda.net/veraja/kotka/aikuislukio/opiskelu mm. automaattisesti Google-kalenterista http://twitter.com/kotkanaiklukio)

Ning (jossa on toteutettu ansiokkaasti niin kuvataiteen http://ku3mediakuvis.ning.com/ ja äidinkielen http://sanaonteko.ning.com/ kuin filosofian http://filosofia1.ning.com/ kurssien vuorovaikutuksellisia tehtäviä.

Suljettuja ovat myös Live@Edu, jota tuotiin Suomeen mediakohinan saattamana Microsoftin lahjana Suomen koululaitokselle Matti Vanhasen USA_n vierailulta, samoin työelämän verkottumispalvelu LinkedIn, kirjan ystävien Library Thing, joka on käännetty suomeksi ja integroitu Helmet -tietokantaan ja sopii vallan hyvin kirjallisuuskasvatukseen. Kiellettyihin kuului myös Diigo, joka on tutkivaan oppimiseen ja netin sisältöjen kriittiseen arviointiin sopiva keskustelu- ja sosiaalisten kirjanmerkkien jakamisen palvelu.

Enempää en ehtinyt iltaopetuksen ohessa testailemaan. Kummastusta herätti se, että esimerkiksi opetuskäytössä melko toisarvoinen Facebook oli sallittujen joukossa.

YouTube on ollut kielletty jo aikoja. Sitä käytetään esimerkiksi yliopisto-opetukseen Tampereella ja maailmalla se on erittäin suosittu kouluopetuksen apuväline.

Opiskelen Tampereen yliopistossa hypermedian maisteriohjelmassa, tutkimuskohteenani on sosiaalinen media ja oppiminen. Toissaviikolla olin kuuntelemassa Virtuaalikorkeakoulupäivillä Henna Virkkusta, opetusministeriä, ja viime viikolla virtuaaliopetuksen päivillä Timo Lankista, Opetushallituksen pääjohtajaa. Molemmat kantoivat suurta huolta Suomen tietoyhteiskuntakehityksestä ja siitä, miten koulujen mediakasvatus hoidetaan. Molemmat nostivat esiin sosiaalisen median opetuskäytön mahdollisuudet.

Olen juuri laatimassa sosiaalisen median lukiokurssia, joka alkaa ensi maanantaina Turussa, seuraavalla viikolla Hämeenlinnassa ja kevääksi oli toivottu Kotkaan. Kotkassa sitä ei voi toteuttaa, mikäli sosiaalisen median keskeiset opetuskäytön ilmaiset verkkopalvelut on suljettu. En osaa kuvitella, että Kotkan ATK-keskus ryhtyisi asentamaan kaupungin palvelimelle vastaavia Open Source - tai lisenssimaksullisia verkkopalveluita, joita on kyllä olemassa. Ne vaativat jatkuvaa ylläpitoa ja luormittavat kaupungin palvelimia.

Sosiaalisen median lukiokurssin opetussuunnitelma
http://somenlukiokurssi.wikispaces.com/Kurssin+sisalto

Selkokielellä tekijänoikeusasioista

No otsikko on tietenkin mahdoton toteuttaa, mutta silti. Kouluissa kohtaa niin paljon epätietoisuutta, että aion uhmata luonnonvoimia ja laatia pienen kätevän kortin, jossa on perusasioita mahdollisimman oikein ja mahdollisimman helposti ymmärrettävässä muodossa. Olen laittanut joitakin oman ymmärrykseni mukaan keskeisimpiä nyt tähän, olisi mahtavaa saada oikomista ja täydennystä:

• Netistä on luvallista ladata sisältöjä, kuten kuvia, omaan käyttöön. Edelleen verkkoon julkaiseminen ei ole omaa käyttöä.
  
• Kaikkea netistä ladattu tai painotuotteista skannattua ei saa julkaista verkkoon, ei edes oppisisältöjen ja oppimistehtävien osana. Suljettuun oppimisympäristöön julkaiseminen ei ole sen sallitumpaa kuin avoimeen verkkoon julkaiseminen.

EDIT (kiitos T.): Voisi sanoa, että yksityiskäytön puitteissa teoksia saa käyttää ja kopioida. Opiskelu on yksityiskäyttöä. Samoin kopion tekeminen kaverille. Mutta kopioiden tekeminen >30 kaverille alkaa jo olla julkista toimintaa. Eli teoksia saa esim. valokopioida tai kopioida netistä itselleen oman opiskelun tueksi. Ja pienimuotoinen omalle lähipiirille näyttäminen ja kopiointi on ok.

• Linkin tekeminen on aina sallittua. On kuitenkin syytä välttää sellaisiin sisältöihin linkittämistä, joissa epäilee tekijänoikeusrikkomusta (esimerkiksi uuden elokuvan taltio netissä).
  
• Siteeraaminen on sallittua. Sitaatti on lyhyt, se erotetaan selkeästi muusta sisällöstä ja lähde merkitään tarkasti.

EDIT (kiitos T.): Siteerauksella on myös oltava hyvä syy. Esim. kuvan käyttäminen oman esityksen kuvituksena ei ole siteerausta. Jos taas kuva oleellisesti liittyy esityksen aiheeseen (esim. kaavakuva, joka selventää käsiteltävää ongelmaa), siteeraus voi olla perusteltua.

Siteerauksia ei kannata olla kovin paljon - parempi kirjoittaa asia omin sanoin ja viitata alkuperäiseen teokseen. Jos koko teos on pelkkää siteerausta, onko siinä omaa lainkaan?

• Tekijänoikeus koskee myös verkkoon julkaistua, vaikka tekijänoikeusmerkintää ei olisikaan näkyvissä.
• Tekijänoikeus koskee kirjallista tai taiteellista teosta. Teoskynnyksen ylittymiseen vaaditaan omaperäistä tekijän luovaa työtä. Käytännössä teoskynnyksen ylittyy melko helposti valokuvien, piirrosten, musiikin ja muun vastaavan suhteen.
• Lukion opettajalla ja opiskelijalla on tekijänoikeus omiin teoksiinsa.
• Tekijänoikeuden suojaamaan aineistoon on aina saatava julkaisulupa.

EDIT (kiitos T.): Tarkennus viimeiseen: Kaikkien teosten julkaisuun vaaditaan tekijänoikeuden haltijan lupa - jos olet itse teoksen tehnyt, saat itse päättää. Muutoin on kysyttävä lupa tekijältä, ellei tekijä ole jo etukäteen ilmoittanut luvasta (esim. CC-lisenssillä).

• Tekijä voi luovuttaa nettisisältöjään muille verkkosisältöjen käyttäjille erilaisilla lisensseillä, joista koulutyöskentelyn kannalta tärkein on Creative Commons (CC). Tutustu lisensseihin http://creativecommons.fi/etusivu
• CC-lisenssoituihin sisältöihin kohdistuva hakukone http://search.creativecommons.org/
  
• Muita tärkeitä verkkosivuja:
• Opetusministeriön tekijänoikeussivusto: http://www.minedu.fi/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeuden_perusteita/
• Kopiraitti-opas http://www.kopiraitti.fi/
• Jukka Korpela: Tekijänoikeusfakki http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/ (tämä on jo melko vanha, päivitetäänköhän edelleen?)

EDIT (kiitos anonyymi): Suosittelen tutustumaan seuraaviin sivuihin, tp://www.theseus.fi/tekijanoikeudet.html sekä http://www.theseus.fi/CC-FAQ.html ja huolelliseen kirjoittamiseen.

• Mitä remiksauksesta kannattaisi laittaa? 

EDIT (kiitos T.): Remiksaus on uuden teoksen luomista käyttämällä muita teoksia pohjalla. Esim. otetaan piirretty tv-ohjelma, johon äänitetään oma ääniraita päälle. Tai lisätään videoon tanssimusiikkiraita. Tai otetaan useammista videoista pätkiä ja rakennetaan uusi kokonaisuus.

Remiksaus on sallittua yksityiskäytön piirissä, mutta jos teoksen aikoo julkistaa, pitää remiksissä käytettyjen teosten tekijöiltä olla lupa teoksen muuttamiseen ja jatkolevittämiseen muutetussa muodossa.

Käytännössä valtaosa esim. YouTuben remix-videoista on laittomia.

Jos haluaa pelata sääntöjen mukaan, käyttää remiksauksessa vain CC-lisensoituja teoksia, joissa ei ole ND-ehtoa (ei johdannaisia). Tai pyytää teosten tekijöiltä luvat yksitellen.

YLE ja CC: http://www.youtube.com/watch?v=6Kk8daErSZ8

Esimerkki video+oma ääniraita -remiksauksesta: http://www.youtube.com/watch?v=hXP3pAWT22A

Lyhyihin pätkiin ja parodiaan perustuen laillinen remix-video Disneyn materiaalista: http://www.youtube.com/watch?v=CJn_jC4FNDo

Ja huomiona siis, että tämän pitää valjeta 16-vuotiaalle lukiolaiselle edes jollakin tavoin. Kortti ei saa paisua yli äyräiden. Mitään monimutkaista ei voi laittaa.

EDIT: ja näistä nyt sitten selkoisesti yhteen pieneen korttiin, se on kumminkin tavoite, pitää olla kätevä ja käteen sopiva.

EDIT: Tekijänoikeuskysymyksistä keskusteltu myös Vinkkiverkossa.

Sosiaalisen median lukiokurssi

Kirjoittelin juuri perusteluita sosiaalisen median lukiokurssille (työmaawiki), jonka aineistoja teen Vinkkiverkon lukiohankkeen (Oph:n oppimisympäristöjen kehittämishanke) viimeisenä työnä (Vinkkiverkon opettajaverkoston ylläpito jatkuu AVO-hankkeen voimin).

Tällaista tekstiä olen nyt kirjoittanut perusteiksi kurssille. Mielelläni otan vastaan kommentteja ja oikomista tai lisämutkia!

"Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta." (Määritelmä Jussi-Pekka Erkkola, 2008, ks. pdf.)

Sosiaalinen media (käytetään myös ilmaisua yhteisöllinen media) on noussut viimeisten vuosien aikana merkittävään rooliin ihmisten arkipäivässä, mutta se on vaikuttanut myös paljon tieteelliseen toimintaan, uusiin liiketoimintamalleihin, vapaa-aikaan ja viestintäkulttuuriin. Sosiaalisen median toimintataidot eivät liity vain tietotekniikkaan vaan viestintäosaamiseen monipuolisesti. Kyse on tiedonkäsittelytaidoista, jaetusta asiantuntijuudesta ja yhteistyöstä. Kääntöpuolena on korostunut myös oman identiteetin ja henkilökohtaisten tietojen suojeleminen, informaatiokuormitus ja negatiiviset ryhmäilmiöt, kuten kiusaaminen.

Sosiaalisen median käyttötaidot ovat metatasolla inhimillisen toiminnan perustaitoja. Koska toimintaympäristö on uusi ja koska aiemmilla sukupolvilla ei ole nuoruusaikaista kokemusta sosiaalisen median maailmoista, eivät vanhemmat ja opettajat kykene omaan elämänkokemukseensa nojaten opastamaan nuoria sosiaalisen median toimintakulttuuriin. Toisaalta ne nuoret, joita voidaan joidenkin tutkijoiden mukaan nimittää diginatiiveiksi tai sosiaalisen median alkuasukkaiksi, eivät oman elämänkokemuksensa vähäisyyden vuoksi osaa automaattisesti soveltaa sosiaalisen median käyttötaitojaan oppimisen, tutkimuksen ja työnteon yhteyksissä.

Näistä lähtökohdista on rakennettu lukion sosiaalisen median kurssi, jossa lukioväki, niin opettajat kuin opiskelijat, voivat yhdessä tutkien etsiä hyviä toimintatapoja.

Kuinka sosiaalinen media koskettaa lukiokoulutusta?

Sosiaalinen media tarkoittaa tieto- ja viestintätekniikan laitteiden, sovellusohjelmien ja verkkopalveluitten mahdollistamaa vuorovaikutusta ihmisten kesken. Vuorovaikutuksen keskeisiä elementtejä ovat sisältöjen yhteinen tuottaminen, sisältöjen jakaminen sekä kommunikointi. Tekniset ympäristöt mahdollistavat sekä reaaliaikaisen viestinnän että viivästetyn viestinnän. Myös syntyneet tuotokset useimmiten varastoidaan palveluntarjoajien palvelimille. Sisältöjä voidaan jakaa sekä avoimesti että itse määritellylle joukolle. Sosiaalisen median voima perustuu vertaistuotantoon. Avoin tiede (open science) ja siihen liittyvä tiedeaineistojen vapaa saatavuus (open access) ovat oppimisen näkökulmasta johtaneet avoimen oppimisen (open education) ja oppimisverkostojen laajamittaiseen edistämiseen.

Kurssin aikana opiskelija tutustuu sosiaalisen median toimintakulttuuriin ja työvälineisiin. Keskeisenä opiskelun kohteena on omien opiskelu- ja työskentelytaitojen kartuttaminen sekä yhteisöllinen oppiminen.

Sosiaalisen median kurssi liittyy voimassa olevan lukion opetussuunnitelman aihekokonaisuuksiin Teknologia ja yhteiskunta sekä Viestintä- ja mediaosaaminen. Kurssi tukee opinto-ohjauksen yleisiä päämääriä jatko-opinto- ja työelämävalmiuksien lisäämisessä sekä omien opiskelutaitojen kehittämisessä. Opinto-ohjauksen tavoitteena lukiokoulutuksessa on ohjata opiskelija hankkimaan tietoa ja hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia, mitä tavoitetta sosiaalisen median kurssi omalta osaltaan edistää.

Paa pataan!

Luen keittokirjoja iltaisin tai ruokatauoilla. Olen keräillyt niitä ja reseptejä jo 30 vuotta. Keittokirjoja pidän kulttuurikirjallisuutena siinä, missä runoutta. Erityisen mieluisia ovat tarinoivat keittokirjat, kuten tuoreehko musikaalinen Mojo. Kirjassa jutellaan musiikista ja netistä löytyy linkit sekä iTunesiin että Spotifyhin, mikä on mielestäni tosi mainiota keittokirjailua, kiitos vain Visa Nurmi, Iiro Rantala ja Antti Vahtera.

Ensimmäinen koulutukseni opasti kauhan varteen. Ruokinta on ollut osa arkea ja juhlaa monin tavoin. Tarinoita on kertynyt. Siispä Qaikussa #keittokirja ja omalta osaltani reseptejä ja ruokajuttuja Paa pataan -blogissa. Tunnuskuva on Tukholmasta, kauppahallista, jonka tarkkaa nimeä en tosin muista, mutta iso se oli ja täynnä herkullisia ruoka-asetelmia.

Sommittelin kokeen, jota ei tarvitse valvoa

Maanantaina ja tiistaina olen virtuaaliopetuksen päivillä Helsingissä. Maanantai-illan oppitunnit piti järjestellä. Opokurssin tunti siirrettiin, filosofian kurssilaiset keskustelevat verkossa (vaihtoehtona on pohdiskelu paperille) mediasta, tiedosta ja totuudesta ja psykologian kurssilaiset tekevät välikokeen.

Vinkkiverkosta löysin äsken vinkin Teacher Tube -videoon, joka havainnollisti digitaalista kuilua yhdysvaltalaisille collage-opettajille. Videolla oli muutama hyvä kysymys. Videolla on keskeisiä ajatuslainauksia tutkijoilta. Muun muassa tutkimustulos siitä, miten nuoriso edelleen koulussa on vastaajan roolissa, oli hätkähdyttävä. Opettajat kysyvät, eivät opiskelijat. Kysymisen taito on kuitenkin avain oppimiseen, siitä lähtee ihmetys.

Videon katsottuani päätin kertoa tähän tuosta välikokeesta. Opiskelijani saavat käyttää kaikkea mahdfollista informaatiota, mitä löytävät. Koekysymyksetkin ovat jo netissä, jos joku ne sattuu löytämään. Jokainen saa eri kysymykset. Kurssilla on 16, joten tein 32 kysymystä, valitsevat kahdesta toisen. Tavoitteena on kirjoittaa lukion esseetyyliin koevastaus, jossa ei siis saa lainata lähteitä. Oleellinen juttu on se, että pyydän jäsentelemään vastauksen ja liittämään jäsentelyn osaksi koevastausta.

Arvioinnissa annan painokkaiten palautetta tiedon jäsentelystä ja vastauksen rakentamisesta saatavilla olevan tiedon avulla. Se jäsennys onkin siis oleellinen osa koetta, vaikka sitä kokeen tekijät eivät ehkä tiedä (jos siis joku ei lue tätä blogia). Sovimme myös, että koetta ei valvo kukaan. Jos joku on sairaana tai saksan tunnilla (kun menevät maanantaina päällekkäin), tekee kotonaan. Aikarajoitus 70 minuuttia ja luottamus, että kurssilaiset haluavat kuitenkin mitata omaa osaamistaan, on mielestäni riittävä valvoja. Jos joku työllistää kaveriaan, se kyllä näkyy. Siinä tapauksessa välikokeen tulos poikkeaa muusta näytöstä.

Kaksi eteen yksi taakse #vkk09

Eilisaamuna pyrähdin Espoossa Virtuaalikorkeakoulupäivillä. Harmi kyllä, illan oppitunnit osuivat rajoittamaan osallistumista kiinnostavanoloiseen kaksipäiväiseen tapahtumaan.

Työn ja välimatkojen vuoksi ei ollut järkevää, että aikoinaan lupauduin yhteisesitykseen Jere Majavan ja Juhana Kokkosen kanssa. Mutta kokemuksena olin sentään hyvilläni jutusta. Nimittäin kokeilimme esityksessämme Pecha Kucha -tyyliä, siis 20 kuvaa ja 20 sekunttia kuvaa kohden. Otsikkomme oli Kaksi eteen, yksi taakse: sosiaalinen media matkalla korkeakouluihin.

Koko esityksen Echo-tallenne (minä, Jere Majava, Juhana Kokkonen ja keskustelu 45 min, voi siirtyillä esityksessä kohdasta toiseen)

Aloitin omalla tarinallani Wikiopistossa ja Tampereen yliopistolla kokemastani (slidecasta eli äänet mukana). Nauhoitin puhelimellani (iPhone) oman osuuteni. Yllättävän hyvin ääni tallentui, vaikka en ollut ihan puhelimen vierellä. Tallenteen formaatti oli m4a, jonka konvertoin netissä mp3-muotoon. Kuvat ja ääni on synkattu Slide Share -palvelussa.

Wikiopistotarina Rongas 181109

View more documents from arongas.

Esityksessä vilahtaneet verkkosivut: Wikiopiston Uudet lukutaidot -kurssi ja opintowikini keskustelusivu, Uudet lukutaidot -kurssin muistiinpanoni sekä kurssin ryhmätyöwiki blogeista.

Oman tarinani jälkeen Jere Majava kertoi sosiaalisesta mediasta Helsingin yliopistossa (esityksen kalvot ladattavissa pdf:nä) ja Juhana Kokkonen ylipäänsä sosiaalisen median mahdolliuuksien käyttöönotosta organisaatiossa (viitekehyksenä Metropolia), esityksen kalvot saatavilla verkossa.

Jahapaula (ja pari muuta) raportoi Qaikun Seminaarikannuun ja noukki mukavasti esityksiä seuranneesta keskustelusta hyvin oleellisimmat pointit.

Esitarinoitani
http://opeblogi.blogspot.com/2009/09/wikiopiston-nettikaytavilla-liikkuu.html
http://opeblogi.blogspot.com/2009/09/opiskelu-20.html

Hitaasti kehittyy ymmärrys, kiihkeässä virrassakin

Sometu-verkoston sivuilla kysellään parhaillaan sitä, mitä on tulevaisuuden yleissivistys. Eiliseltä tälle päivälle jatkuneilla Virtuaalikorkeakoulupäivillä heti avauspuheenvuorossa opetusministerin lausumana huomioitiin taas kerran, ettei Suomi ole enää tietoyhteiskuntakehityksen keulilla (samantapaisia Virkkunen kirjoitti Opettaja-lehden kolumniin alkukuusta).

Opetussuunnitelmia ollaan jälleen uudistamassa. Ja joo, juurihan edelliset on saatu käyttöön, mutta käsittely vie vuosia ja oikeastaan opetussuunnitelmien onkin oltava mukana ajan liikkeessä. Nyt käydään edellistä merkittävämpää keskustelua. Eri suunnista halutaan yhä enemmän ja enemmän teemoja opetukseen. Oppiainejärjestöt tekevät hartiavoimin töitä oman asemansa säilyttämisen ja toki myös nostamisen eteen. Uusia oppiaineita on esitetty kymmenittäin.

Ja mitä arki on? Ankeimmillaan? Niin kiire, ettei mitään ehdi oppia kunnolla. Mielenterveysongelmat lisääntyvät. Uuvuttaa ja turhauttaa. Luokkahenkeä ei enää ole, varsinkaan lukiossa, jossa samalla asteella opiskelevat saattavat tehdä tarkempaa tuttavutta vasta abivuoden projektiretkellä (ja tämä ei ollut keksitty esimerkki).

Kenessäkään järjestelmän yksittäisessä toimijassa ei ole vikaa. Kokonaisuudessa on vikaa. Minun mielestäni. Tämä on vain eräs mielipide muiden joukossa. Jois saisin valtaa, vähentäisin opittavien asioitten määrää, syventäisin kunnollisten kehysten rakentamista ja lisäisin huomattavasti taito- ja taideaineitten osuutta. Jotta monipuolisuus säilyisi, osa valinnaisaineista voisi muodostua ilmiöpohjaisista oppimistoteutuksista (projektioppimista, tutkivaa oppimista, ongelmalähtöistä oppimista).

Hidas oppiminen kunniaan!

Lue lisää TIEKE:n Tiedosta-lehdestä, mitä kirjoitimme Vainion Leenan kanssa hitaasta oppimisesta ja hektisestä maailmasta.

Virtuaaliopetuksen päivillä taustakanavat käytössä

Nykyisin tapahtumissa ei enää jätetä yleisön vastuulle taustakanavien perustamista, kuten vielä Jaikun ja Qaikunkin varhaisaikoina eräitä poikkeuksia lukuunottamatta. Tapahtumat perustavat blogeja, ilmoittavat etukäteen Twitter-hashtaginsä, Flickr-tägin, Qaiku-kanavan ja niin edelleen.

Huomenna alkava Virtuaalikorkeakoulupäivät (myös Twitterissä) suosittelee Twitter-viesteihin #vkk09 ja ensi viikolla pidettävät Valtakunnalliset Virtuaaliopetuksen päivät (myös Twitterissä) #vvop hashtagia.

Blogeihin kootaan linkkejä, ohjelmaan liittyviä merkintöjä, Twitter-viestivirtaa. Qaikun Seminaarikannusta on muotoutunut vakiopaikka, jossa raportoidaan kuultua ja nähtyä. Twitter sallii vain 140 merkkiä kaikkiin viesteihin, Qaikussa kommentit voivat olla pidempiä.

Twitterin etuna ovat monet sovellukset, joilla tapahtumissa voidaan esimerkiksi näyttää viestivirtaa. Eräs näistä on Twazzup, joka Virtuaaliopetuksen päivien osalta näyttää jo nyt näinkin aktiiviselta:

Kevennä selailua mainossulkimella

Firefox-selaimeen saa Adblock Plus -lisäosan, joka sulkee mainokset. Valmiit listat auttavat alkuun ja itse voi lisätä sulkulistalle kohteita.

Esimerkiksi Wikispaces-wikin Google-mainosten rivi näyttää tyhjää. Ningin mainoslaatikko ei ilmesty ollenkaan esille. Ja tietenkin monien verkkolehtien selaaminen keventyy huomattavasti.

Vapaa sivistystyö tekee hyvää

Sometu-verkostossa on aktivoitunut keskustelu vapaasta sivistystyöstä. Oletko käynyt joskus kansanopiston? Oletko opiskellut opintopiirissä? Tai työväen/kansalaisopistossa?

Itse olen lukukauden opetellut lukuisia kädentaitoja Perheniemen kansanopistossa vähän päälle parikymppisenä. Kansalaisopistossa samoin kädentaitoja ja kieliä. Myös luovaa kirjoittamista tuli opiskeltua monet vuodet. Opintopiireissä opiskeltiin mm. kulttuuri- ja viestintätaitoja. Opintojeni työharjoittelun tein Maaseudun Sivistysliitossa ja opettajaopintojen syventävän praktikumin (siis sen, mitä ennen auskultoinniksi kutsuttiin) Helsingin kaupungin työväenopistossa. Näkökulmaa ovat tuoneet myös lyhyt tovi kansanopiston johtokunnassa ja parhaillaan opistolaisen äidin rooli.

Kaikesta on ollut loppuelämäksi ilo ja hyöty. Erityisen merkittävänä pidän kuitenkin vapaan sivistystyön roolia identiteettikehityksen edistämisessä ja myönteisen itsetunnon syntymisessä. Vapaaseen sivistystyöhön kuuluu luontaisesti ryhmätoiminta ja vertaisoppiminen. Opitaan olemaan ihmisiksi keskenämme. Vapaamuotoisten opiskelun kohteiden avulla tehdään matkoja omaan mielen avaruuteen, mahdollisten maailmaan ja kuttuurin moniin kerroksiin.

Vapaa sivistystyö on hyötyä tavoittelevassa yhteiskunnassa rajalla. Se helposti säästetään pois tai toisaalta vapaa sivistystyö saattaa omaksua tulostavoitteisen yhteiskunnan hyötykoodiston. Soisin sydämestäni, että vapaa sivistystyö säilyttäisi vapautensa ja paikkansa. Itse olisin ilman hyötyä tavoittelemattomia harrasteopintoja kädettömämpi ja päättömämpi.

Wikin ja chatin parhaat puolet: Etherpad

Oletko työstänyt yhteisiä dokumentteja wikissä tai Google Dokumenteissa? Nyt tarjolla kollektiivisen kirjoittamisen verkkoväline Etherpad, jossa on mainiosti yhdistetty wikin, keskustelusivun ja chatin ominaisuuksia. Lisäksi yhteistyöryhmän jäsenet saavat (IP-osoitteen mukaan ilmeisesti) oman värin (valikoima ei vielä suuri), jolloin tekstistä hahmottaa kollektiivisen työstämisen.

Kiti Müller radiossa toivotti lepoa aivoille

Me ihmiset olemme erilaisia. Itsensä tunteminen olisi tärkeää, jottei tarvitsisi juosta sen perässä, mikä on omaan olemiseen epäsopivaa. Toisaalta rajoja pitää tutkia, että sopivan löytää ja rajat muuttuvat elämän myötä. Niin että vaikea olla varma.

Tämä esipuheena sille, että arvosta kovasti näitä aivotutkijoita, jotka kehottavat meitä ihmisiä lepäämään ja suodattamaan ja hidastamaan. Tänään Reseptorissa Radio YLE 1:ssä professori, aivotutkija Kiti Müller (mainion Aivokutinaa-kirjan kirjoittaja) puhui varoituksen sanoja 7/24-yhteiskunnasta. Asia pitää ottaa onkeen, mutta toisaalta tuolla asenteella, että olemme erilaisia. Ohjelma tulee 12.11.09 klo 11:30, podcastina saatavilla ja Puhe-kanavallakin.

Joskus olen itse joutunut selittelemään paljoa tekemistä ja mitens-sinä-jaksat. Vastaukseni on, että olen hyvä laiskottelemaan (on tullut ennenkin bloggailtua aiheesta).

Luin Hesarin Kuukausiliitteestä mahtihyvän jutun Bengt Holmströmistä, joka on niitä harvoja suomalaisia, jolle povataan Nobelia. Hän kertoi käyttävänsä paljon aikaa ajattelemiseen. Ei siis jatkuvaan tiedon perässä juoksemiseen, vaan ajattelemiseen. Hän kuvasi tieteentekemisen mestareita vertauksella Roomaan menijöistä, joista osa puskee väen väkisin Roomaan, kun jotkut matkan varrella tajuavat, että onkin parempi mennä Prahaan.

Jos ei ajattele, jää paljon havaitsematta. Monella on nykyään tilanne päällä koko ajan ja käy, kuten tuttavalleni, joka huokasi: "On niin kiire, ettei ehdi ajattelemaan."

Huomaan usein käyvän niin, että mitään tekemättä edistää jotakin asiaa nopeammin kuin pinnistelemällä. Mutta samalla on myös oltava ahkera prosessin alku ja loppupäässä. Tai ehkä siinä välilläkin. On nähtävä vaivaa, etsittävä, selvitettävä, kuunneltava, luettava, opeteltava asioita.

Mutta välillä pitää olla vain. Katsella taivaalle tai varpaisiin. Mennä vaikka Tiutisiin.

Inhoan powerpointteja: jakakaa ihmiset niitä urakalla!

Suosittelen jakamaan ppt-esityksiä (tai vastaavia) Slide Sharessa ja noukkimaan sieltä hyviä kierrätykseen. Esitysten panttaaminen itsellä muuttuu sitä merkityksettömämmäksi, mitä enemmän on avoimesti tarjolla informatiivisia ja ajatuksia herättäviä esityksiä. Esimerkiksi Harto Pönkä ja Tarmo Toikkanen tuottavat laatukamaa tasaiseen tahtiin. Tässä Harton tuorein:

Sosiaalisen median käsikirja verkkoliftareille (netiketti, verkkoidentiteetti, tietoturva yms.)

View more presentations from Harto Pönkä.

Netitse esityksistä saa nopsaan ajatuksen kiteestä kiinni. Hyvin laadittu esityspläjäys on opettavainen.

Itselläni on nyt päällä joku seminaariesityspoverpointtiallergia. Aika hyvä apu on taustakanavanäprääminen eli katse omalla koneella ja korvat puheessa. Puhe käy aivojen kautta.

Vakiokaava seminaariesiintyjillä on, että kalvoja on liikaa, niissä on hillittömästi tekstiä, niitä loikitaan läpi niin, että esiintyjä selittelee, mitä niissä olisi ollut, mutta kun nyt ei ole aikaa. Puolen tunnin puheeseen olisi ihan hyvä yksi kalvo, jossa korkeintaan kymmenen avainsanaa. Kuvat toimivat hyvin, jos ne tukevat esitystä. Nykyisin monissa esityksissä kuvat varastavat shown. Viimeksi tykkäsin kovasti esityksestä, jossa puhe oli pääroolissa, lyhyttä perustekstiä kalvoilla, musta fontti, valkoinen tausta, ei mitään kilkkeitä.

Olenko tullut vanhaksi?

Logiikkani on siis ppt-esitysten massiivinen nettijakelu, josta seuraa ppt-esitysten arvon arkipäiväistyminen, josta seuraa, että herättääkseen seminaariyleisön, esiintyjät ryhtyvät varioimaan lisää, käyttämään erilaisia esiintymisen tapoja, olemaan persoonallisempia. Minulla ei ole sinänsä mitään ppt-esityksiä vastaan. Ne toimivat joissakin tilanteissa, kuten etäesityksissä. Mutta niitä vaan on liikaa ja kaikista esityksistä tulee kaavamaisia. Uutta kaipaa. Tai vanhaa. Hyvä tarinankertoja ja palanen liitua paria avainsanaa varten.

Olenko optimisti?

EDIT: Scription verkkosivuilla oli koostettu jo aiempaa keskustelua aiheesta. Hyviä linkkejä!

Avoimet verkostot oppimiseen

Jos haluat kurkata, mitä enimmäkseen työkseni teen nykyisin, tässä aamupäivällä hanketarkastajalle esittelemäni kooste, toki vaatisi selostuksen mukaan, mutta kyllä kuvia kelailemallakin saa pienen tuokiokuvan. Tavoitteena ei pelkästään tuottaa virtaa vaan saada energiaa virtauksesta sekä tietenkin maukasta kalaa.

Kohtuus ja mistä voi olla onnellinen?

Epikurolaisuus on viehättänyt minua siitä saakka, kun Heikki Kanniston filosofian historian kurssilla kuuntelin kertomuksia Epikuroksesta ja hänen seuraajistaan (käsityksen saa Wikipediasta).

Mitä pienemmistä asioista iloitsee, sitä enemmän ilon aiheita. Ystävyyden merkitys onnellisessa elämässä on keskeinen. Puutarha mentaalisena ja konkreettisena tilana. Ja nautiskelu, kohtuullisesti. Kun osaa nautiskella pienistä vivahteista, yksinkertaisetkin eväät tuottavat onnea elämään.

Näitä mietin monesta syystä, luin Tere Vadénin Kymmenen kohtuullista vaatimusta ja kuuntelinen hänen pohdiskeluuaan siitä, kuinka Kohtuus on vaarassa. Vähemmän on enemmän, kun sen ymmärtää.

Veikeä Google Wave -kokemus

Sain Googlelta uuden koekäytössä olevan Waven kutsun ja tilaisuuden kutsua 20 muuta Waven koekäyttäjiksi.

Muutama kutsu oli vielä jäljellä ja äsken tapasin tuttavan, joka oli kutsua vailla. Niinpä avasin Waven, lähetin kutsun ja huomasin, että yksi kutsun saaneista oli jättänyt kiitoksen. Vastasin siihen ja ping! hän oli linjoilla ja alkoi vastaamaan saman tien. Rupattelimme hetken.

Tosi hauskaa oli se, että keskustelu rönsyili graafisesti. Vastasimme välillä edeltävän keskustelun aiempiin repliikkeihin. Wavessa näkee, kun toinen kirjoittaa ja luontevasti omaa vastaustaan alkaa kirjoittamaan samaan aikaa toisen vielä vastatessa. Siis voidaan puhua yhteen ääneen ja silti kuulla toisiamme. Jänskää. Tuntui ihan hauskalta.

Ks. Google Waven käyttäjämanuaali.

Luettaisko joukolla?

Näyttää ihastuttavan houkuttelevalle itseään maailman ensimmäiseksi sosiaaliseksi e-lukupalveluksi mainostava Readcloud. Syntyisikö porukkaa kokeilemaan? Ja jotain erikoisempaa pientä luettavaksi? Tämä täytyisi kokea joukolla.

Tuore oppimisverkosto: Kielitaiturit

Kielitaiturin verkostoitumissivut liittyvät Oph:n oppimisympäristöhankkeeseen ja esittelevät itseään:

KIELITAITURI on Opetushallituksen rahoittama hanke, jonka tavoitteena on lisätä ja edistää uusien, tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien oppimisympäristöjen käyttöä vieraiden kielten opetuksessa ja oppimisessa.

KIELITAITURI-yhteisö on tiedotus-, ideointi- ja keskustelufoorumi kaikille kielten oppimisesta ja sen kehittämisestä kiinnostuneille toimijoille.

Osallistu lukiopäivien esitykseni valmisteluun!

Huomisaamuna 5.11. puhun tänään alkaneilla lukiopäivillä lukion toimintakulttuurista. Onko sinulla ajatuksia aiheesta? Kommentoi tähän.

Koostan esitykseni ihmisten ajatuksista ja ripottelen mukaan sosiaalisen median oppimiskäytön näkökulmaa. Olen jo kuulutellut kommentteja Qaikussa, Twitterissä, Friendfeedissä ja Facebookissa sekä häirinnyt tuttaviani chatin kautta. Hyvää saalista on kertynyt. Tuotokset ilmestyvät tänne.

Osallistu Vinkkiverkossa tv-ohjelmaideointiin

Vinkkiverkon Opettaja.tv-ryhmässä Heidi Brucker kyselee: Mikä puhuttaa kotona ja koulussa juuri nyt? Ja kysymys jatkuu johdattelulla:

Studio Kotro on viikoittainen suora koulu- ja kasvatusaiheinen keskusteluohjelma YLE Teemalla tiistaisin klo 18.30. Arno Kotro vieraineen ruotii aiheita, jotka kiinnostavat juuri nyt vanhempia, kasvattajia ja opettajia. Haluatko osallistua ohjelman suunnitteluun? Mistä aiheista kaipaisit keskustelua? (Studio Kotron keskustelut syksyllä 2009)

Nyt vain joukolla vinkkaamaan ohjelmatekijöitä!

Filosofian opettajuuden autuus

Miten auvoista onkaan päästä opettajana oppijan asemaan. Ja miten rohkaisevaa on kerta toisensa jälkeen tuntea nahoissaan, että sanavallan antaminen opiskelijoille toimii.

Viime viikolla alkaneella filosofian kurssilla johdattelen opiskelijat hitusen avoimeen nettiin. Kurssiin kuuluu neljä ihmettelytehtävää, jotka toteutetaan Ning-sivustolla. Tänään aiheena oli etsiä jokin itse kiinnostava antiikin ajattelijan ajatus, kuvailla sitä, kertoa, mikä siinä kiinnostaa ja vielä vähän pohtia yli kaksi vuosituhatta vanhojen ajatusten merkitystä.

Osa vielä kypsyttelee vastauksiaan, mutta jo kertyneet saavat tämän pikku opettajan hymyilemään suu korvissa. Keskustelu on tosi kiinnostavaa – kurssilaiset ovat tehneet hienoja ajatuslöytöjä.

Käytännössä toimimme niin, että ensin esittelin lyhyesti, mistä kysymys ja millaiselle sivulle mennään. Kerroin, että saa esiintyä oman valinnan mukaan lempinimellä tai koko nimellään, kuvan voi laittaa tai olla laittamatta. Perusidea on, että kaikki voivat lukea toistensa ajatuksia ja ettei ole vääriä vastauksia. Kyse on mielipiteistä ja omista havainnoista, jotka ovat aina oikein (jos ei mennä äärimmäisyyksiin).

Opastusta ei kovin paljoa tarvittu, lähes kaikki saivat käyttäjätunukset Ningiin nopeasti. Nykyisin Ning vaatii sähköpostivarmennuksen, mikä hidasti osalla tunnuksen saamista.

Opekouluttajan opinsaunassa pyyhkeet tarpeeseen

Olin etätyöni puolesta kouluttamassa opettajia pari päivää, aiheena johdatus sosiaalisen median opetuskäyttöön. Valtaosa ei vielä ollut käyttänyt omassa opetustyössään avoimia blogeja tai wikejä tai muita.

Ennakkoon olin koulutuksen verkkosivuille laittanut diakertomuksen aiheestani. Koulutuspäivä jakautui neljään osaan: ensin orientointi avoimen verkon ja sosiaalisen median oppimistiloihin, sitten tutustuminen wikiin ja oman Wikispaces-wikin luominen, hienosäätöön ei suurella ryhmällä ilman ennakkovalmistautumista ollut mahdollisuuksia. Kolmas osio oli informaation ohjaamisen mahdollisuuksien esittely (syötteet, sosiaaliset kirjanmerkit, upotettavat koodit). Neljännestä osiosta vastasi Hämewikin Maija Saraste. Hän esitteli Hämewikin ja opasti artikkelin kirjoittamiseen.

Tänään laadin palautelomakkeen. Perustin koulutukselle yhteisen Google-tunnuksen ja laadin lomakkeen Googlen dokumenttien lomake-sivulla. Lomakkeen tekeminen on helppoa, tulokset saa sekä laskentataulukkona (Excel-muodossa) että valmiiksi yhteenvetoina (monivalinnat näkyvät selkeästi pylväinä ja piirakoina). Jos tekisin omilla tunnuksillani lomakkeen, muut kouluttajat eivät pääsisi näkemään yhteenvetoa, vaikka heidät voisinkin laskentataulukkoon kutsua (tätä on kokeiltu). Lomake näyttää tältä (älä vastaa, jos et ollut kyseisessä koulutuksessa). Lomakkeesta saa helposti kopion, jota voi muuntaa tarpeen mukaan. Lomakkeen voi lähettää suoraan sähköpostissa. Sen voi myös upottaa verkkosivulle.

Jaa, mites sitten tuo otsikon lupaama pyyheosasto?

Kurssilaiset pitävät oppimispäiväkirjablogeja. Aika moni työparinsa kanssa suljettuja, mutta onneksi eivät kaikki. Avoimesta blogista sain omaa koulutusosiotani koskevaa palautetta ja pyyhkeitä siinä mielessä, että kirjoittaja olisi halunnut keskustelun sijaan keskittyä enemmän oman wikin tekemiseen. Ärsyttävästi vain vilauttelin lukuisia mahdollisuuksia, mutta en antanut riittävästi eväitä samankaltaisten virittelyjen toteuttamiseen. Kurssiwikissä on työvälineitä ja rohkaisemme pyytämään niitä lisää, mutta silti aiheellinen pyyhe.

Tykkään vastakommenteista. Aina ensin tulee glubs-olo ja voi-ei-olisinpa-tajunnut -olo. Mutta niitä seuraa hedelmällinen keksimisolotila, kuten nytkin. Olisi ollut tietenkin tosi mukavaa saada palautetta heti tai vaikka sähköpostilla jälkijättöisesti, bloggaaja ei ehkä arvannut, että osun hänen tekstiinsä. En päässyt jättämään kommenttia blogiin (kommentointi suljettu vain blogiin kutsutuille), eikä yhteystietoakaan ollut. Välitän tätä kautta kiitokset. Palaute oli asiallista pohdintaa ja kirjoittajan lähtökohdista täysin ymmärrettävää.

Kouluttajan dilemma on siinä, miten taiteilla monien odotusten ristivedossa. Ja miten suhteuttaa odotukset siihen realismiin, jonka itse tuntee.

Koulutuksessa minun olisi pitänyt muistaa kertoa, että itselläni meni puoli vuotta blogeihin tutustumisen jälkeen, että sain aikaan kohtuullisen opetustoteutuksen ja wikin kanssa kului vuosi, ennen kuin hiffasin, miten se toimii. Ensin pitää sisäistää toimintatapa, ymmärtää tekniikka, miettiä omaan opetukseen sopiva toteutus, kohdentaa oppimisprosessiin ja niin edelleen.

Esimerkiksi filosofian kurssi, jonka wiki vilahteli näytteissäni, on kehittynyt nykyiseen toteutusmuotoonsa kuuden vuoden ajan, josta ajasta ensin html-verkkosivuilla vuoden, verkkosivujen rinnalla Pedanet-sivut (mm. keskustelut poistettu näkyvistä) seuraavan vuoden, ohjausblogin rikastamana seuraavan ja kolme viimeistä vuotta wikissä, ensin toisessa ja sitten nykyisessä. Ja rinnalla on kokeiltu Google-sites-sivustoa sekä Ningiä, jota jälleen käytetään keskusteluihin, joihin on aiemmin käytetty myös vapaaehtoisten kanssa Jaikua. Ja tietenkin on pitänyt kokeilla myös filopodcastin tekemistä. Second Life ja Sokratinna Runo odottavat vielä synteettiselle Agoralle pääsyään. Ja esimerkiksi portfolio-toteutuksen hiomiseen on mennyt kokemusten kera 4 vuotta. Wikin ilo on juuri siinä, että tämä hidas kehittely onnistuu ja aina voi muuntaa kätevästi uutta kurssia varten, kun tekniikka tulee tutuksi.

Mutta mitä ihmettä kertoa tästä työskentelytavasta, ettei kuulija läkähdy? Jotain maistiaisia. Poimintoja, jotka herättäisivät ehkä nälän tutkia ja opetella itse?

Jos olisin itse aikoinaan löytänyt jotain muita kuin vierasmaalaisia blogeja ja wikejä, joista katsoa vähän mallia ja kerätä ideoita, olisin ollut huipputyytyväinen. Mutta kaikki piti keksiä lähinnä itsekseen ja kokeillen, mikä ei aina ollut kivaa ja mistä johtui sitten se, että ensimmäinen kurssiwikikokeilu jäi torsoksi. Oma kipinä oli vain niin kova, että pakko oli sinnitellä tuskaisten epäonnistumisten ja harhailujen yli.

Suhteutettuna tähän kokemukseen, ajatus siitä, että ensimmäisellä wikien opetuskäyttöön tutustumisen tapaamisella pitäisi päästä oman wikin laatimiseen, vaatii ennakkovalmistautumista ja useamman opastajan tai pienen ryhmän. Jokaisella on kumminkin erilainen idea ja erilaiset kysymykset. Yleisiin toistuviin Wikispaces-wikin käytön kysymyksiin olen laatinut opastevideot.

Nyt ollaan sentään onneksi tilanteessa, jossa mietitään valtakunnallisesti avointen kurssitoteutusten koontia ja on paikkoja, kuten Vinkkiverkko, jossa kysellä vertaistukea. Ihan yksin ei tarvitse tuskitella.

EDIT: Tärkein meinasi unohtua tekstistä eli mikä tästä tekee niin hidasta? Se, että kyse ei ole vain työvälineistä, vaan toimintakulttuurista, työtavasta, jopa omasta identiteetistä ja omasta roolista (josta käytiin em. koulutettavien kanssa erittäin hyvää keskustelua). Blogin ja wikin saa suljettuna käyttöön ja niiden, kuten muidenkin avoimen sosiaalisen verkon välineitten kanssa voi toimia, kuten toimitaan perinteisissä suljetuissa verkko-oppimisympäristöissä, mutta miksi tällöin käyttää avoimia välineitä? Suljetut oppimisympäristöt ovat hyviä, jos ei haluta avoimeen oppimistilaan. Tämäkin asia on mietittävä ja kokeiltava. Se, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. En voi tarjoilla kuin esimerkkejä, en valmiita malleja.

Podcastit – kieltenopiskelijan autuus!

Kuulemalla oppii. Eräät meistä oikein mielikseen. Siispä mistä löytyisi korvalle sopivaa haukattavaa?

Applen iPodeissa, iPhonessa ja iTunesissa toimivan App Storen kautta löytyy hyvin luokiteltu podcast-hakemisto. iTunesin saa myös Windows-koneelle. Itse olen käyttänyt sitä jo ennen Mac-aikaani podcastien tilaamiseen ja kuunteluun, mutta toki vaihtoehtojakin löytyy, esimerkiksi Juice, jonka sisältä löytyy myös podcasthakemisto.

Kelpoisa hakemisto podcastien verkkoselailuun on Odeo, jossa on esimerkiksi oma luokka opiskeluaineistoille. Sitä kautta löytyy helposti vaikkapa Deutsche Wellen mainio Langsam gesprochene Nachricten.

Odeosta voi myös kopioida upotuskoodin, jolla saa vaikkapa kielen verkkokurssille kätevästi kuuntelutehtävän (alla oleva löytyy täältä). Ohjelmia voi myös ladata omalle koneelle mp3-muodossa.

Wau: Sometu-verkostossa on virtaa

Monin paikoin ovat viime päivinä paperikoneet laulaneet Hämeenlinnan suuntaan, ITK'10 kutsuu kertomaan digiarjen unelmia, deadline beta oli 25.10. ja konkarit jo arvasivat, ettei sitä nyt niiin vakavasti kannata ottaa. Oletusten mukaan viimeisiä puristellaan 1.11. saakka.

Sometu-verkosto lähetti esityksen kokonaisesta päivän mittaisesta foorumista, otsikolla Piloteista arkeen. Hakemuksen johdanto alkaa lauseilla, jotka ovat hieman toisessa muodossa tarttuneet korviini viime aikoina:

"Päästäänkö sosiaalisen median opetuskäytön piloteista arkeen vai ottavatko kehittäjäpioneerit entistä pidemmän hajuraon suuriin joukkoihin? Onko tulevaisuuden näkymänä sosiaalisen median hyppivä kirppulauma, pieni ja ärhäkkä kokeilijaporukka, joka ei koskaan saa suuria joukkoja mukaansa? Vai olisiko pilottien voimin käynnistetty moottori, joka ei sammu alkumatkalla?"

Foorumin sisältö syntyi ihastuttavalla aaaaah yhteishöyryllä, keskusteltiin Sometu-ryhmässä (jossa on jo 75 jäsentä wau wau!), skypeteltiin ja laiteltiin kokoon kollektiivisesti miellekarttaa, joka elää edelleen (MindMeister hyväksi havaittu). Syyslomilla olijoita paikkailtiin chattäillen ja copy-paste-edit-menetelmällä ryhmäkeskustelujen ideapoikasista.

Luvassa on frontaaliesitelmämallin murtamista, osallistavaa ja yhteiskehittelevää keskustelua. Lähtökohtana ei ole viimevuotisen toistaminen.

Nakkikioski on saavuttanut, jos ei vielä aikuisuutta, niin kunnon teini-iän: Matkatoimisto SOME avaa luukkunsa avointen sisältäjen torilla, jos ITK-raati niin suo. Hakemuksessa rehellisesti todetaan, että "Matkatoimisto SOME:n suunnitelmat ovat vielä levällään..." Mistäs sitä tietää, mikä on huhtikuun 2010 kiehtovin SOME-matkakohde.

ITK-päämajasta oli jätetty viestiä, että Sometu voisi ehdottaa myös teemaseminaarin ja toisenkin. Siihen koukkuun tartuttiin tänä aamuna, kun foorumit sun muut oli hoideltu. Yrittäjyys/bisnes-ihmiset olivat olleet valppaina, keskustelu oli ollut tuoretta pitkin syksyä ja foorumin laidalla roikkuvia ideoita oli ollut monta. Ei siis ihme, että maanantaiaamun kärpät tarttuivat heti syöttiin ja ruudulla lähes vilisi talkootanssi. Teemaseminaarin wikissä on monta vastuunkantajaa, ideoita virtaa. Vaikka vastuu nakitettiin yhdelle, ryhmää ja vastuunkantajia kertyy. Sometu toimii surrurrurrur....

Kelmukelmit kellistävät kiinnostuksen

Kalvosulkeisten ja Power Point -tykitysten jälkeen kansa alkaa nurisemaan sisällön ja laadun perään. Kapinoinnin esiasteita on ollut ilmassa. Ilmiötä on pähkäilty urakalla Sometun keskustelussa.

Toikkasen Tarmo on tehnyt nyt miehen työn ja kiteyttänyt sekä kuvaksi että sanoiksi tähdellistä mietittävää esitysten visuaalisen osan merkityksestä. Blogi-kiitos raikukoon Tarmolle!

Tarmo: "Värikkäät diat ovat kiva juttu ja elävöittävät esitystä, mutta pelkästään niiden avulla ei huipulle päästä. Yleisö alkaa vaatia parempaa esiintymistekniikkaa, mihin kuuluu äänenkäyttö, elekieli, lavan haltuunotto, tauotus, tarinankerronta, dramatiikan taju – esiintymistaidot lyhyesti sanottuna."

EDIT: Tuijan Tuhat sanaa -blogissa samasta aihepiiritä (kiitos Raimo muistutuksesta!).

Funetista Facebookiin

Kirja julkaistu!

Petri Saarikoski, Jaakko Suominen, Riikka Turtiainen & Sari Östman
Funetista Facebookiin. Internetin kulttuurihistoria
Nidottu, 333 sivua. Gaudeamus 2009.
Suositushinta 33 €

Meiän miä haastaa

Miäpäs alon taas kirjottaan pieniä murrepakinoita. Niitä voip lukia miun plokista Dojolaiset-verkostossa. Siellä on melkosen saattava murreporukka, juttua tulee solkenaan. Ensimmäisen uuen pölötyksen nimenä on Mistään kotosin. Oommiä ennenkiin murrepakinoita tehny, niitä on julkastu Kaakonkulmassa.

Ahistaako-kiinnostaako twitteröinti?

Tulossa suomalainen Twitterkirja lupailee apua ahistukseen ja opasteita alkumatkalle. Ensimmäinen luku luettavissa kirjan verkkosivuilla, samoin sisällysluettelo nähtävillä. Kirjan on kirjoittanut Maija Haavisto, kustantaja FinnLectura.

Oma Twitter-linkkikokoelmani.

Wikispaces-wikissä nyt keskustelu ilman kirjautumista

Wikispaces-wiki on aiemmin vaatinut keskustelua varten tunnusten luomisen. Nyt Wiki Permissions -sivulla voi rastittaa vaihtoehdon, että keskusteluun voi osallistua kuka tahansa. Tämä helpottaa oppituntikeskusteluitten luomista wikiin.

Nyt Google-dokumenteissa myös kansion jakaminen

Google-dokumentit tarjoavat välineitä työstää yhteisesti tiedostoja. Näihin saakka yhteistyöhön on pitänyt kutsua kollegoita dokuementti kerrallaan, mutta nyt on mahdollista myös perustaa omalle ryhmälle jaettu kansio. Hienoa edistystä!

Lisätietoa aiheesta Googlen opastussivulta.

Perustietoa Gogle-dokumenteista:

Jaettu Google-dokumentti voi korvata palaverin

Google-dokumentit sisältävät tekstinkäsittelyn, esitystyökalun ja taulukkolaskennan eli perinteiset toimisto-ohjelmat terästettynä kätevällä lomakkeiden laatimistyövälineellä. Uutta ja erityistä on jaettu työskentely eli usea ihminen voi eriaikaisesti tai yhtäaikaisesti työstää samaa dokumenttia.

Dokumentit voidaan julkaista www-sivuina. Dokumentit voi tallettaa useaan eri muotoon, myös pdf-tiedostoiksi. Google-dokumenttien avulla voi lisäksi avata ja muokata toimisto-ohjelmilla laadittuja tiedostoja.

Yuuguu jakaa näytön näppärästi

Tätä olen etsinyt ja kaivannut piiiitkään ja löytyipä, yllätyksellisesti vieläpä (kiitokset eilisestä Espooseen!): Yuuguu-palvelussa voi jakaa oman työpöydän vastapuolelle joko yhdensuuntaisesti (esityksen tyyliin) tai kahdensuuntaisesti (helpdesk-tyyliin). Kun ohessa on Skype tai muu viestintäväylä, päästään sujuvaan yhteistyöskentelyyn. Näillä keinoin esimerkiksi etäopiskelijan opastaminen hänen omalla koneellaan sujuu.

Yuuguu sisältää itsessään chatin ja sovelluksesta voi suoraan soittaa Skype-puhelun. Vastapuoli ei tarvitse esitysvaihtoehdossa mitään asennuksia omalle koneelleen vaan näkymä avautuu selaimeen.