sunnuntaina, lokakuuta 06, 2024

Opeblogin historiasta tekoälyllä poimittua

 Googlen jännittävä tekoälytyökalu NotebooLM on todella lupaava. Sen ideana on tarkastella annettuja aineistoja keskustellen. Tekoäly tekee sen, missä se on hyvä eli ahmaisee suuren sisältömassan hetkessä, etsii siitä vastauksia annettuihin kysymyksiin ja antaa vastauksensa jäsennellysti.

NotebookLM on edelleen merkitty kokeelliseksi työkaluksi (Experimental). Kesän korvalla se alkoi juttelemaan sujuvasti suomeksi, mikä vaatii Googlen käyttöliittymätilin kieliasetukseksi suomen. Annettujen aineistojen kieli voi olla muu. Äskettäin lisätty uusi ominaisuus eli automaattinen podcast annetusta aineistosta toimii englanniksi lähdeaineiston kielestä huolimatta.

Kesän aikana Katri Manninen julkaisi NotebookLM-kokeiluistaan videon Googlen NotebookLM – uusi oppimisalusta – on ihan kreisin hyvä!!! Samoin Esa Riutan videokanavalta löytyy perusesittely NotebookLM - tekoäly joka vastaa kysymyksiin tiedostoistasi!

Toiminto lyhyesti: 

  • toimii Google-käyttäjätunnuksella, voit jakaa työkirjoja, mutta jos käytät organisaation Google-tiliä, jakaminen onnistuu vain saman organisaation sisällä (omissa kokeiluissani jakaminen ei toiminut loppuun saakka, vaikka kutsun lähettäminen onnistui)
  • voit koota eri aiheisiin muistikirjan per aihe, kokoaminen alkaa lataamalla aineisto, joka voi olla tekstidokumentteja, videoita, linkkejä ja kaikkiaan tällä hetkellä korkeintaan 50 dokumenttia per työkirja
  • aineistojen lataamisen yhteydessä NotebookLM tekee yhteenvedon aineistosta ja ehdottaa heti sopivia kysymyksiä, joilla voit aloittaa keskustelun aineistosi kanssa
  • keskustelu ei jää talteen ja palvelu lupaa, että tallentamaton keskustelu ei mene tekoälyn koulutusaineistoksi, keskustelun voi ottaa itselle talteen kopioimalla ja voit mylös tallentaa jokaisen vastauksen
  • NotebookLM:n hieno ominaisuus on, että se nöäyttää lähteet, mihin mikäkin yhteenveto perustuu, tämä kuitenkin näkyy vain livekeskustelussa eikä tallennu kopioon eikä keskustelutallenteeseen eli viittaukset pitää ottaa muilla keinoilola talteen, jos niitä tarvitsee (esim. ruutukaapaus).
Syötin koko tämän Opeblogin sisällön NotebookLM:lle, 1 523 bloggausta, Bloggerin varmuuskopiona koodiriveineen 3 299 sivua PDF:nä (xml-tiedosto suoraan muutettuna txt-tiedostoksi).

Varmuuskopion laataamisesta koneelle podcastjulkaisuksi kesti 22 minuuttia sisältäen sen 10 min, jonka kuuntelin tuotoksen ennen julkaisua. Podcastissa kelaillaan Opeblogin inspiroimia teemoja https://www.spreaker.com/episode/opeblogista-poimittua--62256350

Toki tuo podcast-toiminto on kokeellista ja aika hassu, mutta mitä se on lähitulevaisuudessa? Ovat nämä härvelit maagisia.

Ja odotellessani podcastin valmistumista, ehdin kysellä monenlaista oman blogini sisällöstä. Parasta ovatkin yhteenvedot, joita NopebookLM tekee. Voin nyt jutella oman blogini kanssa ja tarkistaa, olenko edelleen itseni kanssa samaa mieltä.



Esimerkiksi allekirjoitan todellakin NotebookLM:n tekemän yhteenvedon siitä, millaisena haluan nähdä opettamisen, opiskelun ja ohjauksen tulevaisuuden (käsitehuomautus, suomeksi puhun enimmäkseen opiskelijoista, toisinaan ja menneinä vuosina oppijoista yleistäen kaiken ikäisiin ja eri konteksteihin, mutta NotebookLM käyttää sanaa oppilas, koska sen aivot ovat englantia).

Kirjoittajan näkemys opetuksen, opiskelun ja ohjauksen tulevaisuudesta


Kirjoittaja ei esitä teksteissä yksityiskohtaista visiota tulevaisuuden opetuksesta, vaan pikemminkin pohtii nykytilaa ja tulevaisuuden haasteita. Teksteistä nousee kuitenkin esiin selkeitä ajatuksia siitä, millaisia asioita tulisi kehittää ja mihin suuntaan opetuksen, opiskelun ja ohjauksen tulisi kehittyä.

Tärkeitä teemoja:
Oppimisen ilo ja innostus: Kirjoittaja on huolissaan siitä, että oppiminen nähdään usein liian suorituskeskeisenä ja että oppimisen ilo ja innostus unohtuvat. Hän peräänkuuluttaakin opetusta, joka innostaa ja motivoi oppilaita ja auttaa heitä löytämään oppimisen ilon.

Oppilaan aktiivinen rooli: Kirjoittaja korostaa oppilaan aktiivista roolia oppimisprosessissa. Opetuksen tulisi olla oppilaslähtöistä ja tukea oppilaiden omaa ajattelua ja tiedon rakentamista.

Yksilölliset oppimispolut: Kirjoittaja painottaa, että oppilaat ovat erilaisia ja oppivat eri tavoin. Tulevaisuuden opetuksessa tulisi entistä paremmin huomioida oppilaiden yksilölliset tarpeet ja tarjota heille mahdollisuus edetä omaan tahtiinsa.

Yhteisöllisyys ja vertaistuki: Kirjoittaja korostaa yhteisöllisyyden ja vertaistuen merkitystä oppimisessa. Opetuksen tulisi tarjota mahdollisuuksia yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen sekä oppilaiden että opettajien kesken.

Teknologian hyödyntäminen: Kirjoittaja näkee teknologian hyödyntämisen oppimisessa mahdollisuutena, mutta muistuttaa, että teknologia ei ole itsetarkoitus. Teknologian tulisi tukea oppimista mielekkäällä tavalla ja sitä tulisi hyödyntää monipuolisesti.

Kriittinen medialukutaito: Kirjoittaja painottaa kriittisen medialukutaidon merkitystä tulevaisuuden yhteiskunnassa. Opetuksessa tulisi antaa oppilaille eväitä arvioida kriittisesti verkosta löytyvää tietoa ja tunnistaa valeuutisia.

Kestävä tulevaisuus: Kirjoittaja on huolissaan ympäristön tilasta ja tulevaisuudesta. Hän toivoo, että opetus kasvattaisi oppilaita toimimaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Yhteenvetona: Kirjoittajan mukaan tulevaisuuden opetuksessa tulisi keskittyä oppimisen ilon ja innostuksen herättämiseen, oppilaan aktiiviseen rooliin, yksilöllisiin oppimispolkuihin, yhteisöllisyyteen ja vertaistukeen sekä teknologian ja kriittisen medialukutaidon hyödyntämiseen. Tärkeänä tavoitteena on myös kasvattaa oppilaita toimimaan kestävän tulevaisuuden puolesta.

maanantaina, tammikuuta 08, 2024

Selaimesta toiseen – Chromen huonontumisesta

Uuden työvuoden käynnistyessä viime viikon tiistaina vaihdoimme työkavereiden kesken selainkokemuksia. Kimmokkeena oli WebOpettaja Esa Riutan tietoisku Chrome-selaimen huonontuvasta tietosuojasta. Hän kertoi, ettei Chrome enää jatkossa tue mainosblokkereita. Olen käyttänyt mainokset estävää AddBlockia toistakymmentä vuotta. Selainkokemus on ollut rauhallinen. En halua työmaalleni kaiken maailman vilkkuvaloja ja kyltinheiluttelijoita. Chromen suojaus ilmeisesti muutenkin heikko.

Esa Riutta suositteli: "Firefox, Edge, Safari tai vaikka Vivaldi ovat kaikki parempia vaihtoehtoja." 

Ryhdyin muuttopuuhiin. Yhden Esan mainitsemista selaimista olen pyhittänyt henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen (pankki, vakuutus yms.). Toiselle avautuvat töihin liittyvät oikuttelevat Microsoftin palvelut. Meillä töissä on käytössä Googlen Workspace, joka toimii helposti millä tahansa selaimella, mutta kaupungin tasolla ovat käytössä Microsoftin palvelut, ja niiden kanssa on ollut vuosikausia ongelmia. Itselläni on seitsemän eri Microsoft 365 -käyttäjätunnusta. Kun Googlen palvelussa voi seikkailla sujuvasti sekä privaattipuolen että organisaatiopuolen tunnusten välillä, Microsoftilla sama ei todellakaan onnistu. Järkevin vaihtoehto on käyttää eri tilejä eri selaimilla, ja tähän selkiyttämiseen kuluu siis monta selainta. 

WebOpettajan selainehdotuksista Vivaldi oli uusi tuttavuus. Päätin kokeilla. Pienen firman tuote. Yksityisyys valttina. Rahoitusta tulee hakukonevalinnan kautta (Bing-oletus). Vaihdoin oletukseksi Googlen, koska Chromen ongelmista huolimatta Googlen hakukone on kätevä ja hyvä. Vaikka vasta kokeilen, laitoin Vivaldille pienen lahjoituksen, koska vaihdoin pois heidän rahoituslähteestään.

Siirtymä Chromesta Vivaldiin on erittäin helppo ja sujuva. Kirjanmerkit ynnä muuta siirtyivät vanhasta uuteen. Ja pyhä jysäys: tässä selaimessa on syötteenlukija! Sitten Google Readerin ei ole kunnollista sellaista ole ollut saatavilla, vaikka onkin tullut kokeiltua monelaisia. Syötteenlukija saattaa olla 2020-luvun Jonneille hepreaa: Atom, Feed, RSS! Ensimmäisenä lähti Matleenan blogin syöte seurantaan (Blogger-blogista löytää Atom-linkin rullaamalla alas, ellei syötettä ole sivupalkissa tarjolla). Vivaldi avaa syötesivun myös kauniisti luettavassa muodossa ja sivun alkuun tulee seuraamispainike (alla kuvassa Matleenan blogin syötesivu).

Vivaldi-selain näyttää syötteen lukukelpoisena ja antaa tilauspainikkeen.

Viikon käyttökokemus Vivaldista on häiriötön. Kaikki toimii. Selain ei kaatuile eikä huudata konetta.

Olen pitkään käyttänyt mobiililaitteilla eri selainta kuin tietokoneella. En kaipaa synkronointia. Pitkään kännykällä ensisijaisena oli Brave, mutta se meni jotenkin hajalle. Puhelimella ensisijainen on eri kuin tabletilla. Nettijälkien vuoksi tämä sekakäyttö. Samasta syystä poistin Facebookin mobiililaitteiltani kolme vuotta takaperin. Siitä seurasi yli vuoden mittainen FB-oikkuilu eli tietokoneen selaimella kotinäkymän syöte näytti sekalaisia vanhoja viestejä. Ihan kuin Facebookin algoritmi olisi loukkaantunut. Instagramin vuoksi Facebook-kytkentä kumminkin syntyy, mutta koska en näe Facebookin käyttöliittymässä mainoksia, en koe haittaa. En käytä Facebookia kuin yhdellä tietokoneen selaimella, enkä tietenkään sillä, jolla hoidan pankki- ja muita yksityisasioitani. TikTokia en käytä lainkaan, vaikka mediakasvatuksen nimissä ehkä olisi hyväksi.

Tässä on siis selainviisautta meidän työporukoilta ja luotettavilta nettiviisailta: "Ei kaikkia munia samaan koriin." Asioiden lokerointi ei ole sen kummempaa, kuin reaalimaailmassa. Pankkitiskillä en hoida uintiharrastuksiani, enkä apteekissa kirjastolainojani.

EDIT lisää suositeltuja selaimia:




maanantaina, tammikuuta 01, 2024

Harppaus tulevaisuuksiin

Vuodenvaihde on hyvä hetki katsoa menneeseen ja tulevaan. Tämä blogi sai alkunsa siitä murroksesta, jota web 2.0, sittemmin sosiaaliseksi mediaksi ja someksi nimetty, toi luokkahuoneeseen sekä etä- ja verkko-opetukseen. Nyt elämme uutta ja varmasti vielä suurempaa murrosten aikaa lukioissa ja koulumaailmassa kaiken kaikkiaan.

Openblogin kautta juttelua en ole ennättänyt harrastaa, vaikka mieli on tehnyt ja blogin konehuoneessa on monia luonnoksia. Elämän ruuhkavuodet pyörittivät meikää kuuskymppistä. Yhtä aikaa perhepiirissä monenlaista läheispuuhaa. Mummouden astekin on ennättänyt pykälään viisi. 

Koronavuonna 2020 aktivoin passiivirekisterissä olleen opinto-oikeuden, toisen niistä. Työn ohessa päivitin koko liudan akateemisia tietoja. Erityisesti tähtäimessä pedagoginen kestävyysosaaminen ja tulevaisuustoimijuus. Vuoden 2022 lopulla kuva täydentyi generatiivisen tekoälyn vaikutuksilla. Nämä kaikki ovat meillä töissä olleet isoja muuveja ja töitä on tehty perustusten kanssa urakalla. 

Toissa vuonna toukokuussa summasin kestävän tulevaisuuden työtiimimme 20-luvun matkaa ja peilasin sitä 4S-motivaatiomalliin (Salmela-Aro & Nurmi, 2017): suuntaaminen, suunnistaminen, sosiaalinen säätely ja sopeutuminen. Puhumme töistämme me-muodossa. Se on tärkeä työhyvinvoinnin indikaattori. 

Tärkeitä suuntimia töissä meille ja opinnoissa itselleni ovat viime vuosina olleet kestävä tulevaisuus, ekososiaalinen sivistys, tulevaisuusohjaus, pedagoginen Delfoi, jaettu pedagoginen johtajuus, radikaali aikuiskasvatus, tekoälykukutaito, kriittinen ajattelu, ajattelun taidot, yhteishyvä, meisyys ja ihmisiksi oleminen – ja näitä monin tavoin upeasti summaava planetaarinen sosiaalipedagogiikka.

Sosiaalinen media sisälsi alkuvuosinaan paljon yhteishyvää. Oli hienoa elää se aika. Sometu-vuodet olivat toivoa ja toimintaa, kuten omalla elämänpolullani maanviljelijänä EU-murrosvuosien ruohonjuuriaktivismimme Alkuvoima-ryhmän kanssa. 

Näillä vuosilustoilla rauhallisesti katson nyt aallokkoa. Pisa-paniikki viime vuoden lopulla on hyvä esimerkki älyllisestä väsymisestä, ajan katoamisesta kaikenlaiseen ja jaksamattomuudesta ottaa asioista selvää otsikkoa ja pari lausetta syvemmin. Jo 10 vuotta talaperin Pisa näytti, että ongelmia on. Tähän soppaan en muuten halua puuttua, mutta tämä totuus pitäisi kaikkien tunnustaa. Uusin tulos ei tullut puskista. Ja tuloksella on vahva kytkös 2000-luvun perhepolitiikkaan sekä lasten- ja nuorisopsykiatrian leikkauksiin sekä opetussektorin säästöihin.

Pisamestaruuden katoamisessa syyllisyyden ulkoistaminen kännyköille on jännittävä ratkaisu. En toki vähättele tarkkaavaisuuden häiriöiden tuhovoimaa: aikuiset, hoi, kykenemmekö näyttämään esimerkkiä? Paniikkiliikkeenä kuri ja järjestys + paluu kynä ja paperi -aikaan on yhtälailla jännittävä ratkaisu. Millaiset arvot ohjaavat meitä? Millaisia valmiuksia haluamme lapsillemme ja nuorillemme antaa? Mikä on koulutuksen tehtävä? Onkohan ilmassa kaksinaismoralismia ja jopa alistamista (mitä muuta kuri-puhe voi olla)?

Nuoret sukupolvet eivät alistu. Sääli, jos sukupolvien välinen yhteys katkeaa ja kuilu kasvaa. Ehkä 1960-luvun isänmurhat toistuvat, viitteitä on jo ilmassa (nuoret aikuiset löytävät terapiassa syyn ahdistukseensa ylisukupolvisista traumoista ja puhumattomuudesta). Internetin myötä unelmoitu kohtaamisyhteiskunta jäi utooppiseksi haaveeksi. Vaan uusia utopioita kehiin. Elämää eletään eteenpäin.

Meillä töissä (Mikkelin kaupungin liikelaitos Otavia) käynnistyi 2022 strategiaprosessi, jonka myötä OKKA-säätiön kestävän kehityksen sertifiointi ulottuu koko oppilaitoksemme toimintaan (Otavan Opisto, Nettilukio, Nettiperuskoulu). Visiomme, missiomme ja strategiamme suuntaavat kohti toivottuja tulevaisuuksia. Merkityksellistä työtä. Ja mikä palkitsevinta, kyse ei ole pölyttyvistä kansioista, vaan elävästä aidosta toiminnasta. Sivistys kannatta aina – ja nyt sitä määritellään uudelleen. On kiva olla meillä töissä!

Tällä elämänkokemuksella oudoin 2000-luvun asia on ollut tieteellisen tutkimuksen vähättely – ja se, miten tämä on mennyt läpi mediassa. Kriittinen ajattelu, medialukutaito ja ylipäätään itsenäinen omilla aivoilla ajattelun taito – kas siinä työmaata. Leipä ja sirkushuvi sumuttavat yhä vain. Herätys ihmiset!

Miun mainiot paraat työkamut. Täs kotpihalla. Kiitollisna. Alkuvoimaa ja tulevaisuutta.

Lauri Ylä-Jussila, miä, puun takaa Kari A. Hintikka originaali Alkuvoima-T-paidassaan, Jukka Tikkanen, etualalta vierelläni Jenni Linturi ja Tuija Salminen. Kuvassa mukana myös toukokuun aurinko. Kuvaushetki 24.5.2022.








sunnuntaina, marraskuuta 22, 2020

Luokiopaineita

PS5-opetuskeskustelua liitutaulullani 7.5.2007
Kuluneen syksyn aikana olen kovasti intoillut yhden kirjan äärellä. Se kirja on Tiina-Maria Päivänsalon kirjoittama Oppimiskoodi (PS-kustannus). Kirjoittaja on psykologi ja lukio-opettaja, jonka blogeja Ajattelen, siis opin ja Oppimisen taidot olen seurannut. Oppimiskoodi on syntynyt aidoissa tilanteissa lukiolaisten kanssa, mikä myös näkyy ja kuuluu kirjasta. Kirja tähtää opiskelutaitojen oppimiseen, sillä oppiminen on taitolaji. 

Vaikka jokainen lapsi oppii varhaiset vuodet luontojaan, on tavoitteellinen opiskelu vaativaa eikä suju syntymälahjana. Taitavasta ja tuloksellisesta opiskelusta on olemassa paljon vääriä käsityksiä. Moni opiskelija tekee hullun lailla töitä, mutta suuntaa energiansa vääriin asioihin. Aika moni myös välttelee töihin tarttumista ja sitten viime tipassa joten kuten selviytyy, vaikka samalla energialla oikein rytmittäen olisi voinut päästä kaikin puolin parempaan lopputulokseen.

Viime perjantaina PS-kustannus lähetti ennakkotietoa toisesta lukio-opiskelua käsittelevästä kirjasta: Lukiolaisen selviytymisopas. Kirjan on kirjoittanut aivotutkija, kasvatustieteen professori Minna Huotilainen yhdessä kahden opiskelijan, Taimi Huotilaisen ja Helmi Uusitalon, kanssa. 

Vinkkasin näistä molemmista kirjoista Facebook-ryhmässä Tulevaisuuden lukio #uusilukio. Viime vuosina lukiossa on muuttunut suunilleen kaikki. Ei ihme, että eri puolilta kuuluu huokauksia, että pysäyttäkää lukiomuutokset vuodeksi. Tunne on sellainen, että sunnuntaihölkkääjän kunnolla pitäisi kipittää maailmanmestaruusmaratonilla. Maali näyttää siirtyvän aina vain kauemmas.

Keskustelu nosti elävänä mieleeni hetken Kotkan Lyseon lukion kauniin portaikon luona. Opiskelija pysähtyi nojaamaan porraskaiteeseen ja huokasi: "On niin kiire, ettei ehdi oppia." Siihen kiteytyy aika paljon tänä päivänäkin vaivaavasta lukiopaineesta, vaikka tuo tilanne tapahtui jo 16 vuotta takaperin.

Taitaa olla niin, että jo pelkkä kirjan nimi, Lukiolaisen selviytymisopas, herättää helpotuksen huokauksia. Vinkkini keräsi hetkessä kymmenittäin peukutuksia. Myös keskustelunpoikasta virisi. Konkariopettaja kaipasi lukiokapinaa. Itse tuumailin tilannetta keskusteluketjussa mm. tähän tapaan:

Uudistusten myötä lukiossa on varmasti aina pyritty tekemään hyvää. Uutta on tullut paljon, monesta vanhasta on ollut vaikeaa luopua. Myös maailma ympärillä on muuttunut todella paljon. Systeeminen ajattelu on ihmiselle vaikeaa. Systeemisiin ongelmiin ei voi löytää yhtä yksittäistä syntipukkia. Vikaa ja hyvää on monessa kohdassa.

Itse kirjoitin 81 ja palasin lukiomaailmaan 01. Vuosituhannen alussa 80-luvun laman lapset pingottivat eteenpäin pääsyä. Kurssimuotoinen lukio ei tukenut yhteisöllisyyttä, keskisuuressa lukiossa abit saattoivat vielä viimeisenä vuonna tutustua toinen toisiinsa. Lukiosta oli kadonnut politiikka, maailman muuttaminen, kapina, yhden asian liikkeet. Vaan niin oli muukin yhteiskunta muuttunut. Ei ole ihan oikein, että opettaja kaipaa takaisin oman aikansa lukiota kultaisena "oikeana" toteutusmuotona.

Lukion uudistaminen on paradoksi. Jokaisessa lukion opetussuunnitelman uudistuskierroksessa on törmätty ristiriitaiseen tilanteeseen. Jokainen oppiaine haluaa säilyttää paikkansa ja merkityksensä. Uusia halutaan lisätä. Kyse on opettajien työpaikoista, pätevyyksistä, toimeentulosta. Tämä neuvottelu käydään eri maailmassa kuin opiskelun arki kompromissien jälkeen. Moni lukio-opettaja on hämmästynyt arjen painoa, kun oma jälkikasvu on kulkenut läpi lukion.

Yleissivistävä ja monipuolinen lukio on arvokas. Monipuolisuus on hyvä pohja. Olisi kuitenkin hyvä, että 16-vuotiaana tehdyt valinnat eivät sulkisi reittejä eteenpäin. Tulevaisuuden ammateista emme tiedä. Tärkeintä on säilyttää henkinen voima, itsearvostus, oppimiskyky ja kyky tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Toiveikas ja energinen ihminen kyllä oppii lisää, kun tarvitaan. Kaikkea tärkeäksi ajateltua ei tarvitse survoa lukioon. Jostain voi luopua, että ehtii oppia kunnolla ja rakentaa hyvät pohjat.

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2020

Lukemalla oppii – niin uusilla kuin vanhoilla konsteilla

Lenkillä kuuntelu on kivaa. Omakuva 2013.
Kaikki kotonani käyneet tietävät, että minulla on muutama kirja. Jokaisessa huoneessa on teemakirjahylly, parhaassa kolme. Olen myös ahkera kirjaston käyttäjä. En juuri osta romaaneja, paitsi erittäin rakkaita, ihania, sellaisia, joita voi lukea monet kerrat. Ja nykyään tulee ajeteltua myös kirjailijoiden tienestejä – asia, johon Antti Holma sysäsi ajatukset taannoin.

Silmillä paperilta lukeminen ei mitenkään ole minulle ainut oikea lukemisen tapa. Siirryin sähköiseen ja audiolukemiseen heti, kun siitä tuli kätevää ja teknisesti mahdollista. Olen käyttänyt apunani robottilukijaa kuusi vuotta (tässä blogissa 9.11.2014: Korvilla lukeminen vapauttaa jalat, kädet ja silmät). Tein pari vuotta sitten pienen demovideon, kuinka homma toimii. Käytän maksullista Voice Dream -sovellusta. 

Lähes kaikkien älylaitteiden käyttöjärjestelmissä on nykyään tekstistä puheeksi (text-to-speech) toiminnot. Esimerkiksi iOS-laitteilla olen aktivoinut ominaisuuden ja liu'uttamalla kolme sormea näytöllä alaspäin saan lukijan aktivoitua. Koska kuuntelen kirjoja liikkuessani, olen todennut Voice Dreamin hintansa arvoiseksi. Se pysyy päällä ja sitä voi säätää monipuolisesti. Siihen saa myös kauniita lukijaääniä.

Robottilukija on mieluisin itselleni työhön liittyvien tutkimusten ja raporttien lukemiseen. Kun lukijan asentaa reippaalle vauhdille ja lähtee lenkille, kävelyn tahti rytmittyy samalla. Tutulla reitillä kuunteluun uppoutuu. Hupaisaa on, että oivalluskohtiin jää aivoissani paikkamerkki eli muistan, missä kohdassa maantieteellisesti olin, kun kuuntelin tietyn asian.

E-kirjojen lukeminen tietokoneelta on ergonomisesti kauheaa. Pää on väärässä asennossa. Koko keho on väärässä asennossa. Pitää lukkiutua näytön äärelle paikoilleen. Lisäksi näytön valoa pitäisi säätää tavattoman paljon, että se olisi lukemiseen sopiva ja sitten taas se ei ole hyvä muuhun työhön. Sähköisten näyttöjen sininen valo on haitallista silmille. Jos työn lisäksi kaikki lukeminen tapahtuu valoisalta näytöltä, silmien kuormitus kasvaa. 

E-kirjat tietokoneella ovat silti mainioita käsikirjastona: hakulukemiseen ja silmäilyyn. Tiedon etsiminen käy nopeasti ja siteerausten tekeminen on kätevää. Opiskelun avuksi kannattaa asentaa Zotero, jolla voi kerätä lähteiden ja sitaattien kirjastoa itselleen.

Aloin lukea e-kirjoja ensimmäiseksi juna- ja bussimatkoilla 10 vuotta takaperin. Noudin tekijänoikeuksista vapautuneita kirjoja ja ahmin mm. kaikki Juhani Ahon romaanit. Project Gutenbergin kirjahyllyistä löytyy vaikka mitä niin kielitaidon kohottamiseen, kulttuuriseikkailuille kuin aikamatkoille oman kirjallisuutemme alkuaikoihin.  

Kindlen hankin kuusi vuotta takaperin. Siinä kulkee mukana lukematon määrä kirjoja. Akku kestää viikkokausia. Silmille Kindle (ja muut sähköistä mustetta käyttävät lukulaitteet) ovat paperikirjan kaltaisia. Lukeminen onnistuu myös auringonvalossa ulkona. Ensikokemuksia Kindlestä kirjasin 20.7.2014: Väline per tarkoitus – kokemuksia Kindlestä.

Äänikirjat ovat huippujuttu. Kuuntelin radiosta kirjojen lukua jo aikoja sitten. Lasten ollessa pieniä kaseteille nauhoitettiin Robin Hood, Momo, Lasse Pöystin lukemia Muumeja ja tietenkin huikea Peltsin ja Väänäsen Nalle Puh. Kun Yle Areena avautui, kuuntelin sieltä monet klassikkokirjat, joista suurella lämmöllä suosittelen Esko Salervon lukemana Samuli Paulaharjun Sompiota

E-kirjoja ja äänikirjoja tulee lainattua nykyisin kirjastosta. Valikoimat ovat vain aika suppeita. Kirjastokortilla saa muuten nykyään luettua kotoa käsin monia aikakauslehtiä, vaikka Suomen Kuvalehteä! Kirjastojen digipalvelut ovat huikeita. Kannattaa kurkata eKirjastoon.

Hyviä e-kirjoja ostan silloin tällöin Elisa-kirjasta – lähinnä, jos kirjalla on pidempää käyttöä. Elisa-kirjan e-kirjat ovat vesileimattuja eli ne saa Calibre-ohjelmalla siirrettyä Kindleen. Nyt viimein laajasti läpilyönteistä äänikirjapalveluista BookBeat on tietenkin kovassa käytössä.

Oppiakseni uutta tilaan edelleen hyviä lehtiä, kuten niin & näin paperisena ja LongPlayn digitaalisena. 

Aikoinaan hyviä kirjoja löysin kirjakaupoista, sellaisista kuin Akateeminen Kirjakauppa. Vaikka tuon niminen kirjakauppa edelleen löytyy, voin murheellisena sanoa, että vanha Akateeminen katosi ja muutenkin kirjojen kirjakaupat ovat kadonneet. Nykyisissä kirjakaupoissa on pieni kirjavalikoima parhaiten kaupaksi meneviä niteitä. Muuten ne ovat täynnä tingeltangelia – joukossa toki itselleni rakkaita piirrustus- ja askartelutarvikkeita. Niitä minulla on kotivarana muutamaksi vuodeksi päätoimiseen puuhasteluun.

Divareita olen kolunnut ahkerasti nuoresta lähtien. Nykyisin tarkistan aina nettidivareista kiintoisien kirjojen saatavuuden. Hyvin löytyykin aarteita, ja sopuisaan hintaan. Kirjastojen poistomyynneistä löytyy klassikoita pilkkahintaan. Hankin lähinnä vain tietokirjoja näillä keinoin.

Kirjakaupoissa harrastin aikoinaan kirjojen haistelua. Siis satunnaista vaeltelua hyllyjen välillä, sitä, jota voi nimittää serenpiditeettinä, sattumahdollisuutena. Monta rakasta kirjaystävää on löytynyt sattumoisin löytänyt haahuillen hyllyjen välissä. Nyt tuo haistelu ei enää onnistu kuin tositosi harvoin. Valikoimat ovat niin onnettomia. Sen sijalla kuuntelen satunnaislöytöjä etsiessäni kävelylenkeillä ja kotona puuhaillessa Blinkistiä (maksullinen). Mahtavalla ammattitaidolla palvelussa pakataan tuoreiden tietokirjojen anti varttiin sekä tekstiksi että usein myös audioksi. Monet aarteet olen sitä kautta löytänyt. Blinkist on saksalainen ja sieltä löytyy myös hyvää treeniä saksan kielelle. 

Amazonin Audible on kävelylenkkieni parhainta seuraa australialaisten podcastien, All in the Mind ja Future Tense, ohella. Audible on kuukausimaksullinen palvelu, jossa kuukausimaksua vastaan saa kreditin, jolla voi hankkia haluamansa kirjan. Kirjoja voi myös ostaa ja joitakin sisältöjä on tarjolla maksutta. 

Audiblea hankkiessa on oltava tarkkana, minkä maan palvelun hankkii. Avasin nimittäin aluksi itse vahingossa puhelimella yhdysvaltalaisen audible.com -palvelun ja tabletilla australialaisen audible.au -liittymän. Ihmettelin vain, että eikös ensimmäinen kerta onnistunut. Meni joku aika ennen kuin huomasin, että nämä ovat kaksi keskenään erillistä saman palvelun versiota.

Tänä viikonloppuna olen opiskellut Suomen YK-liiton loistavalla kurssilla Opettajat kestävän tulevaisuuden tekijöinä. Kurssin innostamana tuli perustettua oma kirjahyllypaikka aihepiirin kirjoille, joita on kertynyt jo vuosikymmeniä. Koska planetaarinen sivistys, syteemiajattelu ja Senge nousivat esille, avasin Sengen ym. 10 vuotta vanhan kirjaklassikon, The Necessary Revolution. Se löytyi aikoinaan Helsingin Suomalaisesta eräällä kirjojenhaistelukierroksella. Ja voi miten ajankohtainen tuo kirja onkaan. Audiblen kreditillä otin sen kävelylenkeille matkaseuraksi. Uusia oivalluksia ja painavia, isoja ja silti toimeen pantavia ajatuksia syntyi jo ensimmäisistä luvuista.

Samaa kirjaa voi rinnakkain nautiskella eri muodoissa. Kuvasta näkee, että pidän iPadillä kaiken aikaa sinistä valoa suodattavaa säätöä päällä. Siihen tottuu heloposti. Asetuksista punainen kalvo.

Matkustan erittäin harvoin lomamatkoille. Matkarahani laitan kirjallisuuteen eri muodoissaan. Ilman kirjaystäviäni ja intohimoa lukemiseen en olisi maanviljelijän ammatista kyennyt suurten muutosten vuosina siirtymään akateemiselle polulle. Kiitos kirjat. Kaikissa muodoissa. 

(Ja hassu lämpöisen ilkikurinen huokaus niille ihmispoloille, jotka jaksavat peistä taittaa, mikä kirjan olomuoto on oikea. Ei mikään. Kaikki ovat.)

EDIT: Tätä bloggausta voi kommentoida Facebookissa.

tiistaina, elokuuta 11, 2020

Uunituore arvioinnin työväline PS-kustannuksen painokoneesta #arviointi

 

Anne ja Najat
Jiihaa! Puolitoista vuotta sitten Najat Ouakrim-Soivion kanssa herännyt idea jalostui viime vuonna kesällä käsikirjoitusmuotoon. Talven mittaan viilailtiin ja nyt on painokone laulanut. Viime viikolla julkaistiin Arvioinnin työväline sekä Arvioinnin suunnittelu- ja muistikirja.

Työvälineeseen kuuluu ohjevihkonen (näytän sen takakantta viereisessä kuvassa), kaksi suunnittelupohjaa ja 48 korttia. Kortit kattavat seitsemän aihepiiriä, joita meidän mielestämme on hyvä miettiä arvioinnin suunnittelussa ja toteuttamisessa. Kortit on tähdätty yleissivistävään opetukseen, mutta suuri osa sisällöstä on geneeristä aikuiskoulutusta myöten. 

Kortit helpottavat arvioinnin suunnittelun ohella dialogin käynnistämistä, arvioinnin monipuolistamista ja yhteisen arviointikulttuurin kehkeytymistä. Yksityisajattelu ei riitä, tarvitaan yhteistä puhetta ja siitä kumpuavaa näkyväksi tekemistä. Samoin kaivataan yhteisessä toimintaympäristössä ja sosiaalisessa yhteydessä toteutettavia tekoja. Siis ei vain sanan helistelyä vaan käytäntöä, periaatteena: pieni on kaunista ja ymmärrettävä mannaa. Oikea-aikaisuuskin on arvioinnin kanssa kultaa, sillä klisee "vähemmän on enemmän" pitää vankasti paikkansa.

Korteissa toinen puoli on opettajille joko omaa ajattelua kyydittämään tai yhteissuunnittelun avuksi. Toinen puoli on oppijoille (eli oppilaille tai opiskelijoille). Kortit sopivat alakoulun ylemmiltä luokilta eteenpäin. 

Vastaavaa tuotetta ei ole meille tullut vastaan. Vaikka kortteja on monta eli 48, niitä kaikkia ei tarvitse käyttää yhdellä kertaa. Kiireisessä arjessa muutaman kysymyksen äärelle pysähtyminen riittää.

Työvälineeseen kuuluvat suunnittelupohjat antavat vinkkiä arviointiin liittyvien asioiden suunnitteluun vuositasolla sekä oppimiskokonaisuuden kaarella. Pohjia voi monistaa ryhmätyöskentelyyn tai niitä voi varioida omiin tarpeisiin.

Katsos vaan: Arvioinnin työvälineen näytesivut.

Toinen ja itsenäinen osa pakettia on Arvioinnin suunnittelu- ja muistikirjalla. Sillä on taustahistoria, tuote on ollut olemassa vuosikausia. Se on nyt mietitty uusiksi tähän päivään. Arviointityöstä iso osa toteutuu sähköisesti. On kuitenkin tilanteita, joihin paperinen muistikirja on mainio apulainen. Kirjasessa on myös tiivistetysti tietoa peruskoulun ja lukion arviointiasioiden ytimistä. Se on jaoteltu oppimisen aikaisen arvioinnin ja osaamisen arvioinnin tueksi. Mukana on myös koulun arviointikulttuurin suunnittelu sekä arviointisanasto. Suunnittelu- ja muistikirja on lukuvuosittain uudistuva. Seuraavaan painokseen tulee jotain vanhaa, jotain uutta.

Kahokaho: Arvioinnin suunnittelu- ja muistikirjan näytesivut.

Meille tekijöille oli melkoisen jännittävä yllätys, että tuotoksemme on syyslukukauden alkuun Opettajan tietopalvelun kauden kirjapakettina (kuva vieressä). Vaikka monet kirjakerhot ovat kadonneet, Opettajan tietopalvelu on opetusalan tietokirjojen luottoväylä. Oma kotikirjastoni on rikastunut sitä kautta vuosia. Ks. Opettajan tietopalvelun jäsenille pakettihinnalla molemmat.

Jos teosten hankinta kiinnostaa, tästä löytyy kirjailijakohtaiselta VIP-sivulta pidempään voimassa oleva etuhinta:

Testikäyttäjiltä saimme rohkaisevaa palautetta, mutta olisi huippua saada lisää palautetta. Olemme tehneet työvälinettä ilman esikuvaa, joten se ei voi mitenkään olla täydellinen. Fyysiset rajatkin tulevat vastaan, kun tuotoksen pitää sopia materiaalin ja mittojen suhteen tiettyyn olomuotoon. 

Sellainen olo meillä Najatin kanssa nyt kumminkin on, että ihan rinta rottingilla uskallamme tätä hengen hedelmäparia esitellä. Teimmekin korona-tyyliin etänä pienen hehkuttelu-esittelyvideon.

Najatin taustalta löytyy polku historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajana, lukion rehtorina ja arviointitutkijana. Tutustuimme siksi, että rakastan kirjoja. Hänen kirjansa Oppimisen ja osaamisen arviointi (Otava 2016) kolahti minuun niin reippaasti, että otin yhteyttä ja pyysin silloin meneillään oleeseen lukion arviointikulttuurin kehittämishankkeeseemme asiantuntijavieraaksi. 

Meillä Najatin kanssa arviointiajatukset sopivat sen verran hyvin yhteen, että yhteistyö on jatkunut siitä lähtien. Podcastiakin ollaan höpsötelty yhden koulutuksen eväiksi. Viime kesäkuussa hanketta raportoidessa ällistyin, että näinkin himmeää aihetta oli käynyt kuuntelemassa toista tuhatta henkeä.

PS-kustannus on alansa timantti Suomessa. Aikamoisen kiitollinen olo tästä puolentoista vuoden matkasta.


Esittelyssä avioinnin työväline from Anne Rongas on Vimeo.

EDIT: 31.8.2020 Suomen Arviointiyhdistys jakoi Arvin päivän palkinnon. Museoviraston arviointityö sai pääpalkinnon ja meidän Arvioinnin työvälineemme kunniamaininnan.

keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2020

Miksi vähemmän on enemmän etäopetuksessa?

Janne Matikainen tiivisti bloggauksessaan oleellisia etä- ja lähiopetuksen eroja: "Etäopetus ei ole lähiopetusta etänä." Hän päättää hienosti:
"Nyt pitäisi ottaa rauhallisemmin. Opettajien ei tarvitse muuttaa koko opetusta viikossa tekemällä töitä yötä päivää. Poikkeusoloissa ei voi edetä normaaliajan kriteereillä. Vaikka oppilaat eivät oppisi ihan kaikkea muutaman viikon aikana, sukupolvi ei ole menetetty."
Olen käynyt itse etäopiskelijana kaaren Matikaisen mainitsemalta 90-luvulta näihin päiviin. Olen kokenut, miltä tuntuu, kun varmuuden vuoksi etäopiskelijoille annetaan reippaasti tehtäviä ja sekavat ohjeet. Ennemmin vähemmän, hyvin mietitysti ja selkeästi ohjeistettuna niin, että mukana on myös vaiheita.

Oppija harvoin osaa omatoimisesti palastella opiskeluaan sopiviin annospaloihin. Pinnistely ja negatiiviset tunteet heikentävät oppimista. Etäopinnoissakin kiinnostuksen herättely voi olla hauskaa. Rytmittäminen ylläpitää vireyttä. Aivoista ja oppimisesta voisi pitää pienen peruskurssin kaikille.

Lisään kaksi asiaa Matikaisen tiivistelmään.

Piilota opiskelutaitojen kasvattamista tehtäviin

Oppimistehtävät kuljettavat etäopintoja eteenpäin. Siksi tehtävien suunnittelu on avainasia. Hyvin rakennettu tehtävä opettaa sekä työskentelytaitoja että asiasisältöä. Etätehtävää suunnitellessa opettajan pitää kysyä itseltään toistuvasti kahta kysymystä: Miten tämä asia opitaan? Miten tämä asia opitaan eri tavoin?

Hyvät opiskelutaidot ovat äärimmäisen tärkeitä kaikille ja erityisesti niille, joilla on oppimisen hidasteita. Lukuisat opiskelijat tekevät turhaa työtä vain siksi, että kukaan ei ole opettanut heille koskaan hyviä opiskelumenetelmiä.

Yksi ilmeisesti heikoimmilla kantimilla oleva ajankäytön hallinnan ja viivyttelyn voittamisen ohella ovat lukustrategiat ja luetun ymmärtäminen. Lukuinto-hankkeen tuotoksena on julkaistu tavattoman hyvä Helena Nykäsen tekemä kooste luetun ymmärtämisen strategioista.

Valmistelen juuri PS1-ryhmäkurssia. Viime vuonna opetin lukustrategioita ja luetun ymmärtämistä tuolla kurssilla, koska sisältöihin kuuluu taitava oppiminen. Parinkymmenen opiskelijan joukosta vain muutama oli koskaan saanut niin vaikuttavaa oppia lukemisen strategioihin, että olisi omaksunut omaan toimintaansa niitä. Onhan ne voitu käydä läpi tiedollisesti moneenkin kertaan, mutta jos hyvä opiskelutaidon oppi ei siirry opiskelun taidoksi, pitäisi älytä muuttaa tällaisen opiskelutaidon opettamisen tapaa.

Oppiminen on taitolaji. Kaiken ikäisille pitää opettaa sitä. Opiskelutaitojen kohdalla on aina muistettava myös tuo ihmisten erilaisuus. Ilman oppimisvaikeuksiakin olemme erilaisia, saati sitten, jos aivot hurisevat vähän eri tahtiin, näössä on vikaa tai sairaus haittaa elämää. Nyrkkisääntö on se, että erilaisille oppijoille sopivat menetelmät sopivan pääsääntöisesti kaikille.

Suomen Kansanopistoyhdistys on hiljattain julkaissut mahdottoman hyvän oppaan, erityispedagogi Marjo Nurmen kirjoittaman: Oppimisen pulmat. Kirjasta saa mm. vinkkejä lukemisen strategioiden harjoitteluun.

Anna vaihtoehtoja tehtäväsisältöihin ja suoritustapoihin

Selkäytimeeni painui muisto siitä, miten tärkeää on antaa etätehtäviin joustavuutta. Opetin 2001 ensimmäistä etäryhmääni lukiossa. Psykologian ykköskurssiin oli yhdistetty kaksi nuorisolukion kurssia. Kohtasin opiskelijoita kurssin aikana 3 x 70 min. Suuri osa työskentelystä piti siis ohjeistaa etänä. Siihen aikaan ei vielä ollut käytössä kuin monistuskone ja kirjeet, ellei opiskelija ollut monisteita lähiohjaustunnilla hakemassa.

Annoin opiskelijoille tehtävän peilata oppikirjasta opiskelemiaan kehityspsykologian merkittäviä vaiheita omaan elämänkaareensa. Yksi opiskelijoista palautti tehtävänsä puhuttelevan saatetekstin kera. Hän oli juuri vapautunut vankilasta. Oman elämänkaaren pohdinta yksikseen ei ollut paras mahdollinen tehtävä siinä tilanteessa. Sen jälkeen muutin tämän tehtävän muotoon, jossa opiskelija voi valita kohteeksi oman elämän tai jonkun läheisen ihmisen tai fiktiivisen hahmon kirjallisuudesta tai elokuvista.

Tehtävän muuttaminen sellaiseksi, että opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet otetaan huomioon, vaatii vain asian muistamisen. Luin juuri erään äidin kuvailua alakoululaisen tehtävistä. Opettaja oli osannut hienosti ottaa huomioon erilaiset elämäntilanteet. Kun tehtävänä oli rakentaa maja tyynyistä ja peitoista ja mennä majaan puoleksi tunniksi lukemaan kirjaa, oli vaihtoehtona se, että majan voi rakentaa myös lelulle ja lukea sitten sille lelulle kirjaa.

+ Arviointi tavoitteisiin peilaten kuten aina

Pitää vielä laittaa loppuun tämä itsestään selvä asia meille verkossa opiskelleille ja opettaneille. Arviointia tehdään, kuten aina. Annetaan selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet. Kerrotaan ja mielellään keskustellaan (vaikkapa äänestetään) painotukset, osaamisen näytön tavat ja aikataulut. Arvosanan muodostuminen selvennetään opintojakson alussa, mielellään avataan kriteerejä oppijan ymmärtämällä tavalla.  Jakson alussa selvitetään aiempaa osaamista (diagnostinen), opiskelun aikana annetaan eri muodoissa, etäopetukseen soveltaen, oppimisen aikaista arviointipalautetta (formatiivinen) ja osaamisen näytön perusteella sitten jakson lopussa arvosana (summatiivinen). Vaikka opintojakso olisi määritelty arvioitavaksi hyväksytty, hylätty, on se etäopetuksessakin arvioitava kuten aina, koko oppimisprosessin kaarta kuljettaen. Tästä on näkynyt olevan epäselvyyttä ilmassa. Ilmeisesti yhä edelleen ajatuksissa mieletään arviointi merkitsemään arvosanan antamista, arvostelua.

lauantaina, maaliskuuta 14, 2020

Tsemppiä ja voimia kaikille yo-kokelaille #korona

YTL aikaisti ensi viikolle yo-kokeita. Abiturienttien paineet sen kun kasvat. Lähetin Nettilukion kokelaille muutaman vinkin. Historiallisen tilaneen vuoksi laitan tähänkin talteen lähettämäni viestin sellaisenaan:
Vihdin lukion psykologian opettaja Tiina-Maria Päivänsalo on koonnut ohjeita siihen, miten asennoitua aikaistuneisiin yo-kokeisiin ja tiiviille koeviikolle. Lue nämä ohjeet https://oppimisentaidot.wordpress.com/2020/03/14/abille-avuksi-kun-aikaa-on-vahan/
Yo-tutkinnon pisterajat määräytyvät kaikkien vastausten mukaan. Ymmärrettävästi tilanne on koetteleva niille, joilla on useita kokeita tälle keväälle ja niille, joille fyysinen koetilanne on raskas. Samassa veneessä on kuitenkin suuri joukko abeja.
Lepo ja palautuminen ovat nyt tärkeitä. Etsi tukea ja ota sitä vastaan. Opettele rentoutumaan. Niin fyysisestä kuin psyykkisestä hyvinvoinnista on tärkeä pitää huolta.
Muista huolehtia koetilanteessa vireystilastasi: syö aamulla kuitupitoinen ja pitkään energiaa antava aamiainen, vaikka se ei muuten olisi tapanasi. Varaa vettä ja muuta juotavaa sekä sopivat eväät, pidä taukoja. Pähkinät ja siemenet ovat hyvää aivoruokaa. Muista, että aivot toimivat tehokkaasti noin 25 minuuttia kerrallaan. Muutaman minuutin tauko ja vaikka istumarentoutus tai pieni venyttely ja eväiden syönti kohottavat vireystilaa. Ajattele hetki jotain ihan muuta. Kuvittele vaikka jotain huvittavaa tai siirry hetkeksi johonkin mieliolotilaasi silmät kiinni.
Muista lukea koetilanteessa tehtävät huolellisesti. Pidä mielikuvana sitä, että kysymys on jo osa vastausta. Käytä kynää ja suttupaperia, sillä ne tukevat muistin toimintaa tehokkaasti. Käytä koeaikaa. Mieleenpalauttaminen vaatii aikaa. Älä jää pinnistelemään, jos ajatus menee jumiin vaan siirry toiseen tehtävään ja palaa myöhemmin siihen, missä et päässyt eteenpäin. On normaalia, että ensin tulee tunne, ettet osaa mitään. Anna aikaa itsellesi. Muistele saamiasi oppiainekohtaisia ohjeita. 
Ajattele rauhallisesti, sekin parantaa muistin toimintaa ja ylläpitää henkistä kestävyyttä kokeisiin valmistautuessa ja koetilanteissa. Tämä tilanne herättää monenlaisia tunteita. Yo-kokeessa tarvitaan ajattelun taitoja ja kykyä hyödyntää annettua aineistoa, omaa muistia ja oppiainekohtaisia taitoja. Jotta pääset sopivaan vireeseen, etsi omat keinosi tasoittaa tunnekuohua, pelkoja ja ahdistusta. Pyydä apua läheisiltäsi.
Muista, että yo-kokeita voi uusia. Muista, että olet hyvä arvokas ihminen kokeista huolimatta. Tämä on poikkeustilanne kaikille. Jaa myötätuntoa ja kannustusta toisille. Rohkaisua on nyt hyvä laittaa kiertämään.

sunnuntaina, toukokuuta 12, 2019

Twitter-tili kannattaa laittaa, vähäiseenkin käyttöön

Tapasimme viikko sitten Matleena Laakson kanssa ja muistelimme lähi- ja kaukomenneisyyttä, Twitter yhtenä puheenaiheena. Tässä muutama ajatus Twitterin hyödyistä. Käytän palvelua satunnaisesti. Paras se on tapahtumien taustakanavana ja asiantuntijoiden metsästyksessä sekä hankeviestinnässä.

Matleenan diapaketti Twitter opetuksessa ja verkostoitumisen välineenä antaa perustietoja. Harto Pönkän kokoamasta sosiaalisen median katsauksesta löydät laajemman kehyksen suomalaisten somekäytöstä.

Talven ITK-konferenssista jäi hyvät Twitter-muistot. Twitterissä voi seurata aihetunnisteita (hashtagejä) kätevästi. Aiemmin tätä piti tehdä erillisen palvelun kautta, mutta nykyisin Twitterin oma hakukenttä avaa sujuvasti päivittyvän viestivirran. ITK:n tunnelmat ja kollektiiviset muistiinpanot #itk2019 tulikin käytyä tapahtuman jälkeen tarkkaan läpi, sillä yhtä aikaa tapahtui paljon.

Näin seuraat tapahtumaa Twitterissä: aihetunniste hakukenttään ja viimeisimmät välilehti.
Totesimme Matleenan kanssa, että edelleen aika harva konferenssiesityksen pitäjä oli lisännyt esityksen alkuun Twitter-tunnuksensa. Asiasta päätettiinkin välittää toive konferenssiohjeistukseen laitettavaksi. Sessioitten puheenjohtajana kyselin Twitter-tunnuksia esittelyssä ilmoitettavaksi ja valtaosalta sellainen löytyi. Konferenssit ja muut tiiviit tapahtumat saavat lisäulottuvuuden Twitterin avulla: asiantuntijoiden bongailu, hyvät linkit, kiteytykset esityksista esimerkkeinä. Ja onhan esityksen pitäjän itsensäkin hauskaa katsoa jälkikäteen, mikä upposi ja puhutteli.

Perusvinkki: Kun teet tilin Twitteriin, laita siihen jotain itsestäsi, ammatti tai kiinnostuksen kohde. Siten sinut on samannimisten ihmisten joukosta helpompi tunnistaa. 

Twiiteistä sai aiemmin koottua näppärästi tarinallisia koosteita Storify-palvelulla, joka kuitenkin siirtyi vuosi takaperin palveluiden hatuumaalle. Samantapainen palvelu kuitenkin löytyy: Wakalet, jolla mm. Timo Ilomäki kokosi ITK-konferenssin tekoälyä ja laajennettua todellisuutta käsitelleen Areena-session twiiteistä tarinan.

Toinen Twitterin käytön peruste on erilaisten hankkeiden ja tavoitteellisten projektien näkyväksi tekeminen. Raportointia ajatellen twiitit muodostavat mukavan aikajanan. Samaa edistävien kanssa voi verkostoitua. Oma toiminta tulee tunnetuksi.

Twitteristä saa myös tietoa, sillä sillä on paljon asiantuntijoita, organisaatioita ja erilaisia tietäjiä-taitajia. Aihetunnisteilla löytyy asiaa, samoin hyvän kohteen seuraajista ja seuratuista, usein sellaista, mitä googlaamalla ei löydy. Seurattavista henkilöistä voi tehdä listoja, vaikkapa oman alan asiantuntijoista. Tweetdeck-selaimella voi samaan näkymään yhdistää useita kohteita. Twitter sopii hyvin sattumahdollisuuksien metsästykseen (serenpiditetti). Itse olen yhdistänyt kirjanmerkkipalvelu-Diigon Twitterin kanssa. Jokainen tykkäämäni twiitti siirtyy automattisesti Diigoon talteen ja automaatio lisää myös hakusanoiksi kaikki twiitin hashtagit. Niinpä esimerkiksi löydän jatkossa vaikka tykkäämäni #itk2019-twiitit Diigosta.

Liityin Twitteriin 12 vuotta takaperin, 8.5.2007. Ensimmäisen twiitin kirjoitin kuitenkin vasta 6.4.2008. Noihin aikoihin oli Jaiku. Jaiku oli hyvä, aivan loistava. Mutta sen tarina kulki toisin. Google osti ja hautasi.

Ensimmäinen twiittini.Ennen some-sanan vakiintumista.



torstaina, lokakuuta 25, 2018

Mitä kävi? – tapaus ITK-ystävät Facebookissa #itk2019 #itk30v

Kolme viikkoa takaperin kirjoitin erikoisesta episodista Facebookin opeverkostoissa: 1200 jäsenen Facebook-ryhmä on valuuttaa – tapaus ITK-ystävät (luettu reippaasti yli 2300 kertaa). Koska episodi on edennyt suorastaan dramaattisesti ja kaiken kaikkiaan hämmentävästi, kerron muutamia sisältä kokeneen havaintoja.

Keskustelu pyöri mainitussa 10 vuotta ITK-konferenssin taustakanavana toimineessa ryhmässä syys-lokakuun aikana fokuksen muutoksen jälkeen muutamissa teemoissa, kuten että ryhmässä ei enää ollut suotavaa ryhmän nimen mukaisesti tiedottaa ITK-konferenssiin liittyvistä asioista, ja että onko konferenssi jakautunut kahtia tai ettei ole olemassa oikeaa ITK:ta. Niin maakuntaliitto kuin kesäyliopistokin avautuivat aiheesta muutamalla puheenvuorolla, mutta vetäytyivät keskusteluista kokonaan eivätkä sittemmin ole millään lailla osallistuneet keskusteluun. Lokakuun alussa heitä alkoi edustaa oman kertomansa mukaan vapaaehtoisesti ryhmän moderointiin lupautunut henkilö.

Yleinen kummastelu sai voltteja, kun 8.10. klo 21:30 uusi moderaattori jäädytti ryhmän eli muutti ryhmän suljetuksi ja sulki ryhmän jäseniltä oikeuden avata uusia keskusteluja. Ryhmään voi siis edelleen liittyä ylläpitäjän hyväksymänä. Muuten ryhmä on melkolailla halvaantunut. Tilanteen ihmettely jatkui jäädyttämisen jälkeen aiemmin avatuissa keskusteluissa pitkinä kommenttiketjuina, joista aktiivisin on venynyt tätä kirjoitettaessa jo 167 kommentin mittaan. Aiheena ITK-ystävyyden sijaan on ollut etupäässä kyseisen ryhmän moderointi.

Moderaattori teki suuren päätöksen ryhmän jäädyttämisestä ja oman kertomansa mukaan teki sen itsenäisesti ja vastuunsa kantaen. Tarkempia perusteluita kyseltiin moneen kertaan. Itse kyselin vastausta saamatta, mitä tuo vastuun kantaminen sisältää. Perusteena moderaattori esitti sitä, että ihmiset olivat valittaneet hänelle ryhmästä tulevien viestien häiritsevän heidän FB-uutisvirtaansa. Tätä perustetta kokeneet someaktiivit kummastelivat, sillä valtaosa suomalaisista Facebookin opeverkostoista on avoimia ryhmiä. Useiden käyttäjämäärät ovat tuhansia, jopa yli kymmenentuhannen. Facebook-ryhmään liitytään vapaaehtoisesti. Häiritsevästä ryhmästä voi erota ja omasta uutisvirrastaan voi myös hiljentää sisältölähteitä. Itse kuulun kymmeniin vilkkaisiin opeverkostoihin Facebookissa enkä ole koskaan kokenut tuota perusteena mainittua häiriötä.

Sitäkin kummasteltiin, että millainen valtuutus moderaattorilla oli ryhmän jäädyttämiseen. Vallankin, kun tämä tapahtui selvästi virka-ajan ulkopuolella klo 21:30. Kun keskusteluissa tiedusteltiin useaan otteeseen julkisorganisaation antamaa valtuutusta moderaattorin toimintaa, moderaattori itse kertoi, että hänen toimintansa on taustaorganisaatiossa hyväksytty, mutta ettei siitä ole pöytäkirjaan kirjattua päätöstä. Edelleen on hämärän peitossa, miksi ryhmä piti jäädyttää.

Lopulta päädyttiin sentään onneksi yhteen yhteisymmärryksen askeleeseen. Ryhmän banneri vaihdettiin kertomaan kahdesta konferenssista. Syyskuun alun epäselvässä tilanteessa oli varoiksi avattu uusi ITK-ryhmä facebook.com/groups/itkystavat/, jonne alkuperäisen ryhmän toiminta on nyt siirtynyt. ITK-konferenssi on myös avannut uudet verkkosivut itk-konferenssi.fi/, koska domain itk.fi on kesäyliopiston hallussa eikä sitä pyynnöistä huolimatta ole haluttu luovuttaa.

Tutkivat kansalaisjournalistit vanhassa ITK-ystävät -ryhmässä olivat myös saaneet selville, että Hämeen maakuntaliitto on 14.9. hakenut Patentti- ja rekisterihallitukselta tavaramerkkioikeuksia ITK:lle. Todella kummalliselta näytti tämä hakemus, joka oli laitettu vireille sen jälkeen, kun kesäyliopiston tietokannasta laajasti lähetettiin aiemmille ITK-puhujille uuden konferenssin tiedote 11.9., jossa selkeästi ilmaistiin, että ITK-konferenssin paikalla järjestetään uusi konferenssi. Voisi kuvitella, että tavoitteena on jollakin taholla ollut se, että ITK poistetaan kokonaan Suomen konferenssikartalta.

ITK:n järjestelytoimikunta on kuitenkin vienyt perinteikkään tapahtuman valmisteluja eteenpäin, ison ja aktiivisen ystäväjoukon tuella. Parhaillaan on auki papereiden jättäminen, mukana myös uusia kiinnostavia vaihtoehtoja http://itk-konferenssi.fi/cfp.

Minua hämmästyttää kummastuttaa se, että miksi ylipäätään toisen konferenssin järjestäjän kannatti yrittää muuttaa ITK-ystävät Facebook-ryhmän fokusta. Kyse on asiantuntijaverkostosta, jossa on opettajia eri aloilta ja asteilta, rehtoreita, johtajia, hallinnon henkilöitä, alan tutkimuskenttää laajasti, yritysmaailman edustajia ja muita alan keskeisimpiä toimijoita. Kun moderaattorilta kysyttiin, miksi hän ei käynyt ryhmän kanssa minkäänlaista keskustelua ennen jäädyttämistä, hän vastasi, ettei havainnut ryhmän jäsenten suuremmin osallistuneen keskusteluun. Tähän eräs hiljaisista seuraajista totesi, että hänen kaltaisiaan on ryhmässä paljon.

Olen ollut Suomi-somessa mukana lähes alkuajoilta saakka vuodesta 2005. Opetusala on ollut Suomessa hyvin kartalla somen suhteen, ja pionereiden kanssa järjestimme mm. Sometu-verkoston voimin vuosina 2008-2013 ITK-konferenssissa kokeilevia ja osallistavia yleisötapahtumia, jotka olivat todella suosittuja ja aihepiireiltään todella ajan tasalla.

Ennen Facebook-ryhmien ja Twitterin valtavirtaistumista Jaiku, Qaiku ja Sometu kokosivat väkeä yli rajojen. Sosiaalista liimaa ovat luoneet huumori, hyvä henki ja avoin meno. Sitä vasten leppoisan opeverkostoryhmän rankka moderointi on ollut eksoottinen ja outo kokemus. Etenkin sitä on ollut ymmärtääkseni monen vaikea ymmärtää, että moderaattoriksi tulee henkilö, joka ei toimi alalla eikä osaa lukea rivien välistä yhtään mitään.

Avoin ITK-ystävät verkosto myös niille, jotka eivät ensi keväänä pääse paikalle, ITK voi hyvin ja jatkaa, niin kolmekymppinen kuin onkin facebook.com/groups/itkystavat/


torstaina, lokakuuta 04, 2018

1200 jäsenen Facebook-ryhmä on valuuttaa – tapaus ITK-ystävät

Unohtumaton me-hengen hetki ITK:sta vuodelta 2009.
Facebookissa on ollut 10 vuotta ryhmä ITK-ystävät, jossa on reilut 1200 ryhmään liittynyttä opetusalan ammattilaista ja kehittäjää. Ryhmässä on tiedotettu ITK-konferenssiin liittyvistä päivämääristä, minkä ohella viestivirtaa ovat hallinneet ryhmän nimen mukaisesti ITK-konferenssin ystävät jakaen ajatuksia, pieniä muistiinpanoja, linkkejä, valokuvia ja tunnelmia papereiden kirjoittamisen tiimellyksestä. Viestivirrasta löytyy myös lukuisia aineistoja esityksistä.

Syyskuun puolivälissä ITK-ystävät FB-ryhmän ylläpitäjä eli Hämeen kesäyliopisto vaihtoi ryhmän bannerin. Bannerissa mainostetaan nyt uutta ITK-konferenssin paikalla toteutettavaa saman alan tapahtumaa. Tämän eleen saattoi tulkita tukevan ITK:ssa esiintyneille puhujille samaan aikaan lähetettyä sähköpostiviestiä, jonka saattoi virheellisesti ymmärtää niin, että ITK on lakkautettu ja tilalla perinnettä jatkaa uusi konferenssi. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa – ITK järjestetään edelleen tavalliseen tapaan, kuten on jo 30 vuoden ajan tehty.

Syyskuun alkupuolella siis Hämeen maakuntajohtaja ja Hämeen kesäyliopisto ilmoittivat yllättäen järjestävänsä uuden, oman opetusalan konferenssinsa ja juuri ITK:lle varattuna ajankohtana - vieden näin ITK:lta myös kyseisen ajankohdan tilavaraukset ja pakottaen ITK:n vaihtamaan ajankohtaa maaliskuulle 20.-22.3. Vaihdos vei kovin kovin harmillisesti yo-kirjoitusten päälle, eikä näin tehty ilman yritystä löytää nopeasti parempi vaihtoehto.

Viestinnässä uutta konferenssia on argumentoitu sillä, että ITK-yleisö on antanut palautetta, jota kuullen uusi konferenssi on suunniteltu. Mikään tapahtuma ei ole täydellinen, mutta ITK:n puolesta yleisö on jatkuvasti äänestänyt jaloillaan. Myös ITK-ystävät Facebook-ryhmässä lukuisat henkilöt ovat viestittäneet kaipaavansa vuosittain juuri kolmekymppistä ITK:ta.

Uutta konferenssia on tuotu esille niin ITK-ystävät FB-ryhmässä kuin puhujille lähetetyssä kirjeessä (sekä ITK:n aiemmille verkosivuille rakennetun uuden konferenssin teksteissä) perinteen jatkajana. Kuinka uusi voi olla äkkiä perinteikäs? Järjestäjien puolelta on kerrottu, että uutta konferenssia tehdään suurella innolla. Näyttää ITK-ystävät FB-ryhmän viestintää lukiessa kuitenkin siltä, että monet ymmärtävät ja kokevat ITK-hengen kumpuavan alhaalta päin. 

Konferenssille on vuosien saatossa muodostunut varsin vakiintunut kävijäkunta ja samalla joka vuosi lukuisia uusia opettajia ja opetusalan ihmisiä on liittynyt joukkoon. Hyvin muistan vielä tuon unohtumattoman hengenheimolaisuuden kokemuksen ensimmäiseltä käyntikerraltani 2000-luvun alkupuoleta. ITK:n ystävät todellakin ottivat avosylin vastaan ja monta uutta ystävää ja kollegaa on kertynyt elämääni Aulangon käytäviltä ja kahvipöydistä.

Helsingissä ja muualla Suomessa on vastaavan tyyppisiä tapahtumia ollut tarjolla. Konferensseja mahtuu ja on hyvä, että tarjontaa riittää. Toivon onnea myös kesäyliopiston uudelle konferenssille. Mitä olen näissä muissa käynyt, en ole ITK:n kaltaista henkeä tavannut eikä näille muille ole muodostunut myöskään kannattajien FB-ryhmää. Itse asiassa on varmasti vaikeaa synnyttää yli päätään minkään isomman tapahtuman ystävien aktiivista ja innostunutta Facebook-ryhmää.

Voiko siis löyhän, mutta tiivistunnelmaisen ja erityishenkisen ITK-ystävien FB-ryhmän noin vain vaihtaa uuden eri konferenssin ystäviksi? 

Tältä syksyltä löytyy vastaava tapaus, kun Ylen Pressiklubi-sivu vaihdettiin Sannikka & Ukkolaksi, ikäänkuin Harakan ja sittemmin Stillerin mediakriittisen ohjelman fanittajat automaattisesti olisivat myös uuden erilaisen ohjelman fanittajia. Saatuaan peukuttajilta moitteita ja sivun seuraajien poistumisia Yle onkin linjannut, ettei enää perusta ohjelmille FB-sivuja. Vaihdosta perusteltiin sillä, että uusi ohjelma on samalla ohjelmapaikalla. No, samalla ohjelmapaikalla ITK:n kanssa on myös järjestettävä uusi konferenssi, joten eikö ole ihan oikein, että ryhmän fokus muutetaan, varsinkin kun ryhmän ylläpitäjä on kesäyliopisto? Logiikka ontuu. Eikö ryhmän jäseniltä olisi voinut kysyä asiaa ensin?

ITK-ystävät ryhmän tarkoituksen muutokseen nousseisiin kysymyksiin vastasi ensin syyskuulla Hämeen uudehko maakuntajohtaja ja eilen kesäyliopiston johtokunnan puheenjohtaja. Molemmat vakuuttavat, että kaikki on hyvin ja uuden konferenssin tekijöillä on into päällä ja osaavaa väkeä tekemässä. Epäilemättä. Mutta miksi ITK-ystävät Facebook-ryhmä piti muuttaa uuden konferenssin ystäviksi? Siksi, että sillä on 1200 jäsentä. Siksi, että FB-ryhmästä tuleva viestintä tavoittaa paremmin nämä ihmiset, kuin maksettu Facebook-mainonta. Veikkaan. 1200 ryhmäjäsentä on merkittävä saalis viestinnässä. 

Itselleni ITK on ollut aito ihmisten yhteisö, kollegiaalinen, hulvaton ja älykäs. ITK-konferenssista toiseen tuttuja naamoja ja yhtä paljon uusia. Monet somekaverit ovat saaneet lihamaailman muodon ITK:n hulinoissa. Monia uusia innostuksia on kehitetty. Nytkin kytee kaksi loistoideaa, jotka laitettiin alulle ITK-konferenssin käytävillä. ITK-ystävät Facebook-ryhmä ei tarkoita itselleni taustaorganisaation hallinnollista tiedotuskanavaa tai kauppapaikkaa, vaan nimensä mukaista, kollegiaalisen jakamisen ja ystävien tilaa verkossa.

Kun ITK-ystävät -ryhmässä on toistamiseen ja eri henkilöiden suulla esitetty pyyntö, että uudelle konferenssille avattaisiin uusi oma ryhmä ja 10 vuoden mittaan toiminut ryhmä säilyttäisi alkuperäisen roolinsa ITK:n ystävien ryhmänä, kesäyliopiston nimissä – maakuntaliiton suunnalta – vastattiin, että ryhmän ylläpito-oikeuksia ei jaeta ja että ryhmän nimikin tulee muuttumaan. Samassa yhteydessä kehotettiin myös ITK:n ystäviä perustamaan oma ryhmä (eikö mene jo mielenkiintoiseksi, toki erittäin murheellisella tavalla).

Vararyhmä ITK:n ystävät on perustettu https://www.facebook.com/groups/itkystavat/. Tämä tehtiin heti syyskuussa, kun tässä kuvattu tapahtumasarja käynnistyi ITK-ystävät -ryhmän bannerivaihdoksella. 

ITK-ystävät Facebook-ryhmän poreilu on jotain ainutlaatuista enkä ole vastaavaa päässyt näkemään ja kokemaan niiden 13 vuoden aikana, kun olen Suomi-somen maastoissa ja parveiluissa liikkunut. Erikoista seurata, mitä tapahtuu avoimen someryhmän hallinnollisen hyödyntämisen vaiheissa. Ovatko ystävät uusia ystäviä noin vain hallinnollisella päätöksellä?

Kevään ITK-konferenssin slogan kuuluu: Muutos on mahdollisuus. Call for papers on avautunut ja ihmiset ovat kiirehtineet varamaan hotellihuoneita Aulangolta. ITK:n henki ei ole kaupan, sitä ei omista kukaan, se elää, jos me yhteisönä niin teemme.

ITK'19 Aulangolla 20.-22.3.2019 https://itk-konferenssi.fi/


[Olen syvästi murheissani tästä selvästä skismasta. Tilanne on loos-loos. Pienessä Suomessa ja pienessä Hämeenlinnassa ei olisi varaa tällaiselle. Mutta elämää eletään eteenpäin tosiasiat tunnustaen. Hyvät asiat pyrkivät kantamaan. Loppujen lopuksi. Joskus pohjakosketuksen kautta. Joskus jopa tappion kautta. Oppimista riittää. Myötätunnon ja ymmärryksen kasvattamiselle riittää tilanteita.]

lauantaina, kesäkuuta 16, 2018

Nettiä ikä kaikki – Ylen kamppis alkaa elokuussa

Kävin kesällä 2000 Helsingin yliopistolla Helena Tapperin vetämän kansainvälisen kesäkoulukurssin Information society as risk society. Osallistujia oli eri puolilta maailmaa. Omassa tiimissäni Koreasta ja Saksasta. Kurssilla tutustuimme Manuel Castellsin sosiologiseen ennakointiin, josta yksi kiteytymä oli: verkotu tai syrjäydy.

Kuulun ikäluokkaan, joka ei saanut minkäänlaista tietotekniikan oppia koulussa. Valmistuimme ylioppilaiksi keväällä 1981. Samana syksynä lukioomme saapuivat ensimmäiset tietokoneet. Kuljin pitkän ja mutkikkaan tien tietoteknisiin taitoihin. Yhtenä onnenani Asko-eno, joka on ollut todellinen pioneeri tietotekniikan ja netin opetuskäyttäjänä.

Teknologia herättää paljon tunteita. Se turhauttaa. Sen varjolla hypetetään. Teknologian oppimiskäyttöön liitetään perusteettomia myyttejä ja toisaalta ei tunnisteta erityisiä oppimisen tarpeita. Perusteettomia myyttejä ovat esimerkiksi luulot siitä, että tietyn ikäiset eivät enää voi oppia ja tietyn ikäiset oppivat kuin itsestään tai että teknologian käytön oppiminen vaatisi jotain tiettyjä henkilökohtaisia ominaisuuksia. Erityisiä oppimisen tarpeita ei tunnisteta esimerkiksi siinä, miten heikot taidot nuorilla voi olla teknologian käyttäjinä, koska heillä on vain kapean alueen vahvat taidot. Myös oman toiminnan säätelyn taidot jäävät huomaamatta. Tietoteknologian valtavirtaistumisessa viimeisen vuosikymmenen aikana lapset ovat usein olleet vanhempiaan nopeampia omaksujia. Aikuisten tukea oman toiminnan säätelyyn ei ole ollut (digiajan Summerhill). Teknologia koukuttaa ja vie aikaa. Se on moniteräinen miekka (kaksi terää ei riitä kuvaamaan).

Olen oman oppimispolkuni innostamana opettanut opettajia teknologian opetuskäyttöön jo 14 vuotta. Tämä blogi on ollut yksi osa avointa oppimista omia havaintojani jakamalla ja oikeastaan syntyi alunperin erään koulutustuokion oheistuotteena 12 vuotta takaperin. Äskettäin eräs netin kautta tuttu kysyi, miten ehdin näitä. Kerroin, että olen hahmottanut asian jotenkin tähän tapaan: Koska olen pienestä lapsesta alkaen tehnyt käsitöitä, olen oppinut hahmottamaan kaksiulotteisia ohjeita kolmiulotteisiksi toteutuksiksi. Netti toimii samalla logiikalla. Näen kuvaruudulla asiat kaksiulotteisesti, mutta asia itsessään on avaruudellinen, hypertekstuaalinen. Tästä syystä olen myös vankasti sitä mieltä, että lapsille pitää tarjoilla roppakaupalla kuvataidetta, musiikkia, liikuntaa ja käsitöitä.

Osa meistä omaksuu nettitaidot nopeammin, osa hitaammin. Nopean oppijan oppijaminäkuva on kohdallaan. Hänellä on mielessään syvästi koettuna ajatus ja oivallus siitä, että minä voin oppia. Hahmottamiskyky on myös kohdallaan. Mentaalinen kartta syntyy mieleen, rakentuu ja täydentyy. Tärkeää on myös se, että emootiot eivät ole esteenä. Kyse on taidoista, joita ei opi kuin tekemällä. Nettitaidokkuus on tässä mielessä käsityön, kuvataiteen, musiikin tai liikunnallisen taidon kaltainen asia. Ketään ei voi myöskään pakottaa oppimaan digitaitoja, sillä ne ovat vahvasti ajattelun ja tiedonkäsittelyn taitoja, hyvin henkilökohtaisia ja sisäisiä.

Yle Oppiminen käynnistää elokuussa alkavaan kampanjan Nettiä ikä kaikki. Kuilut umpeen! Meistä nettitaitavista jokainen voi olla omalla tyylillään ja sopivasti aikaansa käyttäen tuki-ihmisenä jollekulle netin kanssa tuskailevalle ikäihmiselle (mun mielestä myös nuorelle). Noloa ei saa myöskään olla avun pyytäminen. Ikävintä on pudota läpi verkkojen ja syrjäytyä nettimaailmoista. Noloa on myös antaa niin käydä.

>> https://yle.fi/aihe/nettia-ika-kaikki
>> https://www.facebook.com/groups/Digitreenit/




maanantaina, huhtikuuta 09, 2018

Pitkä tie digioppijana tekee nöyräksi

Näitä Virolahti-Miehikkälän mutkaisia sorateitä vuosikausia kurvanneena huomaan omaksuneeni kotimaisemasta tärkeän elementin omaan oppijaminäkuvaani: jos tie ei vie suoraan kohteeseen, se vie mutkien kautta. Opettajaksi, opetusalan ideatarhuriksi ja teknologian opetuskäytön opastajaksi päädyin pitkän kaavan kautta.

Tämä blogi alkoi aikoinaan tienraivaamisen asenteella. Oma tunnelmani asemoitui umpihankeen puskemisen ja luovan hulluuden välimaastoon. Näkyväksi tekeminen oli osa omaa oppimista, mutta samalla kyti rinnalla ajatus siitä, että joku toinen voisi hyötyä siitä, että jaan omia matkakokemuksiani. Hänellä voisi olla hitusen helpompaa.

Leena Ståhlber päätti eilen Otavan Opistolla lauantaityöpäivämme. Hän avasi Steven Reissin teoriaan nojaten itselleni uuden (ja kumminkin tutun) näkymän motivaatioon, meitä ihmisiä liikuttaviin voimiin. Kun vielä illalla muutamalla rivillä chattäilin vanhan rakkaan koulukaverin kanssa, tunnistin selvästi oman liikuttajani: idealisti mikä idealisti. Idealismin rinnalla syttyy intohimo. Kuinkas muuten umpihankeen kukaan hullu lähtisi.

Oppiminen on mainio keino tehdä asioita tänään paremmin kuin eilen. Oppiminen antaa avaimia, mutta iän myötä käy myös niin, että osa avaimista jää vaille lukkoja. Rutinoituneena eläjänä en huomaa, että tämän asian voisin tehdä sujuvammin tai tämä asia vaatisi tarkkaavaisuuttani.

Vuosi takaperin tuumailin näitä. Mietin esimerkiksi sitä, miten lukiolaiset valittivat digitaalisten oppimateriaalien lukemisen jäykistävän hartiat ja aiheuttavan päänsärkyä. Olin vuodesta 2014 alkaen hehkuttanut, miten kätevää on kävellä ja kuunnella kirjaa (tai ajaa autoa ja kuunnella). Lukivaikeuksisen pojan äidille vinkkasin jokunen aika takaperin puhumalla kirjoittamisen. Sitäkin olin hehkutellut 2014 alkaen. Saatavilla oleva teknologia taipuu vaikka mihin. Emme vain tiedä tai huomaa. Tästä mietinnästä syntyi Digioppijan työkalupakki -koulutus. Snellman-kesäyliopisto halusi toteuttaa sen ja viime syksynä asteltiin kuutena iltana ensimmäinen kierros.


Digioppija-sanasta kiitos kuuluu Riitta Hyppäselle. Hänen juurensa ovat näillä samoilla mutkaisilla sorateillä. Riitan twiitti digioppijasta oli viimeinen KLIK omaan intuitiooni: oppimisen tuttuja elementtejä olisi syytä katsoa uusin silmin.

Syksyllä 2017 toteutettiin ensimmäinen Digioppijan kurssi ja nyt keväällä on uusi kierros. Yllätyksekseni kurssi oli ilmiannettu Suomen eOppimiskeskuksen eEemeli-kisaan. Äänestys on menossa, päättyy torstaina 12.4.2018 klo 14.

Riitta Hyppänen bloggasi omasta oppimiskokemuksestaan. Pitihän minunkin sitten tsempata minuuttivideon verran ja yrittää vähän mainostaa, että mikä Digioppijan työkalupakki. Verkko-tapaamisia lukuunottamatta kaikki aineistot ovat vapaasti saatavilla https://padlet.com/arongas/digioppija ja päivittyvät nyt kevätkaudella.

Uudenvuodenluopauksena yritän olla omien oppieni mittainen ja mikro-opiskella taitoja, joita opastan muille. Raportoin omaa digioppimistani: http://digioppija.postach.io/.

Asenne on lähtökohta, mutta tärkeintä on todellinen toiminta. Siksi iso askel voi olla vain yhden ainoan asian muuttaminen omassa toiminnassa. Ei auta, vaikka lataisit 50 toinen toistaan vinkeämpää sovellusta puhelimellesi. Todellinen harppaus liittyy arjen tekoihin. Kuten Riitta oivaltavasti muistutti: poisoppiminen on merkittävä osa oppimista – erityisesti meille meikäläisen ikäryhmään kuuluville. Kännykkä ja muu teknologia ovat oppimiskavereita ja arjen apulaisia, kun vain osaamme ne virittää (ja välillä sulkea pois häiritsemästä).

Digioppija-kurssin iltatapaamisia valmistellessani olen konkreettisesti kokenut Sokrateen viisauden: "Tiedän, miten vähän tiedän." Se ei kuitenkaan ole lannistavaa. Kohti seuraavia mutkia.


sunnuntaina, tammikuuta 14, 2018

Mikro-opiskelen oman työn ja opiskelun sujuvoittamista #digioppija

Tein itselleni uudenvuodenlupauksen. Käytän pienen tuokion kerran pari viikossa siihen, että opettelen jonkin omaan työhöni tai opiskeluuni liittyvän digitaalisen oikopolun tai uuden taidon. Viime syksyn iltapuhteiksi vedin Snellman kesäyliopistossa Digioppijan online-luentokurssin. Ihastelin kurssilaisten omia kokeiluja, joita osa heistä raportoi vapaaehtoisen 1 op osaamismerkin suorituksena.

Digioppija ei ole koskaan tien päässä. Sen verran olin pudonnut pop-termeistä, että syksyn kurssin aikana opin Soili Mekliniltä mikro-oppiskelu -termin (microlearning, jaaha ei ole tällekään suomalaista Wikipedia-artikkelia). Vanha idea, jota ihan hyvästä syystä on nyt lämmitetty ja ujutettu moniin mobiiliosaston oppimissovelluksiin. Duolingo on mainio esimerkki mikro-opiskelusta. Itse olen aikoja sitten tilannut A.Word.A.Day-opastuksen, jonka avulla saattoi opiskella englantia sanan päivässä.

Minulla on myös kolme mainiota kirja virikkeinä:

Joitain asioita huomaan suunnitelleeni jo pitkään, kuten sitä, että opettelen käyttämään iOS:n käyttöjärjestelmän tekstistä puheeksi -ominaisuutta. Koska istun työni puolesta 7 tuntia ja 35 minuuttia koneella lähes joka päivä, en välttämättä halua lukea kirjoja näytöltä vaan kuunnellen, rutiinitöiden tai kävelyn ohessa. 

Eilen mikro-opiskelin tärkeän taidon, jonka avulla tiskasin ja pyykkäsin kuunnellen DRM-suojattua e-kirjaa langattomilla kuulokkeilla. Opettelin siis taikatempun, jota minulle ovat kollegat vinkanneet jo moneen kertaan, kiitos vain Tarja T. varmaan  jo 5 vuotta takaperin ja Helena S. viime vai toissa vuonna. DRM-suojaus tarkoittaa sitä, että e-kirjaa ei voi siirtää hankintajärjestelmän, kuten Amazonin Kindlen tai Applen iBooksin ulkopuolelle. Vesileimattuja e-kirjoja sen sijaan voi siirtää ja tiedostoja muuntaa Calibrella, joten niitä kirjoja voin kuunnella loistavalla Voice Dream -sovelluksella. Esimerkiksi Elisa Kirjan e-kirjat ovat pääsääntöisesti vesileimattuja, mikä on todella hienoa. Vesileimatun kirjan voin myös siirtää Calibrella kätevästi Kindle-lukulaitteelle.

Digioppijan online-kurssi alkaa Snellman kesäyliopiston uudelleen maaliskuun lopulla, kuusi keskiviikkoiltaa 21.3 alkaen. Kerron aihepiiri kerrallaan, millä tavoin voisi digityökaluja virittää omaksi iloksi ja hyödyksi. Kurssi on tarkoitettu alkumatkalaisille. Koska aiheen kanssa alkumatka on laaja käsite, yritän tarjoilla pullaa ja rusinoita suodatetun monipuolisesti, loputonta mahdollisuusviidakkoa vältellen.

Saas nähdä, miten omat mikro-opiskeluni jatkuvat. Teen niitä näkyväksi kirjoittamalla raporttiani Evernoteen ja sieltä julkaisukelpoiset muistiinpanot ilmestyvät yhden taikasanan lisäyksellä blogiin (kas näin).

Digioppija-kurssin aineistot jaan avoimesti, mutta luennot ja niiden tallenteet ovat saatavilla vain Snellaman-kesäyliopiston kautta kurssimaksun maksaneille. Että tämän osalta kaupallinen bloggaus tämä. Snellman-kesäyliopiston verkkokurssitarjonta on kiinnostavan monipuolista, itsekin aion osallistua jollekin.

maanantaina, joulukuuta 11, 2017

Nettilukio – aina auki

Vanhan kamun kanssa rupatellessa ohimennen tuli juttua jälkikasvusta ja opintoreiteistä. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun tieto Nettilukion mahdollisuuksista synnytti ahaa-oivalluksen. Samankaltainen juttutuokio oli erään lukio-opettajan kanssa pari kuukautta takaperin.

Kaikilla nuorilla lukio-opiskelu ei etene suunnitellusti. Elämään tulee urheilua, töitä, muuttoja, sairauksia. Kesken jääneet lukio-opinnot eivät ihan äkkiä vanhene, vaikka nyt onkin opetussuunnitelmien uudistuksen siirtymävaihe. 

Otavan Opiston Nettilukiossa on kaksi linjaa, kuten kaikissa aikuislukioissa: aineopiskelu ja tutkintotavoitteiset lukio-opinnot. Aineopiskelijana voi opiskella kuka vain, ks. tarkempaa tietoa kurssimaksuista yms. aineopiskeluun liittyvästä. Tutkintotavoitteinen opiskelu on maksutonta. Lukio-opintojen lisäksi puuttuvan peruskoulun päättötodistuksen voi opiskella aikuisten perusopetuksen mukaisesti Nettiperuskoulussa.

Kun nuorisoasteen lukiossa opintonsa aloittanut jatkaa opintojaan Nettilukiossa, hän siirtyy aikuislukion opetussuunnitelmaan. Vanhat opinnot luetaan hyväksi ja henkilökohtainen opiskelusuunnitelma rakennetaan siitä, mihin opiskelija oli aiemmissa opinnoissa päässyt (erotodistus pitää kaivaa esiin tai hankkia siitä lukiosta, jossa opinnot jäivät kesken). Ihan kaikkea ei välttämättä voida lukea hyväksi, mutta valtaosa. Ehkä suurin ero opinnoissa on, että taito- ja taideaineita Nettilukiossa, kuten aikuislukioissa yleensäkään, ei ole samassa mittakaavassa kuin päivälukioissa.

Nettilukio on aina auki, on ollut jo 20 vuotta! Nettilukio on yksi Otavan Opiston oivallisista tulevaisuusaskelista. Tähän juttuun ei nyt mahdu muistella muita upeita polkuja, joita 1990-luvun lopulta alkaen Otavan Opisto rakensi oppimisen uusia ulottuvuuksia varten. Yhden kurkkauksen löytää osoitteesta https://metodix.fi/. 20-vuotisjuhlien muisteluksissa Nettilukion historiaa ja ihmisten kokemuksia.

Nettilukioon haetaan opiskelijaksi osoitteesta http://www.nettilukio.fi/ kohdasta Haku sähköisellä lomakkeella. Haku-sivulla kerrotaan, että hakijan tulee olla 18-vuotias. Aikuislukiot voivat ottaa rehtorin erityispäätöksellä myös nuorempia opiskelijoita (tällöin hakemuksella täytyy olla perusteet). 

Opiskelu Nettilukiossa vaatii kykyä ohjata itseään. Pääosa kursseista opiskellaan portfoliotyyppisesti itsenäisinä verkko-opintoina Muikku-ympäristössä. Kursseilla on ohjaava oppimateriaali, erilaista lisäaineistoa ja oman osaamisen edistymistä indigoivia harjoituksia. Osaaminen näytetään oppimispäiväkirjan ja palautettavien portfoliotehtävien avulla. Opintojen tueksi on tarjolla erilaisia ryhmiä, verkkotapahtumia ja monipuolinen ohjauksen tuki sekä jokaisella kurssilla opettajan apu. Itsenäisen opiskelun lisäksi jaksoittain on tarjolla ryhmäkursseja verkossa. 

Kannattaa tutustua! Nettilukio, Nettiperuskoulu, aineopiskelu ja Muikku-ympäristö (avoimia oppimateriaaleja).