Vuodenvaihde on hyvä hetki katsoa menneeseen ja tulevaan. Tämä blogi sai alkunsa siitä murroksesta, jota web 2.0, sittemmin sosiaaliseksi mediaksi ja someksi nimetty, toi luokkahuoneeseen sekä etä- ja verkko-opetukseen. Nyt elämme uutta ja varmasti vielä suurempaa murrosten aikaa lukioissa ja koulumaailmassa kaiken kaikkiaan.
Openblogin kautta juttelua en ole ennättänyt harrastaa, vaikka mieli on tehnyt ja blogin konehuoneessa on monia luonnoksia. Elämän ruuhkavuodet pyörittivät meikää kuuskymppistä. Yhtä aikaa perhepiirissä monenlaista läheispuuhaa. Mummouden astekin on ennättänyt pykälään viisi.
Koronavuonna 2020 aktivoin passiivirekisterissä olleen opinto-oikeuden, toisen niistä. Työn ohessa päivitin koko liudan akateemisia tietoja. Erityisesti tähtäimessä pedagoginen kestävyysosaaminen ja tulevaisuustoimijuus. Vuoden 2022 lopulla kuva täydentyi generatiivisen tekoälyn vaikutuksilla. Nämä kaikki ovat meillä töissä olleet isoja muuveja ja töitä on tehty perustusten kanssa urakalla.
Toissa vuonna toukokuussa summasin kestävän tulevaisuuden työtiimimme 20-luvun matkaa ja peilasin sitä 4S-motivaatiomalliin (Salmela-Aro & Nurmi, 2017): suuntaaminen, suunnistaminen, sosiaalinen säätely ja sopeutuminen. Puhumme töistämme me-muodossa. Se on tärkeä työhyvinvoinnin indikaattori.
Tärkeitä suuntimia töissä meille ja opinnoissa itselleni ovat viime vuosina olleet kestävä tulevaisuus, ekososiaalinen sivistys, tulevaisuusohjaus, pedagoginen Delfoi, jaettu pedagoginen johtajuus, radikaali aikuiskasvatus, tekoälykukutaito, kriittinen ajattelu, ajattelun taidot, yhteishyvä, meisyys ja ihmisiksi oleminen – ja näitä monin tavoin upeasti summaava planetaarinen sosiaalipedagogiikka.
Sosiaalinen media sisälsi alkuvuosinaan paljon yhteishyvää. Oli hienoa elää se aika. Sometu-vuodet olivat toivoa ja toimintaa, kuten omalla elämänpolullani maanviljelijänä EU-murrosvuosien ruohonjuuriaktivismimme Alkuvoima-ryhmän kanssa.
Näillä vuosilustoilla rauhallisesti katson nyt aallokkoa. Pisa-paniikki viime vuoden lopulla on hyvä esimerkki älyllisestä väsymisestä, ajan katoamisesta kaikenlaiseen ja jaksamattomuudesta ottaa asioista selvää otsikkoa ja pari lausetta syvemmin. Jo 10 vuotta talaperin Pisa näytti, että ongelmia on. Tähän soppaan en muuten halua puuttua, mutta tämä totuus pitäisi kaikkien tunnustaa. Uusin tulos ei tullut puskista. Ja tuloksella on vahva kytkös 2000-luvun perhepolitiikkaan sekä lasten- ja nuorisopsykiatrian leikkauksiin sekä opetussektorin säästöihin.
Pisamestaruuden katoamisessa syyllisyyden ulkoistaminen kännyköille on jännittävä ratkaisu. En toki vähättele tarkkaavaisuuden häiriöiden tuhovoimaa: aikuiset, hoi, kykenemmekö näyttämään esimerkkiä? Paniikkiliikkeenä kuri ja järjestys + paluu kynä ja paperi -aikaan on yhtälailla jännittävä ratkaisu. Millaiset arvot ohjaavat meitä? Millaisia valmiuksia haluamme lapsillemme ja nuorillemme antaa? Mikä on koulutuksen tehtävä? Onkohan ilmassa kaksinaismoralismia ja jopa alistamista (mitä muuta kuri-puhe voi olla)?
Nuoret sukupolvet eivät alistu. Sääli, jos sukupolvien välinen yhteys katkeaa ja kuilu kasvaa. Ehkä 1960-luvun isänmurhat toistuvat, viitteitä on jo ilmassa (nuoret aikuiset löytävät terapiassa syyn ahdistukseensa ylisukupolvisista traumoista ja puhumattomuudesta). Internetin myötä unelmoitu kohtaamisyhteiskunta jäi utooppiseksi haaveeksi. Vaan uusia utopioita kehiin. Elämää eletään eteenpäin.
Meillä töissä (Mikkelin kaupungin liikelaitos Otavia) käynnistyi 2022 strategiaprosessi, jonka myötä OKKA-säätiön kestävän kehityksen sertifiointi ulottuu koko oppilaitoksemme toimintaan (Otavan Opisto, Nettilukio, Nettiperuskoulu). Visiomme, missiomme ja strategiamme suuntaavat kohti toivottuja tulevaisuuksia. Merkityksellistä työtä. Ja mikä palkitsevinta, kyse ei ole pölyttyvistä kansioista, vaan elävästä aidosta toiminnasta. Sivistys kannatta aina – ja nyt sitä määritellään uudelleen. On kiva olla meillä töissä!
Tällä elämänkokemuksella oudoin 2000-luvun asia on ollut tieteellisen tutkimuksen vähättely – ja se, miten tämä on mennyt läpi mediassa. Kriittinen ajattelu, medialukutaito ja ylipäätään itsenäinen omilla aivoilla ajattelun taito – kas siinä työmaata. Leipä ja sirkushuvi sumuttavat yhä vain. Herätys ihmiset!
Miun mainiot paraat työkamut. Täs kotpihalla. Kiitollisna. Alkuvoimaa ja tulevaisuutta.
 |
| Lauri Ylä-Jussila, miä, puun takaa Kari A. Hintikka originaali Alkuvoima-T-paidassaan, Jukka Tikkanen, etualalta vierelläni Jenni Linturi ja Tuija Salminen. Kuvassa mukana myös toukokuun aurinko. Kuvaushetki 24.5.2022. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti