Miten Prezillä tehdään esitys?

Opettelin viimein käyttämään Preziä, toisenlaista esitystentekojuttua. Power Point -logiikat saa heittää nurkkaan... tai melkein. Koska Jal kommentoi Qaikussa, ettei saanut ensi kokemalla Prezin juonesta kiinni, laitan tähän vähän muistiinpanoja omasta oppimispolustani. Minäkään en saanut aluksi mitään tolkkua Prezistä. Valmis skeema päässä oli niin erilainen.

Prezissä on hyvä sisäinen opastaja. Sitä kannattaa hitaasti ja rauhallisesti katsella. Se on interaktiivinen ja aivan loistavasti laadittu. Pitää asennoitua niin kuin pieni lapsi. Puhdas pöytä, uusi lumi, avoin taulu.

Prezi-esityksen kokoaminen loogislineaarisesti on kinkkistä. Parempi lähestyminen on ottaa holistinen ote ja ensin piirrellä jonkinlainen miellekartta siitä, mitä haluaa sanoa. Sanottavaa on syytä kiteyttää. Ydin esille. Kuvia ei välttämättä tarvita, mutta ydinsanoja kyllä. Asioiden merkityssuhde pitää miettiä. Mikä on kaikkein tärkeintä? Kokonaiskuva ja tärkeysjärjestykset auttavat luomaan hahmon koko esityksestä.

Ppt-esitys luodaan noudattelemaan puheen etenemistä. Ajateltua puhetta taustakuvitetaan ja sanoitetaan. Siinä on kantavana jäsentäjänä siis kronologia. Prezi ei vaadi kronologiaa. Asioihin voidaan palata. Polku voi tehdä lenkkejä ja palata keskusajatukseen tai vaikka sivuhuomioon.

Prezissä voi upottaa yksityiskohtia kokonaisuuteen eli pienikokoista tekstiä tai kuvia suurikokoiseen tekstiin tai kuvaan. Kun kokonaisuuden haluaa simppeliksi, nyanssit voi laittaa pikkuruisina yksityiskohtina suuren kokonaisuuden sisälle. Tämän ominaisuuden tajuaminen vaatii oman ajattelun ajattelemista ja uutta hahmottamista, jos Power Point ohjaa vahvasti jäsentämistapaa.

Prezissä on mahdollisuus kehystää asiakokonaisuuksia ja tällä tavoin koota tiettyjä aihepiirejä yhteen helpomin hahmottuviksi kimpuiksi. Ideana on luoda simppeli peruskuvio, johon yksityiskohdat piilottuvat.

Työn voi aloittaa perusasioista. Kaikkea ei tarvitse heti laittaa esitykseen. Esitys luodaan yhteen näkymään, jota voi zoomata sisään ja ulos. Jokaista objektia voi pienentää ja suurentaa, sen paikkaa voi vaihtaa ja sitä voi kiertää eri kulmaan.

Kun asiat ovat paikoillaan, luodaan esityksen polku. Koska esityksessä pääsee jatkuvasti poukkaamaan kokonaisuuteen, ei esityksen aikana ole pakko sitoutua ennalta päätettyyn esitysjärjestykseen.

Kannattaa aloittaa yksinkertaisella Prezi-harjoittelu. Ja suostua siihen, että ensin juttu näyttää sekavalle. Kun asiaan syventyy, huomaa, että se on kaikkea muuta kuin sekava. Prezi auttaa jäsentämään aiheita. Se vaatii todella ajattelemaan kokonaisuutta, suhteita ja rakenteita.

Ensimmäiseen Preziini tein pienen käsikirjoituksen:

Esitysten yhteistuottaminen ja kysymysten oivuus

Viikolla sain palautelomakkeen kautta kysymyksen siitä, miten ihmiset voisivat netin yli tuottaa yhteisiä esityksiä. Kysyjä oli sähköpostitellut tuttavansa kanssa ppt-tiedostoa edes takaisin ja törmännyt versio-ongelmaan. Hän huomautti myös, että yhteisesityksen tekeminen on pulmana aika monella ihmisellä.

Tässä siis erilaisia vaihtoehtoja:

1. Yhden ja saman tiedoston säilyttäminen Dropboxissa, jonne molemmilla on pääsy. Editoinnin ajan voi pitää esimerkiksi työvuorolistaa ensimmäisessä diassa. Dropbox on verkkolevy, jonne pääsee avoimessa netissä miltä tahansa koneelta. Tiedostoja voi laittaa sekä julkiseen että suljettuun kansioon.

2. Google-dokumenttien Esitys mahdollistaa yhteistyöskentelyn. Esityksen editori on aika rajattu, mutta itse olen siihen tykästynyt. Ihan riittävästi selkeään perusesitykseen säätöjä. Esityksen, kuten kaikki Google-dokumentit voi jakaa joko halutuille kavereille tai kokonaan avoimeksi. (Kokoelma Googlen työvälineitten ohjeita ja muutamia opasvideoita Google-dokumenteista.)
EDIT: 2.5: Tuore Google Cloud Cinnect yhdistää eri koneilla työskentelevien Microsoft Office -dokumentit yhteistyödokumenteiksi ja säilöö versiohistorian automaattisesti. Kannattaa katsoa esittelysivun lyhyt video. Kiitos vinkistä Leena Helttulalle!

3. Prezi-palvelu antaa mahdollisuuden vähän erilaisen esityksen luomiseen. Selaimella editoitavaan esitykseen voi kutsua myös kavereita tekijöiksi.

En ollut koskaan itse pientä minikokeilua enempää Preziä käyttänyt. Jäin miettimään yhteiseditointikysymystä. Siinähän on toinenkin ulottuvuus. Se, että esityksen sinällään tekee yksin, mutta ajatuksia kehittelee toisten kanssa. Opettelin Prezin käytön (mikä olikin ppt-ajattelumallin poisoppimisen vuoksi hieman aikaa vievää).

Tein esityksen aiheesta Avoin oppiminen. Koen oppivani lähes kaiken tarpeelliseni formaalin koulutuksen ulkopuolella. Halusin tavoittaa jotain olellista avoimesta oppimisesta. Omat ajatukseni eivät ole riittäviä, joten kysyin muilta Facebookissa (huono some, eihän sinne voi linkittää), Twitterissä (aika huono some sekin, twiitit häviävät ja sirpaleina liitelevät mikä minnekin) ja Qaikussa (onneksi on, sinne kokosin saamani vastaukset).

Esitystä kootessani mietin paljon sitä, miten tärkeää keskustelu on oppimisessa. Kirjojen lukeminenkin on tietyllä lailla keskustelua. Toinen tulee mieleeni ja sanoo jotain. Minä koen ja ymmärrän. En koskaan täysin samalla tavalla kuin sanoja. Mutta ajatukseni muuttuvat. Toimintani muuttuu. Vuorovaikutamme ja kun ymmärrystä syntyy, luomme yhteistä, kommunikoimme.

Myös käsitteellisiä asioita voi oppia konkreettisen toiminnan kautta. Kuten piirtämällä.

Tällainen siitä Prezistä tuli:

Avoin oppiminen on Prezi

Tuskaa ja hurmaa someen solahtamisessa

Mäkelän Pauliina (Kinda Oy) vinkkasi tänään naamakirjassa Tvt-opetuksessa blogiin, jossa Jarkko Sairanen kuvaili omia ja ryhmän kokemuksia sosiaalisen median opetuskäytön alkumetreiltä. Hänen vinkkinsä ovat rautaa: Älä hätäile ja

1. Kenenkään ei ole pakko osallistua sosiaaliseen mediaan vaikka sitä teemmekin huomaamattamme joka päivä perussurffauksessa.
2. Kaikkia palveluja ei tarvitse osata ja käyttää.Voi ottaa käyttöönsä vaikka yhden itseä kiinnostavan palvelun. Ja sitten sen kautta tulee puolivahingossa tutustuttua toiseen, jossa joku vinkkaa kolmanteen…
3. Sosiaalinen media ei kouluta opiskelijoita aineissamme. Se voi toimia yhtenä välineenä oppimiseen. Voi myös miettiä kuinka moni meistä tunteja suunnitellessaan käyttää pelkästään painettua kirjallisuutta. Vai käymmekö sittenkin hakemassa tietoa internetistä koska sitä on siellä helposti saatavilla? Miksi opiskelijoiden ei tulisi oppia hakemaan tietoa samalla tavalla? Olemmeko pitämässä heille tunteja vielä silloin kun he eivät ole koulussa?
4. Oppiminen ei muutu sosiaalisen median myötä. Samat inhimilliset tekijät ovat yhä voimassa. Tarvitaan paljon myös perinteisiä keskusteluja, ryhmätöitä, esitelmiä, luku-urakoita, harjoitustöitä. Joskus näitä voi tehdä myös netissä.
5. Ihminen tulee kohdata ihmisenä. Usein haksahdan kuitenkin puhuvaksi pääksi. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa ja ohjaajan roolissa kohtaamisia voisi tulla useammin.

Itse kirjoittelin tänään erään koulutuksen ryhmäkeskusteluun ja erääseen lehtijuttuun someopetuskäytön alkumatkasta näin:

Harva saa sosiaalista mediaa tuskatta työkäyttöön kelpo välineeksi. Aina jostain löytyy tuskan kohde.

On kimurantteja käyttöönoton polkuja (kuten muuten kelpoisassa sosiaalisten kirjanmerkkien Delicious-palvelussa Yahoo-käyttäjätilin luominen tai LinkdIn-palvelussa jatkuva pommitus päästää palvelu omaan sähköpostiin). On epäluotettavia palveluita (kuten Facebook kaikkine käyttöehtoineen, Googleakin moni kriitikko epäilee).

Hyvät käytänteet eivät nekään ole noin vain levitettävissä, kun aina on mietittävä erikseen kohderyhmä, tarpeet, tavoitteet, resurssit, oman oppimisnäkemyksen ja opettajapersoonan sopiminen toteutustapaan. Virikkeistä on silti aina iloa.

Aikapula on suurin este uusien toimintatapojen omaksumisessa.

Olen nähnyt kouluttajaurani varrella kuitenkin niin hienoja tuskien läpi menemisiä, että rohkaisen kaikkia luottamaan. Kyllä ne omat oivallukset ja itselle sopivat jutut avautuvat. Ne ovat eri ihmisille erilaisia. Omaksumisen reittikin vaihtelee paitsi kokemuksen myös mm. tiedonkäsittelyyn liittyvien henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi.

Kirjoitimme juuri Elias Aarnion kanssa artikkelin aiheesta. Muun muassa tällaiset piirteet ovat vaikuttamassa siihen, millainen omasta somepulahduksesta muodostuu, nopea vai hidas, miellyttävä vai vähän hankalampi (kärjistimme ääripäät piirteistä, suuri osa sijoittunee liukumolle tuolla välillä emmekä pidä mitään pulahtajaprofiilia toista arvokkaampana):

NOPEA PULAHDUS – HITAAMPI PULAHDUS
teknisesti orientoitunut – humanistisesti orientoitunut
aiempaa kokemusta vuorovaikutteisista verkkoympäristöistä – ei juuri aiempaa kokemusta vuorovaikutteisista verkkoympäristöistä
kehittynyt teknologian lukutaito – vähäinen teknologian lukutaito
avaruudellinen hahmottamiskyky hyvä – avaruudellinen hahmottamiskyky heikko
tilaisuus käyttää aikaa opetteluun – vähäisesti käytettävissä olevaa aikaa opetteluun
hyvä kyky hahmottaa rakenteita ja analogioita verkkoympäristöissä – vähäinen kyky hahmottaa rakenteita ja analogioita verkkoympäristöissä

Tätä blogijuttuja kootessani mietin sitä, että tykkään teknologiaänkyröistä vaikka itse olenkin tälläinen hillerihiiri kaikkien hörhöilyjen perään. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla teknologiavälitteisesti kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla. Nyt tuntuu, että ICT:llä Suomi nousuun puheissa vedetään hommasta ilo pois. Rovion Angry Birds tai Paola Suhosen Ivana Helsinki eivät olisi yhtään mitään ilman tiettyä vapautunutta kaistapäisyyttä, omia ihanteita, villiä sisäitä intoa. Että Älä hätäile. Ole vaan.

(Olen ollut opintojen parissa ja työsumassa, jos joku sattui ihmettelemään blogihiljaisuutta. Perästä kuuluu piakkoin.)