Oppimistyö oppijalle - osa 2: pihvinä oppiminen

Sama uhrijoukko kuin edellisessä oppituntikuvauksessa. Tämänkertaisen tunnin aiheena oli oppiminen. Aloitimme kuuntelemalla 13-minuutin ohjelman YLE:n mainiosta Psykologian sanakirjasta. On todella harmi, ettei näitä ohjelmia enää ole netistä saatavilla. Ohjelmasarjan kuuntelusta olisi ollut suurta hyötyä tämänkin kevään psykan kirjoittajille (esimerkiksi V niinkuin välittäjäaineet ja T niinkuin tietoisuus).

Puhuin pienen hetken podcasteista ja selostin, mitä ne ovat, mistä niitä saa ja mitä iloa niistä on opiskeluun. Innostuin itse kesällä 2005 podcasteista, kirjoittelin reippaan vuoden blogimuistiinpanoja aiheesta. Suosittelen aina psykologian opiskelijoille loistavaa All in the Mind -australialaissarjaa, jota olen säilönyt koneelleni lokakuulta 2005 alkaen. Netissä kuultavissa sarjan neljä viimeistä. Lähetinpä aikoinaan fanikirjeenkin sinne toimittajalle ja sain ilahtuneen vastauksen.

No niin, sitten oppitunnillemme. Laukussani kulkee aina mukana tuntitolkulla verratonta kuunneltavaa (ja tietenkin mielimusiikkia). Kuinka näppärästi pienestä toosasta (iPodTouch - se on niiin ihana) saikaan loistavalla äänentoistolla muinaisen radio-ohjelman luokkaan. Täällä kärsitään heikoista radiosignaaleista, YLE Radio 1 kuuluu heikosti kaikkialla, vain netistä saa puhtaan ja kirkkaan äänen (mur, soittolistakanaville luovutettu parhaat radiokaistat, mur).

Siis soitin luokan kajareihin. Ohje: kuunnelkaa ja poimikaa avainsanoja paperille. Arvasin, että opiskelijat veikkaavat, että sitten tehdään jotain mindmappejä, toin kasan tusseja ja A3-papereita. Ohjelma oli tiukkaa asiaa. Haastateltavana oli Riitta Salmelin ja kohteena aivotapahtumat oppimisen aikana.

Kuuntelun jälkeen annoin tehtäväksi piirtää oppimisen näkökulmasta kuva itsestä edeltävän kuuntelutilanteen aikana. Kerroin lyhyesti, että psykologia on siitä mielenkiintoinen tiede, että tutkitaan usein niitä asioita, joita itse tehdään. Kuten oppimista. Ja kuten arvasin, tulos oli jälleen mainio. Opiskelijat olivat itse sitä mieltä, että taisivat ymmärtää tehtävän väärin tai että eivät osaa oikein piirtää. Mutta kaikki oleelliset oppimiseen liittyvät asiat löytyivät ryhmän piirroksista. Vapaaehtoiset luovuttivat tuotokset julkaistavaksi.

On huomioitava, että kyse on siis ensimmäisestä psykologian kurssista eikä vielä ole käsitelty esimerkiksi havaintokehää (itse asiassa sitä sitten kuvien jälkeen käsiteltiin), ei muistin rakennetta (tulee ensi viikolla) eikä valikoivaa tarkkaavaisuutta (saati tarkkaavaisuuden suodatinteoriaa).

Tämä nyt on taas sitä, mistä innostuin kasvatuspsykologian kurssikirjassa jo vuonna -95: Ausubelin ajatus "Opeta siitä lähtökohdasta, mitä oppija jo tietää." Usein on niin, että oppija ei ihan tiedä tietävänsä, mihin taasen sopii Sokrateen kätilöivä metodi.

Oppimistyö oppijalle - seurauksena hauska oppitunti

Tässä pieni esimerkki siitä, miten aina kannattaa muistella sitä kultaista ohjetta, että opettajan ei kannata tehdä oppimistyötä oppijan puolesta. Olin yo-kokeiden ensimmäisessä väijyvuorossa ja palasin työkotiin ottamaan levot, työpäivä jatkui iltapuoliyhdeksään. Loikoilin ja luin Hesareita, takaraivossa illan viimeinen oppitunti, psykologian johdantokurssi. Aiheena psyykkiset toiminnot.

Minulla on vino pino vanhaa aineistoa. Opettajan oppaita. Kalvopohjia. Kaikenlaista. Ryhdyin leikkelemään Hesareista valokuvia, sellaisia joissa oli ihmisiä. Leikkasin 16 kuvaa ja laitoin ne muovitaskuihin.

Olin antanut edellisellä tunnilla läksyksi selvittää, mitä sanat kognitiivinen tai kognitio tarkoittavat. Nämä ovat yleensä tuntemattomia käsitteitä. Tunnin alussa joku huokasikin, että olipas hankala tehtävä ja että netistä löytyi vaikka mitä.

Tunti aloitettiin sillä, että jokainen sai käteen paperin. Minä kirjoitin taululle isoilla kirjaimilla: psyykkinen toiminta. Kerroin, että nyt tutkitaan. Teillä on havaintoaineistona nämä 16 lehtikuvaa. Käskin, että katsokaa jokaista kuvaa ja kirjoittakaa kaikista sana tai pari, mitä teille tulee ensimmäisenä mieleen, kun näkökulmana on psyykkinen toiminta.

Kun ensimmäinen vaihe oli valmis, kehotin käymään ryhmiin ja annoin myös vapauden jatkaa yksin. Sitten havaintoaineisto eli saaliiksi saadut ilmaisut piti luokitella kolmeen: kognitiiviset toiminnot, emootiot ja motiivit.

Tässä pitäisi olla nyt ääninäyte. Syntyi iloinen puheensorina. Samalla käytiin oivallista keskustelua. Läksynsä tehneet havaitsivat muun muassa sen, miten samanlaisia mielleyhtymiä kuvat eri ihmisissä synnyttivät: "Tässähän on selvästi kyse kulttuurisesta skeemasta!"

Havainnot johtivat myös oivaltamaan, miten sama asia voi kuulua useampaan luokkaan.

Tunnin lopulla opiskelijoiden yhteistoimin laatimia luokittelutaulukoita tutkimalla (jee jee dokumenttikamera, se on mainio kapistus luokassa) sitten kävin pihvin kimppuun. Tunti oli sujunut iloisesti, vauhdilla ja asiakin kirkastui. Poislähtiessä ovensuussa vielä viimeinen opiskelija, joka tunnin alussa oli tuskaillut hankalasti hahmottuvaa kognition käsitettä, huokasi, että nythän tämä alkaa avautua ja onpas kiinnostavaa.

Päivälojon aikana saksiaskarreltu tuntitehtävä oli vielä siitä hauska, että ope ehti chattäillä tunnilla kavereitten kanssa ja twiittailla Sometu-juttuja.

Menipä pitkään tajuta Twitterin oivallisuus

Jaiku-fanittajana olen ollut aika pihalla siitä, miten 140 merkkiä voisi riittää mihinkään kunnolliseen nettiviestintään. Lähinnä sellainen toimii avauksena, kuten Jaikussa. Twitter ei tarjoa lavertelutilaa kommenttiosastolla. On vain tuo lyhyt merkkimäärä ja sitten pitäisi viritellä kaikenlaisia liitännäishärpäkkeitä, että saisi jotain tolkkua jatkuvasta viestimerrenkäynnistä.

Mutta nyt olen kokenut ensimmäisen asteen oivalluksen. Sometussa (verkosto, jonne kannattaa liittyä) tuli mietiskeltyä sitä, miten Ningin sekavasta viestimassasta saisi noukittua helmet esiin. Asiaa on myös ihmetelty Sometun organisointiryhmässä Jaikussa.

ITK'09-päiviä varten punotaan salaista ja maagista juonta. Siihen liittyen on tullut seurattua ja testailtua monenlaista. Ja sitten ta-da, luin Twitteristi-blogin jutun suomalaisten puolueitten Twitter-seuraajista. Ahaa! Haa!

Idea on siis seurailla kaikenlaista ja noukkia kiinnostavia, vähän kuin liikennemerkki- tai otsikkoviestintää. Ja kylkeen linkki. Verbaaliakrobatialle tilaa, lyhytviestintä on älyllisesti kiehtovaa. Siispä #sometu Twitteriin. Kollektiivitunnuksilla. Kollektiv ei vielä ole lähtenyt, mutta kunhan toverit oivaltavat, miten helppoa homma on, virta vuolastuu. Minulta voi kysellä yhteistunnuksia (etunimi.sukunimi gmail).

Näyttää työläältä, mutta kun vastaan tulee kelpoinen uutisoitava, kopioin sopivan tekstipätkän, linkkeineen, näpäytän Mac-hiireni pikkupalluraa, omppu+V ja send. Yhden twiittauksen lähettämiseen menee muutama kymmentä sekuntia. Tänään lähetin töistä luokkani koneelta kollektiivitunnareilla ilman kätevää Mac-viritystä (Twidget), eikä sekään montaa klikkausta vaatinut.

Opettajat.com + KOULUwiki.fi

ITK-päivillä kohdataan jälleen uusia yrityksiä ja uusia tuttavuuksia. Pari vuotta sitten Opetushallituksenkin tuella lanseerausta yrittänyt Pedamate lupasi tarjota työkaluja opettajille. Ei ottanut tulta (LeMill tekee saman asian toimivasti, avoimesti ja pedagogisesti, mutta miksi Edu.fi-sivuilta ei löydy edes perusmainosta??).

Nyt on verkkosaatavilla uusi vertaispalvelua tarjoava Opettaja.com, joka esittäytyy ITK-päivillä näyttelyosastolla, Sometun Nakkikioskin vieressä (toivottavasti kehittyy hyvää verkostoitumisyhteistyötä). Opettajat.com-palvelussa ei ole profiilisivuja, mutta naamoja voi kohdata Facebook-ryhmässä.

Opettajat.comin taustalla on Eduteam Finland, joka lupaa pian julki Uudet tuulet... jutun, josta ei vielä ihan tiedä, mitä se on, innovaatioiden esittelyä ainakin:

"Uudet tuulet esittelee ja testaa opetusalan uutuuksia ja innovaatioita. Käyttäjillä on mahdollisuus lukea, kommentoida ja arvioida sisältöjä, sekä tarvittaessa myös kokeilla itse erilaisia opetusmateriaaleja ja -välineitä. Järjestämme myöhemmin keväällä Uudet tuulet -sisältöihin liittyvää verkkokoulutusta Humacin verkkokokoushuoneessa ja Opettajat.comin Moodlessa."

Juuri avattu KOULUwiki on osa samaa tuoteperhettä. Nyt on hyvä tilaisuus tutkailla uudenlaista opetusalan verkkoyritteliäisyyttä. Toivotetaan Pedamatea parempaa onnea yritykseen.