Oppimistyö oppijalle - seurauksena hauska oppitunti

Tässä pieni esimerkki siitä, miten aina kannattaa muistella sitä kultaista ohjetta, että opettajan ei kannata tehdä oppimistyötä oppijan puolesta. Olin yo-kokeiden ensimmäisessä väijyvuorossa ja palasin työkotiin ottamaan levot, työpäivä jatkui iltapuoliyhdeksään. Loikoilin ja luin Hesareita, takaraivossa illan viimeinen oppitunti, psykologian johdantokurssi. Aiheena psyykkiset toiminnot.

Minulla on vino pino vanhaa aineistoa. Opettajan oppaita. Kalvopohjia. Kaikenlaista. Ryhdyin leikkelemään Hesareista valokuvia, sellaisia joissa oli ihmisiä. Leikkasin 16 kuvaa ja laitoin ne muovitaskuihin.

Olin antanut edellisellä tunnilla läksyksi selvittää, mitä sanat kognitiivinen tai kognitio tarkoittavat. Nämä ovat yleensä tuntemattomia käsitteitä. Tunnin alussa joku huokasikin, että olipas hankala tehtävä ja että netistä löytyi vaikka mitä.

Tunti aloitettiin sillä, että jokainen sai käteen paperin. Minä kirjoitin taululle isoilla kirjaimilla: psyykkinen toiminta. Kerroin, että nyt tutkitaan. Teillä on havaintoaineistona nämä 16 lehtikuvaa. Käskin, että katsokaa jokaista kuvaa ja kirjoittakaa kaikista sana tai pari, mitä teille tulee ensimmäisenä mieleen, kun näkökulmana on psyykkinen toiminta.

Kun ensimmäinen vaihe oli valmis, kehotin käymään ryhmiin ja annoin myös vapauden jatkaa yksin. Sitten havaintoaineisto eli saaliiksi saadut ilmaisut piti luokitella kolmeen: kognitiiviset toiminnot, emootiot ja motiivit.

Tässä pitäisi olla nyt ääninäyte. Syntyi iloinen puheensorina. Samalla käytiin oivallista keskustelua. Läksynsä tehneet havaitsivat muun muassa sen, miten samanlaisia mielleyhtymiä kuvat eri ihmisissä synnyttivät: "Tässähän on selvästi kyse kulttuurisesta skeemasta!"

Havainnot johtivat myös oivaltamaan, miten sama asia voi kuulua useampaan luokkaan.

Tunnin lopulla opiskelijoiden yhteistoimin laatimia luokittelutaulukoita tutkimalla (jee jee dokumenttikamera, se on mainio kapistus luokassa) sitten kävin pihvin kimppuun. Tunti oli sujunut iloisesti, vauhdilla ja asiakin kirkastui. Poislähtiessä ovensuussa vielä viimeinen opiskelija, joka tunnin alussa oli tuskaillut hankalasti hahmottuvaa kognition käsitettä, huokasi, että nythän tämä alkaa avautua ja onpas kiinnostavaa.

Päivälojon aikana saksiaskarreltu tuntitehtävä oli vielä siitä hauska, että ope ehti chattäillä tunnilla kavereitten kanssa ja twiittailla Sometu-juttuja.