Oppimistyö oppijalle - osa 2: pihvinä oppiminen

Sama uhrijoukko kuin edellisessä oppituntikuvauksessa. Tämänkertaisen tunnin aiheena oli oppiminen. Aloitimme kuuntelemalla 13-minuutin ohjelman YLE:n mainiosta Psykologian sanakirjasta. On todella harmi, ettei näitä ohjelmia enää ole netistä saatavilla. Ohjelmasarjan kuuntelusta olisi ollut suurta hyötyä tämänkin kevään psykan kirjoittajille (esimerkiksi V niinkuin välittäjäaineet ja T niinkuin tietoisuus).

Puhuin pienen hetken podcasteista ja selostin, mitä ne ovat, mistä niitä saa ja mitä iloa niistä on opiskeluun. Innostuin itse kesällä 2005 podcasteista, kirjoittelin reippaan vuoden blogimuistiinpanoja aiheesta. Suosittelen aina psykologian opiskelijoille loistavaa All in the Mind -australialaissarjaa, jota olen säilönyt koneelleni lokakuulta 2005 alkaen. Netissä kuultavissa sarjan neljä viimeistä. Lähetinpä aikoinaan fanikirjeenkin sinne toimittajalle ja sain ilahtuneen vastauksen.

No niin, sitten oppitunnillemme. Laukussani kulkee aina mukana tuntitolkulla verratonta kuunneltavaa (ja tietenkin mielimusiikkia). Kuinka näppärästi pienestä toosasta (iPodTouch - se on niiin ihana) saikaan loistavalla äänentoistolla muinaisen radio-ohjelman luokkaan. Täällä kärsitään heikoista radiosignaaleista, YLE Radio 1 kuuluu heikosti kaikkialla, vain netistä saa puhtaan ja kirkkaan äänen (mur, soittolistakanaville luovutettu parhaat radiokaistat, mur).

Siis soitin luokan kajareihin. Ohje: kuunnelkaa ja poimikaa avainsanoja paperille. Arvasin, että opiskelijat veikkaavat, että sitten tehdään jotain mindmappejä, toin kasan tusseja ja A3-papereita. Ohjelma oli tiukkaa asiaa. Haastateltavana oli Riitta Salmelin ja kohteena aivotapahtumat oppimisen aikana.

Kuuntelun jälkeen annoin tehtäväksi piirtää oppimisen näkökulmasta kuva itsestä edeltävän kuuntelutilanteen aikana. Kerroin lyhyesti, että psykologia on siitä mielenkiintoinen tiede, että tutkitaan usein niitä asioita, joita itse tehdään. Kuten oppimista. Ja kuten arvasin, tulos oli jälleen mainio. Opiskelijat olivat itse sitä mieltä, että taisivat ymmärtää tehtävän väärin tai että eivät osaa oikein piirtää. Mutta kaikki oleelliset oppimiseen liittyvät asiat löytyivät ryhmän piirroksista. Vapaaehtoiset luovuttivat tuotokset julkaistavaksi.

On huomioitava, että kyse on siis ensimmäisestä psykologian kurssista eikä vielä ole käsitelty esimerkiksi havaintokehää (itse asiassa sitä sitten kuvien jälkeen käsiteltiin), ei muistin rakennetta (tulee ensi viikolla) eikä valikoivaa tarkkaavaisuutta (saati tarkkaavaisuuden suodatinteoriaa).

Tämä nyt on taas sitä, mistä innostuin kasvatuspsykologian kurssikirjassa jo vuonna -95: Ausubelin ajatus "Opeta siitä lähtökohdasta, mitä oppija jo tietää." Usein on niin, että oppija ei ihan tiedä tietävänsä, mihin taasen sopii Sokrateen kätilöivä metodi.