Taitotasojen kansallinen kuvaus on työn alla. Sometussa on jo 2008 Tarmo Toikkasen aloittama aihetta käsittelevä Web.ope.fi-keskustelu, jota kannattaisi jälleen elvytellä.
Itse olen vuoden vaihteen jälkeen miettinyt kovasti tulevaa tilannetta lukutaidon näkökulmasta. Osaammeko avata ja ymmärtää oppisisältöjä? Osaammeko tuottaa sisältöä? Teknologia suo loistavia mahdollisuuksia, erityisesti oppimiseen autenttisissa tilanteissa sekä erilaisille oppijoille. Mutta samalla oppimista tukevien sisältöjen formaatit lisääntyvät ja laitteiden määrä kasvaa. Entä kotien rooli? Jos vanhemmat eivät osaa osallistua vierestä lastensa oppimistilanteisiin?Laajennetusta lukutaidosta alullaan oleva wiki ja blogi (seuraa Twitterillä). Tunnistat nämä pohdinnat nimestä Nettikettu. Kirjastoilla on merkittävä rooli laajennetun lukutaidon kohdalla.
Kirjoitin otsikkoon sanan realismia siksi, että kaikessa pitäisi muistaa, miksi kehitetään. Ensi sijassa ideana on tukea parhaalla mahdollisella tavalla lapsia ja nuoria sekä tässä ja nyt että antamalla heitä eväitä tulevaisuutta varten.
Kokoelma ajankohtaisia lähteitä opetuksen kehittäjille
Mielelläni otan vastaan täydennyksiä. Eivät ole missään järjestyksessä.
Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020. Parempaa laatua, tehokkaampaa yhteistyötä ja avoimempaa vuorovaikutusta, OKM 2010
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Koulutuksen_tietoyhteiskuntakehittaminen_2020.html
Kriittinen arviointi Martti Hellström http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/12/tietoyhteiskuntaa-kehittamaan.html
Lukiokoulutuksen uudistusmuistio ensimmäinen kierros http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2010/11/lukio.html?lang=fi
Tuottava ja uudistuva Suomi – Digitaalinen agenda vuosille 2011–2020 Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle http://www.lvm.fi/web/fi/julkaisu/view/1213693 LVMN:n tiedote http://www.valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=313376
Opetustoimen henkilöstökoulutuksen neuvottelukunta http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/aikuiskoulutus_ja_vapaa_sivistystyoe/opetustoimenkoulutus/?lang=fi
Opettajien työhyvinvointi − Katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin 2004−2009 http://www.oph.fi/julkaisut/2010/opettajien_tyohyvinvointi
Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta 2010: Kansallinen tieto-ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma http://blogs.helsinki.fi/oppiailoakouluun/2010/12/01/kansallinen-tieto-ja-viestintatekniikan-opetuskayton-suunnitelma/
Kriittinen arviointi Martti Hellström http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/12/tietoyhteiskuntaa-kehittamaan-osa-2.html
UNESCO:n Information and Communication Technology Competency Framework for Teachers (ICT-CFT)
http://www.unesco.org/en/migrated/cairo/crosscutting-mainstreaming-principal-priorities-and-special-themes-of-the-unesco-cairo-office/ict-competency-framework-for-teachers-ict-cft/
Helsingin kaupungin mediakeskus Jukka Orava ja Pasi Silander 2009: Työkalupakki tvt-opetuskäytön arviointiin ja kehittämistavoitteiden asettamiseen http://osuke.meke.wikispaces.net/
Minna Taivassalo-Salkosuo muistiinpanot Online Educa Berliini UNESCO:n ICT-CFT -foorumista http://matkaraportit.wikispaces.com/Opettajien+osaaminen
Minna Taivassalo-Salkosuo, Pasi Silander ja Jukka Orava: Millaista osaamista? Luonnostelua tvt-taitotasoihin http://typewith.me/M7ccBdpzz2
Oppimisen tulevaisuus 2030 Linturi, Laitio, Rubin, Sirén, Linturi 2010, http://www.edelphi.fi/fi/groups/ot/content/index
Autenttisen verkko-oppimisen kriteerit
http://opettajatv.yle.fi/kurssit/Sosiaalinen_media_oppimisen_ja_opetuksen_valineena_osio6_autenttisuus_arviointi
Arviointilomake: Elements of authentic learning as evaluation criteria (based on Herrington & Oliver 2000). Suom. (osin soveltaen) L. Vainio ja I. Leppisaari: http://www2.amk.fi/esitykset/Autenttisen_verkko_oppimisen_arviointi.pdf
Sometu-verkostossa huhtikuussa 2008 Tarmo Toikkasen aloittama Web.ope.fi-keskustelu uudistuksista opettajien taitotasoihin (keskustelussa esille nousivat myös oppijan taitotasot) http://www.sometu.fi/group/opetuskaytto/forum/topics/1404780:Topic:12926
5 kommenttia:
Taas kirjoitat asiaa. Realismi hyvä pitää koko ajan mielessä ja aina muistuttaa itseään tavoitteista ja tarkistaa ollaanko oikealla tiellä. On tosi helppoa eksyä aiheesta...
Minun huomioni kiintyy tätä postausta lukiessa tuohon uskomattoman sööttiin ketun kuvaan. Että osaakin olla symppis. Heti heilahdin tieltä pöpelikköön :)
Kiitos Rita kommentistasi. Oikeastaan ajattelin jo aiemmin kirjoitella siitä, miten piirtelyssäkin netti jeesaa. Kommenttisi innoittaman sen bloggauksen laittelenkin, jahka tämä ruuhkatoiminta hellittää. Lyhyesti:
Mietin ensin helposti hahmottuvaa tunnistetta aiheelle. Etsivästä ja villistä tuli mieleen kettu, ei ihan tavaton nettimielleyhtymä (vrt. Firefox). Yllättävästi sana nettikettu ei tuottanut juuri mitään Google-haulla, joten valitsin sen. Sitten etsin mallikuvia Googlella, löysin sopivan valokuvan ja muutamia muita ja piirtelin-värittelin ketun. Sellaisenaan kuva ei ollut oikein kelpo. Otin siitä puhelimen skannerilla kuvan, siirsin nettiin, kokeilin kolmea kuvaeditoria (Picnik, Adobe Express ja paras kaikista suomalainen Sumopaint). Kokeilin erilaisia filttereitä ja bingo, yksi niistä muunsi kuvan riittävän vähiin väreihin ja nettiselkeäksi, kokeilin sävyjä ja siinä se sit oli. FFlickr-kansiossa näkyy alkuperäinen skannattu piirroskuva ja sitten erilaiset muunnelmat.
Sivujuonne, mutta kuva-ajattelijana käytän usein visuaalisiin juttuihin paljon aikaa ja energiaa. Kun visu on kohdallaan, tunnelma syntyy ja sitten aihe virtaa. Että ollaan vaan iloisesti pöpelikössä heilumassa :)
Kirjoitat: "Ensi sijassa ideana on tukea parhaalla mahdollisella tavalla lapsia ja nuoria sekä tässä ja nyt että antamalla heitä eväitä tulevaisuutta varten".
Viime aikoina saamme usein kuulla vain loppuosan tuosta, eli tulevaisuuden tarpeista. Josta, olisi visiot ja profeetat mitä mieltä tahansa, emme tiedä mitään. Ensi sijassa ideana on tukea lapsia ja nuoria nyt, se on totta. Ja jos itse pysyy ajan tasalla niin tarpeet näkyvät. Se mystinen ja haastava tulevaisuus seuraa perässä.
Jos tänään tiedämme että huomenna olisi hyvä osata uida, koska tulee tulva, niin opetan lapseni uimaan. Mutta aion opettaa hänelle vaikka ei tulisikaan, koska uiminen on hyvä osata ja hän haluaa oppia.
Käänteisesti, jos joku sanoo että tulevaisuudessa on hyvä osata tehdä 10 asiaa samanaikaisesti, sanoisin että se ei ole hyvä asia, eikä sitä tarvitse opettaa. Mielummin mietin miten lapsia saisi näkemään että se on hulluutta.
Kiitos kommentistasi Kim, jota lukiessani tuli mieleeni Lea Pulkkisen työ, jota hän on tehnyt todella pitkään sosiaalisen alkupääoman hyväksi. Surkeaa, miten hitaasti herätään tuohon nyt-hetkeen. Nyt kyllä tuntuisi lyävän sitten havahtuminen sillä lailla toiseen äärilaitaan, että jo pelkkä tulevaisuus-sanan sanominen nostaa karvat pystyyn. Kirjoittamani asiat löytyvät omasta nuoruuden päiväkirjasta, kirjoitan niitä äitinä ja mummona. Minusta asia on ja-asia, sekä että. Kasvu on aina kohti tulevaisuutta, tulevaisuutta luovaa. Itse olen kasvanut niin, kamppaillen nyt-hetken idioottimaisuuksia vastaan mielekkäämpien asioitten puolesta. Emme vain talvehdi täällä (ilmaus lainattu Luce Irigaraylta). Meidän on luotava uusi kuva ihmisestä (ilmaus lainattu Pelle Miljoonalta). En tahdo vähätellä kenenkään huolta, en kritiikin juuria. Tahtoisin, että keskustelisimme paljon enemmän, tulisimme ulos linnakkeistamme. Nythän on välineetkin, tämä soma some!
Kiitti vastauksesta! Yritän tavailla sen tarkkaan läpi. Oletpa taitava näissä verkkohommeleissa :)
Lähetä kommentti