Jyrki J. Kasvi korvissani – siis wau miniläppärille!

Tänään oli vähän sellainen päivä... lupasin yleissivistävän opetuksen edustajana erääseen Helsingin palaveriin, siis aamubussilla aamukokoukseen ja lounaan jälkeisellä kohti iltatöitä. En pidä matkustelusta ja iloitsin kokousisännän lupauksesta, että tulevaisuudessa näihin heidänkin palavereihinsa voi tulla verkon kautta. Verkko olisi riittänyt aikamoisen hyvin. Ikävää neljän tunnin bussi-istumista ei todellakaan tulisi ikävä.

Palaverin aikataulu uhkasi myös osallistumistani ITK'09 online-seminaariin klo 14-15. Paluumatkalla ensin bussissa ja sitten ajamassa autolla kohti töitä. Mokkula ja miniläppäri mobiilitestiin (Acer Aspire One oikeesti kätevä toimiva ja hyvä). Olin ensikertaa niiden varassa Adobe Connect Pron kautta välitetyssä suorassa verkkovideolähetyksessä. Äänessä oli Jyrki J. Kasvi.

Ilahduttavan hämmentävästi miltei koko ajan olin kuulolla, vaikka bussi pyyhälsi useaan otteeseen 3G-alueen ulkopuolelle. Aktiivinen osallistuminen chatin/Qaikun välityksellä tiputti kyydistä, joten se jäi tällä erää vähiin. Mutta saundi oli loistava, siis niin loistava, että kuulin Jyrki J. Kasvin hengityksen korvissani (wow) kuin hän olisi istunut vieressäni. Tarkempi ja henkilökohtaisempi ääni kuin puhelimessa - saati radiossa. Myös näköyhteys toimi, pikkiriikkinen puhuva pää ja vaihtuvat kalvopohjat.

Esitys oli kesken, kun saavuttiin Karhulaan. Miniläppäri kiinni lennossa läps ja autoon, läppäri auki ja hetki uudelleenyhdistämistä. Bussissa kuuntelin korvanapeilla, mutta autossa laitoin läppärin oman kaiuttimen päälle. Se riitti hyvin ja autoni ei todellakaan ole hiispihiljaisten sarjaa.

Tarmo hoiteli Qaikussa rapoa, joka oli mainio parannus eiliseen pelkkään Connect Pron chattiin, jota esiintyjä yritti itse päivystää.

Olisihan tuo esitys voinut olla kunnollinen radio-ohjelma, mutta suorassa verkkotapahtumassa on jotain henkilökohtaisempaa, jotain vähemmän anonyymiä. Vaikka olin nyt vähän täpinöissäni toimivasta ja superhelposta mobiiliteknologiasta, niin sisältö oli älykiinnostava. Esitys on myös offline-saatavilla.

Esitelmäpuheen tulvaa kiteytyneesti

Tässäpä oppimisen näkökulmasta kiintoisia metodeja hämmentää aivoja, syöttää uutta informaatiota ja virittää sosiaalista tilannetta: Pecha Kucha, salama-alustus, Power Point -karaoke, mikroluennot.

Pecha Kucha on alkujaan arkkitehtien piirissä kehittynyt konsepti, jolla yhteen kokoontuneiden parhaat ideat ja tekemiset esitellään inspiroivalla, visuaalisella ja demokraattisella tavalla lyhyiden ja ajallisesti rajoitettujen esitysten avulla, mukana sopiva ripaus stand up -tunnelmaa, ks. http://www.pecha-kucha.org/.

Salama-alustus (Lightning Talk) on samantapainen idealtaan. Esityksen rajana 5 minuuttia. Tässä ajassa tulisi kyetä esittämään oman juttunsa kiinnostavin koukku, josta sitten voi jatkaa puhetta innostuneiden kanssa.

Power Point -karaokessa ei esitetä omaa kuvakoostetta, vaan arvotaan esimerkiksi Googlen kuvahaun kautta ensimmäiset hakutulokset ja esitetään oma idea niiden avulla tai sitten käytetään toisen ihmisen koostamia esityksiä.

Kuvien tilalla voidaan tietenkin käyttää myös tekstejä ja sanoja, mutta esityksen mitta ei saa venyä.

Mikroluennot kestävät 60 sekuntia. Idea on kehitetty YhdysvalloissaSan Juan Collegessa.

Suomeen salama-alustusten ja mikroluentojen ideaa tutkimus- ja opetustyöhön ovat tuoneet mm. TeemuLeinonen (katso myös hurmaava ideointiaparaatti Papanek) ja Tutkimusparvi. Tutkimusparcvessa on kehitellyt mikroartikkeli-ideaa akateemisen generoinnin ja dialogin välineeksi.

Tämän kevään ITK-päivillä on mainio mahdollisuus osallistua salama-alustuksiin kuulijana ja tuottajana, Teemu Leinosen luotsaamaan foorumitapahtumaan voi ilmoittautua ITK-päivien Facebook-ryhmässä (sivun oikeassa laidassa linkki Facebook-ryhmään, en saa tähän blogiin luotua suoraa linkkiä).

Käytin IT-kouluttajien kevätseminaarissa mukaelmaa edellisistä. Neljä teemaa, jokaisesta 10 kuvaa ja viisi minuuttia puheelle, puheiden jälkeen muutama minuutti aikaa omille reflektioille ja ryhmäpulinalle. Pakottaa yleisön aktiiviseksi, stressaa ja hämmentää. Kannattaa tutustua aivojen toimintaan. Nämä metodit ovat aivotoimintojen ja ihmisen tiedonkäsittelyn näkökulmasta oivallisia.

Pikapikatieto: Google dokumenteissa piirtotyökalu

Salama-alustuksia väsätessä pikabloggaus ilouutisesta. Google-dokumentteihin on nyt lisätty piirtotyökalu. Avautuu Insert/Lisää pudotusvalikosta. Sillä voi tehdä vaikka kollektiivisia miellekarttoja tms.

Kollektiivisia piirto- ja jäsennystyökaluja on kyselty ja tässä muutamia:

• käsitekartan tai -kaavion tekeminen Dabbleboard, Mind42, Mindmeister
  
• aikajanojen tekemiseen Dipity tai xtimeline (Googlen Smile-projektia kannattaa seurata) sekä
  
• Dabbleboard soveltuu myös monenlaisten kuvausten yhteistoiminnalliseen luomiseen.

Jaiku on vapautettu!

Suomalaissyntyinen mikroblogi- ja sijaintiviestinnän kanava Jaiku, sittemmin Googlen syleilemä, on vapautettu kutsukirjautumisesta. Tosin vapautukseen liittyy myös sivuraide Googlen huomassa, kehittämistyö on avattu verkkoyhteisölle. Jaikun koodi on myös vapautettu ja siihen perustuva Qaiku on jo imaissut Jaikun viimeaikaisiin sirkutuksiin (häiriölintu näytöllä) kyllästyneet.

Aika äimänä räpyttelin silmiäni tuoreen Kotimikron sivun 7 kanssa. Häh! Siellä kuvituksena meikäläisen Jaiku-virtaa... ja selkeästi luettavissa, huh sentään, ei pahin pelleilypäivä sattunut otokseen. Eipä siinä, avoimessa verkossa pyrin ymmärtämään, että kaikki sinne laitettu voi tulla vastaan missä vain. Mutta kontekstista irrallaan erilaiset jaikuilevat pyllyn pyyhkimiset oravan ja vuohennahalla eivät ehkä avaudu (katsokaa vessapaperipakettien visuaalisia koodeja).

Uusia hyödyllisiä (ja vähemmän) Gmail-ominaisuuksia

Gmailiin on ilmestynyt monta uutta hyödyllistä ominaisuutta – hyödytönkin eli palvelun satunnainen toimimattomuus. Tiedä sitten, onko kaatuilu johtunut uusien ominaisuuksien lisäämisestä vai jonkun yhteyskaapelin rikkoutumisesta.

Hyödyllisiin uudistuksiin kuuluu Offline (lisätietoja Gmail-blogista). Viimeisimmät postit saa ladattua omalle koneelleen niin, että niitä voi lukea myös verkkoyhteyden kaatuessa tai matkalla. Toimii siis liitteineen kaikkineen, näytti lataavan kolme kuukautta taaksepäin ja synkronoi automaattisesti. Edellyttää Google Gearsin asentamisen.

Olen aiemmin käyttänyt POP/IMAP-latausta oman sähköpostiohjelmani kanssa, mutta se ei nouda esimerkiksi lähetettyjä posteja, ellei niitä ole luokiteltu eikä toimi automaattisesti taustalla.

Gmailin asetuksista löytyy Labs-välilehdeltä kaikenlaista kiintoisaa, minkä vuoksi käytän englanninkielistä liittymää. Ainakaan Macin Firefoxilla suomenkielinen Gmail-liittymä ei näytä Labs-välilehteä. Gmail on eri selaimilla, eri käyttöjärjestelmissä ja eri kielillä erilainen. On todennut kellonpurkaja (tuli tunnustettua muinaisia syntejä eilen).

Niin siinä sit kävi, että firmasivut vihdoin verkossa

On tullut oltua jo pitkä siivu yrittäjänä. Ensin 87-08 maatalousyrittäjänä, mikä on totta totta, vähän erilaista yrittämistä. Olen nyt kuitenkin diplomilla varustettu euromaaseutuyrittäjä ja kauppakorkean pienyrityskeskuksestakin on pienyrittäjyyden elementum. Tuo viimemmäinen koulutus oli erityisen hyvä, oikeastaan olen toteuttanut sen, mitä silloin 2000 syksyllä siellä suunnittelin.

Palkkatyö on suuri siunaus, siinä kertyy sosiaaliturvaa ja säännöllisiä tuloja. Tykkään työstäni ja teen sitä mielelläni. Mutta kun yrittäminen on verissä, niin on tullut tehtyä vapaa-aikoina kaikenlaista keikkaa, ensin verokortilla, sitten Y-tunnuksella ja viimeiset pari vuotta omassa osakeyhtiössä. Tuli maanviljelijäaikoina totuttua 7-päiväiseen työviikkoon ja 21 päivän vuosilomaan, sitä vasten ei ole rasitukseksi pieni ylimääräinen aktiviteetti. Tosin matkusteluja en tee, kuin ihan ihan harvoin.

Joskus aikoinaan osakeyhtiön perustaminen oli mutkikasta ja alkupääomaakin tarvittiin tolkuton määrä. Nyt on toisin. Kunnan yritysasiamiehen avustuksella laitoin paperit kasaan hetkessä, suurin murhe nimen miettiminen. Ei siitä nyt kovin onnistunut tullut, mutta tunnukseen olen tyytyväinen. Näin jälkikäteen nimittäin laittaisin suomalaisen nimen. Yrittäkääs keksiä firman nimiä.

Hupaisaa, että nettiasioihin erikoistunut yritys ei ole ollut nettinäkyvä, ei omia sivuja. En ole ehtinyt tehdä, eikä mainostamiseen ole ollut tarvetta. Nytkin piti oikeastaan arvioida yo- ja muita kokeita, mutta siirsin sen homman aamuun aamuaivoille. Nyt firmasivuilta uupuu enää kontaktilomake.

[Edit: laitan nyt vielä, että firmasivujen kuvitus on omasta keittiöstä otettu kuva, kai siksi tuo, että siinä on väri, valo, lasi, rytmi, pyöreä ja suora, maisema, ikkunasta katsominen, olen ahkera ikkunasta katselija.]

Oppimistyö oppijalle - osa 2: pihvinä oppiminen

Sama uhrijoukko kuin edellisessä oppituntikuvauksessa. Tämänkertaisen tunnin aiheena oli oppiminen. Aloitimme kuuntelemalla 13-minuutin ohjelman YLE:n mainiosta Psykologian sanakirjasta. On todella harmi, ettei näitä ohjelmia enää ole netistä saatavilla. Ohjelmasarjan kuuntelusta olisi ollut suurta hyötyä tämänkin kevään psykan kirjoittajille (esimerkiksi V niinkuin välittäjäaineet ja T niinkuin tietoisuus).

Puhuin pienen hetken podcasteista ja selostin, mitä ne ovat, mistä niitä saa ja mitä iloa niistä on opiskeluun. Innostuin itse kesällä 2005 podcasteista, kirjoittelin reippaan vuoden blogimuistiinpanoja aiheesta. Suosittelen aina psykologian opiskelijoille loistavaa All in the Mind -australialaissarjaa, jota olen säilönyt koneelleni lokakuulta 2005 alkaen. Netissä kuultavissa sarjan neljä viimeistä. Lähetinpä aikoinaan fanikirjeenkin sinne toimittajalle ja sain ilahtuneen vastauksen.

No niin, sitten oppitunnillemme. Laukussani kulkee aina mukana tuntitolkulla verratonta kuunneltavaa (ja tietenkin mielimusiikkia). Kuinka näppärästi pienestä toosasta (iPodTouch - se on niiin ihana) saikaan loistavalla äänentoistolla muinaisen radio-ohjelman luokkaan. Täällä kärsitään heikoista radiosignaaleista, YLE Radio 1 kuuluu heikosti kaikkialla, vain netistä saa puhtaan ja kirkkaan äänen (mur, soittolistakanaville luovutettu parhaat radiokaistat, mur).

Siis soitin luokan kajareihin. Ohje: kuunnelkaa ja poimikaa avainsanoja paperille. Arvasin, että opiskelijat veikkaavat, että sitten tehdään jotain mindmappejä, toin kasan tusseja ja A3-papereita. Ohjelma oli tiukkaa asiaa. Haastateltavana oli Riitta Salmelin ja kohteena aivotapahtumat oppimisen aikana.

Kuuntelun jälkeen annoin tehtäväksi piirtää oppimisen näkökulmasta kuva itsestä edeltävän kuuntelutilanteen aikana. Kerroin lyhyesti, että psykologia on siitä mielenkiintoinen tiede, että tutkitaan usein niitä asioita, joita itse tehdään. Kuten oppimista. Ja kuten arvasin, tulos oli jälleen mainio. Opiskelijat olivat itse sitä mieltä, että taisivat ymmärtää tehtävän väärin tai että eivät osaa oikein piirtää. Mutta kaikki oleelliset oppimiseen liittyvät asiat löytyivät ryhmän piirroksista. Vapaaehtoiset luovuttivat tuotokset julkaistavaksi.

On huomioitava, että kyse on siis ensimmäisestä psykologian kurssista eikä vielä ole käsitelty esimerkiksi havaintokehää (itse asiassa sitä sitten kuvien jälkeen käsiteltiin), ei muistin rakennetta (tulee ensi viikolla) eikä valikoivaa tarkkaavaisuutta (saati tarkkaavaisuuden suodatinteoriaa).

Tämä nyt on taas sitä, mistä innostuin kasvatuspsykologian kurssikirjassa jo vuonna -95: Ausubelin ajatus "Opeta siitä lähtökohdasta, mitä oppija jo tietää." Usein on niin, että oppija ei ihan tiedä tietävänsä, mihin taasen sopii Sokrateen kätilöivä metodi.

Oppimistyö oppijalle - seurauksena hauska oppitunti

Tässä pieni esimerkki siitä, miten aina kannattaa muistella sitä kultaista ohjetta, että opettajan ei kannata tehdä oppimistyötä oppijan puolesta. Olin yo-kokeiden ensimmäisessä väijyvuorossa ja palasin työkotiin ottamaan levot, työpäivä jatkui iltapuoliyhdeksään. Loikoilin ja luin Hesareita, takaraivossa illan viimeinen oppitunti, psykologian johdantokurssi. Aiheena psyykkiset toiminnot.

Minulla on vino pino vanhaa aineistoa. Opettajan oppaita. Kalvopohjia. Kaikenlaista. Ryhdyin leikkelemään Hesareista valokuvia, sellaisia joissa oli ihmisiä. Leikkasin 16 kuvaa ja laitoin ne muovitaskuihin.

Olin antanut edellisellä tunnilla läksyksi selvittää, mitä sanat kognitiivinen tai kognitio tarkoittavat. Nämä ovat yleensä tuntemattomia käsitteitä. Tunnin alussa joku huokasikin, että olipas hankala tehtävä ja että netistä löytyi vaikka mitä.

Tunti aloitettiin sillä, että jokainen sai käteen paperin. Minä kirjoitin taululle isoilla kirjaimilla: psyykkinen toiminta. Kerroin, että nyt tutkitaan. Teillä on havaintoaineistona nämä 16 lehtikuvaa. Käskin, että katsokaa jokaista kuvaa ja kirjoittakaa kaikista sana tai pari, mitä teille tulee ensimmäisenä mieleen, kun näkökulmana on psyykkinen toiminta.

Kun ensimmäinen vaihe oli valmis, kehotin käymään ryhmiin ja annoin myös vapauden jatkaa yksin. Sitten havaintoaineisto eli saaliiksi saadut ilmaisut piti luokitella kolmeen: kognitiiviset toiminnot, emootiot ja motiivit.

Tässä pitäisi olla nyt ääninäyte. Syntyi iloinen puheensorina. Samalla käytiin oivallista keskustelua. Läksynsä tehneet havaitsivat muun muassa sen, miten samanlaisia mielleyhtymiä kuvat eri ihmisissä synnyttivät: "Tässähän on selvästi kyse kulttuurisesta skeemasta!"

Havainnot johtivat myös oivaltamaan, miten sama asia voi kuulua useampaan luokkaan.

Tunnin lopulla opiskelijoiden yhteistoimin laatimia luokittelutaulukoita tutkimalla (jee jee dokumenttikamera, se on mainio kapistus luokassa) sitten kävin pihvin kimppuun. Tunti oli sujunut iloisesti, vauhdilla ja asiakin kirkastui. Poislähtiessä ovensuussa vielä viimeinen opiskelija, joka tunnin alussa oli tuskaillut hankalasti hahmottuvaa kognition käsitettä, huokasi, että nythän tämä alkaa avautua ja onpas kiinnostavaa.

Päivälojon aikana saksiaskarreltu tuntitehtävä oli vielä siitä hauska, että ope ehti chattäillä tunnilla kavereitten kanssa ja twiittailla Sometu-juttuja.

Menipä pitkään tajuta Twitterin oivallisuus

Jaiku-fanittajana olen ollut aika pihalla siitä, miten 140 merkkiä voisi riittää mihinkään kunnolliseen nettiviestintään. Lähinnä sellainen toimii avauksena, kuten Jaikussa. Twitter ei tarjoa lavertelutilaa kommenttiosastolla. On vain tuo lyhyt merkkimäärä ja sitten pitäisi viritellä kaikenlaisia liitännäishärpäkkeitä, että saisi jotain tolkkua jatkuvasta viestimerrenkäynnistä.

Mutta nyt olen kokenut ensimmäisen asteen oivalluksen. Sometussa (verkosto, jonne kannattaa liittyä) tuli mietiskeltyä sitä, miten Ningin sekavasta viestimassasta saisi noukittua helmet esiin. Asiaa on myös ihmetelty Sometun organisointiryhmässä Jaikussa.

ITK'09-päiviä varten punotaan salaista ja maagista juonta. Siihen liittyen on tullut seurattua ja testailtua monenlaista. Ja sitten ta-da, luin Twitteristi-blogin jutun suomalaisten puolueitten Twitter-seuraajista. Ahaa! Haa!

Idea on siis seurailla kaikenlaista ja noukkia kiinnostavia, vähän kuin liikennemerkki- tai otsikkoviestintää. Ja kylkeen linkki. Verbaaliakrobatialle tilaa, lyhytviestintä on älyllisesti kiehtovaa. Siispä #sometu Twitteriin. Kollektiivitunnuksilla. Kollektiv ei vielä ole lähtenyt, mutta kunhan toverit oivaltavat, miten helppoa homma on, virta vuolastuu. Minulta voi kysellä yhteistunnuksia (etunimi.sukunimi gmail).

Näyttää työläältä, mutta kun vastaan tulee kelpoinen uutisoitava, kopioin sopivan tekstipätkän, linkkeineen, näpäytän Mac-hiireni pikkupalluraa, omppu+V ja send. Yhden twiittauksen lähettämiseen menee muutama kymmentä sekuntia. Tänään lähetin töistä luokkani koneelta kollektiivitunnareilla ilman kätevää Mac-viritystä (Twidget), eikä sekään montaa klikkausta vaatinut.

Opettajat.com + KOULUwiki.fi

ITK-päivillä kohdataan jälleen uusia yrityksiä ja uusia tuttavuuksia. Pari vuotta sitten Opetushallituksenkin tuella lanseerausta yrittänyt Pedamate lupasi tarjota työkaluja opettajille. Ei ottanut tulta (LeMill tekee saman asian toimivasti, avoimesti ja pedagogisesti, mutta miksi Edu.fi-sivuilta ei löydy edes perusmainosta??).

Nyt on verkkosaatavilla uusi vertaispalvelua tarjoava Opettaja.com, joka esittäytyy ITK-päivillä näyttelyosastolla, Sometun Nakkikioskin vieressä (toivottavasti kehittyy hyvää verkostoitumisyhteistyötä). Opettajat.com-palvelussa ei ole profiilisivuja, mutta naamoja voi kohdata Facebook-ryhmässä.

Opettajat.comin taustalla on Eduteam Finland, joka lupaa pian julki Uudet tuulet... jutun, josta ei vielä ihan tiedä, mitä se on, innovaatioiden esittelyä ainakin:

"Uudet tuulet esittelee ja testaa opetusalan uutuuksia ja innovaatioita. Käyttäjillä on mahdollisuus lukea, kommentoida ja arvioida sisältöjä, sekä tarvittaessa myös kokeilla itse erilaisia opetusmateriaaleja ja -välineitä. Järjestämme myöhemmin keväällä Uudet tuulet -sisältöihin liittyvää verkkokoulutusta Humacin verkkokokoushuoneessa ja Opettajat.comin Moodlessa."

Juuri avattu KOULUwiki on osa samaa tuoteperhettä. Nyt on hyvä tilaisuus tutkailla uudenlaista opetusalan verkkoyritteliäisyyttä. Toivotetaan Pedamatea parempaa onnea yritykseen.

Posterous, miten kätevää

Kokeilin jo alkuvuodesta uskonnon verkkokurssilaisille Posterous-blogia (kun eivät opiskelijat päässeetkään näkemään toistensa tuotoksia suljetussa ympäristössämme). Nyt psykologian johdantokurssille on otettu kaikille yhteiseksi työvälineeksi sama Posterous.

Posterous toimii niin, että annan opiskelijoille yhden sähköpostiosoitteen, johon he lähettävät kurssitehtäviään. Valitsin niin, että opiskelijan lähettämä tulee julki vasta, kun minä hyväksyn sen, sillä lisään samalla tarpeelliset tagit merkintään. Lähettäjän nimi en näy missään vaiheessa, joten jokainen opiskelija liittää nimikirjaimensa oman juttunsa loppuun (nimikirjaimet ovat yksi tagi, jolloin saan kätevästi näkyviin jokaisen opiskelijan lähetykset).

Posterous-blogiin voi lähettää liitteenä kuvia, ääntä, videoita ja liitetiedostoja. Uskonnon kurssilla eräs opiskelija keksi näppärästi lähettää pitkät tekstinsä blogiin Scribd-ipaperina eli hän lähetti Scribdistä tekstinsä suoraan painikkeella annettuun Posterous-sähköpostiin.

Lähetän itse kurssin kuluessa etä- ja verkko-opiskelijoitten iloksi joitain tiivistelmiä oppitunneilla puhutusta. Kurssin wikissä on myös sisältöjä ja Posterous ohjautuu puolestaan wikiin (sekä etusivulle että oppimistehtävän sivulle).

Tällä psykologian kurssilla jokainen valitsee yhden pääluvun oppikirjasta (saavat itse valita mitä oppikirjaa käyttävät, osa käyttää kahtakin, koska olen sitä suositellut). Sitten jokainen työstää yksin tai yhdessä opastuksen mukaan kyseisestä aihepiiristä pienen tuotoksen. Ensimmäisenä askeleena on kysymysten esittäminen.

Kurssin etäopiskelijat lähettävät myös omia tehtäviään Posterous-blogiin.

Posterous-blogiin on erittäin helppo lisätä YouTube- tai TeachersTube-sivuilta videoita. Selaimen yläpalkkiin voi raahata Share on Posterous -linkin, jota näpäyttämällä saa videosivun videon suoraan aukeavaan postausikkunaan. Samaa Share on Posterous -apulaista voi toki käyttää millä tahansa verkkosivulla. Lisää vinkkejä Posterous-blogissa.

Edit 8.3. Posterous toimii myös yhteen muiden YouTubea vastaavien sivustojen kanssa, josta saa upotuskoodin, eli esimerkiksi SlideShare-palvelun kanssa.

Kuinka alkuun, kun oppimista viedään verkkoon?

Talvilomalla vietin yhden aamun verkko-opettamista aloittelevien opettajien kanssa. He olivat valmistautuneet joukolla kysymyksiä ja niiden parissa tovi vierähtikin rattoisasti. Koska samoja kysymyksiä miettii yksi ja toinen, kirjoitin keskustelun talteen (tuohon wikiin voi myös vapaasti käydä lisäämässä lisää ajatuksia, linkkejä, ideoita yms).

Otan aineiston osaksi tässä kevättalvella rakenneltavaa virtuaalivesoa tai mikähän se nyt sitten olisikaan nimeltään, perinteinen luokkaopetus sosiaaliseen mediaan oli työnimi (joka on siis osa AVOa).

Pedacast-koulutuksessa ollaan viime viikolla pohdiskeltu oppimistehtäviä, niiden muotoilua, eri ryhmille sopimista ja kaikenlaista, mitä oppimistehtävien laatiminen opettajan mielessä herättää.

Verkko-oppimistehtävistä on amk-puolella julkaistu kirja, jonka viestinä on:

“Opettajan tehtävä ei ole tehdä kirjaa verkkoon, vaan ohjata opiskelija tiedon lähteille hyvin suunniteltujen verkkotehtävien avulla.“

Jasu-Kuusisto, Kirsti & Mattila, Heli. Oppimistehtävä verkko-opetuksessa. Pori: Satakunnan ammattikorkeakoulu, 2007.

Edes aikuisilla ei ole nettitolkkua

Miten sitä sitten yrittäisi nuorisolle opettaa? Ehkä he voisivatkin opettaa sitä meille. Tai ainakin osa meistä ikään katsomatta saattaisi kyetä ainakin päivänvalossa sanomaan, että miten käyttäytyä tolkullisesti netissä. Ettei mene maine.

Lue ensin Talouselämän verkkojuttu.

Lisää sitten edellisen päälle Iltasanomista toinen juttu.

Miten näitä sosiaalisen median juttuja vois oppia?

Kysymys tulee vastaan tuon tuosta. Laitoin vähitellen rakentuvaa virtuaalivesoa ajatellen pienen esityksen aiheesta. Äänet mukana, avautuu alla olevaa kuvaa klikkaamalla.