Hakutulosoptimoinnin iljettävä ilmiö: eilisen ampumatapauksen jälkeen muutamat mediatalot ostivat nopsaan Googlen AdWors-hakusanoja, joita Issakaisen Tommi noukki talteen (ruutukaappauksia): MTV3 ja Iltalehti, avainsanoina mm. Shkupolli, Espoo, ampumavälikohtaus.
Täällä ainakin napsahti hakuboikotti päälle näiden firmojen suhteen. Yäk.
EDIT: Markkinointi & Mainonta uutisoi aiheesta.
perjantaina, tammikuuta 01, 2010
Varmuuskopioi, se on niin helppoa!
Issakaisen Tommin tuore viserrys (alkujaan bloggaus) innosti vielä erikseen täälläkin muistuttamaan, että ota ihmeessa rutiiniksi varmuuskopiointi! Keinoja on monia ja parhaat huippuhelppoja.
Joulukuuni alkoi muun ohessa sillä, että tietokoneen näppiksille läikähti arviolta ruokalusikallinen ihan tavallista nestettä. Onnekkaasti suoraan tuulettimeen, josta se oli ruumiinavauspöytäkirjan mukaan läiskynyt kaikkialle. Korjausarvio 1800 euroa. Kiitos Lähivakuutuksen kotivakuutuksen, sain ostaa uuden koneen, vaurioitunut kun oli vain 4 kuukautta vanha. Omavastuuseenkin löytyi alkuvuodesta saatu arvokortti. Kun jouluaatonaattona vein kuitteja toimistoon, virkailija kertoi, miten toisinaan ihmiset peräävät myös korvauksia tuhoutuneista tiedostoistaan, kuten valokuvista. Ei vakuutus sellaisia voi korvata. "Mikä niiden hintakin olisi?" vakuutusvirkailija ihmetteli.
Samana aamuna kirjanpitäjäni luona ällisteltiin sitä, mitä yksiyisyrittäjälle käy, kun tietokone ei aamulla käynnisty. Hänellä oli ollut sellainen aamu. Tilanne oli pelastettu, mutta vinkkasin, että tikkujen lisäksi ulkoinen kiintolevy ja automaattinen varmuuskopiointiohjelma.
Nesteytetty koneeni käynnistyi ja sammui omia aikojaan niin kauan kuin akussa virtaa riitti (sitä mallia Mac Book Pro, ettei akkua saa itse irti). Time Capsule päälle ja Time Machine varmuuskopioimaan. Vaikka kone ei ollut hereillä pitkiä toveja kerrallaan, viimeisin varmuuskopio syntyi. Tärkeimmät juttuni ovat nettipilvissä ja useilla koneilla. Yhden koneen varassa ei ole mitään. Eikä tietotyöläisellä saisi koskaan olla.
Siis jos et ole viikkoon varmuuskopioinut, tee se heti. Nyt. Mahottomasti hyviä apuja asiaan. Ja tarkista ihmeessä kotivakuutuksesi! Tuoreella koneellani oli myös AppleCare, jonka suunnilleen ainut ei-korvattava on tuo nestevaurio. Alla suloinen konevainaa opiskelumatkalla Tampereen junassa:
Joulukuuni alkoi muun ohessa sillä, että tietokoneen näppiksille läikähti arviolta ruokalusikallinen ihan tavallista nestettä. Onnekkaasti suoraan tuulettimeen, josta se oli ruumiinavauspöytäkirjan mukaan läiskynyt kaikkialle. Korjausarvio 1800 euroa. Kiitos Lähivakuutuksen kotivakuutuksen, sain ostaa uuden koneen, vaurioitunut kun oli vain 4 kuukautta vanha. Omavastuuseenkin löytyi alkuvuodesta saatu arvokortti. Kun jouluaatonaattona vein kuitteja toimistoon, virkailija kertoi, miten toisinaan ihmiset peräävät myös korvauksia tuhoutuneista tiedostoistaan, kuten valokuvista. Ei vakuutus sellaisia voi korvata. "Mikä niiden hintakin olisi?" vakuutusvirkailija ihmetteli.
Samana aamuna kirjanpitäjäni luona ällisteltiin sitä, mitä yksiyisyrittäjälle käy, kun tietokone ei aamulla käynnisty. Hänellä oli ollut sellainen aamu. Tilanne oli pelastettu, mutta vinkkasin, että tikkujen lisäksi ulkoinen kiintolevy ja automaattinen varmuuskopiointiohjelma.
Nesteytetty koneeni käynnistyi ja sammui omia aikojaan niin kauan kuin akussa virtaa riitti (sitä mallia Mac Book Pro, ettei akkua saa itse irti). Time Capsule päälle ja Time Machine varmuuskopioimaan. Vaikka kone ei ollut hereillä pitkiä toveja kerrallaan, viimeisin varmuuskopio syntyi. Tärkeimmät juttuni ovat nettipilvissä ja useilla koneilla. Yhden koneen varassa ei ole mitään. Eikä tietotyöläisellä saisi koskaan olla.
Siis jos et ole viikkoon varmuuskopioinut, tee se heti. Nyt. Mahottomasti hyviä apuja asiaan. Ja tarkista ihmeessä kotivakuutuksesi! Tuoreella koneellani oli myös AppleCare, jonka suunnilleen ainut ei-korvattava on tuo nestevaurio. Alla suloinen konevainaa opiskelumatkalla Tampereen junassa:
Vanhoja sanomalehtiä ja tuoretta somea
Monta vuotta siitä, kun kotona ensikertaa ehdottelin, että voisi sanomalehden tilaamisen sijaan lukea verkkolehteä. Ei ottanut tulta silloin, mutta nykyisin kaikki ovat tyytyväisiä siihen, ettei turhaa postia tule. Uutiset luetaan netistä, tietokoneella tai puhelimella. Siitä on tullut normaalia.
Twitter-tuttavistani osa toimii netin kirjeenvaihtajina, aina tuoretta kalaa jaossa. Osa uutisista saapuu syötteenlukijaan, osa Friendfeediin. Syötteenlukijasta jaan erikoisalani juttuja eteenpäin.
Yhä useampi tuttavani jakaa uutisia sivuharrastuksenaan. Silloin tällöin. Kun kymmeniä silloin-tällöitä summautuu, päivän ajankohtaistarjonta on personoitua ja riittävää. Tuntuu kuin joku jossain toimittaisi parhaat palat juuri minulle. Huippua ihmiselle, joka ei voi olla säilömättä eteen osuneita herkkuja. Verkon varaan heittäytyminen opettaa luopumaan lehtileikekansioista ja vuosikertakokoelmista. Aina ne jostain löytyvät, jos tarvitaan. Tai koskaan ne eivät kumminkaan löydy omista varastoista, kun tarvis olisi.
Toisaalta vanhat uutiset antavat kiinnostavaa perspektiiviä. On huippua ollut lukea esimerkiksi tämän joululoman pannuhuonehetkinä Maaseudun Tulevaisuuksia vuodelta 1989. Twitter säilöö esimerkiksi vain viimeiset 3200 viestiä, joten nettikellarin hyllylle tarvitaan säilöntäapua, kuten BackupMyTweets.
Kotimaiset aviisit ovat edelleenkin kovin heikosti tuotteistaneet nettitarjontaansa, vaikka esimerkiksi Chris Anderson on seikkaperäisesti (ja ilmaiseksi) kertonut, kuinka homman voi toteuttaa. Itse esimerkiksi ostaisin netitse johtavan valtakunnalisen sanomalehden juttuja, jos niitä saisi erikseen muutamalla sentillä. Jos käyttöliittymä olisi hyvä ja olisi vaikka oma ostoskukkaro, jonne tallettaisin kympin, käyttäisin aika surutta nettirahaani juttujen ostamiseen.
Twitter-tuttavistani osa toimii netin kirjeenvaihtajina, aina tuoretta kalaa jaossa. Osa uutisista saapuu syötteenlukijaan, osa Friendfeediin. Syötteenlukijasta jaan erikoisalani juttuja eteenpäin.
Toisaalta vanhat uutiset antavat kiinnostavaa perspektiiviä. On huippua ollut lukea esimerkiksi tämän joululoman pannuhuonehetkinä Maaseudun Tulevaisuuksia vuodelta 1989. Twitter säilöö esimerkiksi vain viimeiset 3200 viestiä, joten nettikellarin hyllylle tarvitaan säilöntäapua, kuten BackupMyTweets.
Kotimaiset aviisit ovat edelleenkin kovin heikosti tuotteistaneet nettitarjontaansa, vaikka esimerkiksi Chris Anderson on seikkaperäisesti (ja ilmaiseksi) kertonut, kuinka homman voi toteuttaa. Itse esimerkiksi ostaisin netitse johtavan valtakunnalisen sanomalehden juttuja, jos niitä saisi erikseen muutamalla sentillä. Jos käyttöliittymä olisi hyvä ja olisi vaikka oma ostoskukkaro, jonne tallettaisin kympin, käyttäisin aika surutta nettirahaani juttujen ostamiseen.
Sorsastuskausi 24/7 – ooh, mikä autuus!
Yksin ajattelu johtaa yksipuolisiin tuloksiin. Siksi on aina hyväksi kysyä toiselta. Toinen voi olla säilöttyä laatua: kirja, radio-ohjelma, elokuva. Mutta parhainta aina, jos toinen on elävä ihminen. Some on tuonut tiettyyn teemaan intoutuneet asianharrastajat sekä ammattilaiset lähemmäs toisiaan. Yhä useammin työn ja muun olemisajan raja häviää.
Amatöörit–ammattilaiset -keskustelulla on netissä jo pitkät perinteet. Suurta huolta ammattinsa puolesta ovat kokeneet esimerkiksi valokuvaajat. Mutta virta käy myös toiseen suuntaan: yritykset ja ammatinharjoittajat hyötyvät. Joku juttelee huvikseen siitä, mitä toinen tekee työkeen. Ja se työkseen tekijä saa tietenkin juttelusta taloudellista hyötyä.
Nettijoukkoille annettu tehtävä inspiroi ihmisiä jakamaan maksutta omastaan. Ilmiön englanninkielinen nimitys on crowdsoursing. Suomenkielistä nimitystä on haettu. Sanastokeskus TSK ehdottaa seuraavaa (jos olet Google Wavessa ja haluat osallistua termitalkoiden kommentointiin, julkinen Wave aiheesta löytyy nimellä TSK:n Web 2.0 -sanaston vedoksen ihmettelyä):
Tuija Aalto kirjoitti aiheesta jo pari vuotta sitten Tuhat sanaa -blogissaan: Crowdsourssaus tavallistuu. Blogikirjoituksessa sekä kommenteissa löytyy talkoistamisen, joukouttamisen, joukkouttamisen ja sorsastuksen käännöstapailua. Mukana on myös linkki klassikko jaikaisuun, jossa Suviko kaipasi sääntöjä jaikusourcingille ja Sun äitis pähkäilyyn, miksei sääntöjä tarvi kaivata.
Vakiintuneeksi merkiksi ammatillisesti hyödynnettävään netti-ihmettelyyn on muotoutunut maininta: sorsastan. Termi on mainio, viittaahan se äänneasultaan crowdsourcing-sanaan ja sisällöltään metsästämiseen, saaliin kärkkymiseen.
Sovin äskettäin kirjoittavani yhden jutun opetusteknologian virstanpylväistä, miten liitutaulusta on siirrytty sosiaaliseen mediaan ja interaktiivisille valkotauluille.
Tein yhden toivioretken käyttäytymistieteellisen kirjastoon Siltavuorenpenkereelle, eikä tulokseton retki ollutkaan. Toissapäivänä ja eilen, vaikka olikin loma-aikaa ja uuden vuoden (aaton)aatto, kyselin nettiapua Qaikussa, Twitterissä ja tässä blogissa. Mietin vielä, että ajankohta on huono, pitää kysellä varmasti uudelleen. Sellaisia paisteja on nyt kumminkin kannettu eteen hopeatarjottimella, ettei paremmasta väliä.
Nettiauttaminen on kevyttä. Olen moneen kertaan vinkannut omalle polulle osuneille kysyjille jotain pientä. Jos kysymyksen kohde on tuttu, vinkkaaminen sujuu vaivatta, se jopa auttaa itseä syventämään omaa osaamistaan asian suhteen, mistä syntyy ensimmäinen palkinto. Toinen palkinto on se, että tohtii itse kysyä. Verkossa ei vaadita kaupankäyntiä: sinä minulta, minä sinulle vaan netti on kollektiivi. Kysyn netiltä, netti vastaa minulle, toki ihmisten äänillä, ja sitten voin vastineeksi itse jakaa omasta tietämyksestäni samalla tavalla.
Amatöörit–ammattilaiset -keskustelulla on netissä jo pitkät perinteet. Suurta huolta ammattinsa puolesta ovat kokeneet esimerkiksi valokuvaajat. Mutta virta käy myös toiseen suuntaan: yritykset ja ammatinharjoittajat hyötyvät. Joku juttelee huvikseen siitä, mitä toinen tekee työkeen. Ja se työkseen tekijä saa tietenkin juttelusta taloudellista hyötyä.
Nettijoukkoille annettu tehtävä inspiroi ihmisiä jakamaan maksutta omastaan. Ilmiön englanninkielinen nimitys on crowdsoursing. Suomenkielistä nimitystä on haettu. Sanastokeskus TSK ehdottaa seuraavaa (jos olet Google Wavessa ja haluat osallistua termitalkoiden kommentointiin, julkinen Wave aiheesta löytyy nimellä TSK:n Web 2.0 -sanaston vedoksen ihmettelyä):
talkoistaminen ; joukouttaminen ; joukkoulkoistaminen
mieluummin kuin: yleisöosallisuus
sv skockjobb n ; folkjobb n ; ~ grupparbete n
en crowdsourcing
työn tai tehtävän antaminen vapaaehtoisista ihmisistä koostuvan joukon suoritettavaksi
Talkoistettavat tehtävät liittyvät usein tiedon hankkimiseen, järjestämiseen ja analysointiin. Talkoistamisessa työn tai tehtävän suorittaa tyypillisesti alan ammattilaisen sijaan harrastaja tai joukko harrastajia. Harrastajat suorittavat työn vapaaehtoisesti vapaa-aikanaan, eikä heille makseta siitä korvausta, tai korvaus on matalampi kuin ammattilaisille maksettava. Esimerkki talkoistamisesta on, että yritys valitsee mainoskampanjaansa tarvitsemansa valokuvan harrastajakuvaajien sisällönjakopalveluun tallentamien kuvien joukosta tai että viestintäväline hankkii uutisia ammattitoimittajien sijaan maallikoilta. Talkoistaa voidaan myös muun
muassa laskenta- ja suunnittelutehtäviä.
Tuija Aalto kirjoitti aiheesta jo pari vuotta sitten Tuhat sanaa -blogissaan: Crowdsourssaus tavallistuu. Blogikirjoituksessa sekä kommenteissa löytyy talkoistamisen, joukouttamisen, joukkouttamisen ja sorsastuksen käännöstapailua. Mukana on myös linkki klassikko jaikaisuun, jossa Suviko kaipasi sääntöjä jaikusourcingille ja Sun äitis pähkäilyyn, miksei sääntöjä tarvi kaivata.
Vakiintuneeksi merkiksi ammatillisesti hyödynnettävään netti-ihmettelyyn on muotoutunut maininta: sorsastan. Termi on mainio, viittaahan se äänneasultaan crowdsourcing-sanaan ja sisällöltään metsästämiseen, saaliin kärkkymiseen.
Sovin äskettäin kirjoittavani yhden jutun opetusteknologian virstanpylväistä, miten liitutaulusta on siirrytty sosiaaliseen mediaan ja interaktiivisille valkotauluille.
Tein yhden toivioretken käyttäytymistieteellisen kirjastoon Siltavuorenpenkereelle, eikä tulokseton retki ollutkaan. Toissapäivänä ja eilen, vaikka olikin loma-aikaa ja uuden vuoden (aaton)aatto, kyselin nettiapua Qaikussa, Twitterissä ja tässä blogissa. Mietin vielä, että ajankohta on huono, pitää kysellä varmasti uudelleen. Sellaisia paisteja on nyt kumminkin kannettu eteen hopeatarjottimella, ettei paremmasta väliä.
Nettiauttaminen on kevyttä. Olen moneen kertaan vinkannut omalle polulle osuneille kysyjille jotain pientä. Jos kysymyksen kohde on tuttu, vinkkaaminen sujuu vaivatta, se jopa auttaa itseä syventämään omaa osaamistaan asian suhteen, mistä syntyy ensimmäinen palkinto. Toinen palkinto on se, että tohtii itse kysyä. Verkossa ei vaadita kaupankäyntiä: sinä minulta, minä sinulle vaan netti on kollektiivi. Kysyn netiltä, netti vastaa minulle, toki ihmisten äänillä, ja sitten voin vastineeksi itse jakaa omasta tietämyksestäni samalla tavalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)