Ensimmäinen Penaali-päivä

On se vaan hienoa, kun saa toteuttaa omaa unelmaansa. Ei vaivaa yhtään, että oikein moni ei vielä hahmota, että mistä on kysymys ja mitä itua koko jutussa on. Penaali on kuuden kunnan alueen lukioväelle (opiskelijoille ja henkilökunnalle) avattu avoin verkostoitumissivusto.

Ensimmäisenä Penaali-päivänä ideoitiin tiedotusta kahden eri koulun opiskelijoitten kanssa. Lähti sähköpostit koko alueen porukoille. Mese ja IRC-Galleria-tiedotuksia. Opiskelijan aloitteesta tein ilmoituksen ryhmänohjaukseen ja lähetin kaikkien ryhmänohjaajien käyttöön.

Toisen koulun opettaja ideoi ilmiöpohjaisen opetuskehittelyn ja laitoimme sen alkuun: Ilmastonmuutos. Perustettiin ryhmä ja sisältösivukin on alussa. Yhdistetään eri kouluja, eri oppiaineita, kehitellään avoimesti, opiskelijoilla on tilaisuus osallistua.

Opiskelijat suunnittelivat ryhmiä sekä abi- että vanhojen tapahtumien suunnitteluun. Ilmestyi pari ilmoitusta, mm. pikashankkitapahtumasta. Chattäiltiin ja kuunneltiin musiikkia. Keskusteltiin nenäpäivästä. Testasin ideaa oppibaarista ja sain kannatusta.

Tuli palautetta (ei opiskelija) Google-mainoksista, että eivät ole oikein sopivia. Tiedottelin, että Ning myöntää ne pois 13-18-vuotiaitten kouluryhmille, mutta pitää anoa, ei käy hetkessä. (Ning on tarkoitettu yli 13-vuotiaille). Mainoksettomaksi voi myös ostaa, mutta maksaa paljon. Itse huomasin, että Google-mainoksiin on niin tottunut, että niiden kohdalla katseessa on siirtyvä sokea täplä. Lienee eräänlaista sosiaalisen median lukutyyliä.

Tämä on vasta ihan alkua. Mutta uskon juttuun. Voi olla, että putoan ja sattuu pehvaan, mutta kivaa on. Tämä on silti ollut viikon sivuharrastus, iso rutistus on psykologian verkkokurssin kanssa. Ja keskiviikkoisin opetan ihan perusperus-asioita tietokoneista ja internetistä. Pari filosofian kurssiakin meneillään... vapaaehtoinen ihmettelysivu on toiminut mainiosti.

Nyt on perjantaipöllömäinen olo. Mutta kevyt. Ainakin yksi verkkokurssilainen oli saanut opiskeluinspiraation etäluennosta. Ja kaikki ovat kirjoittaneet kiinnostavasti lukupäiväkirjoja. Toimii. Nyt aivot hyllylle (=video koneeseen).

Väliäkö visuaalisella?

Aikalailla normaalin virkaihmisen työpäivä tuli kulutettua siihen, että etsin sopivan ja kuvaavan nimen ja sen jälkeen laittelin kohdalleen visuaalisen ilmeen verkkosivulle. Sivu tulee täkäläisten lukioitten käyttöön. Verkostoitumista ja kaikenlaista yhteistä toimintaa. Tarkoitettu sekä opiskelijoille että henkilökunnale.

Miksi visuaalinen on niin tärkeää (ainakin minulle)? Se on kuin arkkitehtuuri ja sisustus ja puutarhasuunnitelma ja liikennejärjestelyt. Jos verkossa visuaalisuus ei tue liikkujaa, ympäristö ei avaudu. Harva uskoo, mikä vaiva on luoda mahdollisimman havainnollista verkkoympäristöä. En todellakaan ole taitava tässä. Muut pankoot nyt paremmaksi.

Ympäristön nimeksi tuli Penaali. Visuaaliseen ilmeeseen liittyy erilaista normipenaalista löytyvää: kyniä, terotin, klemmari yms. Penaalilla on myös vertauskuvallinen merkitys, kuten testihenkilö totesi: Sieltä löytyy kaikki apu visaisiinkin pulmiin, kunhan vain muistaa ajatella!!

Päivitys edelliseen

Nyt on edellisessä merkinnässä esitelty esitys päivitetty vielä esimerkeillä. Haastavaa, kun aikaa oli puoli tuntia ja ilmeisesti olisi pitänyt olla vielä konkreettisempaa. No, jälkitoimituksena, mutta tuota ei puhuen esitä erkkikään puolessa tunnissa niin, että jäisi jotain mieleen, paitsi jos aihepiiri on tuttu. No tuotteissa on kehittämistä, pitää osata vielä taitavammin ottaa selko tilaajan toiveista.

Mystinen netti

Juuri putkahtanut teos Verkko kasvattajana on vielä lukematta. Noin muuten vaan tulee aina välillä mieleen, kuin lapsemme eläisivät jollain vieraalla planeetalla, josta kasvattajat haluavat saada tolkkua, mutta joka on kummajainen, luoksepääsemätön, enimmäkseen mörkö. Miksi ei tehdä kirjoja hiekkalaatikko kasvattajana tai lähimetsä kasvattajana tai partioleirien paheet? Ei tehdä, kun niistä on aikuisilla itsellään kokemusta.

Etäpuhun kohta tilaisuudessa, jonka nimi on opettaja nettikasvattajana. Sain otsikon uhista mahdollisuuksiksi. Ajatusten virikkeeksi jäsensin alla olevaan tapaan. Ajattelin, että tiellä kulkee autoja, moottoritiellä varsinkin. Se on vaarallista, sillä moni kuolee tai loukkaantuu kolareissa ja autot saastuttavat maapallon pilalle. Emme laita tietä poikki. Hieman liikennemerkeillä ja valvonnalla sentään hidastamme. Asian kanssa pitää elää.

Sellaista se on netinkin suhteen. Ihmisten toimintaa. Siellä on mörköjä, mutta myös kivaa, hauskaa ja ystävällistä. Hankalaa. Elämä ei ole selkeää.