Katselin vanhoja esityksiäni. Edelleen RSS on ihan uutta lähes kaikille. Harmi harmi, on niin kätevä tekniikka että voi pojat. Tää on mun ekasta etäesitelmästä (joka oli syy tämän blogin syntymiseen, aikakoneesta joskus veikeää katsella ulkonäkömuutoksia, tässä blogin alkumetreillä hehkutetaan ajansäästökeinoja heh heh itteäkin ihan naurattaa, että silleen sitä, paraskin neuvomaan):
torstaina, lokakuuta 30, 2008
Verkkopalveluitten integroitumista
LinkedIn on avannut vimpainosaston. Profiiliin voi istuttaa vaikkapa oman SlideShare-profiilin ja blogin. "Your SlideShare account has been linked to your LinkedIn profile!" Tätä voisi jo sanoa kehitykseksi ellei jopa esitykseksi. Toisaalta kyllä tulee mieleen aina tietoturva näissä palvelusta toiseen loikkimisissa. Entäs jos jossain internetin mutkassa vuotaa...
keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008
perjantaina, lokakuuta 24, 2008
Scrumy - kätevää projektinhallintaa
Kaunis ja minimalistinen käyttöliittymä yleistyy. Projektinhallintapalvelu Scrumy otetaan käyttöön, kirjoittamalla selaimen osoiteriville scrumy.com/projektinnimi ja ta-daa, avustaja ilmaantuu opastamaan projektihallinnan aloittaminen. Näkymä on vähän kuin seinä, jonne liimaillaan lappuja: kuka tekee mitä milloin ja lappuja voi siirtää tehtyjen sarakkeeseen sitä mukaan, kun ne on hoidettu.
maanantaina, lokakuuta 20, 2008
Vinkkiverkko rantautui Ningiin
Viime keväänä kokeilimme uskalikkojen joukolla (Vinkkipartio) sekä Sixgroups- että Grou.ps-verkostoitumispalveluita. Niissä oli puolensa, mutta nyt näyttää siltä, että toistaiseksi selkein ja joustavin ympäristö tarpeisiimme on Ning.
Ningin etuja ovat jäsenten mahdollisuus itsenäisesti perustaa ryhmiä, avata keskusteluita ja pitää omaa blogia, joista koostuu blogilista tuoreimmista merkinnöistä. Ympäristöön voi myös ohjata aineistoa syötteinä. Kuvien, videoitten ja audioitten lataaminen onnistuu ja kommentteihin on mahdollista liittää tiedostoja.
Tervetuloa mukaan Vinkkipartioon!
Ningin etuja ovat jäsenten mahdollisuus itsenäisesti perustaa ryhmiä, avata keskusteluita ja pitää omaa blogia, joista koostuu blogilista tuoreimmista merkinnöistä. Ympäristöön voi myös ohjata aineistoa syötteinä. Kuvien, videoitten ja audioitten lataaminen onnistuu ja kommentteihin on mahdollista liittää tiedostoja.
Tervetuloa mukaan Vinkkipartioon!
Harto Pönkä: Johdatus DabbleBoardiin
DubbleBoard on erittäin mainio työväline monenlaiseen oppimiskäyttöön. Alla Harto Pönkän selkeä perusopastus (ks. blogimerkintä).
sunnuntai, lokakuuta 19, 2008
Nähdä kauas – Fernsehen
Aikoinaan, kun aloin opiskella, jouduin miettimään, että millä ajalla. Juniorini kellui tuolloina kohdussani, siitä on pian 17 vuotta. Tein nopean päätelmän: lopetan television katsomisen ja saan 8 tuntia viikossa. Saksalaisista poliisisarjoista, taivaallisista brittiviihteen helmistä ja elokuvahurmiosta en luopunut. Välillä pidin ja pidän edelleen päätä pehmittäviä töllötys-tajuttomuus-päiviä.
Saksan kieli on pysynyt vireessä - Gott sei Dank, wir haben keine Synchronisation in Finnland. Työasunnossani ei ole töllöä, ei oikean kotini olohuoneessa (vaikka muissa tiloissa kyllä). Olen enimmäkseen ulkona tv-maailmasta. Mutta saatan ahmia videoilla auvoisia sarjoja autuaana, kuten parhaillaan Sopranosia (joka on aivan huippu!!!).
Serkku kirjoitti omassa blogissaan tv-ajatuksia. Olen sen verran kriittisesti vanhempi, että pidän televisiosta juuri sen sukupolvea yhdistävän kulttuurisen roolin vuoksi. Lapsuudessani oli yksi kanava, joka lähetti ohjelmaa kuudesta yhdeksään, jatkoajalla lauantaisin myöhempään ja Peyton Placen tullen myös keskiviikkoisin.
Minulla on surkea tv-maku. Tai siis hyvä. Omasta mielestä. Fanitan sellaisia kuin Ketonen & Myllyrinne tai Mounthy Payton. Lukematon joukko laatuhömppää, kuin myös Simpsonit ja South Park. Uppoavat kuin Pyynö. Tietenkin olen myös sarjakuvafani. Nautin myös camp-henkisestä hömppäupotuksesta. Tosin tosi harvoin. Olen radioaddikti ja vihaan soittolistaradioita. Uskon vanhaan kunnon joukkoviestintään ja yleisradiokanaviin. Hannu Taanilaa ikävöidessä (josta verkkomaailmassa on surkea Wikipedia-artikkeli ja surkeat muutama kymmen tallennetta YLE:n Elävässä arkistossa) on maukasta höristellä Tuomas Enbuskea tai Kirsi Virtasta. Netti on paitsi töllöttäjän myös kuuntelijan paratiisi.
Ja vihaan luontodokumentteja, joissa luodaan draamoja ja inhimillistetään eläimiä. Oikeasti olenkin siis likinäköinen, jotain miinus 1,25. Siis kurzsichtig.
Saksan kieli on pysynyt vireessä - Gott sei Dank, wir haben keine Synchronisation in Finnland. Työasunnossani ei ole töllöä, ei oikean kotini olohuoneessa (vaikka muissa tiloissa kyllä). Olen enimmäkseen ulkona tv-maailmasta. Mutta saatan ahmia videoilla auvoisia sarjoja autuaana, kuten parhaillaan Sopranosia (joka on aivan huippu!!!).
Serkku kirjoitti omassa blogissaan tv-ajatuksia. Olen sen verran kriittisesti vanhempi, että pidän televisiosta juuri sen sukupolvea yhdistävän kulttuurisen roolin vuoksi. Lapsuudessani oli yksi kanava, joka lähetti ohjelmaa kuudesta yhdeksään, jatkoajalla lauantaisin myöhempään ja Peyton Placen tullen myös keskiviikkoisin.
Minulla on surkea tv-maku. Tai siis hyvä. Omasta mielestä. Fanitan sellaisia kuin Ketonen & Myllyrinne tai Mounthy Payton. Lukematon joukko laatuhömppää, kuin myös Simpsonit ja South Park. Uppoavat kuin Pyynö. Tietenkin olen myös sarjakuvafani. Nautin myös camp-henkisestä hömppäupotuksesta. Tosin tosi harvoin. Olen radioaddikti ja vihaan soittolistaradioita. Uskon vanhaan kunnon joukkoviestintään ja yleisradiokanaviin. Hannu Taanilaa ikävöidessä (josta verkkomaailmassa on surkea Wikipedia-artikkeli ja surkeat muutama kymmen tallennetta YLE:n Elävässä arkistossa) on maukasta höristellä Tuomas Enbuskea tai Kirsi Virtasta. Netti on paitsi töllöttäjän myös kuuntelijan paratiisi.
Ja vihaan luontodokumentteja, joissa luodaan draamoja ja inhimillistetään eläimiä. Oikeasti olenkin siis likinäköinen, jotain miinus 1,25. Siis kurzsichtig.
Tarpeetonta pedagogiikkaa laatimassa
@peeii kommentoi sosiaalisen median pedagogiikan kyhäelmääni (jossa on myös ihan fiksuja juttuja Harto Pönkän toimesta - hymy hymy) Jaikussa:
Hyvä pedagogiikka toimii missä vain. Kyse on lähinnä tilannetekijöiden huomioon ottamisesta ja kulloisenkin oppimisympäristön hyödyntämisestä.
Olet ilman muuta oikeassa siinä, että sosiaalinen media avaa jotain, joka ei yhtä hyvin ole käytettävissä muilla keinoin. Mutta erottelut verkko/mobiili/sosiaalisen median pedagiikkoihin eivät ole suunta, jota itse haluan ruokkia, vaikka kysynnän vuoksi kirjoitankin sosiaalisen median pedagogiikkaa. Se on liikkeelle lähdön avuksi.
Olen myös miettinyt sitä, että nimilapuilla varustetut pedagogiikat ovat muuttumassa niin kryptisiksi, että mainiolta pedagogiltakin tippuu kartta ja väittää olevansa huono eikä oikein mikään pedagogi edes.
Haluaisin etsiä kiteytyksiä, hyviä yleisiä periaatteita. Sairaan vaikeaa eikä kukaan usko, miten paljon työtä kiteytysten etsinnän metsästys teettää. Ei edes näytä miltään. Ja voin olla joka suhteessa aivan väärässä.
Olen varovainen intoilemaan sosiaalisen median pedagogiikalla myös siksi, että se vie helposti pedikalisaatioon. Missään ei enää voi olla vain. Missä ikinä hillutkin, joku pedagogi kurkistaa kuin kummitusjunan reitillä: böö. Mainio näkökuma tähän kauhukammariin on keskustelu, jota otsikoi 'creepy treehouse'.
Ja vaikka olenkin ylläolevan suhteen itseni kanssa samaa mieltä, olen myös edelleen tiiviisti innoissani dialogipedagogiikasta, kriittisestä pedagogiikasta ja kulttuurihistoriallisesta oppimiskäsityksestä. Siis ei todellakaan mitään uutta. Konnektivismi on kyllä ihan tutustumisen arvoinen juttu...
"Lueskelin noita luonnoksia, ja vaikutelmani on, että niissä sanotaan samaa, mitä on aiemmin puhuttu verkkopedagogiikan nimissä. Ja kuitenkin aavistelen, että pedagogiikka sosiaalisen median puitteissa profiloituu ainakin jossain suhteessa erilaiseksi/toisenlaiseksi. Mutta se, mistä on kyse, on minulle vielä tekeytymässä ..."Vastaukseni tuohon: Edustan itse kylläkin kantaa, jonka mukaan pitäisi mahdollisimman sulavasti päästä eroon erilaisista pedagogiikan etuliitteistä (äskettäinen blogimerkintäni aiheesta).
Hyvä pedagogiikka toimii missä vain. Kyse on lähinnä tilannetekijöiden huomioon ottamisesta ja kulloisenkin oppimisympäristön hyödyntämisestä.
Olet ilman muuta oikeassa siinä, että sosiaalinen media avaa jotain, joka ei yhtä hyvin ole käytettävissä muilla keinoin. Mutta erottelut verkko/mobiili/sosiaalisen median pedagiikkoihin eivät ole suunta, jota itse haluan ruokkia, vaikka kysynnän vuoksi kirjoitankin sosiaalisen median pedagogiikkaa. Se on liikkeelle lähdön avuksi.
Olen myös miettinyt sitä, että nimilapuilla varustetut pedagogiikat ovat muuttumassa niin kryptisiksi, että mainiolta pedagogiltakin tippuu kartta ja väittää olevansa huono eikä oikein mikään pedagogi edes.
Haluaisin etsiä kiteytyksiä, hyviä yleisiä periaatteita. Sairaan vaikeaa eikä kukaan usko, miten paljon työtä kiteytysten etsinnän metsästys teettää. Ei edes näytä miltään. Ja voin olla joka suhteessa aivan väärässä.
Olen varovainen intoilemaan sosiaalisen median pedagogiikalla myös siksi, että se vie helposti pedikalisaatioon. Missään ei enää voi olla vain. Missä ikinä hillutkin, joku pedagogi kurkistaa kuin kummitusjunan reitillä: böö. Mainio näkökuma tähän kauhukammariin on keskustelu, jota otsikoi 'creepy treehouse'.
Ja vaikka olenkin ylläolevan suhteen itseni kanssa samaa mieltä, olen myös edelleen tiiviisti innoissani dialogipedagogiikasta, kriittisestä pedagogiikasta ja kulttuurihistoriallisesta oppimiskäsityksestä. Siis ei todellakaan mitään uutta. Konnektivismi on kyllä ihan tutustumisen arvoinen juttu...
perjantaina, lokakuuta 17, 2008
Voi piri piri
Poisoppiminen on tunnetusti hankala oppimisen muoto. Sitä vaaditaan työelämässä nykyään jatkuvasti. Ja sitä vastustetaan sitkeästi. Henkisen energian kannalta on tehokasta tehdä asioita, kuten niitä on aina ennen tehty.
On varmaan kulunut 10 vuotta siitä, kun lääkäri sanoi minulle ensimmäisen kerran, että voin käytön voisi lopettaa. Joo joo. Ajattelin että idiootti, ei rakasta ruisleipää voi syödä ilman voita. Kolesteroni on aina ollut hitusen yli suosituksen, mutta hyvä reippaasti yli normaalin. En ole ottanut vakavasti. Kolesterolinipotus on terveysterrorismin ikävä sivuhaarake.
Kuinkas on käynyt? Menee kolme tai neljä kuukautta, että saan yhden 250 gramman kirnuvoipaketin kulutettua. Rasvoista pidän silti huolta. Rasvaton ruokavalio on vaarallista, siitä oli tänään jopa uutisissa. Perusasia, joka opitaan koulussa. Solukalvolla lipidit eli rasvat ovat äärimmäisen tärkeitä. Naiset ostavat naamalleen huisin kalliita rasvoja, vaikka niillä ei ole juuri mitään tehoa verrattuna sisäisesti nautittuihin.
Kaali, tuo halpa neuvostoaikoja tuulauttava elintarvike, kunniaan. Leningradissa näin aikoinaan kaalikioskeja. Sellaisia meille! Täällä kokattiin syyslämpimiksi piripirillä säväytettyä savoijinkaalikeittoa ja ai että oli hyvää. Lapsuusherkkuani oli voissa paistettu kaali. Tässä oli nokare Auraa. Sipulitkin kuullotettiin oliiviöljyssä.
Ihminen on sellainen. Oppii uusille tavoille ja alkaa nauttia niistä. Teija Räihä muuten tänään otti esiin terveyskasvatuksen Sometun ilmiöpohjaista opetusta ideoivassa kerhossa. Olisi todella kohennuksen paikka tässä asiassa.
On varmaan kulunut 10 vuotta siitä, kun lääkäri sanoi minulle ensimmäisen kerran, että voin käytön voisi lopettaa. Joo joo. Ajattelin että idiootti, ei rakasta ruisleipää voi syödä ilman voita. Kolesteroni on aina ollut hitusen yli suosituksen, mutta hyvä reippaasti yli normaalin. En ole ottanut vakavasti. Kolesterolinipotus on terveysterrorismin ikävä sivuhaarake.
Kuinkas on käynyt? Menee kolme tai neljä kuukautta, että saan yhden 250 gramman kirnuvoipaketin kulutettua. Rasvoista pidän silti huolta. Rasvaton ruokavalio on vaarallista, siitä oli tänään jopa uutisissa. Perusasia, joka opitaan koulussa. Solukalvolla lipidit eli rasvat ovat äärimmäisen tärkeitä. Naiset ostavat naamalleen huisin kalliita rasvoja, vaikka niillä ei ole juuri mitään tehoa verrattuna sisäisesti nautittuihin.
Kaali, tuo halpa neuvostoaikoja tuulauttava elintarvike, kunniaan. Leningradissa näin aikoinaan kaalikioskeja. Sellaisia meille! Täällä kokattiin syyslämpimiksi piripirillä säväytettyä savoijinkaalikeittoa ja ai että oli hyvää. Lapsuusherkkuani oli voissa paistettu kaali. Tässä oli nokare Auraa. Sipulitkin kuullotettiin oliiviöljyssä.Ihminen on sellainen. Oppii uusille tavoille ja alkaa nauttia niistä. Teija Räihä muuten tänään otti esiin terveyskasvatuksen Sometun ilmiöpohjaista opetusta ideoivassa kerhossa. Olisi todella kohennuksen paikka tässä asiassa.
Kymmenen melko oikeaa vastausta
Sosiaalisen median pedagogiikan kirjoittaminen pistää todella päässä syksytuulen kiitämään. Siis edelleen jatkuu alla alkanut.
Mietin ilmiötä, joka jatkuvasti tulee vastaan: ahdistus moneuden viidakossa. Koulussa on totuttu oppimaan oikeita vastauksia. Opetuskin on keskittynyt siihen. Opetetaan kuinka asiat ovat. Joku sanoo heti, että niin pitää. Ei matematiikkaa voi opettaa ilman keskittymistä oikeisiin vastauksiin. Totta, mutta reittejä on useita. Se on oleellista. Pitäisi oppia ajattelemaan itse. Jos opettaja aina kulkee edellä, näyttää ja odottaa, että oppijat jäljittelevät ja sisäistävät sitä kautta, niin ollaan ongelmissa. Malli toimi aikoinaan, silloin, kun koulujärjestelmämme syntyi. Silloin edettiin niukan information aikaa ja oli mahdollista edetä oppimalla oikeat asiat.
Nyt pitäisi vain suostua siihen, että on usein hieman väärässä, vähän sinne päin. Selkeys elää. Tämän päivän jäsennys ei toimi huomenna. Pitää oppia selkiyttämisen ja jäsentämisen taito, ei pelkkää valmista jäsennystä.
Mietin ilmiötä, joka jatkuvasti tulee vastaan: ahdistus moneuden viidakossa. Koulussa on totuttu oppimaan oikeita vastauksia. Opetuskin on keskittynyt siihen. Opetetaan kuinka asiat ovat. Joku sanoo heti, että niin pitää. Ei matematiikkaa voi opettaa ilman keskittymistä oikeisiin vastauksiin. Totta, mutta reittejä on useita. Se on oleellista. Pitäisi oppia ajattelemaan itse. Jos opettaja aina kulkee edellä, näyttää ja odottaa, että oppijat jäljittelevät ja sisäistävät sitä kautta, niin ollaan ongelmissa. Malli toimi aikoinaan, silloin, kun koulujärjestelmämme syntyi. Silloin edettiin niukan information aikaa ja oli mahdollista edetä oppimalla oikeat asiat.
Nyt pitäisi vain suostua siihen, että on usein hieman väärässä, vähän sinne päin. Selkeys elää. Tämän päivän jäsennys ei toimi huomenna. Pitää oppia selkiyttämisen ja jäsentämisen taito, ei pelkkää valmista jäsennystä.
torstaina, lokakuuta 16, 2008
Huomiota arvioinnin kehittämiseen
Pedagoginen pohdiskeluni jatkuu vielä edellisistä. Kerroin kollegasta, joka oli kehittänyt nerokkaan menetelmän filosofian kurssille. Juttelin äsken hänen kanssaan arvioinnin merkityksestä.
Hyvin harva oppimisympäristö tukee aidosti oppimisprosessin näkyväksi tekemistä. Kollega käyttää Opintoverkkoa, joka on tässä suhteessa kaikista itselleni vastaantulleista oppimisympäristöistä paras (jokaisessa on puolensa, täydellistä - tai edes lähelle tulevaa - ei ole vielä tullut vastaan). Kyseisessä ympäristössä jokaisen opiskelijan kaikki verkkoaktiivisuus näkyy yhdessä näkymässä, vaikka se olisikin sirollaan eri toiminnoissa, arviointimatriisilla voi ilmaista eri toimintojen painotuksen (arviointimatriisia sisäänrakennettuna oppimisympäristöön en ole muualla nähnyt, vinkatkaa, jos sellaisia on). Opiskelija voi arvioida itseään, voidaan tehdä ryhmäarviointeja ja tietenkin palautekanava opettajalta suoraan opiskelijalle toimii.
Arviointia monipuolistavat metodit ja ympäristöt kehittämisen kohteeksi!
Hyvin harva oppimisympäristö tukee aidosti oppimisprosessin näkyväksi tekemistä. Kollega käyttää Opintoverkkoa, joka on tässä suhteessa kaikista itselleni vastaantulleista oppimisympäristöistä paras (jokaisessa on puolensa, täydellistä - tai edes lähelle tulevaa - ei ole vielä tullut vastaan). Kyseisessä ympäristössä jokaisen opiskelijan kaikki verkkoaktiivisuus näkyy yhdessä näkymässä, vaikka se olisikin sirollaan eri toiminnoissa, arviointimatriisilla voi ilmaista eri toimintojen painotuksen (arviointimatriisia sisäänrakennettuna oppimisympäristöön en ole muualla nähnyt, vinkatkaa, jos sellaisia on). Opiskelija voi arvioida itseään, voidaan tehdä ryhmäarviointeja ja tietenkin palautekanava opettajalta suoraan opiskelijalle toimii.
Arviointia monipuolistavat metodit ja ympäristöt kehittämisen kohteeksi!
Onko e/m/wikipedagogiikalle tarvetta?
On ja ei ole. Kun oppiminen, opettaminen ja ohjaaminen kulkevat uusille alueille, tarvitaan alkuvaiheen jäsennyksiä ja uuden alueen erityisluonteen tutkimista. Mutta hyvä pedagogiikka on hyvää kaikkialla.
Jouduin kaksi vuotta sitten antamaan lyhyen haastattelu wikipedagogiikasta. Olen opastanut verkkopedagogiikkaan ihmisiä sen jälkeen, kun olen sitä itse opiskellut. Vaparetki verkosto sai alkunsa mobiilipedagogiikan kurssilla. On näissä tullut oltua mukana.
Mistä pedagogiikassa on kysymys? Ensin oppimisesta, siitä, miten haluttu asia opitaan. Toiseksi halutusta asiasta, siis henkilökohtaisista, paikallisista, kulttuurisista ja yhteiskunnallisista valinnoista. Kolmanneksi siitä, miten haluttu asia opetetaan. Miksi tämä vasta kolmantena? Siksi, että oppia voi myös ilman varsinaista opettamista. Ja siksi, että ilman käsitystä oppimisen päämääristä, opettaminen on vallankäyttöä ja tyhjää. Hämmästyttävän vähän keskustellaan tuosta toisesta, kohteista, sisällöistä, taidoista. Käsitys oppimisesta ohjaa sitä, miten opettaminen muotoutuu.
Lisäys: Katso Hellströmin hyvä käsitemäärittely kirjassa Sata sanaa opetuksesta ja verkossa.
Jos kehitetään kovin hienosyistä, tiettyyn ympäristöön sovitettua pedagogiikkaa, huomion kohteena ovat ympäristö ja välineet. Näin ei mielestäni pitäisi ensisijaisesti olla. En ole mitenkään omaperäinen, kun toivon, että vähitellen voimme pudottaa pedagogiikka sanan etuliitteet pois.
Erään kirjan nimi on Tuhat tapaa opettaa. Se on hyvä nimi. En ymmärrä, miten voisin määritellä tai esitellä wikipedagogiikan, koska wikin käyttäminen oppimisen edistäjänä voi olla mitä vain.
Miellyttävin lähestyminen uusien ympäristöjen opetuskäyttöön on oppimisprosessiajattelu. Kollegani päivälukiossa oli toteuttanut nerokkaasti filosofian kurssin. Käytetyssä verkkoympäristössä opiskelijoilla oli mahdollisuus koko kurssin ajan omalla osallistumisellaan osoittaa oppimisensa edistymistä. Kurssin lopussa, ennen koetta, opettaja antoi arvosanaehdotuksen verkossa näkyvän ja oppitunnilla havaitun perusteella. Jos ehdotus ei vastannut opiskelijan omaa käsitystä omasta osaamisestaan, hän sai antaa kokeessa lisää näyttöä. Metodi on mielestäni briljantti. Lisää tällaista kehittelyä!
Erimuotoisilla väliintuloilla opiskelun vaiheissa edistetään oppimista. Merkittävintä on, toimivatko väliintulot edistävällä tavalla. En usko siihen, että kaikkien pitää tehdä yhtä aikaa samaa. Opiskelijan oppimisen taidot kehittyvät, kun hänellä on kaksivuotiaan tavoin itsenäinen mahdollisuus valita, laittaako hän tänään punaiset vai siniset lapaset. Verkko työvälineineen mahdollistaa varioinnin. Kohde on yhteinen, keinot voivat vaihdella.
Sosiaalisen median työvälineissä on lisäksi se vinha puoli, että niitä voi käyttää "väärin" – aivan kuin tekstiviestiä ryhdyttiin käyttämään toisin kuin tekniikan luoneet olettivat. Valmiit reseptit vaikkapa wikin pedagogisesta käytöstä, ovat siksi ongelmallisia, liian kahlitsevia. Toki esimerkkejä voi katsella ja niitä löytyy jo yllin kyllin. Paras paikka näiden kokoamiseen on LeMill.
Jouduin kaksi vuotta sitten antamaan lyhyen haastattelu wikipedagogiikasta. Olen opastanut verkkopedagogiikkaan ihmisiä sen jälkeen, kun olen sitä itse opiskellut. Vaparetki verkosto sai alkunsa mobiilipedagogiikan kurssilla. On näissä tullut oltua mukana.
Mistä pedagogiikassa on kysymys? Ensin oppimisesta, siitä, miten haluttu asia opitaan. Toiseksi halutusta asiasta, siis henkilökohtaisista, paikallisista, kulttuurisista ja yhteiskunnallisista valinnoista. Kolmanneksi siitä, miten haluttu asia opetetaan. Miksi tämä vasta kolmantena? Siksi, että oppia voi myös ilman varsinaista opettamista. Ja siksi, että ilman käsitystä oppimisen päämääristä, opettaminen on vallankäyttöä ja tyhjää. Hämmästyttävän vähän keskustellaan tuosta toisesta, kohteista, sisällöistä, taidoista. Käsitys oppimisesta ohjaa sitä, miten opettaminen muotoutuu.
Lisäys: Katso Hellströmin hyvä käsitemäärittely kirjassa Sata sanaa opetuksesta ja verkossa.
Jos kehitetään kovin hienosyistä, tiettyyn ympäristöön sovitettua pedagogiikkaa, huomion kohteena ovat ympäristö ja välineet. Näin ei mielestäni pitäisi ensisijaisesti olla. En ole mitenkään omaperäinen, kun toivon, että vähitellen voimme pudottaa pedagogiikka sanan etuliitteet pois.
Erään kirjan nimi on Tuhat tapaa opettaa. Se on hyvä nimi. En ymmärrä, miten voisin määritellä tai esitellä wikipedagogiikan, koska wikin käyttäminen oppimisen edistäjänä voi olla mitä vain.
Miellyttävin lähestyminen uusien ympäristöjen opetuskäyttöön on oppimisprosessiajattelu. Kollegani päivälukiossa oli toteuttanut nerokkaasti filosofian kurssin. Käytetyssä verkkoympäristössä opiskelijoilla oli mahdollisuus koko kurssin ajan omalla osallistumisellaan osoittaa oppimisensa edistymistä. Kurssin lopussa, ennen koetta, opettaja antoi arvosanaehdotuksen verkossa näkyvän ja oppitunnilla havaitun perusteella. Jos ehdotus ei vastannut opiskelijan omaa käsitystä omasta osaamisestaan, hän sai antaa kokeessa lisää näyttöä. Metodi on mielestäni briljantti. Lisää tällaista kehittelyä!
Erimuotoisilla väliintuloilla opiskelun vaiheissa edistetään oppimista. Merkittävintä on, toimivatko väliintulot edistävällä tavalla. En usko siihen, että kaikkien pitää tehdä yhtä aikaa samaa. Opiskelijan oppimisen taidot kehittyvät, kun hänellä on kaksivuotiaan tavoin itsenäinen mahdollisuus valita, laittaako hän tänään punaiset vai siniset lapaset. Verkko työvälineineen mahdollistaa varioinnin. Kohde on yhteinen, keinot voivat vaihdella.
Sosiaalisen median työvälineissä on lisäksi se vinha puoli, että niitä voi käyttää "väärin" – aivan kuin tekstiviestiä ryhdyttiin käyttämään toisin kuin tekniikan luoneet olettivat. Valmiit reseptit vaikkapa wikin pedagogisesta käytöstä, ovat siksi ongelmallisia, liian kahlitsevia. Toki esimerkkejä voi katsella ja niitä löytyy jo yllin kyllin. Paras paikka näiden kokoamiseen on LeMill.
Työkulttuuria
AT kommentoi edelliseen blogimerkintään:
Olin tänään kuuntelemassa Anna-Maija Hintikkaa, joka on eräs arvostetuimpia suomalaisia erilaisten oppijoitten, etenkin lukivaikeuksista kärsivien, auttajia. Sali oli täynnä. Juuri ennen kuin syvennyttiin aiheeseen, takarivistä kuului kysymys: "Kuinka kauan tämä kestää, kun meille sanottiin että tämä on puolikas VESO?" Ja toden totta, tilaisuus kesti tunnin kauemmin kuin puolikas VESO (virkaehtosopimuksen mukainen vuosittainen koulutus). Kyseiset henkilöt marssivat salista ulos, kun VESO-kellon viisari tuli finaaliin. (Kaikki halukkaat eivät mahtuneet tilaisuuteen.)
Opettajissa on monenlaisia ihmisiä. Tuohon avoimeen jakamiseen ja verkostomaiseen työkulttuuriin, joka tuottaisi AT:n kaipaamia seuraavia askelia, voisi ehkä saada yhden prosentin mukaan. Olen toiveikas. Tarvittaisiin myös foorumi, elävä verkosto. Perinteistä hankemallia on yritetty riittävän kauan.
Netistä löytää jo pienellä etsimisellä pilvin pimein kaikenlaisia aineistoja. Jossakin vaiheessa on rummutettu hyvien käytänteitten levittämistä. Minultakin kysyttiin eilen ja tänään pariin sellaiseen. Minä en kuitenkaan henkilökohtaisesti usko hyviin käytänteisiin tai valmiisiin malleihin. Miksi? Siksi, että oppiminen on tilannesidonnaista monin tavoin. Metodin on sovittava opettajalle, muuten siitä ei ole mihinkään. Oppilaat/opiskelijat ovat erilaisia, ryhmät vaihtelevat. Käytettävissä olevat tilat, aika... jo pelkästään se, mihin kellonaikaan oppitunnit sijoittuvat... niin monta muuttuvaa tekijää. Minä suunnittelen aina jollakin tasolla opiskelijoitteni kanssa sen, miten juuri tämä kurssi toteutetaan. Teen ehdotuksia, he kertovat toiveitaan.
Se, millä välineillä opetus toteutetaan on mielestäni toissijaista. Paperi ja värikynät tai verkko työkaluineen. Kyse on siitä, millä välineellä parhaiten saadaan aihetta prosessoitua ja käsiteltyä. Verkkoa käytetään siihen, missä se toimii, kun se on saatavilla ja kun sen käyttö edistää oppimista.
Minulla on esimerkiksi parhaillaan menossa kolme filosofian ykköskurssia, päivälukiolaisille, aikuislukiolaisille ja etälukiolaisille. Opiskelijat saavat valintansa mukaan osallistua verkossa oppituntia laajentavaan keskusteluun. He omaehtoisesti luovat keskusteluja. Osa tekee oppimispäiväkirjaansa blogimerkintöinä samaan ympäristöön. Toiset tekevät yksin tai pareittain kynällä ja paperilla samaa. Tarjoan myös plustehtäviä. Osa tekee niitä vapaaehtoisesti, mielellään. (No voi ihme...).
Mitä haluan sanoa? Kuulun joukkoon, jolla ei ole juuri koskaan juuri mitään käyttöä oppikirjojen opettajanoppailla. Ja vaikka kuinka verkossa seikkailen ja näen erilaisia kurssi- ja tehtävätoteutuksia, niin omilla kursseillani joka kerran luon aikamoisella vaivalla ryhmän kanssa tilanteen mukaan oppimisen polun. Yleensä opin paljon opiskelijoilta ja saan heiltä ideoita. Se on vuorovaikutusta.
Itse jatkan edelleen työkalujen esittelyä tässä, lähinnä nämä ovat talletuksia omaa myöhempää tarvetta varten. Vähän kuin hillopurkkeja ja perunoita kellarissa. Se, mitä seuraavaksi kokataan, syntyy sitten tilanteen mukaan. Hyvä tietää, että perustarvikkeet löytyvät kellarin kätköistä. Ruuanlaitoissa on merkittävää tuntea peruslait, kuinka mikäkin raaka-aine käyttäytyy ja mitkä sopivat yhteen. Oppimiseen reseptityyppinen ohjeistus... äh, no ei sytytä minua. Hyvää opetusta voi olla niin monenlaista. Vanhanaikaiset menetelmätkin ovat hyviä. Kunhan on innostusta, otetta, kipinää.
Silti uskon, että verkostoissa voisi syntyä paljon merkittävää oppimista ilahduttavaa. Ja niihin verkostoihin haluaisin opiskelijoita mukaan. Yritän jatkuvasti muuttaa omaa työkulttuuriani. Ja uskon, että samaa voidaan tehdä yhdessä monin tavoin. Niin, ettei hetken yhteinen ponnistus ole keneltäkään poissa, vaan kaikki saavat. Niihen kanssa en jaksa leikkiä, jotka katsovat kellosta, milloin saavat heittää opettaja-aivonsa narikkaan. Tyylinsä kullakin. Toisia arvostaa, toisia ei.
"Mutta odottaisin sen seuraavan askeleen esimerkkejä ja pedagogisia vinkkejä näiden kalujen käytössä ja sitten seuraava askel olisi muodostaa yhteisöjä, joissa yhdessä kehiteltäisiin niitä edelleen eteenpäin."Yksin tällä alueella, jossa olen koordinoimassa tvt-asioita ja auttamassa kysynnän mukaan virtuaalisesti, on lähes 900 opettajaa. Suomessa on paljon opettajia. Ajatellaan nyt, että prosentti opettajien joukosta tekisi työtään verkostona avoimesti, voisi kehittyä paljon hyviä asioita.
Olin tänään kuuntelemassa Anna-Maija Hintikkaa, joka on eräs arvostetuimpia suomalaisia erilaisten oppijoitten, etenkin lukivaikeuksista kärsivien, auttajia. Sali oli täynnä. Juuri ennen kuin syvennyttiin aiheeseen, takarivistä kuului kysymys: "Kuinka kauan tämä kestää, kun meille sanottiin että tämä on puolikas VESO?" Ja toden totta, tilaisuus kesti tunnin kauemmin kuin puolikas VESO (virkaehtosopimuksen mukainen vuosittainen koulutus). Kyseiset henkilöt marssivat salista ulos, kun VESO-kellon viisari tuli finaaliin. (Kaikki halukkaat eivät mahtuneet tilaisuuteen.)
Opettajissa on monenlaisia ihmisiä. Tuohon avoimeen jakamiseen ja verkostomaiseen työkulttuuriin, joka tuottaisi AT:n kaipaamia seuraavia askelia, voisi ehkä saada yhden prosentin mukaan. Olen toiveikas. Tarvittaisiin myös foorumi, elävä verkosto. Perinteistä hankemallia on yritetty riittävän kauan.
Netistä löytää jo pienellä etsimisellä pilvin pimein kaikenlaisia aineistoja. Jossakin vaiheessa on rummutettu hyvien käytänteitten levittämistä. Minultakin kysyttiin eilen ja tänään pariin sellaiseen. Minä en kuitenkaan henkilökohtaisesti usko hyviin käytänteisiin tai valmiisiin malleihin. Miksi? Siksi, että oppiminen on tilannesidonnaista monin tavoin. Metodin on sovittava opettajalle, muuten siitä ei ole mihinkään. Oppilaat/opiskelijat ovat erilaisia, ryhmät vaihtelevat. Käytettävissä olevat tilat, aika... jo pelkästään se, mihin kellonaikaan oppitunnit sijoittuvat... niin monta muuttuvaa tekijää. Minä suunnittelen aina jollakin tasolla opiskelijoitteni kanssa sen, miten juuri tämä kurssi toteutetaan. Teen ehdotuksia, he kertovat toiveitaan.
Se, millä välineillä opetus toteutetaan on mielestäni toissijaista. Paperi ja värikynät tai verkko työkaluineen. Kyse on siitä, millä välineellä parhaiten saadaan aihetta prosessoitua ja käsiteltyä. Verkkoa käytetään siihen, missä se toimii, kun se on saatavilla ja kun sen käyttö edistää oppimista.
Minulla on esimerkiksi parhaillaan menossa kolme filosofian ykköskurssia, päivälukiolaisille, aikuislukiolaisille ja etälukiolaisille. Opiskelijat saavat valintansa mukaan osallistua verkossa oppituntia laajentavaan keskusteluun. He omaehtoisesti luovat keskusteluja. Osa tekee oppimispäiväkirjaansa blogimerkintöinä samaan ympäristöön. Toiset tekevät yksin tai pareittain kynällä ja paperilla samaa. Tarjoan myös plustehtäviä. Osa tekee niitä vapaaehtoisesti, mielellään. (No voi ihme...).
Mitä haluan sanoa? Kuulun joukkoon, jolla ei ole juuri koskaan juuri mitään käyttöä oppikirjojen opettajanoppailla. Ja vaikka kuinka verkossa seikkailen ja näen erilaisia kurssi- ja tehtävätoteutuksia, niin omilla kursseillani joka kerran luon aikamoisella vaivalla ryhmän kanssa tilanteen mukaan oppimisen polun. Yleensä opin paljon opiskelijoilta ja saan heiltä ideoita. Se on vuorovaikutusta.
Itse jatkan edelleen työkalujen esittelyä tässä, lähinnä nämä ovat talletuksia omaa myöhempää tarvetta varten. Vähän kuin hillopurkkeja ja perunoita kellarissa. Se, mitä seuraavaksi kokataan, syntyy sitten tilanteen mukaan. Hyvä tietää, että perustarvikkeet löytyvät kellarin kätköistä. Ruuanlaitoissa on merkittävää tuntea peruslait, kuinka mikäkin raaka-aine käyttäytyy ja mitkä sopivat yhteen. Oppimiseen reseptityyppinen ohjeistus... äh, no ei sytytä minua. Hyvää opetusta voi olla niin monenlaista. Vanhanaikaiset menetelmätkin ovat hyviä. Kunhan on innostusta, otetta, kipinää.
Silti uskon, että verkostoissa voisi syntyä paljon merkittävää oppimista ilahduttavaa. Ja niihin verkostoihin haluaisin opiskelijoita mukaan. Yritän jatkuvasti muuttaa omaa työkulttuuriani. Ja uskon, että samaa voidaan tehdä yhdessä monin tavoin. Niin, ettei hetken yhteinen ponnistus ole keneltäkään poissa, vaan kaikki saavat. Niihen kanssa en jaksa leikkiä, jotka katsovat kellosta, milloin saavat heittää opettaja-aivonsa narikkaan. Tyylinsä kullakin. Toisia arvostaa, toisia ei.
tiistaina, lokakuuta 14, 2008
SlideRocket virtuaaliselle työpöydälle
Ihastuttavanoloinen esitystyökalu verkossa. Sujuvasti kytketty Flickr-kuvanjakoon. Tyylikkäät tehokeinot. Videon ja flachin kätevä upottaminen esitykseen.Vaikuttaa Erittäin Lupaavalle. SlideRocket!
Testaamatta toinen lupaavan näköinen on-line esitystyökalu 280 Slides.
maanantaina, lokakuuta 13, 2008
Openoffice työkäyttöön muistitikulla
COSS:n, Kuntaliiton ja useiden ministeriöiden yhteistyöllä syntynyt jakelupaketti Openofficen käytön helpottamiseksi julkishallinnossa on julkaistu. Paketti sisältää Openoffice Portable -ohjelmiston ja tukimateriaalia, kuten kirje- ja muistiopohjia sekä oikeusministeriön selvityksiä Openofficesta. Enää Openofficea ei tarvitse erikseen asentaa.
OpenOfficePortable-paketti sisältää suomenkielisen OpenOfficePortable 2.4 version, ohjeistuksen, asiakirjamalleja sekä lisäosan Microsoft Office tuotteisiin ODF-dokumenttien käyttöä varten. Ohjelma ei tarvitse asennusta, vaan sen voi heti pakkauksen purkamisen jälkeen ottaa käyttöön. Jos kunnan atk-tuki ei asenna Openofficea koneille, muistitikku riittää (vähintään 512 Mt).
sunnuntai, lokakuuta 12, 2008
Verkottumisen verkko – Suomalainen porkkanamafia
Porkkanamafia on kuluttajaympäristöliikehdintää, jossa oleellista on käänteisboikotointi. Ostetaan sieltä, mistä tarjotaan luonnolle ystävällisintä kokonaisuutta. Suomeen kehitellään omia toiminnan muotoja.Osallistuminen luontuu oivallisesti esimerkiksi yhteiskuntaopin ja kotitalouden opiskeluun. Kuinka kuluttaja voi vaikuttaa! Tai biologian kurssille, kysehän on vähähiilisyyden tavoittelusta. Matematiikan tunnilla voidaan tehdä vaikka laskelmia aiheesta.
Tule mukaan, tuo kollegasi, opiskelijasi, naapurisi, kuppikuntasi. Suomalainen verkossa verkottuminen valtakunnallisesti ja alueellisesti on alkanut.
Porkkanamafia netissä Ning-verkostoitumissivuston lisäksi:
• saitti ja blogi
• wiki
• Facebook -ryhmä
• Jaiku -kanava
• FriendFeed -huone
Googlaus menneeseen
Kymmenvuotissynttäreitä juhlistamaan Google on avannut vuoden 2001 hakukoneen. Jos muinaisen hakutuloksen linkki on jo kuollut, sivua voi etsiä hakutulokseen kytketystä Internet-arkistosta (Wayback Machine). Esimerkiksi hakutermillä "sosiaalinen media" ei vuonna 2001 löytynyt yhtään osumaa, kun nyt (12.10.08) osumia löytyy 29 300 ) ja englanniksi vastaava haku ("social media) vuonna 2001 1460 osumaa ja tänään 18 800 000 osumaa.Hyvä värkki kriittisen mediakasvatuksen käyttöön. Tälle voi ideoida monenlaista käyttöä.
tiistaina, lokakuuta 07, 2008
Ilmiöpohjaisuus opetussuunnitelmiin
Ole mukana opetus- ja oppimiskulttuurin uudistamisessa ja vaikuta uusiin opetussuunnitelmien perusteisiin. Osallistu opetusalan asiantuntijoiden, tutkijoiden, opetuksen kehittäjien ja verkko-opettajien kannanottoon: Ilmiöpohjaisuus opetussuunnitelman perusteisiin. http://www.adressit.com/ilmiopohjaisuus
Taustoja ja keskustelua aiheesta löytyy wiki-sivustolla: http://ilmiopohjaisuus.wikispaces.com sekä Sometu-ryhmästä.
Taustoja ja keskustelua aiheesta löytyy wiki-sivustolla: http://ilmiopohjaisuus.
keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008
Sosiaalinen media in Plain English
Common Craft tekee hauskoja ja informatiivisia esityksiä webin ilmiöistä. Sociaalisen median eräitä vaikeasti hahmotettavia asioita on oivaltavasti avattu alla. Samaan tapaan voisi askarrella omille kursseilleen pikkuvideoita...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)