torstaina, lokakuuta 16, 2008

Onko e/m/wikipedagogiikalle tarvetta?

On ja ei ole. Kun oppiminen, opettaminen ja ohjaaminen kulkevat uusille alueille, tarvitaan alkuvaiheen jäsennyksiä ja uuden alueen erityisluonteen tutkimista. Mutta hyvä pedagogiikka on hyvää kaikkialla.

Jouduin kaksi vuotta sitten antamaan lyhyen haastattelu wikipedagogiikasta. Olen opastanut verkkopedagogiikkaan ihmisiä sen jälkeen, kun olen sitä itse opiskellut. Vaparetki verkosto sai alkunsa mobiilipedagogiikan kurssilla. On näissä tullut oltua mukana.

Mistä pedagogiikassa on kysymys? Ensin oppimisesta, siitä, miten haluttu asia opitaan. Toiseksi halutusta asiasta, siis henkilökohtaisista, paikallisista, kulttuurisista ja yhteiskunnallisista valinnoista. Kolmanneksi siitä, miten haluttu asia opetetaan. Miksi tämä vasta kolmantena? Siksi, että oppia voi myös ilman varsinaista opettamista. Ja siksi, että ilman käsitystä oppimisen päämääristä, opettaminen on vallankäyttöä ja tyhjää. Hämmästyttävän vähän keskustellaan tuosta toisesta, kohteista, sisällöistä, taidoista. Käsitys oppimisesta ohjaa sitä, miten opettaminen muotoutuu.
Lisäys: Katso Hellströmin hyvä käsitemäärittely kirjassa Sata sanaa opetuksesta ja verkossa.

Jos kehitetään kovin hienosyistä, tiettyyn ympäristöön sovitettua pedagogiikkaa, huomion kohteena ovat ympäristö ja välineet. Näin ei mielestäni pitäisi ensisijaisesti olla. En ole mitenkään omaperäinen, kun toivon, että vähitellen voimme pudottaa pedagogiikka sanan etuliitteet pois.

Erään kirjan nimi on Tuhat tapaa opettaa. Se on hyvä nimi. En ymmärrä, miten voisin määritellä tai esitellä wikipedagogiikan, koska wikin käyttäminen oppimisen edistäjänä voi olla mitä vain.

Miellyttävin lähestyminen uusien ympäristöjen opetuskäyttöön on oppimisprosessiajattelu. Kollegani päivälukiossa oli toteuttanut nerokkaasti filosofian kurssin. Käytetyssä verkkoympäristössä opiskelijoilla oli mahdollisuus koko kurssin ajan omalla osallistumisellaan osoittaa oppimisensa edistymistä. Kurssin lopussa, ennen koetta, opettaja antoi arvosanaehdotuksen verkossa näkyvän ja oppitunnilla havaitun perusteella. Jos ehdotus ei vastannut opiskelijan omaa käsitystä omasta osaamisestaan, hän sai antaa kokeessa lisää näyttöä. Metodi on mielestäni briljantti. Lisää tällaista kehittelyä!

Erimuotoisilla väliintuloilla opiskelun vaiheissa edistetään oppimista. Merkittävintä on, toimivatko väliintulot edistävällä tavalla. En usko siihen, että kaikkien pitää tehdä yhtä aikaa samaa. Opiskelijan oppimisen taidot kehittyvät, kun hänellä on kaksivuotiaan tavoin itsenäinen mahdollisuus valita, laittaako hän tänään punaiset vai siniset lapaset. Verkko työvälineineen mahdollistaa varioinnin. Kohde on yhteinen, keinot voivat vaihdella.

Sosiaalisen median työvälineissä on lisäksi se vinha puoli, että niitä voi käyttää "väärin" – aivan kuin tekstiviestiä ryhdyttiin käyttämään toisin kuin tekniikan luoneet olettivat. Valmiit reseptit vaikkapa wikin pedagogisesta käytöstä, ovat siksi ongelmallisia, liian kahlitsevia. Toki esimerkkejä voi katsella ja niitä löytyy jo yllin kyllin. Paras paikka näiden kokoamiseen on LeMill.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää tekstiä. Olin ensin vain kirjaamassa sivusi Diigoon ja Deliciousiin, mutta ajattelin kuitenkin todeta, etten voisi enempää olla samaa mieltä kanssasi.

Yleensähän blogeihin tulee kommenttia lähinnä silloin, kun lukijat ovat eri mieltä tai haluavat lisätä jotain. Minulla ei ole kumpaakaan, mitä nyt kiitokset hyvästä, tärkeän kannanoton tekemisestä.