Poisoppiminen on tunnetusti hankala oppimisen muoto. Sitä vaaditaan työelämässä nykyään jatkuvasti. Ja sitä vastustetaan sitkeästi. Henkisen energian kannalta on tehokasta tehdä asioita, kuten niitä on aina ennen tehty.
On varmaan kulunut 10 vuotta siitä, kun lääkäri sanoi minulle ensimmäisen kerran, että voin käytön voisi lopettaa. Joo joo. Ajattelin että idiootti, ei rakasta ruisleipää voi syödä ilman voita. Kolesteroni on aina ollut hitusen yli suosituksen, mutta hyvä reippaasti yli normaalin. En ole ottanut vakavasti. Kolesterolinipotus on terveysterrorismin ikävä sivuhaarake.
Kuinkas on käynyt? Menee kolme tai neljä kuukautta, että saan yhden 250 gramman kirnuvoipaketin kulutettua. Rasvoista pidän silti huolta. Rasvaton ruokavalio on vaarallista, siitä oli tänään jopa uutisissa. Perusasia, joka opitaan koulussa. Solukalvolla lipidit eli rasvat ovat äärimmäisen tärkeitä. Naiset ostavat naamalleen huisin kalliita rasvoja, vaikka niillä ei ole juuri mitään tehoa verrattuna sisäisesti nautittuihin.
Kaali, tuo halpa neuvostoaikoja tuulauttava elintarvike, kunniaan. Leningradissa näin aikoinaan kaalikioskeja. Sellaisia meille! Täällä kokattiin syyslämpimiksi piripirillä säväytettyä savoijinkaalikeittoa ja ai että oli hyvää. Lapsuusherkkuani oli voissa paistettu kaali. Tässä oli nokare Auraa. Sipulitkin kuullotettiin oliiviöljyssä.
Ihminen on sellainen. Oppii uusille tavoille ja alkaa nauttia niistä. Teija Räihä muuten tänään otti esiin terveyskasvatuksen Sometun ilmiöpohjaista opetusta ideoivassa kerhossa. Olisi todella kohennuksen paikka tässä asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti