Katederit verkossa

Olen menneen päivän aikana miettinyt oppimista sosiaalisen median ympäristöissä. Sitä ei vielä kovin paljon ole. Se on eri asia kuin verkko-opiskelu. Suuri osa verkko-opetuksesta toteutetaan luokkahuoneopetusta formaalimmassa ympäristössä, jossa opettaja on todella korkealla katederilla. Hän yksin hallinnoi ympäristöä.

Verkko-oppimisjärjestelmät on rakennettu opettajajohtoisesti.

Tämän yksinkertaisen oivalluksen jälkeen ymmärsin, miksi olen viehättynyt wikitoteutuksista. Tästä pitää puhua lisää. Valtasuhteet oppimisessa ovat saattaneet mennä tvt-opetuskäytön myötä taaksepäin. Pedagogiset ihanteet yhtäällä, karu ruosteinen arki toisaalla.

Nettikirjadiggailua

Maalainen-blogin kupeessa oli äänestys Mitä mieltä nettikirjoista. Kuulun ehdottomasti kirjan rakastajiin. Jos en kuuluisi, minulla voisi olla paikasta toiseen siirtymistä varten tyylikäs Mersu tai Bemari. Nyt mennään muutaman tonnin sitikalla (Xsara).

En voi kuvitella elämää ilman kirjoja, fyysisiä kappaleita. Mutta kuvittelen kyllä, miten nanomitttakaavan verkkoteknologia ujuttautuu kirjoihin. Mistä olen intoillut jo reipas vuosi sitten ITK-päivillä. Kirja, jonka kanssa voi jutella, joka tavoittaa kirjailijan ja joka saattaa versiopäivittyä lukijapalautteen mukaan. Kyllä se tulee, olen varma, koska sellainen kirja on niin ihana. Siis ei kirja, jota luetaan koneelta, vaan mainio painotuote.

Tuo Maalainen-blogin äänestys oli aika vinha. Olen itse sitä mieltä, että perinteistä kirjaa ei voita mikään ja sitä mieltä, että nettikirjat tulevat lyömään itsensä läpi. Tässä ei ole kysymys toisiaan poissulkevista jutuista.

Tänäänkin tuntitolkulla tutkimista ja kirjoittamista. Miten ihanaa onkaan, että ei tarvitse matkustaa 200 kiometrin päähän Helsinkiin saamaan käsiin ja silmiin jotain kirjaa. Verkkotarjonta tieteellisen informaation osalta on jo mainio. Pääsen eteenpäin. Ja sitten lähden metsään ja järvelle ajattelemaan löydöksiäni ilman kurjia siirtymiä. Jokainen Helsingin-matka tarkoittaa viiden tunnin matkustamista. Tietenkin tilaamalla saa aineistoa Miehikkälän kirjastoon, mutta jos haluan selailla ja katsoa, onko tässä jotain minulle, siitä ei ole iloa. Nimi ja otsikko eivät riitä, edes hakusanat eivät riitä.

Vihdoinkin Bloggerista kommenttisyötteet

Näihin saakka Bloggerista on saanut kommenttisyötteet vain merkintäkohtaisesti. Nyt uusi sivupalkin elementti tarjoaa syötteen kaikista kommenteista. Tätä on odotettu. Toivottavasti bloggeristit lisäävät uuden sivuelementin blogiinsa, sillä mutoin syötelinkki ei ilmaannu saataville. Jos huvittaa, niin tilaa tämän blogin kommentit. Ja nyt saa siis sivupalkkiin näkyviin myös oman blogin kommentit lisäämällä syötteenlukijamodulin.

Pbwiki edukseen uudistunut

Ihan vain vaihtelun vuoksi olen perustanut muutamia pbwikejä (pb näkyy vielä tunnuksessa ja on siis peanutbutter). Nyt on meneillään gradun teko, menee uuteen järjestelmään, mutta kandina ei haittaa tee. Kohti gradua avoimesti wikissä.

Pbwikin kanssa on hyvinkin mukava kirjoitella. En jaksaisi sietää tekstinkäsittelyohjelmalla minkään ison tekstimassan tuottamista. Miksiköhän tekstinkäsittelyohjelmat eivät uudistu? Kuinka kukaan kykenee tekemään romaanin tekstinkäsittelyohjelmalla? Minä en kykene edes parinkymmenen sivun käsikirjoitusta tekemään ilman suurta tuskaa. Ja mikä se ero on? No ero on rakenne. Tekstinkäsittelyohjelma tekee pötköä, wiki tekee kirjaa tai www-editori navigointivalikon kanssa suunnilleen samaa.

Pbwiki oli aikoinaan hyvinkin kökkö, mutta nyt on ilo työskennellä sen kanssa. Automaattisesti päivitykset menevät Google Readeriin ja säännöllisesti otan varmuuskopioita, ainoa hoonopooli on, että tekee vain Windows-zipin, mutta onhan tässä näitä wintoosiakin käytössä. Jokaisen sivun voi myös tulostaa pdf:nä, jos haluaa.

SeaMonkey ja Composer

Mainiota. SeaMonkey sisältää vanhan tutun simppelin html-editorin, Composerin. Se oli aikoinaan Netscape-selaimen asennuksessa mukana, sitten Mozillan osa ja nyt, kun Mozillan taru jatkuu Firefoxin tarussa, Composer on ollut kaivettava vanhoista versioista (joita on muuten saatavilla Netscapen arkistossa).

Verkkokehittyvä sosiaalisen median opas

Opetushallitus julkaisi viime tiistaina oppaan Sosiaalinen media oppimisen tukena (käsikirjoitus, kuvitus ja webtoteutus meikäläisen, syksyllä siirtynee Oph:n palvelimelle). Opas on julkaisun aikaan edelleen sikiö. Jokaisella sivulla on palautelomakkeen linkki. Sain heti julkaisun jälkeen enemmän palautetta kuin koskaan mistään julkaisusta, joita on sentään printteinä ja digeinä kertynyt noin kymmenen ja jonkunmoinen määrä artikkeleita päälle.

Koska graduni käsittelee aihetta, otan oppaan päivittämisen tosissani. Siispä perustin päivitystä dokumentoivan blogin, johon kirjoittelen myös palautteen perusteella heränneitä ajatuksia, taustoja ja läheisen aineiston lukemisen pohjalta oppimaani. Olen erittäin kiitollinen kaikesta palautteesta. Erityisesti hämäryyksien ja virheiden paljastuksista! Pari pahinta on jo korjattu. Onneksi.

Kirjat ovat painavia ja vievät tilaa – mainiota!

Meikän huushollissa tehdään aina näihin aikoihin joulusiivoa (johtuu ammatista, nyt on aikaa ja mentaalisesti paras mahdollinen hetki). Pölyssä linssejä myöten. Järjestelin kirjoja ja hymähtelin itselleni. Miten joku voi olla tällainen kirjahullu. Yhteen hyllymetriin mathtui sikinsokin kannettuna maan ja taivaan väliä ja Peppi Pitkätossua tietenkin.

Jos en olisi ostanut kirjoja, olisin voinut tehdä monta ulkomaanmatkaa. Varmaan maailman ympäri. Mutta. Epäilen, että en olisi tässä. Kirjhttp://www.blogger.com/img/gl.link.gifat ovat kuljettaneet minua. Ne ovat tuoneet maailman luokseni silloinkin, kun en ole voinut kotikolosta kovin vapaasti liihotella maailmalla (pieniä lapsipalloja jaloissa).

Kirjat ovat kuin saaria ihmiskunnan historian meressä. On merkillistä ja loistavaa, ottaa käsiin kymmeniä, satoja tai tuhansia vuosia vanhoja sanojen saaria. Kuvilla on sama lumouksen voima. Jokin tietyssä ajassa ja paikassa tehty säilyy yli aikojen. Lukijana ja katsojana keräilen taikayrttejä lumouksen saarilta.

Verkko ja virtuaalinen ovat hyviä juttuja. Pidän niistä. Eivät syrjäytä muita viestin kantajia. Olen keräillyt verkosta kirjanrakastajan aarteita. Nämäkin elämän hunajaa.

SpringWidgets: Monipuolinen syötteennäyttäjä

Samaan vimpaimeen saa upotettua monta syötettä, valitse Menu-valikosta tai liiku nuolilla syötteestä toiseen. Kokosin muutamia sosiaalisesta mediasta kertovaa blogeja.

Get this widget!

Syötteitä verkkosivuille

Etsinnässä pieniä härpättimiä, joilla saa verkkosivuille syötteitä. Ensimmäisissä löydöissä tuli huomattua, että pitää testata eri selaimilla. Esimerkkinä Yourminis widgetillä omien Deli-linkkieni ohjaus tähän:

Ajatuksia kartalle

Erilaiset ajatus/mielle/käsitekarttaohjelmia on ollut kaupallisella puolella tarjolla (esimerkiksi MindManager). Ilmaisohjelmiakin on, kuten FreeMind ja pedagogisesti suunniteltu Cmap.

Yhteisölliseen työskentelyyn sopivia verkkopalveluita on löytynyt muutamia: Mind42, WiseMapping ja MindMeister. Viimeksimainittu tarjoaa nyt myös mahdollisuuden offline-työskentelyyn. Näitä etsitään lisää ja kokeillaan yhdessä (Sometun projekti vireillä).

Mindmap on rekisteröity tuotemerkki ja viittaa miellekarttaan, jossa selitettävä sana/ilmiö sijoitetaan keskelle. Käsitekarttatekniikassa sana/ilmiö sijoitetaan sivun yläosaan ja sitä puretaan auki seuraavien käsitteellisten tasojen ja suhteita kuvaavien verbien avulla. Miellekartan ja käsitekartan ero hahmottuu hyvin Åbergin esimerkistä. Lisäksi visualisointiin käytetään erilaisia vuokaavioita, klustereita ja grafiikan kehittyessä kolmiulotteisia malleja (pientä vihiä antaa 3D Topicscape). Gowinin pedagogisesti kehittämä Tietovee toimii hyvin käsiteltävän asian jäsentäjänä ja rajaajana, mutta vaatii myös opettelua (ei yhtä tunnettu kuin edelliset, ks. lyhyt kuvaus). Myös aikajanat ja niihin yhdistetyt ajatuskartat kiinnostavat. Sillä puolella olisi vielä paljon kehittämisvaraa.

Kaikenlaisia hyviä vinkkejä aiheesta otetaan ilolla vastaan ja levitykseen (ks. päivittyvä linkkisivu)!

Lisätietoa:
Wikipedia Commons: kuvia erilaisista kartoista.
Opiskelijakirjaston perusohjeet ajatuskartan tekemiseen.
Käsitteistä suomenkielisessä Wikipediassa
Mauri Åberg: Parannetut käsitekartat ja Vee-heuristiikat

Erkka kertoo Adoben uusista web-palveluista

,sanoi Erkka.: Adobelta aimo annos ilmaisia web-palveluja

Kannattaa vilkaista, näistä voi olla hyötyä yhteen jos toiseenkin.

Kirjastotäti/setä pelastaa

Pääsin puhumaan kevätjulissa ylioppilaille. Enkä malttanut olla paasaamatta tiedon jakamisen autuudesta: "Tieto ei ole vain yksilön omaisuutta vaan se on kulttuurimme yhdintä, yhteiskuntamme ja yhteisöjemme voimavara. Muistakaa jakaa omastanne. Älkää panttailko tietojanne. Tieto ei kulu käyttämällä eikä puoliinnu jakamalla. Kumma kyllä, käyttämättömänä se ei edes säily mielessä."

Viime aikoina eri suunnilta on vahvistunut tuntuma siitä, että kirjasto- museo- ja arkistoväki on ottanut uudet tiedon levittämisen välineet ihailtavalla tavalla haltuunsa. Oikeastaan nappasin ajatuksen puheeseenikin autoradiosta kuulemastani kulttuuriperinnön digitointiprojektin ihmisen haastattelusta. Autossa aina hankala tehdä muistiinpanoja ja muistiinpanemani ei auttanut, en löytänyt verkosta muistinvaraisesti sitä hienoa projektia... paitsi, kun nyt vähän virkeämpänä etsin uudestaan. Projektin nimi oli Mikael tai siltä se kuultuna kuulosti. Uusi etsintä paljasti, että MICHAEL eli Multilingual Inventory of Cultural Heritage in Europe.

Haastateltu sanoi yksinkertaisena lähtökohtana olevan sen, että tieto lisää tietoa. Siksi tieto on saatava mahdollisimman hyvin kaikkien saataville. Ja tänään toinen tiedon vapauttamisen viesti. Julkisessa sanassa kohteena digitaalinen kirjasto, EU:n loistava hanke The European Library. Jota ohjelmaa kuunnellesani päädyin Kansalliskirjastolaisten blogiin: Digitaalinen kirjasto ja erääseen hyvää informaatiota sisältävään Jaiku-keskusteluun. Jossa taasen viitattiin toiseen hyvään radio-ohjelmaan, joka kertoi radio- ja tv-arkiston perustamisesta (siitähän on laki ja johtaja valittu).

Tällaiseen haluan verorahojani käytettävän. Enemmän. Muuten on juuri päättyneenä päivänä ihmetelty muurahaisia, käpyjä, voikukan hahtuvia, tiiraa, ruusupensaan lehtiä ja kikatettu kaatuvien palikkatornien kanssa. Näkökulmaa maailmaan. Ihmettelevää, tutkivaa. Kun ei tottuisi liikaa.

Edit: Helsingin yliopiston päivän uutisissa kirjastosetä kertoo Michaelista (myös mp3):
"– Kansalliskirjaston palveluita, digitoituja aineistoja käyttää 3,5 miljoonaa käyttäjää vuodessa. Tänäänkin joka kahdeksas sekunti joku käyttää näitä aineistoja, kertoi ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm tänään pidetyssä humanististen alojen ja tietotekniikan suhdetta käsitelleessä seminaarissa."

Tottumus on toinen luonto, mutta...

Uusi ahdistaa, tuttu tuo turvaa. Tämän totuuden kanssa aikuisen oppimisesta kiinnostunut aina peilaa juttujaan. Myös opettajien, siis uusia asioita toisille opettavien, kanssa tuo asetelma kohdataan.

Kuuntelin eilen Kemppisen toukokuun alun lähetyksen Tutkijoita ja geenejä. Ohjelmassa pohdittiin kahden kokeneen tutkijan (puhekumppanina Martti Mäntylä) voimin käsitettä 'tutkija'. Ja koko tutkimusinstituutiota. Kemppinen analysoi, että kammiotutkijoitten (joita molempien mukaan edelleen on ja valittelivat että on) ja sisäänlämpiävien tutkimusyksiköitten kohdalla on käynyt ikävästi: muuten menee ihan hyvin, mutta kuka hemmetti muutti tuon maailman ympärillä.

Olisihan helppoa, jos valmistumisen jälkeen saisi itse valita, mitkä asiat saavat muuttua ja sitten valikoida ne muut asiat, jotka itse osaa ja taitaa koulutuksen jäljiltä, ne säilyisivät sillään. Mutta kuka hemmetti se alati muuttaa maailmaa?

Kalastin Prisman kalatiskiltä ahvenia ja laittelin työasunnolla kalakeittoa. Ilman maitoa. Ja että tuli hyvää. Miksi Suomessa totumme maitoliemiseen kalakeittoon? Sitä ihmetellessäni siirryin keittiöihin, joissa olin laittanut ruokaa. Yhdessä ei ollut ollenkaan patalappuja (ulkomailla). Toisessa ei saippuaa ja käsipyyhkeitä. Kolmannessa ei sitruunapuserrinta. Itse tarvitsen näitä kaikkia jatkuvasti keittiössäni. Joku pärjää ilman.

Tottumus on toinen luonto. Mutta pitäisi oppia yhä uudelleen arvioimaan tottumuksen toimivuus. Onko se vain itselle miellyttävä ja tuttuturvallinen. Vai todella paras tapa hoitaa homma?

Teen kesällä gradua sosiaalisen median oppimiskäytöstä ja tämä blogi elää varmasti. Kaivan menneitä, mutta pohdin myös tulevia. Toivon, että kepoisena tutkijana en juutu tuttuun tottumukseen vaan kykenen katsomaan joka aamu hitusen uusin silmin. Samaa opettaa Aleksi, puolitoista vee. Yllättäköön ja yllyttäköön maailma. Helpolla pääseminen on loppujen lopuksi kohtalokasta.

Google Eartht opetuskäytössä

Jarno Ristaniemi käynnisti pari päivää sitten kiinnostavan keskustelun Sometu-verkostossa otsikon aiheesta. Hän on kirjoittanut asiasta myös blogissaan. Tavoitteenaan saada kokoon podcast-lähetys. Jos aihepiiri tuttu, ota osaa!